Ymmärrän oikein hyvin naisten tasa-arvopyrkimykset ja kannatan niitä vilpittömästi itsekin, mutta erityisesti neljä asiaa kyllästyttää.
1. Tilastojen vääristelevä tai ymmärtämätön käyttö. En ole itse tilastotieteilijä, mutta olen käynyt sen verran monta soveltavaa tilastotieteen kurssia eri aineissa, että ymmärrän tilastojen tekemisen ja tulkitsemisen perusteet. Esimerkiksi keskiarvojen yksinkertaistava käyttö perusteluissa on äärimmäisen harhauttavaa asiasta riippumatta. Niitä ei kannata liikaa tuijotella.
2. Yleistäminen. Olen kokenut kahdessa parisuhteessa väkivaltaa lyömättä itse koskaan. Naiset eivät olleet hirviöitä, vaan fiksuja toiset huomioon ottavia ihmisiä, jotka olivat kuitenkin myös äärimmäisen stressaantuneita, minkä vuoksi hallinta petti. Kun tämän kokemani jälkeen joudun kerta toisensa perään lukemaan yleistäviä väitteitä miesten väkivaltaisuudesta, niin välillä kiehuttaa. Esitettäessä väitteitä miesten väkivaltaisuudesta, olisi hyvä mainita vähintään nämä asiat:
a) Sortuvatko kaikki miehet väkivaltaan vai tekeekö väkivaltarikoksista pieni enemmistö suurimman osan.
b) Mitä väkivallan taustalla on. Edeltääkö sitä esimerkiksi nalkutus tai muu henkinen väkivalta.
c) Ovatko naiset omilla valinnoillaan altistaneet itsensä väkivallan mahdollisuudelle (vrt. meneminen miljoonakaupungissa slummiin).
3. Nais- tai tasa-arvotutkimuksen esiin nostamat ongelmat ja niiden yhteys todellisuuteen. Olen tehnyt muutaman opintoviikon naistutkimusta ja tutustunut miestutkimukseen, ja vaikka esiin nostetut ongelmat ja rakenteet saattaisivatkin olla totta, niin se ei tarkoita, että ne ovat yleisiä yhteiskunnassa. Olisi hyvä, jos naistutkijoilta vaadittaisiin vähintään tilastotieteen appro ja tutkimus pohjautuisi todelliseen itse kerättyyn aineistoon eikä teoreettiseen pyörittelyyn, niin tutkimustulokset oikeasti saattaisivat paljastaa jotain merkittävää. Nyt vaikuttaa siltä, että esitetyt väitteet kumotaan yksi toisensa jälkeen. Kumoajina ovat usein myös naiset.
4 Naisten haluttomuus käyttää tarjoutuvat tilaisuudet hyväksi. Naiset vaativat itselleen samoja mahdollisuuksia kuin miehet, mutta ovatko he valmiita tekemään samanlaisia uhrauksia mitä miehet tekevät. Tästähän on jo muutama korkeassa asemassa oleva nainen huomauttanut. Valtaa ja vastuuta vaaditaan, mutta mistä ollaan valmiita luopumaan, jotta se saataisiin?
1. Tilastojen vääristelevä tai ymmärtämätön käyttö. En ole itse tilastotieteilijä, mutta olen käynyt sen verran monta soveltavaa tilastotieteen kurssia eri aineissa, että ymmärrän tilastojen tekemisen ja tulkitsemisen perusteet. Esimerkiksi keskiarvojen yksinkertaistava käyttö perusteluissa on äärimmäisen harhauttavaa asiasta riippumatta. Niitä ei kannata liikaa tuijotella.
2. Yleistäminen. Olen kokenut kahdessa parisuhteessa väkivaltaa lyömättä itse koskaan. Naiset eivät olleet hirviöitä, vaan fiksuja toiset huomioon ottavia ihmisiä, jotka olivat kuitenkin myös äärimmäisen stressaantuneita, minkä vuoksi hallinta petti. Kun tämän kokemani jälkeen joudun kerta toisensa perään lukemaan yleistäviä väitteitä miesten väkivaltaisuudesta, niin välillä kiehuttaa. Esitettäessä väitteitä miesten väkivaltaisuudesta, olisi hyvä mainita vähintään nämä asiat:
a) Sortuvatko kaikki miehet väkivaltaan vai tekeekö väkivaltarikoksista pieni enemmistö suurimman osan.
b) Mitä väkivallan taustalla on. Edeltääkö sitä esimerkiksi nalkutus tai muu henkinen väkivalta.
c) Ovatko naiset omilla valinnoillaan altistaneet itsensä väkivallan mahdollisuudelle (vrt. meneminen miljoonakaupungissa slummiin).
3. Nais- tai tasa-arvotutkimuksen esiin nostamat ongelmat ja niiden yhteys todellisuuteen. Olen tehnyt muutaman opintoviikon naistutkimusta ja tutustunut miestutkimukseen, ja vaikka esiin nostetut ongelmat ja rakenteet saattaisivatkin olla totta, niin se ei tarkoita, että ne ovat yleisiä yhteiskunnassa. Olisi hyvä, jos naistutkijoilta vaadittaisiin vähintään tilastotieteen appro ja tutkimus pohjautuisi todelliseen itse kerättyyn aineistoon eikä teoreettiseen pyörittelyyn, niin tutkimustulokset oikeasti saattaisivat paljastaa jotain merkittävää. Nyt vaikuttaa siltä, että esitetyt väitteet kumotaan yksi toisensa jälkeen. Kumoajina ovat usein myös naiset.
4 Naisten haluttomuus käyttää tarjoutuvat tilaisuudet hyväksi. Naiset vaativat itselleen samoja mahdollisuuksia kuin miehet, mutta ovatko he valmiita tekemään samanlaisia uhrauksia mitä miehet tekevät. Tästähän on jo muutama korkeassa asemassa oleva nainen huomauttanut. Valtaa ja vastuuta vaaditaan, mutta mistä ollaan valmiita luopumaan, jotta se saataisiin?
Vastaukset 68
Vanhimmat
Mistä nainen on valmis luopumaan kun luo uraa? veikkaisin et samoista asioista kuin mies. mutta mutta....niin kuka sitten synnyttäisi ja hoitaisi lapset? ONNEKSI TÄHÄN KOVAAN MAILMAAN ON JO SYNTYNYT UUSI RYHMÄ...NE URAA LUOVAT TYTÖT!
Siinähän nuo perussynnit tuli mainittua. Itseänikin ottaa päähän tuo tilastojen raiskaus. Varsinkin kun se on niin tahallista ja pyrkimyksenä on jakaa väärää informaatiota, mutta kuitenkin sillä tavalla viattomasti (enhän mä valehdellut, mä tulkitsin väärin).
Kerrot varmaan sitten mihin tilastoihin voi ainoastaan luottaa?
"Kerrot varmaan sitten mihin tilastoihin voi ainoastaan luottaa?"
Tilastot itsestään eivät kerro mitään, jos ei tiedä niiden taustalla olevaa teoriaa ja sitä, miten tilastot on laadittu. Tilastoilla on äärettömän helppo huijata.
Minun mielestäni naisten ja miesten välistä palkkaeroa voidaan vertailla sen tapaisilla tilastoilla, jossa samassa työtehtävässä (nimikekin voisi ehkä olla sama) yhtä kauan työssä olleita, yhtä koulutettuja, yhtä voimakkaasti työhönsä sitoutuneita (potentiaali, esim. suostuuko ulkomaankomennukselle vai ei) ja yhtä hyvää tulosta tekevien TUNTIansioita vertailtaisiin keskenään. Eroja saattaisi tulla, mutta tuskin mainittua 20 % prosenttia.
Suuria eroja saadaan kyllä aikaiseksi, kun vertaillaan keskiansioita ilman tarkempaa erittelyä, mutta se on seurausta siitä, että naiset hakeutuvat matalapalkka-aloille.
Uskotko oikeasti, että minä tulevana aineenopettajana saan enemmän palkkaa kuin naiskollegani, koska olen mies?
Eiköhän suurinpaan osaan tilastoista voi luottaa. Kyse onkin siitä, onko kyseinen tilasto validi mittari. Esimerkiksi kaikkien miesten ja kaikkien naisten palkkojen keskiarvo ei ole oikea mittari käytettäväksi silloin kun mitataan pelkästä sukupuolesta johtuvaa palkkaeroa. Keskiarvopalkkoihin vaikuttaa niin moni muukin asia.
Kuvittele vertailuryhmä, jossa meillä olisi vaikka kymmenen poikaa, joista neljä olisi 3. luokalla koulussa, kaksi 4. luokalla, kolme 5. luokalla ja yksi kuudennella luokalla. Kymmenestä tytöstä yksi olisi 2. luokalla, viisi olisi 3. luokalla, kolme neljännellä ja yksi viidennellä. Kumpikin ryhmä suorittaisi matematiikan 4. luokan kokeen. Keskiarvot osoittaisivat, että pojat olisivat selvästi parempia matematiikassa, koska heidän keskiarvonsa olisi vaikka 8,7 ja tyttöjen keskiarvo olisi 6,8. Mittaisivatko nämä keskiarvot tarkasti sukupuolen vaikutusta matemaattiseen kykyyn vai olisiko mahdollista, että keskiarvoon vaikuttaisi erittäin voimakkaasti jokin muu tekijä, vaikkapa koulutustaso?
"Eiköhän suurinpaan osaan tilastoista voi luottaa. Kyse onkin siitä, onko kyseinen tilasto validi mittari."
On totta, että niihin voi luottaa, jos tietää miten ne on tehty ja tuntee teoriataustan. Tilastosta ei voi kuitenkaan vetää yksioikoisia johtopäätöksiä.
Kun tilastojen mukaan naisten työssäkäynnin ja lasten pahoinvoinnin välillä on selvä yhteys, ei kannata kuitenkaan luulla, että selitys on kattava tai ylipäänsä selitys.
1)
Kaikki muut tilasot valehtelevat, paitsi ne, jotka koskevat esim. miehiin kohdistuvaa väkivaltaa? Tilastokeskus ja kriminaalitilastot vain huijaavat.
2)
a) Eivät varmasti sorru.
b) Jos kadulla joku murtaa nenäsi "nalkutuksesi" takia niin pidätkö sitä silloin oikeutettuna? älä nyt viitsi.
c) vrt edellinen. Minkä oikeutat turpiin vetämiselle, millä sitä puolustelet?
3)Erimielisyyttä, kumoajina yrittävät lähinnä olla
miehet.
4)Miksi mielestäsi naiset vaativat samoja mahdollisuuksia kuin miehet?
Jenkeissä syyllinen on se, joka tekee aloitteen. Ei se jolla palaa pinna.
Mutta siellähän saa raiskauksestakin aina saman ja huomattavasti kovemman tuomion kuin täällä.
Siellä ei paapota aloittajaa. Ja saisivat sen lopettaa täälläkin.
Edelleen samaan kohtaan liittyen, mitä eroa näet henkisellä ja fyysisellä väkivallalla? Onko toinen toista hyväksyttävämpää/väheksyttävämpää?
Itse en näe eroa. Yhtä tuomittavia molemmat.
Jos menet jotakin ensin vetämään turpaan ja saat itse samalla mitalla tai pahemmin takaisin niin syyllinen on aloittaja.
Kuunteletko mieluummin jos joku kehottaa sinua painumaan hevon vittuun vai otatko mielummin murtuneen nenän?
fyysinen väkivalta lasketaan väkivallaksi, olisi miesten tilastot huomattavasti kauniimpaa luettavaa, perheväkivallan osalta. MUTTA, siihen lasketaan myös henkinen väkivalta...ja sitä paheksutaan yhtä paljon kuin fyysistäkin. Jostain syystä Suomessa ei kelpaa aloitussyyksi. Monessa muussa maassa kyllä.
Olisiko takana iänikuiset kasvatusneuvot? "Suulla" saa pahoinpidellä niin paljon kuin ehtii, mutta nyrkillä ei?
jollain on oikeus puhutella minua noin?
Miehet kokevat enemmän väkivallalla uhkailua, eli sitä henkistä väkivaltaa. Onko se mielestäsi sitten todellista?
Täällä on siitä ollut tutkimus.
siis mikä?
En ole mies enkä juurikaan ole joutunut henkisen väkivallan uhriksi. Lukuunottamatta tätä palstaa.
Tarkoitatko että koska henkinen väkivalta ei jätä mustaa silmää, se ei ole vaarallista tai edes haitallista?
kohtaan neljä.
Olen samaa mieltä, ja olen myöskin sanonut, että uhrauksitta harvemmin kunniaa saa.
Ei, eivät naiset ole valmiita samalaisiin uhrauksiin kuin miehet, työn/kunnian takia. Monella naisella on uraputki kuin käämettä pulloon laittaisi. Tekee kaikkensa, ettei tarvitse vastata haasteisiin ja joudu laittamaan itseään likoon, suurimpana pelkona kai epäonnistuminen.
Riskinotto on heikkoa. Tämä näkyy naisyrittäjien vähyytenäkin.
Eikö meillä ole feminismi sitä varten, että saamme kaiken ilman uhrauksia, eikä mistään tarvitse luopua? xDD
"Tekee kaikkensa, ettei tarvitse vastata haasteisiin ja joudu laittamaan itseään likoon, suurimpana pelkona kai epäonnistuminen."
Ja tämä näkyy esim. koulutuksessa? Älä viitti naurattaa, naiset siis ottaisivat kaikessa muussa huomioon vastuun, mutta työssäkäynnissä eivät.
Yrittäjyydestä sen verran, että jonkin verran kun katselin noita tilastoja, niin huomasin sen, että aika moni miesyrittäjä oli rakennusalalta, eli ymmärrätkös? on aika vaikea sairaanhoitajan tai sosiaalityöntekijän ruveta yrittäjäksi alaa vaihtamatta.
"on aika vaikea sairaanhoitajan tai sosiaalityöntekijän ruveta yrittäjäksi alaa vaihtamatta."
Tunnen erään yksityistä kotipalveluyritystä pyörittävän sairaanhoitajanaisen. Tuskin millään muulla alalla tulevaisuuden näkymät ovat yhtä varmat. Väestö vanhenee ja töitä olisi niin paljon kuin vain haluaa ottaa. Tällä hetkellä hänen ei enää tarvitsisi tehdä edes töitä itse, koska tuotto on niin hyvä. Tekee kuitenkin, koska pitää työstään.
Mitkä ovat alan markkinamahdollisuudet verrattuna esim. miesten hallitsemaa rakennuslaan verrattuna? Puhun siis kokonaisuudesta.
Nykyiset näkymät suuntauksen yksityistämiseen ovat toki hoitajan kannalta hyvät.
Onhan sitä puhuttu sosiaaalialojenkin yksityistämisestä, eri asia onko se hyvä asia.
suosittelen olemaan tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaan ja mihin pystynyt. On turha haikailla vaativampaa työtä jos ei rahkeet riitä. Kuten sanoin, tekevät kaikkensa, ettei tarvitse laittaa itseään likoon.
Yrittäjissä näkyy raaimmin naisten heikko riskinottokyky. Nekin naiset, jotka ovat yrittäjiä, tyytyvät huomattavasti riskittömämpään ja vaatimattomampaan tulokseen kuin miehet.
Miksi ihmeessä kun vain taivas on rajana?
Onko naisille pääsy kielletty muualle opiskelemaan kuin sosiaali- ja sairaanhoitoalalle? Vai olisiko mitään mahdollisuutta, että nämä alat he tuntevat omikseen? Riskittömiksi suojatyöpaikoiksi.
Ja moni on tähän alkanutkin.
Yrittäjyys vain vaatii niitä ominaisuuksia, joita naisella ei perinteisesti katsota olevan. Tiedä sitten ovatko pahukset oikeassa!
esittää lukuja montako miesyrittäjää on rakennusalalla? Entä montako miesyrittäjää löytyy esim. kosmetologeista? Entä ompelijoista?
Feminismi kannustaa naisia myös uusille aloille. Saavat tulevaisuudessa nuo hoitohommat jäädäkin miehille. Helpot suojatyöpaikat, joissa ei tarvita riskinottokykyä! Tämähän ratkeaa kuin itsestään. Kiitos vinkistä!
kusipää!
paskahousu!
siinä parit eritteet ainakin
loisteliasta, en paremmin olisi osannut asiaa ilmaista.
"Tilastojen vääristelevä tai ymmärtämätön käyttö."
On totta, että tilastollisia tuloksia voidaan tulkita monin eri tavoin, ja esim. lehdistö käyttääkin tätä ominaisuutta joskus hyväkseen saadakseen myyvät lööpit aikaiseksi. Luotettavimpien tiedönlähteiden kohdalla asia on kuitenkin aivan toinen. Tieteellisen tiedon yksi perusedellytys on, että se asetetaan avoimeksi kritiikille. Tutkimuslaitosten, yliopistojen yms. julkaisemat tutkimukset kulkevat varsin tarkan seulan ja tarkastelun läpi, jolloin tulosten vääristelevä ja harhaanjohtava tulkiteminen ei kovin pitkälle kanna.
"Esitettäessä väitteitä miesten väkivaltaisuudesta, olisi hyvä mainita vähintään nämä asiat:
a) Sortuvatko kaikki miehet väkivaltaan vai tekeekö väkivaltarikoksista pieni enemmistö suurimman osan."
- Valtaosa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu parisuhteen sisällä. En oikein jaksa uskoa, että nämä pahoinpidellyt naiset kierrättävät jotain pinetä mieslaumaa keskenään.
"b) Mitä väkivallan taustalla on. Edeltääkö sitä esimerkiksi nalkutus tai muu henkinen väkivalta."
- Mielestäni on turha lähteä oikeuttamaan väkivaltaista käytöstä millään perusteilla. Jos ei jaksa kuunnella kumppanin "nalkutusta" on parempi lopettaa suhde siihen.
"c) Ovatko naiset omilla valinnoillaan altistaneet itsensä väkivallan mahdollisuudelle (vrt. meneminen miljoonakaupungissa slummiin). "
- Viitaten tuohon a-kohtaan, suurin todennäköisyys naiselle joutua väkivallan kohteeksi on kotona, ei missään (Suomessa niin yleisillä) miljoonakaupunkien slummialueilla.
"4 Naisten haluttomuus käyttää tarjoutuvat tilaisuudet hyväksi. Naiset vaativat itselleen samoja mahdollisuuksia kuin miehet, mutta ovatko he valmiita tekemään samanlaisia uhrauksia mitä miehet tekevät."
- Ovatko miehet valmiita tekemään samoja uhrauksia kuin naiset? Voisiko useampi mies ottaa vastuuta esim. lastenhoidosta, niin että naisella olisi mahdollisuus keskittyä uraansa.
"Valtaa ja vastuuta vaaditaan, mutta mistä ollaan valmiita luopumaan, jotta se saataisiin? "
Mistä miehet ovat valmiita luopumaan? Tylsistä kodinaskareista ja juuri tuosta lasten hoidota. Uskoisin, että varsin moni nainen olisi enemmän kuin valmis luopumaan näistä velvoitteista jos mies huolehtisi oman osansa tehtävistä.
"On totta, että tilastollisia tuloksia voidaan tulkita monin eri tavoin, ja esim. lehdistö käyttääkin tätä ominaisuutta joskus hyväkseen saadakseen myyvät lööpit aikaiseksi. Luotettavimpien tiedönlähteiden kohdalla asia on kuitenkin aivan toinen"
En epäile niinkään tilastojen luotettavuutta kuin niiden tulkintaa. Kun esimerkiksi naisten työssäkäynnin ja lasten psyykkisen pahoinvoinnin ja avioerojen välillä on voimakas korrelaatio, niin onko mielestäsi perusteltua olettaa, että naisten työelämään meneminen on aiheuttanut tämän pahoinvoinnin ja perheiden hajoamisen vai vaikuttaisiko välissä muita muuttujia?
Sama pätee palkkaeroihin. Miksi 20 % eroa julistetaan totuutena, kun kuitenkin näyttää siltä, että mitä erittelevämmin vertailut tehdään, niin sitä pienemmäksi palkkaerot käyvät jos niitä edes on. Viimeisin perusteellinen tutkimus taisi osoittaa eroksi pari prosenttia. Siitäkin toki pitäisi päästä eroon.
"- Valtaosa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu parisuhteen sisällä. En oikein jaksa uskoa, että nämä pahoinpidellyt naiset kierrättävät jotain pinetä mieslaumaa keskenään."
Jos ongelma on suomalaisessa kulttuurissa, niin sille ehdottomasti pitää tehdä jotain. Tähänhän mm. miessakit pyrkivät. En kuitenkaan malta olla huomauttamatta, että mm. väkivaltatapauksia selvittävä suomalainen naispoliisi on jo useammassa lehdessä kirjoittanut väkivaltatilastojen harhauttavuudesta ja puolustanut miehiä. Naisen nimeä en valitettavasti muista, joku muu muistanee.
"- Mielestäni on turha lähteä oikeuttamaan väkivaltaista käytöstä millään perusteilla."
Monissa maissa näin kuitenkin tehdään ja minusta se on täysin oikeutettua. Henkinen väkivalta on musertavaa ja salakavalaa ja esimerkiksi monet vanhemmat sortuvat siihen ihan huomaamattaan. En oikein ymmärrä, miksi lyönti olisi yhtään sen tuomittavampi kuin henkinen väkivalta, joka saattaa jättää pysyvän jäljen persoonaan ja itsetuntoon.
"Jos ei jaksa kuunnella kumppanin "nalkutusta" on parempi lopettaa suhde siihen."
Sama pätee naisiin. Harvoin kunnollinen perheenisä tuosta noin vain yhtäkkiä lyö. Aggressiivisen käytöksen tai sitä kohti ajautumisen kyllä huomaa jo aikaisemmin. Lisäksi tutkimusten mukaan naiset jostain syystä jäävät väkivaltaisiin suhteisiin.
"Viitaten tuohon a-kohtaan, suurin todennäköisyys naiselle joutua väkivallan kohteeksi on kotona,"
Edelleenkin kysyn, että eikö mies anna väkivaltaisuudestaan mitään etukäteismerkkejä ja eikö nainen pysty käytöksellään vaikuttamaan miehen väkivaltaisuuteen?
Kyllä minä miehenä tyttöystäväni kuukautisten aikaan yritän täysin tietoisesti ja itseäni niskasta kannatellen olla ärsyttämättä tyttöystävääni ja suostun myös joskus mielestäni täysin kohtuuttomiin vaatimuksiin. Toivottavasti naiset ottavat samalla tavalla huomioon miesten kiihtyvän aggressiivisuuden ja ymmärtävät olla ärsyttämättä jos tilanne siltä näyttää.
"Ovatko miehet valmiita tekemään samoja uhrauksia kuin naiset?"
En usko, mutta en myöskään oleta, että naisten pitäisi tähän pystyä. On vain hyväksyttävä se, että jos haluaa uran, niin sitten ei ole aikaa lapsille, perheelle, ystäville ja tavalliselle kotielämälle tai sitten on löydettävä sellainen mies, joka saa sisällön elämäänsä naisen tukemisesta. Omasta mielestäni kumpikaan sukupuoli ei ole velvollinen tukemaan kohtuuttomasti toista. Kummankin on annettava ja saatava, mutta toista ei saa käyttää hyväksi.
"
"Ovatko miehet valmiita tekemään samoja uhrauksia kuin naiset?"
En usko, mutta en myöskään oleta, että naisten pitäisi tähän pystyä. On vain hyväksyttävä se, että jos haluaa uran, niin sitten ei ole aikaa lapsille, perheelle, ystäville ja tavalliselle kotielämälle tai sitten on löydettävä sellainen mies, joka saa sisällön elämäänsä naisen tukemisesta. Omasta mielestäni kumpikaan sukupuoli ei ole velvollinen tukemaan kohtuuttomasti toista. Kummankin on annettava ja saatava, mutta toista ei saa käyttää hyväksi. "
Juuri näin. Kun naisilta kysytään ihannemiehestä saadaan vastauksena monien muiden seikkojen lisäksi se hyvä koulutus/varakas -sektori. Naiset etsivät kumppania korkeasta sosiaaliluokasta. Sen sijaan miehet etsivät muiden seikkojen lisäksi sellaista äidillistä hahmoa. Toisin sanoen lähtökohtana on usein se, että mies tekee uraa ja nainen tekee uraa kunnes lapset tulevat kuvioon.
Jos nainen haluaa koti-isän pitäisi sitä alkaa etsiä jostain muualta kuin kauppakorkeakoulun bileistä tai pykälän salivuorolta. Etsikää naiset itsellenne sellainen mies jonka työ on 8-16 ilman matkoja tai ylitöitä ja jonka ura on valmis jo syntyessään. Toki tämän lisäksi miehen olisi syytä olla halukasa koti-isäksi.Todennäköisemmin kuitenkin uransa uhraa kokki, jonka vaimo tienaa 5000 euroa kuukaudessa kuin juristi, jonka vaimo tienaa 2000 euroa kuukaudessa.
Koska en ehdi enempää. Sanot, että vanhemmat sortuvat henkiseen väkivaltaan lastensa kanssa ja että fyysistä väkivaltaa voi käyttää, jos kokee joutuvansa henkisen väkivallan kohteeksi. Silloinhan olet sitä mieltä, että lapset voivat mätkiä vanhempiaan turpaan. Oletko tosiaan tätä mieltä?
Harva nainen etsii varsinaisesti mitään koti-isää, vaan miestä jonka kanssa voivat vastuullisesti ja yhdessä tuumin hoitaa ja kasvattaa myös mahdollisen jälkikasvunsa.
...fakta on se, että jos aiemmin saattoi olettaa, että toinen puoliso selvisi kotona työskentelemällä tai vaikkapa osapäivätyöllä (joka on tehty suomessa yhä kannattamattomammaksi), niin nykyinen feministien kuin käärmettä pyssyyn ajama "kahden uran malli" - jota on täysin rinnoin tuettu lapsiperheiden tulotaso romuttamalla - itse asiassa lisää 50% kummankin puolison työtaakkaa.
Nyt on huomattava, että feministit korostavat usein, että kotityötä on tiskaus, pyykkäys, imurointi, ruuanlaitto, lastenhoito... Kannattaa nyt sitten ottaa huomioon kaikki kotityöt (esim. talon huolto, remontit... ).
Kolmilapsisessa perheessä kotityöt sinänsä tekivät hyvinkin 40h per viikko (johon laskettiin nuo perinteiset "naisten" työt, ei esim. nurtsia jne.).
Feministinen ideaaliyhteiskunta on itse asiassa onnistunut pakottamaan perheiden elintasoa laskemalla ihmiset malliin, jossa
a) molempien puolisoiden työtaakka on lisääntynyt 50%
b) lapsien hoito on siirretty instituutioihin
c) kuitenkaan lastenhoitojärjestelmät eivät toimi esim. sairauden sattuessa -> työnantajia rokotetaan myös tätä kautta lisääntyneinä poissaoloina...
Yleensäkin tällainen pakotusmalli / yksisilmäinen rooliajattelu feminismissä on se, joka minua eniten nykyisin tympii (ja etenkin rouvaani, muuten). Se on tullut yhä kirkkaammin esille noiden sossutätien ja heidän miespuolisten 60-lukupartaradikaalivastineittensa löpinöissä - puhumattakaan, valitettavasti, poliittisista "teoista", joilla ihmiset on saatu passivoitua työttömyyteen tai ylenmääräiseen raatamiseen samalla, kun on hupuloitu valtio velkaiseksi.
Eihän kaikki ole feminismin syytä, mutta kyllä se on paljon saanut tyhmää aikaan, jolla suomen kansaa, etenkin lapsiperheitä, on poliittisin keppisysteemein ajettu takaisin yhä kovempaan työntekoon samalla kun keski-ikäiset palkansaajaedut on varmistettu ammattiliittojyrien toimesta...
"Sanot, että vanhemmat sortuvat henkiseen väkivaltaan lastensa kanssa"
Kirjoitin että saattavat sortua. Ei se mikään sääntö ole.
"ja että fyysistä väkivaltaa voi käyttää, jos kokee joutuvansa henkisen väkivallan kohteeksi."
En hyväksy fyysistä väkivaltaa ja kannatan kaikkia toimia, joilla sitä saadaan kitkettyä pois ja joiden avulla sille löydetään vaihtoehtoisia purkautumismalleja, mutta toisaalta näen ihmisen vain eläimenä. Psykiatrit sanovat, että miehellä on naista suurempi kehitystehtävä, koska hänen täytyy oppia hillitsemään naisia enemmän aggressioitaan erilaisen hormonitoiminnan vuoksi. Kokeissa, joissa miehiin ja naisiin on ruiskutettu lisää mieshormoonia, aggressiotaso (samoin seksuaalinen halu ja seksuaaliset tulkinnat) on noussut merkittävästi. Näitä luonnon lainalaisuuksia on turha kieltää, vaikka niitä tuleekin yrittää hallita. Tuskin maailmassa on ainoatakaan kulttuuria, jossa miehet eivät olisi aggressiivisempia kuin naiset. Toisaalta uusimmat tutkimukset viittaavat yhä vahvemmin myös siihen, että naisetkin pystyvät fyysiseen pahaan, kunhan sille on vain riittävän avuton kohde.
Mielestäni mies ei saa lyödä missään tilanteessa eikä nainen kiukutella perusteettomasti kuukautisten vuoksi. Kuitenkin miehet lyövät ja naiset kiukuttelevat eikä tämä koskaan tule loppumaan (ainakaan tuhansiin vuosiin), koska meistä on evoluutiossa kehittynyt sitä mitä olemme. Tavoite on hyvä olla kirkas, mutta samalla on myönnettävä tosiasiat.
Junassa lapsi potki mummoa polville, eikä lapsen äiti kieltänyt lastaan ollenkaan. Viereisen penkin nuori mies puuttui asiaan ja käski lapsen lopettaa potkimisen, koska se oli väärin.
Nuori äiti kivahti takasin, ettei lasta saa kieltää, sillä hän kannattaa vapaata kasvatusta!
Mies nousi ja sylki vihreän liman nuoren äidin kasvoille, sanoen samalla:
"niin minäkin!"
............
Feministeillä on vielä paljon opittavaa.
Et hyväksy fyysistä väkivaltaa, mutta usein selität miesten tekemän fyysisen väkivallan naisen ensin harjoittaman henkisen väkivallan aiheuttamaksi. Jotain ristiriitaa?
Miksi väkivallan muoto tulee erotella?
Tarinasi ei liittynyt mitenkään feminismiin.
ei sitä ymmärtänytkään...
;)
Voi proffa!
Yhteiskuntamme on muuttunut muun maailman kanssa markkinatalouden kokonaismurroksen myötä. Ei siihen ole vaikuttanut feminismi, vaan ihan yleinen kehitys kaikkialla maailmassa.
...
olet aikonut alkaa opinnot?
"Et hyväksy fyysistä väkivaltaa, mutta usein selität miesten tekemän fyysisen väkivallan naisen ensin harjoittaman henkisen väkivallan aiheuttamaksi."
En ole tällaistakaan väitettä esittänyt. Henkinen väkivalta voi olla osasyy väkivaltaan, mutta ei se kaikkea selitä. Niitä selityksiä pitää alkaa etsiä paljon kauempaa ja laajemmalta, evoluutiosta saaakka.
"Kun esimerkiksi naisten työssäkäynnin ja lasten psyykkisen pahoinvoinnin ja avioerojen välillä on voimakas korrelaatio, niin onko mielestäsi perusteltua olettaa, että naisten työelämään meneminen on aiheuttanut tämän pahoinvoinnin ja perheiden hajoamisen vai vaikuttaisiko välissä muita muuttujia?"
Tuskin tuo noin yksioikoista on, niin että äidin työssäkäynti korreloisi suoraan lapsen pahoinvoinnin kanssa. Eiköhän siihen vaikuta monet muut seikat. En myöskään usko, että naisten työssäkäynti sellaisenaan selittää suuria avioerolukuja. Toki naisten työsskäynti osaltaan ilmentää naisten itsenäisempää asemaa nyky-yhteiskunnassa ja tätä kautta on liitetty tuohon avioerojen määrään.
"Miksi 20 % eroa julistetaan totuutena, kun kuitenkin näyttää siltä, että mitä erittelevämmin vertailut tehdään, niin sitä pienemmäksi palkkaerot käyvät jos niitä edes on."
Käsittääkseni kyse ei ole ollut niinkään erilaisista erottelutasoista vaan tarkastelunäkökulmista. Yleensäkin tuo palkkaerojen vertailu on varsin hankalaa, koska harvalla alalla on kiinteä palkka. Esim. sairaaloissa on ns. suosituspalkat, mutta silti lääkäreiden palkat vaihtelevat yksilöittäin (vaikka ei lasketa ylityö/päivystyskorvauksia mukaan).
"En oikein ymmärrä, miksi lyönti olisi yhtään sen tuomittavampi kuin henkinen väkivalta, joka saattaa jättää pysyvän jäljen persoonaan ja itsetuntoon. "
Toki henkistäkin väkivaltaa on monenasteista ja sitä ilmenee erilaisissa suhteissa, mutta jos nyt otetaan tarkastelun kohteeksi esim. pariskunta. Tällöin molemmilla osapuolilla on henkiseen väkivaltaan yhtäläiset "mahdollisuudet", kun taas fyysisen väkivallan kohdalla on nainen useimmiten huomattavasti heikommassa asemassa. Eli sekä nainen että mies voivat harjoittaa yhtälailla henkistä väkivaltaa, joskin naiset ja miehet käyttävät usein eri keinoja (esim. naiset "nalkuttavat" ja miehet taas kieltäytyvät kommunikoimasta).
Toisaalta myös, mielestäni fyysinen väkivalta on pahempaa, koska siltä on vaikeampi puolustautua ja se on myös huomattavasti intiimimpää ja konkreettisempaa kuin henkinen väkivalta. Esim. jos joku haukkuu minua tyhmäksi, voin selittää itselleni haukkumisen johtuvan tuon haukkujan ongelmista ja tavallaan työstää tätä haukkumista omassa päässäni. Sen sijaan jos joku lyö minulta nenän poskelle, ovat vaikutukset huomattavasti suoremmat ja teon hyväksyminen on vaikeampaa.
En halua mitenkään väheksyä henkisen väkivallan vaikutuksia, mutta kyllä itse koen huomattavasti vähemmän uhkaavaksi sanallisen hyökkäyksen kuin fyysisen kiinnikäymisen.
"Edelleenkin kysyn, että eikö mies anna väkivaltaisuudestaan mitään etukäteismerkkejä ja eikö nainen pysty käytöksellään vaikuttamaan miehen väkivaltaisuuteen? "
Ainakin kuunnellessa/lukiessa perheväkivallasta kärsineiden naisten kertomuksia, ensimmäinen lyönti tulee useimmiten näille naisille täytenä yllätyksenä. Enkä usko, että monissakaan tapauksissa nainen olisi voinut omalla käytöksellään vaikuttaa mitenkään miehen käytökseen. Useissa tapauksissa väkivaltaiselle käytökselle on löytynyt syy aivan turhanpäiväisistä asioista, esim. myöhästynyt illallinen, lehti väärässä paikassa jne.
"Toki henkistäkin väkivaltaa on monenasteista ja sitä ilmenee erilaisissa suhteissa, mutta jos nyt otetaan tarkastelun kohteeksi esim. pariskunta. Tällöin molemmilla osapuolilla on henkiseen väkivaltaan yhtäläiset "mahdollisuudet".
Ei se kuitenkaan taida ihan noinkaan olla, koska nainen on pääsääntöisesti verbaalisesti pystyvämpi ja ainakin sitkeämpi. Tämä on tullut esille myös työpaikkakiusaamistutkimuksissa, joissa on osoitettu naisten pystyvän sosiaalisen vallankäytön ja nälvinnän avulla huomattavan paljon pahempaan julmuuteen kuin miesten. Miesten kiusaaminen on paljon suorempaa ja kohdistetumpaa ja saattaa usein johtaa konkreettiseen konfliktiin, joka selventää asioita.
Eikö usein ole niin, että nainen nalkuttaa ja nalkuttaa ja kun mies kokee, ettei pysty enää puolustautumaan, niin sen jälkeen puhuvat nyrkit? Jonkinlaisesta psyykkisestä itsesuojelusta lienee kysymys. Tunne on ainakin itselleni tuttu. Tähän saakka olen onnistunut lähtemään lenkille tai mököttämään, mutta en yhtään ihmettelisi, vaikka joskus löisin. Niin kiltti ja rauhallinen poika kuin olenkin ollut.
"Ainakin kuunnellessa/lukiessa perheväkivallasta kärsineiden naisten kertomuksia, ensimmäinen lyönti tulee useimmiten näille naisille täytenä yllätyksenä. Enkä usko, että monissakaan tapauksissa nainen olisi voinut omalla käytöksellään vaikuttaa mitenkään miehen käytökseen."
Tämän ensimmäisen lyönnin jälkeen pitäisi ainakin ymmärtää lähteä suhteesta. Toisaalta jos mies on aikaisemmin vuosikaudet ollut hyvä aviomies ja rakastava isä ja pystynyt selvittämään ongelmansa verbaalisesti, niin on syytä olettaa, että mies ei ole väkivaltainen vaan häneltä vain loppuivat purkautumisen keinot. Tähän samaan sortuvat naisetkin, mutta lyöminen on harvinaisempaa ja lisäksi lyöntejä ei tilastoida kuin hyvin satunnaisesti.
Kun fyysisestä väkivallasta rangaistaan, niin mielestäni tulisi rangaista itse teosta eikä sen seurauksista. Ei ole tasa-arvoista, jos nainen saa heikommuutensa vuoksi purkaa aggressioitaan fyysisesti, mutta mies ei.
Terv. Nim. Kahdessa suhteessa väkivaltaa kokenut, mutta sen paremmaksi kuin nalkuttamisen kokenut.
"Feministinen ideaaliyhteiskunta on itse asiassa onnistunut pakottamaan perheiden elintasoa laskemalla ihmiset malliin, jossa
a) molempien puolisoiden työtaakka on lisääntynyt 50%
b) lapsien hoito on siirretty instituutioihin
c) kuitenkaan lastenhoitojärjestelmät eivät toimi esim. sairauden sattuessa -> työnantajia rokotetaan myös tätä kautta lisääntyneinä poissaoloina... "
Millä perusteilla syytät tästä feminististä yhteiskuntamallia? Mikset esimerkiksi hae syitä miehistä valtaa ylikorostavasta yhteiskuntamallista ja ihmettele sitä, kuinka miehet ovat voineet näinkin törkeästi luistaa velvollisuuksistaa kodin- ja lastenhoidon suhteen. Ihmettelisit välillä sitä, kuinka vähän miehiä kiinnostaa lastenhoito ja lasten kanssa kotiin jääminen sen sijaan, että jatkuvasti syytät feminismiä mitä erilaisimmista asioista.
Mitä tulee tuohon työn lisääntymiseen, niin työtaakka on varmasti osittain lisääntynyt niin naisilla kuin miehilläkin, mutta samaan aikaan myös työnlaatu on muuttunut naisten kohdalla. On huomattavasti palkitsevampaa tehdä ns. kodin ulkopuolista työtä ja ansaita siitä rahaa kun kuurata kotona rättien ja kattiloiden ympäröimänä. Mielestäni on täysin oikeudenmukaista ja suotavaa, että niin naisilla kuin miehillä on mahdollisuus tehdä muutakin työtä kun noita kotihommia.
"Ei se kuitenkaan taida ihan noinkaan olla, koska nainen on pääsääntöisesti verbaalisesti pystyvämpi ja ainakin sitkeämpi.Tämä on tullut esille myös työpaikkakiusaamistutkimuksissa, joissa on osoitettu naisten pystyvän sosiaalisen vallankäytön ja nälvinnän avulla huomattavan paljon pahempaan julmuuteen kuin miesten."
Näitä henkisen väkivallan tutkimuksia vaivaa se ongelma, että on mahdotonta määritellä mikä kaikki koetaan henkiseksi väkivallaksi ja miten henkinen väkivalta yleensäkin määritellään. Nykyiselläänhän näissä tutkimuksissa keskitytään juuri näihin naisten keinoihin käyttää henkistä väkivaltaa, samalla kuin unohdetaan miesten käyttämät keinot kokonaan.
Juuri esimerkiksi tuo kommunikoinnista kieltäytyminen on varsin usein ilmitullut miesten käyttämä henkiseksi väkivallaksi laskettava keino, jota kuitenkin harvemmin tutkimuksissa selvitetään. Kieltäytymällä puhumasta ja huomioimasta millään tapaa toisen viestintäpyrkimyksiä, henkilö voi osoittaa ylemmyydentuntoa toista kohtaan; toinen henkilö alennetaan ilmaisemalla, että hän ei ole edes vastauksen arvoinen.
"Näitä henkisen väkivallan tutkimuksia vaivaa se ongelma, että on mahdotonta määritellä mikä kaikki koetaan henkiseksi väkivallaksi"
Tässä asiassa miehen sanoille pitäisi antaa enemmän arvoa. Vaikka olen monta kertaa sanonut tyttöystävilleni, että "minusta tuntuu pahalta, kun sanot niin ja niin ja teet noin ja noin ja jatkat sillä tavoin vaikka...", niin ei se ole mitään auttanut. Miehiä kyllä pyydetään puhumaan tunteistaan, mutta kun miehet niistä puhuvat, niin heitä ei kuitenkaan kunnioiteta tai ainakaan muutosta ei tapahdu. Omissa suhteissani on aina käynyt niin, että minä olen joustanut tavoissani, mutta nainen on saanut jatkaa suht entiseen malliin. Nainen on määrännyt milloin tiskataan, milloin siivotaan, miten siisti kodin pitää olla, milloin lähdetään lomalle, ketä kutsutaan kylään, mihin hiihdetään vaelluksella ja niin edelleen. Vasta viime aikoina olen tajunnut, että minullakin on oikeuteni. Minulla on oikeus vaatia aitoja kompromisseja eikä velvollisuuteni ole olla tyttöystäväni psyyken perusrakenne. Naiset valitettavan usein turvautuvat väsytystaktiikkaan ja jankuttavat ja jankuttavat kunnes mies ei enää jaksa pistää vastaan.
"Juuri esimerkiksi tuo kommunikoinnista kieltäytyminen on varsin usein ilmitullut miesten käyttämä henkiseksi väkivallaksi laskettava keino"
Mököttäminen ei ole hyvä keino ratkoa ongelmia, mutta toisaalta täytyy kiinnittää huomio myös siihen, mitä mies on aikaisemmin sanonut. Jos hän on mielipiteensä ilmaissut eikä ratkaisua ole syntynyt, niin mielipiteen toistaminen on turhaa, mököttäminen voi toimia huomattavasti paremmin. Ei tyhjän puhuminen ja ongelmien pyörittely mitään ratkaise.
"Ihmettelisit välillä sitä, kuinka vähän miehiä kiinnostaa lastenhoito ja lasten kanssa kotiin jääminen sen sijaan, että jatkuvasti syytät feminismiä mitä erilaisimmista asioista. "
...yleensä sitä, miksi nykynaista edelleen kiinnostaa niin vähän ottaa keskimäärin sellaista puolisoa, jota esim. kiinnostaisi se lastenhoito uran tekemisen sijaan... höhö.
"yleensä sitä, miksi nykynaista edelleen kiinnostaa niin vähän ottaa keskimäärin sellaista puolisoa, jota esim. kiinnostaisi se lastenhoito uran tekemisen sijaan... höhö. "
..vaikea ottaa jotain, jota ei ole olemassa ha hah
Sanot:
"Mitä tulee tuohon työn lisääntymiseen, niin työtaakka on varmasti osittain lisääntynyt niin naisilla kuin miehilläkin, mutta samaan aikaan myös työnlaatu on muuttunut naisten kohdalla. On huomattavasti palkitsevampaa tehdä ns. kodin ulkopuolista työtä ja ansaita siitä rahaa kun kuurata kotona rättien ja kattiloiden ympäröimänä. Mielestäni on täysin oikeudenmukaista ja suotavaa, että niin naisilla kuin miehillä on mahdollisuus tehdä muutakin työtä kun noita kotihommia. "
Juuri se, että feministit yleensä yleistävät tämän arvolatauksen "muualla kuin kotona tehtävän työn palkitsevammuudesta ja paremmuudesta" ja samalla itse aliarvostavat mm. kotona tehtävää työtä (kuka muuten haluaisi puolison, joka yhtä lailla aliarvostaa kotityötä - sehän olisi hullua?), on ollut esim. rouvalleni selkeä syy tehdä pesäero "feministiseen ajatteluun".
Totta kai mahdollisuus on - meilläkin muuten minä hoitelen tiskit :-) (rouva pyykkää).
"..vaikea ottaa jotain, jota ei ole olemassa"
Eikö tämä kannattaisi ottaa huomioon tavoitteissa?
"Juuri se, että feministit yleensä yleistävät tämän arvolatauksen "muualla kuin kotona tehtävän työn palkitsevammuudesta ja paremmuudesta""
Tätä olen minäkin ihmetellyt. Kotona tehtävä työ voi olla hyvin mielekästä paitsi tekijälle itselleen niin myös koko perheelle. Jos olisin voittanut lotossa, niin olisin aivan varmasti alkanut pakertaa lapsilaumaa ja jäänyt koti-isäksi. Minusta on mukavaa laittaa ruokaa, leipoa ja nähdä kuinka koti konkreettisesit muuttuu omien ponnistusten tahtiin.
Mikä siinä abstraktissa paperinpyörittelyssä on niin palkitsevaa? En ole sitä ikinä ymmärtänyt. Lisäksi työpaikoilla on aina ilmassa myös kilpailua ja vertailua, joista en pidä, stressaavat vain.
Jos kerran kotityö on niin arvostettava ja ihanaa, niin mikseivät miehet suuremmissa määrin ole siitä innostuneet. Teoriatasolla on helppo retostella tyyliin "kyllä minä ainakin viihtyisin kotona", mutta eipä tuo näytä kovin montaa ihmistä (etenkään miestä) käytännöntasolla kiinnostavan. On aivan turhaa toitottaa pitävänsä jostain, jota ei ole edes käytännössä kokeillut.
Varmasti jotkut ihmiset saavat tyydytystä kotityöstä, mutta uskoisin että uutudenviehätyksen jälkeen tuo tiskirättien kanssa seurustelu alkaa kelle tahansa maistua puulta.
Omalta kohdalta voin sanoa, että itse koen kyllä kodin ulkopuolisen työni huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, palkitsevammksi ja antoisammaksi kuin esim. tiskaamisen, pyykkäämisen, ruuan laiton tms.
Jos kerran kotityö on niin arvostettava ja ihanaa, niin mikseivät miehet suuremmissa määrin ole siitä innostuneet. Teoriatasolla on helppo retostella tyyliin "kyllä minä ainakin viihtyisin kotona", mutta eipä tuo näytä kovin montaa ihmistä (etenkään miestä) käytännöntasolla kiinnostavan. On aivan turhaa toitottaa pitävänsä jostain, jota ei ole edes käytännössä kokeillut.
Varmasti jotkut ihmiset saavat tyydytystä kotityöstä, mutta uskoisin että uutudenviehätyksen jälkeen tuo tiskirättien kanssa seurustelu alkaa kelle tahansa maistua puulta.
Omalta kohdalta voin sanoa, että itse koen kyllä kodin ulkopuolisen työni huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, palkitsevammksi ja antoisammaksi kuin esim. tiskaamisen, pyykkäämisen, ruuan laiton tms.
"Jos kerran kotityö on niin arvostettava ja ihanaa, niin mikseivät miehet suuremmissa määrin ole siitä innostuneet"
Rahan vuoksi. Suomessa on aivan varmasti iso liuta miehiä, jotka laittaisivat mielellään ruokaa, paimentaisivat lapsiaan ja korjaisivat siinä ohessa verkkojaan, sitoisivat perhoja, bongailisivat laiturilta kaukoputkella lintuja ja tekisivät lasten kanssa retkiä purjeveneellä, mutta taloudellinen tilanne ei sitä salli.
Olisitko yhtä innostunut työelämästä, jos taskussa olisi vaikka tuo 5,6 miljoonaa euroa? Onko sinusta itse työ nautinnollista? Minä keksikin monenlaista paljon mielekkäämpää tekemistä. Esimerkiksi perhe-elämän.
Luin pittoreskin mutta romantisoimattoman kuvauksen saaristolaiselämästä ja tuon tapaista elämä siellä on ennen ollut. Työtä tehtiin, lapset kulkivat mukana ja kaikki osallistuivat. Olen myös ollut töissä maatalossa ja siellä oli samatapainen meininki. Ei siellä joudettu miettimään kotiäitiyttä tai -isyyttä, koska täytyi tehdä hommia. Se teki joka ehti ja jaksoi.
Sen tapaista vähän kaipaan. Alkaa tämä akateemisuus kyllästyttää.
"Olisitko yhtä innostunut työelämästä, jos taskussa olisi vaikka tuo 5,6 miljoonaa euroa? Onko sinusta itse työ nautinnollista? Minä keksikin monenlaista paljon mielekkäämpää tekemistä. Esimerkiksi perhe-elämän."
Luulisin että olisin. Toki pitäisin varmasti jonkinmoisen loman, mutta uskon että tekisin työtä vaikka rahasta ei olisikaan pulaa. Toki työnteko muuttuisi vielä entistä miellyttävämmäksi, kun sitä ei olisi pakko tehdä.
Mitä tulee tuohon perhe-elämän mielekkyytteen, niin ymmärrän hyvin, että esim. silloin kun lapset ovat pieniä niin he vielä viettäisivät aikaa kanssasi noissa varsin hellämielisesti kuvaamissasi askareissa, mutta yleensä nuo lapsetkin tuppaavat kasvamaan ja lähtemään siltä kotoa. Tällöin saisit ihan yksinäsi kökkiä siellä kotona pullaa leipomassa ja lattioita kuuraamassa.
"Luulisin että olisin. Toki pitäisin varmasti jonkinmoisen loman, mutta uskon että tekisin työtä vaikka rahasta ei olisikaan pulaa."
Kyllä minäkin aivan varmasti työtä tekisin, mutta en niin, että siinä olisi tulosvastuuta ja paineita. Opettelisin rakentamaan veneitä, kävisin monenlaisia harrastuskursseja, auttaisin läheisiäni niin kuin osaan ja niin poispäin. Elämässä pitäisi olla rytmi ja tavoitteita, mutta en haluaisi mihinkään nuhjuiselle työpaikalle.
"Mitä tulee tuohon perhe-elämän mielekkyytteen, niin ymmärrän hyvin, että esim. silloin kun lapset ovat pieniä niin he vielä viettäisivät aikaa kanssasi noissa varsin hellämielisesti kuvaamissasi askareissa, mutta yleensä nuo lapsetkin tuppaavat kasvamaan ja lähtemään siltä kotoa. Tällöin saisit ihan yksinäsi kökkiä siellä kotona pullaa leipomassa ja lattioita kuuraamassa."
Sitten tulisi lapsenlapsia ja muuta toimintaa. Kyllä minä tekemistä keksisin.
...kun tutkimuksienkin mukaan naiset (ilmeisesti sitten myös feministit) juuri arvostavat nimenomaan koulutettua ja hyvin ansaitsevaa miestä.
Nämä ominaisuudet eivät useinkaan sitten yhdisty kotiinjäämisvalmiuteen, jos biologinen kello on alkanut tikittämään.
"- Valtaosa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu parisuhteen sisällä. En oikein jaksa uskoa, että nämä pahoinpidellyt naiset kierrättävät jotain pinetä mieslaumaa keskenään. "
tässä taas perusesimerkki tilastojen lukuvirheestä. totta, naiset saavat enemmän turpaansa parisuhteessa kuin miehet. mutta onko muunlaista väkivaltaa olemassa? mielestäni(ja tutkimuksetkin niin osoittavat) on. toinen asia on se, että naisilla asian julkitulolle on paljon pienempi kynnys kuin miehillä. on helpompi sanoa "mieheni löi minua" kuin "vaimoni löi minua".
"- Mielestäni on turha lähteä oikeuttamaan väkivaltaista käytöstä millään perusteilla. Jos ei jaksa kuunnella kumppanin "nalkutusta" on parempi lopettaa suhde siihen. "
joks ei jaksa ottaa turpaansa kovin montaa kertaa niin kannattaa lopettaa suhde siihen? toisessa topicissa jo linkitettiin tutkimus, jossa kerrottiin erilaisia aggressiivisuuden ilmenemismuotoja. käypä lukemassa ja katso mikä osuu kohdalle :)
"- Viitaten tuohon a-kohtaan, suurin todennäköisyys naiselle joutua väkivallan kohteeksi on kotona, ei missään (Suomessa niin yleisillä) miljoonakaupunkien slummialueilla."
tämä miljoonakaupunki-näkökulmahan on tullut mukaan keskusteluun silloin, kun joku telkatejufeministi(en muista nimeä enää) mouhosi muutamassa lehdessä sitä, miten naisilla tulisi olla oikeus turvalliseen kävelymatkaan yksin kaisaniemen puiston läpi kello 01.00 lauantaiaamuna.
"- Ovatko miehet valmiita tekemään samoja uhrauksia kuin naiset? Voisiko useampi mies ottaa vastuuta esim. lastenhoidosta, niin että naisella olisi mahdollisuus keskittyä uraansa"
kuinka moni nainen antaa miehelle mahdollisuuden isyyslomaan? itse aion sen kuitenkin pitää, sanoi vaimo mitä tahansa :D
"Mistä miehet ovat valmiita luopumaan? Tylsistä kodinaskareista ja juuri tuosta lasten hoidota. Uskoisin, että varsin moni nainen olisi enemmän kuin valmis luopumaan näistä velvoitteista jos mies huolehtisi oman osansa tehtävistä. "
sama kuin edellä. luulisin, että nuo tylsät kodin askareet on jaettu sillä hetkellä, kun mies on alkanut olla enemmän töissä kuin nainen. ei aikaisemmin. ja aika turhaa provosointia sanoa "jos mies huolehtisi oman osansa tehtävistä." miksi tilanne on päästetty siihen pisteeseen, että mies tekee vähemmän kotitöitä mutta enemmän ansiotyötä? äläkä sano, että "mies sen tilanteen aiheuttaa, kun on töissä koko ajan".
Moni perheväkivaltatilanne syntyy niin, että mies tulee päihtyneenä kotiin ja hakkaa vaimonsa.
Miehen mielestä keskusteleminen on turhaa. "Olen kerran sanonut mielipiteeni vuonna kuusi. Kyllä se saa riittää."
Ehei, kyllä keskustella pitää niin kauan, että asia on kummallekin osapuollelle selvä. Ei keskustelua voi koskaan lopettaa vain toinen osapuoli.
En haluaisi olla ns. pilkunnussija, mutta voisitko harkita sitä että kun kirjoitat viestin, jossa ei ole sisältöä laittaisit otsikkoon merkinnän (EV) (=ei viestiä). Ei tarvitsisi aina avata viestiä ja lukea kolmea pistettä. Kiitos.
Sama henkilö kuittaa näin muutamaa riviä alempana:
"Ehei, kyllä keskustella pitää niin kauan, että asia on kummallekin osapuollelle selvä. Ei keskustelua voi koskaan lopettaa vain toinen osapuoli. "
:))
...
Me emme ole täällä perhekeskeisissä keskusteluissa. Ja toisekseen aina ei ole muuta sanottavaa kuin otsikollinen. Turha jaarittelu ei kuulu tyyliini.
Eikä myöskään pelkkä otsikollinen tekstiä tarkoita keskustelun lopettamista. Yksi neuvo sinulle, lue rauhassa ja vastaa sitten. Kiitos.
helvetin hyvä suomenkielinen sanonta:
seliseliseli.
" Miehen mielestä keskusteleminen on turhaa."
heititpä sen tason provon / latteuden että mieli tekisi harjoittaa hieman henkistä väkivaltaa piste
Ja tuo mitä yllä mainittiin on kyllä valitettavan totta.
"Ehei, kyllä keskustella pitää niin kauan, että asia on kummallekin osapuollelle selvä."
Eli yllä olevaan kirjoitukseen nojautuen, tälle naiselle tulisi jankuttaa / nalkuttaa eli siis kertoa että kuunnella miestään niin kauan kunnes uskoo.
Annas kun arvaan miten siinä käy:
- mies nalkuttaa naiselle -> riita / ero
- nainen nalkuttaa miehelle -> mies suostuu
-> olisiko tuosta johtopäätös että miehet ovat yleistäen pidempihermoisia?
"Miesten kiusaaminen on paljon suorempaa ja kohdistetumpaa ja saattaa usein johtaa konkreettiseen konfliktiin, joka selventää asioita."
Mutta jos nainen kohdistaa kiusaamisensa suoraan, niin se ei tietenkään johda konkreettiseen konfliktiin, joka selventää asioita. Ehei, silloin on kyse nalkutuksesta, joka oikeuttaa miehen lyömään naista.
Hassu juttu.