Terve,
Edellyttääkö käänteinen sanajärjestys (jossa verbi on ennen subjektia) yleensä sitä, että verbiä edeltää adverbiaali?
Esim. käykö sanoa,
"Ilmestyi mies oviaukosta."
vai odotettaisiinko ilmaisun "oviaukosta" olevan lauseen alussa, että lause ei kuulostaisi oudolta?
Muistaakseni en ole nähnyt (olen yhdysvaltalainen suomen oppija) esimerkkiä, jossa verbiä ei edeltäisi subjekti, objekti tai adverbiaali, paitsi jos
1) verbin subjekti on jätetty pois: esim. "uin Kulojärvessä"
2) verbillä on liite kuten -han/-kin/-pa: esim. "Jaakko harkitsee bemarin ostamista. Ovathan uusimmat mallit voittanut paljon palkintoja."
Onko muita yhteyksiä, joissa lause voi alkaa verbillä, ilman mitään edeltävää?
Kiitos
Edellyttääkö käänteinen sanajärjestys (jossa verbi on ennen subjektia) yleensä sitä, että verbiä edeltää adverbiaali?
Esim. käykö sanoa,
"Ilmestyi mies oviaukosta."
vai odotettaisiinko ilmaisun "oviaukosta" olevan lauseen alussa, että lause ei kuulostaisi oudolta?
Muistaakseni en ole nähnyt (olen yhdysvaltalainen suomen oppija) esimerkkiä, jossa verbiä ei edeltäisi subjekti, objekti tai adverbiaali, paitsi jos
1) verbin subjekti on jätetty pois: esim. "uin Kulojärvessä"
2) verbillä on liite kuten -han/-kin/-pa: esim. "Jaakko harkitsee bemarin ostamista. Ovathan uusimmat mallit voittanut paljon palkintoja."
Onko muita yhteyksiä, joissa lause voi alkaa verbillä, ilman mitään edeltävää?
Kiitos
Vastaukset 9
Vanhimmat
Riippuu paljolti sitä, mistä kielestä puhutaan. Suomessa sanajärjestyksen määräävät yksinomaan tyyli ja painotus.
Kyllä kyllä, "puhutaan tai kirjoitetaan, sanajärjestys on suomessa melko vapaa."
https://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/10.3.html
Mutta kuten ensimmäisestä vastauksestakin voi päätellä, tältä palstalta ei kannata vakavissaan kysellä ainakaan näin vaikeita asioita. On etsittävä hakupalveluilla asiallisempia lähteitä.
Juuri tuon sivun luettuani päätin avata asiaa selventävän ketjun.
Kaikki sivun esimerkit käänteisestä sanajärjestyksestä alkavat adverbiaalilla (jos "koska"/"kun"-lauseita pidetään adverbiaaleina). Mutta ei sanota suoraan, onko tämä ainoa mahdollinen rakenne käänteiselle sanajärjestykselle, ja jos ei, mitä muita vaihtoehtoja on.
Ainakin annat oman panoksesi palstan tason pitämiseen melko alhaalla. Väärä sitaatti huolehtii siitä. Mainitsemallasi sivulla ei ole tekstiä, jonka olet pannut lainausmerkkeihin.
Hei GV,
>>Esim. käykö sanoa,
Ilmestyi mies oviaukosta.>Onko muita yhteyksiä, joissa lause voi alkaa verbillä, ilman mitään edeltävää?
Hei Hakro,
>> Ei käy, paitsi runossa.
Kiitos!
>> Juuri esitit esimerkin: kysymyslause alkaa useinkin verbillä.
Minun piti selittää, että kysymykseni koski vain väitelauseita.
"Ilmestyi mies oviaukosta" voidaan sanoa muutenkin kuin runollisesti. "Ilmestyi" on silloin korostettu; sillä väitetään vastaan, eli joku on aiemmin väittänyt, että mies ei ilmestynyt oviaukosta, vaan tuli oviaukosta - eh - "jotenkin muuten".
"Hän osti auton" = He bought a car.
"Osti hän auton" = Oh yes, he did buy a car.
"Auton hän osti" = It was a car he bought (not something else).
--->
"Mies ilmestyi oviaukosta" = The man appeared at the door/doorstep/doorway
"Oviaukosta ilmestyi mies" = A man appeared ...
"Ilmestyi mies oviaukosta" = Oh yes, appear he did at the doorstep
Käänteinen sanajärjestys ei edellytä mitään erityistä, mutta normaalina (asiaproosan normaalipainotteisena ilmauksena) sitä voidaan yleensä pitää vain silloin, kun subjekti ilmaisee jotain asiayhteydessä uutta, kuten lauseessa "Oviaukosta ilmestyi mies". Tällaisten lauseiden rakenteeseen kuuluu, että ensin mainitaan olennaiset olosuhteet ja sitten uusi asia, joten niissä on yleensä ennen predikaattia ainakin yksi adverbiaali.
Kyse ei siis varsinaisesti ole syntaktisesta rajoituksesta, vaan semanttisesta. Siksi runokielessä voidaan sanoa "Tuli kirkkoon mies ja lapsi" ja "Punertaa marjat pihlajain". Proosassa rajoituksena on lähinnä se, että verbillä aloittaminen on töksäyttävää: lukija viedään keskellä toimintaa kertomatta mitään kontekstia ensin. Kun normaalipainotteinen sanajärjestys on SVO (subjekti, verbi, objekti), niin verbialkuisuus luo poikkeuksellisen vaikutelman.
Sellaisilla liitteillä kuten -han, -kin ja -pa lievennetään töksäyttävää vaikutelmaa ja selvennetään, että verbillä aloittaminen on tarkoituksellista ja painottaa verbiä.
Subjektin pois jättäminen ei merkitse poikkeusta, koska kun subjektia ei ole pantu ilmi, ei sanajärjestys voi olla sen enempää käänteinen kuin suorakaan. Verbialkuisuutta se toki voi merkitä.
Väitelauseissa on verbialkuisuus normaalia vastattaessa kysymykseen, jolloin vastaus useinkin koostuu pelkästä verbistä ("Kävitkö jo äänestämässä?" "Kävin."), mutta verbiä voi hyvin seurata adverbiaalikin ("Kävin toki" tai "Kävin heti aamulla").
Myös inttävissä lauseissa verbialkuisuus on tavallista: "On se totta!" Verbin painottaminen puheessa vastaa tavallaan liitteen käyttöä; tosin varsin usein inttämistä vielä tehostetaan liitteellä: "Onpa se totta!" Tai oikeastaan vasta tällainen on inttävää, lauseen esittämistä vastoin toisen väitettä, kun taas "On se totta!" on itsessään vain vakuuttelevaa – sillä voidaan yrittää torjua pelkkiä epäuskon ilmauksia eikä nimenomaisia vastaväitteitä.
Seuraa tästä se, että muissa tapauksissa väitelauseen verbialkuisuus vaikuttaa yleensä omituiselta. Edellä oleva virke hämmentää. Sen tulkinta ohjautunee sellaiseksi, että se näyttää olevan ”On se totta!” -tyyppinen eli vakuutteleva: ”seuraa” on painokas, ja virkkeellä yritetään torjua epäilys siitä, että ei seuraisikaan.
Paljon kiitoksia selvennyksestä. (Samoin nimimerkille ".....".)