Eräässä toisessa ortodoksi-keskustelukanavassa, jota ajoittain seuraan, "suuri homokeskustelu" päättyi juuri ortodoksikristittyjen tappioon (= oma arvioni asiasta). Mielenkiintoista on seurata siellä asian tai oikeammin korvikkeeksi tarjottavien oheisasioíden jatkokäsittelyä. Taistelun jälkeen areenalle astuvat sotureiden kaaduttua "maanviisaat" ja "mirhantuojanaiset", joista ainakin jälkimmäiset taitavasti ohjaavat asian aivan muualle pois kipeästä aiheesta. Ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan puhumalla puutaheinää muista asioista, jotka eivät suuresti ketään kiinnosta, mutta eivät satutakkaan. Toivottavasti emme sorru samanlaiseen selittelyyn täälläkin, siksi tämä lyhyt referaatti asiasta, joka ei tuon enempää meille tällä palstalla oleville kai kuulu.
Asia on kipeä, keskustelua vaativa ja myös laajemmin tiedotusta vaativa. Tarvitaanko virallisia ortodoksisia kannanottoja, vai riittävätkö jo olemassa olevat ? Pitääkö niistä tiedottaa, vai ottaako jokainen itse selvää asioista ? Miten piispat reagoivat asiaan ? Miten "puolueetonta" on heidän kannanottonsa asioihin ?
En toista enää täällä noissa parissa aikaisemmassa keskusteluväylässä esitettyjä asioita, jokainen voi lukea ne sieltä (mm. Johanneksen hyvä kommentti). Mutta kysyn, olisiko jo aihetta tehdä jotain kirkkokunnassa ? Miten pitkään kestää, ennekuin olemme mekin iltapäivälehtien lööpeissä ? Olisiko ennen sitä jotain tehtävissä ? Milloin luurankokaapit avautuvat, vai avaako joku muu ne, vai onko meillä luurankokaappeja ?
Asia on kipeä, keskustelua vaativa ja myös laajemmin tiedotusta vaativa. Tarvitaanko virallisia ortodoksisia kannanottoja, vai riittävätkö jo olemassa olevat ? Pitääkö niistä tiedottaa, vai ottaako jokainen itse selvää asioista ? Miten piispat reagoivat asiaan ? Miten "puolueetonta" on heidän kannanottonsa asioihin ?
En toista enää täällä noissa parissa aikaisemmassa keskusteluväylässä esitettyjä asioita, jokainen voi lukea ne sieltä (mm. Johanneksen hyvä kommentti). Mutta kysyn, olisiko jo aihetta tehdä jotain kirkkokunnassa ? Miten pitkään kestää, ennekuin olemme mekin iltapäivälehtien lööpeissä ? Olisiko ennen sitä jotain tehtävissä ? Milloin luurankokaapit avautuvat, vai avaako joku muu ne, vai onko meillä luurankokaappeja ?
Vastaukset 66
Vanhimmat
Kuinka moni tietää mitä siellä toisella keskustelukanavalla keskustellaan (ja eikös se ole jonkinmoinen sisäpiiri)?
Kyllä homoasioista tulisi keskustella, siinä asiassa olen samaa mieltä. Kun kaappiin tarpeeksi kasaa jotain, niin ne tulee sitten rytinällä kyllä ulos.
Ja vaikka irtonaisten raamatunlauseiden lainaaminen onkin tässä tilanteessa hieman typerää, niin teen sen kuitenkin:
"Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon". (Luuk:8:17)
Minä tiedän mitä toisella kanavalla puhutaan, mutten kerro. Sen verran voin sanoa, ettei kysymys ole mistään salamyhkäisestä vaan siitä että kyseessä on VAIN ORTODOKSEILLE tarkoitettu keskustelukanava. Täällä sen sijaan saavat keskustella vaikka Vapaa-ajattelijat tai kommunistit, kunhan ymmärtävät pysyä asiassa.
Toivoo Johannes
Hetero
Olisi todella aika avata keskustelu, eikä hymistellä ja puhua tai kirjoittaa puutaheinää. Kirjoitin keskusteluväylään oman kysymykseni, mutta kukaan ei ota kantaa! Miksi ort.kirkossa vaietaan homoseksuaalisuudesta. Onko sitten helpompi paeta munkin,nunnan, papin tai piispan kaavun taakse ja "kuolettaa" seksuaalisuutensa ja identiteettinsä? Johannes kyllä kommentoi äskettäin asiasta ihan hyvin, mutta kyllä avoin vaikka nimimerkin taakse vetäyen käyty keskustelu olisi ok. Minä ainakin kaipaisin kommentteja ja tietoa sillä toiseen ortodoksi kanavaan pääsyä ei ole. Olenko yksin?
Havaitsin saman asian. Kukaan ei kommentoinut kirjoitustasi. Yritetäämpä hieman analysoida asiaa, mistä mahtaisi johtua. Heitän ilmaan joitain mieleen tulevia väitteitä ilman se kummempaa osoitetta, löytyisikö niistä yhtään jatkojalostukseen:
- asia osui omalle kohdalle tai liian lähelle omaa elinpiiriä
- asia osui merkittävään persoonaan kohdistuvana, pelottaa seuraukset
- asia ei ole kurantti ortodoksipiireissä
- asia hoituu kirkon piirissä munkkien, nunnien, piispojen ja selibaattipappien sulatusuunissa
- ihan vaan pelottaa keskustella oudosta asiasta oudossa seurassa
- ei haluta paskata omaa pesää
- joku muu hyvä tai huono syy
taitaa olla kysymys ainakin pesäänpaskomisesta ja siitä, että ort. kirkkokunta on pahuksen pieni. Vaikka täällä lähes kaikki nimimerkillä esiintyvät, niin joku tuttu aina bongaa jonkin kirjoituksen perusteella jonkun ja näin on henkilöllisyys (kohta monen) tiedossa.
Toinen seikka on se, että jos et ole jonkin asian puolestapuhuja, niin sitten heti tulkitaan, että olet sitä vastaan. Melko mustavalkoista, eikö?
... ajatella asiaa noin, mutta niin se vain silti taitaa olla. Eräällä toisella palstalla (kuten täällä kyseistä kohdetta nimettiin), jota minäkin seuraan, tämä asia nousi voimallisesti esille. Ei suostuttu keskustelemaan erään kanssa, kun eivät tienneet keskustelijan persoonaa. Ilmeni sitten maahanmuuttajaksi, siis vaarattomaksi.
Täällä luulisi olevan toisin, kun kaikki ovat nimimerkkejä. En ihan tosissaan ole tunnistanut vielä ketään Johannesta lukuun ottamatta, mutta hänhän ei ole henkilöään peitellytkään. Hyvä niin.
Mutta kai sitten meidän mielipiteet ja asenteet ovat "kaikkien tiedossa" pienessä populassa omissa seurakunnissa ja sitä tietä arvaillaan nimimerkin henkilöllisyyttä. Mutta onko sillä väliä ! "Väriä" saa tunnustaa ja pitääkin, mutta mikä siinä kuitenkin pelottaa, kun kyseessä on seksuaalinen käyttäytyminen.
Oman pesän paskaaminen lienee yksi syy. Ei ole mukava kuulua esim. katolilaiseen pedofiliaseurakuntaan, miten olisi ortodoksinen homoseurakunta tai luterilainen lesbolähetyspiiri. Hirvittääkö ajatus ja pelko leimautumisesta jonkun "julkihomon" tai muun siivellä.
Silti asiallista keskustelua tarvittaisiin mielestäni, sillä osa homoista yms. on hädissään tai ainakin hämmentynyt ja samaa voi kai sanoa "tavallisista" seurakuntalaisistakin, jos/kun asian kohtaa ja jos kohteena vielä saattaisi hyvinkin olla seurakunnan työntekijä.
Ortodoksien periaate: "homous on syntiä, synti ei ole rikos ja tärkeää on miten syntinsä kanssa elää, sillä kirkko armahtaa syntisenkin" on ihan hyvä, mutta riittääkö se kaikkiin tilanteisiin ja riittääkö se torjumaan karkean homofobian ja tuomaan riittävästi esille tarvittavan lähimmäisenrakkauden.
Itse kulun ryhmään, jota homous kauhistuttaa, mutta katsonkin siksi aiheelliseksi keskutella aiheesta ja yrittää muuttaa mielipidettäni suvaitsevampaan suuntaan.
Mä oon homo ja ortodoksi. En tosin mikään kirkon työntekijä, vaan ihan tavis rivijäsen. Silti näköjään kovin pelottava yhdistelmä. Mua jonkin verran ihmetyttää nää kommentit, joissa homoutta pidetään jollakin tavalla jopa kauhistuttavana asiana. Voisiko joku, esim. nimim. ymmyrkäinen kertoa, mikä sinulle tekee homoudesta pelottavan ja kauhistuttavan asian?
sinun kirjoituksesi. Katolilaisena haluan kertoa sinulle, ettei meillä Suomessa ole "katolilaista pedofiiliaseurakuntaa". Aika mauton on kirjoituksesi. Mieti ensin mitä kirjoitat ja kirjoita vasta sitten.
Eli ensimmäinen vastausyritys alkuperäiseen kysymykseesi.
Johannes kirjoitti siitä, että kirkko tuomitsee synnin, mutta armahtaa syntistä. Kysyit muistaakseni voiko homosuhteessa elävä toimia pappina. Vastausta voisi hakea siitä voiko avioliittoaan rikkova heteropappi toimia pappina.
Molempiin vastaus on mielestäni ei. Eli homous sinällään ei ole pappeuden este, mutta papilta vaaditaan kirkon opetuksen mukaista elämäntapaa. Jos homoseksuaalisuuttaan toteuttaa aktiivisesti homoparisuhteessa on se ymmärtääkseni pappina toimimisen este. Tämä siis samalla tavalla, kuin jos avioliitossa toimiva pappi on rikkoo aviolupaustaan vastaan ja aiheuttaa näin esim. avioeronsa.
Nyt en halua puuttua siihen kierretäänkö tätä käytännössä. Se ei kuulu tähän, eikä minulla ole sellaisesta tietoa.
Tai voimme verrata sitä aviottomaan pappiin, joka elää vakituisesti naisen kanssa, joka myöskin olisi pappina toimimisen este.
Sitten taas tullaan kysymykseen, että jos jotain tapahtuu yksittäisiä kertoja. Esim pappi lankeaa avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Se lienee hänen ja rippi-isänsä välinen asia, jos se ei ole jatkuvaa ja säännönmukaista. Sama lienee koskee homoutensa kanssa kilvoittelevaa pappia, joka saattaa langeta toteuttamaan sitä myös käytännössä, aikka haluaisi taistella toteuttamista vastaan. Soveltaisin siihen myös rippi-isän puoleen kääntymistä, jonka tehtävä on arvioida onko kyse jatkuvasta vaiko satunnaisesta toteutuksesta.
Että tässä yhden ortodoksin ajatuksia asiasta. En tiedä saanko jonkun vihat niskoilleni, taiko en.
Mielenkiintoinen on tuo historiassa ollut ystäväliitto. Olisi hyvä jos asiasta tehtäisiin todella huolellinen ja "puolueeton" tutkimus. Mistä siinä on ollut kyse? Nythän tietysti joku hyökkää ja sanoo, eittei ikinä ole homoja vihitty. Taitaa vain olla niin, että ne jotka ovat tutkineet ovat olleet vahvasti asenteellisia suuntaan tai toiseen.
Kyllä asiasta kuin asiasta pitäisi voida keskustella mielestäni. En tiedä sitten ollaanko siihen keskusteluun tyytyväisiä, vai onko niin, että keskustelu on hyvä vasta sitten kun vastaus on tietynlainen, eli juuri sellainen kuten itse ajattelen. Näinhän ei pitäisi olla.
Mun mielestä nimim. Itu on pikkaisen hakoteillä rinnastaessaan homosuhteessa elävän papin ja aviorikkojan heteropapin toisiinsa.
Homoseksuaalisuus ei ole kenenkään oma valinta, vaan se on meissä sisäänrakennettuna ominaisuutena olemassa samalla tavoin kuin heteroseksuaalisuuskin. Jumala on itse luonut toiset meistä heteroiksi ja toiset homoiksi ja suurimman osan jotain siltä väliltä olevaksi. Ei voi olla synti saada olla oma itsensä.
Sen sijaan aviorikoksen tekeminen on tekijän oma valinta. Ja siksi siis synti.
Vai onko tästä kaikesta pääteltävä, että ortodoksinen kirkko vaatii homoseksuaaleja pappejaan tukahduttamaan omat tarpeensa aivan kuten katolinen kirkko vaatii kaikkia pappejaan, niin homoja kuin heteroitakin? Kuitenkin heteropapit ort. kirkossa saavat elää suuntaumisensa mukaan, mennä naimisiin, jne.
Vastaan ensin sinulle ja sitten toisella viestillä ei ort.ille.
Teit pahan kysymyksen, johon minulla ei ole selkeää vastausta. Yritin miettiä ja en ensi hätään löytänyt muuta, kuin "vanhanaikaisen" kasvatukseni. Tunnen huonosti homoja, jostain syystä heitä ei kuulu ystäväpiiriini eikä edes hyviin tuttuihini, siksi en ole koskaan tutustunut heihin kunnolla.
Kysyit sanoilla "peloittava" ja "kauhistuttava". Nyt "aikuisena" en pidä homoutta enää niinkään kai pelottavana, ehkä kauhistelen sitä. Mitä kauhistelen, luonnonvastaisuutta, fyysistä homorakkautta, ne tulevat ensimmäisinä mieleeni. En kauhistele ystävyyttä, en edes syvää ystävyyttä, nimitettäköön sitä vaikka rakkaudeksi tai homorakkaudeksi.
Tässä nyt ensi hätään päällimmäisiä ajatuksiani. Pelottaako ja kauhistuttaako sinua minun ajattelutapani ?
Kuka puhui suomalaisesta seurakunnasta ?
Milloinkahan luterilaiset lähetyspiirit ärähtävät ? Komoon - kyse oli tahallisesta kärjistämisestä - jos koet sen sananmukaisena, provosoidu rauhassa vain.
Ei minua sinun ajattelutapasi pelota tai kauhistuta. Mä oon saanut kuulla paljon pahempaankin tässä vuosien varrella... :)
Mutta kieltämättä "kauhistelu" tuntuu minusta käsittämättömältä, ehkä vähän loukkaavaltakin. Omasta mielestäni mä elän ihan tuikitavallista pikku elämääni kumppanini kanssa, ja sitten joku tulee ja sanoo elämääni kauhistuttavaksi. Totta kai fyysisyys kuuluu homojen välisiin suhteisiin aivan kuten heteroidenkin. Jos se on se asia, joka tekee minusta ja mun elämästäni joidenkin mielestä kauhistuttavan, niin sille mä en yksinkertaisesti voi mitään. Jumala on minut tämmöiseksi luonut, enkä voi muuksi muuttua.
pappeutta tarpeeksi. Jos avioton mies vihitään papiksi, hän on antanut omasta valinnastaan selibaattilupauksen (tai hän on munkki luostarissa). Silloin selibaatin rikkominen vakituisessa seksisuhteessa on samanlainen rikkomus kuin aviorikoskin, totta kai. Jos taas aviossa olevalla papilla on avioliiton ulkopuolinen suhde, ja hän saa esimerkiksi aviottoman lapsen, siitä on seurauksena pappeuden menetys.
Tässäkin keskustelussa on muistettava pappeuden kanoniset säännöt, ei niitä voida mennä muuttelemaan.
kirjoittaessani, että onko keskustelu hyvä silloin kun vastaus on miellyttävä. Kirkko opettaa, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä ja se ohjaa kyseisellä tavalla suuntautuneita pappeja pidättäytymään seksuaalisesta kanssakäymisestään.
Nyt tiedän, että minut leimataan kun sanon tämän, on huomioitava se, mikä meiltä usein tänä päivänä unohtuu, että maailma on kyllä Jumalan luoma, mutta lankeemuksen alainen. Kaikki ei ole välttämättä Jumalan luomassa tilassa.
Tämä on kirkon opetuksen lähtökohta, johon perustuu tietty vaatimus papistosta puhuttaessa.
Nyt tämän jälkeen on ehkä minun turha sanoa, että henkilökohtaisesti minulla ei ole tarvetta tuomita ketään homoseksuaalisuuden vuoksi, mutta tämä on ortodoksisuus palsta ja tuon esille sen, mitä olen kirkon ymmärtänyt opettavan.
Rinnastus homo ja hetero ei ole ontuva, jos huomioidaan vaatimus siitä, että papin on noudatettava sitä, mitä kirkko opettaa.
Tilanne ja lähtökohta on ymmärtääkseni tämä. Keskustelu jatkukoon...
Täällä kirjoitetaan (huvittavasti) siitä miten kirkko PAKOTTAA katolisia ja ei-naimisissa olevia ortodoksisia pappeja selibaattiuteen. Maxim kirjoittaa aivan oikein että ko. henkilö omasta valinnastaan valitsee selibaattiuden. Kysymys on siis vapaaehtoisuudesta. Jos tämä ko. henkilö sitten rikkoo selibaattilupauksen on se aina surullista. Hän on ennenkaikkea vastuussa tästä Jumalalle. Mutta kyllä mielestäni piispankin olisi puututtava asiaan, jos se tulee julki. On samatekevää rikkooko hän selibaattilupauksensa naisen vai miehen kanssa. Selibaattiudessa eläminen on varmaankin samanlaista kilvoittelua kuin avioliitossa. Se on suuri lupaus ja varmaakin äärettömän vaikeaa. Sen vuoksi kirkko suuressa viisuadessaan eí vihi, tai sen ei ainakaan tulisi vihkiä ketään papiksi alle 30- vuotiaana. On tiedettävä mihin sitoutuu ja lupautuu onko kysymyksessä avioliitto tai selibaattius (johon tietenkin myös munkit luetaan). 30-v. ja sitä vanhempi on seestyneempi (ainakin yleensä) kuin nuorempi ja varmaankin tietää mitä tekee. Pitäisi kysyä joltain selibaattipapilta siitä selibaattiudesta mutta kysysmys on luonnollisesti niin henkilökohtainen että vastausta ei varmaan saa, ainakaan julkista.
Mielenkiintoinen asia tuo selibaatin esiintuominen tässä yhteydessä. Hmm...
Voisitko Doxi selittää minulle - tai ainakin osaltasi arvailla vaikuttimia - miksi joku henkilö valitsee selibaattipappeuden ja elämisen maailmassa vaihtoehtona pappeudelle luostarissa.
Ikäänkuin löylynä kiukaille kerron vielä mielipiteenäni, että minusta selibappi on kuin maailman ja enkelielämän välimaastossa kulkeva harhailija, jolle ei missään nimessä pitäisi uskoa pappeutta. Jos ei naista löydä tai halua, menköön munkiksi ja sitä tietä pappeuteen tai etsiköön naisen ja jääköön maailmaan tai valitkoon muun kuin pappisuran.
Myös tuo esimerkki selibaatin rikkomisesta, heterona tai homona on mielenkiintoinen ilmiö, jota ei varmaan ole isoselti julkisuudessa pohdiskeltu. Tulee väkisin mieleen kaikenlaisia arveluja, mutta pidän vielä murinat sisälläni.
omilla mielipiteillä ja käsityksillä ei ole paljonkaan merkitystä ortodoksuudessa - niin mitä uskoa sinä mahdatkaan edustaa? ovatko nämä vanhat säännöt jotenkin rajoittaneet sinun omaa elämääsi, vaikka et todennäköisesti papistoon kuulukaan?
nyt heitti tyhjää minulla ... nuo sinun sanasi.
*omilla mielipiteillä ja käsityksillä ei ole paljonkaan merkitystä ortodoksuudessa*
... että mitä ...
*niin mitä uskoa sinä mahdatkaan edustaa?*
kyllä tässä pesunkestävä ortodoksi ollaan
*ovatko nämä vanhat säännöt jotenkin rajoittaneet sinun omaa elämääsi, vaikka et todennäköisesti papistoon kuulukaan?*
... että miten ...
että tuttavapiirisissäsi olevat homot eivät uskalla luottaa sinuun, siksi et ole heihin voinut tutustua - muista, että jokaisella ihmisellä on ainakin yksi serkku, joka on homo tai lesbo
"Jumala on minut tämmöiseksi luonut, enkä voi muuksi muuttua."
Koskeeko tämä ajattelutapa muitakin syntejä kuin homoseksiä?
Jos minä esim. rupeaisin aktiivisesti varastelemaan ja selittäisin, että Jumala on minut luonut varkaaksi enkä voi asialle mitään, noudattaisin logiikkaasi ja olisin siis oikeassa? Onhan joka ihmisessä varkaan piirteitä ja tilaisuus voi tehdä varkaan, mutta sillekin asialle todella voi tehdä ja paljon!
Missä kohtaa p. Raamatussa tai ortodoksisen kirkon perinteessä näkyy se, että homoseksuaalisen *taipumuksen* tai *ominaisuuden* vapaa toteuttaminen olisi oikein? Tietänet vallan hyvin, missä siellä lukee, että se EI ole?
Oletteko muuten huomanneet, että jos papiston jäsen lankeaa *heteroseksuaaliseen* uskottomuuteen, tapahtuma saa liikkeelle kivenheittäjien lauman? Jos taas papiston jäsenellä on homosuhde, asiaa myhäillään, "ymmärretään" ja selitellään ns. parhain päin. Minusta outoa ja vääristynyttä.
"Ikäänkuin löylynä kiukaille kerron vielä mielipiteenäni, että minusta selibappi on kuin maailman ja enkelielämän välimaastossa kulkeva harhailija, jolle ei missään nimessä pitäisi uskoa pappeutta."
Ortodoksinen kirkko on perinteisesti pitänyt kiinni siitä, että papin pitää olla "yhden vaimon mies" ja esim. arkkipiispa Paavali-vainaa korosti tätä seikkaa - itse asiassa en saa mieleeni yhtään hänen vihkimäänsä "selibaattipappia" (toki pappismunkkeja, mutta se on eri asia). Paavalin jälkeen tämä asia sitten on muuttunut. Minustakin tällainen kehitys on täysin epätervettä ja ortodoksiselle traditiolle vierasta!
En aio provosoitua kysymyksistäsi, vaikka olihan toi jo aika paksua, kun homoja aletaan vertaamaan varkaisiin... Kas kun ei pedofiileihin tai eläimiin sekaantujiin!
Tätä keskustelua on turha jatkaa tämän pidemmälle. Pidä sinä mielipiteesi, niin minä jatkan elämääni iloisesti homona, niinkuin tähänkin asti. Toivon vain, ettei kaltaisiasi fundamentalisteja ole meidän rivi-ortodoksien keskuudessa kovin paljon...
Missä mielessä homoilu on soveliaampi harrastus kuin vaikka eläimiin sekaantuminen?
(Vastaukseksi ei taida kelvata, että siksi, että se on "epätietoisen" mielestä kivampaa.)
"En aio provosoitua kysymyksistäsi, vaikka olihan toi jo aika paksua, kun homoja aletaan vertaamaan varkaisiin... Kas kun ei pedofiileihin tai eläimiin sekaantujiin! "
En verrannut homoja varkaisiin, vertaisin homoseksuaalisuuden toteuttamista varastelutaipumuksen toteuttamiseen. Taipumusta on meissä kaikissa ja sillä hyvä, taipumuksen toteuttaminen on synti. Kirkko kutsuu meitä kilvoittelemaan ja kuolettamaan pahoja taipumuksiamme.
Jos en olisi naimisissa, eläisin kirkon opetuksen mukaan pidättyvydessä. Jos lankeaisin siitä, tunnustaisin lankeemukseni, nousisin ja jatkaisin matkaa. Miksei tämä sama opetus päde homoihin, vaan heikäläiset yrittävät tehdä homosuhteessa elämisestä jotenkin kirkon opetuksen kanssa muka sopusoinnussa olevan elämänmuodon? Pahin esimerkki siitä on tämän englantilaisen aidsiin kuolleen historioitsijan yritelmä selittää veljeksiottamisen toimitus muka samaa sukupuolta olevien "avioliitoksi". Hänen harhaanjohtaminaan monet meilläkin selittävät, että tällainen "liitto" olisi muka jotenkin alkuperäistä kirkon opetusta. Kuoppaan lankeavat, mutta on tietenkin turvallisemman tuntuista, kun samaan pimeyteen saa vedetyksi perässään muitakin.
Jos sillä tulee "fundamentalistiksi", että tunnustaa kirkon opetuksen mukaiset vaihtoehdot - pidättyvyyden seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, miehen ja naisen välisen avioliiton ja luostarielämän - niin siitä vaan! Toivottavasti meitä on paljon, jotka ymmärrämme, mitä esim. p. apostoli Paavali kirjoittaa homoseksuaalisten taipumusten toteuttamisesta! On kirjattu p. Raamattuun...
jos seksuaalisuuden biologinen tarkoitus on suvunjatkaminen ja tätä kutsutaan normaaliksi (standardi) seksuaalisuudeksi, niin silloin kaikki muut seksuaalisuuden muodot ovat epänormaaleita, poikkeavia, siis poikkeavuuksia. Silloin ei katsota onko joku homo vai pedo vai eläimiinsekaantuja.
Hei haloo. Mikä tää kaikkialla vellova homokeskustelu kertoo meistä ja ajastamme. Miksi jokaisella pitäisi olla vankka mielipide homoudesta ja homoista: salliva - kieltävä - jotain siltä väliltä. Mielestäni ihmisten osoitteleminen ja lokeroiminen siksi ja täksi on jotensakin loukkaavaa.Aivan varmaa on, että aikojen alusta alkaen on tunnettu vetoa samaa sukupuoleen, enemmän tai vähemmän yleisesti. Mikä siinä nyt on niin vaikea ymmärtää. Isänmaa on vaarassa? Suomen suku sammuu. Raamattu kieltää. Miksi homot eivät voisi elää joukossamme ihan tavallisina ihmisinä. Miksi minulla pitää olla mielipide homoista, miksi minun pitää kysyä sitä joltain ulkopuoliselta.En ymmärrä! Tietenkin meillä on moraalikoodeja, joita pitää kunnioittaa (tähän ajatukseen on helppo tarttua ja syyttää minua!) Mikä sopii tavikselle, ei välttämättä sovi piispalle tai papille. Eikö sen nyt sano ihan tavallinen järkikin. Opillinen keskustelu on mielestäni turhaa. Miksei kirkko voisi pysähtyä makuuhuoneen ovelle niinkuin suhteessa raskauden ehkäisyynkin (Metropoliitta Johannes, Lähimmäiset kirjassaan)ja keskittyä oleelliseen tehtäväänsä.
Veit sanat suustani. Puhut asiaa.
Onko kansa seonnut homo- ym. juttuineen. Onko nyt joku "noitavaino" meneillään? Uskomatonta touhua.
Mikä ihme "porukkaa" riivaa. Mitä ihmettä kenellekään ulkopuoliselle kuuluu toisten ihmisten henkilökohtaiset asiat. Jokainen ihminen tekee tiliä tekemisistään tai tekemättä jättämisistään vain Jumalalle eikä toisille ihmisille.
Minä itse yritän elää kirkkoni (katolisen) opetuksen mukaan, mutta se ei suinkaan (toivon mukaan) merkitse sitä, että lähtisin "vainoamaan" toisella tavoin eläviä. Paitsi teille, jotka niin hanakasti olette kiinnostunut toisten henk.koht. asioista, jyrisen.
Mielenkiintoista, että sinä katolisena annat neuvoja ortodokseille, kun he keskustelevat ortodoksisuus-keskustelukanavalla. Etenkin, kun neuvot kohdistuvat asiaan, joka saattaa olla suurikin ongelma omassa kirkossasi muiden vielä ongelmallisempien seksuaalikysymysten seassa.
Luulen tämän sekoamisen johtuvan mm. äskettäin TV:ssä tulleesta, asioita hieman vääristelleestä homoutta ja kirkon työtä käsittelevästä ohjelmasta ja kenties myös kirkkokuntasi italialaisesta homokielteisestä ensi-ehdokkaasta EU:n komissioon.
En katso keskustelun ortodoksisuus kanavalla olevan vainoamista, vaan uskonnon perustotuuksien selvittelyä. Nämä totuudet ylettyvät makuuhuonettakin pitemmälle yksilötasolla ja niiden pohtiminen on aika ajoin varsin paikallaan.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus antaa "neuvoja" ortodoksiystäville. Säälittää vaan, kun joku ihmisryhmä joutuu tuollaiseen pyöritykseen eri tahoilta.
ortodoksisessa perinteessä ajatellaankin, kyllä jokaisella on huolehtimista omissa asioissaan, eikä naapurin syntejä enää tarvitse kytätä.
Tulikohan tämänkin keskustelun avaus ortodoksisten piirien ulkopuolelta?
Itse aiheeseen puuttumatta totean, että keskustelu Ortoboksissa ei kuulu tänne millään tavoin. Näin on siksi, että Ortoboksi on suljettu keskustelukanava ja perustuu tietyllä tavoin luottamuksellisuuteen. Koska Ortoboksilla on omat sääntönsä, oletan että jokainen täällä liikkuva Ortoboksin jäsen noudattaa niitä, myös nimimerkki He-manni. Suomi24 ei ole muiden kanavien keskustelun tason arviointipaikka.
Koska tämä keskustelu on jo poikinut runsaasti kommentteja, en poista sen avausta. Vastaisuudessa tulen kuitenkin poistamaan täältä jokaisen sellaisen viestin, jonka sisällöstä voidaan päätellä kirjoittajan lukeneen tietonsa Ortoboksista.
Mitä itse keskusteluun täällä tulee, minusta kysymys on kaikesta muusta kuin vaikenemisesta. Nyt jo aiheesta on täällä kolmekin viestiketjua.
Itse keskustelunaihe taas ei liene yhtään sen ajankohtaisempi kirkossa kuin mikään muukaan aihe.
En voi sanoa, keskustelun aloittanut viitannut juuri ortoboksiin, koska en ole sen jäsen, mutta tietääkseni kyseiseen "suljettuun" keskustelukanavaan voi liittyä kuka tahansa. Jos siis esimerkiksi iltalehden toimittaja liittyisi kyseiseen rinkiin ja kirjoittaisi kauhean homoartikkelin ortoboksista saamiensa tietojen nojalla, ei häntä voida syyttää mistään. Tai jos kirkkoherra laittaa seurakunnan seinälle tiedotteen, jonka hän on saanut kyseisetä foorumista ei häntä voida lynkata.
Yritän siis sanoa, että suomen laki ei millään mutoa suojaa ortoboksin, tai sen kaltaisten foorumeiden sisältöä. Toki olen sitä mieltä, että kyseisestä aiheesta ei kannata keskustella täällä ainakaan kovin yksityiskohtaisesti.
Anteeksi vain, mutta Näsäviisaan tiedot ovat väärät.
Ortoboksiin ei voi liittyä kuka tahansa. Sen jäseneksi pyrkivän on oltava ortodoksisen kirkon jäsen ja hänellä on oltava toisen ortodoksin suositus.
Todennäköisesti Suomen laki ei suojaa Ortoboksin sisältöä. Sen sijaan siellä esitettyjen tietojen julkistamisen seurauksena voi olla erottaminen Ortoboksin jäsenyydestä. Kerrattakoon vielä, että kysymys on myös siitä, että Ortoboksilla on säännöt joita on syytä myös tällä puolella kunnioittaa.
Kysyn vaan, eikö kukaan ortodoksi lähde siitä ajatuksesta liikkeelle, että seksi kuuluu vain avioliittoon ja että jokainen seksin teko avioliiton ulkopuolella on joka tapauksessa väärin/synti, asia jota kirkko ei voi sallia (emmekä me ihmisetkään, sillä eihän kirkko ole jokin erillinen saareke)?
Ja muistaa sopii, etteivät kaikki heterotkaan pääse naimisiin. Tuskin kirkko heillekään tarjoaa vaihtoehdoksi vaihtuvia suhteita tai maksullista seksiä, vaan pidättyvyyttä, puhtautta.
Ja tämä pätee vähintään yhtä suuressa määrin myös esim. homosuhteisiin... ihan yksiselitteisesti.
"Kysyn vaan, eikö kukaan ortodoksi lähde siitä ajatuksesta liikkeelle, että seksi kuuluu vain avioliittoon ja että jokainen seksin teko avioliiton ulkopuolella on joka tapauksessa väärin/synti, asia jota kirkko ei voi sallia (emmekä me ihmisetkään, sillä eihän kirkko ole jokin erillinen saareke)?"
Lähtee! Kiteytät tuossa kauniisti ortodoksisen kirkon seksuaalietiikan keskisen ytimen! Valitettavasti vaan "ajan hengessä" sitä on lähdetty musertamaan ja olemme langenneet yliymmärtämisen, suvaitsevaisuuden ja näennäisen avarakatseisuuden suohon, josta ihmisiärakastava Jumala meidät pelastakoon!
Ihan oikein kysyt. Tietääköhän kukaan, että Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous antoi 1995 määräyksen, että avoliitossa elävät eivät saa osallistua ehtoolliseen ilman erillistä synnintunnustusta. Tämä koska avoliitto ei korvaa avioitumista vaan on kirkon opetuksen vastainen liitto.
Tämä herättää monessa varmaan ajatuksia, niin omalta osalta kuin käytännön toteutumisen muodossa. Mutta kyseinen määräys julkaistiin kyseisenä vuonna myös Aamun Koitossa. Sieltä se löytyy...en vain muista numeroa, mutta syksypuolella.
Tässä ihmettelin myös miksi jotkut pitävät keskustelua jonkin ryhmän vainoamisena. Joku esitti kysymyksen, johon kukaan ei vastannut. Minusta kysymykseen olisi hyvä vastata ja kertoa mitä kirkko opettaa. Ei siinä mitään henkilökohtaista tarvitse olla.
Paljonpas on keretty keskustelemaan vajaan vuorokauden aikana - enpä olisi uskonut !
No, laitan peliin yhden ortodoksisen artikkelin maailmalta netistä (tämä on tosin laina, mutta eiköhän liene laillinen):
http://www.orthodox.net/articles/homosexuality.html
Kirjoitus on valitettavasti englanninkielinen, kirjoittajana amerikkalais-venäläinen isä Seraphim. Lainaan tähän yhden kohdan hänen tekstistään (ko. kohtaa on lainattu jo aikaisemmin muualla, mutta ei kuulune tuolle lainaajalle yksinään, enkä rikkone tekijänoikeuksiakaan):
""Hell is more painful than anyone can imagine. All sin leads to it, whether or not it is called "sin", or "lifestyle", or "orientation"."
Suomennos: "Helvetti on tuskallisempi kuin kukaan osaa kuvitella. Kaikki synti johtaa sinne, siitä huolimatta kutsutaanko sitä "synniksi" tai "elämantyyliksi" tai "suuntautumiseksi"."
Kysymyksesi menee vähän ohi. Kysymys on, että pitäisikö kirkon hyväksyä homoseksualismi (siis sen toteuttaminen, taipumusta ei tietenkään voi tuomita vaan sen toteuttaminen). Jos pitää, niin sitten pitää hyväksyä ja siunata homoavioliitot, koska avioliitto on kai ainoa kirkon hyväksymä muoto seksin harrastamiselle. Tai sitten kirkon pitää laittaa uusiksi avioliiton käsite...
Minusta tämä kysymys on täysin irrelevantti kirkossa, joka pitäytyy tuhannen vuoden takaisiin oppeihin. On täysin päivänselvää, että Raamattu ja traditio suhtautuvat kielteisesti homoseksuaalisuuteen.
Homoseksuaalisuuskeskustelu on mielekäs kirkoissa, jotka perustuvat uudistumiseen ja Raamatun/tradition uudelleentulkintaan, kuten esim. ev-lut kirkossa. Luterilaiselle (kuten minulle) ei tee tiukkaakaan ymmärtää, että negatiivinen asenne homoseksuaalisuuteen oli aikansa tuote ja pääasiassa reaktio ympäröivään hellenistiseen maailmaan. Juutalaiset ja siten kristityt halusivat erottautua muista uskonnoista mm. seksuaalietiikassa. Nykyään asiasta tiedetään enemmän eikä homoseksuaalisuus ole enää sama kuin epäjumalanpalvonta. Ort. kirkon on minusta kuitenkin pitäydyttävä traditiossa kaikissa asioissa. Uutta tulkintaa tarvitaan vain uusissa asioissa, kuten geeniteknologian hyväksymisessä.
Mielenkiintoista... Näköjään nykyajan näennäissuvaitsevaisuuden ja seksuaalikeskeisyyden laineet lyövät myös ortodoksista kirkkoa vastaan. Ja miksi eivät löisi, onhan ortodoksinen kirkko kansankirkko siinä missä luterilainenkin kirkko ja sisältää siksi myös paljon sellaisia jäseniä, jotka ovat kirkkonsa opista vieraantuneita. Toivoa sopii, että ortodoksinen kirkko kestää edelleenkin niiden laineiden hyökkäykset paremmin kuin luterilainen kirkko on kestänyt.
Pavel kirjoittaa osuvasti lankeamisesta heterosuhteeseen ja kivenheittäjistä sekä siitä miten homosuhteeseen ajautuvaa ymmärretään ja selitellään. Se on outoa, eikö se kerro vääristyneestä ajattelusta ja kummallisesta suhtautumisesta. Vai onko näin ollut ennenkin? mutta siitä ei puhuttu ainakaan ääneen tai varsinkaan kirjoitettu.
Ajan henki ja suvaitsevainen suhtautuminen seksuaalisuuteen yleensä ja varsinkin homoseksuaalisuuteen tekee meistä näennäissuvaitsevaisia? Onko ort.kirkko aina "suojellut" omia poikkeaviaan ja siksi sinne hakeuduttiin ja hakeudutaan edelleen?
Minulle tulee mieleen lähimmäisen rakkaus ja suvaitsevaisuus joita meidän tulisi toteuttaa elämässämme. Kun kohtaan erilaisia ihmisiä haluan ja yritän kohdella tasa-arvoisesti kaikkia en voi tuomita. Olen itse heikko ja haluaisin ymmärtää ja tukea toisia. Syntiä me tehdään kaikki; kuka mitäkin? Missä menee hyväksymisen raja en osaa vastata siihen? Kirkon kanta on yksiselitteinen ja selvä. Raamattua tulkitaaan eritavalla eri piireissä.
Näennäissuvaitsevaisuudella tarkoitan nykyään hyvin tavallista asennetta, jossa ollaan olevinaan niin suvaitsevaista, niins suvaitsevaista, mutta tosi paikan tullen suvaitsevaisuus osoittautuukin hyvin valikoivaksi. Yleisesti ottaen uskontoa kohtaan ollaan vähemmän suvaitsevaisia kuin muita asioita, ja lisäksi joihinkin uskontoihin suhtaudutaan suvaitsevammin kuin toisiin.
Minustakin on kummallista, jos suhtaudutaan eri tavalla heteroseksuaaliseen syntiin ja homoseksuaaliseen syntiin langenneisiin.
Ihanteet ja käytäntö tuskin kenenkään ihmisen osalta koskaan kohtaavat. Ja kun muistaa, ettei itse ole täydellinen, suhtautuu ymmärtävästi myös muihin epädäytellisiin.
Mutta vaikka periaatteet eivät toimisikaan käytännössä, niin ei se taida kuitenkaan olla peruste tavoitteiden/ihanteiden/periaatteiden alentamiselle? Määrittely sille mikä on oikein ja väärin tulisi olla riippumaton siitä, missä määrin ihmiset käytännössä toteuttavat oikeaa.
Totta on, että ihanteet ja käytäntö eivät koskaan kohtaa toisiaan täysin. Minä yritin tuossa kertoa mitä itse tunnen ja mitä ajattelen erilaisuudesta. Mielestäni kaikki syntien "lajieista" huolimatta tarvitsevat lähimmäisen rakkautta ja suvaitsevaisuutta.
Eikä tuo määrittely sille mikä on oikein ja väärin toimi ihmisten kesken. Kirkon opista huolimatta; ihminen tulkitsee Raamattua itselleen edullisesti.
Se mitä me kanssaihmiset hyväksymme on jo toinen juttu. Kuka sen ensimmäisen kiven heittää?
Väitän päinvastoin, että uskonnolle sallitaan monta sellaista asiaa, mitä muuten pidettäisiin sairaitena tai vakavana poikkeavuutena. Esim. joku helluntailaisten kielilläpuhuminen herätyskokouksessa on hyvä esimerkki käyttäytymisestä, joka toisi ne kiltit valkotakkiset miehet paikalle, jos kyse ei olisi uskonnosta. Myös etiikassa uskonnon sallitaan tehdä järjettömyyksiä: tuomitaan homoseksuaalit, joiden taipumus on pitkälti synnynnäistä eli kyse ei ole vapaasta valinnasta. Eikä homoseksuualisuus myöskään vahingoita ketään eli sen kieltäminen sanktioiminen ei ole mielekästä. Muita esimerkkejä käsittämättömästä uskonnon suvaitsemisesta ovat mm. juutalaisten ja muslimien harjoittama rituaaliteurastus ja ympärileikkaus. Jos esim. usk. rituaaleja katsoo uskonnottomana, niin onhan ne aika järjettömiä: vauvoden kasteleminen, usko että viini olisi verta...
Ai niin, minä en ole uskonnoton vaan uskova.
Älä huolestu, kivenheittäjiä ja muiden virheiden kyttääjiä piisaa kirkoissa pilvin pimein! Kummasti suvaitsevaisuus ja rakkaus jäävät näiden kivien ensimmäisiksi uhreiksi.
Se jaksaa ihmetyttää, kuinka synnittöminä itseämme aina pidämme ja kuika vähäinen se oma helmasynti onkaan.
Minusta tämä keskustelu homoseksuaalisuudesta on täysin tarpeeton.
Taisit vielä unohtaa sanoa, että puhuit luterilaisena ortodokseille muslimeista ja juutalaisisat ja muista kuin ortodokseista.
Mitekähän ne tähän keskusteluun kuuluu ! Aivan kuten Johannes tässä toisessa kohtaa sanoo, antaa naapureiden asioiden vain olla naapureiden asioita.
Niin ja riittääkö sinun - Turkissa asuva - ortodoksinen asiantuntevuus sanomaan syvällä *ortodoksisella* paatoksella mitään asioista, vaan väritätkö niitä jonkin muun aatemaailman kautta ja yrität syöttää meille oman aatemaailmasi pajunköyttä.
En sano millään paatoksella mitään, en ortodoksisella enkä luterilaisella. Kunhan vaan kansalaisena huomioin sivusta, miltä asiat näyttävät ja kommentoin mielestäni väärää havaintoa. Sori, en tiennyt että tämä olikin ortoboxi nro 2 eikä yleinen keskustelu. Minusta uskovaisena näyttää siltä, että uskontoa suvaitaan erittäin hyvin ja siinä kentässä hulluttelu on hyväksyttyä. Ja tämä on pelkästään hyvä asia! Värikkyys on rikkautta, mutta on turha tulla sanomaan että uskontoon suhtaudutaan suvaitsemattomasti.
On aika koomista, että nyt täältäkin voi lukea että uskontoa kohdellaan suvaitsemattomasti. Katoliset valittavat syrjintää. Turkissa muslimienemmistö valittaa samaa. Joopa joo. Taitaa harmittaa, kun maailmasta tulee tasa-arvoisempi, jossa yksi katsomus eli se oma ei dominoi.
Kaikki aina väritämme havaintomme oman arvomaailmamme kautta, ortodoksisen tai muun. Minulla ei ole mitään tarvetta syöttää teille mitään muuta maailmankuvaa, kuin suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa ja hiukan silmää katsoa omaa uskontoa ulkoa päin, huumorilla.
Ehdotan että tällä palstalla keskustelevien oikeaoppisuus testataan ja ulkopuolisten viestit poistetaan. Pysyy riittävän sisäsiittoisena.
Miten tätä voi tulkita eritavoin, jos homous on synti? Raamatun sana on hyvin selvä tässä asiassa, ja syntiä ei pidä suvaita. Onhan tuo homous Jumalan silmissä kauhistus, ja sinä haluat tuoda suvaitsevuutta, kun itse Jumala asian tuomitsee jyrkästi, mitä epäselvää tässä on, no huh huh!
Kommenttina: eräässä seurakunnassa naisväki touhuaa ahkerasti "selibaatti papin" apuna. Siellä taitaa olla jo useampi itseään "ruustinnana" pitävä naisihminen. Selibaatti kiehtoo ja saa seurakunnan naiset sekaisin. Kuinka tämä on selitettävissä?
Synnillä.
Ainahan se niin on, että kaikki kielletty kiehtoo. Mutta kai naisväki voi ja saakin pappia auttaa. (Ja on aina niitä naisia, jotka halajavat ruustinnaksi...)
Suuri pahe on se, että kun mistään ei oikein varmuudella mitään tiedetä, niin ajatellaan pahinta, jolloin siellä selibaattipapilla onkin hirveät orgiat sen naisväen kanssa.
- Kuulopuheisiin ei oo aina luottamista.
Selibaatti on muuten sellainen asia, että papin pitäisi aina pitäytyä siinä. Vaikka hän ei missään tilaisuudessa (toimituksessa) tietääkseni mitään juhlallista vakuutusta siitä anna, niin se on elämänvalinta.
Selibaatti tarkoittaa kaikesta kanssakäymisestä pidättäytymistä (koskee myös homosuhteita).
Jos seurakunnan ainut pappi nääntyy erilaisten tehtävien kanssa, on kai seurakuntalaisten häntä autettava, se on seurakuntalaisen velvollisuus jos hänellä on aikaa ja taitoa. Vai muka seksiorgiat taitaa olla niin, että joitakin kiinnostaisi sellaiset puuhat, mutta eivät pääse harrastamaan.
En tiedä tulkittiinko minun viestini, nyt oikein.
Yritin tässä kyllä olla enemmän sen papin puolella.
Esitin asiani siis niin, että kun ihmiset eivät tiedä asioista tarpeeksi niin kaikkea kuvitellaan mielessä.
En ole missään vaiheessa väittänyt todeksi, että jossain papin kotona olisi jotain orgioita. Se oli kärjistetty esimerkki!
Pahoittelen Publikaani
En käsittänyt väärin mutta ottaa hiukan pattiin. Unohdetaan koko juttu.
Mistä voi tietää, kuka on homo, jos ihminen ei sitä itse kuuluta?
Nyt on pakko pistää vähän huumorilla; jospa se näkyy vaikka silmistä!!!!!
Eiköhä juuri tuosta aika moni homouden synniksi katsova ole juuri täällä puhunut. Ei ole synti olla homo, vaan kuuluttaa se muille sanoillaan tai eritoten teoillaan. Tai käyttääkseni Pavelin vertausta, en minä tunnista varastakaan kuin vasta silloin, kun hän vie vaikka kukkaroni, jos silloinkaan.
Tämä ei tarkoita suinkaan vaikenemista ja kärsimistä, luurankojen piilottelua ja psyykkisesti sairastumista jne. jne vaan selibaattia ja katumista, jota me kaikki omilla saroillamme teemme tai sitten emme, nöyryneenä tai sitten emme, kirkon avulla tai ilman sitä.
Olen jo ajat sitten lopettanut yrityksen pysyä rattailla tässä intohimoisessa ja monisyisessä keskustelussa, joskin yritän parhaani mukaan lukea kaikki viestiketjut. Käsitykseni on se, että moni puhuu täyttä asiaa, mutta moni myös pudottaa omia mielipiteitään tai yhteiskunnan muuttuvia arvoja.
Seuraavassa tarkoitukseni on valaista kristinuskon käsityksiä homoseksuaalisuudesta sellaisena kuin ne Raamatun ja ortodoksisen kirkon uskon valossa ilmenevät. Vaistoan jo etukäteen, että kirjoituksesta tulee pitkä. On mahdollista etten kirjoita kaikkea sanottavaani kerralla. On myös mahdollista, että tulen kirjoittaneeksi jotain sellaista, joka on täällä jo kertaalleen lausuttu. Luotan siihen, että sanottavani on siinä määrin tärkeää, että se kannattaa tarvittaessa myös toistaa. Tunnustan, etten ole koskaan ollut suuremmalti kiinnostunut tästä aiheesta, mutta nyt keskustelun kipakka ja moniulotteinen sävy sai minut kaivamaan arkistojani.
HOMOSEKSUAALISUUS RAAMATUSSA
"Älä makaa miehen kanssa niinkuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko" 3Moos.18:22
"Jos mies makaa miehen kanssa niinkuin naisen kanssa maataan, ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava"
3 Moos.20:13
" Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syntynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan" Room.1:26-27.
Korinttolaiskirjeessä ja kirjeessä Timoteukselle Paavali rinnastaa homoseksuaalit mm. epäjumalien palvelijoihin, avionrikkojiin, varkaisiin, rienaajiin ja tappajiin (1Kor.6:9-10, 1 Tim.9-10)
"Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole... miesten kanssa makaavat miehet. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi...Jumalamme Hengen voimasta." 1Kor.5:9-11
Raamatussa kielteinen asenne homoseksuaalisuutta kohtaan ilmenee siis jo Vanhan testamentin Mooseksen laissa, osana luetteloa kielletyistä sukupuolisuhteista. Uudessa testamentissa tämä näkemys toistetaan, ja sen kunnioitettuna auktoriteettina on pyhä apostoli Paavali. Kun varhainen kirkko hyväksyi Uuden testamentin kaanonin, se siis samalla katsoi ohjeelliseksi ja velvoittavaksi myös mainitun opetuksen, jonka mukaan homoseksuaalisuus on synti. Samalla vedettiin rajaa antiikin Kreikan kulttuuriin, jossa homoseksuaalisuus oli yleistä ja hyväksyttävää.
HOMOSEKSUAALISUUS KIRKON PATRISTISESSA JA KANONISESSA PERINTEESSÄ
Pyhän Johannes Damaskolaisen mukaan ruumiin himoja ovat mm. nautinnonhalu, juopottelu, haureus, homoseksuaalisuus ja keinottelu. Kaikkien himojen yhteinen alkujuuri on ylpeys.
Pyhän Basileioksen 7. kanoni ja pyhän Gregorios Nyssalaisen 4. kanoni pitävät homoseksuaalisia sukupuolisuhteita tuomittavana. Basileioksen mukaan miehimykset voidaan ottaa kirkossa vastaan, jos he ovat 30 vuoden ajan katuneet tietämättömyydessä tehtyä saastaisuutta. Gregorioksen mukaan homoseksuaaliset teot ovat huoruutta, koseka ne ovat luonnon vahingoittamista.
(jatkuu)
HOMOSEKSUAALISUUS PATRISTISESSA PERINTEESSÄ (jatkoa)
Kahdentoista apostolin opetuksessa (Didakhe, 100-l.) homoseksuaalisuuteen otetaan kielteinen kanta. Kirkon isistä myös pyhät Augustinus, Johannes Krysostomos ja Johannes Paastooja suhtautuvat torjuvasti homoseksuaalisuuteen.
KIRKON IHMISKÄSITYS JA SEKSUAALISUUS
Ortodoksisen ihmiskäsityksen mukaan Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Kaikki mitä Hän loi, oli hänen silmissään hyvää ja tarkoituksenmukaista, mukaan lukien ihmisen lisääntyminen ja siihen liittyvä mielihyvä. Miehen ja naisen suhde, johon liittyy lisääntyminen ja lasten kasvattaminen (Jumalan luomistyön jatkaminen, sic!) on kokonaisuus, jonka Jumala on antanut ihmiselle hänen omaksi henkiseksi kasvukseen.
Homoseksuaalinen akti johtaa pelkästään mielihyvän tuottamiseen, eikä siten voi olla Jumalan luomisjärjestyksen mukainen, ei liioin ominaisuus jota on pakko toteuttaa. Ainoastaan ihmisen oma halu pakottaa häntä. Ortodoksisen näkemyksen mukaan ihmisen on taisteltava tätä väärää halua vastaan. Laajemminkin taistelu himoja vastaan kuuluu keskeisenä osana kilvoitukseen, jonka päämääränä on Jumalan kuvan kehittäminen alkuperäiseen kauneuteen.
HOMOSEKSUAALISUUS EETTISENÄ JA PASTORAALISENA KYSYMYKSENÄ
Kirkon eettisessä opetuksessa erotetaan toisistaan homoseksuaalinen taipumus ja homoseksuaaliset teot. Taipumus on himo, halujen vääränlainen suuntautuminen, joka on pidettävä kurissa. Apukeinona tässä on kilvoitus, tarkemmin sanottuna rukous, paasto, sekä katumuksen ja ehtoollisen sakramentit ja pyhien kirjoitusten lukeminen. Homoseksuaalisen tilan suhteen kirkko harjoittaa kuitenkin pastoraalista asennetta, ts. suhtautuu armahtaen
ja parantaen syntiseen. (Synti ei kirkon ajattelussa ole rikos vaan sairaus).
Homoseksuaaliset teot ovat kirkon perinteen valossa yksiselitteisesti kielteisiä. Siten kirkko ei voi kannattaa pyrkimyksiä, joitten tavoitteena on laillistaa homoseksuaaliset teot tai rohkaista julkista homoseksuaalisuutta.
On muistettava, että homoseksuaalisuus ei kirkon eettisessä ajattelussa ole erillinen kysymys, vaan liittyy laajemminkin opetukseen seksuaalisuudesta. Kirkon Tradition valossa seksuaalisuuden oikean toteutumisen paikka on avioliitossa, joka on sakramentti. Siten homoseksuaalisuuden lisäksi myös esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat syntiä.
Kanonit kieltävät papiksi vihkimisen mieheltä, joka on tunnustautunut homoseksuaaliksi.
SUOMEN ORTODOKSISEN PIISPAINKOKOUKSEN KANNANOTTO
Suomen ortodoksiset piispat ottivat 1999 kantaa samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamiseen. Piispojen mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhdetta ei tule rinnastaa avioliittoon, joka on "omaleimainen ja ainutlaatuinen miehen ja naisen toisiinsa sitoutuminen" ja kirkon sakramentti. Piispojen mielestä yhteiskunnan tulisi vahvistaa ja kunnioittaa lainsäädännönkin alalla tätä perhenäkemystä ja johdonmukaisesti välttää tälle näkemykselle vieraita tulkintoja perheestä.
Aiheesta lisää:
Logos-lehti 3/2001
TT Merja Merraksen luento avioliitto-ja seksuaalietiikan kysymyksistä
Harakas, Stanley: Contemporary Moral Issues
Hyvä Johannes !
Jos nimimerkki voisi esittää Sinulle Pyhän Karitsan Ritarikunnan ansiomerkkiä, tekisin sen heti tai siis teen just nyt - toivottavasti ap lukee tätä palstaa. Tekstisi oli asiallinen, asiantunteva, kiihkoton ja arvioituna sillä asiantuntemuksella, jonka Luoja on minulle suonut, opillisesti loistavan johdonmukainen.
Tähän olisi hyvä päättää tämä keskustelu ja siirtyä muihin aiheisiin. Palata tänne voi aina, kun aihe palaa keskusteluun. Luulen, että moni meistä sai tuuletella ajatuksiaan ja pahaaoloaankin, sillä kuten jostain tekstistä selvisi, asiaa on ehkä hyssyttellen hyväksytty kirkossamme.
Nyt toivottavasti emme hyssyttele, mutta emme myöskään tuomitse, vaan tarjoamme apua niille, jotka sitä tarvitsevat ja sitä pyytävät. Itse olen muuttanut mielipidettäni ja lupaan suhtautua meihin ihmisiin huomattavasti suvaitsevaisemmin ja auttavaisemmin. Toivottavsti tämä sama ajatus leviäisi laajemmallekin joukolle.
Kiitos siis Sinulle Johannes !
Johannes on kasannut hyvän kokoelman eri lähteistä. Talletin sen koneelleni tulevaisuuden varalle. :)
En tiedä kannattaako tätä itsestäänselvyyttä edes sanoa ääneen, mutta minusta on oikein ja rehellistä katsoa asiaa kuin asiaa faktojen perusteella. Eli tässä sen suhteen, mitä Raamattu ja kirkko asiasta sanovat. On rehellistä antaa Raamatun/tradition olla juuri niin "konservatiivinen" kuin ne ovat.
Se että pitääkö näissä pitäytyä ja voiko tulkita toisin, on ihan toinen kysymys.
Liian usein sekoitetaan fakta ja mielipide. Jos traditio ja Raamattu kerran suhtautuvat johonkin asiaan kielteisesti/myönteisesti, niin se vaan on hyväksyttävä eikä kaunisteltava. Se että miten ko. näkökulma sitoo nykypäivän kristittyä ja kirkkoa, onkin jo mielipide.
Kun kerran aloitin, yritän siksi lopettaakin, kiittämällä ja kehumalla.
Minäkin uskon keskustelun avanneen joitain solmuja, vaikka valitettavasti joskus myös jotkut solmut menevät yhä tiukempaan. Asia ei onneksi saanut aikaan kivitystä ja suuräänistä tuomitsijoiden joukkoa liikkeelle, mikä oli myös hyvä. Se ei ollut tarkoitus. Tarkoitus saatoi ehkä olla, että asiasta oli meilläkin aika kiihkotta ja hymistelemättä keskustella.
Aina löytyy niitä, jotka erilaisilla areenoilla kertovat kaikelle kansalle vähät välittävänsä kanoneista, traditiosta ja muista uskon perustotuuksista ja elävänsä, miten itse parhaaksi katsovat. Hekin kohtaavat aikanaan tuomionsa tai kiitoksensa ja vain he vastaavat itse itsestään, turha tuollaisiin ihmisiin on paukkuja kohtuuttomasti muiden tuhlata. Jos pyytävät apua, neuvoa tms. sitä pitää antaa, ohjata neuvojen äärelle tai muutoin helpottaa, jos kykenee. Muutoin voi pysytellä sivussa ja katsella itseuhoa vai olisiko se itsetuhoa - toivottavasti ei. Provosoitua ei tällaisissa asioissa kannata, vaikka provosoijana olisi pappi, papin vaimo (=vihitty puoliso) tai sitten maallikko.
Mutta vielä suuri kiitos Sinulle Johannes keskustelun sujuvasta luotsaamisesta. Toivottavasti keskustelu avasi asiaa meille ja muillekin, jotka tätä kanavaa seuraavat.
.
Minusta on täysin asiatonta sotkea selibaatti ja homous keskenään. Selibaatti selibaattina ja homous homoutena...