Olisiko mahdollista, että voisimme todistaa jo nyt sen, että tiedemiehet ovat suurelta osin ratkaisseet ihmisen-olemassa olevaa-elämää tarkoittavan kysymyksen, koska se on äärettömän paljon nostanut ihmisen synnynnäisen uteliaisuuden ohella äärettömään näkemisen mahdollisuuden. Vaikka sydämessämme tunnemme ja tiedämme, että emme koskaan kenties' tule ymmärtämään, kuitenkin voiumme edistyä tutkimusmatkallamme tuntemattomaan hiukan.
Hyvin paljon on jo tiede onnistunut vetämään tuntemattomuuden verhoja pois, elämän mysteerioiden kohdalla/kohdalta. Tiede on paljastanut hyvin paljon - peräksiantamattomien tutkijoidensa ansiosta,mm-uskonnollisten mysteerien valheellisia uskonnollisia väitteitä. Ei kovin paljon tarvita tietoa äärettömän näkemiseen sellaisena kuin ihmisen aistille paljastuu, ja sen jälkeen hän analisoi näkeemäänsä, sillä hän on vastakkain todellistakin todellisemman maailman kanssa, siksi että hänen ajatuksensa työskentelevät voimakkaasti, koska hän haluaa tietää, miten se kaikki toimii, niinkuin se hänen aisteilleen paljastuu.
Ihmisen synnynnäinen uteliaisuus on toisilla ihmisillä äärettömän voimakas, ja siksi äärettömän näkeminen sellaisena kuin se hänen aisteilleen paljastuu ja siten jotakin salaista hänen tajunnalleen paljastuu. Ja täten hän pyrkii pääsemään tieteilijänä ja tutkijana niin pitkälle kuin tiede voi viedä kohti "salattuja" äärettömyyksiä. Nykyään pelkoa ja kauhua herättävät uskonnolliset ja mystiset asiat uskonnon oppikysymyksissä ja tieteelliset totuuskysymykset, jotka tietysti ratkaistaan perusteellisen varman tutkimusnäytön tuloksella.
Tieteen optimistit työskentelevät nykyään vieläkin kovemmin ja ankarammin kuin ennen, ja sillähän tutkijaa voidaankin pitää: lähestulkoon äärimmäisenä optimistina äärettömyyden rajoilla ja siksi hän ei tietystikään hyväksy sitä, että jotakin ongelmaa ei voitaisi ratkaista, tai että se nei olisi ymmärrettävissä kun vain tarpeeksi tehdään töitä tutkimuksen kanssa.
Menneisyydessä uskonnon ja mysteerin vartijat suojasivat uskontoaan ja linnoituksiaan kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla, jotka vain edes jollakin tavoin sopi heidän käyttöönsä, uteliaimmat ja rohkeimmat vaijennettiin erilaisin rangaistuksin: vaikkapa kielen leikkauksella j jopa kuolemantuomioon saakka. Uskonto on aina vainonnut ajattelijain ateistisia näkemyksiä vastaan. Muun muassa antiikin Kreiikalaiset kuten Ananagoras, Ateenassa, joka uskoi että Aurinko on valollaan aiheuttanut kuunvalon.
Demokratios, hän oli sen ajatuksen isä, että aine on muodostunut/koostunut jakamattomista atomista, vältti kerettiläistuomionsa siten, että pysyi poissa Ateenasta, joka silloin olikin jumalien palvonnan keskus. Jatkuu seuvassa
Hyvin paljon on jo tiede onnistunut vetämään tuntemattomuuden verhoja pois, elämän mysteerioiden kohdalla/kohdalta. Tiede on paljastanut hyvin paljon - peräksiantamattomien tutkijoidensa ansiosta,mm-uskonnollisten mysteerien valheellisia uskonnollisia väitteitä. Ei kovin paljon tarvita tietoa äärettömän näkemiseen sellaisena kuin ihmisen aistille paljastuu, ja sen jälkeen hän analisoi näkeemäänsä, sillä hän on vastakkain todellistakin todellisemman maailman kanssa, siksi että hänen ajatuksensa työskentelevät voimakkaasti, koska hän haluaa tietää, miten se kaikki toimii, niinkuin se hänen aisteilleen paljastuu.
Ihmisen synnynnäinen uteliaisuus on toisilla ihmisillä äärettömän voimakas, ja siksi äärettömän näkeminen sellaisena kuin se hänen aisteilleen paljastuu ja siten jotakin salaista hänen tajunnalleen paljastuu. Ja täten hän pyrkii pääsemään tieteilijänä ja tutkijana niin pitkälle kuin tiede voi viedä kohti "salattuja" äärettömyyksiä. Nykyään pelkoa ja kauhua herättävät uskonnolliset ja mystiset asiat uskonnon oppikysymyksissä ja tieteelliset totuuskysymykset, jotka tietysti ratkaistaan perusteellisen varman tutkimusnäytön tuloksella.
Tieteen optimistit työskentelevät nykyään vieläkin kovemmin ja ankarammin kuin ennen, ja sillähän tutkijaa voidaankin pitää: lähestulkoon äärimmäisenä optimistina äärettömyyden rajoilla ja siksi hän ei tietystikään hyväksy sitä, että jotakin ongelmaa ei voitaisi ratkaista, tai että se nei olisi ymmärrettävissä kun vain tarpeeksi tehdään töitä tutkimuksen kanssa.
Menneisyydessä uskonnon ja mysteerin vartijat suojasivat uskontoaan ja linnoituksiaan kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla, jotka vain edes jollakin tavoin sopi heidän käyttöönsä, uteliaimmat ja rohkeimmat vaijennettiin erilaisin rangaistuksin: vaikkapa kielen leikkauksella j jopa kuolemantuomioon saakka. Uskonto on aina vainonnut ajattelijain ateistisia näkemyksiä vastaan. Muun muassa antiikin Kreiikalaiset kuten Ananagoras, Ateenassa, joka uskoi että Aurinko on valollaan aiheuttanut kuunvalon.
Demokratios, hän oli sen ajatuksen isä, että aine on muodostunut/koostunut jakamattomista atomista, vältti kerettiläistuomionsa siten, että pysyi poissa Ateenasta, joka silloin olikin jumalien palvonnan keskus. Jatkuu seuvassa
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Ananagooras vangittiin (Ateanassa 434 eKR, SYYTETTYNÄ Auringon ja kuun jumalisuuden kieltämisestä. Hän oli tavallista onnenkkaampi, eli kyllin onnekas ja säästi kerettiläisenä henkensä hänen ystävänsä Perikleen pyynnöstä, mutta nhänet kuitenkin karkoitettiin maasta.
Pahin oikeuslaitoksen moka oli kuitenkin, se että toisten ihmisten vallitsemi8seksi, o0n edelleen säilytetty "Kristin-uskossa" menetelmä, joka on perintöä; tietysti Egyptistä, jossa oli bherlppo saada muut egyptiläiset uskomaan, että hänen riittinsä oilvat toden-peräisiä. "Arvostettu Biologi ja hyistoroitsija ja myöskin a-tutkija professori. Homer Smith. Hän on kuvannut todella hyvin ja hionosti sitä, miten näitä tietoja käytettiin hyväksi, uskonnon eduksi: "Mies joka keksi ensimmäisenä Siriuksen nousuajan ja Niilintulvan välisen yhteyden, oli nähtävästi 'samaani', ja hän käytti keksintöään hyväkseen, siten vaikuttaakseen alkeistasolla oleviin ihmisiin, hänen henkisen/esoteerisen voiman tai vallan kautta.
Hänen hallussaan oli ilmeisesti "tietoa", jota kellään ihmisellä ei aikaisemmin ollut, koska hän pystyi kertomaan ihmisille, että milloin heidän olisi valmistettava maa siihen kuntoon, että he voisivat kylvää siemenen, ja että milloin vesi siirtyisi niin kauaksi,ja että milloin tulva olisi nousemassa. Eli oli helppo saada ihmiset uskomaan, että nämä hänen kriittinsä aikaansaivat luonnon vaihtelut.
Eli hän siis yksin pystyi välittämään tiedot Jumlten ja ihmisten välillä, koska hän yksin tunsi ja tiesi "ylempien olentojen" historian. Hän siis yksin pystyi välittämään ajatuksiansa "oikein" mitä ihmisen tuli tietää kaikkeudesta ja jumalisuudesta, ja tämä voima kasvoi niin suureksi, että ihmisestä kasvoi, että se teki aikoinaan ihmisestä: Kuninkaan. Ja tämä toisen ihmisen hallitsemiseen on uskonlahkoissa samlla tasolla, kuin tuona aikana- 5000-6000 vuotta sitten.
Ja noina varhaisina aikoina "suuret ajattelijat kuten (Ananagoras) oli suuri optimisti joka kaiken mielensä voimasta yritti ymmärtää maailmankaikkeden olemusta. Kreikkaan v 467 eKr. Pudonneesta meteoriiteistä Ananagoras päätteli, käsityksensä mukaan, että Aurinko on sulaa rautaa, hän selitti myös pimeän ajan oikein eli yön ja päivän vaihtelun. Touna-aikana Ihmiskeskeisen näkökannan selitettiin myös estävän ihmisiä asumasta Maapallon toisella puolella, joskin se oli sallittu, mutta siellä he eivät voisi nähdä Kristuksen toista tulemusta, eli "Jeesuksen Kristuksen paluuta"?
?Vain Tieteellinen kova ponnistelu tallaisia uskonnollisia sidonnaisuuksia vastaan ihminen on vapautettu olemaan oma-itsemme vaikka se on vaatinut monia raa'asti riistettyjä ihmishenkejä ja vangitsemiseja, mutta aina totuus vaatii uhrin, olemme vähäpätöinen uhri, siihen nähden, mitä voitamme puolustaessamme omaa siviilisaatiotamme kaiken tieteellisin keinoin. Me yritämme joka-tapauksessa nähdä oikeassa perspektiivissä itsemme maailmankaikkeudessa!?
Meitä ei sinun huuhaasi kiinnosta.