En usko Jumalaan ja Jeesukseen siinä muodossa kuin kristinusko sitä tuputtaa. Koen oloni ahdistuneeksi tilaisuuksissa joissa uskonto on vahvasti esillä ja niinpä nyt täysi-ikäisyyden saavutettuani tein päätöksen erota kirkosta. Miten käy syntymättömien lasteni, ovatko he automaattisesti poissa kirkon piiristä syntymästään lähtien? Puolisoni kuuluu kirkkoon ja hän ei todennäköisesti ole eroamassa. Onko meillä siis yhteinen päätösvalta heihin, että jos mieheni ja sukumme tahtoo lapsemme kuuluvan kirkkoon siihen asti kun kasvavat,onko se mahdollista?
Vaikuttaako enää nykyään kirkkoon kuuluminen/kuulumattomuus esim.opiskelupaikan saantiin? Tai työpaikan? Jos todellakaan ei ole kirjoilla mihinkään uskontokuntaan.
Vaikuttaako enää nykyään kirkkoon kuuluminen/kuulumattomuus esim.opiskelupaikan saantiin? Tai työpaikan? Jos todellakaan ei ole kirjoilla mihinkään uskontokuntaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole mikään Mooses,mutta osviittaa seuraavasta (itse eronnut kirkosta)
En usko Jumalaan ja Jeesukseen siinä muodossa kuin kristinusko sitä tuputtaa. Koen oloni ahdistuneeksi tilaisuuksissa joissa uskonto on vahvasti esillä ja niinpä nyt täysi-ikäisyyden saavutettuani tein päätöksen erota kirkosta.
->Itse kutsuisin tuota ajatteluksi...ajattelu ei välttämättä tarkoita kysymyksiin vastaamista,vaan uusien avaamista.
(Kirkko antaa filosofisille kysymyksille vastaukset,eri asia on se,ovatko ne oikeat)
Miten käy syntymättömien lasteni, ovatko he automaattisesti poissa kirkon piiristä syntymästään lähtien? Puolisoni kuuluu kirkkoon ja hän ei todennäköisesti ole eroamassa. Onko meillä siis yhteinen päätösvalta heihin, että jos mieheni ja sukumme tahtoo lapsemme kuuluvan kirkkoon siihen asti kun kasvavat,onko se mahdollista?
->Käsittääkseni Suomen Lain mukaan kersa kuuluu oletusarvoisesti äitinsä uskontokuntaan.
Mutta uskon,että lapsen saa kastettua kristityksi,vaikka vain toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon,jos eiluterilainen osapuoli antaa luvan.
Vaikuttaako enää nykyään kirkkoon kuuluminen/kuulumattomuus esim.opiskelupaikan saantiin? Tai työpaikan?
->Ei,kukaan ei kysy,kumpikin olisi lainvastaista.
Ketään ei saa syrjiä iän,sukupuolen tai katsantokannan takia. Siksi tämä onkin niin hemmetin hyvä maa.
Jos todellakaan ei ole kirjoilla mihinkään uskontokuntaan.
->Nykyään ei ole pakko kuulua mihinkään uskontokuntaan. Ateismi on siis yhdenveroinen aate uskontojen kanssa Lain piirissä. Erinomainen muutos laissa,ei ole niin hirveän kauaa voimassa ollut..
Alle vuoden ikäisen lapsen, joka ei kuulu eikä ole koskaan kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, saa äiti ilman isän lupaa liittää yhteen uskontokuntaan.
Tästä eteenpäin (siis kun lapsi on liitetty esim. luterilaiseen kirkkoon tai täyttänyt vuoden) vaaditaan aina molempien vanhempien yhteinen tahto. Eli jos lapsi ei kuulu kirkkoon, pitää molempien vanhempien yhdessä sopia liittämisestä, ja jos he näin sopivat tarvitaan taas molempien yhteinen sopimus lapsen erottamiseksi.
Kun lapsi täyttää 12, vaaditaan uskonnollisen aseman muutoksiin (=uskontokuntiin liittymisiin ja niistä eroamisiin) sekä molempien vanhempien että lapsen itsensä yhteinen tahto.
Työpaikan saantiin kirkkoon kuuluminen vaikuttaa vain papin, diakonin tai vastaavan töitä hakiessa. Opiskelupaikkoja ei nyt tule mieleen yhtäkään, jossa uskontokuntien jäsenyydellä olisi merkitystä.
Laeista ks. Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21: "Tätä lakia sovelletaan - - työhönottoperusteista"(§ 2) ja "Ketään ei saa syrjiä - - uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, - - perusteella." (§ 6)