Stalin ei vaatinut Teheranissa 1944 Suomen antautumista

Olisiko syynä se että sekä Unkarin että Romanian sotavoimat olivat Saksan yleisesikunnan alaisuudesta mitä Suomi taas ei ollut. Merkittävää tässä on nyt se että niin länsiliittoutuneet, Neuvostoliitto kuin Saksa tunnustivat de facto Suomen erillissota-aseman.

Jos Suomen armeija olisi kesäkuun lopussa romahtanut ei tuolla erillissotatunnustuksella olisi ollut mitään merkitystä. Stalin nimittäin itse oli todennut sen että "se yhteiskuntajärjestelmä, jonka armeija maata hallitsee".

Siksi eteenkin Moskovalle kuuliainen äärivasemmisto inhoaa torjuntavoittojamme.

Koska Suomi oli läpäissyt testin tappelemalla talvisodassa. Kansa joka on taistellut itsenäisyyden puolesta arvonantoa.... Saatanan Jooseppi kun näki asiat eräässä mielessä darwinistisesta näkökulmasta. Vahvin voittakoon ja heikompi uros pitäköön asemansa alistuen alphan alaisuuteen.

Veikkaisin siksi että Teheranin konferenssi pidettiin vuonna 1943? Ei ollut oikein eväitä vielä silloin vaatia paljon?

Muistaakseni Stalinin ehtona oli, että Suomi hyväksyisi tarjotut rauhanehdot. Ehdot antautumisen vaatimiselle täyttyivät kun Suomi hylkäsi maaliskuussa -44 Molotovin
esittämät rauhan ehdot. oikeutti Neuvostoliitolle vaatia Suomea antautumaan.

Antautumisvaatimus esitetiin sitten kesäkuussa -44 kun Suomen puolustus petti Kannaksella. Tuli vain mutkia matkaan, jonka vuoksi ehdottomasta antautumisvaatimuksesta piti luopua: 1) Suomen armeijaa ei tuhottu hyökkäyksessä. 2) Suomi sai sotilaallista apua Saksalta ja onnistui pysäyttämään hyökkäys. 3) USA:n edustaja Kurre ilmoitti Molotoville ettei Suomea pidä vaatia antautumaan ja huomautti, että Amerikassa muistettiin talvisota 1939-40.

Niin ollen piti luopua antautumisvaatimuksesta ja suostua neuvotteluihin.

On kuitenkin muistettava, että Teheranin konferenssin jälkeen Moskovan radio ilmoitti Saksan liittolaisille osoitetun antautumisvaatimuksen koskevan myös Suomea. Joten ainakaan Moskovan radiosta ei voinut päätellä Suomen saavan erikoiskohtelua Saksan puolella taistelleitten suhteen.

Stalin oli kyllä vaatimassa Suomenkin ehdotonta antautumista Moskovan ulkoministereiden kokouksessa marraskuussa 1943. Tämä ulkoministereiden kokous valmisteli kommunikeaa tulevaan liittoutuneiden valtionpäämiesten tapaamiseen Teheraniin. USA:n ulkoministeri Hull vastusti Molotovin vaatimusta että Suomea tulisi kohdella samoin kuin muitakin Saksan sateliitteja.

Hull huomautti Molotoville että USA ei voi vaatia ehdotonta antautumista muilta valtioilta kuin niiltä, joiden kanssa se on ollut sodassa. Tähän Molotov ei katsonut voivansa suostua. Suome koskevaan antautumiseen liittyi Molotovin esittämä Ruotsin lentokenttien saaminen NL käyttöön Saksaa vastaan tehtäviin operaatioihin. Tätä esitystä myös Churchill kannatti ja yritti sen taakse myös USA:ta.
Kun yksimielisyyttä ei saavutettu asia jäi avoimeksi. Kaikesta huolimatta suurlähettiläs Litvinov informoi liittoutuneiden diplomaatteja konferenssin tuloksista, ettei Molotovin vaatimus ehdottoman antautumisen soveltamiisesta Saksan sateliittien kuten Suomen, Romanian jne.ollut herättänyt konferensissa vastalauseita. Julkisuuteen saatetussa kommunikeassa Saksan liittolaiset kuitenkin jätettiin yksilöimättä. Litvinovin tiedustellessa suurlähettiläs Harrimanilta mielipidettä puheestaan, tämä vastasi hyväksyvänsä sen täydellisesti, lukuunottamatta Suomea koskevaa kohtaa. Kuten Litvinov tiesi, hänen antamansa kuva USA:n hallituksen yhtymisestä Molotovin kantaan, ei pitänyt paikkaansa ja olisi saattanut Yhdysvalloissa hankaliin jälkiselvittelyihin.
Tämän pitemmälle Harriman ei katsonut aiheelliseksi jatkaa keskusteluja, koska tärkeimmästä, oli sovittava toisen rintaman muodostamisesta ja ettei kukaan liittokumppani tee erillisrauhaa Saksan kanssa. Lisäksi NL vihjaisi liittyvänsä myöhemmin mukaan sotaan Japania vastaan.



http://www2.warwick.ac.uk/fac/soc/economics/staff/mharrison/archive/persa/018english.pdf

Moskovan Suomenkielisessä radiolähetyksessä 1943 todettiin seuraavaa: Moskovan (liittoutuneiden) ulkoministereiden konferensissa sovittiin Teheranissa kohta käytävien neuvotteluiden sisällöstä. ….

Näin Äikiä, suomalainen Neuvostoliittoon paennut kommunisti joka Moskovan radion lähetyksessä oli laitettu tuomaan julki mitä Moskovan konferenssissa oli mm. Suomen kohtaloksi määrätty.

” Toinen johtopäätös joka voidaan kolmen vallan deklaraatiosta tehdä on se, että liittoutuneet tulevat jatkamaan sotaa niitä akselivaltoja vastaan, joiden kanssa he kukin ovat sotatilassa, kunnes nämä vallat ovat laskeneet aseensa ja antautuneet ehdoitta. Tämä tarkoittaa niin Suomea kuin muitakin akselivaltoja.
Hufvudstadsbladetin väitteet, ettei Suomi ole mikään akselivalta, on kyllä lainattu Machiavelliltä, mutta se ei nyt auta. On muistettava että allekirjoittajien joukossa on
USA:n ulkoministeri Hull, ja lorut ” erillisestä sodasta ”rajatapauksia puolustussodasta ei pelasta Hitlerin mannerheimiläisiä linkomiehiä…..Suomen edessä on nyt ehdoton antautuminen. ”

http://keskustelu.suomi24.fi/node/5616361

Syy, miksi NL ei vaatinut Suomen sosialisoimista/miehitystä Teheranissa 1943 juontaa juurensa talvisodan kokemuksiin, jolloin Kuusisen hallitus annettiin suomalaisille vaihtoehdoksi porvarihallinnon sijaan. Kuten hyvin tiedetään, suomalaiset eivät olleet järin ilahtuneita tästä vaihtoehdosta. Toisin kuin Balteilla, Puolalla ja muilla Itä-Euroopan mailla, Suomella oli valinnan mahdollisuus mikälaista yhteiskuntamallia soveltavat, kunhan muutoin ovat ystävällismielisissä suhteessa Moskovan kanssa. Tämän erikoisaseman Suomelle antoi maamme syrjäinen sijainti pohjolan perukoilla. NL ei ollut sen suurempia intohimoja Suomea kohtaan, varsinkin kun Leningradin turvallisuus oli paremmin taattu talvisodan seurauksena, jolloin raja siirrettiin turvallisen matkan päähän Leningradista.
Koska Suomi ei hyväksynyt kevään 1944 tarjottuja rauhanehtoja, aloitti NL Suomen rauhaan pakoittamistaistelut Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944. Operaation tarkoituksena ei ollut Suomen valloittaminen, kuten monet vieläkin virheellisesti luulevat tästä osoituksena jo hyökkäykseen käytetty miesmäärä verrattuna Suomalaisten ja Saksalaisten sotilaiden yhteismäärään Suomessa. Lisäksi Kannaksen rintamalla tapahtuneen hyökkäyksen miesmäärää ja asevoimaa olisi tarvittu 2-3 suunnalla muuallakin Suomen vastaisella rintamalla, jotta olisi voitu aiheellisesti puhua Suomen miehitystaistelusta NL kannalta.
Mistään "torjuntavoitosta" on siis täysin asiatonta puhua, koska NL pysäytti itse päähyökkäyksen Karjalan kannaksella saavutettuaan Viipurin ja Moskovan rauhan 1940 rajan sekä luoneen näinollen paineen Suomen poliitikoille irrottautua sodasta.
Suomessa varsinkin porvaristo mielellään viljelee täysin katteettomia sankaritarustoja viimesotien tapahtumista joille ei löydy mitään faktapohjaa, fantasiapohjaa kylläkin. Nämä yltiöisänmaalliset sotatarut voidaan kohta kohdalta, tapaus tapaukselta osoittaa faktatiedon valossa humpuukiksi.

HEHE! Valhe --> Emävalhe --> Stalinin lupaus!

On aivan yksi lysti se, mitä Jooseppi lupasi! Jos kesän 1944 suurhyökkäykseen varatut joukot olisivat tehtäv'änsä täyttäneet niin Stalin olisi ilolla ja halulla miehittänyt Suomen ja tehnyt meistä kansandemokratian ja Neuvostoliiton osasen! Länsi ei olisi mahtanut yhtään mitään tapahtuneelle tosiasialle!

Suomen pelasti moiselta kohtaloltaan juuri torjuntavoitot! Nimenomaan Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella NL yritti läpimurtoa vielä tosdissaan eikä se kauas siitä jäänytkään! Onnistuminen olisi kuitenkin vaatinut lisää hyökkäysjoukkoja eikä Stalin niitä suostunut enää antamaan!

Eli kiitos ja kunnia vetertaaneillemme. Baltian maista näemme, miltä vältyimme!

Hirmuhallitsija joka tapatti miljoonia oman maansa kansalaisia säästi Suomen ja sen kansalaiset. Siinä oli todellinen Suomen ystävä? Suomihan oli vielä liitossa Saksan kanssa, kuten Stalin asian kuvasi. Miten on mahdollista ollenkaan moinen ääretön hyväntahtoisuus, jota hirmuhallitsija Stalin osoitti Suomelle ja Suomen kansalle. Sotaseikkailuissaan Suomen kanssa, Stalinin joukot menettivät kuitenkin satoja tuhansia miehiä aivan turhissa taisteluissaan saavuttamatta päätavoitettaan.