Eikö näin olekin? Uskovaiset usein vähättelevät esim. tiedettä maalliseksi instituutioksi, vaikka kaikki ihmisen luomukset ovat yhtä kaikki aineellisia.
Uskonnossa ei ole mitään sellaista, jota tiede ei kykenisi tekemään. Tiede pystyy tutkimaan nk. jumaluutta, vaikka länsimaiseen tieteeseen onkin jäänyt ajatus tieteellisen ajattelun piirteestä, joka ei ota kantaa ns. tutkimuskelvottomiin aiheisiin kuten sieluun ym. Onhan esimerkiksi buddhalaisuus lähellä jonkinaista mielen tiedettä, vaikka se toisaalta myös uskontoon rinnastetaan.
Uskonnossa ei ole mitään sellaista, jota tiede ei kykenisi tekemään. Tiede pystyy tutkimaan nk. jumaluutta, vaikka länsimaiseen tieteeseen onkin jäänyt ajatus tieteellisen ajattelun piirteestä, joka ei ota kantaa ns. tutkimuskelvottomiin aiheisiin kuten sieluun ym. Onhan esimerkiksi buddhalaisuus lähellä jonkinaista mielen tiedettä, vaikka se toisaalta myös uskontoon rinnastetaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
" Onhan esimerkiksi buddhalaisuus lähellä jonkinaista mielen tiedettä, vaikka se toisaalta myös uskontoon rinnastetaan. "
Nämä vanhat intialaiset perinteet, mm. buddhalaisuus ja advaita vedanta tietävät tietoisuudesta ja mielestä sekä niiden rakenteesta ja toiminnasta paljon enemmän ja ennen kaikkea syvemmällä tasolla kuin materialistinen tiede, joka on jäänyt pintailmiöihin. Ne tosiaan ovat eräänlaisia tieteitä, jossa tutkimuskohdetta ei luulla eikä pyritä samaistamaan johonkin lihaklönttiin. Ja niiden tarkoitus ja tutkimusote on sisäinen, kokemuksellinen ja soteriologinen, eikä ulkoinen, propositionaalinen ja nice-to-know. Niillä pyritään oman mielen hallintaan (ylittämään oman mielen rajoitukset) eikä muiden mielen mielten hallintaan (käyttämään hyväksi muiden mielten rajoituksia mm. tuotteiden myynnin edistämiseksi).
Vai sellaisia ne teidän mielipiteenne ovat, ihan jänniä... minä kun itse olen uskossa ja minun tietääkseni tiede ei tiedä kaikkea vaan siinä on erittäin paljon aukkopaikkoja, mutta hyvät jatkot vaan sinne teille!
että tiede kaiken tietää.
Heippa
Minä ajattelen, että tarvitaan sekä uskoa, että tiedettä.
Tieteellä on tärkeä tehtävänsä uuden tiedon hankkimisessa, arvioinnissa ja soveltamisessa. Mutta tieteelläkin on rajansa, tiede jatkuvasti korjaa itse itseään, se kuuluu tieteellisen tiedon luonteeseen ja lopullinen totuus tuntuu myös tieteen puolella karkaavan ihmisen käsistä.
Minulle usko on jotain, jota tiede ei voi tavoittaa. Usko myös myöntää, että maailma on selittämätön. Tämä toki on totta, että kaikki ihmisen luomukset ovat maallisia. Ja kuitenkin usko ja myös Jumala kätkeytyy maalliseen ja arkiseen. Usko ja myös kirkko ylläpitää sitä tietoisuutta, että on olemassa toinen todellisuus, on olemassa Jumala ja ihminen voi elää suhteessa Jumalaan.
En siis näe ristiriitaa tieteen ja uskon kanssa. Molemmilla on paikkansa. Ja rajansa.
Moikkaa Päivi-pappi Hämeestä