Inhoan kristinuskoa, mutta en siedä ajatusta ateismista/uskonnottomuudestakaan. Olen miettinyt vaihtoehtoisia tapoja tarkastella maailmaa. Uuspakanuus tai saatananpalvonta ovat mielestäni oivallisia tapoja haistattaa pitkät kristinuskolle, mutta hylätä myös ateismin tarjoama arvotyhjiö. Molemmat myös mahdollistavat erinomaisesti kansallismielisen ajattelun ja ainakin saatananpalvonta johtaa tavoittelemaani fasismiin.
"Se mikä tuotiin väkipakolla, lähtee pois samalla tavalla". -Impaled Nazarene
"Se mikä tuotiin väkipakolla, lähtee pois samalla tavalla". -Impaled Nazarene
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ateismille on yhtä monta vaihtoehtoa kuin on variaatioita uskomisessa erilaisiin teistisiin jumaliin.
Mutta minua kiinostaisi saada tietää, mikä kohdallasi närästää siinä, ettei jumaliin uskota?
Jumala antaa elämälle absoluuttisen tarkoituksen. Jos jumalaa ei ole, ihmiset joutuvat itse keksimään elämälleen tarkoituksen. Tietenkin elämän tarkoitus voi olla pääoman kasaaminen heikompien kustannuksella, mutta esim. saatananpalvonta antaa tälle mystisen ulottuvuuden antamalla toiminnan taustalle voimakkaimman mahdollisen valtuutuksen (korkeimman voiman käskyn).
jumalat ovat mielikuvitusolentoja eivätkä anna mitään tarkoitusta elämällesi
"Jumala antaa elämälle absoluuttisen tarkoituksen. Jos jumalaa ei ole, ihmiset joutuvat itse keksimään elämälleen tarkoituksen."
Kyllä se absoluuttinen elämän tarkoitus voi olla ilman Jumalaakin tai muuta jumalallista tahoa, kuten se voi olla myöskin olemassa ilman minkäänlaista korkeampaa tietoisuutta. Lisäksihän ihmisillä on outo pakkomielle tietää eläänsä tarkoitus, kuin sen tietämättömyys olisi sama kuin sellaista ei olisi.
Asiaa kannattaa miettiä siltä kannalta että jos on Jumala, mistä Hänen elämänsä absoluuttinen tarkoitus on lähtöisin? Ja samasta lähteestä siis ihmisenkin elämän absoluuttinen tarkoitus voi yhtä hyvin olla lähtöisin.
"Tietenkin elämän tarkoitus voi olla pääoman kasaaminen heikompien kustannuksella, mutta esim. saatananpalvonta antaa tälle mystisen ulottuvuuden antamalla toiminnan taustalle voimakkaimman mahdollisen valtuutuksen (korkeimman voiman käskyn)."
Itse suosittelisin palvonnan kohteena enemmänkin Kuolemaa, tuota suurta tyhjiötä joka kattaa kaiken olemassaolemattomuuden ja jonka armosta kaikki olemassaolo on mahdollista.
Kuolema on helposti se mahtavin taho mitä on, helposti myös kaikkien mahdollisten jumalolentojen yläpuolella ja esim. kristillisessä kontektissa helposti se mikä se saatanan sai alunperin kapinoimaan ja saatananpalvojille helposti se saatanan Isä siinä missä kristityille Jumala on Jeesuksen Isä.
Tosin Kuoleman palvomisessa on se etu ettei se ole sidottu mihinkään yhteen uskonnolliseen mytologiaan vaan Kuolema/Suuri olemassaolemattomuuden tyhjyys on hyvin universaali konsepti. Kyse voi helposti olla jopa tietoisesta toimijasta tai vain luonnonlakimaisesta ilmiöstä.
On hyvä kuitenkin muistaa etten tarkoita Kuoleman palvonnalla kuoleman ihannointia vaan nimenomaan suurta kunnioitusta sitä kohtaan Kuolema/Olemassaolemattomuus on sallinut olemassaolon ja sen kautta meidänkin elämämme joka on kaikinpuolin ainutkertainen lahja josta meidän tuleekin pitää kiinni niin kauan kuin pystymme.
Kysymys on siitä että kuolema ympäröi meitä jatkuvasti, jo se että päädymme edes hedelmöityneeksi munasoluksi, ympärillämme on ollut paljon kuolemaa kun muut munasolulle yrittäneet siittiöt kuolevat. Unohtamatta sitä kuoleman määrää joka vaadittiin jo pelkän ravinnon muodossa vanhempiemme hengissäpitämiseen niin meidän siitoshetkeemme asti ja se on vain alku,
kehittymisemme kohdussa ja äitimme hengissä pysyminen vaati lisää kuolemaa ja tietysti synnyttyämme vain pikkuhiljaa tarvitsimme lisää ravintoa ja sen mukana kuolemaa pitämään meidät hengissä. Ja kun tähän lasketaan kaikki meitä edeltäneiden sukupolvien elämä vaatimat kuolemat, on selvää että olemassaolomme ja elämämme vaatinut valtavat määrät kuolemia.
Vaikka kyse onkin "vain alempien elämänmuotojen" kuolemista, meidän tulisi kunnioittaa kaikkea elämää yhtälailla ja kunnioittaa myös näiden kuolemaa, kuinka nämä ovat antaneet henkensä jotta meidän elämämme voisi jatkua, oli sitten kyse mistä tahansa eläimestä tai vaikka ihan vain kasvista jolta olemme elämän vieneet omien tarpeidemme täyttämiseksi.
"Jumala antaa elämälle absoluuttisen tarkoituksen."
Tottakai ajatus yliluonnollisesta mahtiolennosta joillekin tarkoituksen antaa vaikka mille. Sekö se sitten ateismissa närästää, etteivät kaikki tuollaiseen helppoon mene?
Mielestäsi siis yksi harhainen uskomus pitäisi vaihtaa toiseen yhtä harhaiseen? En näe, mitä logiikkaa siinä olisi. Olin pitkään uskossa, enkä kokenut mitään "absoluuttista tarkoitusta" elämässäni. Miksi ihmeessä sellaista tarvitsisi edes olla. Elämä itsessään riittää elämän tarkoitukseksi.
Nimim. Himmler menee sutta pakoon ja tulee karhu vastaan.
Ellei sitten ole kyseessä uskistrolli...
Ateismissa on kohdallani kyse siitä, etten enää osaa pitää mitään henkiolentoja
todellisina, uskottavina.
Ei ole tuonpuoleista, ei ruumiista riippumatonta sielua, ei mitään henkiä, aaveita, jumalia.
En pyri uskonnottomuudellani kapinoimaan kristinuskoa vastaan tai kauhistuttamaan ja järkyttämään kristittyjä.
Kouluopetuksen päähäni istuttama satu vain lakkasi olemasta totta.
Et voi palvoa saatanaasi palvomatta kristittyjen jumalaa.
Kyllä se niin on. Jos tunnustat saatanan niin et voi kieltää vastapeluria. Saatanan palvontaan kuuluu usko että Jumala on ja häntä pilkataan.
Omatekoinen usko ei kestä, mistä ammennat siihen tykötarpeet?
Voithan sinä palvoa puita jos se tekee elämästäsi mielekkäämpää. Otat pyhäksi kirjaksesi jonkun puunhoito-oppaan.
Itse melonnan suhteen rajoittuneesti syyntakeisena palvon melontakaudella vapaata vettä ja wihtahousuna voisin pitää parhaillaan uhkaavaa järven jäätymistä.
Toki pertsahiihdon harrastajana palvon myös valkeita lumihankia.
Minun näkökulmastani Suomessa on kolme vuodenaikaa, melonta-aika, hiihtoaika ja rospuutto.
Uskontoni maailmankuva on hyvin selkeä ja siitä hyvä, ettei tarvitse edes tieteen kehitystä pelätä. Tervatut Järvisetkin olen uskaltanut vaihtaa nanoteknologiaa hyödyntäviin suksiin pelkäämättä, että ladut sulavat alta.
Nyt näyttää järvi olevan lähes pläkä. Näkyy ikkunasta, kun käännän päätäni.
Ei muuta kun urheilukerrastoa alle, lämmintä väliin, Dry Maxia päälle ja reilun kympin hartaustilaisuuteen.
Melonlujaa.