Oon n. parikymppinen mies, lievästä masennuksesta toipunut. Eli ei ole tuloja, eikä rahaakaan. Pitäisi saada oma asunto, mutta miten...? Töihin en ole ihan vielä valmis, joten en voi työnhakijaksi ilmottautua, samalla taas sossu ei anna rahaa jos ei ole työnhakija. :/ Ku pääsis nyt vaa äkkiä omille, niin voisi alkaa rakentaa elämää vihdoinki.
Mistäs rahaa? Pitää muuttaa kotoa pois
köyhä
30271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
"Töihin en ole valmis"
No etpä tietenkään. Rahaa saa töistä. Oliko tässä nyt jotain epäselvää herralle?
paras pysyy mamman helmoissa vaan kunnes itse elatuksensa hankkii.
Mistä näitä köyhiä taivaanrannan maalareita tulee? Reipas työnteko parantaisi masennuksen kummasti. Riittävästi töitä ja toimintaa vaan, siinä ei sitten ehdi masentua.
Hyvä kun haaveilet oman elämän rakentamisesta. Se on sitten työpaikka ensimmäinen asia, mikä siihen tarvitaan. Vähästä on aloitettava. Kyllä se siitä sitten paranee.
Olisitko kuitenkin osatyökykyinen? Jos kokeilisit jotakin pienimuotoista työtä, kuten vaikkapa kaupan apulaisena pullonpalautuslinjastolla ja hyllyjen täytössä muutaman tunnin päivässä, saisit vähän omaa rahaa. Tai sesonkityötä rengasliikkeessä näin talvipyörien vaihdon aikaan ja keväällä seuraavan kerran. (Keksi itse lisää.)
Näin saisit tarkemman kuvan työkyvystäsi (ja sitä rahaakin). Tietysti voit myös kotona/naapuristossa kysellä, olisiko jotain hommaa tehtäväksi pientä korvausta vastaan. Vaikka heti ei löytyisi, naama jää mieleen ja hommia voidaan tulla myöhemmin tarjoamaan.
Tärkeämpää tulevaisuutesi kannalta on kuitenkin hankkia ammatillinen koulutus. Opiskelijana olet oikeutettu erilaisiin tukiin, ja valmistuneena saat kiinnostavampia ja paremmin palkattuja töitä.
Pyydä terveyskeskuksesta todistus (lääkärinlausunto B), josta käy ilmi työkykysi (työkyvytön, osa-aikatyökyvytön). Mene vuokra-asuntojonoon (esim. VVO, kaupungin vuokra-asuntotoimisto) ja kerro, että vanhempasi potkaisevat sinut pois kodista. Tarvitset takuuvuokraa varten rahat, joten sinun pitäisi yrittää neuvotella esim. vanhempiesi kanssa, että saisitko lainattua heiltä ne rahat ja sovitte lyhennyssuunnitelman, sillä jos vanhempasi haluavat sinut omilleen, niin he yleensä ovat innokkaita maksamaan vuokratakuun.
Sitten vaan asumistukihakemusta ja toimeentulotukea hakemaan.
Kannattaa miettiä eri vaihtoehtoja esim. opiskelun ja työnteon suhteen. Työvoimatoimiston palveluitakin voi käyttää, jotta sinulle saisi selviteltyä ammattia tai työtä, johon soveltuisit. Myös osa-aikatyö voisi soveltua, jolloin vapaa-aikaa jäisi riittävästi.
Tuohon voisi lisätä , että sossusta pitäisi saada alkuun välttämättömät asumistarvikkeet, kuten sänky, pöytä, vuodevaatteet jne... tiedän että moni on saanut. Kun kyse on tulottomasta omilleen muuttajasta. Seurakuntakin voi auttaa ja järjestää vaikka käytettyjä huonekaluja. Pitää vaan itse lähteä aktiivisesti selvittämään eri tahojen kanssa.
Sossukin maksaa jossain takuuvuokran, seurakunnalta voi kysyä kanssa apua. Ihan toivottomalta ei oman kämpän saanti tunnu mutta joudut kyllä eripaikoissa ravaamaan. Itse sain pientä apua seurakunnalta ja mietin että miten mahtaa käydä kuuleeko siitä jälkeenpäin ja niinhän siinä kävi että diakoni totesi että"niistä rahoistahan sinuakin avustettiin." Että ei se seurakunnan touhukaan pyyteetöntä ole...ei muuta kun tossua toisen eteen ja ottamaan asioista selvää. Ensimmäiseen eihin ei kannata lannistua. Oma koti paras koti.
Miksi meidän veronmaksajien pitäisi maksaa vuokrasi ja ilmeisesti koko muukin elämisesi? Tuntuu aika kohtuuttomalta, koska itse en ole saanut lanttiakaan edes palkkaa ellen ole itse sitä hankkinut.
Eivät vanhemmat voi työntää omaa lastaan toisten elätettäväksi olivatpa nämä minkä ikäisiä hyvänsä.
Vanhempien elatusvelvolisuus päättyy kun lapsi täyttää 18 v.
Vuokra-asunto, johon sossun vuokratakuu, asumistuki Kela:sta ja tt-tuki sossusta.
Kusipäisimmät vanhemmat potkivat omat lapsensa pellolle ja todellakin veronmaksajien eläteiksi.
Köyhät ja pitkäaikaistyöttömät pitää steriloida.
Oma asunto ja miten? Tee kuten minä tein aikoinaan, kun jäin työttömäksi. Ostin kaupungilta halvan tontin, joka oli jäännyt myymättä tai oli jo kertaalleen myyty jollekin ongelmaiselle ja se tontti oli palautunut takaisin kaupungille. Tontti oli älyhalpa, kaverit takasi mulle vekselin, että sain sen tontin maksettua ja hoidettua omille nimille. Tontin kanitin pankille talolainan vakuudeksi. Kaveri piirsi mulle siihen tontille jostain talopakettikirjasta piirustukset pienelle talolle 90m2 ja aloin rakentamaan siihen tontille taloa. Keräsin kaikenlaista kierrätysmateriaalia, harkkoja, tiiliä ym. ja sain perustukset siihen taloon, perustuksilla sain kuitattua lainaa pankista ja maksoin vekselin pois ja sain ostettua lisää tarvikkeita. Aika nopeasti sain taloon katon päälle ja tuulensuojat seiniin, ikkunoissa oli muovit, mutta lämpöä sai pysymään jo sisällä saunankiukaalla. Sain yhden nurkan valmiiksi, että rakennustarkastaja antoi muuttaa siihen huoneeseen asumaan. Oli mukava käydä nukkumaan ensimmäisenä iltana oman katon alle. Rakensin talon valmiiksi siinä asuessani pikku hiljaa. En ollu missään päivätöissä, joten mulla oli aikaa rakentaa. Tosin olin työkkärissä listoilla ja sain pientä työttömyyskorvausta, sillä sai ruokaa ja pystyi makselemaan hieman laskuja. Mihinkään suurempaan mulla ei menny rahaa, ostin oikeastaan ruokaakin vaan näkkileipää, kauraryynejä, kurkkua ja maitoa. Kalastin katiskalla läheisestä lammesta, tuli haukea ja ahventa. Porkkanoita ostin yhdeltä jemmarilta ison säkin. Niillä pärjäsin. Vaatteita en juuri ostellut, käytettyjä vuokrafirman työhaalareita ostin ja niissä kävin kaupassakin monta kertaa. Ostin toisenkin tontin siitä samalta alueelta ja aloin rakentamaan siihen taloa heti, kun sain edellisen valmiiksi. Myin tän ensimmäisen talon yhdelle tehtailijalle hyvään hintaan ja sain maksettua velkoja pois. En käynny missään töissä edelleenkään, joten mulla oli aikaa rakentaa, rakensin tän toisenkin talon ihan itse valmiiksi, kaveri tosin laittoi sähköjä vähän kaveriksi. Myin tän toisenkin talon pois yhdelle eläkeläispariskunnalle. Tän jälkeen mulla oli rahaa aika lailla ja ostin maatilan yhdeltä eläkkeelle jäävältä pariskunnalta, rakensin niille osana kauppasummaa pienen omakotitalon siitä tilasta lohkastulle tontille. Nyt mulla on maatila, on traktoreita ja muita koneita, viljelen tätä tilaa. Ei tää nyt parasta ole, mutta mukava tehdä täällä kaikenlaista, löysin hyvän vaimon kaupungista ja meillä on pienet lapset. Olen aika onnellinen, kun aattelen, että täysin rahattomana pääsin tälläiseen omalla ahkeruudella.
Häivy satusetä! Olet pelle.
Noita on Suomessa tuhansia. Joka paikkakunnalla ainakin muutama.
Meilläpäin ne erottaa keskeneräisistä taloista. Niitä rakennetaan pitkään ja hartaasti. Tosin tuntemissani tapauksissa tyypit ovat töissä ja urakka on periaatteellinen, tai tilanne johtuu muista veloista. Niitä on sitten puolet tapauksista että hommat jää puolitiehen kun stressiä lievitellään
Tontille voi hommata myös vaikka jalasmökin tai asuntovaunun asumukseksi pahimpaan hätään.
Itse asuin joskus heti sodan jälkeen rakennetussa talossa, josta purettaessa näkyi, että asunto tosiaan oli tehty laudanpätkistä ja lattiat levyn palasista. Muuten oli kuitenkin terve talo rakenteeltaan. Nykyisin luulisi tuollaisen rakentamisen olevan entistäkin kannattavampaa, koska netti on täynnä ilmoituksia myytävistä jämätapettieristä jne. Pressuista, kuormalavoista jne voi tehdä vaikka väliaikaisen varaston tiilille, sementille ym, jos ei löydä mistään esim. rahtilaivan konttia.
Se oli silloin se, rakentamiskriteeritkään ei niin tiukat saati että tarttee joka hemmetin luvasta maksaa satasia. Ei onnistu tänä päivänä enää...ole onnellinen että elit aikana jolloin kaikki oli mahdollista. Nyt ei mihinkään pääse ilman että vilauttaa euroja.
Tuo jalasmökki taikka asuntovaunu on tietty ihan hyvä tuoda heti tontille, että pääsee asumaan "oman katon alle" ja rakentaminen onnistuu hyvin niinkin. Minulla nyt oli mahdollisuus asua muualla sen aikaa, että sain yhden huoneen asuttavaksi ja sain luvan siihen muuttaa asumaan. Oman talon rakentaminen innoitti yhden kaveri myös rakentamaan samalla systeemillä, kuin minäkin rakensin ja hän osti naapuristani tontin ja asuin jonkun aikaa minun tontillani asuntovaunussa, koska sähköä oli helpompi järjestää minun talostani kaverin asuntovaunuun. Kaverini rakensi oman talonsa vesikattoon ja siirsi asuntovaunun autotalliin (tulevan autotallin kohdalle), niin oli siististi tuulensuojassa. Kaveri rakensi minulta lainatuilla piirustuksilla talonsa, siis kopioi minun piirustukset, teki pieniä muutoksia kyllä rakennusaikana, lisäsi yhden huoneen ja muutti autokatoksen autotalliksi. Halpa talo tuli hänellekin, kun etsittiin porukalla halpoja tavaroita. Ei ne meidän tekemät talot sitten valmiina muista taloista siellä asuinalueella erottuneet, samanlaiset tiilipeltikatot ja julkisivumuuraukset kuin toisillakin. Rahaa vain ei mennyt paljoa. Kaveri asuu vieläkin siinä talossaan, eikä varmaan myy sitä koskaan, minä myin omani pois. Uudelleen jos tuon tekisin, että alkaisin tyhjätaskuna rakentamaan, niin rakentaisin kaksi asuntoa samaan taloon, vaikka sellaisen sivuasunnon pienen yksiön, jota voisi sitten vuokrata ja saada siitä tuloa lainanlyhennykseen. Vähän keljuttaa näin jälkeenpäin, että olisin voinnut autokatoksen yhteyteen tehdä pienen asunnon, joka olisi ollut erillinen. Opiskeluasunnoista oli huutava pula ja yritin vuokrata yhtä huonetta ensimmäisestä talostani, mutta luovuin ajatuksesta varsin pian yhden lehti-ilmoituksen jälkeen.
Jos joku harkitsee saman toteuttamista, minkä minä tein, että lähtee rakentamaan omaa taloa itse, niin rohkeasti vaan. Tontti kannattaa valita huolella, ettei tule kustannuksia jo heti alkuun perustuksista. Kannattaa opetella rakentamista vaikka ilmaiseksi jonkun toisen työmaalla ja pyrkiä vaihtamaan työtä tällä tavoin, että kaveri tulee sitten vastavuoroisesti auttamaan omalle työmaalle. Me tehtiin muutaman kaverin kanssa työvaihtoa, pidettiin porukalla valutalkoita ja nostettiin kattotuoleja ja kattopeltejä. Tapetointiakin opeteltiin porukalla , samoin laatoitusta. Eikä se rakentamisen aika nyt niin pitkään kestänyt, kun pystyi kokopäiväisesti rakentamaan, vuoden päästä jo asuin omassa kodissani täysiään.
Ja sen väliaikaiseksi hankitun asuntovaunun tai jalasmökin voi myös myydä eteenpäin käytettynä tai tehdä siitä jälkikäteen vaikka pihasaunan tai varanukkumispaikan vieraille.
Ei tule mieleen muuta kuin lottovoitto neuvoksi, jos työtön ja rahaton haluaa oman asunnon. Tosin sanotaanhan, että on lottovoitto syntyä Suomeen.
Joo, neljä oikein saaneita on aika paljon. Asuntoa sillä voitolla ei kuitenkaan osteta.
Sinä ja moni muu palstalainen ette ole oikeasta köyhyydestä koskaan kuulleetkaan. Äänestätkin varmaan vasureita, mutta herra varjele meitä sosialismilta.
Tästä näet piten lähdetään kotoa todellista köyhyyttä ja kurjuutta pakoon.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288762967749.html?pos=ok-nln
Millä ihmeellä työtön edes ajattelee omistusasuntoa? Ei onnistu ikinä.
Olet varmaankin aika nuori, sillä näin keski-ikäisenä olen kyllä ehtinyt kuulla monenlaisesta kurjuudesta. Tuo Itä-Saksasta paennut nainen tuskin pelkän köyhyyden takia pyrki pois, kun tuota rakkaustarinaa jutussa kovasti esiin tuodaan. DDR:hän oli muihin sosialistisiin maihin verraten taloudellisesti hyvinvoiva. Pontimena hänellä on varmasti ollut myös jatkuva ahdistus siitä, ettei vahingossa sano väärässä paikassa jotain itselle epäedullista, joka voi johtaa Stasin tarkkailulistalle. Ehkä myös yksipuoluejärjestelmään liittyvä toivottomuus minkään muuttumisesta oli osasyynä.
Äärimmäisestä, "todellisesta" köyhyydestä on kyse äskettäin lehdestä lukemassani pakistanilaisnaisen tarinassa. Mies jätti, joten hän päätyi elämään pienen lapsensa ja 70-vuotiaan äitinsä kanssa 15-neliöiseen huoneeseen jätteiltä löyhkäävässä kerrostalossa.
Ainoa tapa elatuksen hankkimiseen oli ryhtyä prostituoiduksi. Mummo vie lapsen asiakastapaamisen ajaksi käytävään. Asiakkaat maksavat 1½ euroa kerta, joilla rahoilla hän maksaa juuri ja juuri vuokran, ruoan ja lahjukset poliisille. Hiukan korkeammalla hinnalla asiakkaat saavat suosimaansa suojaamatonta palvelua, eikä tautien saaminen huoleta luku- ja kirjoitustaidotonta naista. Koska hänellä ei ole käytännössä mitään toivoa edetä Pakistanin kaltaisessa yhteiskunnassa mihinkään parempaan, hän käyttää ylimääräiset rahat halpoihin huumeisiin.
Tuossa kurjuudessa elävä voisi helposti kadehtia linkkisivun neiti Henkeliä hänen elintasostaan DDR:ssä.
Eduskunnan vasempaan kolmannekseen sijoitan ääneni toki edelleen, jotta jatkossakin hyvinvointivaltio säilyy. Köyhyys täällä ei ole mitenkään äärimmäistä, mutta siitä en oikeistolaisia 'työväenpuolueita' kiitä, vaan köyhien aseman parantamista vaatineita vasemmistopuolueita. Puhdasta sosialismia en kaipaa sen enempää kuin puhdasta kapitalismiakaan; tämä pohjoismainen ratkaisu saa ääneni.
Lue tuolla aiemmin kirjoittamaani tekstiä, että miten onnistuu. Työttömälle on jopa helpompi tälläinen "hartiapankki" rakentaminen, kun voi rakentaa täysipäiväisesti ilman, että tarvitsee olla töissä. Muutamia kavereitani on ottanut töistä vuorotteluvapaan ja rakentaneet sillä aikaa oman talon.
Työttömällä ja rahattomalla (kuten minulla oli tilanne) on rahoituksen saamisessa omat ongelmat. Minäkin jouduin turvautumaan vekselirahoitukseen aluksi, että sain tontin ostettua ja alkuun perustuksia siihen, että sain sitten pankista lainaa. Lisäksi on suunniteltava aika huolella kaikki, että turhaa aikaa ei kulu rakentamisessa ja lainanlyhennysohjelma on laadittava huolella. Minulla ainakin homma toimi ja pääsin jo kahden talon rakentamisella melkoisen hyvään taloudelliseen asemaan.
Ei se hyvinvointi vaatimalla tule vaan on oltava porvari joka luo työpaikan ja maksaa palkan.
Paperiliiton Ahonen vaati syvimmän laman aikaan lakon uhalla hurjaa palkkaa nauttiville paperityöläisille palkankorotuksia ja selitti uutisissa ainoaksi syyksi, että "maassa täytyy olla edes yksi ryhmä jolla menee hyvin"!
Seuraukset tiedetään, paperiteollisuus siirsi tuotannon "lähemmäs kuluttajia", eli mm. Uruquayhin jne.
Siinä sinulle vasemmistolaista hyvivoinnin luontia vaatimalla porvareilta lisää ja lisää.
Lopeta jo satuilu, olet täysi idiootti.
Hähää, olet selkeästi kade. Mene töihin heti!
Ei mitään satuilua, vaan oikeasti toteutettuna. Tietysti oli aika rohkea teko lähteä tuollaista yrittämään ja vanhempieni kannustuskaan ei ollut kovin mairitteleva, Äitini totesi lakoonisesti; "milläs rahaton rakentaa" ja siinä se sitten olikin. Isäni oli muutaman kerran auttamassa rakennuksellani, mutta vähäiseksi se vanhempieni osalta jäi siellä käynnit. Mummoni ja vaarini olivat iloisia sen sijaan, kun rakensin omaa taloa, he olivat itsekin nuorina rahattomina rakentaneet äitini lapsuuden kodin.
En ollut ainut, joka rakensi taloa pienellä rahalla siinä kaupungissa, rakennustarkastaja kertoi eräästä rakentajasta, joka asui teltassa keskeneräisen talonsa sisällä. Minulla sentään oli yksi huone valmiina, kun muutin jo asumaan talooni. Joulusauna oli ikimuistoinen, en ehtinyt saamaan lauteita valmiiksi, joten istuin rakennustelineinä toimineen korkean pukin päällä, panelinpätkiä oli laitettuna istuinalustaksi, siinä heittelin löylyä jouluattona. Tämä hetki tulee aina mieleen jouluaattona, kun istun nykyisen saunani lauteilla.
Ei se hyvinvointi työpaikka luomalla tule, vaan on oltava työntekijä joka tekee työn ja siitä saamallaan palkalla ostaa toisten yrityksissä tehtyjä tuotteita. Ilman kunnollista palkkaa työntekijöille ei ole ostovoimaisia kuluttajia uusien yritysten asiakkaiksi, kuten nyky-Venäjästä nähdään. Pieni osa on sikarikkaita ja suurin osa vain kitkuttaa päivästä toiseen, eikä kansantalous kehity heikon kulutuskysynnän vuoksi.
Siinä sinulle toinen puoli kansantalouden peruskuviosta ajateltavaksi, sikäli kuin et ole nimimerkkisi viittaamassa sekavuustilassa.
Jaa masennus.
Miekkarista lääkärille ja lausunto ettet ole työkykyinen.