Isä oli lähdössä työhön, yövuoroon. Oli ilta ja minua pelotti. Isot veljet olivat ottaneet kaiken irti pikkusiskon kiusaamisesta ja minä pelkäsin pimeästä tulevia mörköjä. Anelin eteisen ovella isää jäämään kotiin ja ehdotin, että laittaisi metsää myyntiin ja voisi sitten oleilla kotona kuten naapurin isäntäkin teki. Isän silmissä häivähti huvittunut ilme kun hän hymähti, ettei meidän lehmihaan puista ollut myyntiin asti. Isä muistutti olevansa pienviljelijä ja lähtevänsä mielellään työhön Kaukopään kartonkitehtaalle. Minusta metsä oli iso ja kaukana, olinhan eksynytkin sinne kerran. Istunut mättäällä, katsellut koivun latvoihin ja kokenut olevani Jumalan kirkossa.
Isä teki paljon työtä. Ahkeroi vapaa-aikoinaan toistenkin pellolla äestämässä ja auttamassa. Lapsuuden lähtökohdat olivat olleet ankeat. Kunnan huutolaispojaksi 6-vuotiaana kotoaan karkotettuna lapsena. Sota ja evakkotaipaleet ja sitten koti Saimaan saaressa. Isälle tämä oli paratiisi ja äitikin juurtui Salosaarelle. Lapsia syntyi kuusi, minä vanhempieni iltatähdeksi.
Lapsuuden kodissani oli aina pöytä katettuna. Isä tahtoi niin. Ja tuoretta leipää tehtiin monta kertaa viikossa. Isä tahtoi olla vieraanvarainen. Hän oli lapsena ojaa kaivaessaan päättänyt, että jos hänellä joskus olisi oma koti, ovi sinne olisi aina auki kaikille tulijoille ja leipää olisi pöydässä. Näin tapahtui. Pöytä oli katettuna ja romaniperheitäkin kävi kylässä. Kulkijat syötettiin ja majoitettiin.
Isä lähti työhön vielä monen monta kertaa, kunnes tuli se vuosi, jolloin sairaus iski kavalasti. Juhannusaattona kuljimme metsäpolkua pitkin veljeni kaupalle saaren rantaa kohden kun isä kertoi uutisen: lääkäri antanut vain puoli vuotta aikaa jos ei aloiteta syöpähoitoja. Tietysti hoidot aloitettiin, me vaadimme. Isä alkoi kulkea Ruokolahdelta Lappeenrantaan päivittäin.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/635/isanpaivana_2014
Isä teki paljon työtä. Ahkeroi vapaa-aikoinaan toistenkin pellolla äestämässä ja auttamassa. Lapsuuden lähtökohdat olivat olleet ankeat. Kunnan huutolaispojaksi 6-vuotiaana kotoaan karkotettuna lapsena. Sota ja evakkotaipaleet ja sitten koti Saimaan saaressa. Isälle tämä oli paratiisi ja äitikin juurtui Salosaarelle. Lapsia syntyi kuusi, minä vanhempieni iltatähdeksi.
Lapsuuden kodissani oli aina pöytä katettuna. Isä tahtoi niin. Ja tuoretta leipää tehtiin monta kertaa viikossa. Isä tahtoi olla vieraanvarainen. Hän oli lapsena ojaa kaivaessaan päättänyt, että jos hänellä joskus olisi oma koti, ovi sinne olisi aina auki kaikille tulijoille ja leipää olisi pöydässä. Näin tapahtui. Pöytä oli katettuna ja romaniperheitäkin kävi kylässä. Kulkijat syötettiin ja majoitettiin.
Isä lähti työhön vielä monen monta kertaa, kunnes tuli se vuosi, jolloin sairaus iski kavalasti. Juhannusaattona kuljimme metsäpolkua pitkin veljeni kaupalle saaren rantaa kohden kun isä kertoi uutisen: lääkäri antanut vain puoli vuotta aikaa jos ei aloiteta syöpähoitoja. Tietysti hoidot aloitettiin, me vaadimme. Isä alkoi kulkea Ruokolahdelta Lappeenrantaan päivittäin.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/635/isanpaivana_2014
Vastaukset 6
Vanhimmat
'Siunattua isänpäivää kaikille isille, isoisille, papoille, vaareille, ukeille ja kaikille teille, jotka koette isän ikävää kuin myös te isät, jotka ette saaneet tulla isiksi vaikka toivoitte ja odotitte, tai te isät, jotka ette voi tavata lapsianne. Kaikkien kurittomien ja kuitenkin rakkaitten lasten nimissä pyydän teiltä anteeksi ja toivotan siunausta isänpäivän viikonloppuna.
Kiitos myös kaikista teistä, hengellisistä isistä, joka olette jakaneet meille Elämän Leipää.'
Siunattua isänpäivää!
Washingtonilainen rouva Dodd keksi isänpäivän. Liputuspäiväksi isänpäivä vakiintui Suomessa v.1979.
Olikohan rautarouva ? Aikamoisia keksijöitä noi rouvat kyllä ovat.
....
Ihana aloitus.