"Jokainen menestyjä kylvää myös tuhon siemenet.
Miksi Nokian, Talvivaaran ja Kokoomuksen menestys kääntyi alamäeksi?
Kaikki menestyjät huumaantuvat onnistumisesta, sillä onnistuminen on oopiumia. Menestyjän korvien väliin pesiytyy mielikuva erehtymättömyydestä. Ylimielisyys astuu samalla peliin.
Jorma Ollila luuli olevansa maailman paras yritysjohtaja, koska hän johti Nokiaa. Pekka Perä uskoi Talvivaaran kaivoksen olevan niin suuren, ettei kukaan uskalla kaataa sitä konkurssiin.
Alexander Stubb uskoi, että valtava kansansuosio tekee hänestä rakastetun valtiomiehen, joka voi jaella omakuviaan kuin Ranskan kuninkaat.
Menestyksen huipulla johtajat harhautuvat poluille, jotka vieroittavat heidät talouden, politiikan ja fysiikan laeista.
Suurmiehet kieltävät ensimmäisten tappioiden merkitykset. Jorma Ollila raivostui, kun häntä arvosteltiin virheistä. Siksi hän saneli itsestään kirjan, jossa kerrotaan vain menestyksestä.
Pääministeri Stubb ei suostunut tajuamaan, ettei keskiluokkaista kansakuntaa johdeta twiiteillä eikä juoksutrikoissa.
Tuhon kaavaan kuuluu, että epäonnistumisten kasaantuessa johtajat etsivät ihmepelastusta. Nokia palkkasi johtajakseen Stephen Elopin, Talvivaara palkkasi viestintäkonsultti Harri Saukkomaan ja Stubb puki kaulaansa solmion".
http://www.lansivayla.fi/blogi/248994-nain-tuhotaan-menestys
Menestys ei ole sattumaa . 1990-luvun Nokiassa paiskittiin valtavasti töitä. Kokoomuksen vaalivoittojen sarja perustui puoluesihteeri Taru Tujusen johtajuuteen. Stubbin ajatus kahdeksasta neljään politikoinnista oli alusta alkaen illuusiota.
Nokia nousee uudelleen, kun hallituksen puheenjohtajana on tietoturvayhtiö F-Securen pääomistaja Risto Siilasmaa. Kokoomus voi palata kasvu-uralle, jos Stubb tunnustaa julkisesti nöyryyden, kuuntelemisen ja arjen arvojen merkityksen. Hypehuuma ei ole oikeaa elämää.
Talvivaaran voi pelastaa vain iso raha. Se raha ei tule enää piensijoittajilta.
Miksi Nokian, Talvivaaran ja Kokoomuksen menestys kääntyi alamäeksi?
Kaikki menestyjät huumaantuvat onnistumisesta, sillä onnistuminen on oopiumia. Menestyjän korvien väliin pesiytyy mielikuva erehtymättömyydestä. Ylimielisyys astuu samalla peliin.
Jorma Ollila luuli olevansa maailman paras yritysjohtaja, koska hän johti Nokiaa. Pekka Perä uskoi Talvivaaran kaivoksen olevan niin suuren, ettei kukaan uskalla kaataa sitä konkurssiin.
Alexander Stubb uskoi, että valtava kansansuosio tekee hänestä rakastetun valtiomiehen, joka voi jaella omakuviaan kuin Ranskan kuninkaat.
Menestyksen huipulla johtajat harhautuvat poluille, jotka vieroittavat heidät talouden, politiikan ja fysiikan laeista.
Suurmiehet kieltävät ensimmäisten tappioiden merkitykset. Jorma Ollila raivostui, kun häntä arvosteltiin virheistä. Siksi hän saneli itsestään kirjan, jossa kerrotaan vain menestyksestä.
Pääministeri Stubb ei suostunut tajuamaan, ettei keskiluokkaista kansakuntaa johdeta twiiteillä eikä juoksutrikoissa.
Tuhon kaavaan kuuluu, että epäonnistumisten kasaantuessa johtajat etsivät ihmepelastusta. Nokia palkkasi johtajakseen Stephen Elopin, Talvivaara palkkasi viestintäkonsultti Harri Saukkomaan ja Stubb puki kaulaansa solmion".
http://www.lansivayla.fi/blogi/248994-nain-tuhotaan-menestys
Menestys ei ole sattumaa . 1990-luvun Nokiassa paiskittiin valtavasti töitä. Kokoomuksen vaalivoittojen sarja perustui puoluesihteeri Taru Tujusen johtajuuteen. Stubbin ajatus kahdeksasta neljään politikoinnista oli alusta alkaen illuusiota.
Nokia nousee uudelleen, kun hallituksen puheenjohtajana on tietoturvayhtiö F-Securen pääomistaja Risto Siilasmaa. Kokoomus voi palata kasvu-uralle, jos Stubb tunnustaa julkisesti nöyryyden, kuuntelemisen ja arjen arvojen merkityksen. Hypehuuma ei ole oikeaa elämää.
Talvivaaran voi pelastaa vain iso raha. Se raha ei tule enää piensijoittajilta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.