Ehkä tiedätkin Raamatun opetuksen yhdestä kasteesta?
On ainoastaan YKSI OIKEA KASTE, joka kelpaa Jumalalle.
Minkälaisille ihmisille oli kirjoitettu yhdestä kasteesta?
Siis että kenen kohdalla oli voimassa "yksi kaste" ja millainen kaste siinä mainittu "yksi kaste" oli?
Katsotaan:
Apostolien tekojen 19 luku kertoo, miten Paavali meni Efeson kaupunkiin ja tapasi siellä uskoon tulleita ihmisiä. Hän huomasi, että jotain näiden "kristillisyydestä" puuttui. -
Paavali alkoi tenttiä heitä: "Saitteko Pyhän Hengen silloin kun tulitte uskoon?"
Efesolaiset eivät oleet saaneet Pyhän Hengen voimaa, joka on kristinuskon ydinasia.
Paavali otti selvää, mistä johtui efesolaisten kohdalla Pyhän Hengen puuttuminen: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" Efesolaiset olivat jo kertaalleen kastetut Johanneksen parannuskasteella.
Paavali huomasi tässä kohden, ettei Jeesuksen antaman lähetyskäskyn mukaista kastetta (Markus 16:16) oltu suoritettu näille efesolaisille.
Efesolaiset uskovat olivat nöyriä ja kuuntelivat Paavalin opetusta kristillisestä kasteesta.
Lopputulos sitten olikin tämä: "Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen (siis jo kertaalleen kastetut). Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki (mistä se tiedettiin?) ja he puhuivat kielillä ja ennustivat." - Lue koko ketomus Apost. t. 19:1-6.
- Myöhemmin Paavali kirjoitti näille efesolaisille kirjeen. Siitä kirjeestä löytyy tuo kuuluisa lause: "YKSI KASTE", joka siis tarkoittaa uskoon tulon jälkeen tapahtunutta upotuskastetta vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen.
Paavalin kirje efesolaisille, 4 luku, jae 5.
"Yksi kaste" on siinä annettu yhdyssiteeksi kaikkien aikojen kaikille uskoon tuleville ihmisille, jotka ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen elämänsä Herraksi ja syntiensä sovittajaksi.
Esim. lapsikaste on toisenlainen, toinen kaste.
YKSI KASTE.
On ainoastaan YKSI OIKEA KASTE, joka kelpaa Jumalalle.
Minkälaisille ihmisille oli kirjoitettu yhdestä kasteesta?
Siis että kenen kohdalla oli voimassa "yksi kaste" ja millainen kaste siinä mainittu "yksi kaste" oli?
Katsotaan:
Apostolien tekojen 19 luku kertoo, miten Paavali meni Efeson kaupunkiin ja tapasi siellä uskoon tulleita ihmisiä. Hän huomasi, että jotain näiden "kristillisyydestä" puuttui. -
Paavali alkoi tenttiä heitä: "Saitteko Pyhän Hengen silloin kun tulitte uskoon?"
Efesolaiset eivät oleet saaneet Pyhän Hengen voimaa, joka on kristinuskon ydinasia.
Paavali otti selvää, mistä johtui efesolaisten kohdalla Pyhän Hengen puuttuminen: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" Efesolaiset olivat jo kertaalleen kastetut Johanneksen parannuskasteella.
Paavali huomasi tässä kohden, ettei Jeesuksen antaman lähetyskäskyn mukaista kastetta (Markus 16:16) oltu suoritettu näille efesolaisille.
Efesolaiset uskovat olivat nöyriä ja kuuntelivat Paavalin opetusta kristillisestä kasteesta.
Lopputulos sitten olikin tämä: "Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen (siis jo kertaalleen kastetut). Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki (mistä se tiedettiin?) ja he puhuivat kielillä ja ennustivat." - Lue koko ketomus Apost. t. 19:1-6.
- Myöhemmin Paavali kirjoitti näille efesolaisille kirjeen. Siitä kirjeestä löytyy tuo kuuluisa lause: "YKSI KASTE", joka siis tarkoittaa uskoon tulon jälkeen tapahtunutta upotuskastetta vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen.
Paavalin kirje efesolaisille, 4 luku, jae 5.
"Yksi kaste" on siinä annettu yhdyssiteeksi kaikkien aikojen kaikille uskoon tuleville ihmisille, jotka ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen elämänsä Herraksi ja syntiensä sovittajaksi.
Esim. lapsikaste on toisenlainen, toinen kaste.
YKSI KASTE.
Vastaukset 112
Vanhimmat
Jaaha. Ja nyt on taas vuorossa joka viikkoinen kaste aihe-avaus.
Toit sen ihan mielenkiintoiselta näkökantilta esille, joten katsotaan mitä avaus poikii?
Sanon nyt jo etukäteen, että jos ei synny rakentavaa keskustelua, niin avaus poistetaan. Toivon nyt kuitenkin ettette provosoisi moiseen.
Minusta tämä on jo loppuun kalutta asia näillä palstoilla, että tämän aloituksen voisi ihan hyvin poistaa. Ei uskossa ja uudestisyntymisessä mitenkään ole keskeisin asia kaste vaan itse suhde Jumalaan.
Tämä on sitä iänikuista minä hyvä kuulun tähän lahkoon ja sinä huono tohon lahkoon tee parannus ja toimi kuten me, jotta pelastut. Ja kuitenkin mikään lahko tai toiminta tai teot eivät tuo pelastusta kenellekkään. Yksi ainoa tuo pelastuksen ja se on usko Jeesukseen Kristukseen.
Jos tämä ainoa riittää Jeesuksen Kristuksen sisäinen tuntemus on kaste asiat aivan toisarvoisia itse pelastajamme sanoman rinnalla.
Mielestäni tästä aihepiiristä saa aina välillä aloittaa kirjoittamaan tuollaisellakin keskustelun avauksella.
Kunhan tuollaisia keskustelun avauksia ei tule liian usein..
Heillä taitaa olla tarve julistaa tuota asiaa. Kokevat että ovat Jumalan asialla, vaikka eivät ole. Kutsuvat usein lapsikastetta valeluksi tms. vaikka itse tyhjentävät kasteen merkityksestään eli typistävät itse kasteen pelkäksi "valeluksi" tms.
Noissa keskusteluissa törmää usein siihen, että lapsikasteen vastustajat eivät ymmärrä lapsikasteen olevan nimenomaan Raamatun sanalla perusteltu asia. Vaikka kuinka kirjoittaa muuta, niin ei ole mitään vaikutusta.
?..
Useimmat kirjoitukset kannattanee ohittaa.
>>Kirjoitat-
>>Jaaha. Ja nyt on taas vuorossa joka viikkoinen kaste aihe-avaus.>Joh. 1:12
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan", hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, "niille, jotka uskovat" hänen nimeensä!
Hovi on entinen vapaiden suuntien edustaja, joten tiedän kyllä näkökantasi ja helluntaiteologian.
Olen käynyt myös kolmisen vuotta Iso-kirja opistoa ja oppikriisit olivat syynä vapaiden suuntien teologiasta irtautumiseen.
Minulla on kuitenkin runsaasti vapaiden suuntien uskon ystäviä, eikä kaste ja teologia ole muodustunut meille veljesyhteyden esteeksi.
Jotkut "ystävät kyllä menetin. He kun katsoivat minut melkeestään "oikeasta uskosta luopuneeksi".
Mitä taas aiheeseen "kaste" tulee, niin
tästä aiheesta on käyty riittämiin asti keskusteluja. Ja jos "keskusteluissa" ei tule mitään uutta esille, enkä ole havainnut puolin, jos toisinkaan asenteiden tai käsitysten muuttamista, (päin vastoin), Niin voi hyvällä syyllä todeta:
>>Kirjoitat-
>>Mutta ole huoleti. Tämän kuun lopussa jätän sheriffin toimeni ja sen jälkeen voit avata uuden kaste keskustelun vaikka joka päivä, jos sen kerran näet uskoa ja veljesyhteyttä tärkeämmäksi...
Veljes yhteys tulee tosiaan uskon kautta, mutta veljes yhteys on sangen helposti hajoitettavissa. Kai tiedät Raamatun varoitukset kielestämme, joka voi olla, kuin tuli?
Olen huomannut vuosien varrella, kuinka helposti tulee ongelmia ja eripuraa, kun ei ymmärretä toista, vaan käsitetään väärin ja sen pohjalta käymme "keskusteluun" tai käännyttämään toista pois "harhasta".
Rakentavaa keskustelua on se, jos voimme oppia toisiltamme jotakin. Jos taas emme voi oppia toisiltamme, vaan näemme oman oppimme ainoana oikeana ja Raamatullisena yrittämättä edes ymmärtää toista, niin suoraan sanoen en pidä "keskustelua" mielekkäänä.
Valitettavasti emme useinkaan muista, ettei kannattaisi sortua tyhmiin ja taitamattomiin väittelyihin. Ne kun synnyttävät riitoja...
>>Kirjoitat-
>>Veljes yhteys tulee tosiaan uskon kautta, mutta veljes yhteys on sangen helposti hajoitettavissa. Kai tiedät Raamatun varoitukset kielestämme, joka voi olla, kuin tuli?
En ole yrittänytkään väittää, että ev.lut kirkon tila olisi mitenkään hyvä ja oikeanlainen.
Oma hengellinen kotini on kirkon sisäinen evankeelinen herätyskiike Sley ja näkemykseni ovat lähellä Luther-säätiötä.
Tosin ei meidänkään pesä ole niin pyhä ja hurskas, kuin kuin sen Kristuksen morsiammena pitäisi olla...
Näin ei jää syntiensä vaivaamalle muuta kuin armo ja se on luterilaisuuden (tunnustuksellisen) ydin.
Eikä vain luterilaisuuden, vaan käsitykseni mukaan uskossa olemisen ydin yleensäkin.
Mitä taas tulee puheisiisi epä Raamatullisuudesta, niin voin todeta sinun olevan sangen yksipuolisilla silmälaseilla varustettu, mikä on sangen ymmärrettävää.
Ei minunkaan silmäni olisi avautuneet ilman vakavia sisäisi kriisejäni, niin hengellisessä, kuin opillisessa mielessäkin.
Ja se, että opin asioita ajattelemaan, opiskelussani käyttämään systemaattisuutta ja hermeneutiikkaa (Raamatun tulkinnan periaatteet), jota minulle, kiihko helluntalaiselle Isossa Kirjassa opetettiin. Niin nämä avarsivat kummasti katsomustani Raamatusta, Raamatun tulkinnasta ja hengellisyydestä yleensä.
Ja nämä mitä vielä äskeisessä lauseessa sanoin antavat sangen yksipuolisen kuvan asiasta (näkökulmien avautumisesta).
Mutta, voin heittää sinulle karkean yleistyksen helluntalaisen ja luterilaisen teologian (sitä kautta käytännön) eroista: helluntalaisuus korostaa pyhitystä armon kustannuksella. Luterilaisuus korostaa armoa pyhityksen kustannuksella.
Toiselle ihmiselle (uskovalle) sopii toinen paremmin kuin toiselle. Toinen ihminen (uskova) kokee toisen näistä painostavaksi tai vääräksi. Ihmettelen vain, miksi on niin vaikeaa löytää sopusointua?
Katsos, kun mennään jossakin korostuksessa tarpeeksi pitkälle, niin aletaan olla tieltä ojassa...
Olet mitä ilmeisemmin "uudestisyntynyt" Jeesukseen uskovaksi, Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksella!
Sillä olet ymmärtänyt Uskovien vesikasteen aivan oikein ystäväni! Kiitos Herralle! ~>Mark 16: 15 Ja hän sanoi heille:
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille"!
16 "Joka uskoo ja kastetaan", se pelastuu! mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!.
Eli Raamatun mukaan on - Ensin usko Herraan Jeesukseen, ja sitten vasta uskovien vesikaste!
Siunausta kirkastuneelle uskon tiellesi!
Toivoo Jeesukseen "upotettu" Veli Herrassa ~
Kiitos Herralle tuosta Upotetun kirjoituksesta. Siitä käy selvästi ilmi, että juuri luterilaisuudessa pidetään kastetta pelastuksena.
Itselläni on viisi tytärtä. Heitä ei ole kastettu sylilapsena. Aikuisiässä heistä on kolme tullut uskoon, uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, ja heidät on kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen.
Ei siitä tosiasiasta pääse mihinkään, että Jumalan tahto Raamatun mukaan on jokaisen ihmisen kohdalla uskoon tuleminen ja sen jälkeen kaste.
Aamen... Aamen... Aamen.
"`Joka uskoo ja kastetaan`, se pelastuu! mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen. Eli Raamatun mukaan on - ensin usko Herraan Jeesukseen ja sitten vasta uskovien vesikaste."
Raamatun mukaan ei ole ensin usko ja sitten kaste, sillä sana ja ei ilmaise koskaan peräkkäisyyttä. On aivan yhtä oikein sanoa joka kastetaan ja uskoo kuin joka uskoo ja kastetaan. On turha vedota kieleen, jos hyväksyy vain aikuiskasteen.
Ja -sana ilmaisee toisinaan seurausta: vene kaatui ja upposi. Ei ole sama asia sanoa: vene upposi ja kaatui.
Sanonnan 'joka uskoo ja kastetaan' merkitystä tulisi tarkastella alkukielellä. Suomen kielessä se voi tarkoittaa paitsi sinun mainitsemaasi tulkintaa myös kastetta uskon seurauksena.
Että on raskasta tämä äidinkielen opettaminen!
Tämän palstan kastekeskustelut ovat hyvä esimerkki siitä tuhosta, mitä uskonto saa aikaan sekä ihmisten harkintakyvylle että elämänilolle. Ahdistunutta huuhaan eri tulkinnoista riitelevää porukkaa.
olemme juuri saaneet uuden kieliopin. Ei kun opiskelemaan.
Ovat nämä kastikejutut sen verran monimutkaisia!
lohdutuksesta.
Välillä melkein sydäntä raastaa näiden valeltavien puolesta, kun ajattelen omaa kastehuolista vapaata eloani.
Vernaakin taitaa masentaa kastetaistot, ja siksi varmaan hän kävi huolimattomaksi ja-sanan kanssa. Toivottavasti minusta oli hänelle apua.
Turust, mitä minun tulee tehdä. Ensin Elli lyö minut lyttänäksi Ateistismipalstalla. Kun pakenen sieltä tänne ja kirjoitan koko päivänä yhden ainoan viestin, en Uskontopalstalle, en Ateismipalstalle, vaan tänne, niin johan Elli löytää senkin viestin ja osoittaa ylivoimaiset tietonsa asiasta kuin asiasta, sellaiseltakin alalta, joka minun kaiken järjen mukaan olisi pitänyt suhtkoht hyvin tuntea. Hän on kuin kirkosta eronnut besserwissersisareni, jolle aina hävisin väittelyssä. Olen lyöty. Masennus iskee, kun aina vain lytätään. Mitä neuvoisit?
että olisin ketään lyönyt lyttänäksi. Keskustelunaiheemme Ateismipalstalla vain oli mieliaiheitani, josta aina villiinnyn. On niin vähän lips...siis liberaalikristittyja joita se kiinnostaa, ja meillä on ollut siitä monta keskustelunalkua, mutta vain alkua... Eikä minulla ole sen pahempaa tarkoitusta kuin kyseenalaistaa perisyntisyytesi. Minusta kun on herttaista ajatella, että me ihmiset olemme pikemmin viattomia kuin pahiksia. Tuntemistani uskonnoista pidän eniten buddhalaisuudesta, mutta sielunvaellus vaatisi liikaa uskoa.
Tälle palstalle eksyin kun kyllästyneenä Uskontopalstan heikkotasoiseen mekkalointiin olen viime aikoina silmäillyt entistä enemmän muita palstoja. Sinne ei nykyään tee mieli edes puoliasiallisia kommentteja laittaa. Kunpa jostakin löytyisi karskeja uskiksia Mirkalle vastavoimaksi!
Hyvä että huomasin sinut täällä. Jos vielä Turust antaa neuvojansa meille, toivon meidän taas jatkavan kuin siskokset ikään :).
minä toivotan teille kummallekin kaikinpuolista siunausta ja voimaa jaksaaksenne käydä iloksemme rakkaudellista nahisteluanne.
Tuo alkuperäinen karsinamme on parhaillaan jotensakin eksyksissä josta ei juurikaan tahdo syntyä inspiraatioita. Moni hyvä kirjoittaja on kokonaan kadonnut. Valitettavasti.
"Minusta kun on herttaista ajatella, että me ihmiset olemme pikemmin viattomia kuin pahiksia."
On se varmaan herttaista ajatella niin, mutta ei kyllä siltä näytä. Selittää sitten ihmisten alkuperää uskontojen, evoluution tai molempien yhdessä perusteella, niin eiköhän se ihmislajin aggressiivisuus sieltä käy ilmi. Eri asia sitten on, jos ei pidä ihmislajin aggressiivisuutta pahuutena.
Uskovan on vähän vaikea näyttää karskiuttaan, vaikka karski olisikin tai karskiuteen pystyisi, koska uskovalta ei sitä yleensä hyväksytä. Jos Mirkalle yrittäisi käydä näyttämässä taivaan merkit, niin pahoin pelkään, että iskuja tulisi sekä teistien että ateistien taholta, sillä eihän nykyaikana ainakaan se ole kenenkään mielestä oikea uskova, joka käy jonkun kimppuun tai antaa takaisin samalla mitalla. Ei auta muu kuin hillitä ja hallita itsensä, vaikka tästä vatsahaavan saisikin. Mutta mihinpä se ihmisen perusaggressiivisuus häviää, ei mihinkään.
Buddhalaisuus on uskontona kaikkein rauhaa rakastavin. Se voi johtua siitäkin, että buddhalaiset mietiskelevät paljon ja viettävät aikaansa myös luostarien hiljaisuudessa. Ehkä mietiskely olisi hyväksi kenelle hyvänsä, myös länsimaisessa touhotus-ja-kiire -kulttuurissa elävälle.
ajatus, että buddhalaiset viettävät paljon aikaansa mietiskellen ja vieläpä luostereissa, on länsimaalaisen ruusuista kuvitelmaa.
me alamme kiinnostua buddhismista juuri sen "ihanan rauhaa rakastavaisuuden" takia, emmekä tiedä, mitä on olla oikeasti sidottuna jumalaan nimeltä buddha.
Luin muistaakseni Hesarista tutkimuksesta, jonka mukaan buddhalaiset ovat kaikkein rauhaa rakastavimpia. Itse ajattelin sitten niin, että se saattaisi johtua siitä, että buddhalaiset mietiskelevät paljon ja viettävät myös aikaansa luostareissa. Johtopäätökseni voi tietenkin olla väärä, mutta mistä sinä ajattelet sen johtuvan, että buddhalaisuuden on sanottu olevan kaikkein rauhaa rakastavin uskonto?
En puhu siitä, mitä on "oikeasti olla sidottuna jumalaan nimeltä buddha", sillä siitä en todellakaan tiedä mitään enkä tunne yhtään buddhalaista.
Voisiko olla niin, että myös länsimaisille oravanpyörässään touhottaville ihmislle voisi olla hyväksi välillä hellittää ja käyttää aikaansa vaikkapa mietiskelyyn ja hiljaisuuden retriitteihin?
Eihän Buddha itseään kai miksikään jumalaksi väittänytkään. Uskovaiset vain ovat liian innokkaita löytämään jumalia.
Minua viehättää buddhalainen käsitys olemassaolon yms. janosta kärsimyksen syynä. Se ei ole ihan niin sadunomainen kuin eräiden nimeltä mainitsemattomien muiden uskontojen. Tosin tunnen buddhalaisuutta vain huonosti.
tottahan toki meille länsimaalaisille tekisi hyvää rauhoittaa vauhtia kokonaan, ei vain silloin tällöin.
hiljaisuuden retriittejä on ollut jonkin verran lähinnä luterilaisten järjestäminä, mutta onko se ollut jonkinasteinen muoti-ilmiö ja jo menossa out?
joskus sitä miettii ihan tosissaan, mikä tämän vauhdinhurman voisi pysäyttää...
mistä johtuu se, että buddhalaisia pidetään rauhaarakastavina?
miksi kiina, joka on buddhalaista aluetta, ei ole osallistunut viimeaikaisiin hurjiin verilöylyihin? johtuuko se uskonnosta, kansanluonteesta vai kommunismin tuomasta eristyneisyydestä?
Totta aito ja oikea buddhalainen on rauhaa ja kaikkea elämää ja elollista rakastava ja kunnioittava ihminen.
Itse tutustuin erääseen todella hienoon ihmiseen joka oli buddhalainen. Kiinnostuin hänen kauttaan, tuosta rauhaa ja rakkautta täynnä olevasta uskonnosta. Hän sanoi, minulle, että kristinusko ja Jeesuksen sanoma on aivan samanalianen kun buddhan opetukset. Ei buddhalaiseksi tarvitse ruveta kun vain löytää ja tajuaa raamatusta ne Jeesuksen syvimmän sanoman olemukset; rakkaus ja rauha, kaikkinainen elämän ja sovinnon ylläpitäminen.
Ja totta aloin tutkimaan raamattua tarkemmin ja löysin sieltä armahtavan ja rakkautta jakavan ja jokaisen ihmisen puolesta kärsineen Kristuksen.
Myös kristinusko ja sen sanoma itsessään (uusi testamentti) on rauhan ja rakkauden uskonto.
Me ihmiset olemme tehneet tästä uskonnosta niin sotaisan ja riitaisan, koska emme millään tahdo hyväksyä toistemme tapaa ajatella jostain asioista aivan eri tavalla.
Meillä jokaisella on oikeus tuntea Herramme Juuri siinä valossa kun Hänet olemme oppineet tuntemaan ja siihen ei pitäisi kenenkään muun tulla väliin sanomaan, että ei se noin ole vaan näin. Jeesushan puhuu siitä myös, että jos joku tekee jotain tai jättää tekemättä, mutta tekee sen Herran tähden on se hänelle siunaukseksi.
Itse kristinusko on rauhan ja rakkauden usko ja sen sanoman eteenpäin viejä. Me ihmiset, jotka olemme kristittyjä, teemme uskostamme sen mitä se tänäpäivänä on, yhden sotaisimmista.
Mutta kristittyjen piirissä on paljon ihmisiä, jotka eivät katso seurakuntaa /lahkoa mihin ihminen kuuluu vaan näkevät jokaisessa ihmisessä mahdollisuuden Jumalan lapseksi.He vievät tätä Jeesuksen kertomaa rakkauden ja armon sanomaa jo olemuksellaan eteenpäin täällä niin kovin kilpailuhenkisessä ja ahdituneessa maailmassa.
Heidän katseensa kertoo jo sen, että on hyvä olla ja tuo hyvä olo viestittyy näin lähellä oleviin ihmisiin, saa kenties monen etsimään sitä samaista sisäistä rauhaa, joka löytyy Jeesuksesta.
Siunaavin ajatuksin teitä kaikkia muistaen, yksi ihminen
Lapsen kasteesta:
"Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
jotta syntinne annettaisiin teille anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne,
ja myös niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Apt. 2:38-39
"Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi:"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."
Luuk. 18:15-17
"Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat
Jeesuksen luo ja kysyivät:
"Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen,
asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
"Totisesti, ellette käänny ja tule tämän lapsen kaltaisiksi,
te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi,
on suurin taivasten valtakunnassa."
Matt. 18:1-4
(Raamattu puhuu Johanneksesta, joka oli ihminen):
hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä
hamasta äitinsä kohdusta.
Luuk. 1:15
En minä vähättelisi lapsikastetta vaan päinvastoin.
Näen vanhempien olevan rakastavia jos vievät lapsensa kasteelle, jo ennenkuin lapsi ymmärtää mitä on olla Jumalan lapsi.
Näin lapsi saa siunauksen ja Jumalan suojeluksen mukaansa kohti aikuisuutta, jolloin on paljon myllerrystä ja kysymyksiä elämän tarkoituksesta.
Mikäli lapsi on jo annettu vauvana kasteessa Jumalan yhteyteen on lapsen tie oleva suojattu ja vievä kohti Jumalaa jos tien oikein osaa kartoittaa.
Lopullinen ratkaisu uskosta ja päätös Jeesuksen seuraamisesta on lapsen aikuisena tekemä ratkaisu, johon ei tarvita uusinta kasteita.
Itse olen onnellinen, että vanhempani kastoivat minut jo vauvana. Näin sain suojan pahuudelta ja kaikelta pimeältä. Opin elämään Jumalan lapsena ja Hänen enkelinsä suojasivat minua pienenä kun pelotti.
Ilman tätä tietoa jo lapsena olisin ollut kovinkin onneton ja heitteillä, mutta minulla oli aina kaiken takana turvallinen ja rakastava Taivaan isä, joka rakasti minua silloinkin kun pelotti.
Se myös antoi moraalin. Tiesin että mikään teko ei ole Taivaan Isältä piilossa, se esti minua tekemästä "pahaa".
Miksi meidän pitäisi viedä lapselta tämä kasteen tuoma Jumalan rakkaus ja armo pois.
Itse henkilökohtaisen uudelleen syntymisen sitten koin noin 30 vuotiaana, kun sain ottaa Pyhän Hengen Kasteen vastaan.
Mutta tärkein on kuitenkin itse usko ei kaste.
siunaten...
Yksi kaste tarkoittaa kasteiden lukumäärää.
Johanneksen kaste oli parannuksen vesikaste.
Jeesus asetti kristittyjen kasteen vasta Golgatan sovitustyön jälkeen. Tässä kasteessa on mukana veden lisäksi Pyhä Henki, kuten kastekäskykin ilmaisee. Kaste nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. (Mt.28:19-20)
"niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt.2:38-39)
"teille ja teidän lapsillenne" (Apt.2:38-39)
Ef.4:5 "yksi kaste".
________
Eri kasteet eli pesot on helppo sotkea, koska Raamattu puhuu monista eri kasteista
-kuolleitten puolesta kastamisesta
-Johanneksen vesikasteesta, edellytettiin vain aikuisilta, ei lapsilta
-Jeesuksen asettamasta kasteesta (nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen)yksinäiset uskoontulleet ja perheellisen tapauksessa kaikki perheenjäsenensä, perhekuntakasteet
-Pyhän Hengen kaste viittaa Jeesuksen asettamaan kasteeseen
-Israelin kansan kastaminen Punaisen Meren ylityksen aikana Mooseksen kautta Kristukseen
(myös sylilapset saivat nykykasteen esikuvakasteen)
-Johanneksen kastetta edelsi ns. proselyyttikaste jo 100 v ennen Kristusta. Myös siinä lapset kastettiin. Tämä oli perhekuntakaste.
Luethan tähän Kolos. 3:17 ? ? ?
Apt. 10:48.
Siinä on Raamatun vastaus, mihin Nimeen tulee toimia.
Laitan sinulle kirjoitukseni joka oli vastaus eräälle toiselle, mutta asia käsittelee samaa asiaa kuin sinunkin kirjoituksesi!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000005271964
Vain Pyhän Hengen kautta voi Jumalan (SANA) kirkastua "Uskoksi" Kristukseen Jeesukseen!
"Pyhän Henge kaste" on voima Jumalalta lähteä todistamaan hänen evankeliuminsa elävää sanomaa Kristuksesta!
"Proselyyttikaste"oli juutalaisuuteen liittymisen yhteydessä oleva kaste jolla kastettiin esim, pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyneet ihmiset"!
Samassa yhteydessa miespuoliset "proselyytit" vauvasta vaariin ympärileikattiin juutalaisuuden ulkoiseksi merkiksi!
Uudessa liitossa tämä "merkki" ei ole ulkoinen, vaan sisäinen "uudestisyntymisen" eli hengen uudistuksen merkki jonka Jumalan Sana =(Jeesus) on uudestisynnyttänyt ihmisen sisimpään Pyhän Hengen vaikutuksella!
Suosittelen mm. F.G.Hedbergin kirjaa "Pyhän kasteen puolustus".
Tietysti myös Matti Väisäsen kaste-kirjat ovat hyviä.
Hedbergin kirja alkaa seuraavilla sitaateilla:
Joh.3:5 (Vedestä ja Hengestä syntyminen.)
Mark.10:14 (Sallikaa lasten tulla minun tyköni.)
Augsburgin tunn. 9. uskonkappale:
"Seurakunnat tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta."
Luther:
"Tekojen perkele on niissä, jotka väittävät opettavansa uskova, mutta tarkoittavat tekoa. Näin he viettelevät ihmisparkoja uskon nimissä ja varjolla turvautumaan tekoihin."
"Jos jotain kastetta on pidettävä vaikuttavana ja varmana, niin pienten lasten kastetta."
Baptismi hyökkää nimenomaan kristillisen kirkon perusteita vastaan. Baptismin harha tuhoaa uskon perustuksen." Tohtori A.G.Rudelbach
s. 31:
1. kappale
Baptismi kiivailee vain kasteen muodollisen toimittamistavan puolesta, mutta hylkää kasteen ytimen ja sen autuaaksi tekevän sisällön.
...
Baptismi näyttää hyvin kiivaasti tähdentävän oikean kristillisen kasteen tärkeyttä, mutta intoilee itse asiassa vain upotuskasteen puolesta. Yhtä hanakasti se hylkää sen Jumalan sanaan lujasti perustetun totuuden, että kaste todella on uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä. Teeskennellen kasteen ulkonaisen oikean muodon tärkeyttä baptismi itse asiassa kumoaa tällä tavalla kasteen koko varsinaisen olemuksen ja sen autuaaksi tekevän sisällön, kuten tuonnempana seikkaperäisesti tullaan ilmoittamaan. Näin se muuttaa kasteen hyödyttömäksi vesipesuksi, tyhjäksi muotomenoksi ja pelkäksi Kristuksen kuoleman ja hautaamisen vertauskuvaksi tai sitovaksi laiksi, jotta elettäisiin pyhästi. ...
... Siinä kaikki jäisi viime kädessä riippumaan ihmisen omasta laadusta ja käyttäytymisestä, mutta ei ollenkaan Jumalan vapaasta, ansaitsemattomasta armosta Jeesuksessa Kristuksessa.
...
jne..
En tiedä oletko sama kirjoittaja kuin aiemminkin, mutta tahtoisin kuulla minkälaisesta / minkä nimisestä yhteisöstä olet, jos jonkinlaisissa ryhmittymissä/suuntauksissa liikut?
Kristillisen kasteen puolustus
on Raamattu.
Lapsikasteen puolustajien kirjoitukset sekoittavat ihmisten mielet.
Raamattu selvittää järkemme.
Esim. mainitut lapsikasteen puolustajatpa vetoavat juuri ja nimenomaan Raamatun sanaan ja jakeisiin. Raamatun tulee olla ylin ohje ja auktoriteetti. Kirjoitat siis väärin, jos väität ettei nimenomaan Raamatun sanaan ja jakeisiin vedottaisi.
Eli kastetta puolustetaan nimenomaan Raamatun sanalla.
Lueppa vaikkapa niitä mainittuja kirjoja.
Myös eri katekismuksia kannattaa tutkia. Esim. Olaus Svebiliuksen Martti Lutherin katekismus, tai vaikkapa Koehlerin katekismusselitys.
Vähä katekismus:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
PYHÄN KASTEEN SAKRAMENTTI
niin kuin perheenisän on se väelleen yksinkertaisesti opetettava.
Ensimmäiseksi
Mitä on kaste?
Vastaus:
Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan käskyyn sisältyvä ja Jumalan sanaan yhdistetty vesi.
Mikä sitten on tämä Jumalan sana? Vastaus:
Se minkä Herramme Jeesus Kristus lausuu Matteuksen viimeisessä luvussa: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Toiseksi
Mitä kaste antaa ja hyödyttää?
Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.
Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset? Vastaus:
Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Kolmanneksi
Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus? Vastaus:
Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma."
Neljänneksi
Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
Missä se on kirjoitettuna?
Vastaus:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: "Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman."
sitä on niinkuin nostettu raamatun rinnalle jokin tavallisen ihmisen kirjoittama teksti? Jaahas. Empä raamatusta löydä että kastakaa lapset. En edes löytänyt esimerkkiä raamatusta. Lieneekö tuokin asia lutterin teksteistä peräisin.
En taida alkaa väittelemään.
Vaikka kuinka toitottaa samoja asioita, niin ei sillä taida olla vaikutusta, vaan aina vaan uudelleen tulee samoja väitteitä. Tämä ei taida olla rakentavaa.
Vastakysymys nyt kuitenkin:
Löydätkö Raamatusta käskyn tai kiellon olla kastamatta lapsia, tai jonkin ikärajan milloin kasteen saa suorittaa?
Mutta, en ala väittelemään (vaikka sellaiseksi heti menee).
Suosittelen mainittuja kirjoja.
Väittely ei varmastikaan hyödytä, vaan jos jotakuta nämä aihepiirit kiinnostavat niin kannattaa lukea mainittua kirjallisuutta. Näistä keskusteluista ei yleensä tule rakentavia.
>>Kirjoitat-
>>Vastakysymys nyt kuitenkin:
Löydätkö Raamatusta käskyn tai kiellon olla kastamatta lapsia, tai jonkin ikärajan milloin kasteen saa suorittaa?
Nykyisessä luopumuksessa siitäkin monet ovat luopuneet.
Entisaikaan lapset tavallisesti synnytettiin saunassa jossa oli puhdasta lämmitä vettä helposti saatavana.
Raamatun aikoihin Jeesus vei sanomaansa tavallisesti aikuisille, joita ei oltu ilmeisestikään ymmärretty kastaa lapsena.
Sitten kun kastehommiin ryhdyttiin kastettiin kaikki niin lapset kuin aikuisetkin. Menivät siinä ikään kuin samalla hinnalla kaikki. Näin kerrotaan ainakin minun Raamatussani. UM käännöstä en tunne, siinä saatetaan kertoa mitä tahansa. Vanhoilla päivilläni en koe tarpeelliseksi enää sitä opiskella.
Samoin menetellään tavallisesti nykyisilläkin lähetyskentillä. Noilla kuivilla, alueilla jossa vedestä on usein suuri pula, kahteen kertaan kastaminen on suoranainen synti.
Jonkinlainen peseytyminen toki on tarpeellista aikuisillekin.
Tervessi sulleki Turust ja käy saunas ainaki parikertta viikos!
Minä kun ajattelen, että sellainen asia, mikä on mainittu Raamatussa, on raamatullinen.
Ja sellainen asia, mitä ei ole mainittu Raamatussa on epäraamatullinen.
Olisiko tämä ajatukseni raamatullinen?
Ilmoitus joka on ilmoitettu Raamatussa Jumalan tahtona! On Raamatullinen verratuna esim, kirkolliseen tunnustuskirjallisuuteen ,joka ei ole Raamatullinen, vaan kirkollinen !
Terv, "upotettu"!
"Weijo"! Pitäisikö meidän nyt alkaa vääntämään täällä palstalla mielipiteitämme Raamatullisuudesta!?
Ja Olenko minä epäraamatullinen kun kerron Jumalan ilmoituksen,(Niinkuin se Raamatuun on kirjoitettu)?
Ystävyydellä Jeesukseen "upotettu". ~
Weijo kirjoitti näin:
// Empä raamatusta löydä että kastakaa lapset. //
Heitin pallon "Weijolle" tai muille ns. vapaiden suuntien edustajille takaisin.
Jos luterilaisia syytetään siitä, että Raamatusta ei löydy sellaista määritettä että lapset tulisi kastaa: niin vastakysymyksenä voin ihan hyvin kysyä mainitsemani asian että ei Raamatussa ole määritetty myöskään ikärajoja tms., että koska saa kastaa. Eli kysyin vastakysymyksenä, että Raamatussa ei käsittääkseni ole määritetty, että lapsia ei saisi kastaa. Todistusvastuu on ns. vapailla suunnilla: heidän tulisi todistaa ettei lapsia/vauvoja saisi kastaa tai että Raamatusta löytyy jotain määrittelyjä noita asioita koskien. Pitäisi löytää jotain määrittelyjä että milloin ihmisen saa kastaa tms.. Eli yritin heittää pallon hänen väitteensä osalta "Weijolle" takaisin.
Lapsi on perisyntinen ja syyllinen Jumalan edessä. Lapsikin tarvitsee kastetta.
En aio väitellä tästä enempää.
Kehoitan lukemaan ne mainitsemani kirjat, jos luterilainen (ja raamatun sanan mukainen) kanta kiinnostaa.
Matti Väisäsen kastekirjat "Pyhä kaste Raamatussa" ja "Pyhä kaste Kirkossa", ja F.G.Hedbergin kirjan "Pyhän kasteen puolustus".
Oletko koskaan lukenut / vilkaissut?
Olisi mukava kuulla mielipiteitäsi noista kirjoista, jos joskus ehdit niitä katsoa.
Olen huomannut, Upotettu,
että omat näkemykseni ovat samanlaiset kanssasi.
Älä tulkitse muille ketjussa tarkoitettuja vastauksiani vastauksiksi sinulle.
Raamatullisuus on sitä mitä sanot: "Niinkuin se Raamatuun on kirjoitettu."
Aamen.
Siunausta Sinulle.
Koin viestisi "jotenkin" ikäänkuin juuri minulle tarkoitettuna "vähättelynä" ymmärryksestäni! Että mikä olisi Raamatullista ja mikä ei! ~
>>Kirjoitat-
>>ei Raamatussa ole määritetty myöskään ikärajoja tms., että koska saa kastaa.>Apt. 2:38
Niin Pietari sanoi heille:
"Tehkää parannus"! ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
~~~~~~~
41 "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan"!, "ne kastettiin"!, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua!.>Apt. 8:12
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta!, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä"!, niin "he ottivat kasteen"!, sekä miehet että naiset!.
>>Apt. 8:13
"Ja Simon itsekin uskoi", ja "kasteen saatuansa" hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi.
Paavalin uskoontulo ja kaste...
>>Apt. 9:18
Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
Vanginvartijan ja perheensä uskoontulo...
>>Apt. 16:31 Niin he sanoivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
32 "Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat"!.
33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja "hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta"!.
34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja "riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi"!.
Krispuksen perhe uskoi julistetun sanan...
>>Apt. 18:8
Mutta synagoogan esimies "Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan"; ja myöskin monet korinttolaiset, "jotka olivat kuulemassa, uskoivat"!, ja "heidät kastettiin"!.
Kuten siis huomaat ,niin KAIKISSA KOHDIN ensin ihmisille julistettiin Jumalan evankeliumin sanomaa, he jotka sen - USKOVAT! "Heidät kastettiin" heidän oman valintansa perusteella!
He olivat siis sen ikäisiä ,että pystyivät itse valintansa itsenäisesti päättämään ja valintansa perusteella Raamattu ilmoittaa ,että he ottivat uskovien kasteen ,uskoon tulemisensa jälkeen!
En ole noita mainitsemiasi kirjoja lukenut kokonaisuudessaan, mutta olen täällä netissä saanut lukea niistä otettuja otteita paljonkin.
En ole niiden kannalla lainkaan ,sillä ne nojautuvat kirkolliseen ajateluun jotka pohjautuvat aina kirkon omaan laatimaan "tunnustus kirjallisuuteen" ja niiden pohjalta kirjoitettuihin väittämiin!
Uskon ja kasteen perusta tulee aina perustua Raamatun sanan pohjalle! Ei mihinkään irtonaiseen tunnustuskirjallisuuteen jotka selittelyillään vievät ohi selkeän Raamatun oman ilmoituksen!
Seurakunta johon minä kuulun, ei nojaa mihinkään erilliseen "selitys tai tunnustus kirjallisuuteen", kuten eri kirkot, ja jotkut muut seurakunnat oppinsa perustavat!
Seurakuntani ei siis ole laatinut "tunnustuskirjallisuutta" Kristillisen elämämme lisukkeeksi, vaan oppimme perustuu vain ja ainoastaan suoraan Raamatun sanan opetukseen!
Siunattua Raamatun Sanan tutkiskelua! ~
Yhtälailla perhekuntakasteisiin sisältyi lapsia yms. Ei oikein kannata väitellä.
Tiedätkö muuten, että onko ns. baptistisissa liikkeissä ollut aiemmin historiassa vähemmän harhaoppisia suuntauksia? Hedbergin kirjan mukaan aiemmin historian aikana eli baptistien "isien" keskuudessa on ollut monia harhaoppeja. Mutta tahtoisin tietää onko baptismin historiassa ollut ns. hyvää kristillisyyttä / enemmän oikeansuuntaista kristillisyyttä?
Onko baptismin historiassa aiemmin esim. tunnustettu kolminaisuus ja Jumalan kaksiluonto-asia eli että Jeesus on "tosi Jumala" ja "tosi ihminen"? Osaatko mainita ns. hyvää kristillisyyttä edustavia baptisteja historiasta?
(Tarkoitan esim. vuosisatoja 0-1700, tai myös 1800, mutta enemmänkin noita aikaisempia vuosisatoja.)
Noihin viimeisimpiin voisin lisätä pieniä kommentteja.
// En ole niiden kannalla lainkaan ,sillä ne nojautuvat kirkolliseen ajateluun jotka pohjautuvat aina kirkon omaan laatimaan "tunnustus kirjallisuuteen" ja niiden pohjalta kirjoitettuihin väittämiin! //
On oikeastaan tekopyhää väittää ettei itsellä ole mitään tunnustusta. Kyllä teilläkin on tunnustuksia monien asioiden suhteen, mutta sitä ei ole vain kirjattu minnekään ylös. Sinäkin puhut tiettyjen tunnustusten mukaisesti, jotka poikkeavat toisten baptistien edustamista tunnustuksista. Ja kaikki väitätte pitävänne Raamattua ainoana ohjenuorananne.
Mitä ryhmittymää / mitä ryhmittymiä pidät hyvänä?
Baptisteissakin on monta tunnustuskuntaa. Heillä on "kirjoittamattomia" tunnustuksia, mutta silti ne tunnustukset erottavat eri baptistisia yhteisöjä toisistaan. Heitä erottavat toisistaan tunnustukset(!).
// Uskon ja kasteen perusta tulee aina perustua Raamatun sanan pohjalle! Ei mihinkään irtonaiseen tunnustuskirjallisuuteen jotka selittelyillään vievät ohi selkeän Raamatun oman ilmoituksen! //
Nimenomaan Raamatun sanan pohjalle. Siitä olemme yhtä mieltä.
Mutta sinullakin on tunnustus. Sinä perustat kantasi omiin "selittelyihisi" (käytin samaa termiä kuin sinä), ja mielestäni sinun kirjoituksesi/kantasi "vievät ohi selkeän Raamatun oman ilmoituksen".
"Tunnustuskirjallisuudessa" tai kenen tahansa luterilaisen kirjallisuudessa tunnustetaan Raamatullista uskoa. Asioita perustellaan Raamatun jakeisiin vetoamalla, aivan kuten sinäkin yrität vedota Raamatun jakeisiin. Voisit yrittää kirjoittaa kirjan noista ajatuksistasi, niin sellainen kirja olisi samalla tavalla ihmisen mielipide asioista kuten itse mainitsemani kirjat. Sinun kirjasi oli yhtälailla mielipiteen ilmaisu tai "tunnustus" kristillisestä uskosta jota itse tunnustat kuin vaikkapa Hedbergin kirjallisuus on hänen mielipiteen ilmaisunsa asioiden suhteen.
Eli kun nyt kirjoitat mielipiteitäsi tällekin foorumille, niin sitä voidaan verrata vaikkapa Hedbergin perusteluihin. Hedberg yrittää perustella asioita Raamatun sanalla aivan kuten sinäkin yrität tällä palstalla perustella Raamatun sanaan vedoten. Voimme itsekukin vain verrata ihmisten mielipiteitä toisiinsa. Toivottavasti löydämme varmuuden siitä, että mitä Jumala on asioista mieltä.
Ei tuollainen luterilainen kirjallisuus ole mitenkään Raamatun sanan yläpuolella tai rinnalla(!). Tuollaisetkin kirjat tulee arvostella Raamatun sanan mukaan. Jos noissa kirjoissa on jotain väärin, niin niitä pitää sitten korjata, jos Raamatussa sanotaan toisin.
// Seurakunta johon minä kuulun, ei nojaa mihinkään erilliseen "selitys tai tunnustus kirjallisuuteen", kuten eri kirkot, ja jotkut muut seurakunnat oppinsa perustavat! //
Jokaisella on tunnustus, oli sitä sitten kirjattu ylös tai ei. Sinäkin tunnustat jollakin tavalla joka poikkeaa taas jonkun toisen mielipiteistä.
Jos mitään tunnustuksia ei voi kirjata ylös, niin minulle se viestittää että sellainen yhteisö ei pysty sanomaan mitään varmaa Raamatun sanasta.
Minun mielestäni on Raamatun sanan perusteella varmaa, että lapset voidaan ja pitää kastaa, jos vanhemmat ovat kristittyjä.
Minun tunnustukseni poikkeaa sinun tunnustuksestasi. Mielestäni kantani on täysin Raamatun sanan mukainen.
Raamatun sanasta voidaan sanoa varmoja asioita!
Jos teillä ei ole esim. kirjattu mihinkään ylös tunnustusta, että vaaditte aikuiskastetta tai uudestikastatte, niin voisinko minä liittyä teidän seurakuntaanne? Jos kerran mihinkään ei ole kirjattuna, että mitä tunnustatte kasteesta, niin miten voitte sanoa että en saa seurakunnassanne julistaa esim. lapsikasteen puolesta?
Tietysti vastaat, että Raamatun sanan perusteella. Mutta minusta Raamatun sanan perusteella on selvää, että .
Esimerkkejä voitaisiin ottaa muidenkin asioiden suhteen kuin kasteen suhteen. Onhan, kuten mainitsin, myös baptismi jakautunut hirmu moniin suuntauksiin. Monellakaan baptistisella suuntauksella ei ole heidän mukaansa tunnustusta ja väittävät että Raamatun perusteella he tunnustavat niinkuin tunnustavat, mutta silti heillä ei ole yhteisymmärrystä siitä mikä on oikein opetettu Raamatusta. Baptistiset suuntaukset ovat jakautuneet useaan suuntaukseen. Heidän "kirjoittamattomat" tunnustuksensa poikkeavat toisistaan, eivätkä he pysty tekemään yhteistyötä.
Olisi parempi, jos hekin kirjoittaisivat tunnustuksia ylös, jotta niitä voisi arvioida, ja että osattaisiin selkeämmin sanoa mikä heitä oikeasti erottaa toistaaan ja että kuka on oikeassa ja kuka ei.
// Seurakuntani ei siis ole laatinut "tunnustuskirjallisuutta" Kristillisen elämämme lisukkeeksi, vaan oppimme perustuu vain ja ainoastaan suoraan Raamatun sanan opetukseen! //
Hurskasta noin on sanoa, ettei muuta kirjallisuutta tarvita. Monia asioita on kuitenkin vaikeata ymmärtää, jos kukaan ei ollenkaan opeta / selitä asioita meille. Kyllä apukirjallisuus on tarpeen.
Niin me luterilaisetkin sanomme, että oppimme perustuu vain ja ainoastaan suoraan Raamatun sanan opetukseen.
Muuten:
Tunnustuksen avulla myös erottaudutaan harhaopeista: esim. paaviudesta ja vaikkapa pyhien palvonnasta.
Jos tällainen kiinnostaa.
Aamutähti-vihkonen: "Kenen te sanotte minun olevan, mitä tunnustuksella tarkoitetaan kirkossa?
http://www.luthersaatio.com
Joitakin kohtia. Olen laittanut tällaisen joskus aiemminkin tälle foorumille.
// Evankelis-luterilainen kirkko on sanan varsinaisessa merkityksessä tunnustuksellinen kirkko. Se lakkaa olemasta luterilainen uskonpuhdistuksen kirkko silloin, kun se ei enää ole luterilaisen tunnustuksen kirkko. Tämän tosiasian monet luterilaisuuden vastustajat näkevät meitä paremmin. Pyrimmehän me usein pyyhkimään meihin isketyn 'tunnustuksellisuuden' leiman otsastamme ja yritämme vakuutella, ettemme loppujen lopuksi niin mahdottomia olekaan. Voisimme luetella sivun verran nimityksiä, joilla tunnustuksellisia luterilaisia on nimitetty. Tahdomme kuitenkin olla kirkko, joka ottaa vakavasti ja todesta isiemme laatiman tunnustuksen ja uskallamme velvoittaa paimenemme pitäytymään siihen, koska (quia) se on yhtäpitävä Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun kanssa.
Tunnustuksellisuudella, tunnustususkollisuudella ja tunnustuskirkollisuudella tarkoitetaan siis sellaista uskonnäkemystä ja teologista linjaa, jossa uskonpuhdistuksen luterilainen perintö nähdään ajankohtaisena ja halutaan pitää lyhentämättömänä voimassa. (Toim. huom)
Nykyään olemme saaneet tottua siihen, että tunnustuksellista luterilaisuutta arvostellaan suorastaan raivokkaasti. Tämä yltyy paikoitellen sellaisiin mittasuhteisiin, että joudumme vakavasti pohtimaan, onko kyse enää vain inhimillisestä vastustuksesta vai ovatko niiden takana suuremmat voimat. Jos haluamme ymmärtää mistä on kyse, meidän on paneuduttava tunnustuksen olemukseen ja sen merkitykseen kirkossa.
Tunnustuksen olemus
Luonnollisesti Uusi testamentti on kirkon tunnustuksen tutkistelussa paras opas ensinnäkin siksi, koska se on tunnustuksen ainoa perusta ja toiseksi koska se sisältää käytännöllisen opastuksen tunnustuksen merkityksestä. Olennaisen tärkeää on haita seuraava tosiseikka. Uuden testamentin käyttämillä sanoilla tunnustamisesta (lat. confiteri, kreik. homologein ja exhomologeisthai) on useita merkityksiä, jotka kuitenkin pohjimmiltaan liittyvät toisiinsa. Ensinnäkin kyse on syntien tunnustamisesta (J. Joh. 1:9; Matt.3:6; Jaak.5:16). Toiseksi sana merkitsee uskon tunnustamista (Matt.10:32; Joh.9:22; Room.10:9; 1.Joh.2:23; 4:2; Fil.2:11; 2.Kor.9:1; Hepr.3:1; 4:14;). Kolmanneksi tunnustamisella tarkoitetaan Jumalan ylistämistä (Matt.11:25; Room.14:11).
Kirkossa tämä kolmenlainen tunnustaminen kuuluu erottamattomasti yhteen.
...
Taivaassa tunnustus on yksinomaan ylistystä (Fil.2:11, vrt. myös Ilmestyskirjan hymnit). Taivaassa ei ole harhaoppeja eikä virheitä. Silloin ihmisiä väärään uskoon ja epäuskoon johtava Antikristus on vihdoin kukistettu. Maan päällä kuitenkin Jumalan ylistys sisältää aina uskon tunnustamisen sekä tämän uskon opillisen sisällön julkituomisen. Nämä opinkohdat ovat tosia! Syntyi Neitsyt Mariasta, ... on samaa olemusta kuin Isä." Tällaisia lauseita ei oikeastaan voida rukoilla tai laulaa, ellei haluta uskoa niitä todeksi. Mainittu ulkokohtaisuus on vakava oire uskonpuhdistuksen kirkon ja sen sanoman heikkenemisestä. Ei ole olemassa kirkkoa ilman todellista tunnustusta, jonka se ottaa elämää kantavana totuutena. Liturgia juuri on tällaisen tunnustuksen luonnollinen seuraus. Osuvasti onkin esitetty, että sanontaa 'miten rukoilet, siten uskot' (lex supplicandi lex credendi) ei ainoastaan voi, vaan se on pakko myös kääntää toisin päin. Yhtä varmaa kuin se, että kirkon historiassa oppi, dogma on yleensä ensin rukoiltu ja vasta sitten määritelty opinkohdiksi, samoin alkukirkossa uskon tunnustaminen edelsi liturgian muovautumista.
Tunnustuksen alkuperä
Miten sitten uskontunnustukset Kristuksen kirkossa Uuden testamentin mukaan syntyivät? Halusivatko oppineet teologit antaa lennokkaan ajatustyön seurauksena metafyysisiä määritelmiä tai teologisia muotoiluja? Pyrkivätkö he mieluummin sanoin selittämään sanoinkuvaamatonta salaisuutta Kristuksen persoonasta kuin että olisivat tyytyneet olemaan hänen yksinkertaisia seuraajiaan? Kokoontuivatko opetuslapset nykyaikaisten teologisten konferenssien tavoin muotoileman sellaisia opillisia sovitteluratkaisuja, joissa erilaiset teologiset näkemykset saataisiin lutviutumaan toisiinsa? Oliko heidän tarkoituksenaan luoda liturginen kaava? Tällaisesta ei suinkaan ollut kysymys.
Uskontunnustukset eivät ole syntyneet ihmisten aloitteesta, vaan Kirkon Herran tahtomina ja synnyttäminä. Jeesus itse kysyi opetuslapsiltaan: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" (Matt.16;22:42). Tämän kysymyksen perusteella Jeesus itse on synnyttänyt uskontunnustukset ja siten myös perustan koko kristilliselle dogmalle. Paavalihan mainitsee (1.Tim.6:13) Jeesuksesta, "joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen..." Tässä ei ole kysymys tunnustamisesta pelkkänä myöntymisenä tuomarin edessä tämän kysellessä kuka Jeesus oikein oli. Tosiasiassa Jeesuksen itsestänsä antama 'hyvä tunnustus' todistaa, kuka hän oli ja myös samalla tekee hänestä ensimmäisen todistajan eli marttyyrin.
Sen tähden kirkon tunnustus on perimmäiseltä olemukseltaan vastaus. Mutta se on uskon vastaus kysymykseen, jonka Jeesus Kristus lihaksi tulleena Jumalan ilmoituksena synnyttää. Kuka hän on? Tätä kysymystä meille ei esitä kukaan muu kuin Jeesus itse. Se koskee kaikkia, jotka kuulevat evankeliumin, niin opetuslapsia kuin kirkkoa ja lähetyskenttiä kaikkina aikoina. Se esitetään niin filosofeille ja historiantutkijoille kuin pienille lapsille, jotka ovat vasta oppineet ristimään kätensä ja laulamaan Jeesukselle "Ystävä sä lapsien." Olkoon vastaus mikä tahansa, kukaan ihminen ei voi kulkea ohi vastaamatta tähän kysymykseen. Kirkon tunnustukset eivät halua olla muuta kuin vastausta tähän samaan kysymykseen. Tämä koskee yksinkertaisia alkukirkon tunnustuslauseita, ekumeenisia uskontunnustuksia ja uskonpuhdistusajan oppitunnustuksia. Kaikki ne tahtovat omalla tavallaan suojata ja turvata erilaisilta vääriltä tulkinnoilta alkuperäisen tunnustuksen: Jeesus on Kristus. Kaikki kirkon tunnustukset ovat siis vastauksia eivätkä mitään inhimilliseen kyselyyn perustuvia kannanottoja Jeesuksen asettamasta kysymyksestä kuka hän on.
"Kenenkä te sanotte minun olevan?" Tämä kysymys on annettu opetuslapsille ryhmänä. Siihen Pietari omasta henkilökohtaisesta vakaumuksestaan vastaa: "Sinä olet Kristus!" Tämän hän sanoi kaikkien muiden puolesta. Sama Pietari sanoi: "Me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Tämä on toinen piirre kirkon tunnustuksessa. Se on aina yhden ihmisen sydämestä nouseva uskon tunnustus. Ja kuitenkin samalla se on monien (huom. 'me') tunnustus, joka ilmaisee kirkon suuren yksimielisyyden.
Apostolinen uskontunnustus (credo) alkaa sanoilla: "Minä uskon..." Nikean tunnustus sen sijaan alkaa sanoilla: "Me uskomme..." Edelinen on kastetunnustus ja jälkimmäinen kirkolliskokousten ja jumalanpalveluksien tunnustus. Molemmat kuuluvat yhteen. Miten sitten Pietari uskalsi muilta kysymättä vastata muiden puolesta? Miten suuri luterilainen opettaja Philip Melanchthon uskaltaa aloittaa laatimansa luterilaisen kirkon päätunnustuksen Augsburgin tunnustuksen sanoilla: "Seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa..." ilman mitään kirkolliskokouksen päätöstä tästä suuresta yksimielisyydestä? Miten luterilaisten Tunnustuskirjojen usein käyttämä muotoilu 'me uskomme, opetamme ja tunnustamme', on aina saanut niin voimakkaan vastaanoton? Kaikkia uskontunnustuksia ei ole samalla tavoin otettu vastaan, sillä vain muutama vanha uskontunnustus on hyväksytty kirkossa. Mutta missä näin tapahtui, siellä löytyi varma vakuus siitä, että tämä kirkon suuri 'Me' eli koko oikeauskoisen kirkon ääni todella puhui.
Tämä rinnakkain asettelu ja vuorovaikutus minä- ja me-ilmaisujen välillä käy yksilökeskeisesti ajattelevan nykyihmisen ymmärryksen yli. Me modernit protestantit ajattelemme, että uskontunnustukset syntyvät siten, että suuri joukko yksilöitä kokoontuu yhteen ja he muotoilevat tunnustuksen, joka on kutistettu uskonsisällöltään sellaiseen minimiin, johon kaikki voivat yhtyä. Tähän tapaan syntyykin moderneja 'uskontunnustuksia', jotka kuitenkin tosiasiassa ovat vain jonkin uskonnollisen organisaation periaatepykäliä.
Kirkon tunnustuksella on toisenlainen alkuperä. "Ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa." Tämä oli Jeesuksen vastaus Pietarin tunnustukseen. Paavali taas lausuu: "...ettei kukaan voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra' paitsi Pyhässä Hengessä." (1.Kor.12:3) Ortodoksisen kirkon liturgiassa johdantolauseessa uskontunnustukseen sanotaan: "Rakastakaamme toisiamme, että voisimme yksimielisesti ja yhdessä suusta ylistää Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä." Luther puolestaan opettaa katekismuksessaan: "Uskon, etten voi omasta voimastani enkä järjestäni uskoa Herraan Jeesukseen Kristuksen enkä tulla hänen luokseen, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin sanalla. ... samalla tavoin hän kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa." Todellisesti uskoa ja tunnustaa on yksi ja sama asia niin yksittäisen kristityn kuin koko kirkon kohdalla. Molemmissa on kyse Pyhän Hengen työstä. Juuri tämä on Kristuksen kirkon salattu yksimielisyys. Tässä merkityksessä evankeliumiin vastauksen antava tunnustus on Pyhän Hengen kokoaman ja luoman kirkon eli pyhien yhteisön vastaus.
Tunnustuksen tehtävä
Jos ymmärrämme tunnustuksen edellä kuvatulla tavalla, sillä on kaksi tehtävää. Tunnustuksen tehtävät ovat yhtäältä koota ja toisaalta erottaa. Jälkimmäisen tarkoitus, joka useimmin on tapetilla, on harhan poissulkeminen kirkosta. Mutta se on vain vastakappale tunnustuksen kokoamistehtävälle. Kirkko kokoontuu tunnustuksensa äärelle! Tätä usein arvostellaan sanomalla, että näin tunnustus saa liikaa painoarvoa, sillä todellinen kirkkohan kokoontuu Raamatun eikä tunnustuksen äärelle. Tottakai kirkko kokoontuukin Raamatun äärelle, mutta oikein ymmärretyn Raamatun äärelle! Kaikilla kirkoillahan on sama Raamattu - myös harhaoppisilla. Mutta vastaamalla evankeliumiin sisältyvään kysymykseen Jeesuksesta, tunnustus tuo esille oikean ymmärryksen Raamatusta ja asettaa tunnustuksen samasta Raamatun (väärin)käyttämisestä nousevaa harhaoppista tulkintaa vastaan.
Apostolisen ajan kirkko ymmärsi oikein Vanhan testamentin nähdessään Jeesuksen luvattuna Kristuksena, Messiaana. "Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta." (Joh.9:22). Viimeistään siinä vaiheessa, kun alkukirkko ja Paavalin seurakunnat laajensivat tunnustuksensa 'Jeesus Kristus on Herra (Kyrios)', kävi ilmeiseksi, ettei tämän tunnustuksen kanssa enää ollut tilaa synagogassa. Kyrios on se termi, jolla Jumala ilmoitti itsensä. Sillä sana kyrios merkitsi kreikankielisessä Vanhassa testamentissa sitä, mikä hepreankielisenä tarkoitti Jumalaa. Näin kirkko joutui erilleen synagogasta ja samalla myös hellenistisistä mysteeriuskonnoista ja niiden jumaluuksista (kyrioi). Tämä merkitsi myös irrottautumista Rooman valtakunnan keisarikultista (kyrios Kaisar).
Ensimmäisen vuosisadan lopulla salaoppeihin, väärennettyihin pyhiin kirjoituksiin ja Raamatun tekstin hylkäämiseen perustuva harhaliike gnostilaisuus soluttautui kirkkoon ja valtasi kristikunnasta mahdollisesti jopa enemmistöaseman, esimerkiksi Egyptin ja Syyrian. Tämän pakanuuden muodon edustajat väittivät sen olevan kristinuskon puhtaampi ja henkistyneempi muoto. Tällöin oikeauskoinen kirkko kerääntyi tunnustuksensa ympärille ja tunnusti Pojan todellisen lihaantulon eli inkarnaation. Juuri 'rakkauden apostoli' Johannes käytti tätä tunnustusta sulkeakseen pois mainitun harhaopin kirkosta. Varmastikin nämä gnostilaiset opettajat uskoivat Jeesukseen ja halusivat osoittaa hänelle mitä suurinta arvonantoa kieltämällä Jeesuksen ruumiin lihallisen todellisuuden. Johannes kuitenkin nimitti näitä vääriksi profeetoiksi ja jopa antikristuksiksi sekä kielsi kristittyjä edes toivottamasta heitä tervetulleiksi (1.Joh.4:1-3; 2.Joh.7). Näin voisimme jatkaa oppihistoriaa eteenpäin. Oikean kirkon kokoaminen ja harhan torjuminen on ollut kaikkien vanhan kirkon ja uskonpuhdistuksen ajan suurten opillisten julistusten päämääränä.
Synnin valtaamassa maailmassa totuuden ja valheen erottaminen ei ole helppoa ja sitä vaikeampaa se on mitä suuremmasta totuudesta on kyse. Kuka aikoinaan Jerusalemissa pystyi tunnistamaan oikean Jumalan lähettämän profeetan? Oliko oikea profeetta Jeremia, joko yksin vastoin kaikkia ennusti kaupungin tuhoa, vai monet profeetat, jotka julistivat kaupungin ihmeellistä vapautumista? Oli kyse uskosta, väärästä uskosta niin kutsuttuun 'Jumalan sanaan' ja oikeasta uskosta aitoon Jumalan sanaan. Oikean Jumalan sanan tunnistaminen ja sen uskon kautta hyväksyminen on Uuden testamentin mukaan Pyhän Hengen lahja. Raamatun oikea ymmärtäminen on Pyhän Hengen työ. Sillä tässä maailmassa, jossa 'Valheen Isä' pyrkii pettämään ihmiset, jopa Jumalan sana joutuu väärien tulkintojen kohteeksi. Sen tähden kirkko lakkaamatta rukoilee, että Herra pitäisi kirkkonsa kestävänä sanassa ja totuudessa. Se tietää, ettei se pyydä sitä turhaan. Sillä eräs toinen myös rukoilee kirkon kanssa ja sen puolesta. Hän on armollinen Ylipappimme, joka viimeisenä iltana ennen kuolemaansa ei rukoillut kirkkonsa puolesta ainoastaan sitä, että 'he olisivat yhtä', vaan myös sitä, että 'he olisivat yhtä totuudessa'! "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus." (Joh.17:17) Huolimatta ihmisten häilyväisyydestä ja kristittyjen alituisesta vaarasta joutua harhaan, tämän rukouksen varassa ja ainoastaan sen varassa säilyy varmuutemme siitä, ettei kirkko voi kadottaa totuutta, jos se pysyy Raamatun sanassa ja tunnustaa yksin sen ohjenuorakseen.
Tunnustus ja Raamattu
Kirkon historiasta on löydettävissä kohtalokkaita esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun Raamatun rinnalle otetaan jokin toinen ilmoituksen lähde. Rooman kirkko päätti Trenton kirkolliskokouksessa (1545-1563) asettaa kirkon tradition Raamatun kanssa yhtäläiseksi ilmoituslähteeksi. Tämä käynnisti kehityksen, jota voidaan parhaiten seurata mariologian (oppi Mariasta) kohdalla. Ensiksi syntyi oppi Marian tahrattomasta sikiämisestä, mikä johti Marian tahrattoman sydämen kulttiin. Sitten vuorossa on ollut oppi Marian ruumiillisesta taivaaseenottamisesta ja seuraavaksi on luvassa oppi Mariasta armon välittäjänä (mediatrix). Jossain paikoin Mariakultti on saanut puoliksi, jollei kokonaan pakanallisen luonteen, jota on vaikea erottaa ikivanhasta suuren äitimaa-jumaluuden palvonnasta. Mikä kehitys onkaan tapahtunut!
Protestanteilla ei ole kuitenkaan mitään aihetta röyhistelyyn. Onhan kristikunnassa olemassa käsite solidaarisuus. Me kärsimme Rooman synneistä kuten se meidän. Voimme vain murheella ja rukouksen hengellä seurata tapahtunutta ja pyytää, että pysyisimme kestävinä Raamatun sanassa. Meidän tehtävämme on paneutua syvemmälle Raamattuun myös mariologian kohdalla, kuten Luther niin ihanasti teki kirjassaan Marian ylistyslaulu.
Tämänkin valossa on mieletöntä ja epäoikeutettua väittää, että luterilaiset pitäisivät tunnustusta korkeammassa asemassa kuin Raamattua. Tämän syytöksen selitetään johtuvan siitä, että luterilaisille Raamattu ei ole seitsemällä sinetillä suljettu kirja, vaan se voidaan selvästi ymmärtää vanhurskauttamisopin valossa, jonka varassa kirkko seisoo tai kaatuu. Luterilaiset isät ovatkin opettaneet, että Raamattu selittää itse itseään (sui ipsius interpres) niille, jotka sitä lukevat ja kuulevat Pyhän Hengen voimassa. Tässä merkityksessä Raamattu todella on selvä ja ymmärrettävä. Siksi kirkon tunnustuskin on olemassa. Siten se olemassaolollaan ilmaisee oikean raamattukäsityksen. Luterilainen kirkko pitää tunnustustansa, jonka perusteella se arvioi kaikkea opetusta ja tekee opilliset päätöksensä selviin raamatunkohtiin nojautuen, ei tyhjentävänä mutta oikeana Raamatun selityksenä. Tunnustus voidaan kyseenalaistaa vain siinä tapauksessa, että pystytään osoittamaan sen edustama opetus Raamatusta vääräksi.
Luterilaisen ja reformoidun kirkon käsitykset poikkeavat jyrkästi toisistaan niin tunnustuksen sisällöstä kuin myös sen olemuksesta. Maineikas reformoitu teologi Karl Barth korosti, että tunnustuksen merkitys on aikasidonnainen ja paikallisesti rajoittunut. Tämä näkyykin siinä, että reformoidulla kirkolla on useita tunnustuksia (Heidelbergin, Gallian, Skotlannin, Sveitsin tunnustukset), joita käytetään eri maissa. Augsburgin tunnustus on sen sijaan maailman kaikkia luterilaisia sitovia. Onko tällainen tunnustuskäsitys luterilainen 'hybris' vai onko sen takana vakaumus, että Raamatun opetukset ovat samat kaikille ihmisille kaikkina aikoina kaikissa paikoissa? Jos pastorit velvoitetaan sitoutumaan ainoastaan Raamattuun, kuten monissa reformoiduissa kirkossa tehdään ja äärimmäistapauksessa jätetään kunkin pastorin päätäntävaltaan, opettaako tämä unitarismia eli kolmiyhteisen Jumalan kieltämistä vai kolminaisuusoppia, tämäkö on Raamatun oikeaa arvostamista? Kirkon historia epäämättömästi osoittaa, että siellä, missä tunnustuksen auktoriteetti Raamatun oikeana selityksenä on vähentynyt, siellä myös Raamatun auktoriteetti syrjäytetään. Raamattu on luterilaisen käsityksen mukaan ohjeellinen ohje (norma normans) ja tunnustus ohjeenalainen ohje (norma normata). Tässä mielessä luterilaisessa kirkossa tunnustuksen auktoriteetti ei ole vähempi kuin Pyhän Raamatun, joka selittää itse itseään. Tämä erottaa meidät reformoidusta tunnustuskäsityksestä, joiden teologiaa ohjaa filosofia, vanhaliberaali idealismi jne.), koska siinä tunnustus on kirkkoa sitova, sikäli kuin (quatenus) se on yhtäpitävä Raamatun kanssa. Luterilaiset pastorit ovat sen sijaan velvoitetut pitämään tunnustuksestansa kiinni, "koska (quia) sen sisältö on saatu Jumalan sanasta ja koska se lujasti ja tukevasti nojautuu Jumalan sanaan." (Yksimielisyyden ohje) Tämä 'koska' edellyttää vakaata uskoa Pyhään Raamattuun ja sen selkeyteen.
Luterilainen kirkko haluaa seistä jatkumossa halki kaikkien aikojen kulkevan kirkon kanssa. Lutherin kirkko oli sama kuin kirkkoisä Athanasiuksen, ja luterilainen kirkko - mikäli se ei ole luopunut perinnöstään - on sama kuin Augsburgin tunnustuksen kirkko. Sen tähden emme voi hyväksyä Karl Barthin tavoin aika- ja paikkasidonnaista tunnustuskäsitystä. Luterilaiset Tunnustuskirjathan alkavat juuri vanhan kirkon (apostolisella, Nikean ja Athanasiuksen) uskontunnustuksilla. Sen tähden kirkkomme paimenet on velvoitettu pitäytymään Tunnustuskirjoissa ilmaistuihin opillisiin päätöksiin. Tämä ei tarkoita sitoutumista Tunnustuskirjojen kaikkien raamatunkohtien yksityiskohtaisiin selityksiin vaan sen oppiin, koska uskomme järkähtämättömästi, että se on johdettu Jumalan sanasta ja se lujasti ja tukevasti nojautuu siihen.
Siten tunnustus ei ainoastaan yhdistä nykyistä sukupolvea vaan myös kaikkina aikoina olemassa olleen oikeaoppisen kirkon. Emme ole siis yhdistyneet ja ole kirkollisessa yhteydessä sekä todellisessa uskon yksimielisyydessä vain tällä hetkellä elävien kanssa, vaan myös niiden kanssa, jotka ovat tunnustaneet oikean uskon meitä ennen ja tunnustavat meidän jälkeemme, so. kaikki pyhät kirkon alusta viimeiseen päivään saakka. Tämä uskon ja tunnustuksen yhteys ja ykseys ulottuu myös maan päällä taistelevan kirkon tunnustajien (ecclesia militans) ja riemuitsevan kirkon (ecclesia triumphans) välille taivaassa, jossa tunnustus saa yksinomaan Kristuksen ja Jumalan ylistyksen muodon. Tämä on luterilaisen tunnustuksen syvin merkitys.
Tunnustuksen lopunajallinen ulottuvuus
...
... Uskomme alkaja on myös sen päättäjä (1. Tim.6:12; Hepr.3:1) ... (Matti.10:32; Ilm.3:5) Kristuksen tunnustaminen ei ole lähtöisin ihmisen omasta ymmärryksestä, kuten käy ilmi ensimmäiselle tunnustajalle, Pietarille, lausutuista sanoista: "Autuas olet sinä..." (Matt 16:17) Maanpäällisen rukouksen lisäksi Herramme Kristus rukoilee jatkuvasti puolestamme Isän edessä taivaassa. (Joh.17) Kyseessä ei ole siis ainoastaan kirkon tunnustus maan päällä vaan myös kirkon Herran tunnustus meistä taivaassa . . . //
Aamutähti-vihkosen on Herman Sassen artikkelista (1949) kääntänyt (lyhentäen ja muokaten) Juhana Pohjola
AD.
Jos lähtisimme sinun ajatustesi mukaiselle tielle, niin voisimme alkaa seuraavaksi tehdä kysymyksiä esim. näin:
Minun mielestäni lemmikkieläimetkin pitää kastaa; eihän Raamattu kielllä niin tekemästä.
Sitten asia voisi mennä eteen päin suunnilleen näin:
Ehtoolliselle pitää ottaa mukaan Mirri ja Mustikin. Eihän Raamattu sitä kiellä.
Ymmärrätkö edellisten ajatussunntausten mahdottomuuden?
Kenenkään ei kannata vaivautua lukemaan kastamattomien kirjoituksia. Heitä tulee vain kehoittaa raamatulliselle kasteelle Jeesuksen Nimeen.
>>Kirjoitat-
>>Yhtälailla perhekuntakasteisiin sisältyi lapsia yms. Ei oikein kannata väitellä.>Kirjotat-
>>Tiedätkö muuten, että onko ns. baptistisissa liikkeissä ollut aiemmin historiassa vähemmän harhaoppisia suuntauksia? Hedbergin kirjan mukaan aiemmin historian aikana eli baptistien "isien" keskuudessa on ollut monia harhaoppeja.>Kirjoitat-
>>On oikeastaan tekopyhää väittää ettei itsellä ole mitään tunnustusta. Kyllä teilläkin on tunnustuksia monien asioiden suhteen, mutta sitä ei ole vain kirjattu minnekään ylös. Sinäkin puhut tiettyjen tunnustusten mukaisesti, jotka poikkeavat toisten baptistien edustamista tunnustuksista. Ja kaikki väitätte pitävänne Raamattua ainoana ohjenuorananne.>Kirjoitat-
>>Mitä ryhmittymää / mitä ryhmittymiä pidät hyvänä?>Kastevesi on tavallista, puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä.
Lähetyskäskyssään Kristus kehottaa tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla.>Kirjotat-
>>Jokaisella on tunnustus, oli sitä sitten kirjattu ylös tai ei. Sinäkin tunnustat jollakin tavalla joka poikkeaa taas jonkun toisen mielipiteistä.Kirjoitat-
>>Minun mielestäni on Raamatun sanan perusteella varmaa, että lapset voidaan ja pitää kastaa, jos vanhemmat ovat kristittyjä.
Minun tunnustukseni poikkeaa sinun tunnustuksestasi.
Mielestäni kantani on täysin Raamatun sanan mukainen.
Raamatun sanasta voidaan sanoa varmoja asioita!>Kirjoitat-
>>Hurskasta noin on sanoa, ettei muuta kirjallisuutta tarvita. Monia asioita on kuitenkin vaikeata ymmärtää, jos kukaan ei ollenkaan opeta / selitä asioita meille. Kyllä apukirjallisuus on tarpeen.>Vastaan-
>>Vaikka mihin ulkoiseen kirjallisuuteen jossain kohdin opetusta siteerattaisiin, niin sen tulee olla sellaista joka selkeästi on yhtä Raamatun opetuksen kanssa! Muuten sitä ei miksikään noteerata! Kuten olen sanonut! Mitään erillistä tunnustuskirjallisuutte Raamatun lisäksi meillä ei ole!
Opetus ja "tunnustus" on suoraan Raamatun ilmoitus!
>>Kirjoitat-
>>Tunnustuksen avulla myös erottaudutaan harhaopeista: esim. paaviudesta ja vaikkapa pyhien palvonnasta.
Ote kirjeestä jonka Lutherus aikanaan kirjoitti kahdelle papille joille kastekysymys oli epäselvä.
Mikäli olet tullut kahteenkertaan kastetuksi, voisit yrittää pestä toisen kasteen pois Katumajärvessä. Leo Salmela osaa loitsut joilla ylimääräiset kasteet lähtee.
"Myös kaste on sellainen Jumalan teko, jota ei kukaan ihminen ole keksinyt, vaan joka on Jumalan asettama ja evankeliumin todistama. Toiseksi, sinulla on ihmisiä, jotka todistavat sinut kastetuksi, eikä kukaan voi väittää vastaan eikä todistaa päinvastaista. Kolmanneksi kaste saa aikaan sen, että sinut luetaan kristittyjen joukkoon ja että sinä tulet osalliseksi sakramentista ja kaikista kristittyjen oikeuksista. Näin ei tapahtuisi, ellei sinua olisi kastettu ja elleivät kaikki olisi siitä varmoja.
Kaikki tämä todistaa selvästi sinun kasteestasi. Koko maailma nimittäin tietää ja näkee, että jokainen kastetaan lapsena. Joka siis ei halua uskoa tähän kaikkeen, hän kieltäytyy uskomasta itseensä Jumalaan, sillä Jumala itse sanoo, että kahta todistajaa tulee uskoa (5. Moos. 19:15; Matt. 18:16). Tällaisia todistajia hän ei milloinkaan rankaise, vaikkei hän muuten jätäkään rankaisematta eikä häpäisemättä vääriä todistajia.
Näin on mielestäni riittävästi osoitettu, ettei kenenkään tarvitse epäillä kastettaan, vaikkei hän tietäisikään siitä mitään. Joka ei tahdo sitä uskoa, hän tekee syntiä Jumalaa vastaan. Sillä hän on paljon varmempi kasteestaan kristittyjen todistuksen perusteella kuin jos hän itse olisi sen nähnyt. Perkele voi nimittäin helposti panna hänen päänsä pyörälle niin, että hän pian kuvittelee oman kasteensa vain uneksi tai harhakuvaksi eikä oikeaksi kasteeksi. Lopulta hänen on, saadakseen rauhan, kuitenkin pitäydyttävä kristittyjen todistukseen. Sitä perkele ei kykene vääristelemään eikä saattamaan epäilyksenalaiseksi.
Kolmanneksi, olen kuullut ja niin olen myös itse lukenut, että he perustavat käsityksensä tähän raamatunlauseeseen: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." (Mark. 16:16) Tästä he haluavat päätellä, ettei ketään pidä kastaa, ellei hän sitä ennen usko. Mielestäni he syyllistyvät näin aika suureen ylimielisyyteen. Sillä jos he haluavat noudattaa tällaista mielipidettä, niin he eivät voisi kastaa ennen kuin he varmasti tietävät, että kastettava uskoo. Mutta miten ja milloin he luulevat pääsevänsä siitä selville? Onkohan heistä tullut jumalia, niin että he voivat nähdä ihmisten sydämiin, uskovatko nämä vai eivät?
Jos he eivät siis tiedä, uskovatko ihmiset, niin miksi he sitten kastavat, vaikka he niin kiivaasti vaativat, että uskon täytyy edeltää kastetta? Eivätkö he siis kastaessaan toimi itseään vastaan, sillä eiväthän he tiedä, onko kastettavalla uskoa vai ei? Joka perustaa kasteen uskon varaan ja silti kastaa umpimähkään eikä ole varma, uskooko kastettava, hän menettelee yhtä huonosti kuin se, joka kastaa ilman uskoa. Sillä epäusko ja epävarma usko ovat yksi ja sama asia. Molemmat ovat yhtä lailla vastoin tätä lausetta "joka uskoo". Se nimittäin puhuu varmasta uskosta, joka kastettavalla pitää olla.
Mutta sinä ehkä sanot, että hän kyllä tunnustaa uskovansa. Rakas ystävä, jätä tuollaiset tunnustamiset. Teksti ei sano "joka tunnustaa", vaan "joka uskoo". Hänen tunnustuksensa voit toki kuulla, mutta hänen uskostaan et tiedä mitään. Omilla järkeilyilläsi et voi noudattaa tätä raamatunkohtaa, ellet myös tiedä että hän uskoo. Kaikki ihmiset ovat näet valehtelijoita, ja Jumala yksin tuntee sydämet.
Joka siis haluaa perustaa kasteen kastettavien uskon varaan, hänen ei enää milloinkaan pidä kastaa yhtään ihmistä. Sillä vaikka sinä kastaisit ihmisen sata kertaa päivässä, et silti yhdelläkään kerralla tietäisi, uskooko hän. Mihin sinä oikein pyrit tuolla uudestikastamisellasi? Sinähän toimit itseäsi vastaan, kun kastat, vaikket voi olla varma kenenkään uskosta ja vaikka samalla opetat, että uskon on varmasti oltava läsnä. Näin tämä raamatunlause "joka uskoo" kumoaa väkevästi heidän uudestikasteensa, koska se puhuu varmasta uskosta. He taas perustavat uudestikasteensa epävarman uskon varaan eivätkä vähääkään välitä tästä lauseesta.
Samaa minä sanon myös sellaisesta kastettavasta, joka perustaa kasteensa oman uskonsa varaan tai ottaa sen vastaan oman uskonsa nojalla. Ei hänkään ole omasta uskostaan varma. Minun mielestäni sellainen mies, joka tänään antaa kastaa itsensä uudestaan, on samanlainen kuin se, joka kiusaa itseään kuvittelemalla, ettei hän lapsena olisikaan uskonut. Annahan olla, perkele tulee huomenna, kiusaa hänen sydäntään ja kuiskuttelee hänen korvaansa: "No nyt vasta minä tunnen uskovani oikein, eilen en varmaankaan uskonut oikein. Kyllä minun nyt täytyy tulla kastetuksi kolmannen kerran, toisesta kasteesta kun ei ollut mihinkään." Arveletko, ettei perkele pysty tähän? Opihan tuntemaan hänet paremmin, hyvä ystävä, sillä hän pystyy enempäänkin.
Jos siis perkele pystyy ahdistamaan kolmatta kastetta, niin aivan varmasti myös neljättä ja kaikkia seuraaviakin (näin hän todella aikoo tehdä). Juuri samalla tavalla hän on tehnyt minulle ja monelle muulle ripin suhteen. Me emme näet osanneet riittävästi ripittäytyä yksistä ja samoista synneistä, vaan etsimme rauhattomina ja levottomina aina uusia synninpäästöjä ja uusia rippi-isiä. Me halusimme perustautua oman ripittäytymisemme varaan juuri niin kuin kastettavat nyt perustautuvat uskonsa varaan. Mitähän tästäkin tulee? Ei mitään muuta kuin jatkuvaa ja loputonta kastamista.
Kaikki tämä on yhtä tyhjän kanssa. Ei kastaja eikä kastettava voi varmuudella perustaa kastetta uskon varaan. Siten tämä raamatunlause on paljon väkevämpi heitä kuin meitä vastaan. Yhtäältä he eivät luota niihin ihmisiin, jotka todistavat heidän kasteestaan, mutta toisaalta he ihmisinä luottavat itseensä ja kastamiseensa — ikään kuin he eivät olisikaan ihmisiä tai ikään kuin he voisivat olla varmempia omasta uskostaan kuin kristikunnan todistuksesta.
Näin minä siis kumoan heidän ajatuksensa. Jos he ymmärryksensä mukaan tahtovat noudattaa tätä lausetta "joka uskoo", niin heidän pitäisi paljoa ennemmin kirota uudestikaste kuin ensimmäinen kaste. Ei kastaja eikä kastettava voi kestää omien mielipiteittensä varassa, sillä molemmat ovat epävarmoja uskosta tai ainakin ovat jatkuvassa vaarassa ja ahdistuksessa.
Sillä uskon kanssa käy usein niin, että se, joka luulee uskovansa, ei usko lainkaan, ja päinvastoin sillä, joka luulee vain epäilevänsä eikä lainkaan uskovansa, onkin kaikkein suurin usko. Niinpä tämä lause "joka uskoo" ei vaadi meitä tietämään, kuka uskoo tai ei usko. Se puhuu salassa omalletunnolle, että pelastuakseen jokaisen on uskottava eikä teeskennellen luuloteltava, ettei kristitty kasteen jälkeen muuta tarvitsekaan. Sillä tämä lause ei sano "joka tietää uskovansa" eikä "jos tiedät, että hän uskoo", vaan "joka uskoo". Jolla se on, hänellä se on. Meidän on uskottava, mutta meidän ei pidä emmekä me voi sitä varmasti tietää.
Kun me siis kristikunnan alusta alkaen olemme noudattaneet tätä tapaa kastaa lapsia ja kun kukaan ei pätevin eikä varmoin perustein voi osoittaa, ettei heillä ole ollut uskoa, niin ei tätä tapaa pidä muuttaa eikä rakentaa millekään epävarmalle perustukselle.
Sillä jos halutaan muuttaa tai kumota jotakin, mikä on vanhastaan ollut tapana, niin on pitävästi todistettava, että tuo tapa on vastoin Jumalan sanaa. Muuten pätee Kristuksen sana: "Joka ei ole meitä vastaan, hän on meidän puolellamme." (Mark. 9:40) Olemmehan mekin antaneet iskun luostareille, messupapeille ja selibaatille, mutta vain siten, että olemme osoittaneet niiden olevan vastoin selvää ja varmaa Raamatun sanaa. Ellemme olisi voineet osoittaa tätä, täytyisi meidän totisesti antaa niiden olla sellaisina kuin ne tähänkin asti ovat olleet.
He sanovat, etteivät lapset voi uskoa. Miten he voivat olla siitä niin varmoja? Missä on nyt Raamattu, jolla he voisivat sen todistaa ja jonka varaan he voisivat nojata? He taitavatkin vain luulotella noin, koska lapset eivät puhu eikä heillä ole järkeä. Mutta tuollainen luulo on epävarma, jopa täysin väärä, eikä omien luulojen varaan ole syytä rakentaa.
Mutta meillä on Raamattu, joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukaan eikä heillä olekaan järkeä. Niinpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (Ps. 106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman henkeä ja uskoa.
Ei myöskään niillä viattomilla, alle kaksivuotiailla pikkulapsilla, jotka Herodes murhautti (Matt. 2:16), ollut vielä puhetaitoa eikä järkeä, ja silti he olivat pyhiä ja autuaita. Kristuskin sanoo Matteuksen evankeliumin 19. luvussa (Matt. 19:14), että taivaan valtakunta kuuluu pikkulapsille. Myös pyhä Johannes äitinsä kohdussa oli lapsi (Luuk. 1:41), mutta silti olen sitä mieltä, että hän on voinut uskoa.
Sinä ehkä sanot, että Johannes oli erikoisasemassa, eikä häneen vetoamalla voida osoittaa, että kaikki kastetut lapset voivat uskoa. Minä vastaan kyllä, kunhan vain maltat odottaa hetkisen. Enhän ole vielä ehtinyt todistaa, että lapset uskovat. Minä todistan nimittäin ensin sen, että sinun perustelusi uudestikastamiselle on väärä ja epävarma, koska et voi todistaa, että lapsilla ei voi olla uskoa. Sillä koska Johanneksella oli usko, vaikkei hänellä ollutkaan puhetaitoa eikä järkeä, niin kumoutuvat sinun perustelusi sille väitteelle, etteivät lapset saata uskoa. Ei siis ole Raamatun vastaista sanoa, että lapsi uskoo, kuten pyhän Johanneksen esimerkki osoittaa. Jollei siis ole Raamatun vastaista vaan sen mukaista sanoa, että lapset uskovat, niin täytyy sinun väitteesi, että lapset eivät voi uskoa, olla vastoin Raamattua. Tämän halusin sanoa ensin.
Kuka on saanut sinut niin varmaksi siitä, etteivät kastetut lapset usko, kun minä kerran todistan, että he voivat uskoa? Mutta jos olet epävarma, miksi sitten niin uhkarohkeasti mitätöit ensimmäisen kasteen, vaikka et tiedä etkä voikaan tietää, että se olisi mitätön?
Entä jos kaikki lapset kasteessa eivät ainoastaan voi uskoa, vaan myös uskovat samalla tavalla kuin Johannes äitinsä kohdussa? Emmehän me voi kieltää, että juuri sama Kristus on läsnä kasteen hetkellä ja kasteessa. Onpa kastajanakin hän itse, joka kerran äitinsä kohdussa tuli Johanneksen luo. Nyt hän puhuu kasteessa juuri samalla tavalla papin suulla kuin hän silloin puhui äitinsä suulla. Koska hän siis nyt on läsnä, puhuu ja kastaa itse, miksei myös usko ja henki tulisi hänen puheensa ja kastamisensa kautta lapseen samalla tavalla kuin se silloin tuli Johannekseen? Onhan nimittäin puhuja ja tekijä yksi ja sama silloin ja nyt, ja vastakin, kuten hän Jesajan kautta sanoo: "Hänen sanansa ei palaa tyhjänä takaisin." (Jes. 55:11)
Näytä nyt sinä vuorostasi yksi ainoa raamatunlause, joka todistaisi, etteivät lapset voi uskoa kasteessa. Olenhan minä esittänyt jo monta sen puolesta, että he voivat uskoa ja että on oikein ajatella heidän uskovan, vaikka emme olekaan tietoisia, miten he uskovat tai miten usko on heille annettu; sehän ei olekaan tärkeää.
Tämän lisäksi Kristus käskee Matteuksen evankeliumin 19. luvussa (19:14) meitä tuomaan pikkulapset luokseen. Hän ottaa heidät syliinsä, suutelee heitä ja sanoo, että taivaan valtakunta on heidän. Hurmahenget haluavat kuitenkin vastustaa tätä ja sanovat, ettei Kristus puhu pikkulapsista, vaan nöyristä. Tämä ei kuitenkaan sovi yhteen tekstin kanssa, koska se sanoo selvästi, että hänen luokseen tuotiin pikkulapsia eikä nöyriä. Eikä Kristus myöskään sano "sallikaa nöyrien", vaan "sallikaa pikkulasten tulla minun luokseni", eikä hän moiti opetuslapsia nöyrien, vaan lasten estämisestä. Ei hän myöskään ota syliinsä eikä siunaa nöyriä, vaan pikkulapsia.
Kun Kristus sanoo: "Sen kaltaisten on taivaan valtakunta", tai Matteuksen evankeliumin 18. luvussa (Matt. 18:14): "Heidän enkelinsä näkevät minun Isäni kasvot", silloin on myös kyse samanlaisista pikkulapsista. Meitäkin hän opettaa tulemaan tuollaisten pikkulasten kaltaisiksi. Mutta jos nämä pikkulapset eivät olisikaan pyhiä, olisi hän antanut meille tosi kehnon esikuvan siitä, millaisiksi meidän on tultava. Silloin hänen ei myöskään pitäisi sanoa, että meidän on tultava pikkulasten kaltaisiksi, vaan pikemminkin, että meidän on tultava toisenlaisiksi kuin pikkulapset. Kaiken kaikkiaan: Hurmahenki ei ilman omia väännöksiään pysty muuttamaan tätä tekstiä niin, että sen sanat lapsista tarkoittaisivat nöyriä. Sanat ovat kerta kaikkiaan niin selviä ja vakuuttavia.
Muutamat tahtovat tehdä tämän tekstin voimattomaksi sanomalla, että juutalaisten lapset olivat ympärileikattuja. Sen vuoksi he olivat pyhiä ja näin heidät voitiin tuoda Kristuksen luo. Meidän lapsemme taas ovat pakanoita. Minä vastaan: Entä jos niiden pikkulasten joukossa, jotka tuotiin Kristuksen luo, oli myös tyttölapsia, joita ei oltu ympärileikattu? Hänen luokseen tuotiin varmasti kaikenlaisia pikkulapsia. Koska tässä ei erikseen puhuta pelkästään pojista, niin me emme voi sulkea tyttöjä pois. Kysymys on siis pikkulapsista, sekä tytöistä että pojista. He ovat autuaita, eivät ainoastaan ympärileikkauksen perusteella, vaan myös sen vuoksi, että he nyt tulevat Kristuksen luokse ja näin siirtyvät vanhasta liitosta uuteen, hänen sanansa mukaisesti: "Sallikaa pikkulasten tulla minun luokseni, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta." Hänen sanojensa mukaan Jumalan valtakunta kuuluu niille lapsille, jotka näin tulevat hänen luokseen. Sillä Kristuksen luokse tuomisen ja tulemisen kautta he tulevat niin pyhiksi, että hän ottaa heidät syliinsä, siunaa heidät ja antaa heille valtakunnan.
Jos siis joku haluaa olla hurmahenki, hän saa minun puolestani olla. Minä pysyn siinä kannassa, että kaikkein varmin kaste on lapsikaste; tästä olen kirjoittanut jo Postillassani. Aikuinen ihminen voi pettää ja tulla Kristuksen luokse ja kasteelle kuin Juudas, mutta lapsi ei voi pettää. Hän tulee Kristuksen luokse kasteessa niin kuin Johannes tuli hänen luokseen ja niin kuin pikkulapset tuotiin hänen luokseen, jotta hänen sanansa ja tekonsa vaikuttaisi heissä, muuttaisi heidät ja tekisi heidät pyhiksi. Hänen sanansa ja tekonsa eivät nimittäin voi olla vaikuttamatta, ja tässä ne tulevat yksinomaan lasten osaksi. Elleivät ne vaikuta tässä, niin ne ovat täysin turhia eivätkä vaikuta muuallakaan, mikä taas on mahdotonta.
Psalmi 77 (Ps. 106:37) puhuu kiistatta tyttölapsista ja ympärileikkaamattomista, kun se kertoo, että juutalaiset uhrasivat tyttäriään Kanaanin epäjumalille. Silti heidän vertaan sanotaan viattomaksi. Samoin Mooses käski (3. Moos. 12:5) uhrata Jumalalle puhdistus- ja sovitusuhreja myös tyttölasten puolesta. On selvää, että vain poikalapset joutuivat kärsimään ympärileikkauksesta, mutta tyttölapset tulivat silti osallisiksi sen lupauksen voimasta, jonka Jumala antoi Aabrahamille Genesiksen 17. luvussa (1. Moos. 17:7): "Minä olen sinun jälkeläistesi Jumala, ja ympärileikkaus olkoon liitto minun ja sinun sekä sinun jälkeläistesi välillä." Myös tyttölapset ovat varmasti Aabrahamin jälkeläisiä, ja tällaisen raamatunlauseen nojalla Jumala on myös heidän Jumalansa, vaikkei heitä olekaan ympärileikattu niin kuin poikalapset.
Jos he siis uskovat, että Jumala ympärileikkauksen liiton kautta ottaa omikseen sekä pojat että tytöt ja on heidän Jumalansa, niin miksei hän sitten ottaisi omikseen meidän lapsiamme kasteen liiton kautta. Onhan hän roomalaiskirjeen 3. luvussa (Room. 3:29) luvannut myös meille, ettei hän ole vain juutalaisten, vaan myös pakanoiden ja erityisesti kristittyjen ja uskovien Jumala. Jos siis poikien ympärileikkaus auttoi sekä poikia että tyttöjä niin, että heistä tuli Aabrahamin uskon tähden Jumalan kansa, jonka perillisiä he olivat, niin miten paljon enemmän kaste nyt auttaa jokaista tulemaan Jumalan kansan jäseneksi Kristuksen ansion tähden, jonka luokse heidät tuodaan ja jotka hän siunaa. Tällä kaikella haluan osoittaa, miten epävarmoja uudestikastajien perustelut ovat ja miten röyhkeästi he silti niihin nojaavat.
Sinä ehkä sanot, ettei Kristus ole käskenyt kastaa lapsia eikä siitä ole yhtään esimerkkiä apostolien kirjoituksissa eikä kirjeissä. Minä vastaan tähän: Ei hän ole erikseen käskenyt kastaa aikuisiakaan, ei miehiä eikä naisia eikä erityisesti ketään muutakaan. Onko meidän siis jätettävä kaikki kastamatta? Sen sijaan hän on kyllä käskenyt kastaa kaikki pakanat, ketään erottelematta, sanoessaan Matteuksen evankeliumin lopussa (Matt. 28:19): "Menkää ja opettakaa kaikki kansat ja kastakaa heidät minun nimessäni" jne. Mutta melkoinen osa pakanoistahan on juuri lapsia!
Apostolien teoista ja pyhän Paavalin kirjeistä me luemme, miten kokonaisia perheitä kastettiin (Ap. t. 10:48; Ap. t. 16:15,33; 1. Kor. 1:16). Lapset ovat aivan varmasti tärkeä osa perhettä. Näyttää siis siltä, että samoin kuin Kristus käski apostolien opettaa ja kastaa erottelematta kaikki pakanat, samoin he myös ovat tehneet kastaessaan kaikki perheeseen kuuluneet. Jos he olisivat osanneet varautua siihen, että lahkolaiset pyrkivät tekemään eron nuorien ja vanhojen välillä, he olisivat varmasti kumonneet tämän kaiken vielä selvemmin. Ovathan he jo muutenkin kaikissa kirjeissään kirjoittaneet paljon siitä, ettei kristittyjen kesken ole mitään arvoeroa eri henkilöiden välillä. Pyhä Johanneskin sanoo 1. kirjeensä toisessa luvussa (1. Joh. 2:14) pikkulapsista, että he tuntevat Isän. Lapsikaste periytyy siis varmasti apostoleilta, kuten myös pyhä Augustinus kirjoittaa.
Uudestikastajat menettelevät siis vaarallisesti kaikissa asioissa. He eivät ole epävarmoja ainoastaan omassa asiassaan, vaan he toimivat myös edellä mainittuja raamatunlauseita vastaan. Omasta päästään ja vastoin Jumalan tahtoa he keksivät erotella ihmisiä. Vaikka he arvelisivatkin, etten vielä ole heitä kyllin pätevästi kumonnut, heidän täytyy kuitenkin kaikessa riidanhalussaankin vähintään pelästyä ja huolestua siitä, että he tekevät väärin uudestikastaessaan noin epävarmojen perusteiden nojalla.
Mutta koska he ovat epävarmoja, seuraa jo siitä, että he toimivat väärin. Sillä jumalallisissa asioissa ei saa olla epävarma, vaan niissä pitää pelata varman päälle."
ei sovi epäillä Lutherin asiantuntemusta. Saksan protestanttisissa pikkuvaltioissa osattiin käyttää vesikoetta noitien tunnistamiseen. Olihan noidan, joka kykeni lentää liihottamaan huonoillakin välineillä, oltava normaalia ihmistä kevyempi ja kelluvampi, ja lisäksi puhdas vesi hylki epäpuhtaita noitia.
Katolilaiset olivat noitiin suhtautumisessa lepsuja verrattuna Lutheriin, joka ilmoitti, ettei noitia kohtaan tule osoittaa laupeutta, eikä hän epäröisi polttaa heitä itse. Lakimiehet taas vaativat Lutherin mielestä aivan liikaa todisteita noituustapauksissa.
Minusta tuntuu, että kastetta lukuunottamatta Suomen luterilaiset ovat kovasti harhateillä.
jos sinut on onnistuttu upotuskastamaan, niin et sinä ainakaan noita ole. Noitana olisit nimittäin jäänyt kellumaan kasteveden pinnalle.
Näistä luterilaisista kastetuista ei niin tiedä ketkä kelluisivat.
maanosien vesitilanne. Miksei virtaavien vesien äärellä hyvinkin voida suorittaa upotuskasteita.
Maapallon kuivilla alueilla sen sijaan lapsen vähäinen pään kastelu tulee kaiken kohtuullisuuden mukaan riittää. Onhan se jo Jumalan antimien tuhlaustakin jos aikuiset ihmiset tahallaan räpiköivät muutoinkin vaikeasti saavissa olevassa puhtaassa vedessä. Vähintäinkin jumalattomaksi on tuollaista menoa kutsuttava.
Ei ymmärrä sitä tavallinen syntinen.
olet kyllä oikeilla jäljillä.
Hyvä että löysimme toisemme. Verna tuntuu tarvitsevan sielunhoitoa, enkä ole varma, olenko itsekään ollut kyllin sisarellinen.
Vernaa. Kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Ei tuollaisesta alvariinsa tapahtuvasta jumalattomasta vedellä lutrauksesta muutoin tolkkua tule.
Arvelen noita aikuiskasteita tukevien kiertävän muutoinkin pieniä uimahallimaksuja jotka yhteiskunta kuitenkin joutuu lopulta maksamaan.
Inkvisitiosta ei aikanaan pelastunut Euroopassa ainoakaan helluntailainen. Yksikään heistä ei läpäissyt vesikoetta. Kristoffer Kolonbon mukana joku kuitenkin pääsi pakenemaan Kuubaan josta helluntailaisuuden siemen Ameeriikan kautta palautui lopulta takaisin Eurooppaan.
Korjaus,
Se taisikin olla "Raamatun lukija" eikä "Weijo", joka kirjoitti näin:
// Empä raamatusta löydä että kastakaa lapset. //
Heitin pallon tuohon suuntaan takaisin.
"Upotetulle":
Niin minäkin kuulun Kristuksen maailmanlaajaan Kirkkoon. Tietysti toivoisin, että kaikki kristityt olisivat samassa "tarhassa" myös maan päällä, mutta niin ei vain ole. Jumalan sana ajaa irroittautumaan niistä ryhmittymistä jotka ovat pahasti Jumalan sanan vastaisia, silti tuossa toisessa ryhmässä saattaa olla kristittyjä..
Et vastannut vielä kysymykseeni, että mihin ryhmittymään kuulut. Miksi et tahdo siihen vastata? Ns. vapaita suuntia tai baptistisia suuntauksia on niin monia. Toiset ovat jopa kristillisen Kirkon ulkopuolella, vaikka itse väittävätkin muuta. Saattaisi olla hiukan helpompi keskustella jos kertoisit, mutta ei tietenkään ole pakko vastata. Siis jos koet asian mm. sellaiseksi, että tahdot korostaa sitä että kuulut nimenomaan Kristuksen Kirkkoon tms.. Minäkin kuulun siihen. Toivottavasti sinäkin.
En aio väitellä monistakaan asioista. Väittely ei ole moneltakaan osin oikein rakentavaa.
Lainaan vielä Hedbergiltä yhteen asiaan liittyen yhden kohdan.
Pyhän kasteen puolustus, s. 126.
Otteita joistakin kohdista. Voi tulla hieman hajanainen, mutta kirjoitan silti.
Mm. Vapaakirkolla voi kaste olla ns. "kuuliaisuuden teko". Kastetta voidaan kutsua baptistien parissa myös "tunnustautumistoimeksi" tms.
Hedberg, siis s.126:
//... Apostoli ei muuta Kristuksen armosta kirkasta kastetta lakiliitoksi, baptistien uneksimaksi sitoutumiseksi elää pyhästi. Eihän silloin Uuden testamentin pelastava kaste olisi muuta kuin Vanhan testamentin ympärileikkaus. Todistaahan apostoli ympärileikkauksesta, että "joka ympärileikkauttaa itsensä, on velvollinen täyttämään kaiken lain" (Gal. 5:3). Ympärileikkausta voidaan siis apostolin selvien sanojen mukaisesti sanoa sitoutumiseksi elää pyhästi. Jos nyt kaste olisi baptistien väittämä sitoumus täyttää laki, se olisi vain ympärileikkauksen uudenlainen muoto. Mitä tällainen kaste meitä auttaisi? Sanoohan apostoli: "Jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi" (Gal. 5:2). Tämä koskisi siis eittämättä kastettakin. Jos siis tämä sakramentti merkitsisi sitoutumista lain noudattamiseen, Kristus ei olisi tällaisille kastetuille miksikään hyödyksi, jopa he tällaisen tekojen kasteen nojalla olisivat joutuneet pois Kristuksesta ja langenneet pois armosta (Gal.5:4). Kun nyt baptismilla Wibergin oman tunnustuksen mukaisesti on tällainen käsitys kasteesta, teemme hyvin perustein siitä sen johtopäätöksen, että ne kaikki, jotka hyväksyvät baptistien kasteen, joka perustuu tekoihin, ovat Paavalin todistuksen mukaisesti joutuneet pois Kristuksesta ja langenneet pois armosta.
Tästä johtuen myös tohtori Luther lausuu moisista hengistä näin: "Heissä on tekojen perkele, joka puhuu uskosta, mutta tarkoittaa tekoja, viekotellen ihmisparkoja uskon varjolla luottamaan tekoihin". //
Lopuksi
Gal.1:stä. Lain alle viejistä varoitetaan. (Ympärileikkausta eli lain alle menemistä vaativia kohtaan Jumalan sanaa.)
Gal.
//1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. //
Gal.2
// 2:4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
2:5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
3:1 Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
3:2 Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
3:10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."
5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
5:2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
5:3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.
5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?
5:8 Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
5:10 Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.
6:8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. //
Baptismissa on suurena vaarana lain alle joutuminen. Kuvaavathan juuri esim. sanat "kuuliaisuuden teko" tai "tunnustautumistoimi" sellaista asiaa. Myös sana "tekojen perkele" taitaa kuvata noita asioita näin luterilaisittain ajateltuna.
Suosittelen myös Lutherin laajempaa Galatalaiskirjeen selitystä, jossa näitä asioita on myös käsitelty. Mieluummin vanhempaa käännöstä, koska uudemmassa käännöksessä on ilmeisesti Mannermaan koulukunnan / uudemman Luther-tutkimuksen huonoja vaikutteita mukana.
Jos kastetta pidetään pelastuksena, niin silloin ollaan hakoteilla.
Se on sama milloin ihminen on kastettu vai eikö ole kastettu lainkaan.
Ainoa asia joka pelastaa on usko Jeesukseen Kristukseen. Kasteet ovat tekoja, joilla saadaan "hyvä omatunto".
Jumalalle kelpaa lapsikastettu, aikuiskastettu tai kastamaton, kunhan vain asiat muuten ovat kunnossa.
Tämä kaste asia tuntuu siltä aivan kuin mainostettaisiin että `liity meidän seurakuntaamme , missä saat oikean kasteen, jotta pelastut.´
"Siitä he tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus, että tekin niin rakastatte toisianne."
Ei kaste pelasta vaan usko.
Emme voi hylätä kastetta. Silloin toimisimme vastoin Jumalan sanaa.
Mutta kuten lienee ilmeistä, tästä aihepiiristä ei kannattane väitellä.
Toiset hylkäävät uskon merkityksen (jotkut kansankirkko-aatteen edustajat) ja toiset kasteen merkityksen (mm. ns. vapaat suunnat yms.).
Markuksen evankeliumi:
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Johanneksen evankeliumi:
3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Tiit.
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Ovatko mielestäsi Jeesuksen Sanat kasteelle menosta yhdentekeviä? Markus 16:16.
Entä Pietarin opetus kasteesta? Apt. 2:38.
Entä Apt. 22:16 ? ? ?
1 Piet. 3:21. ? ? ?
Eivät ne ole yhdentekeviä, mutta ne eivät ole keskeisin asia uskossa.
Mutta kuten Jeesus sanoo, joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Monien lahkojen mukaan kaste pelastaa. Minä taas olen sitä mieltä että itse usko pelastaa. Kaste ei ole lainkaan ydinasia koko uskossa, siinä ovat muuta asiat joita pitäisi korostaa, kuten lähimmäisen rakkaus. Tällä jatkuvalla "mene kasteelle olet vasta sitten pelastunut"-puhumisella ei kerätä muuta kuin kiviä omaan rekeen, sillä Jeesus sanoo, että sillä tuomiolla millä toisen tuomitset sillä sinutkin tuomitaan. Jos viet pelastusmahdollisuuden ajatuksissakin joltain jolla ei ole sinun oppisi mukainen kaste tahtoo se sanoa, että olet samalla vienyt itseltäsi tuon paikan.
Joten varoisin hieman milloin tuomitsen ketäkin ja minkä takia.
Ihminen ei ole tuomari eikä päätä toisen puolesta mikä on oikea kaste tai tapa uskoa.
Usko on jokaisen ihmisen ja Jumalan henkilökohtainen suhde ja siihen ei saisi olla kenelläkään ihmisellä mitään sanomista tai neuvojen antamista.
Kyllä Herra meidät kastelee ihan tahtonsa mukaan , jos ei muuten niin siunattuna sadevetenä.
Ei Jeesuksen sanat kasteelle menosta ole yhdentekeviä, mutta yhdentekevää on tämä ainainen kirkkojen riitely kasteopista.
Se, että meillä kristityillä on yhteinen Pyhä kirja, johon pohjaamme uskomme on jo asia, jota pitäisi kunnioitta eikä lähteä ihmisenä tulkitsemaan siinä olevia "neuvoja" sun mistäkin asiasta.
Koko kristinuskon ydin on armo ja rakkaus.
Jos me lähdemme näin halkomaan hiuksia, siitä kuka on oikeaoppisesti kastettu (ihminen alkaa tämän jaottelun), niin luulempa että yhtenäistä kristikansaa on vaikea saada koolle.
Mutta kuten sanotaan, monet viimeiset tulevat ensimmäisenä ja ensimmäiset viimeisenä.
Ettei tuo yllä oleva vaan tarkottaisi, sitä, että jos yrittää teoillaan saada liian kirkkaan kruunun täällä maanpäällä, saattaa moni "vaatimattomalla" ja hiljaisella tavalla uskova mennä jonon ohi, että hujaus käy.
Ei sitä, että olisin sitä mieltä, että jotkin lahkot/kirkot ovat väärässä kasteineen sun muine oppineen vaan sitä, että ihminen itse on tärkein asia Jumalalle ei lahko/kirkko.
Jotkut lapsikasteen saaneet ajattelevat, että aikuiskasteen saaneet eivät ole kelvollisia taivaaseen ja jotkut aikuiskasteen saaneet saattavat ajatella, että pelkän lapsikasteen saaneet eivät pääse taivaaseen. Mutta kun se ei ole se minkä ikäisenä kastetaan lainkaan ydin vaan koko asian ja uskon ydin on itse Kristus.
Häneen meidän pitäisi katsoa, eikä tekoihimme.
Jeesus kuoli Golgatalla meidän puolestamme, jotta teoista, suorittamisesta ja lain alaisuudesta päästäisiin ja osattaisiin katsoa armoon.
SUURIN ON JUMALAN ARMO JA RAKKAUS.
"Kuka heittää ensimmäisen kiven?
Kuka nousee syyttämään?
Sinä sanoit, `Minun armossani aina kyllin on, se on joka päivä uusi`.
Missä on tuomioistuin?
Lainrikkojan tien pää?
Sinä sanoit, `Minun armossani aina kyllin on, se on joka päivä uusi`."
ainoastaan yksi kaste. Kahta voimassa olevaa kastetta ei kerta kaikkiaan mahdu olemaan yhdessä - isossakaan - ihmisessä. Ellei lapselle suoritettua kastetta poisteta, uudella kastella on suunnilleen sama vaikutus kuin kylvyllä.
Tutkimuksissa on tullut ilmi ettei jokapäiväinenkään kylpy ihmiselle sinänsä ole vaarallinen tai edes haitallinen.
Vettä siinä kyllä tärvääntyy siksi paljon, että ainakin joka toisena päivänä voisi tyytyä suihkuun. Ylenmääräinen vedellä lutrailu, voidaan hyvinkin laskea synniksi, varsinkin mikäli mukana on kaunis pesijätär.
Seuraavaan viestiin voi jokainen laittaa Raamatun kohdat, joissa mainitaan lapsikasteesta. Oletukset eivät kelpaa. Esim., että on oletettavaa, että siinä ja siinä tapauksessa kastettiin lapsia.
Selkeät Raamatun kohdat esiin:
Katekismukset, kirkkokäsikirjat, kirkkolaki (ja pistetään pääliskaupaksi vielä virsikirja) yms. ovat suuresti eksyttäneet Jumalan kansaa pois alkuperäisestä kristinuskosta.
Jeesus saakoon johdattaa Sinut takaisin Apt. 19:1-6 uskoon.
alkuperäistä kristinuskoa saa parannella, kun siinä huomataan jokin puute.
Sitähän täällä juuri koko ajan tapahtuu! ;)
Uusintakasteissa annetaan uutta vierasta henkeä ihmiseen.
Kristillistä kastetta ei todellakaan saa uusia.
Kun ihminen kerran on uskoon tultuaan ottanut upotuskasteen vedessä Jeesuksen Nimeen, niin sen kasteen uusiminen on loukkaus jopa Pyhää Henkeä vastaan.
Lapin kasteet ja lapsikasteet eivät ole kristillisiä kasteita.
Täytyy myöntää, että odotin kehittyneempää ja antoisempaa keskustelun tasoa, kuin mitä olen saanut lukea.
Odotin Apt 19 kohtaan liittyviä erilaisia tulkintoja ja siitä syntyvää mielipiteiden vaihtoa.
Nyt kuitenkin "keskustelu" näyttää pyörivän taas samoissa uomissa, kuin aina ennenkin...
Olen todella kysymys merkkinä tulenko sallimaan kasteeseen liittyviä aloituksia tässä kuussa?
Riippuu tietysti, onko aloitus mielenkiintoinen, eli tuoko aloittaja jotakin "uutta" palstalle tullessaan.
On hienoa nähdä tätä ihmisen vastaista ja nimenomaan lapsia vastaan suunnattua tekstiä jossa huokuu herätteellinen rakkaus ja tiukka välittäminen. Jos joku kastaa lapsensa jo heti syntymän jälkeen tai sitten hieman myöhemmin, ei siitä ole haittaa lapselle ollenkaan, ei siis yhtään mitään haittaa tai vaaraa.
Yksikään maailman "monista" vesipisaroista ei voi vahingoittaa ihmistä miltään kohdin, olkoon ihminen iso tahi pieni jos tähän veteen ei ole jotakin vaarallista myrkkyä tai ainetta sekoitettu. Yhtään oikeaa kastetta ei ole olemassakaan, joka perustuisi Kristuksen opetuksille tai käskyihin. Pyhän Hengen kaste ei ole vesikaste, eikä sitä anneta
kuin uskonsa toteen näyttäjälle. Valta osa maailman ihmisistä jää tätä kastetta vaille omasta tahdostaan. Ja se on oikeudenmukaista.
Lapset ovat arvokkaampia Luojen edessä kuin aikuiset, jotka ovat jo turmeluksen tiellä kulkeneet oman aikansa ja saastuttaneet itsensä niin pahasti, ettei mikään pesuaine heihin enää pysty ja tämän todistaa tämäkin suomi24 keskustelu palsta omalla epähienolla tavallaan.
Jättäkää jo lapset rauhaan, teistä yksikään ei kykene sanomaan lopullista totuutta tai antamaan oikeaa kastetta lapsille. Ihmisen voi kastaa vaikka satoja kertoja tai satojatuhansia kertoja.
Ettekö te tosiaankaan opi rakastamaan toista ihmistä ihmismäisesti ja opi kunnioittamaan teille lahjaksi annettua arvokasta elämää.
Itselläni on vbiisi tytärtä, joita ei lapsena ole liitetty riivaajien vaikutuspiiriin lapsikasteessa.
Kolme heistä on jo tullut uskoon ja käynyt kasteella. He ovat kiittäneet meitä siitä, ettemme tehneet heille uskonnollisia toimenpiteitä ennen heiltä kysymistä.
Kaikki kolme uskoon tullutta tytärtäni ovat pyytäneet, että isä kastaa heidät. Niin myös olen tehnyt.
Lasten kastamínen on ihmisoikeuksien loukkaus.
Siinähän ei asianomaiselta itseltään kysytä, tahtooko hän kasteelle. Siinä liitetään ihminen vastoin hänen omaa tahtoaan uskontoon, johon hän itse ei tahdo liittyä. Sellainen pitää lailla kieltää.
Lasten kastaminen on syntiä.
Perustelut puuttuu kokonaan, jotta voitaisiin keskustella ihmisoikeus loukkauksista. Vesi ei vahingoita ihmistä, se ei ole vahingollinen elementti elämässä ollenkaan vaan enemmänkin hyödyksi koko ihmiskunnalle. Jos joku, ihan mikä vain, ihmisyhteisö ottaa omaksi jäsenekseen ihmisen kastamalla ja ristimällä hänet omin muotomenoin, ei siinä voi olla mitään pahaa, sillä eihän siinä vahinkoa tuoteta tai vahingoiteta lasta tai aikuista millään tavalla.
Ja sitäpaitsi, suomessa jo kätilökin kastaa veteen lapsen ensimmäiseksi, eikä siinäkään ole mitään väärää tai pahaa. Ja kohtu on täynnä Luojan luomaa nestettä, eikä tässäkään ole mitään hämärää. Ja kuinka monta kertaa vanhemmat pesevät ja kastavat lapsensa veteen lapsen elämän aikana
ja tämäkin on vielä ihan luonnollista toimintaa.
Joten lasten kastaminen on lasten kastamista ja se siitä. Ja Pyhän Hengen kasteesta eivät ihmiset voi mitään päättääkkään kun eivät sitä voi hallita
millään tasolla. Ja vain siitä syystä, että Pyhä Henki ei ole ihmisen käskettävissä eikä ohjattavissa vaan se on puhtaasti taivaalliselle Isälle kuuluva ja hänestä ja hänessä toimiva
voima aivan samalla tavalla kuin ihmisen oma henki joka itse ihmistä ohjaa ja pitää kaikkia ihmisen toimintoja yllä.
Olethan sinäkin päättänyt lapsesi puolesta asioita, eikä kukaan sinua siitä syytä, jos olet tehnyt kaiken sen lapsiesi parhaaksi. Älä syytä toisia äläkä varsinkaan lapsia, sillä tämän maallisen maailman syyttäjistäkin on sanottu jo valmiiksi muutama sananen.
Tulin uskoon aikuisiässä. Sen tuloksena menin eroamaan kirkosta, jossa minua 70 -luvulla ahdisteltiin kuulusteluin.
Ja miksi ylipäätään minun piti mennä eroamaan kirkosta, johon en koskaan ollut liittynytkään?
Eikö minulle tehty jotakin väärin lapsikasteen yhteydessä?
Tuo Weijon kommentti on hyvä.
Onko sinulta viety jotakin lapsikasteen myötä ja jos on, niin mitä. Onko sinulle jäänyt näkyviä arpia kasteesta? Ja sinun omat vanhempasi kai teki päätöksen sinun kasteesta ja nimen antamisesta, kapinoitko nyt vain heitä vastaan, vai ovatko vanhempasi rikollisia? Oletko myös valmis vaatimaan Luojan tilille luomisistaan?
Etkö ole oppinut antamaan anteeksi? Mitä uskonnollista suuntausta edustat ja eikö siellä opeteta antamaan anteeksi toisille ihmisille heidän virheistään tai heidän vajavaisuudestaan.
Sopimuksia lasten asiosta tekevät lasten omat vanhemmat yksissä tuumin ja niin on Luoja säätänyt
ja antanut ihmisille järjen ja toimintavallan
hyödyksi ja oikeudeksi, joten alistu siihen.
2. Moos. 16:13
Ja tapahtui ehtoona, että peltokanat tulivat ja peittivät leirin, ja aamulla oli kaste leirin ympärinsä.
2. Moos. 16:14
Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrjäistä ja pientä, niin kuin härmää maan päällä.
4. Moos. 11:9
Ja koska kaste yöllä laskeusi leiriin, niin laskeusi myös manna sen päälle.
5. Moos. 32:2
Minun oppini tiukkukaan niinkuin sade, minun puheeni vuotakaan niinkuin kaste, niinkuin sade vihannon päälle ja niinkuin pisarat ruohon päälle.
Tuom. 6:37
Katso, minä panen villaisen nahan pihalle: jos kaste tulee ainoastaan nahan päälle ja kaikki muu maa on kuiva, niin minä ymmärrän, ettäs minun käteni kautta Israelin vapahdat, niinkuin sinä sanonut olet.
Tuom. 6:40
Jumala teki myös niin sinä yönä: ja nahka ainoastaan jäi kuivaksi, ja kaste tuli kaiken maan päälle.
2. Sam. 1:21
Te Gilboan vuoret, älköön tulko kaste eikä sade teidän päällenne, älköön myös olko pellot, joista ylennysuhri tulee; sillä siellä on väkeväin kilpi lyöty maahan, Saulin kilpi, niinkuin ei hän olisikaan ollut öljyllä voideltu.
2. Sam. 17:12
Niin me karkaamme hänen päällensä, kussa paikassa me hänen ikänä löydämme, ja karkaamme hänen päällensä, niinkuin kaste lankee maan päälle, ettemme yhtäkään jätä jäljelle kaikista hänen miehistänsä, jotka hänen kanssansa ovat.
Job 29:19
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
Ps. 110:3
Sinun voittos päivänä palvelee sinun kansas sinua mielellänsä pyhissä kaunistuksissa: sinun lapses synnytetään sinulle niinkuin kaste aamuruskosta.
Ps. 133:3
Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti.
Sananl. 19:12
Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
Jes. 18:4
Sillä näin sanoo Herra minulle: minä olen hiljakseni ja katselen majastani, niinkuin palavuus, joka sateen kuivaa, ja niinkuin kaste elonajan palavuudessa.
Jes. 26:19
Mutta sinun kuollees elävät, ja minun kuolleet ruumiini nousevat jälleen kuolleista. Herätkäät ja kerskatkaat te, jotka makaatte maan alla; sillä sinun kastees on viheriäisen kedon kaste, ja maa on kuolleet itsestänsä antava.
Hoos. 6:4
Mitä minun pitäis sinulle Ephraim tekemän? Mitä minun pitäis sinulle Juuda tekemän? Teidän jumalisuutenne on niinkuin aamullinen pilvi, ja niinkuin varhainen kaste, joka pois raukee.
Hoos. 13:3
Sentähden pitää heidän oleman niinkuin aamu-utu ja varhain lankeeva kaste, joka raukee, niinkuin akanat, jotka puhalletaan pois luvasta, ja niinkuin savu totosta.
Hoos. 14:5
(14:6) Minä tahdon Israelille olla niinkuin kaste, että hän kukoistaa niinkuin kukkanen, ja hänen juurensa leviävät niinkuin Libanon.
Miika 5:7
(5:6) Ja jääneet Jakobissa pitää myös monen kansan seassa oleman, niinkuin kaste Herralta, ja niinkuin sateen pisarat ruoholla, joka ei ketään odota, eikä ihmistä tottele.
Matt. 21:25
Kusta Johanneksen kaste oli, taivaastako taikka ihmisistä? Niin he ajattelivat isellensä, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo meille: miksi ette siis häntä uskoneet?
Mark. 11:30
Johanneksen kaste, oliko se taivaasta, eli ihmisiltä? vastatkaat minua.
Luuk. 20:4
Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisiltä?
Ef. 4:5
Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste,
Ei voi muuta todeta kun, että jos tätä on kristittynä oleminen;
Ainainen riita kuka kirkoista omaa raamatun mukaisen ja oikean kasteen.
Jos siis tätä on uskovaisena olo niin enpä taida haluta tulla joukkoonne. Mistähän löytyisi sellainen seurakunta ja hengellinen koti, että kelpaa Jumalalle ihan tällaisenaan ihan tavallisena syntisenä ihmisenä, jolla on kauhean kova Jumala kaipuu.
No tuskin te osaatte tuossa neuvojenne annossakaan olla riitelemättä, jotta taitaa olla edes turha kysyä teiltä hengellistä kotia.
Unohtakaa koko juttu.
t. yksi ihmisiin pettynyt ihminen kristittyjen joukossa..
aloittavat aina muut kuin luterilaiset. Šeriffi on näitä aivan oikein hieman harventanut.
En ainakaan itse osaa näihin vänkytyksiin suhtautua kovinkaan vakavasti. Minusta tuossa taustalla on kuitenkin jonkinlainen rakkauden henki.
Täältä löytyy Sinua siunaava ja Sinulle hyvää toivova uskovien yhteys:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Rukoilen tänään puolestasi,
että kerran olet oleva perillä Jumalan valtakunnassa,
ja saamme olla siellä yhdessä Jeesuksen kanssa.
SIUNAUSTA!
Onkin huono asia, jos keskustelut ovat tällaisia niinkuin täällä on. Nämä eivät monelta osin ole oikein rakentavia.
En tiedä osaanko tästä kovin hyvin kirjoittaa.
Yritän kuitenkin kirjoittaa joitakin ajatuksia.
Jos ns. vapaiden suuntien kanssa joutuu keskustelemaan, niin eihän kasteesta voi tulla muuta kuin erimielisyyttä, koska erimielisyys on tosiasia(!). Tietysti asia voidaan "lakaista maton alle", mutta sitten voidaan vähitellen lakaista vaikkapa kaikki Raamatun asiat maton alle. Mitä sitä sitten muustakaan niin välittää, jos ei kasteestakaan tarvitse välittää.. Näin voi mielestäni mm. yhteiskristillisyydessä käydä, ja ekumeniassa.
Tietysti on yhteiskristillisyyttäkin, mutta siinä näen saman vaaran, että voidaan olla välinpitämättömiä useista keskeisistäkin kristinuskon asioista.
Mutta siis, koska mm. kasteesta on erilaiset kannat, niin jomman kumman tulisi luopua omasta kannastaan. Tai sitten molemmat kannat tulisi hyväksyä, mutta kuka sitten määräisi että mitä saarnamies saa saarnata: lapsikastetta vai baptismia? Ja ne yhteiskristillisyyden vaarat, loppujen lopuksi pitäisi kuitenkin jonkinlainen tunnustus olla jonka perusteella tulisi toimia. Selkeintä olisi, jos tunnustus kirjattaisiin selkeästi ja ytimekkäästi ylös.
Mielestäni kasteasia on selvä, mutta on monia jotka ovat erimieltä kanssani ja silti ajattelevat olevansa kristittyjä. Ja kyllähän muissakin suuntauksissa on kristittyjä, pelastavasta armosta osallisina olevia. Mutta silti koen että monissa suuntauksissa on sellaista eksytystä, josta tahdon irtisanoutua. Tahdon tunnustaa eksytyksen eksytykseksi. Emmehän saa Jumalan sanaa tärveltävän ihan miten vain (?!).
Ja sekin on hyvä huomioida, että Perkele on olemassa. Perkele tahtoo seistä myös kristillisen kirkon johdossa, ja tahtoo sekoittaa opetukset. Jumala voi sallia eksytyksiä. Perkeleen teot tulee voida tuomita.
Tällä palstalla olevat keskustelut eivät kyllä välttämättä ole näihin kategorioihin kuuluvia vaan aika paljon on sellaista mikä ei ole kyllä missään mielessä rakentavaa. Ei kannata loukkaantua Jumalan sanaan näillä palstoilla olevien kirjoittelujen tähden.
Minusta sinun ei kannata loukkaantua ihmisten puheista. Ihmiset puhuvat mitä puhuvat. Tutki Raamattua ja tutki ihmisten kantoja. Vertaile mitä kukin sanoo kannoikseen ja että vedotaanko Raamatun sanaan oikein. Puhutaanko Raamatun sanan mukaisesti.
Mielipidettä voi olla vaikeata muodostaa asioista.
Älä loukkaannu Jumalaan ja Jumalan sanaan. Kyllä Jumala on pyhä ja hyvä, Jumalan sanassa ei ole vikaa. Eivät meidän ihmisten väärät puheet muuta Jumalaa miksikään. Ja uskovatkin ovat vajavaisia, saattavat jopa toimia huonomminkin kuin ns. uskosta osattomat.
Ja sitten on siis se Perkele. Se tahtoo repiä ihmisiä joka suuntaan. Minusta monet "uskovinakin" esiintyvät saattavat kylläkin olla Perkeleen asialla. He vain repivät ihmisiä sinne sun tänne. Ihminen ei välttämättä ole "uskovainen" vaikka sitä itse sanoisi. Perkele tahtoo esiintyä nimenomaan "valkeuden enkelinä". Hän tahtoo esiintyä uskovana, vaikka oikeasti on kaikkea muuta. Kannattaa ottaa varustukseksi Jumalan sana, Hengen miekka. Kannattaa turvautua Jumalan sanaan, evankeliumiin.
Raamatun todistuksen mukaan tämä "aika on paha". Perkele on tässä maailmassa ja Jumala sallii eksytyksiä. Kannattaa tutkia Jumalan sanaa, jottei eksyisi. Ei kannata uskoa Perkeleen väitöksiä ja hänen uskotteluitansa. Kannattaa uskoa Jumalaa ja hänen sanaansa.
Perkeleen väitökset kyllä varmasti osuvat oikeaan sen suhteen, että uskovat toimivat usein väärin. Ikävä kyllä Perkele voi usein olla tuollaisissa syytöksissä oikeassa. Mutta se ei muuta sitä asiaa, että Jumala on pyhä ja oikeassa. Ja silti saamme turvata Kristuksen sovitustyöhön. Ei meillä muuta turvapaikkaa olekaan. Emme itse itsessämme voikaan pelastua, itse itsessämme olemme mahdottomia, emme itsessämme kelpaakaan Jumalalle.
Nykypäivän seurakunta ei välttämättä ole sen kummempi kuin vaikkapa Israelin seurakunta oli VT:n aikana. Israelin seurakunta eksyi monesti kaikenlaiseen täysin pakanalliseen menoon. Ilmeisesti "näkyvä kirkko" / monet näkyvät kirkkokunnat voivat rajusti eksyä näinä viimeisinä aikoinakin. Tästähän on myös Raamatussa puhuttu.
Ja Perkele käy ympäriinsä niinkuin jalopeura, ja etsii kenet voisi niellä.
1.Pietarin kirje:
5:8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
Vielä eksytyksistä. Yritän siis sanoa että ei kannata katsoa miten ns. "uskovat" toimivat, koska todellisuudessa ei välttämättä ole kyseessä "uskovat" vaan jotain muuta. Tai kyseessä voi kyllä olla jopa uskovat, mutta jotka silti toimivat väärin. Kyllähän uskovatkin voivat langeta(!).
Siis eksytyksistä Raamatun paikkoja.
Matteuksen evankeliumi:
22:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
24:4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.
24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
Mark.
13:5 Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
13:6 Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta.
Luukkaan evankeliumi:
21:8 Niin hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen se', ja: 'Aika on lähellä.' Mutta älkää menkö heidän perässään.
Efesolaiskirje:
4:14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
2.Tessalonikalaiskirje:
2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
2.Timoteuksen kirje:
3:13 Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.
Tiituksen kirje:
1:10 Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa;
1.Johanneksen kirje:
1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
2:26 Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
3:7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
4:6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
Ilmestyskirja:
2:20 Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.
19:20 Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.
>>Kirjoitat-
>>Ei voi muuta todeta kun, että jos tätä on kristittynä oleminen;
Ainainen riita kuka kirkoista omaa raamatun mukaisen ja oikean kasteen.
Mielestäni on hieno asia, että vanhemmat välittävät lapsistaan ja vievät heidät jo vauvoina kasteelle, eli Jumalan yhteyteen.
Kaste ei pelasta ketään, ei vaikka se otettaisiin missä vaiheessa elämää tahansa.
Ainoa mikä pelastaa on usko.
Kaste antaa suojeluksen ja turvan tässä elämässä lapsillemme.He ovat näin otetut Jumalan yhteyteen ja suojelukseen.
Miksi aikuiskasteen saaneet kieltävät lapsilta tämän ihanan Jumalan suojeluksen ja rakkauden ja huolenpidon. Sitä en ymmärrä. Uskoon ei tulla sillä hetkellä kun kastetaan vaan uskoon tullaan aivan eri syistä kuin kasteesta.
Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä, että hän saa uudestisyntyä. Eli tuo on ns. Pyhän Hengen kaste, jossa ei tarvita vesiä.
Jos minä nyt menisin aikuisena uusintakasteelle antaisin piupaut koko Jumalan suojelukselle.Eli osoittaisin sillä, että lapsena saamani kaste ei ollutkaan Jumalasta.
Kunnioitan kastetta niin paljon, että en halua valella itseäni vedellä mennen tullen ja monta kertaa. Yksi vesikaste riittää. Muut kasteet ovat Pyhän hengen kastetta.
Jospa juuri sillä hetkellä kun aikoisin ottaa aikuiskasteen vastaan loppuisi vesi (olisin mm. kehitysmaissa, joissa vesi on hyvin tärkeä ja kortilla), kuolisin ennen kasteen saamista, niin olisiko paikkani kadotus, koska en ehtinyt veden loppumisen takia ottamaan aikuiskastetta.
En usko. Uskon siihen, että Jumala mittaa meitä jokaista ihmistä ihan toisin perustein kun kasteperustein.
Itse sanoma ja sana on paljon tärkeämpiä asioita kuin kaste.
Moni kuolinvuoteella oleva tahtoo ottaa Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen, lähdetäänkö häntä kiikuttamaan kohti helluntalaisten kasteallasta, voi poloista jos kuolee jo matkalla sinne.....
Minä toivon ja minä uskon, että ainoa pelastus on Jumalan Poika Jeesus Kristus. Jumalan armo näkyy juuri siinä, miten Hän antoi ainokaisen Poikansa sovittaa syntimme ristillä.
Nämä moninaiset "lahkot", joissa opetetaan aikuiskasteen tärkeyttä ovat vain viemästä pois ihmiseltä sitä todellista asiaa ja päämäärää, josta Jeesus puhui, lepoa Kristuksessa ja rakkautta ja armoa.
Aikuiskasteella turvataan seurakunnan toiminta ja siinä olevien jäsenien määrä ja evankelistien rahoitus.Kyllähän vapaat seurakunnatkin ottavat kymmenykset ihmisten palkoista. Ei kirkollisvero ole edes niin suuri, mitä vapaat seurakunnat jäseniltään ottavat.
Mutta jotta saisimme Herran huoneemme/kirkkomme, täytyy miellä olla maallista mammonaa rahaa. Valtiollinen kirkko on se, joka ei "ryöstä" jäseniään vaan ottaa kirkollisveroa aivan sopivan summan kaikilta kirkkoon kuuluvilta ja kirkkoon kuuluvat saavat ilmaisia palveluksia. Valtio rahoittaa kirkkoamme, jotta saisimme työntekijöitä ja sielunpaimenia kirkkoihin.
Onkohan tuo helluntalaisuusliike ja muut vapaat suunnat saaneet hieman vaikutteita siitä, että Jeesus oli niin fariseuksia vastaan ja kuvittelevat että kirkkoon kuuluvat ovat kaikki fariseuksia. Kyllä niitä fariseuksia ja aitoja kristittyjä löytyy ihan joka kirkosta /lahkosta.
Hengellinen koti on siellä missä sydän lepää ja löytää Jumalan yhteyden. Minulle se paikka on kirkko.
>>Kirjoitat-
>>Kaste ei pelasta ketään, ei vaikka se otettaisiin missä vaiheessa elämää tahansa.
Ainoa mikä pelastaa on usko.
Kaste antaa suojeluksen ja turvan tässä elämässä lapsillemme.He ovat näin otetut Jumalan yhteyteen ja suojelukseen.>Hepr. 11:6
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on, ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät!.>Room 10:17 "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta"!.>Kirjoitat-
>>Uskon siihen, että Jumala mittaa meitä jokaista ihmistä ihan toisin perustein kun kasteperustein.
//Vastaan-
//Jumalan mittaa meidät vain sillä perusteella, onko meillä usko Jeesukseen Kristukseen!
Olemmeko Kristuksen veren suojaamat! Vain sillä perusteella Jumala uskovat mittaa!
Hän ei tuijota kasteeseen jolla ei ole lunastus ja pelastus voimaa, vaan siihen onko meillä usko Jeesukseen! Ja jos meillä on usko Jeesukseen ja hänen täytettyyn Golgatan uhrisovitukseensa meidän puolestamme, niin silloin meillä on riittävä "suoja" Kristuksen uhri ansion perusteella "uskon kautta"! Ei kasteen ansiosta!
>>Kirjoitat-
>>Minä toivon ja minä uskon, että ainoa pelastus on Jumalan Poika Jeesus Kristus. Jumalan armo näkyy juuri siinä, miten Hän antoi ainokaisen Poikansa sovittaa syntimme ristillä.>Kirjoitat-
>>Hengellinen koti on siellä missä sydän lepää ja löytää Jumalan yhteyden. Minulle se paikka on kirkko.
// Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä, että hän saa uudestisyntyä. Eli tuo on ns. Pyhän Hengen kaste, jossa ei tarvita vesiä. //
// Yksi vesikaste riittää. Muut kasteet ovat Pyhän hengen kastetta. //
Hyvä kun näet lapsikasteen olevan riittävä.
Mutta yhden huomion voisin kirjoittaa. Tämän varmastikin tiedät, mutta voisin silti varmuuden vuoksi lisätä, että luterilaisittain opetetaan kasteesta hieman eri tavoin.
Mm. Vähä katekismus, varsinkin jälkimmäinen lainaus:
// Mitä kaste antaa ja hyödyttää?
Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.
Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset?
Vastaus:
Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." //
// Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus?
Vastaus:
Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma." //
->
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
Lähinnä karismaattisissa suuntauksissa voidaan korostaa enemmän tuota erillistä Pyhän Hengen kastetta. Ja tiesitkö, että nimenomaan helluntailaisuudessa esiintyy tuollaista erillisen Pyhän Hengen kasteen opetusta?
Vielä voisin laittaa linkin Isooon katekismukseen, kasteesta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
Yritän vain näillä kirjoituksillani saada aikaan sitä yhteistä henkeä joka kristityissä pitäisi olla.
Katsomatta mm. kasteoppiin, pitäisi heitä yhdistää yksi ja sama asia JEESUKSEN KRISTUKSEN SISÄINEN TUNTEMUS.
Kastetta ja Jumalan armoa pidetään halpana, jos alamme ihmisinä olemaan niin viisaita sanomaan mikä on Jumalasta ja mikä ei.
Tuomitsemaan kuten Jumalakin sen mikä oppi on oikea ja mikä väärä.
Keskustelua saa olla ei siinä mitään, mutta suoranainen "minä tiedän "-tyyli on jo itsensä korottamista Jumalan yläpuolelle ja sitä ei kaiketi Jumala edes hyväksy.
Tiedän olevani lapsen asteella uskon asioiden tietämyksessä, mutta en halua edes aikuistua tästä, jos uskominenkin menee noin vaikeaksi, että kaikki pitää olla präntilleen ja juuri niin kuin kohdassa se ja se sanotaan.
Jeesushan sanoo, että lapsen kaltaiseten on Jumalan valtakunta.
Pysyn siis tiedoissani lapsen kaltaisena ja haluan uskoa rakastavaan kaikkivoipaan Isään Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, joka kuoli kärsi meidän syntiemme tähden, jotta meitä ei enää tuomittaisi tekojemme mukaan, vaan saisimme armosta pelastuksen yksin ottamalla Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksamme.
Amen
Kaiken ydin on siinä, että luterilaisuus kieltää Pyhän Hengen toiminnan ja sen johdosta Hän ei ole voinut johdattaa heitä kaikkeen totuuteen. Kaste kuuluu koko totuuteen ja se on kirjoitettu Jumalan Sanassa kyllin selvästi. Siltä tieltä ei eksy hullutkaan...
Usko ja sitten uskovan upotuskaste muuta Uuden Liiton vesikastetta ei ole Jumala antanut.
Oletko nyt kenties ihan varma, että tapasi keskustella sisarien/veljien kanssa on rauhanomaista ja kristuksen mielen mukaista.
Kuka sinulle on kertonut, että asiat ovat noin kun sanot? Joku ihminen?
Emme me voi mennä "moittimaan" jonkin uskonlahkon/kirkon kastetta tai muita traditioita, sillä ne ovat kaikki perustettu alunperin aivan oikeassa Jumalan Hengessä.
Eikä se ole Jumalan Henki, joka käskee meitä moittimaan toisen kirkon/lahkon oppeja.
Meidän tulisi pitää yhteisestä Vapahtajastamme kiinni ja kulkea käsi kädessä, seurakuntaan katsomatta kohti taivastietä.
Joh.13:34-35
"Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Rakastan Jeesusta ja myös lähimmäisiäni. Rukoilen, että mahdollisimman moni löytäisi Jeesuksen omaan elämänsä Herraksi.
Toisaalta vihaan harhaoppia ja sen takana olevaa saatanaa. Ei voi palvella kahta herraa kun toista rakastaa niin toista vihaa näin Jeesus on sanonut sanassaan.
Veljiäni ja sisariani ovat Jeesuksessa Kristuksessa olevat, joissa on Totuuden Henki, Pyhä Henki.
Jeesuksen opetuksen mukaan kaikki ihmiset ovat veljiäsi ja sisariasi eivät vain tiettyyn uskonlahkoon kuuluvat uskovat.
Jeesus kehoittaa rakastamaan lähimmäistään ja lähimmäisellä hän tarkoittaa jokaista ihmistä myös Jumalankieltäjää, ei ainoastaan niitä joissa on Totuuden Henki ja Pyhä Henki.
Miten nuo Krituksen rakkauden ulkopuolelle jääneet saisivat koskaan kuullua ihanasta pelastuksesta,jos ulottaisimme rakkautemme koskemaan vaan uskoon tulleita sisaria/veljiämme.
"Kuule Isä Taivaan pyyntö tää,
auta ettei kukaan yksin jää.
Auta Isä lastas kärsivää.
Siunaa koko maailmaa"
Aamen, nimimerkki uskova.
On ilo lukea näin aamutuimaan selvää
sanomaa.
Ilo tuli sydämeeni.
Kiitos.
Ei todentotta kaikki ole minun sisaria ja veljiä ei lihallisesti eikä hengellisesti. Voisitko ystävällisesti laittaa raamatun kohtia missä Jeesus näin opetti.
Juutalaisista ja opetuslapsistaan Jeesus kyllä käytti sitä nimitystä mutta ei perkeleen lapsista.
Lähimmäisiä ovat kylläkin... ja niitä kyllä rakastankin ja haluan viedä heille evankeliumin sanomaa. Luepa uudelleen aikaisempi vastaukseni.
tuo viestisi on kaikilta osin ihan mätä.
Se ei ole Jumalan Sanan mukainen muuta kuin viimeisen kappaleen kohdalla ja sekään ei kuulu tähän asia yhteyteen sillä siinä puhutaan Jeesuksen opetuslasten keskinäisestä rakkaudesta.
Valitan. Kannattaisi lukea raamattua Pyhän Hengen avustuksella. Hän avaa kirjoitukset.
Kiitos. Olet todella ihastuttava ja Kristuksen mielen mukaisesti toimiva ja ajatteleva uskova.
Ikävä vain, että et halua minun kuuluvan sisariisi/veljiisi.
Luen raamattua ja luen sitä rukoillen Pyhää Henkeä avaamaan sanan minulle.
Anteeksi jos sanani satuttivat sinua, kun sanoin, että kaikki ihmiset olemme sisaria/veljiä keskenämme.
Mutta se on vain pieni tosiasia, että olemme kaikki Jumalan luotuja ja siksi arvokkaita hänelle.
Meillä kaikilla maailman ihmisillä on yhteinen Isä Jumala.
Tarkoitit kenties siskoja/veljiä uskossa?
Se on eri asia.
Kiitän vielä kerran kannustavista ja kristillistä rakkautta huokuvista sanoistasi uskova.
Olet päässyt pitkälle tuntemuksessasi Jumalaan.
Pääsenköhän koskaan niin lähelle Jumalan, että uskallan ottaa oikeuden "moittia" ja "nimitellä" kanssa sisariani.
Siunausta elämääsi.
Jumalan rakkaus on sitä, että kääntää toisenkin poskensa kun lyödään eikä lyödä takaisin vaan annetaan Jumalalle asiat selvitettäviksi ja rukoillaan Häneltä nöyrää ja anteeksi antavaa mieltä.
sinua siunaten
(Matt.22:39) "Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"
(Room 12:10)
"Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne"
(1Tess.4:9)
"Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne."
(Hb 13:1)
"Pysyköön veljesrakkautenne elävänä"
(2 Pt 1:7)
"jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta"
(1 Pt 1:22)
"Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne"
Jos olet sitä mieltä, että ne jotka eivät kuuluu samaan seurakuntaan kuin sinä eivät ole veljiä ja sisariasi on se sinulle oikein. Ei sinun tarvitse tehdä niin kuten minä ajattelen ja sanon.
Minä taas olen ymmärtänyt , että jokaikinen ihminen on täällä maanpäällä minun veljeni ja sisareni, joita kohtaan minulla on oltava rakastava mieli ja hyvä tahto.
Kuten tuossa jo aiemmin kerroin, en ole mitenkään "oppinut" vaan uskoni on kuin lapsella.
"Luja luottamus siihen mitä toivon ja ojentauminen sen mukaan mitä en näe.... ja toivon että Jumala minua ajattelee."
Eikö Jeesuksen omat Sanat ole ratkaisevia?
Luetaan Matteus 12:48-50:
"Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?"
Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!
Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."
Ne, jotka hylkäävät pyhän kasteen, kastattamalla itseään uudelleen, tai jättämällä lapset kastamatta nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen; he hylkäävät Jeesuksen Kristuksen. Totuuden.
1.Joh.5
6. Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7. Sillä kolme on, jotka todistavat:
8. Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
9. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
Henki ja vesi ja veri
Tarkoittaakohan tuo myös jonkin verran tällaista:
sana, kaste ja ehtoollinen
Veri viittaa Jeesuksen ristillä vuodattamaan vereen ja ehtoolliseen.
Henki vaikuttaa sanan kautta.
Eikö nyt ole tämän viestiketjun loppukommentin paikka?
Lopullinen sana löytyy Apostolien tekojen 2. luvun jakeista 38, 41:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin. "
Ja
22 luvusta, jakeesta 16:
16. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
LOPPU
"Niin Pietari sanoi heille (aikuisille): tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu."
Apt.16
14. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä mitä Paavali puhui.
15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen; jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä. Ja hän vaati meitä."
Tässäpä kaikki Uuden testamentin vesikasteesta kertovat kohdat.
Ei selityksiä:
Lukijalle omantunnon tehtävä
Raamatun todistus uskovien kasteesta:
Kaste upottamalla: Room. 6:3-5; Kol. 2:12;
1 Kor. 10:1-2; 1 Piet. 3:20-21; Apt. 8:37,38 ja 39; Joh.3:23.
Jeesuksen Kristuksen kaste esimerkkinä:
Matt. 3:13-17; Mark.1:9,11; Luuk. 3:21.
Kastekäsky: Matt. 28:18-20; Mark. 16:15-16.
Ensimmäinen kristillinen kaste helluntaipäivänä: Apt. 2:37-42.
Filippus kastoi Samariassa: Apt. 8:5, 12, 13.
Hoviherran kaste: Apt. 8:35-39.
Paavalin kaste: Apt. 9:18; Apt. 22:16.
Kornelius ja hänen ystävänsä kastetaan: Apt.10:47-48.
Paavali kastoi Korinttossa: Apt.18:8; 1 Kor.1:16;
1 Kor. 16:15.
Uskoon tulleitten kaste Efesossa: Apt. 19:1-6.
Paavalin selvitys kasteesta: Room. 6:3-5; Kol.2:12; Efes. 4:5; 1 Kor.12:13; Gal. 3:27; 1 Kor.15:29.
Hebrealaiskirjeen maininnat kasteesta: Hebr. 6:1-2; 10:22.
Pietarin lausunto kasteen olemuksesta: 1 Piet. 3:21.
Mihin Nimeen kastettiin: Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5; 1 Kor. 1:15; Kol. 3:17.
Fariseukset tekivät Jumalan aivoituksen tyhjäksi kasteen hylätessään: Luuk. 7:29-30.
Perhekuntien kasteet: Apt.10, Kornelius: Koko perhekunta tuli uskoon eli pelastui Pietarin sanojen kautta (Apt.11:14). ”Nyt olemme siis tässä kaikki kuullaksemme, .. mitä Herra on käskenyt sinun puhua” (10:33).
”… tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat” (10:44).
”Ja Pietari käski kastaa ne, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen niin kuin hekin (10:47-48), ja siis puhuneet kielillä (10:46).
Apt. 16:12, Lyydia:
Lyydia ja naiset kuuntelivat (16:13-14). Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin puheesta (16:14).
”… hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: Jos te pidätte minua Jumalaan uskovaisena..” (16:15).
Veljet Lyydian huoneessa rohkaisivat apostoleja (16:40).
Apt. 16:27, Vanginvartija: ”Mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (16:30).
”Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä KAIKILLE, jotka hänen kodissansa olivat” (16:32).
”… hän ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta (16:33). ”… riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi” (16:34).
Apt. 18:8, Krispus: Paavali puhui synagoogassa (18:4) ja todisti, että Jeesus on Kristus (18:5). ”Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet nkorinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin (18:8).
1 Kor. 1:16, Stefanas: ”Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan” (1 Kor. 1:16).
”Te tunnette Stefanaan perhekunan…, he ovat antautuneet pyhien palvelukseen (1 Kor. 16:15).
Seuraaville riveille sopii merkata
Raamatun todistus sylilasten kasteesta:
……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………
Kristityt on kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen (Matt.28:19-20)
Ei hän jättänyt pois mitään olennaista ,sillä juuri tuo-(41)jae, on tuon (Apt 2:38-39) varsinainen loppulause! Itseasiassa lukeminen pitäisi aloittaa jo jakeesta-(36)lähtien!
Juuri jae -(41) antaa lopullisen tiedon Pietarin julistuksen seuraamuksesta kuulijoissa ja heidän lupullisesta valinnan suorituksestaan!
>>41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
"Kun ihmiseen uskon kautta tulee Jumalan Henki, hän toimii ja pyrkii toimissaan vain Jumalan tahdon mukaiseen vaellukseen! Jumalan Hengen vaikuttamana.upotettu. 13.11.2004 klo 01.59 "
-----------------------
Raamatun mukaan uskoontulo ei merkitse automaattisesti Pyhän Hengen saamista (Apt.19:1-6)
Pyhä Henki liittyy kasteeseen (Matt.28:19-20, Apt.2:38-39)
"niin te saatte Pyhän Hengen lahjan"
...edellinen kirjoitus uudelleen! Siinä on vastaus! Mutta vastaan tähän...
>>Kirjoitat-
>>Raamatun mukaan uskoontulo ei merkitse automaattisesti Pyhän Hengen saamista(Apt.19:1-6)
//Vastaan-
//Jakeessa -(6) on kysymys Pyhällä Hengellä täyttymisestä! Siitä on viitaus - (Apt 2:4) jakeeseen.
Apt 18:25 kertoo että Apollos tunsi Herran tien ja puhui "palavana hengessä"! Hänellä oli siis jo Jumalan Pyhä Henki vaikka tunsi vain Johanneksen kasteen! Tuossa on sana "hengessä", se on Kreikan kielessä "pneuma", ja tarkoittaa nimenomaan Jumala Pyhää Henkeä!
Toisinsanoen Apt 19:1-6 kertoo Jumalan Pyhällä Hengellä täyttymisestä! Jossa saadaan Jumalan "voima" työskennellä evankeliumin työssä!
Kasteessa he eivät tätä Pyhää Henkeä saaneet, vaan siinä kun Paavali rukouksessa laittoi kätensä heidän päälleen ja rukoili heidän puolestaan, Pyhällä Hengellä täyttymiseksi!
Kasteelle meneminen on Jumalan "tahdon" täyttyminen uskovan kohdalla, ja näin tehden hän saa lahjaksi Pyhän Hengen "voiman"! Sekä siihen liittyvät merkit!
>>Mark 16:15-20
Ja hän sanoi heille: Saitteko Pyhän Hengen silloin kun tulitte uskoon? (Apt.19:2)
Kysymys jo puhuu puolestaan.
Lue tarkkaan! Ja erityisesti jae-(9)
>>1 Kor 12:1 Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä.
2 Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin.
3 Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä.
4 Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
5 ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
6 ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
7 Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9 "toinen saa uskon samassa Hengessä"!, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä!
Kyse lienee erityisestä uskon armolahjasta tiettyyn tarkoitukseen, jota kaikilla seurakuntaisilla ei ole, kuten ei kaikilla ole kaikkia armolahjoja. Uskoa sanotaan olevan myös eri määrä eri uskovilla, mikä kullekin on suotu.
9 "toinen saa uskon samassa Hengessä"!, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä!
Nimimerkki Upotettu toi esiin kirkasta asiaa Apt. 2 luvusta. Siinä todella on hyvin selkeä sana, jos sitä ei aleta vääristellä.
Jae 40 on jäänyt paljon huomiota vaille:
"Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."
Pietari kehoitti siis ymmärryksen iässä olevia ihmisiä erottautumaan tämän maailman syntielämästä. Noin kolmetuhatta otti vastaan kehoituksen. Jae 41 sanoo jatkon:
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ( siis antoivat pelastaa itsensä "tästä murjasta sukupolvesta), NE KASTETTIIN, ja niin heitä lisääntyi ... "
Asia on selvääkin selvempi.
PS. Jotkut sanovat, ettei heille ole kasteasia vielä auennut. Siihen ratkaisu on: AVAA RAAMATTUSI, niin se on auki. Sulje Raamattusi, niin asia on suljettu.
Lapsen kasteesta:
"Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
jotta syntinne annettaisiin teille anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne,
ja myös niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Apt. 2:38-39
"Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi:"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."
Luuk. 18:15-17
"Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat
Jeesuksen luo ja kysyivät:
"Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen,
asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
"Totisesti, ellette käänny ja tule tämän lapsen kaltaisiksi,
te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi,
on suurin taivasten valtakunnassa."
Matt. 18:1-4
(Raamattu puhuu Johanneksesta, joka oli ihminen):
hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä
hamasta äitinsä kohdusta.
Luuk. 1:15
En minä vähättelisi lapsikastetta vaan päinvastoin.
Näen vanhempien olevan rakastavia jos vievät lapsensa kasteelle, jo ennenkuin lapsi ymmärtää mitä on olla Jumalan lapsi.
Näin lapsi saa siunauksen ja Jumalan suojeluksen mukaansa kohti aikuisuutta, jolloin on paljon myllerrystä ja kysymyksiä elämän tarkoituksesta.
Mikäli lapsi on jo annettu vauvana kasteessa Jumalan yhteyteen on lapsen tie oleva suojattu ja vievä kohti Jumalaa jos tien oikein osaa kartoittaa.
Lopullinen ratkaisu uskosta ja päätös Jeesuksen seuraamisesta on lapsen aikuisena tekemä ratkaisu, johon ei tarvita uusinta kasteita.
Itse olen onnellinen, että vanhempani kastoivat minut jo vauvana. Näin sain suojan pahuudelta ja kaikelta pimeältä. Opin elämään Jumalan lapsena ja Hänen enkelinsä suojasivat minua pienenä kun pelotti.
Ilman tätä tietoa jo lapsena olisin ollut kovinkin onneton ja heitteillä, mutta minulla oli aina kaiken takana turvallinen ja rakastava Taivaan isä, joka rakasti minua silloinkin kun pelotti.
Se myös antoi moraalin. Tiesin että mikään teko ei ole Taivaan Isältä piilossa, se esti minua tekemästä "pahaa".
Miksi meidän pitäisi viedä lapselta tämä kasteen tuoma Jumalan rakkaus ja armo pois.
Itse henkilökohtaisen uudelleen syntymisen sitten koin noin 30 vuotiaana, kun sain ottaa Pyhän Hengen Kasteen vastaan.
Mutta tärkein on kuitenkin itse usko ei kaste.
siunaten...
Niin kohdat tosiaan puhuu vain yhdestä kasteesta ja ympärileikkauksen paikalle kaste tuli (kol.2:11-12), joka koski, ja koskee myös vauvoja.
Hengenluomaan yhteyteen kuuluu vain yksi kaste, ja kun Jeesus on kuollut myös pienten lasten puolesta, tulee heillä olla myös tämän lunastuksen merkki, Pyhän Hengen sinetti.
Raamatussa ei kertaakaan mainita kastettavan vauvoja. Siellä kastettiin vain niitä jotka olivat tulleet uskoviksi ja kykenivät sen itse ilmaisemaan. Ei vauvoja. Lapsikaste on ihmisten, EI Jumalan oppi.
Se on totuus eikä se muuksi muutu.
Raamatun Sanalla ei voida suoraan muita vesikasteita perustella. Uskovien upotuskastetta ei tarvitse selitellä ja perustella koska se on luettavissa suoraan Julaman Sanasta. Siihen viittaavat myös Vanhan testamentin ihanat esikuvat.
Jaaha
”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan… (Matt 7:1-2)”
Tämän asian kanssa on myös oltava äärimmäisen tarkka.
Meidän tulee olla varmoja, jos me tuomion sanoja lausumme. Ja sen tulee tapahtua myöskin oikeassa motiivissa ja rakkaudessa, Pyhässä Hengessä. Eikä siinä ole kysymyksessä silloin varsinaisesti ihmisten tuomitseminen, vaan heidän tekojensa tuomitseminen.
On myös äärimmäisen tärkeää katsoa peiliin itseänsä, ettei käy niin, että näkee kyllä tomuhiukkasen veljensä silmässä, mutta ei huomaa palkkia omassa silmässään (Matt 7:3 KJV). Tulee ensin ottaa tuo järeä palkki omasta silmästä, jonka jälkeen tomuhiukkanen veljen silmästä onkin jo helppo ottaa pois.
Siunausta