Jokin aika sitten eräs ystäväni ihmetteli sitä vaikeuksien ja sairauksien määrää, jota eräs Jumalan valtakunnan työntekijä joutui kohtaamaan omassa ja perheensä elämässä. Meidän on helppo yhtyä hänen ihmettelyynsä. Jossakin takaraivossamme asuu ajatus, että Jumala palkitsee jollakin ihmeellisellä tavalla seuraajansa ja sanansa julistajat. Todellisuus on kuitenkin usein toisenlainen. Se näkyy mm. profeetta Jeremian elämässä. Hän joutui aivan suunnattomiin kärsimyksiin sen sanoman tähden, jota Jumala tahtoi hänen julistavan.
Ensinnäkin Jumalan antama tieto Juudan kansan tulevasta tuomiosta kauhisti häntä. Se koski häneen niin kipeästi, että hän itki. Hän itki niin paljon, että häntä on sanottu itkeväksi profeetaksi. Hän kirjoittaa yhdeksännen luvun alussa: "1. Kunpa minun pääni olisi silkkaa vettä ja silmäni kyynellähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, kansani, kaatuneita!" Neljännessä luvussa hän voihkii: "19. Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni tuskaa! Sydämeni jyskyttää minussa. En voi vaieta, sillä minä kuulen pasuunan äänen, sotahuudon." Kolmannessatoista luvussa hän suree: "17. Jos te ette kuuntele tätä, sieluni itkee salassa sitä ylpeyttä, itkee katkerasti. Silmäni vuotavat kyyneleitä, kun Herran lauma viedään vankeina pakkosiirtolaisuuteen."
Toiseksi: Jeremia koki suunnatonta yksinäisyyttä sekä ihmisenä että julistajana. Jumala kielsi häntä jopa menemästä naimisiin. Yksi uskollinen ystävä hänellä oli, Baaruk, joka myös kirjoitti muistiin hänen saamansa sanomat.
Kolmanneksi: Jeremia sai osakseen uskomattoman kovaa vastustusta. Jumala sanoi hänelle luvussa 12: "6. Omat veljesikin ja isäsi perhe ovat petollisia sinua kohtaan, hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana. Älä usko heitä, vaikka he puhuttelevat sinua ystävällisesti." Jopa hänen oman kylänsä miehet tahtoivat tapaa hänet. Jeremian tuskaa kuvaavat hänen sanansa luvussa 15: "Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut. Kuitenkin kaikki kiroavat minua.
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_24.htm#Maanantaina1
Ensinnäkin Jumalan antama tieto Juudan kansan tulevasta tuomiosta kauhisti häntä. Se koski häneen niin kipeästi, että hän itki. Hän itki niin paljon, että häntä on sanottu itkeväksi profeetaksi. Hän kirjoittaa yhdeksännen luvun alussa: "1. Kunpa minun pääni olisi silkkaa vettä ja silmäni kyynellähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, kansani, kaatuneita!" Neljännessä luvussa hän voihkii: "19. Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni tuskaa! Sydämeni jyskyttää minussa. En voi vaieta, sillä minä kuulen pasuunan äänen, sotahuudon." Kolmannessatoista luvussa hän suree: "17. Jos te ette kuuntele tätä, sieluni itkee salassa sitä ylpeyttä, itkee katkerasti. Silmäni vuotavat kyyneleitä, kun Herran lauma viedään vankeina pakkosiirtolaisuuteen."
Toiseksi: Jeremia koki suunnatonta yksinäisyyttä sekä ihmisenä että julistajana. Jumala kielsi häntä jopa menemästä naimisiin. Yksi uskollinen ystävä hänellä oli, Baaruk, joka myös kirjoitti muistiin hänen saamansa sanomat.
Kolmanneksi: Jeremia sai osakseen uskomattoman kovaa vastustusta. Jumala sanoi hänelle luvussa 12: "6. Omat veljesikin ja isäsi perhe ovat petollisia sinua kohtaan, hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana. Älä usko heitä, vaikka he puhuttelevat sinua ystävällisesti." Jopa hänen oman kylänsä miehet tahtoivat tapaa hänet. Jeremian tuskaa kuvaavat hänen sanansa luvussa 15: "Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut. Kuitenkin kaikki kiroavat minua.
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_24.htm#Maanantaina1
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko valmis maksamaan hintaa kun Herra kutsuu?
vähempikin riitäisi.
Ei ollu heleppoo Jeremiallakaan. Toisilla tosin hieman helpomi tie.
"Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut. Kuitenkin kaikki kiroavat minua."
Siinä sitä tulikin vastausta monien kysymyksiin.
Voimme kysyä itseltämme, että olemmeko valmiit maksamaan hintaa kutsumukestamme?