Moskovan Tiltu herättää häpeää

Putinin röyhkeys toistaa pikkupiirteitä myöten Stalinin virheitä. Hänen propagandansa väittää yhä uudestaan todeksi asioita, jotka jokainen näkemänsä perusteella tietää valeiksi.

Aina oppii kirjoitti:

Putinin röyhkeys toistaa pikkupiirteitä myöten Stalinin virheitä. Hänen propagandansa väittää yhä uudestaan todeksi asioita, jotka jokainen näkemänsä perusteella tietää valeiksi.

Nykyiset Moskovan tiltut kertovat, että Venäjän valiojoukkojen pojat eksyivät ehkä parikymmentä kilometriä Ukrainan puolelle. Ja onhan se tietysti tosi vaikea tietää, missä oikein kulkee valtioiden välinen raja. Laskuvarjojääkäreille varsinkin.

Venäjä myöntää lähettäneensä Ukrainaan nämä kymmenen suunnistustaidotonta valiosotilasta, mutta ei muita. Kun siellä kuitenkin näyttää olevan väkeä vähän enemmän, ei voi muuta kuin ihmetellä. Ketähän he oikein mahtavatkaan olla. Ehkä partiopoikia luontoretkellä.



Venäjän virallinen uutistoiminta näyttää tarkoittavan, että kun Venäjän asevoimien miehet pääsevät lomalle, he lähtevät viettämään vapaa-aikaa naapurimaahan ja tietenkin ottavat mukaan panssarivaununsa, tykistöjärjestelmänsä ja ilmatorjuntaohjuksensa.

Kesällä kerrottiin Venäjän lentäjien havainneen yllätyksekseen sellaisen luonnonilmiön, että myös merellä voi ukkostaa. Ja niinpä he hädissään joutuivat ikävä kyllä käymään Suomen ilmatilassa, mutta ihan pikkuisen vain.

Putinin propaganda ei ole oppinut alkeitakaan siitä, minkä osoitti jo Moskovan Tiltun typerehtiminen talvi- ja jatkosodan aikana. Kun propagandan älyttömyys ylittää kohtuuden, se herättää vain pilkkaa ja myötähäpeää. Silti sellaiseen pellen rooliin pyrkijöitä on paljon, ja kansalliskiihko yltyy hurmokseksi.

Putinin johtama media toistaa uskollisesti Moskovan Tiltun tyyliä, ja siitä hyvästä saa saman kohtalon kuin Stalinin ajan neuvostopropaganda. Venäjän tiltujen työ on varmistaa, että kukaan ei enää usko yhtäkään Moskovasta tulevaa uutista tai kommenttia, ei vaikka joku niistä sattuisi olemaan tosi ja järkevä.

Hyvä tietää kirjoitti:

Nykyiset Moskovan tiltut kertovat, että Venäjän valiojoukkojen pojat eksyivät ehkä parikymmentä kilometriä Ukrainan puolelle. Ja onhan se tietysti tosi vaikea tietää, missä oikein kulkee valtioiden välinen raja. Laskuvarjojääkäreille varsinkin.

Venäjä myöntää lähettäneensä Ukrainaan nämä kymmenen suunnistustaidotonta valiosotilasta, mutta ei muita. Kun siellä kuitenkin näyttää olevan väkeä vähän enemmän, ei voi muuta kuin ihmetellä. Ketähän he oikein mahtavatkaan olla. Ehkä partiopoikia luontoretkellä.



Venäjän virallinen uutistoiminta näyttää tarkoittavan, että kun Venäjän asevoimien miehet pääsevät lomalle, he lähtevät viettämään vapaa-aikaa naapurimaahan ja tietenkin ottavat mukaan panssarivaununsa, tykistöjärjestelmänsä ja ilmatorjuntaohjuksensa.

Kesällä kerrottiin Venäjän lentäjien havainneen yllätyksekseen sellaisen luonnonilmiön, että myös merellä voi ukkostaa. Ja niinpä he hädissään joutuivat ikävä kyllä käymään Suomen ilmatilassa, mutta ihan pikkuisen vain.

Putinin propaganda ei ole oppinut alkeitakaan siitä, minkä osoitti jo Moskovan Tiltun typerehtiminen talvi- ja jatkosodan aikana. Kun propagandan älyttömyys ylittää kohtuuden, se herättää vain pilkkaa ja myötähäpeää. Silti sellaiseen pellen rooliin pyrkijöitä on paljon, ja kansalliskiihko yltyy hurmokseksi.

Putinin johtama media toistaa uskollisesti Moskovan Tiltun tyyliä, ja siitä hyvästä saa saman kohtalon kuin Stalinin ajan neuvostopropaganda. Venäjän tiltujen työ on varmistaa, että kukaan ei enää usko yhtäkään Moskovasta tulevaa uutista tai kommenttia, ei vaikka joku niistä sattuisi olemaan tosi ja järkevä.

Jälkikoirien avulla sotilaat pääsivät partisaanien jäljille. He kohtasivat ensin sadanviidenkymmenen partisaanin leirijäännökset ja sen jälkeen suon, jossa oli kuoliaana hevonen. Jälkiä edetessään sotilailla oli pelko siitä, että he kohtaisivat kuolleita kyläläisiä. Paavonmaan murhapaikalle tullessaan heidän oli vaikea käsittää tapahtunutta. He näkivät välittömästi, että uhrit oli tapettu teloitusrituaalien mukaan. Melkein kaikki ruumiit olivat joko kokonaan tai osittain alastomina. Sotilaat varmistivat jokaisen uhrin tilan. Mirjassakaan ei näkynyt aluksi elonmerkkejä, mutta kun hänen silmäluomiaan raotettiin, huomattiin hänen pupillinsa reagoivan. Varovaisella lämmittelyllä ja puhuttelulla sotilaat saivat hänen luottamuksensa, ja Mirja uskalsi elää näkyvästi. Pian hän jo kertoi ensimmäiset tietonsa tapahtumista.

Radiolla tilattiin saksalainen lentokone, joka vei Mirjan Sallan Alakurtille saksalaiseen kenttäsairaalaan.»[xxiii]

Pätkä STT:n uutisesta: "Sotilaamme tapasivat erämaasta noin 6 km:n päästä puheena olevasta kylästä erään pikkutytön haavoittuneena sekä yhden sotilaan ja 7 siviilihenkilöä surmattuina, Heidät oli surmattu takaapäin ampumalla tai teräasein pistämällä. Partisaaniosaston takaa-ajo jatkuu."[xxiv]

»Maaherra Hillilä pyysi yhteysesikunta Roin esityksestä tutkijaryhmän tekemään oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset Seitajärven uhreille. Ryhmään kutsuttiin Haaparannasta ruotsalainen lääkäri Richard Lindgren. -- Pöytäkirjan laati nimismies Esko Enojärvi. --

Uhrit oli ammuttu joko päähän, niskaan tai kaulaan. Tytöistä viisivuotias Valma oli surmattu lyömällä veitsellä niskaan ja puolivuotias Ritva lyömällä tylpällä esineellä päähän. Viisitoistavuotiasta Marttaa oli sekä ammuttu kaulaan että puukotettu rintaan. Aino-äitiä oli ammuttu kaulaan ja hänen kallonsa oli murskattu. Tyyne, joka sai surmansa jo hyökkäyksen yhteydessä, oli kuollut päähän osuneeseen räjähtävään luotiin.

Tutkimuksessa ei voitu saada selville, oliko uhrit raiskattu. Ruumiit oli valitettavasti pesty ennen tutkimuksia, ja teloituksesta oli kulunut jo yhdeksän päivää. Eräät jäljet vain viittasivat raiskauksiin. -- Väkivallan monet merkit viittaavat myös kiduttamiseen tai kuolleen lapsen ruumiin häpäisemiseen. -- Ruumiiden pesijät ovat olleet varmoja siitä, että uhrit oli raiskattu.»[xxv]
Venäjä ja venäläiset ovat ns. patologisia valehtelijoita. Valehtelu on geeneissä?

Venäläinen valehtelu kirjoitti:

Jälkikoirien avulla sotilaat pääsivät partisaanien jäljille. He kohtasivat ensin sadanviidenkymmenen partisaanin leirijäännökset ja sen jälkeen suon, jossa oli kuoliaana hevonen. Jälkiä edetessään sotilailla oli pelko siitä, että he kohtaisivat kuolleita kyläläisiä. Paavonmaan murhapaikalle tullessaan heidän oli vaikea käsittää tapahtunutta. He näkivät välittömästi, että uhrit oli tapettu teloitusrituaalien mukaan. Melkein kaikki ruumiit olivat joko kokonaan tai osittain alastomina. Sotilaat varmistivat jokaisen uhrin tilan. Mirjassakaan ei näkynyt aluksi elonmerkkejä, mutta kun hänen silmäluomiaan raotettiin, huomattiin hänen pupillinsa reagoivan. Varovaisella lämmittelyllä ja puhuttelulla sotilaat saivat hänen luottamuksensa, ja Mirja uskalsi elää näkyvästi. Pian hän jo kertoi ensimmäiset tietonsa tapahtumista.

Radiolla tilattiin saksalainen lentokone, joka vei Mirjan Sallan Alakurtille saksalaiseen kenttäsairaalaan.»[xxiii]

Pätkä STT:n uutisesta: "Sotilaamme tapasivat erämaasta noin 6 km:n päästä puheena olevasta kylästä erään pikkutytön haavoittuneena sekä yhden sotilaan ja 7 siviilihenkilöä surmattuina, Heidät oli surmattu takaapäin ampumalla tai teräasein pistämällä. Partisaaniosaston takaa-ajo jatkuu."[xxiv]

»Maaherra Hillilä pyysi yhteysesikunta Roin esityksestä tutkijaryhmän tekemään oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset Seitajärven uhreille. Ryhmään kutsuttiin Haaparannasta ruotsalainen lääkäri Richard Lindgren. -- Pöytäkirjan laati nimismies Esko Enojärvi. --

Uhrit oli ammuttu joko päähän, niskaan tai kaulaan. Tytöistä viisivuotias Valma oli surmattu lyömällä veitsellä niskaan ja puolivuotias Ritva lyömällä tylpällä esineellä päähän. Viisitoistavuotiasta Marttaa oli sekä ammuttu kaulaan että puukotettu rintaan. Aino-äitiä oli ammuttu kaulaan ja hänen kallonsa oli murskattu. Tyyne, joka sai surmansa jo hyökkäyksen yhteydessä, oli kuollut päähän osuneeseen räjähtävään luotiin.

Tutkimuksessa ei voitu saada selville, oliko uhrit raiskattu. Ruumiit oli valitettavasti pesty ennen tutkimuksia, ja teloituksesta oli kulunut jo yhdeksän päivää. Eräät jäljet vain viittasivat raiskauksiin. -- Väkivallan monet merkit viittaavat myös kiduttamiseen tai kuolleen lapsen ruumiin häpäisemiseen. -- Ruumiiden pesijät ovat olleet varmoja siitä, että uhrit oli raiskattu.»[xxv]
Venäjä ja venäläiset ovat ns. patologisia valehtelijoita. Valehtelu on geeneissä?

Varo ryssääi Pekka! Kuulut Suomen tärkeimpään upseeri-sukuun!