Todella kiire on nyt. Huomaatteko, mistä on kysymys lopultakin?
Matkalle lähdettiin ilman varusteita ja kiireesti: Ei saanut pysähtyä keskustelemaan tielle kenenkään kanssa, ei ottaa hidastavia varusteita. Vain yksi viesti oli vietävänä: Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se oli viesti, joka vaati kannanottoa. Jos se otettiin vastaan, tehtävä oli suoritettu. Jos se torjuttiin, tehtävä oli suoritettu silloinkin: Silloin vain pudistettiin kaupungin pöly jaloista todistukseksi siitä, että käyty oli ja torjutuksi tultu, ja jatkettiin kiireesti eteenpäin. Lopun edestä sitten asiaa hoiti viimeisellä tuomiolla itse pyhä Jumala, joka oli apostolit lähettänyt.
Kristuksen elämä ei ole Jumalan sanan mukaan aina samanlaista kuin juuri tuossa tilanteessa. Silloin Herra oli menossa kohti Golgataa ja nämä ohjeet liittyivät juuri tuohon tilanteeseen. Myöhemmässä tilanteessa Herran apostolit välittivät hänen omilleen ohjeita aivan tavalliseen elämään: Annettiin ohjeita vanhemmille ja lapsille, palvelijoille ja isännille. Kristityn ihmisen arkielämä on pyhää, niin töissä kuin kotonakin, ja juuri siellä palvelemme Jumalaa ja kysymme miten voimme tehdä sen oikein ja kompromissitta. Mutta silti evankelista halusi säilyttää pyhän historian – muiston siitä hetkestä, jolloin kaikki oli aivan veitsen terällä. Tällä hetkellä on myös pysyvä merkityksensä Kristuksen omien historiassa.
Evankeliumilla on aina kiire. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten joitakin oikein tärkeitä: Niitä, joille on annettava aikaa ja joita ei saa lykätä. Jos kodissa katto vuotaa tai vesijohto räjähtää, moni muu asia on pantava sivuun ja hoidettava tämä kuntoon. Mutta on yksi asia, joka on kiireellisempi kuin mikään muu. Se on sanoma Kristuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Sitä viedään aina ensimmäisensä ja sille on aina aikaa. Kun se kuullaan, se pysäyttää kaiken muun ja eikä mikään kiilaa edelle.
http://sley.fi/sanansaattaja/saarna/nyt-kiire
Matkalle lähdettiin ilman varusteita ja kiireesti: Ei saanut pysähtyä keskustelemaan tielle kenenkään kanssa, ei ottaa hidastavia varusteita. Vain yksi viesti oli vietävänä: Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se oli viesti, joka vaati kannanottoa. Jos se otettiin vastaan, tehtävä oli suoritettu. Jos se torjuttiin, tehtävä oli suoritettu silloinkin: Silloin vain pudistettiin kaupungin pöly jaloista todistukseksi siitä, että käyty oli ja torjutuksi tultu, ja jatkettiin kiireesti eteenpäin. Lopun edestä sitten asiaa hoiti viimeisellä tuomiolla itse pyhä Jumala, joka oli apostolit lähettänyt.
Kristuksen elämä ei ole Jumalan sanan mukaan aina samanlaista kuin juuri tuossa tilanteessa. Silloin Herra oli menossa kohti Golgataa ja nämä ohjeet liittyivät juuri tuohon tilanteeseen. Myöhemmässä tilanteessa Herran apostolit välittivät hänen omilleen ohjeita aivan tavalliseen elämään: Annettiin ohjeita vanhemmille ja lapsille, palvelijoille ja isännille. Kristityn ihmisen arkielämä on pyhää, niin töissä kuin kotonakin, ja juuri siellä palvelemme Jumalaa ja kysymme miten voimme tehdä sen oikein ja kompromissitta. Mutta silti evankelista halusi säilyttää pyhän historian – muiston siitä hetkestä, jolloin kaikki oli aivan veitsen terällä. Tällä hetkellä on myös pysyvä merkityksensä Kristuksen omien historiassa.
Evankeliumilla on aina kiire. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten joitakin oikein tärkeitä: Niitä, joille on annettava aikaa ja joita ei saa lykätä. Jos kodissa katto vuotaa tai vesijohto räjähtää, moni muu asia on pantava sivuun ja hoidettava tämä kuntoon. Mutta on yksi asia, joka on kiireellisempi kuin mikään muu. Se on sanoma Kristuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Sitä viedään aina ensimmäisensä ja sille on aina aikaa. Kun se kuullaan, se pysäyttää kaiken muun ja eikä mikään kiilaa edelle.
http://sley.fi/sanansaattaja/saarna/nyt-kiire
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.