Evankeliumiteksti on ote pidemmästä välikohtauksesta Jeesuksen, sokean miehen ja fariseusten välillä. Juuri parannettu sokeana syntynyt mies ja varmaan myös hänen vanhempansa ovat heränneessä tilassa. He ovat huomanneet, että Jeesus edustaa totuutta. Vielä he eivät kuitenkaan tarkasti tiedä, kuka Jeesus on.
Herännyttä ihmistä yrittävät kuitenkin kaikki tämän maailman voimat estää pääsemästä selvyyteen sumentamisen ja pelottelun kautta: mitä kaverit, työkaverit tai perheenjäsenet sanovat, kun olen alkanut kiinnostua Jeesuksesta? Miten niin arvovaltaiset henkilöt ja enemmistö voisivat olla väärässä? Sokean miehen vanhemmat taisivatkin synagogasta erottamisen pelossa jättää heräämisensä kesken.
Mutta etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan: Jeesus etsii itse käsiinsä heränneen ja antaa hänelle lopullisen selvyyden. Kun parannettu mies lopullisesti kohtasi Jeesuksessa Messiaan, hän ei enää nähnyt itseään syntisenä hylkiönä Jumalan edessä. Näinhän kaikki hänestä olivat tähän mennessä ajatelleet. Ratkaiseva selvyys uskon asioissa on tämä: minä joka häpeän pyhän Jumalan edessä syntejäni ja tunnen kuolevaisuuteni, saankin uuden elämän armosta. Jeesus hyväksyy minut seuraani itsensä tähden, koska on kantanut ristin häpeän meidän puolestani.
Tekstin fariseukset muistuttavat meitä paatuneesta ihmisestä. Hänelle eivät auta perustelut eikä hän huomaa omia ristiriitaisia perustelujaan. Olet ehkä huomannut, kuinka toivotonta on vakuuttaa tällaisia ihmisiä totuudesta: siitä syntyy vain riitaa tai säälin sekaista hymyilyä sinua kohtaan. Enemmistön voimaan on niin helppo tukeutua uskovan leimaamisella ilman, että tosissaan koettelisi omia perusteitaan.
Evankeliumitekstin parannettua miestä painostettiin antamaan kunnian fariseusten määrittelemälle jumalalle; myöhemmin kristittyjä painostettiin antamaan kunnia roomalaisten jumalalle; meidän aikanamme ilmapiiri painostaa kunnioittamaan maallistuneen yhteiskunnan ”jumalaa”, suvaitsevaisuutta juuri tietyllä tavalla ymmärrettynä. Silti yhteiskunta toimii edelleenkin poissulkemisen kautta. Raamatullisesti Kristusta seuraava uskova joutuu usein kohtaamaan nämä ”poissulkemisen mekanismit”. Mutta tärkeintä on, ettei itse sulje itseään pois Hänen luotaan, joka ei heitä yhtäkään pois, joka hänen luokseen tulee. (Joh. 6:37) ”Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen.” (Hepr. 13:13)
http://sley.fi/sanansaattaja/saarna/keta-sina-kunnioitat
Herännyttä ihmistä yrittävät kuitenkin kaikki tämän maailman voimat estää pääsemästä selvyyteen sumentamisen ja pelottelun kautta: mitä kaverit, työkaverit tai perheenjäsenet sanovat, kun olen alkanut kiinnostua Jeesuksesta? Miten niin arvovaltaiset henkilöt ja enemmistö voisivat olla väärässä? Sokean miehen vanhemmat taisivatkin synagogasta erottamisen pelossa jättää heräämisensä kesken.
Mutta etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan: Jeesus etsii itse käsiinsä heränneen ja antaa hänelle lopullisen selvyyden. Kun parannettu mies lopullisesti kohtasi Jeesuksessa Messiaan, hän ei enää nähnyt itseään syntisenä hylkiönä Jumalan edessä. Näinhän kaikki hänestä olivat tähän mennessä ajatelleet. Ratkaiseva selvyys uskon asioissa on tämä: minä joka häpeän pyhän Jumalan edessä syntejäni ja tunnen kuolevaisuuteni, saankin uuden elämän armosta. Jeesus hyväksyy minut seuraani itsensä tähden, koska on kantanut ristin häpeän meidän puolestani.
Tekstin fariseukset muistuttavat meitä paatuneesta ihmisestä. Hänelle eivät auta perustelut eikä hän huomaa omia ristiriitaisia perustelujaan. Olet ehkä huomannut, kuinka toivotonta on vakuuttaa tällaisia ihmisiä totuudesta: siitä syntyy vain riitaa tai säälin sekaista hymyilyä sinua kohtaan. Enemmistön voimaan on niin helppo tukeutua uskovan leimaamisella ilman, että tosissaan koettelisi omia perusteitaan.
Evankeliumitekstin parannettua miestä painostettiin antamaan kunnian fariseusten määrittelemälle jumalalle; myöhemmin kristittyjä painostettiin antamaan kunnia roomalaisten jumalalle; meidän aikanamme ilmapiiri painostaa kunnioittamaan maallistuneen yhteiskunnan ”jumalaa”, suvaitsevaisuutta juuri tietyllä tavalla ymmärrettynä. Silti yhteiskunta toimii edelleenkin poissulkemisen kautta. Raamatullisesti Kristusta seuraava uskova joutuu usein kohtaamaan nämä ”poissulkemisen mekanismit”. Mutta tärkeintä on, ettei itse sulje itseään pois Hänen luotaan, joka ei heitä yhtäkään pois, joka hänen luokseen tulee. (Joh. 6:37) ”Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen.” (Hepr. 13:13)
http://sley.fi/sanansaattaja/saarna/keta-sina-kunnioitat
Vastaukset 6
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=O8LUptnJDD4
Suosittelen.
Hyvä on pysähtyä aloituksenkin asiaa pohtimaan.
niin ja juuri nyt.
Kristillinen näkökulma.
Jeesus Kristus on Herramme.