Miltä tuntuu olla onnellinen?

Elä, mutta älä työksensi metsästä sitä onnea ja onnen tunetta, silloin se varmasti hyppysistäsi katoaa. Ota hetki ja päiväsi rennosta. Anna uusien tuulien ja asioiden tulla eteesi ja tavallaan unohda se itsesi kaivelu ja odoutus. Sitten jonain hetkenä ja päivänä vain huomaan, tämähän on ihan kivaa ja on ihan mukava elää.

Onpa huonosti opeteltu rooli, takaisin kouluun vaan.

Jatka lääkkeitä ja terapiaa. Jonain päivänä huomaat, että jotain puuttuu (paha olo, ahdistus), ja tunnet, että elämä on oikeasti aika mukavaa. Miljardit ihmiset heräävät haluten olla olemassa, vaikka heillä olisi mitä vaikeuksia, ja jonain päivänä sinäkin olet yksi heistä.
Siinä voi kestää vuosia, mutta sinä aikana jatka lääkitystä ja terapiaa. Tee tasan niin kuin itse haluat, mieti miten hoivaisit toista ihmistä, joka olisi sinun tilanteessasi. Ja vaikka se tuntuisi kuinka turhalta, jatka lääkitystä! Kerro lääkärille, jos lääkkeen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. Jatka terapiaa, vaikka se tuntuisi kuinka turhalta!!

Asuinkuntani cityssä asui näkijä. Hän on jo edesmennyt. Kirjoitin hänelle. Kerroin, ettei minulla mene hyvin; näetkö missä vika, miksi elämä ei tunnu hyvältä.

Näkijä sai yhteyden henkiseen olentooni. "Näen sinut tiheän sumun keskellä, olet eksyksissä...sinun pitäisi etsi keinoja suunnistaa sieltä sumusta ulos, hän kirjoitti.

http://www.antropos.fi/?p=takoja&k=arkisto&s=read&artikkeli_id=112
.
Hain kirjastosta näkijän, Tapio Kaitaharjun kirjoittaman kirjan. Pyysin häneltä apua.
Tuohon aikaan minulla ei vielä ollut tietokonetta.

Yksi tiedonsiru sieltä toinen täältä. Jatkoin etsimistä. Halusin tietää kuka olen, missä olen. Ei niinkään simppeli projekti.

Kun on aika hajalla, melko pihalla, meditaatioharjoitukset aluksi turhaannuttavia. Huomasin kuitenkin, että ajoittain vaikeasti havaittavaa polkua voi seurata.

Kiitti vastauksista! Ja Fabber sinulle, tarkoitin lähinnä sitä että kuvittelin nuorempana sekä lapsuudessa, että elämän kuuluikin olla tälläistä. Että elämä on taistelua päivästä toiseen (niinkuin se oikeastaan onkin), että pakkooireet ja ajatukset jotka hallitsevat elämääni ovat normaaleja. En kertonut ongelmistani läheisilleni, enkä jakanut fiiliksiäni kenenkään kanssa, joten enhän voinut ymmärtää että kaikki ei ole ok. Sitä haluaa uskotella itselleen kaikenlaista, ja etenkin minä itsepäisenä ihmisenä selviytyä kaikesta yksin. En halua olla heikko tai toisten taakkana, mutta oli helpotus ja hyvä myöntää että omat siivet ei nyt kanna. Tajusin ettei olekaan heikkoutta myöntää tarvitsevansa apua, vaan nimenomaan rohkeutta ja tahdonvoimaa selvitä tästä kaikesta. On mullakin omat haaveet ja unelmat joita haluan saavuttaa, nyt ei vaan kykene siihen täysillä. Joka päivä kuitenkin niitä kohti, pala kerrallaan. Pahoittelut jos yön pimeinä tunteina kirjoitin sekavasti viestini! :-)

Jokaisella on niitä laaksokausia ja yhdessä sitä sitten mennään. Ydellä on toinen vahvuus, toisella toinen ja kolmannella taas omansa. ja niin on myös niiden heikkojen juttujen kanssa.
Hienoa että olet oivaltanut asioita. Elämä on myös sinua varten.

Minulla olisi parempi kysymys; Mistä tietää että on onnellinen?

Pystyn samaistumaan moneltakin osin sinun kirjotuksiin Safiina eli et ainakaan ole yksin näiden asioiden kanssa. Tekstisi laittoi kyllä miettimään omaa elämääni moneltakin osin kun tekstisi voisi olla minun kirjottamaa. Haluaisitko Safiina vaihtaa ajatuksia esim meilin kautta? Jos haluat niin laita mulle viestiä:
[email protected]

Sen kun tietäis miltä tuntuu olla onnellinen. Ei siitä ole paljon tietoakaan kun on kärsinyt kohta jo 10 vuotta lähes jatkuvasta masennuksesta ja muista psyykkisistä ongelmista. Vaikea sitä on uskoa että enää koskaan saisin kokeakkaan miltä tuntuu olla onnellinen ja että vielä tulis sellainen päivä ettei heti herätessään ajattele itsemurhaa.

Se ei oikeastaan tunnu juuri miltään...
Siis ahdistuneena ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan.. .se on siis sitä, että ei mikään ahdista, mistään ei ole paniikki, ja pystyy hymyillä ihan hölmöllekin asialle.

Onnellisuus on kai tavallaan, mikä se on, englaniksi sana bliss - olla autuaan tietämätön, siis että unohtaa kaiken turhan ja nauttii hetkestä.

Ehkä suurin onnellisuuden hetki on ihmisellä, joka on kokenut epäonnea. Myös todella "onnellisen" elämän elänyt voi kokea tyhjyyttä, kun ei osaa verrata sitä mihinkään.

esim. mä olen onnellinen kun lapsi aamulla katsoo iloisesti ja täynnä pyyteetöntä rakkautta, koska siinä hetkessä ei tapahdu muuta... tunnin päästä muistan taas, miten kaikki on vaikeaa ja miten ahdistaa voinko taata kaiken mitä multa odotetaan... olen onneton, mutta sitten yritän muistaa mikä on oikeesti tärkeää.

Tiedä sitten, mitä tämäkään kuuluu mihinkään.
Hakukoneella Youtube, Hector - Kuinka Voit Väittää .

Safiina. Ongelma on se, että maailma opettaa ja pakottaa meidät yhteen suuntaan, mutta oikeasti tahtoisimme toiseen suuntaan, ja siitä syntyvä ristiriita ja hämmennys repii meitä sisäisesti. Jos taivumme maailman oppeihin, pääsemme tuskasta, mutta toisaalta elämästä tulee tyhjä ja tarkoitukseton, eli toisin sanoen onnellisuuden saavuttaminen edellyttää oman aidon tahdon selkeyttämistä. Hanki Alkuajatus-niminen kirja, se auttaa selvittämään ristiriidan eli ratkaisemaan tämän ongelman. Kokeile, ja suosittele myös muille mikäli koet saavasi siitä apua. Tsemppiä.