Olen monesti ihmetellyt alla olevan Raamatun kohdan soveltuvuutta kirkkoonne. Tosiasia on kuitenkin se, että kirkostanne on monta eri versiota, on ev.lut., vapaakirkko, helluntaiseurakunta, protestanttiset suunnat, katoliset suunnat, ortodoksisen suunnat. Sitä vaan, että em. mainitut tahot te mukaan luettuina nimittävät itsensä kristityiksi ja kukin taho perustelee oppinsa ja palvontatapansa Raamatulla. Melkoinen epäjärjestys vallitsee siten riveissänne.
MITEN RAAMATUSTA, JOSSA ON YKSI TIE JA TOTUUS, voi löytyä noin monta erillaista tietä ja totuutta?
Niin tuo Raamatun kohta, ettei se unohdu tästä kirjoituksesta:
>>sillä ei Jumala ole EPÄJÄRJESTYKSEN, vaan rauhan Jumala.
MITEN RAAMATUSTA, JOSSA ON YKSI TIE JA TOTUUS, voi löytyä noin monta erillaista tietä ja totuutta?
Niin tuo Raamatun kohta, ettei se unohdu tästä kirjoituksesta:
>>sillä ei Jumala ole EPÄJÄRJESTYKSEN, vaan rauhan Jumala.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yksittäiset kristityt yhteisen ja
yleisen seurakunnan jäseninä eivät ole luopuneet vaan kuljemme yhdessä, kukin erikseen kohti yhteistä päämäärää.
Syömme siis samasta leivästä, emme kuitenkaan samaa leipää.
Mikään määritelmä ei ole kaiken kattava. Vaikeimmin määriteltävissä ja rajattavissa on se todellinen, keskuudessamme elävä maailmanlaaja ihmisten joukko, joka on kääntynyt ja uskonut evankeliumiin. Sen Jumala on erottanut evankeliumin kautta eri kansoista ja kielistä omaksi kansakseen.
Tämän joukon jäseniä on kaikkialla siellä, missä on eri nimisiä ja kokoisia, selvästi tai vähemmän selvästi järjestäytyneitä kristittyjen ryhmiä, seurakuntia, kirkkoja. Mutta yksikään näistä ryhmistä ei ole kuitenkaan varsinainen Kristuksen seurakunta maan päällä. "Ekklesia ylittää kaikkien kirkkojen ja niihin verrattavien kristillisten yhdyskuntien rajat, se murtaa kaikki inhimilliset ryhmittelyt, ja siitä syystä sen jäseniä ei voida koskaan oikein merkitä kirjoihin ja luetteloihin" (Tiililä).
Kristuksen todellinen seurakunta jää salaisuudeksi monella tavoin tässä ajassa ja kuitenkin se on joka hetki käsin kosketeltavana ja siksi aina alttiina vainottavaksi.
Määrittelyssä on käytettävä vastakkaisia ilmauksia: Kristuksen seurakunta on näkyvä ja näkymätön. Se on salattu ja julkinen. Sillä on maallinen muotonsa ja taivaallinen olemuksensa. Se on inhimillinen ja jumalallinen. Siihen kuulutaan sydämen uskon ja tietoisen jäsenyyden kautta.
Jumala yksin tietää kuinka monta jäsentä kuuluu hänen seurakuntaansa ja kuitenkin sillä on jäsenluettelonsa tässä maailmassa. Se on paikallinen ja kuitenkin yli maailman ulottuva. Siinä on mitä erilaisimpia kokoontumisen ja järjestyksen muotoja ja perinteitä ja kuitenkin jotain, joka on kaikille samaa ja yhteistä - Raamatun sanaan sidottu todistus Jeesuksesta, kaste, ehtoollinen ja Pyhän Hengen osallisuus.
On mahdollista tietää ketkä ovat sen jäseniä ja kuitenkin todellinen jäsenyys jää ihmisiltä salaan. Vain Kristuksen seurakunnan jäsen on pelastettu ja kerran pelastuu. Mutta yksikään näkyvä yhteisö, joka kutsuu itseään seurakunnaksi tai kirkoksi, ei voi totuudellisesti väittää olevansa maan päällä ainoa oikea ja että kaikki sen jäsenet varmasti pelastuvat.
Kristuksen seurakunta on aina ensisijassa uskon kohde, mutta samalla myös käsin kosketeltava ja todellinen yhteisö tässä maailmassa. Kristuksen seurakunta ei lankea yksiin minkään ulkonaisen organisaation kanssa ja kuitenkin jokaisella todellisen seurakunnan osallakin on oma organisaationsa. Kirkko on viime kädessä "määrittelemätön todellisuus" (Mannermaa).
Koska kirkko ja seurakunta muodostuu elävistä ihmistä, se on jotain maallista ja ajallista. Se on ihmisten luoma eikä sitä ole ilman ihmisiä. Se on ihmisten organisoima ja ylläpitämä. Ihmiset sitä johtaa ja ihmiset siinä riitelevät ja kapinoivat ja nousevat toisiansa vastaan.
Siinä on julmuutta, sortoa, väärinkäytöksiä niin kuin kaikessa muussakin missä ihmiset ovat mukana. Yhteisönä siinä voi esiintyä myös rakkautta, hyvyyttä ja aitoa keskinäistä yhteyttä.
Tommottos mää ainaki usko.
Tervessi taas täält Turust! Samas ulkoses seurakunnas me kaik olla. Ite kullaki pakka joskus olema hiuka sisäsiittosi jutui.
...hyvästä kirjoituksesta!
Niin,mistä oikein tunteekaan Jumalan lapsen?
Eikö siitä "Hengestä" joka hänessä on ja Jumalan lapset ovat yhtä, srkunnasta riippumatta,niinkö?
Mutta tuo 1 kor.14:33 on eräs lähtökohta
mielestäni, jos pyrkii arvioimaan mikä on sitten klassista kristinuskon oppia ja
mikä kirkko tai tunnustuskunta tätä puhdasta oppia kantaa.
Mielestäni, jos ko.
kirkkokunnan oppi tuntuu aiheuttavan hämmennystä, niin voi olla syytä nousta
karvat pystyyn; eli välttää sen opin omaksumista.
Toinen on se, että mikä on ko.
kirkkokunnan hedelmä, sillä hedelmistään puu tunnetaan. Voidaan kysyä, että onko
ko. kirkkokunnan hedelmänä laadukas seurakunta; jopa alkuseurakunnan piirteet
omaava kirkkokunta, joka taas käy ilmi mm. apt:ssä( apostolien teot ).
Sitten kolmantena on se, että myös oikeasta hengestä saadaan arvioitua onko ko.
kirkkokunta "oikea" kirkko, jossa Kristus on päänä. Tarkoitan sitä, että Pyhää
Henkeä ei voida jakaa eikä sitä voida väärentää.
Neljäntenä on se, että siellä, missä kokous pyhitetään rukouksella ja
ylistyksellä Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Raamatullisella Jumalan sanan
opetuksella, niin se on kirkkokunta, joka ei ole mennyt harhaan.
Nämä lähtökohdat tuli mieleeni.
Meillä kullakin on sukupuolestamme rippumaton yleinen pappeus. Raamatun ja ev.lut. opetuksen mukaan yleinen pappeus velvoittaa meitä viemään sanomaa pakanoille, ei uskoville.
Tästä tietysti herää kysymys olemmeko ollenkaan uskovia jos meidän on sovattava uskovia sisaria ja veljiämme. Kuinka sovellamme solvatessamme tai peräti tuomitessamme UT:tin keskeistä rakkauden sanomaa?
Näitä palstoja ja eri kirkollisten yhteisöihin kuuluvien keskinäistä pilkkaa ja solvaamista seuratessaan joutuu pakostakin pohdiskelemaan Jumalan tarkoituksia, jotka lopulta ovat meiltä kuitenkin salattu.
Jonkinlaista osviittaa tähänkin asiaan saamme tutkimalla tarkasti Raamattua, joka vie meidät ehkä lähimmäksi oikeaa totuutta, jota monet ovat eritavoin tulkinneet.
Aikanaan Abraham sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme… sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle" (1 Moos 13:8-9).
Samankaltaisen tilanteen kohtaamme UT:sta. Siellä kerrotaan kuinka Paavali ja Barnabas olivat lähdössä uudelleen lähetysmatkalle. "Barnabas halusi ottaa mukaan myös Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi, mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi… Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen" (Apt 13:36-41).
Kuinka vapauttavaa! Meidän ei tarvitse pakottaa itseämme määrättyjen uskovien läheisyyteen ja yhteyteen. Riittää kun löydämme oman hengellisen kotimme.
Vai minkälaisia tulkintoja muut saavat noista Raamatun kohdista? Minut nuo, kuten monet muutkin Raamatun kohdat, ovat vapauttaneet kulkemaan sen opetuksen mukaan, joka minulle alun alkaen lapsuudessani on opetettu. Vasta vanhempana olen sen ymmärtänyt.
Samalla olen oppinut arvostamaan muitakin uskovia.
Sanoman viemisen, uskon perustuvan vetovoimaan. Ei ainakan solvaamiseen eikä kielteiseen arvosteluun. Liioin ei pidä suinpäin syöksyä kaikkien "mukavien" miesten mukaan.
Naise ovakki sit jo kokonas eri asia. :) Vaik ikä pakka hiuka sitäki mun kohralan jo rajottama. :)
Tervessi vaa Turust!
Niinkuin Luther, kiivetessään ns.Pilatuksen portaita kuuli äänen joka sanoi:"Vanhurskas on elävä uskosta!"Tuo teksti ei varmaan koskaan kadottanut voimaansa hänen elämässään.
Kun hän sitten käänsi kasvonsa pois Roomasta, hän oli kääntynyt sieltä pois myös sydämeltään ja ero vain kasvoi.....miten on nyt? Mitä Luther sanoisi nyt?
Hän oli kuitenkin ensimmäisiä niiden joukossa, jotka Jumala oli kutsunut johtamaan srkuntaa pimeydestä puhtaan uskon valoon.
Tämä ei ole arvostelua, vaan toteamus.
Perkele tahtoo myös seistä kaikkein pyhimmillä paikoilla ja esiintyä oikein pyhänä opettajana. Hän on ollut murhaaja ja valehtelija alusta asti. Perkele tahtoo istua myös kristillisen kirkon pyhimmillä paikoilla, hänhän tahtoo eksyttää ihmisiä.
Lisäksi tietysti on ihmisen vajavaisuus, ettei ihminen ymmärrä kaikenlaisia asioita ja eksyy senkin tähden.
Kristittyjä on varmasti monissa kristillisissä kirkkokunnissa, mutta joissakin kirkkokunnissa on menty enemmän harhaan kuin toisissa. Joissakin hyvin vakavallakin tavalla. Joitakin ryhmittymiä ei voi kutsua kristillisiksi lainkaan, vaikka itse kenties tahtoisivat niin.
Vaikka epäilen sitä, että suomi24 - foorumi olisi paikka klassisen kristillisen teologian esittämiselle( esim. evl.fi:n teologinen sanasto tai luterilaisen kirkon katekismus ), niin tuohon viimeiseen kappaleeseen helppo yhtyä. Toivoisin vaan tuohon tarkennuksia.
nimimerkillä "Puhtaat vaatteet" kirjoittaneen lainaus resonoi sisimmässäni, sillä itse olen huomannut - tutkiessani erilaisia artikkeleita mm. netissä, että tästä juuri keskustellaan/debatoidaan/väitellään/kiistellään; mikä on kirkkokunta, joka ei ole mennyt harhaan mm. opissaan
luterilaisten kirkko on epäjärjestyksen kirkko
suomesakin noin yli 18 lahkoineen