Lapsen muisti

Voi että - viisasta tekstiä. Kiitos tästä aamun kohottavasta tuokiosta.

Olen itsekin näitä miettinyt ja tullut vastaaviin päätelmiin. Nyt en ehdi enempää, mutta saatan myöhemmin palata spekuloimaan lisää.

Hyvää viikonloppua aloittajalle ja muillekin. Maailmassa on paljon hyvää - viljellään ja kasvatetaan sitä!

Lapsia ja nuoria on pitkillä hoitojaksoilla saairaaloissa psykiatrisilla osastoilla ja kun kauppareissulla kuulee, miten rumasti vanhemmat haukkuvat pieniä lapsiaan lasten pahoinvointi ei ole mikään ihme.

Ja sitten joku muu katsoo niitä teidän lapsenlapsianne ja heidän vanhempiaan, teidän lapsianne tai menee puuttumaan? Vierestä on helppo neuvoa ja tuomita ulkopuolelta muutaman hetken tai asian perusteella? Vaikeampi on osallistua oman lapsensa ja tämän perheen elämään... auttaa, ei rangaista, paheksua tai moittia. Mitä jos menisitte jokainen kysymään tutuilta lapsiperheiltä: hei, tarvitsetteko apua, lapset voisivat vaikka tulla kylään joku päivä tai voisin katsoa heidän peräänsä jonkun tunnin jos haluatte?

Lapset saisivat teiltä esimerkin kautta sitä elämänviisautta ja itseluottamusta jota ovat nyt vailla.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy, ennenkin koko kylä kasvatti lapset, ei vanhempia haukkumalla vaan olemalla lasten kanssa tekemisissä.

Jos osaa nykyvanhemmista onkin lapsena tuomittu, kritisoitu ja katsottu paheksuen eikä menty kysymään että mikä hätänä tai kerrottu että hei tehdäänkös näin, niin eivät osaa itsekään asioita, eivätkä nyt tiedä toisenlaista mallia opettaa asioita?

Vanhemmat kasvattavat lapsiaan aina mielestään oikein. Mahtaakohan yksikään vanhempi alistua myöntämään, että on suhtautunut virheellisesti lapsensa uhmaikään tai huonoon koulumenestykseen?

Kuinka moni vanhempi arvostelee lastaan toiselle aikuiselle ikään kuin lapsi ei ymmärtäisi tai kuulisi keskustelua. "Pienillä padoilla on suuret korvat".

Kertaheitolla voi tehdä karhunpalveluksen lapselleen, jos vaikka kertoo lapsen kuullen, että hän ei syö sipulia. Pikkulapsi ei edes tiedä, mikä on sipuli, ennen kuin hänelle valkenee, että sitä ei pidä syödä.
Jos se kuitenkin on kyllin pieneksi silputtu ja haudutettu, niin ongelmaa ei tule, joten lopputulos on, että laiska ruuan laittaja antaa itse aiheen kronaamiselle.
Lapsi kuitenkin syyllistetään hankalaksi tapaukseksi, jonka kanssa saa aina tapella ruuasta.
Muutenkin ruoka tuntuu olevan monen trauman aihe. Ruokailusta tehdään senpäiväinen performanssi ja päivitellään joka puolella huonosti syövästä lapsesta, joka oppisi ihan varmasti syömään kunnolla, jos hän saisi aterioida rauhassa pienestä pitäen.

Entä ne kuuluisat raivokohtaukset ostoskeskuksen käytävillä. Moni sivullinen kyllä tietäisi, miten asia tulisi hoitaa, mutta menepäs sanomaan raivoavan lapsen hoivaajalle! Paras keino raivokohtausten hillitsemiselle on, että ei salli sitä enimmäistä. Lapsi oppii kerrasta!
Jos lapsi saa ikään kuin luvan kiljumiselle ja huutamiselle, niin totta kai hän purkaa päivän väsymyksen, turhautumisensa ja ikävät tunteensa ostarin lattialla, missä sen saa tehdä ihailevien katseiden ympäröimänä. Äitikin on niin tilanteessa mukana, hänen kiireensä loppuvat siihen. Häntä on helppo käsitellä, kun uhkana on estoton huutomyrsky. Mieluummin äiti ostaa sen karkkipussin.

Lapset eivät ole tyhmiä. Kasvatus on vuorovaikutusta ja molemminpuolista. Aikuisten on yhtä vaikea oppia kuin lastenkin.

Olipa hyvä keskustelun aloitus! Juuri tällaisia pohdiskeluja olen tänne kaivannut.

Keskustelu tosin sitten siirtyikin ostoskeskuskäyttäytymiseen, mutta niinhän keskustelut polveilevat muuallakin elämässä. Olen myös seurannut kauhulla vanhempien yliankaraa ja jopa julmaa suhtautumista lapsiin, turhaa ja kovaäänistä komentamista ja uhman nostatusta. Millaista käytöstä lapset siitä oppivatkaan...

Joku neuvoi puuttumaan asiaan ja sanomaan vanhemmille. Sitä en tee. En puutu toisten asioihin enkä uskalla joutua itse heidän haukkumisensa kohteeksi. Olen liian arka, eikä sekään ominaisuus käskemällä muutu. Hyvä jos joku pystyy vaikuttamaan, luulisi että vanhemmat edes ajattelisivat omaa käytöstään, jos joku siitä sanoo - tosin todennäköisemmin he vain sitten haukkuvat ulkopuolista jolle asia ei heidän mielestään kuulu, eivätkä pysty näkemään omia virheitään..