Tai no, tuo kuulostaa melko dramaattiselta, en sentään pettynyt häneen tai mitään. En ole koskaan ollut näitä, ketkä kysyvät, että miksi Jumala sallii pahojen asioiden tapahtuvan (vielä vähemmän ymmärrän sitä ateistien suusta, voin nyt mainita: te ette voi ymmärtää sitä, koska ette usko Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään ja siihen koko järjestelmään. Kristityt uskovat, että pahoista teoista saa kyllä maksaa, mutta ei vielä tässä elämässä. Jumala antoi ihmisille vapauden, joten hän ei puutu tässä elämässä).
Olen aina ollut liberaali kristitty normaalista perheestä eikä minulle koskaan tuputettu uskontoa. En ole koskaan kieltänyt tieteiden saavutuksia ja evoluutio-oppia. Uskoni on ollut todella positiivisvireistä: en ole korostanut syntejä, vaan ennemmänkin kristillistä hyvyyttä ja rakkautta. Usko on ollut voimavara ja olen saanut siitä niin paljon iloa. Ulkomaailmaan en ole uskoani paljon tuonut ilmi, enkä muutenkaan tykkää ilmoittaa kovaan ääneen poliittista kantaani, esimerkiksi (ei ole Kristillisdemokraatit, sanotaan tässä nyt.)
Mutta nyt on ollut muutaman kuukauden ajan vaikeaa ja minusta tuntui, että etäännyn koko ajan Jumalasta. Eilen olin jotenkin erityisen herkällä päällä ja joku ateistikaveri tuli sanoneeksi, miten Jeesusta ei koskaan ollutkaan ja että hän on vain myytti, osa vain jotain hyvin tavanomaista nuorisoporukan keskustelua, jossa joskus kiistellään kristinuskon haitallisuudesta, ei sen enempää. Jotenkin nuo sanat painuivat syvälle sisimpääni ja yöllä ulkona tunsin sen. Jumalaa ei ole. Hän on vain myytti. Ei-todellinen, ei koskaan ollutkaan.
Niin pieneltä kuin uskon menettäminen voikin tuntua, voin kertoa eilisen olleen yksi elämäni kauheimpia päiviä (olen nuori vielä, joten kauheita päiviä ei ole paljoa takana). Uskoni oli kaiketi vielä lapsenuskoa, hyvää ja viatonta. Kuvitelkaa, että teillä olisi hyvin rakkaudentäyteinen ja lempeä isoisä, joka on ollut teille hyvin rakas ja josta te olette saaneet voimaa ja yhtäkkiä te vain saisitte tietää, ettei häntä koskaan ollutkaan.
Olen ihan vitun onneton.
Joku teistä varmasti tulee ja sanoo tämän olevan joulupukki-kokemus. Huomenta, tervetuloa todellisuuteen! Pettymys, kun ei olekkaan mitään Joulupukin pajaa missä tuhannet tontut askartelevat haluamiasi leluja. Mutta ei, tässä on kysymys jostain paljon suuremmasta.
Mutta mitä vikaa minun uskossani oli? Mitä vikaa uskossa ylipäätänsä on? Tiedän, että konservatiiviset ja fundamentalistiset kiihkoilijat jotka polkevat yhteiskuntaa paikallaan häiritsevät, mutta miksi joillekkin ateisteista pelkkä sana "uskonto" on niin vastenmielinen?
Mitä minulla on nyt enemmän? Ei mitään. Saan edelleen inspiraatiota Jeesuksesta ja hänen opeistaan, vaikken enää häneen uskokkaan. Uskoin jo ennen evoluutioon. Kannatin jo ennen homojen oikeuksia.
Nyt haluankin kysyä: Miksi jotkut ateistit ovat niin vihamielisiä uskontoja kohtaan? Eikö sen pitäisi olla se ja sama? Tietenkin, voitte kysyä miksi jotkut kristityt ovat niin vihamielisiä ateismia kohtaan, mutta mielestäni se on paljon ymmärrettävämpää (joskaan ei oikeutetumpaa) koska heillä on tietty oppi takanaan.
Miksi joidenkin ateistien tavoitteena on uskonnon poistaminen, ei vain yhteiskunnallisesta toiminnasta mutta myös ihmisten sydämistä? Tiedän, että monoteistiset uskonnot aiheuttavat sotia, mutta eihän uskonnon poistaminen ole siihen mikään ratkaisu. Vaikka se onkin naurettavaa, jos joku saa siitä voimaa ja iloa, miksi se on silti väärin?
Kutsuin joskus näitä vihamielisiä ateisteja anti-teisteiksi. Sanon vielä, vanhan uskoni pohjalta: älkää olko anti-teistejä. Saatte te kritisoida, mutta älkää olko anti-teistejä.
Anteeksi, ateismin ilot eivät ole vielä auenneet. Kyllä se tästä.
Olen aina ollut liberaali kristitty normaalista perheestä eikä minulle koskaan tuputettu uskontoa. En ole koskaan kieltänyt tieteiden saavutuksia ja evoluutio-oppia. Uskoni on ollut todella positiivisvireistä: en ole korostanut syntejä, vaan ennemmänkin kristillistä hyvyyttä ja rakkautta. Usko on ollut voimavara ja olen saanut siitä niin paljon iloa. Ulkomaailmaan en ole uskoani paljon tuonut ilmi, enkä muutenkaan tykkää ilmoittaa kovaan ääneen poliittista kantaani, esimerkiksi (ei ole Kristillisdemokraatit, sanotaan tässä nyt.)
Mutta nyt on ollut muutaman kuukauden ajan vaikeaa ja minusta tuntui, että etäännyn koko ajan Jumalasta. Eilen olin jotenkin erityisen herkällä päällä ja joku ateistikaveri tuli sanoneeksi, miten Jeesusta ei koskaan ollutkaan ja että hän on vain myytti, osa vain jotain hyvin tavanomaista nuorisoporukan keskustelua, jossa joskus kiistellään kristinuskon haitallisuudesta, ei sen enempää. Jotenkin nuo sanat painuivat syvälle sisimpääni ja yöllä ulkona tunsin sen. Jumalaa ei ole. Hän on vain myytti. Ei-todellinen, ei koskaan ollutkaan.
Niin pieneltä kuin uskon menettäminen voikin tuntua, voin kertoa eilisen olleen yksi elämäni kauheimpia päiviä (olen nuori vielä, joten kauheita päiviä ei ole paljoa takana). Uskoni oli kaiketi vielä lapsenuskoa, hyvää ja viatonta. Kuvitelkaa, että teillä olisi hyvin rakkaudentäyteinen ja lempeä isoisä, joka on ollut teille hyvin rakas ja josta te olette saaneet voimaa ja yhtäkkiä te vain saisitte tietää, ettei häntä koskaan ollutkaan.
Olen ihan vitun onneton.
Joku teistä varmasti tulee ja sanoo tämän olevan joulupukki-kokemus. Huomenta, tervetuloa todellisuuteen! Pettymys, kun ei olekkaan mitään Joulupukin pajaa missä tuhannet tontut askartelevat haluamiasi leluja. Mutta ei, tässä on kysymys jostain paljon suuremmasta.
Mutta mitä vikaa minun uskossani oli? Mitä vikaa uskossa ylipäätänsä on? Tiedän, että konservatiiviset ja fundamentalistiset kiihkoilijat jotka polkevat yhteiskuntaa paikallaan häiritsevät, mutta miksi joillekkin ateisteista pelkkä sana "uskonto" on niin vastenmielinen?
Mitä minulla on nyt enemmän? Ei mitään. Saan edelleen inspiraatiota Jeesuksesta ja hänen opeistaan, vaikken enää häneen uskokkaan. Uskoin jo ennen evoluutioon. Kannatin jo ennen homojen oikeuksia.
Nyt haluankin kysyä: Miksi jotkut ateistit ovat niin vihamielisiä uskontoja kohtaan? Eikö sen pitäisi olla se ja sama? Tietenkin, voitte kysyä miksi jotkut kristityt ovat niin vihamielisiä ateismia kohtaan, mutta mielestäni se on paljon ymmärrettävämpää (joskaan ei oikeutetumpaa) koska heillä on tietty oppi takanaan.
Miksi joidenkin ateistien tavoitteena on uskonnon poistaminen, ei vain yhteiskunnallisesta toiminnasta mutta myös ihmisten sydämistä? Tiedän, että monoteistiset uskonnot aiheuttavat sotia, mutta eihän uskonnon poistaminen ole siihen mikään ratkaisu. Vaikka se onkin naurettavaa, jos joku saa siitä voimaa ja iloa, miksi se on silti väärin?
Kutsuin joskus näitä vihamielisiä ateisteja anti-teisteiksi. Sanon vielä, vanhan uskoni pohjalta: älkää olko anti-teistejä. Saatte te kritisoida, mutta älkää olko anti-teistejä.
Anteeksi, ateismin ilot eivät ole vielä auenneet. Kyllä se tästä.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Olit jo tätä ennen menettänyt tai et koskaan ollutkaan omannut uskoa noin puoleen miljoonaan eri ihmisen keksimään jumalaan kuten allah, brahman, anubis, zeus, thor.... jahven ja jeesuksen heivaaminen samaan romukoppaan näiden muiden jumalien sekaan ei loppujen lopuksi ole iso askel.
Kysy itseltäsi miten jotkut voivat uskoa Jeesukseen, vaikka ovat nähneet nuo samat väitteet ja todisteet mitkä ateistikaverisikaverisi kertoi. Eivät he kaikki ole oppimattomia, tyhmiä, naiiveja ja kovapäitä.
Ateiksi ei tulla päättämällä. Ateistiksi kasvetaan hitaasti tai sitten sitä ollaan alusta pitäen riippuen kasvatuksesta ja älykkyydestä. Ensimmäinen varsinainen askel kohti ateismia otetaan, kun ymmärretään uskonnon syvin olemus jossakin määrin. Uskonto on aivopesua ja tapa manipuloida sekä hallita isoja ihmismassoja näiden sinisilmäisyydellä, taikauskolla ja mahdollisen kuoleman jälkeisen elämän pelolla.
Nämä seikat kun sisäistää alkaa usein oman maailmankuvan uudelleenluominen ja omien arvojen täysin rationaalinen uudistaminen, joka viimeistään johtaa liberalismiin ja Raamatun hylkäämiseen. Ota huomioon, että ateistikin voi uskoa esim.tuonpuoleiseen tai muuhun, sillä ateismi tarkoittaa pelkästään jumalattomuutta.
Ateismi on pitkä prosessi. Muodostat vielä uutta maailmankuvaa, mikä voi tuntua "väärältä" vanhan aivopesun takia.
ateismusmaximus
"Ateistiksi kasvetaan hitaasti tai sitten sitä ollaan alusta pitäen riippuen kasvatuksesta ja älykkyydestä."
Olet itse varmaan hyvin älykäs ihminen, mutta ei kannata väheksyä kristittyjen, varsinkaan liberaalikristittyjen älykkyyttä. Tunnen niistä kuvioista paljon erittäin älykkäitä ihmisiä, enemmän painottaisin kasvatuksen, koulutuksen, suvun historian ja kulttuurin vaikutusta uskonnollisten uskomusten omaksumisessa. Myös sattuma,millaisia ihmisiä kohtaa vaikuttaa paljon siihen mihin suuntaan jonkun ihmisen kehitys lähtee kulkemaan. Liberaali luterilaisuus on täysin ja syvällisssä mielessä erityyppistä uskonnollisuutta kuin fundamentalismi.
Liberaalilla luterilaisuudella ei ole oikeastaan paljonkaan tekemistä kristinuskon, tai ylipäänsä minkään uskonnon kanssa.
Kun kyselyissäkin on selvinnyt, että vain noin neljännes suomalaisista uskoo kristinuskon Jumalaan. Ja kuitenkin kolme neljännestä kuuluu kirkkoon. Niin tästä on aika helppoa päätellä, että vähintäänkin puolet kirkkoon kuuluvista ei edes usko kristinuskon jumalakäsitteeseen.
Minäkin olen elämäni aikana tuntenut erinäisiä pappeja. Huvittavaa kylläkin, niin yksikään heistä ei edes uskonut jumalaan - minkä he saattoivat kahden kesken joskus luottamuksella paljastaa. Eivät tietenkään julkisesti, koska kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Evlutkujen kirkko on yksi leipäpappien ja välinpitämättömien tapakristittyjen perinnekerho, johon kuulutaan joko työn ja toimeentulon vuoksi, tai sitten kulttuuriperinteen vuoksi. Jumala ei pahemmin kiinnosta, paitsi lestoja ja viidesläisiä. Jotka taas ovat juuri niitä fundamentalisteja, etupäässä.
Kenen leivissä
"Evlutkujen kirkko on yksi leipäpappien ja välinpitämättömien tapakristittyjen
perinnekerho, johon kuulutaan joko työn ja toimeentulon vuoksi, tai sitten kulttuuriperinteen vuoksi. Jumala ei pahemmin kiinnosta, paitsi lestoja ja
viidesläisiä. Jotka taas ovat juuri niitä fundamentalisteja, etupäässä."
Kristittyjen yhteisö jossa itse olin vuosikymmeniä, ei ollut välinpitämättömien tapakristittyjen yhteisö. Minun tapaamani papit joiden kanssa olen keskustellut, heitä on vuosien saatossa ollut paljon ovat kaikki uskoneet jumalaan, mutta eritavoin kuin fundamentalistit. Agnostikko teisti pappeja tiedän, mutta en ateisti pappeja. Mielenkiinnolla tutustuisin ateisti pappiinkin.
Siinä yhteisössä autettiin ja hyväksyttiin joukkoon jokainen. Mutta sinun mielipiteesi ovat muokkautuneet omien kokemustesi perusteella, kuten kaikkien. Kuitenkin tiedän ettei kokemuksesi edusta koko todellisuutta.
Olen kyllä ottanut ja saanut kaikki kirkon tarjoamat edut sen ajan kuin siihen yhteisöön kuuluin. Erittäin hyviä ystäviä myös jäi sieltä lähdettyäni.
"En ole koskaan ollut näitä, ketkä kysyvät, että miksi Jumala sallii pahojen asioiden tapahtuvan (vielä vähemmän ymmärrän sitä ateistien suusta"
Kristinusko väittää pääsääntöisesti jumalan olevan kaikkitietävä, kaikkihyvä ja kaikkivoipa ja lisäksi hän ainakin raamatun mukaan vihaa pahuutta.
Tästä syntyy väistämättä ristiriita, koska kaikkitietävän tulisi ymmärtää pahuuden kaikki syyt ja seuraukset, kaikkivoipuuteen yhdistettynä moisen ilmiön olemassaolo olisi ollut mahdollista estää jo ennen sen syntymää ja vaikkei jumalan vielä erikseen korostettaisikaan vihaavan pahuutta, pahuus tuottaa lähes kaikissa ilmenemismuodoissaan tavalla tai toisella kärsimystä (joko itsestään, tai siksi että siitä rangaistaan) joten kaikkihyvältä olennolta olisi loogisinta estää koko moisen käsitteen olemassaolo.
Joko jumala ei estä kokonaisuudessaan pahuutta koska ei voi, jolloin hän ei ole kaikkivoipa, tai siksi ettei tahdo, missä tapauksessa hän ei ole kaikkihyvä.
"voin nyt mainita: te ette voi ymmärtää sitä, koska ette usko Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään ja siihen koko järjestelmään."
Tuo ei ole loogisesti kestävä argumentti. Ei kenenkään tarvitse uskoa/kuvitella/luulla Harry Potterin olevan todellinen tai pohjaavan todellisuuteen voidakseen kritisoida kyseisten kirjojen ja elokuvien fiktiivisen maailman omaa sisäistä logiikkaa (ja niissä on muuten ihan rutosti sisäisiä epäloogisuuksia ja leväperäisesti selitettyjä mytologisia elementtejä).
Raamattu jumalineen ei ole jonkinlaiseen johdonmukaiseen lopputulokseen tähtäävänä tarinakonstruktiona tämän asian kannalta mitenkään ratkaisevasti erillainen teos.
"Kristityt uskovat, että pahoista teoista saa kyllä maksaa"
Paitsi ne teistä, jotka puoltavat sitä kantaa, että vain uskolla on merkitystä ja minkä tahansa hirveyden saa anteeksi kunhan uskoo jumalaan.
"Eilen olin jotenkin erityisen herkällä päällä ja joku ateistikaveri tuli sanoneeksi, miten Jeesusta ei koskaan ollutkaan ja että hän on vain myytti"
Jeesuksen, kuten minkään muunkaan asian olemassaolemattomuutta on mahdotonta todistaa, mutta on totta että päteviä historiallisia todisteita hänen olemassaolostaan ei oikeastaan ole lainkaan.
"Mutta mitä vikaa minun uskossani oli? Mitä vikaa uskossa ylipäätänsä on?"
Antamasi kuvauksen perusteella ei kai mitään, jollei tuota sen menettämisestä seuraavaa ahdistusta lasketa sellaiseksi.
Järjestäytyneessä uskonnossa on se vika, että siitä tulee jossain välissä melko säännönmukaisesti poliittinen väline, jolla koetetaan määrittää ja ohjailla muidenn ihmisten elämää.
"Mitä minulla on nyt enemmän? Ei mitään."
Sinä voit niin halutessasi nähdä todellisuuden himpun verran objektiivisemmin kuin aikaisemmin. Voit myös nähdä asian niin, että mikäli se mitä sinulla aiemmin oli ei ollut todellista, niin et loppujen lopuksi myöskään menettänyt mitään.
"Nyt haluankin kysyä: Miksi jotkut ateistit ovat niin vihamielisiä uskontoja kohtaan? Eikö sen pitäisi olla se ja sama?"
En nimittäisi sitä vihamielisyydeksi, mutta karsastan järjestäytyneitä uskontoja, koska ne ovat aina myös osittain poliittisen vallankäytön välineitä, jotka tulevat aina tarjoamaan tietyntyyppisille ihmisille välineen jolla koettaa hallita, rajoittaa ja jopa alistaa muita.
Yksittäisen ihmisen henkilökohtainen usko on itsessään harmiton, kunhan tämä ei yritä tuputtaa sitä uskoaan muille.
"Miksi joidenkin ateistien tavoitteena on uskonnon poistaminen, ei vain yhteiskunnallisesta toiminnasta mutta myös ihmisten sydämistä?"
Yhteiskunnallisesta toiminnasta uskonto tulee poistaa siksi, että sekulaarissa yhteiskunnassa se ei yksiselitteisesti sinne kuulu.
Tuo uskon poistaminen "ihmisten sydämistä" kuulostaa vähän tarpeettoman teatraaliselta, enkä sitäpaitsi tiedä ketään joka moista oikeasti yrittäisi, koska ihmisen maailmankatsomusta ei voi muuttaa ulkoapäin, vaan se tapahtuu loppujen lopuksi aina sisäisen muutoksen kautta vaikka joku ulkoinen tekijä jollain tapaa vaikuttaisikin. Uskonnon absoluuttinen kieltäminen taas olisi totalitarismia, joka on aina huono vaihtoehto vaikka se tehtäisiin minkä aatteen, ajattelumallin, tai päämäärän nimissä tahansa.
"Menetin uskoni Jumalaan eilen"
Niin, Jumalaan olisi paljon helpompaa uskoa, jos hän olisi olemassa.
Se on siis ihan pienestä kii.
uskonnot luovat tarvittaessa oikeutuksen erilaisten ihmisten, jopa kansojen väärin kohtelulle. jo tuo on riitävä peruste poistaa moiset ajatusvirheet kiertokulusta.
tervetuloa todellisuuteen.
Siinäpä se. Ateistilla ei ole mitään, kenenkään antamaa "missiota" julistaa vakaumustaan - en tiedä miksi he sitten hyökkäävät kristittyjä vastaan, pilkkaavat niitä maan hiljaisia uskovaisia, joista ei helle ole mitään vaivaa. En osaa tuohon vastata. Meillä uskoon tulleilla on Raamatun opettama lähetyskäsky ja kyllä sitä haluaa julistaa, kun sen sanoma on niin tärkeä.
Aloittaja, ymmärrän pahan olosi ja mitä tyhjyyttä koet. Minulle Taivaallinen Isä ei ole mikään joulupukkiin verrattavissa oleva hahmo, mutta muistan sen pettymyksen kun lapsena erään joulun alla sain tietää, että joulupukki on teatteria, minua on kusetettu aikuisten taholta. Mielestäni niin ei pitäisi tehdä.. koska se ensimmäinen tosi pettymys ihmisiin. Ollessani 60-luvulla lapsi, niitä jänniä hauskoja juttuja ja odotuksia ei ollut alvariinsa. Tuntui että mitä sontaa ne seuraavan kerran syöttävät. No seuraava oli sitä kun huijattiin muka kirkolle johonkin tapahtumiin ja näkemään kylään, mutta isä veikin hammaslääkärin pukille.
Kristittynä en osaa sinua lohduttaa. Olisin todella pallo hukassa jos uskoni Jumalaan romuttuisi yli 40 vuoden jälkeen. Onneksi minulla on niin paljon ihan henkilökohtaista kokemusta ja ihmettä Jumalan johdatuksesta ja henkimaailmasta, että tiedän Vapahtajani elää.
Ateistit osanee auttaa sinua.
Julistaminen ja maan hiljaisena oleminen eivät oikein sovi samaan lauseeseen. Voisitko muuten kertoa miten sinua vastaan on hyökätty? Olemalla eri mieltä internetissä?
"että tiedän Vapahtajani elää."
Ei muuten elä. Tuo näytille, jos muuta väität.
Kunnioittakaa nyt aloittajaa, hänellä on teille asiaa. Minulle ei tarvitse teidän vastata. Hänelle vastasin. Aloittaja on tässä jonka kanssa tulisi nyt keskustella.
usko ei ole ... [rehellisille?]
Olet olettaakseni sama henkilö kuin aloittaja. Yleensä kaltaisesi evankelioiva uskova kun ei haluaisi, että ateistit keskittyisivät tukemaan juuri ateistiksi alkanutta. Tai sanoisi laillasi, että "Ateistit osanee auttaa sinua."
Höh höö ja naurut päälle. Sanoit noin ainoastaan siksi koska olet sama henkilö kuin aloittajakin. Muussa tapauksessa olisit hyökännyt selittämään aloittajalle, että on se Jeesus kuule olemassa etc.
Osalla uskovilla ei ole mitään estoja puhua täyttä roskaa ja valehdella kunhan tavoite on raamatullinen. Ilmeisesti raamattu antaa noille paskapuheille siunauksen. Amen.
Ei se, että oikaisen sinun virheellistä argumentointasi tarkoita ettenkö kunnioittaisi aloittajaa. Sitä paitsi jos kerran itsekin toteat aloittajan kysyvän jotain nimenomaisesti ateisteilta, miksi itse vastaat hänelle? Ja rupeat marttyyriksi. Turhan läpinäkyvää.
"Anteeksi, ateismin ilot eivät ole vielä auenneet. Kyllä se tästä"
Ateisti iloitsee pääsääntöisesti samoista asioista kuin uskovainenkin.
Työ, harrastukset, perhe, ystävät...
Olen pannut merkille, että nuo ne ovat ilonaiheita useimmille uskovaisillekin.
"Nyt haluankin kysyä: Miksi jotkut ateistit ovat niin vihamielisiä uskontoja kohtaan?"
Jotkut ovat kärkkäämpiä julistamaan mielipiteitään kuin toiset.
Kirjoitat olevasi nuori.
Olet ilmeisesti törmännyt nuoriin ateisteihin, nuoret ovat usein mielipiteissään ehdottomia ja kiivaita.
" Eikö sen pitäisi olla se ja sama? Tietenkin, voitte kysyä miksi jotkut kristityt ovat niin vihamielisiä ateismia kohtaan, mutta mielestäni se on paljon ymmärrettävämpää (joskaan ei oikeutetumpaa) koska heillä on tietty oppi takanaan.
Miksi joidenkin ateistien tavoitteena on uskonnon poistaminen, ei vain yhteiskunnallisesta toiminnasta mutta myös ihmisten sydämistä?"
Maltillinen kristillisyys voi tuntua harmittomalta, mutta uskonnonllisen vakaumuksen nauttima erityinen kunnioitus on ongelmallista.
Esimerkiksi luterilaisen kirkon valtavirta edustaa maltillista kristillisyyttä, jotain sellaista kuin kuvasit oman uskosi olleen.
Kirkko kuitenkin hyysää suojissaan fundamentalistisia herätysliikkeitä, ja yhdistyksiä, sekä tietysti osa kirkon herätysliikkeisiin kuulumattomista jäsenistä ja papeista on vakaumukseltaan helvetillä pelottelevia fundamentalisteja.
Uskonnollisen vakaumuksen nauttima erityinen koskemattomuus(verrattuna vaikkapa poliittisiin mielipiteisiin) luo turvallisen ympäristön vahingolliselle fundamentalismille.
Dawkins "Jumalharha"- teoksessaan kuvaa tämän epäkohdan hyvin.
"Herätysliikkeet ovat Kirkon suola" sanovat vastauksena kritiikkiin.
Pois kuorittavaksi homeeksi minä sanoisin.
En pyri poistamaan uskontoa kenenkään sydämestä, minulla on uskovaisia ystäviäkin...
Olen pahoillani, että olosi on kurja. Mietin kuitenkin, miksi. Olin viestistäsi ymmärtävinäni että uskoit helvettiin (pahoista teoista saa maksaa, mutta ei vielä tässä elämässä). Mieti, nyt kun et usko enää tuohon Jumalaan, ei sinun tarvitse murehtia kaikkia niitä ihmisiä, jotka kituisivat ikuisuuden helvetissä. Sehän on varmasti ollut todella ahdistavaa.
Mitä uskonnon haittoihin tulee, niin tässä yksi näkökulma. Uskovaisen perheen lapsi kuulee siellä kirkossa tai pyhäkoulussa tai Raamatun kertomuksia kuunnellessaan sen kristinuskon keskeisen seikan. Sinä, minä, hän, olemme kaikki niin kamalan pahoja ja syntisiä läpeensä, että viattoman piti kuolla puolestamme. Pieni lapsi siis oppii olevansa läpeensä paha, kokonaan kelvoton, ja että on ihan pitänyt kuolla jonkun siksi. Niin, armoa korostetaan, mutta millä vie pois sen, että oppii huonouden olemuksessaan, syvällä sisimmässään? Sinnehän se jää. Kasvaako mieli terveeksi, jos sen keskiössä on vahva uskomus omasta huonoudesta?
Entäpä sitten se paholainen. Monet lapset kuulevat, ettei mörköjä ole, ei tarvitse pelätä. Mutta Raamatussa onkin jotain pahempaa. Jotain, minkä uskotaan olevan olemassa ja se etsii juuri sinua. Ei tappaakseen, vaan kiduttaakseen ikuisesti. Tätä osiota ei tietenkään niin helposti lapselle kerrota, mutta korvathan hänellä on päässään, kyllä niitä viittauksia tulee ennemmin tai myöhemmin.
Vaikka on olemassa uskovia, joiden usko varmaan ei ole vahingollista, niin enimmäkseen niitä ikäviä seurauksia on. Niitä ei ehkä itse huomaa, kun se usko on sisäänrakennettu. Ei näe, miten vaikuttaa omiin asenteisiin vaikkapa se, mitä ajattelee siitä, miksi jotkut eivät usko.
Joka tapauksessa, kaikkea hyvää elämääsi, minne polkusi viekin.
Kyllästynyt onko sun lääkitys ihan kohallaan? Sä oot iha niinku jotku ihmisyöjät.
"Kristityt uskovat, että pahoista teoista saa kyllä maksaa, mutta ei vielä tässä elämässä."
Yleinen väärinkäsitys. Et tuntenut omaa uskontoasi kovin hyvin. Kristinuskossa teoilla ei ole merkitystä, ainoastaan uskolla ja henkilön kuvitellulla suhteella Jeesukseen.
"kristillistä hyvyyttä ja rakkautta."
Joka ei eroa mitenkään muslimin rakkaudesta tai ateistin hyvyydestä. Ihmisen hyvyyteen tai rakkauteen ei vaikuta se kuvitteleeko hän olevansa esim. hindu tai kristitty.
"Usko on ollut voimavara ja olen saanut siitä niin paljon iloa."
Ok. Minulle usko järjenkäyttöön on voimavara, jos haluan kopioida tuota slogania.
"Jeesusta ei koskaan ollutkaan ja että hän on vain myytti"
Hän vain puhui totta. Jeesusta, ainakaan sellaisena kun hänet UT:ssa esitetään, ei ole ollut olemassa. Asiasta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta mitä kuvittelet, miltä mahtoi entisestä anglikaanipapista Tom Harpurista tuntua kun hän etsi varhaisista teksteistä vuosikymmenet sitä mitä Jeesus oikeasti oli sanonut ja lopulta tuli samaan johtopäätökseen kuin sinä nyt.
https://www.youtube.com/watch?v=IqlSuvAAjkM
"Niin pieneltä kuin uskon menettäminen voikin tuntua, voin kertoa eilisen olleen yksi elämäni kauheimpia päiviä (olen nuori vielä, joten kauheita päiviä ei ole paljoa takana). "
Onhan se raskasta hylätä virheellisiä käsityksiä jos niihin on investoitunut tunteellisesti. Nuoruus on tuota viattomuuden menettämisen aikaa. Sitä uskoo poliittiseen kantaansa, dieettiin, Jeesukseen tai oman fudisjoukkueen parhauteen täysillä. Aikuistuminen on sitä kun pikkuhiljaa nuo asiat näkee yhdentekeviksi. Moni valitsee tietysti helpon tien eikä koskaan aikuistu.
Ihmiskunnan kannalta se voi olla kuitenkin katastrofi, koska mitä enemmän meidän joukossamme on ihmisiä jotka tekevät typeriä valintoja mielikuvien perusteella, sitä huonommilla eväillä menemme kohti tulevaisuutta.
"Olen ihan ***** onneton."
Harmillista mutta menee ohi. Mitä kuvittelet miltä meidän esi-isistä tuntui kun heidät kastettiin pakolla kristinuskoon miekka kaulalla ISIS-tyyliin?
"Mutta mitä vikaa minun uskossani oli? Mitä vikaa uskossa ylipäätänsä on?"
Tiesit jo vastauksia. Monet uskovat vääristelevät historiaa ja tiedettä säilyttääkseen uskonsa. Se on suurempi vaara ihmiskunnalle joka on nyt tärkeässä vaiheessa kuin yksittäiset hömppäuskoiset. Tietysti sinun uskosi oli, ainakin esittämäsi mukaan, melko harmitonta sorttia jonka haitat olisivat ehkä ilmenneet vasta hamassa tulevaisuudessa.
" ihmisten sydämistä? "
Mikä idea oli alunperinkään levittää nykyisin maailmanuskonnoiksi nousseita väkipakolla? Kristinuskosta tai islamista ei olisi koskaan tullut näin suuria jos niiden suosio ei olisi perustunut pakkoon. Miltä mahtoi näistä pakkokäännytetyistä tuntua kun heidän pyhäkkönsä hävitettiin ja tilalle tehtiin moskeija tai kirkko? Mahtoi näiden ihmisten sydämiä särkeä.
"Tiedän, että monoteistiset uskonnot aiheuttavat sotia, mutta eihän uskonnon poistaminen ole siihen mikään ratkaisu."
Kahden isoimman katoaminen kyllä nytkin ratkaisisi aika monta meneillään olevaa konfliktia. Uskonto ei tietenkään ole ainoa ongelma vaan myös uskonnollisesti todellisuuteen suhtautuvat poliittiset kannat kuten kommunismi tai ajatus ameriikan tai venäjän ihmemaan paremmuudesta kaikessa.
"Saatte te kritisoida, mutta älkää olko anti-teistejä."
Olenko minä anti-teisti vai ateisti? Riippunee siitä kuinka vahvasti joku ottaa vastaan esittämäni asiat.
Kumn olet selkeesti näitä joilla on äärihelluntalaisen asenne ateisteja kohtaan, niin taitaa olla parempi, että yrität vaan väkisin pysyä uskossa, kohta tulee varmaan sulta näitä sutkautuksia, että ateistina saa tehdä mitä vaan kun ei koskaan tule rangaistusta kuoleman jälkeen jne. Että pysy uskovaisena vaan, sopii paremmin sulle.
Seuraava askel on ymmärtää, että sinulla on paha olo vain siksi, että sinut on aivopesty tuntemaan niin. Sanoit, että sinulle ei ole tuputettu uskontoa, mutta todellisuudessa sinä vain et ole sitä "tuputusta" tajunnut.
Se vie aikaa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
"kohta tulee varmaan sulta näitä sutkautuksia, että ateistina saa tehdä mitä vaan"
Taitaa puuttua enää se sutkautus, että koko ketju oli yhden ja saman helluntailaisen nerokas ajatus.
Aloituksessa evankelioidaan koko rahalla ja rooleiksi on valittu
a) juuri ateistiksi alkanut märkäkorva-ateisti, joka harhailee yksin jumalattomassa ja tarkoituksettomassa maailmankaikkeudessa,
b) helluntailainen joka ei halua keskustella ateistien kanssa, vaan ohjaa ateisteja keskustelemaan tuon märkäkorva-ateistin kanssa ja
c) helluntailainen, jonka viesti aloittaja-ateistille on, että "Ateistit osanee auttaa sinua."
Oli ihan hyvä idea hellarin leikkiä ateistia ja pyrkiä sen kautta haastamaan ateistien ajattelua, mutta uskottavuus ja rehellisyys oli ihan hellarilaatua eli heikohko.
Jep.
Provolta haiskahtaa vahvasti.
Kun joku jää paskanpuhumisesta kerran kiinni, niin en usko siihen enää koskaan.
Muutamalla palstan evankelistalla on erittäin joustava asenne rehellisyyteen.
Nuoren julkiateistin kohtelua kivojen uskisten kohdalta
https://www.youtube.com/watch?v=cZojkNsQy8c
Multinikki taisi suoltaa "Elämälläni ei ole merkitystä loppujen lopuksi" -kirjoituksesta seuraavan version.
Sinulle Jumala näyttää olevan kuin stereotyyppinen miehen suhde naisiin: niiden kanssa elämä on hankalaa, mutta ilmankaan ei oikein osaa olla.
Näyttää kovasti siltä, että todellakin on joukko ihmisiä jotka eivät osaa elää ilman "ulkoa annettuja" tai sellaiseksi kuviteltuja sääntöjä. Vapaus on vaikea laji ja ajattelun vapaus erityisen vaikea. Vapaus on valtaa omiin päätöksiin ja valta on vastuuta. Vastuunotto ei ole meille kaikille luontainen vahvuus. Siksi on helpompi jos Raamattu, kommunistinen puolue, Koraani tai Äiti Amma tai joku muu ulkopuolinen auktoriteetti antaa kyseenalaistamattomat säännöt sille miten pitää elää. Näin ei tarvitse ottaa itse vastuuta eikä ajatella liian vaikeita asioita.
Minusta uskonto on vähän kuin alkoholi. Kohtuukäyttäjiä on paljon ja ongelmakäyttäjistäkin suurin osa pitää itseään kohtuukäyttäjinä. Alkoholin käyttö on yleistä, mutta se ei tarkoita, että se oli välttämätöntä tai että ihminen ei olisi "normaali" jos ei juo alkoholia.
Uskonnossa ajatuksia ei sekoita kemia vaan dogmi. Dogmi on kyseenalaistamaton ehdoton totuus. Jumala on. Raamattu on Jumalan sanaa, Jne. Dogmeista osa on harmittomia osa saa lentämään täyden matkustajakoneen päin pilvenpiirtäjää. Ulkopuolelta katsottuna dogmaattisuuden huolestuttavin piirre on juuri siinä, että se hylkää järjen ja kritiikin ja altistaa ehdottomien totuuksien omaksumiselle, jotka voivat johtaa seuraaviin ehdottomiin totuuksiin jne.
Ihmisen ylivoimainen vahvuus on looginen ajattelu ja kyky kriittisesti arvioida asioita monelta kannalta. Järki ja uteliaisuus johtaa väistämättä myös kyseenalaistamiseen. Minusta on pelottavaa, että jotkut ihmiset haluavat tukahduttaa järjenkäyttöään ja rajoittaa uteliaisuuttaan sitoutumalla perustelemattomiin dogmeihin. Minusta silloin yritetään olla vähemmän ihmisiä.
"Nyt haluankin kysyä: Miksi jotkut ateistit ovat niin vihamielisiä uskontoja kohtaan? "
Olisiko syy siinä, että nämä aiheuttavat ongelmia, koska näiden opetukset ovat ongelmallisia tai sitten kannattajat kaukaa haetusti tai täysin omasta hatusta vetävät oppeja ja vetoavat "Jumalan tahtoon" ja muut kannattavat seuraavat?
"Miksi joidenkin ateistien tavoitteena on uskonnon poistaminen, ei vain yhteiskunnallisesta toiminnasta mutta myös ihmisten sydämistä?"
Nämä henkiltö tekevät väärinn, mutta ovat onnenksi todella pieni ja vähä-ääninen vähemmistö.
Mitä mieltä olet siitä, että yhdenkään uskonnon opit vaikuttaisi ollenkaan maan lainsäädännössä ja jokainen uskokoon ja toimikoon miten haluaa (Yleismaallisten lakien rajoissa tietysti, ketään ei esim saa vahingoittaa), mutta ei kuitenkaan saa pakottaa ketään ulkopuolista osallistumaan saman toimintaan?
Kanta, jota valtava määrä ateistaja kannattaa.
tbushnu
Julkaistaanko tälle aloitukselle jatko-osa?
Jos, niin ehdotan sille nimeksi, tämän aloituksen tapaan, "Menetin uskoni ateismiin eilen".
Sisällöksi ehdotan, että sama, aiemmin jo Jeesuksesta luopunut ja ateistiksi alkanut uskonnollinen Don Guijote palaa takaisin lähtöpisteeseen. Hän luopuu moraalittomasta ja irstaasta ateistisesta elämästä ja palaa moraaliseen elävään uskoon eli jutussa olisi uskistyyliin Happy End.
Aloittaja ihmettelee ateistien hyökkäävää asennetta uskovaisia ja toisinajattelijoita kohtaan ja eivät kyllä näytä osaavan evästää uutta tulokasta joukkoonsa.
Anteeksi, kun en ole osallistunut keskusteluun. Ei ollut aikaa aamulla ja päivällä ja kun tulin joskus yhdeksän aikaan kattomaan ja huomasin että tässä oli jo 33 vastausta, menin vähän hämilleni DD: Kaiken lisäksi vieläpä pitkiä vastauksia, joista suurimmasta osasta en tajua hölkäsenpöläystäkään. Lisäksi en halunnut että kukaan näkee kun kirjoitan Suomi24:ään :D
En tiedä olenko ateisti, mutta en minä mitään esitä. Eilen (tai no, kaksi päivää sitten) huomasin, etten uskokaan enää Jumalaan. Uskoni oli ollut rakosilla jo pitkän aikaa mutta silloin se jotenkin vain upposi tajuntaan ja kovaa. En usko Jumalaan, mutta en oikein tiedä mitä "ateismi" sitten onkaan, tai no tiedän, mutta mietin jos olisikin joitain muita ismejä, jotka kuvaisivat enemmän tuntemuksiani.
Olen tavallinen ihminen? Olen ihan sama ihminen kuin ennenkin, paitsi yhdellä muutoksella.
Pariin kohtaan haluan puuttua:
- "Tuo ei ole loogisesti kestävä argumentti. Ei kenenkään tarvitse uskoa/kuvitella/luulla Harry Potterin olevan todellinen tai pohjaavan todellisuuteen voidakseen kritisoida kyseisten kirjojen ja elokuvien fiktiivisen maailman omaa sisäistä logiikkaa " - En tarkoittanutkaan, ettette voi, mutta usein joidenkin ei-uskovaisten (ovat usein uskoneet Jumalaan jossain vaiheessa) argumentti on, ettei Jumalaan voi uskoa, koska Jumala on niin paha.
- Uskoin Helvettiin tai enemmänkin Kadotukseen. Minua ei koskaan peloteltu Helvetillä. Kuten ylempänä sanoin, uskontoni oli positiivisvireistä: tiesin, että uskoni avulla pääsisin taivaaseen ja halusin tehdä hyviä tekoja (kuten vaikkapa kehua ihmisiä heidän onnistumisistaan, auttaa vanhuksia kantamaan kauppakassinsa tien yli - näin ideaalisti en aina käyttäytynyt, mutta silti). En ajatellut olevani huono, vaan ajattelin Jumalan rakastavan minua juuri sellaisena - kaikkine syntineen. En antanut synneille painoarvoa juurinkaan, sillä kaikki ihmiset tekevät syntiä.
"Joka ei eroa mitenkään muslimin rakkaudesta tai ateistin hyvyydestä. Ihmisen hyvyyteen tai rakkauteen ei vaikuta se kuvitteleeko hän olevansa esim. hindu tai kristitty." - En tarkoittanut tuota. Tarkoitin sitä kuvitteellista Jumalan rakkautta millä se täytti MINUT, sitä lämpöä.
Minun Jumalani oli rakkauden Jumala.
Ei olisi koskaan pitänyt tehdä aloitetta Suomi24:ään, tai nettiin ylipäätänsä D: Aina tulee jotain ihme epäilyjä ja salaliittoteorioita, kärjistyksiä ja vaikka mitä.. Saatan vaikuttaa joltain "hihhulilta" mutta olen vasta menettänyt uskoni - olen vähän vihainen, turhautunut ja ahdistunut. Koska olisin voinut jäädä tähän vitun pumpuliin vähän pidemmäksikin aikaa ja sitten joku ateisti tulee ja romuttaa ne viimeisetkin uskon rippeet.
Olen tunteellinen ihminen enkä tykkää oikein ajatella rationaalisesti - joskin siihen myös pystyn! Olen haaveilija ja idealisti, jolla on vanha sisäinen tunnemaailma.
Mutta kiitos muutamalle vastaajalle, etenkin ateismusmaximukselle, Aada@lle, Coi-Ballille, "Kyllästyneelle" ja Kaljulle Pitkätukalle. Annoitte ajattelemisen aihetta ja autoitte minua oikeasti.
Ole huoleti. Et ole ateisti.
Olet vain päättänyt olla uskomatta jumalaan, jonka tiedät (pelkäät) edelleenkin olevan olemassa. Indokrinaation vaikutukset ovat paljon syvemmällä, ja se näkyy kirjoituksestasi.
Ja tämä ei ole mitään vihtuilua....
"tiesin, että uskoni avulla pääsisin taivaaseen ja halusin tehdä hyviä tekoja (kuten vaikkapa kehua ihmisiä heidän onnistumisistaan, auttaa vanhuksia kantamaan kauppakassinsa tien yli "
Ei sun käyttäytymistäs muita ihmisiä kohtaan tarvi muuttaa, ateistina saa olla ihan samanlailla mukava muita ihmisiä kohtaan, mutta varmaan sun tarttee miettiä tota vähän vihamielistä suhtautumista ateismia tai ateisteja kohtaan, kun jos uskos menetät Jumallaa/jumalia kohtaan, niin silloin sinäkin olet ihan tavallinen ateisti. Mutta siltikin kuullostaa, että sulle toi uskovaisuus sopii paremmin, että kokeile sitä vielä, jos ei onnistu, niin minkä sille sitten voi, loppujenlopuksi mikään ei muutu, olet edelleenkin sama ihminen, kuin ennenkin.
No huomenia!
"Minun Jumalani oli rakkauden Jumala."
Oletko lukenut Raamatun kannesta kanteen?
Oletko tarkastellut keskeisimpiä(niitä, joita koulussa lapsille opetetaan) Raamatun tarinoita kriittisesti?
Syntiinlankeemus, vedenpaisumus, Jeesuksen kärsimys...
Jos et ole ennen sitä tehnyt, lue Raamattu ihan yleissivistyksen kannalta.
Rippeet rakastavasta Taivaallisesta Isästä karisevat.
" Ei olisi koskaan pitänyt tehdä aloitetta Suomi24:ään, tai nettiin ylipäätänsä D: Aina tulee jotain ihme epäilyjä ja salaliittoteorioita, kärjistyksiä ja vaikka mitä.. Saatan vaikuttaa joltain "hihhulilta" mutta olen vasta menettänyt uskoni - olen vähän vihainen, turhautunut ja ahdistunut. Koska olisin voinut jäädä tähän ***** pumpuliin vähän pidemmäksikin aikaa ja sitten joku ateisti tulee ja romuttaa ne viimeisetkin uskon rippeet."
No, nimimerkin suojassa olet, mitään et ole menettänyt.
Jos avautumisesi kaduttaa, ja haluat edelleen kirjoittaa tänne, vaihda nikkiä.
Tällainen löyhästi moderoitu(tosin täällä on kiitettävän aktiiviset luotsit, nostan hattua!) palsta, jossa voi kirjoittaa anonyymisti, ei ole välttämättä mieli maassa olevalle paras mahdollinen paikka avautua.
Voi tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan.
Tuo sinun avauksesi kuulostaa aika harvinaiselta, en ole kenenkään kuullut menettäneen uskoa ykskaks.
Mutta voihan sekin olla mahdollista, valkeneehan muitakin asioita joskus kertaheitolla.
Joskus uskon menettäminen liittyy johonkin elämän kriisiin.
Elämän hymyillessä usko on ollut taka-alalla, pienemmissä vaikeuksissa
se on luonut turvaa ja tarjonnut näennäistä tienviittaa.
Kun sitten tapahtuu jotain suurempaa, tienviitat ovat osoittautuneet vääriksi,
"Jumalan johdatus" pelkäksi illuusioksi, sitten yrittää hakea turvaa tosissaan.
Usko osoittautuukin risaksi pelastusveneeksi, niin kuin se laho ruuhi, joka "Papillon":lle myytiin pakoveneeksi kovaan hintaan.
Meidän uskovaisten mukaan et ole ollutkaan uskossa, siis uudestisyntynyt, mutta ateisteille kelpaa uskovaisuudeksi ihan mikä vain vakaumus koreimpaan voimaa. Kumma että monet pitävät aloitustasi jopa provona ja minun juttunani. En kyllä ikinä suostuisi pelleilemään olemalla muka luopio - se on ihan hirveää Jumalani. Kun en alkanut vastaamaan aloin kuvitella että joku on koiruuttaan keksinyt tarinan.
Ihmiselle on annettu se vapaus ja ei mikään taho, edes Jumala pakota seuramaan itseään. Aika kovaa tekstiä täällä monet ateistit sinulle jo tähän mennessä antaneet. Uskovainen et koe olevasi ja ateistikaan eivät sinua porukkaansa helposti ota.
"Meidän uskovaisten mukaan et ole ollutkaan uskossa, siis uudestisyntynyt, mutta ateisteille kelpaa uskovaisuudeksi ihan mikä vain vakaumus koreimpaan voimaa."
Aika jännää, että silloin kun itsekin olin omasta mielestäni uskossa, niin aina oli joku omasta mielestään vielä parempi uskovainen, joka sanoi juuri nuo samat sanat. Teillä "oikeilla" uskovilla on kyllä ihmeellinen tarve kategorisoida ihmisiä. Ehkä se johtuu siitä, että teidän itsetuntonne on uskon mukana niin täysin murusina.
"Kumma että monet pitävät aloitustasi jopa provona ja minun juttunani. En kyllä ikinä suostuisi pelleilemään olemalla muka luopio - se on ihan hirveää Jumalani."
Niinhän sinut on peloteltu. Tiedän tunteen. Hyvän sanan ovat järkiinsä tulleelle ihmiselle keksineet. :D
"Uskovainen et koe olevasi ja ateistikaan eivät sinua porukkaansa helposti ota." Mihin ihmeen ateistien porukkaan? Ei meillä mitään porukoita ole, eikä hyvän itsetunnon omaava sellaisia tuekseen kaipaakaan.
''Kumma että monet pitävät aloitustasi jopa provona ja minun juttunani. ''
Kuka?
Tuskin kukaan, joka on lukenut enemmän sinun kirjoituksiasi, voisi erehtyä luulemaan sinua aloittajaksi.
Vanhoillislestadiolaisten mielestä Sinäkään et ole uskossa.
Heille kaikki RY:hyn kuulumattomat ovat uskottomia.
Ei nuo ateistit halua kellekkään mitään hyvää, saamasi kohtelu sen näyttää.
Menetin uskoni Jumalaan eilen
"Eilen olin jotenkin erityisen herkällä päällä ja joku ateistikaverini tuli sanomaa...."
Naisille ainakin tulee yleensä kerran kuukaudessa niitä päiviä kun on herkällä päällä. :)
Ei ole tarkoitus vähätellä uskonkriisiäsi, mutta jos usko katoaa sinulta yhdessä päivässä, niin kovin vakiintuneesta tavasta nähdä todellisuus ei ole vielä kyse.
Voihan siitä kristillisyydestä ottaa ilman uskoa Jumalaan hyvät asiat. Hyvää on lähimmäisenrakkaus ja siinä kasvaminen, pyrkimys aitoon itsetuntemukseen ja moni muukin asia.
"Mitä minulla on nyt enemmän?" Sitä on vaikea sinun tilanteessasi kenenkään toisen sanoa. Itselleni tuli tärkeäksi nähdä tämä maailma ja itseni suhteessa siihen sellaisena kuin se on mahdollisimman totuudenmukaisena.
Ateismin ilo voisi olla esim. ettei tarvitse pelätä helv..., demoneja, vainajahenkiä tai muutakaan yliluonollis hömppää. Voi perustaa valintansa sen varaan mitä tiede saanut selvitettyä asioista, ei ole (toivottavasti) niin johdateltavissa ym. monia hyviä asioita ateismiin liittyy.
Miksi minusta tuntuu että te ette edes yritä ymmärtää minua?
Missä vaiheessa sanoin, että uskoni katosi yhdessä päivässä? Tai no, niin se tavallaan katosikin, mutta se prosessi mikä siihen johti oli jo kauan käynnissä ja olin epäillyt.
Pelkäsinkö yliluonnollista hömppää uskossa ollessani? Sanoinko mitään tälläistä kirjotuksissani? Peloteltiinko minua Helvetin liekeillä? Olin tapakristitystä perheestä.
Joo, en ole lukenut Raamatusta muuta kuin harvoja valittuja kohtia. Mutta olinkin liberaali kristitty, lapsenuskossa enkä uskonut Raamattuun 100% totuutena, vaan enemmänkin kristittyjen "historiaa" sivuana teoksena ja joka kertoo keskeisimmät opit ja jossa on symbolinen merkitys.
Tiedän, että voin jatkaa elämääni tavallisesti enkä olekkaan päällisin puolin mitenkään muuttunut. Mutta on se aika karvasta ajatella että minusta ei kuollessani tulekkaan mitään muuta kuin multaa.
Ehkä minä pelkäsin kuolemaa? Tai pelkään?
No niin se lapsenusko hävis minultakin ihan kerralla, kun hetkeksi rupesin ajattelemaan asiaa tarkemmin, itse olen aina pitäny ajatusta loppumattomasta elämästä vastenmielisenä, mutta meitä on erillaisia. Mutta kirjoituksistas päätellen uskovaisuus on sinussa niin syvällä, että yritä vaan sutä uskovaisuutta ihan viimeiseen asti.
"Mutta on se aika karvasta ajatella että minusta ei kuollessani tulekkaan mitään muuta kuin multaa."
Miksi?
Minusta se on päinvastoin hyvin huojentava tieto tai usko, miltä puolelta sitä nyt katsookin.
bushu
Nämä palstat eivät ole parhaita mahdollisia foorumeja käsitellä henkilökohtaisia asioitaan, koska on niin monia väärinymmärryksen mahdollisuuksia.
Jos edelleen haluat olla kristitty tai se tuntuu sinusta hyvältä vaihtoedolta niin keskustele jonkun liberaali papin kanssa. Voihan olla että itsellesi olisi vielä hyvä ollakin siinä pumpulissa.
Jokaisen kehitys on niin yksilöllistä, että minun mielestä kannattaisi rajata niistä henkilökohtaisista asioista kertomista ja valita hyvin koulutettu ja elämää/ihmistä ymmärtävä kuuntelija.
Kokemukseni tuomasmessu tyyppisestä jumalanpalveluksesta ja siellä toimivista papeista ovat erittäin myönteisiä.
lisäys edelliseen
Siellä voit ihan vapaasti käydä ateistinakin, tuskin ketään häiritsee. No, jos satut asiasta kertomaan vierailevalle helluntalaiselle, voit joutua käännytysyrityksen kohteeksi. Papit ovat kyllä näissä tilaisuuksissa olleet liberaaleimmasta päästä ja voithan keskustella oman ev.lut srk:n papin kanssa myös.
Aina on parempi katsoa todellisuutta suoraan eikä ruusunväristen lasien läpi. Tämä kuolemanpelko uskonnon haittapuoli. Sinulle on uskoteltu että kuoleman jälkeen kaikki jatkuu kunhan teet mitä uskonto sanoo. Nyt kun olet huomannut että he myyvät tuotetta jota ei ole olemassa muistelet vielä tuota valheellista lupausta.
Usein uhri puolustaa huijaria vielä kun huijari on paljastettu. Tietynlainen kevyt hypnoosi on vielä päällä jossa kuvittelee huijarin tai valheellisin tiedoin myydyn tuotteen olevan jollekin hyvä. Mahdollisesti kun on pettynyt kristinuskoon etsii jonkun toisen huijauksen kuten islamin, mutta kannattaa muistaa että jos kristinuskolla ei ole pohjaa niin ei ole islamillakaan.
fda
"Usein uhri puolustaa huijaria vielä kun huijari on paljastettu......"
Oletko koskaan käynyt esim. Tuomasmessussa? Enpä nyt tiedä ovatko siellä käyvät ihmiset enempää huijareita kuin kukaan muukaan.
Pappien ammattitaidosta kohdata ihminen voi saada paljon irti, vaikka ei uskoisi Jumalaan. Itse ainakin keskustelen paljon mieluummin vuorovaikutustaitoisen ihmisen kanssa, kuin sellaisen joka tietää vastaukset elämääni paremmin kuin minä itse.
Onko todella AINA parempi katsoa todellisuutta suoraan eikä ruusunväristen lasien läpi?
Milloin ihminen katsoo todellisuutta suoraan silmiin?
Mielenterveyteen kuuluu sellaiset ruusunväriset lasit että asiat näkee siedettävässä ja myönteisessäkin valossa. Jos tällainen suodatin puuttuu tai on mennyt hajalle, tilanne on toinen kuin että kaikki suodattimet toimisivat ok. Tällöin ainakin on hyvä olla ympärillä sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät tilanteen tämän ihmisen kannalta. Ei koske nyt välttämättä aloittajaa.
"Pappien ammattitaidosta kohdata ihminen voi saada paljon irti, vaikka ei uskoisi Jumalaan. Itse ainakin keskustelen paljon mieluummin vuorovaikutustaitoisen ihmisen kanssa, kuin sellaisen joka tietää vastaukset elämääni paremmin kuin minä itse."
Ainoastaan itse voi tietää vastaukset siihen kuinka pitäisi elää omaa elämäänsä. Nykypapit eivät kovin paljoa tuputa, ehkä sillä selittyy että uskonto pitää vielä pintansa vaikka faktat ovat sitä vastaan.
"Onko todella AINA parempi katsoa todellisuutta suoraan eikä ruusunväristen lasien läpi?"
Se on oma elämänfilosofiani. Minusta on parempi tehdä päätöksiä tiedon perusteella kuin sen mikä mielikuva on.
"Milloin ihminen katsoo todellisuutta suoraan silmiin? "
Silloin kun hän valitsee parhaan saatavilla olevan tiedon haihattelun sijaan.
"Mielenterveyteen kuuluu sellaiset ruusunväriset lasit että asiat näkee siedettävässä ja myönteisessäkin valossa. Jos tällainen suodatin puuttuu tai on mennyt hajalle, tilanne on toinen kuin että kaikki suodattimet toimisivat ok. "
Mielenterveys horjuu minusta sen takia että on käytetty liikaa niitä ruusunvärisiä laseja ja silmät eivät olekaan tottuneet luonnolliseen auringonvaloon. Toki osaan kaunistella asioita muille mutta itselleni en sitä koskaan tee.
"Tällöin ainakin on hyvä olla ympärillä sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät tilanteen tämän ihmisen kannalta."
Silloin ihmistä on helppo manipuloida ja johtaa harhaan ja se on huono hetki kohdata jonkun uskonnon edustaja. Länsimaista ISIS-taistelijoiksi lähteneiden tarinoissa joita olen lukenut toistuva teema on ankea tilanne jonka hyvät vuorovaikutustaidot omaava fundis osaa purkaa ja kanavoida nuoren kiinnostuksen uskontoon.
Joku voi sanoa että hänellä on esim. maailman tilanteesta masentuneen ihmisen etu mielessään kun hän päästää valkoisen valheen asioista mutta ei asia ole näin mustavalkoinen.
fda
Olen kanssasi pääsääntöisesti asioista hyvin samoilla linjoilla.
"Mielenterveys horjuu minusta sen takia että on käytetty liikaa niitä ruusunvärisiä laseja ja silmät eivät ole ollenkaan tottuneet luonnolliseen auringonvaloon. Toki osaan kaunistella asioita muille mutta itselleni en sit koskaan tee."
Kaikki ne tuntemani ihmiset, joilla jonkinlaisia tunne-elämän ongelmia, ovat joutuneet jo lapsuudesta lähtien elämään jonkin traumatisoivan tekijän läheisyydessä. Heillä ei todellakaan ole elämästä mitään ruusuista kuvaa. Kokemus voi olla insesti, perheväkivalta tms.
Silloin auttaa ympäristö joka pystyy ylläpitämään toiveikkuutta ja myönteistä elämänasennetta ja tarjoaa luotettavia ihmissuhteita.Tällainen on monelle esim.ev.lut seurakunta. Tunnen monia tällaisia henkilöitä vuosien ajalta ja voin kyllä sen suhteen sanoa että tiedän mistä puhun. Ei heidän tilanteessaan olisi auttanut latoa kaikkia elämän realiteetteja kerralla pöytään ja jättää yksin selviytymään. He ovat tarvinneet pitkäaikaista hyvää sosiaalista yhteisöä ympärilleen. Eivät minun tuntemani ihmiset ainakaan "leiju jossain kuvitelmissa" yhtään sen enempää kuin ihmiset esim. tällä palstalla.
Toinen asia on sitten fundamentalistit jotka takapajuisuudellaan aiheuttavat vahinkoa ja tuon kaltaisen uskonnollisuuden suojelussa en näe mitään mieltä. Enkä kyllä minkäänlaisten uskonnollisten uskomusten suojelussa.
Mutta en ole nyt varma puhunko kanssasi edes samasta asiasta. Kyllä minäkin olen realiteettien kannalla. Kuitenkaan kristinusko ei ole kaikilta osin huono vaihtoehto, joskus se voi olla erinomainen ympäristö.
lisäys edelliseen
Uskonnollisilla uskomuksilla tarkoitan yliluonnollisuus uskomuksia, taivaasta, riivaajista, helvetistä ym kaikkea sitä mitä ei voida tieteellisesti todistaa olevaksi.
En näe tosin syytä lähteä kyseenalaistamaan tällaisiakaan uskomuksia, mikäli ihminen ei niitä erityisesti tyrkytä muille. Jokaisella on uskomisen vapaus ja jos uskomuksista ei ole ihmiselle itselleen haittaa. Joskus kuitenkin on haittaa ja silloin voi miettiä pitävätkö ne paikkaansa.
Puhuimme tosiaan eri asioista tässä kohtaa. Ei minusta pidä esim pahoinpidellylle ihmiselle jonka naama ei palaudu enää ennalleen muistuttaa siitä että näin on käynyt. Tai siitä että on joutunut VL-piirissä kärsimään. Tarkoitin hieman suurempia kokonaisuuksia.
Kaikki eivät toki leiju. Toki silloin jos otetaan Raamattua kirjaimellisesti eikä kaunokirjallisena teoksena josta voidaan poimia rusinat pullasta voidaan saada aikaan positiivistä kristinuskoa, jolla ei kuitenkaan historiallisen uskonnon kanssa ole mitään tekemistä. Silloin se on oikeastaan jonkinlaista näytelmää tai peliä jossa ihmiset sanovat kuuluvansa tietynlaiseen ryhmään.
Itse en ole päässyt näkemään että kukaan traumatisoitu olisi hyötynyt evlut kirkosta. Uskon kuitenkin kun sanot että jollekin näin on. S24-papeissa on ollut pari positiivistakin yllätystä ja tuo pappien reaktio sukupuolineutraaliin avioliittoon hieman kohensi saamaani kuvaa kyseisestä lafkasta. Mielummin kuitenkin kannattaisin ihan oikeita vertaistukiryhmiä ja mielenterveyden ammattilaisia. Kunpa vaan heille voisi ohjata kirkon rahat...
"En näe tosin syytä lähteä kyseenalaistamaan tällaisiakaan uskomuksia, mikäli ihminen ei niitä erityisesti tyrkytä muille. Jokaisella on uskomisen vapaus ja jos uskomuksista ei ole ihmiselle itselleen haittaa. Joskus kuitenkin on haittaa ja silloin voi miettiä pitävätkö ne paikkaansa. "
Niistä ei välttämättä yksittäiselle henkilölle ole pahempaa haittaa, mutta se että pitkään vääräksi tunnettu asia on vieläkin "faktaa" on minusta sietämätön asianlaita. Mahdoton se on kuitenkin esittää niin että ne jotka pelkäävät että piru eksyttää jokaisen logiikan ja tieteenhaaran kautta sitä pystyisi ymmärtämään.
Olen täälläkin huomannut että kun keskustelu menee mielenkiintoisemmille raiteille uskovaisen kanssa, se katkeaa samantien. Tähän mennessä taitaa olla ainoa uskovainen s24-keskustelija oli JT joka tunsi kristinuskoa syvemmältä ja oli valmis asiasta keskustelemaan...
"Miksi minusta tuntuu että te ette edes yritä ymmärtää minua?"
Eikö olla yritetty?
"Missä vaiheessa sanoin, että uskoni katosi yhdessä päivässä?"
Ketjun aihe viittaa sinne päin...
"Tai no, niin se tavallaan katosikin, mutta se prosessi mikä siihen johti oli jo kauan käynnissä ja olin epäillyt."
Tätä en ole epäillyt, kyllähän ihmisen ajattelutapa ja maailmankatsomus yleensä muuttuu iän myötä.
"Pelkäsinkö yliluonnollista hömppää uskossa ollessani?"
Uskonto on yliluonnollista hömpää.
Jumala, sielu(ruumiista riippumaton sellainen), enkelit, demonit(nämä eivät ole yleensä keskeisellä sijalla liberaalissa luterilaisuudessa), paholainen, taivas, helevetti tai kadotus...
"Joo, en ole lukenut Raamatusta muuta kuin harvoja valittuja kohtia. Mutta olinkin liberaali kristitty, lapsenuskossa enkä uskonut Raamattuun 100% totuutena, vaan enemmänkin kristittyjen "historiaa" sivuana teoksena ja joka kertoo keskeisimmät opit ja jossa on symbolinen merkitys."
Mutta Raamatusta meille luetaan harvoja ja valittuja kohtia, niillä perustellaan asioita, jotka eivät ole ko. kohdilla perusteltavissa.
Liberaalin kristinuskon lempeä Jumala, jonka kämmenellä ei pelkää lintunen eikä ihminen, ei oikein löydy Raamatun sivuilta.
Raamattua lukemalla aukeavat myös muiden kirkkojen, herätysliikkeiden ja lahkojen tulkinnat(toki tähän tarvitaan usein myös ko. oppisuuntien omaa materiaalia).
"Tiedän, että voin jatkaa elämääni tavallisesti enkä olekkaan päällisin puolin mitenkään muuttunut. Mutta on se aika karvasta ajatella että minusta ei kuollessani tulekkaan mitään muuta kuin multaa."
Niin, mielestäni on mieletöntä olettaa muuta.
"Ehkä minä pelkäsin kuolemaa? Tai pelkään?"
Se ei liene mikään ihme, useimmat kai pelkäävät.
Minulle luonto ja maailmankaikkeus ovat ne, jotka tarjoavat uskonnollistyyppisiä kokemuksia, myöskin taide.
Maailma on olemassa ennen minua ja minun jälkeeni, jätän siihen pienen jäljen,
joka saa jotain aikaan tai sitten ei.
Minä pitkään uskossa olleena sanoisin sinulle, että anna asian nyt olla ja ajan kulua. En kyllä ole Jumala, ja en tietenkään voi luvata sinulle aikaa, mutta millään pakolla ei väsätä itseään uskoon eikä uskoa karistella tuosta noin vain. Kun on kokenut Jumalan selvää ihmettä ja johdatusta, niin totuutta voi mihinkään laittaa.
Olet ollut enemmän etsijä kuin uskova, joten en kyllä näe sinua tässä vaiheessa luopiona.
Tosiuskovainen ei vielä näe häntä luopiona. Se on varmasti helpottavaa.
Tosiuskova tosin ilmoitti myös, ettei hän ole uskova edes ollutkaan. Näin näpsäkästi näitä tiedetään, vaikka Raamatussa vain Jumala tietää.
Mitäs jos avaisit Raamatun, ja rukoilisit?
Avaa siis keskeltä kaksin käsin, ja kuule sivujen ritinä. Vedä koko kakkaeepos tuo, paperisilpuksi ja heitä Taivaalle!
koetin oikein kriittisesti katsella tätä tekoa mutta omaan silmääni en näe oikein mitään pahaa sanottavaa.
Tää kuullostaa järkevältä. (Miten rukoillaan? Pitääkö olla kaava vai ssako puhua kuin kaverille? Antees, ku kyselen oma jano toisen keskustelussa.)
Mikä versio Raamatusta pitäisi avata? Kelpaako vanhemmat tekstit vai pitääkö ottaa mukaan muutettuja tekstejä ja väärennöksiä kuten Markuksen evankeliumia ja Pietarin toista kirjettä? Vai sopiiko Pietarin ilmestys jolla on vähintään yhtä paljon "uskottavuutta" kuin Raamattuun päätyneellä okkulttisella ilmestyskirjalla?
Ateismi on vain sana, jolla kuvataan tilannetta että ihminen ei usko mihinkään jumalaan. Ei siitä kannata sen isompia paineita ottaa.
Uskosi tai senkatoaminen ovat omaa sisäistä elämääsi, ei sitä tarvitse minkään nimilapun alle sijoittaa, vaikka toki ymmärrän että siihen voi olla tarve.
Ateismin ilo on ehkä siinä, että uskonnollisten nimilappujen tarve poistuu: voit edelleen ammentaa inspiraatiosi Jeesuksen opeista jos se tuntuu hyvältä, eikä siihen ole kellään nokan koputtamista.
Ateisti ei myöskään menetä mitään vaikka sattuisi tulemaan (uudestaan) uskoon. Ei ole mitään ateismin aarretta joka katoaisi, siinä mielesä kuin esim. kristitty voi pelätä menettävänsä pelastuksen.
Ateistina ei tarvitse suhtautua vihamielisesti mihinkään. Se, että ihmiset kuitenkin usein suhtautuvat vihamielisesti, on ihmisten sisäinen tilanne, mutta sitä ei tarvitse sotkea ateismiin sinänsä, sen paremmin kuin teismiinkään.
MInä en osaa sanoa mitään siitä, että olet onneton. Johtuuko se menetyksen tunteesta, kun menetit uskon myötä joitakin henkisiä tukipylväitä? Uusia tapoja seistä tukevasti löytyy ajan mittaan.
Itse en ole koskaan kokenut uskon menettämistä, joten se tilanne on mulle vieras.
Aloittaja ei selvästikään tuntenut totuutta, vaan etsi sitä? Kumman helpolla siitä meinaan luovuit. Voin ihan omalla kokemuksella sanoa, että sitten ku sellainen usko annetaan, niin sano kuka mitä tahansa, näytti mitä tahansa tai teki mitä tahansa, niin usko on se mikä pysyy, vaikka kaikki muu lähtiskin.
Ateistitkin täälläkin näyttää olevan taas näitä, vain heidän mielipide on oikea ja kaikille muille nauretaan ja pilkataan. Ja ateistin käsitys uskovasta on se, joka kuuluu johonki lahkoon tai käy vain jossain ihme tapaamisissa tai on niitä ns. kukkahattutäteja, tai että uskoo siksi koska isi ja äiti sanoi lapsena että joudun helevettiin jos ei usko ja sen takia uskoo mukamas tai väkisin, eikä tunne totuutta.
Tekin puhuitte näistä ns. uskovista ja tosiuskovista, sen saa jokainen ite päätellä onko uskova vai tosiuskova, mutta väitän et teidän ns. tosiuskovalta ette päätä voi kääntää. Eikä se auta että odotat että jotain tapahtuu, tee asialla jotain! Eiköhän se "tosiusko" sieltä vielä löydy. :)
"Voin ihan omalla kokemuksella sanoa, että sitten ku sellainen usko annetaan, niin sano kuka mitä tahansa, näytti mitä tahansa tai teki mitä tahansa, niin usko on se mikä pysyy, vaikka kaikki muu lähtiskin."
Sellaista se on, hypnoosissa. Vaikka tietäisit että Jeesuksen tarina on huijausta ja risti ainoastaan Rooman keisarin valinta, pitäisit silti ristillä roikkuvaa Jeesusta kaulassasi ylpeänä.
Sinäpä sen tiiät millasta on elää hypnoosissa. Lähinnät tarkoitin teidän juttujanne, joita pidätte niin toteena ja että kaikki on todistettu vaikka missä. Selitätte että evoluutio on totta yms. Eriasia olisi jos joku ihan aikuisten oikeasti löisi faktat pöytään ja todistaisi ne kunnolla, mutta sellaista päivää tuskin näemme.
Evoluution todistaminen on vähän monimutkaisempi asia kuin kertotaulun oppiminen. Jos jaksat nähdä vaivaa, vakuuttavat todisteet löytyvät aivan varmasti.
Miksi ette saman tien kysele hiukkasfysiikan standardimallin todisteita? Se olisi vielä vaikeampi ymmärtää.
Kyllä ne faktat on lyöty useampiinkin pöytiin jo ajat sitten. Eihän niitä pöytyiä tietenkään teidän raamattupiiressänne ole, mutta siitä saatte syyttää ihan vain itseänne.
Hei ookko sä se apina?
"Sinäpä sen tiiät millasta on elää hypnoosissa."
Tiedän, näen jatkuvasti tapauksia jotka eivät näe todellisuutta vaikka sen heidän eteensä toisi. Harrastuksesta käy se että tuo jonkun faktan esille ja sitten katselee kuinka ihmiset eivät pysty sitä näkemään. Sami-a ja yurki ovat loistoesimerkkejä siitä että he eivät kykene näkemään faktoja silloin kun ne kumoavat heidän todellisuudenvastaisen paradigmansa.
"Lähinnät tarkoitin teidän juttujanne, joita pidätte niin toteena ja että kaikki on todistettu vaikka missä."
Raamatulla ei ole mitään pohjaa, eikä sitä käyttävällä uskonnolla todisteita.
"Selitätte että evoluutio on totta yms."
Ja mikä sinun mielestäsi kumoaa evoluution?
" Eriasia olisi jos joku ihan aikuisten oikeasti löisi faktat pöytään ja todistaisi ne kunnolla, mutta sellaista päivää tuskin näemme. "
Koska olet uskonhypnoosissa et kykene näkemään asioita.
Joo, kyllä olen. Kuten sinäkin olet.
Biologiaan pinnallisesti perehtyneenä tiedän, että ihmiset luokitellaan isojen apinoiden (Hominidae) heimoon. Se ei kuitenkaan vähimmässäkään määrin mitätöi ihmisyyttäni, ihmisarvoani tai älyäni. Omien juuriensa tunteminen on visautta.
Samaa porukkaahan me ollaan biologisilta juuriltamme.
Herjan heitto aiheesta kolahtaa vain omaan nilkkaasi. Ei kannata.
"Raamatulla ei ole mitään pohjaa, eikä sitä käyttävällä uskonnolla todisteita."
Niinkö? Ootkos ikinä lukenu raamattua? Kun vaan jaksaisit hiukan perehtyä, (tai jos kiinnostaa vähääkään) niin sieltä saattaa aika järkeen käypiä todisteita löytyä. Kerroppas meille kaikille milloin ihminen sai tietää, että maa on pallo? Tai veden kiertokulusta jtn? Tiesitkö, että ihminen sai vasta tietää, että meren syvyyksistä on löytynyt "vaippa", mihin on varastoitunut valtava määrä vettä, jopa valtamerien verran vettä. Edellä mainittu selittää vedenpaisumuksen.
Nämä edellämainitut asiat on kaikki kirjotettu raamattuun.
"Ja mikä sinun mielestäsi kumoaa evoluutin?"
Jumala. Evoluutiota ei kukaan voi todistaa oikeaksi. Jos voi, niin joku voisi yhdenkin todisteen laittaa tänne näytille, vain yksi riittää. Jopa maailman kuulut tiedemiehet, einsteinista lähtien on myöntänyt Jumalan olemassa olon.
"Niinkö? Ootkos ikinä lukenu raamattua?"
Kyllä olen ja olen tutustunut siihen kuinka sitä on muokattu. Olen myös seurannut kuinka Raamattua seuraavat ihmiset toimivat näiden muokatun versioiden mukaan kuten zombit joten ajatus siitä että joku Jumala johon saa yhteyden korjaisi väärinkäsityksiä ei ainakaan pidä paikkaansa. Uskova ei näe tunnettuja väärennöksiä kirjassaan paitsi jos sattuu tutustumaan Raamatun tutkimukseen.
"Kun vaan jaksaisit hiukan perehtyä, (tai jos kiinnostaa vähääkään) niin sieltä saattaa aika järkeen käypiä todisteita löytyä."
Kyllä minä jaksan, päinvastaiseen johtopäätökseen olen tullut. Olenpa jopa joskus yrittänyt uskoakin, silloin en toki tiennyt millaisen historiallisen prosessin muokkaama nykykristinusko on. Tiesitkö että Nasaretissa ei ollut Synagoogaa? Tai että minkään varhaisen tekstin mukaan Jeesusta ei ristiinnaulittu? Rooman keisari vaan halusi sen symbolin ottaa ja aloitti samantien Rooman pakkokäännytyksen kristinuskoon.
"Kerroppas meille kaikille milloin ihminen sai tietää, että maa on pallo? "
Maa ei ole pallo. Muinaiset kreikkalaiset asian ainakin tiesivät.
" Tiesitkö, että ihminen sai vasta tietää, että meren syvyyksistä on löytynyt "vaippa", mihin on varastoitunut valtava määrä vettä, jopa valtamerien verran vettä. Edellä mainittu selittää vedenpaisumuksen."
Ei se ole meren alla vaan mineraaleissa. Et ilmeisesti tiedä mikä on kidevesi.
Vedenpaisumuksessa on muutakin tiedonvastaista kuten se että se ei jättänyt mitään jälkiä.
"Nämä edellämainitut asiat on kaikki kirjotettu raamattuun. "
Ei ole.
"Jumala."
Anna yksikin aito todiste Jumalasta joka ei perustu tietämättömyyteen.
"Evoluutiota ei kukaan voi todistaa oikeaksi."
Se on jo todistettu. Koko asia on kuitenkin minun kannaltani yhdentekevä joten en tiedä miksi uskovaiset haluavat aina puhua kanssani evoluutiosta.
" Jopa maailman kuulut tiedemiehet, einsteinista lähtien on myöntänyt Jumalan olemassa olon. "
Onko se silloin todiste siitä että sinun Jumalasi on olemassa että joku uskoo Jumalaan joka ei ole ollenkaan samanlainen kuin sinun jumalasi?
"Se on jo todistettu."
Onko todella? Missä todisteet?
"En tiedä miksi uskovaiset haluavat aina puhua kanssani evoluutiosta"
Koska väittely on kivaa ja ehkä uskovat haluavat että luopuisit evoluutio "uskosta", koska se on vale.
"Anna yksikin aito todiste Jumalasta joka perustu tietämättömyyteen"
Niitä on monia. Se on eri asia kuka niitä osaa nähdä. Ei valtameret synny tyhjästä. Eikä hedelmäpuut ole ihmisen tuotosta. Niitä on paljon, mieti itse. Luuletko että entiset murhaajat ja narkkarit aloittavat uskon elämä ihan omasta päästä?
"Olenpa jopa joskus yrittänyt uskoakin"
Yrittänyt? Eli olet halunnut mutta et ole uskonut siltikään. Täytyy uskoa sydämestä asti, se ei riitä että haluat uskoa, mutta epäilet asiaa. Totuuden saat varmasti tuntea, jos sydämestäs uskot!
"Onko se silloin todiste siitä että sinun Jumalasi on olemassa että joku uskoo Jumalaan joka ei ole ollenkaan samanlainen kuin sinun Jumalasi?"
Se on todiste pahasta. Raamatussakin sanotaan että tulee näitä "vääriä" uskontoja ja eksyttäjiä. Sinäkin sisimmissäs kaipaat sitä jotain, vai miksi pyörit tälläisillä palstoilla? Jokainen kaipaa Jumalaa, sen takia sinäkin olet yrittänyt uskoa, mutta sulta puuttuu se puuttuva palanen, Jeesus.
Tiedän että tämä kaikki kuulostaa aivan liian uskomattomalta ja ehkä tyhmältä ateistin korvaan, mutta niin se itellekin joskus kuulosti. Koputa niin sulle avataan.
"Eikä hedelmäpuut ole ihmisen tuotosta."
Heedelmäpuiden ominaisuudet ovat mitä suuremissä määrin "Ihmisen tuotosta". En usko, että suostuisit syömään juuri minkään villin kantalajin hedelmiä.
Valtamerien vesi on tullut avaruudesta, ei tyhjästä.
Jos ihminen ei olisi jalostanut kasveja vuosituhansien ajan, sinä tai juuri kukaan muukaan ei mitä todennäköisimmin olisi eläissään syönyt yhtään ainutta hedelmää.
Evoluutio on todistettu ja piste. Se ettei juuri sinun uskontosi todisteita hyväksy, ei ole evoluution tai sen todisteiden ongelma. Se ei muuta mitään. Sinä saat uskoa ihan mihin huvittaa, mutta todellisuus ei sinun uskomuksistasi välitä.
"Onko todella? Missä todisteet?"
Käy evoluutio ja kreationismi-palstalla kysymässä. Minua ei koko aihe kiinnosta(kuten ei myöskään alkuräjähdys), enemmän minua kiinnostaa historia ja uskonnonhistoria.
"Koska väittely on kivaa ja ehkä uskovat haluavat että luopuisit evoluutio "uskosta", koska se on vale."
Vale se on ainoastaan jos sinulla on joku moneen kertaan muokatun Raamatun tai Koraanin näkemys asiasta, eikä mitään tieteellistä taustaa.
Se ei muuttaisi mitään vaikka uskoisin että mikään ei ole muuttunut miljardeissa vuosissa. En perusta mitään osaa ajattelustani evoluutiolle, vaikka olen luottavaisin mielin että se on paras teoria mikä meillä on elämän kehittymisestä.
"Niitä on monia. "
Anna edes yksi.
"Ei valtameret synny tyhjästä."
Ei niin. Ne syntyvät lähinnä vesimolekyyleistä.
"Eikä hedelmäpuut ole ihmisen tuotosta."
Ei mutta olemme niitä jalostaneet niin että banaanikin sopii kuin se olisi tehty ihmisen käteen.
"Luuletko että entiset murhaajat ja narkkarit aloittavat uskon elämä ihan omasta päästä? "
Kyllä aloittavat. Eroahan ei ole mihin uskontoon nämä entiset kääntyvät. Se on keino paeta sitä ajatusta että he ovat olleet hirviöitä toisille ihmisille ja myös keino palata takaisin johonkin yhteisöön. Ei siinä mitään maagista ole.
"Yrittänyt? Eli olet halunnut mutta et ole uskonut siltikään. Täytyy uskoa sydämestä asti, se ei riitä että haluat uskoa, mutta epäilet asiaa. Totuuden saat varmasti tuntea, jos sydämestäs uskot! "
Niin, tiedän että tosiuskovaisten mielestä yrittäminen hädän hetkellä ei riitä. Olisi ehkä pitänyt olla vielä syvempi epätoivo? Jeesus on Herra pitäisi kuulemma riittää tähän. Tosin uskoon ei pääse jos ei kykene sopivan syvään hypnoosiin, se on silloin "sydämestä asti".
"Se on todiste pahasta. Raamatussakin sanotaan että tulee näitä "vääriä" uskontoja ja eksyttäjiä."
Einstein ei uskonut sinun jumalaasi. Miksi siis käytät häntä todisteena?
"Sinäkin sisimmissäs kaipaat sitä jotain, vai miksi pyörit tälläisillä palstoilla? "
Jos luulet että kaipaan jotain jumalaa, olet hyvin väärässä, eikä asiasta valehteleminen auta asiaasi.
"Jokainen kaipaa Jumalaa, sen takia sinäkin olet yrittänyt uskoa, mutta sulta puuttuu se puuttuva palanen, Jeesus."
Siitä on kuule paljon aikaa kun viimeksi olen yrittänyt uskoa, silloin ei tällaisia keskustelupalstoja ollut. Miksi muuten Jeesus, jos hän on kolminaisuuden osa, on sallinut että hänen sanansa UT:ssa on väärennetty?
"Tiedän että tämä kaikki kuulostaa aivan liian uskomattomalta ja ehkä tyhmältä ateistin korvaan, mutta niin se itellekin joskus kuulosti. Koputa niin sulle avataan. "
Koputtaminen ei riittänyt lapsena. Hädän hetkellä kukaan ei kuullut! Enkä minä ole mitenkään erityinen, lukemattomat lapset ja hädässä olleet ovat rukoilleet kuuroille korville.
Tiedän että tämä kuulostaa sinusta uskomattomalta, mutta vaivaudu sen verran että selvität miten kristinusko syntyi. Käy vaikka lukemassa teologisen sivuilta kuinka pitkälle sinun uskontosi perustuu äänestyksille ja keisarien päätöksille. Kuten päätös kieltää homoavioliitot.
Miksi ensimmäisessä UT:ssa oli vain Herran Evankeliumi ja Paavalin kirjeitä? Miksi he eivät kelpuuttaneet muita?
Miksi Ilmestyskirjaa on pidetty Raamattuun kuulumattomana, ja miksi Lutherkin sen halusi sieltä poistaa?
Lisätään tähän vielä että narkomaanit eivät välttämättä ole koskaan olleetkaan pahoja ihmisiä. Todellisuus on kuitenkin hyväksyttävä, jos olet tappanut ihmisiä, olet edelleen heiltä riistänyt mahdollisuuden elää vaikka muuttuisit kuinka parempaan suuntaan.
"Valtamerien vesi on tullut avaruudesta, ei tyhjästä"
Toivottavasti et ole tosissas?
"Hädän hetkellä kukaan ei kuullut"
Varmasti on kuullu.
https://m.youtube.com/watch?v=U0u3-2CGOMQ
Taikatemppu ei toimi.
Minä en, kun ei sellaista minulla ole koskaan ollutkaan.
Mieleni on tehnyt vastata tähän aikaisemminkin, mutta vastaan nyt.
"En ole koskaan ollut näitä, ketkä kysyvät, että miksi Jumala sallii pahojen asioiden tapahtuvan (vielä vähemmän ymmärrän sitä ateistien suusta, voin nyt mainita: te ette voi ymmärtää sitä, koska ette usko Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään ja siihen koko järjestelmään."
Pahan ongelmassa onkin juuri absoluuttisen "hyvän jumalan" olemassaolon kyseenalaistamisesta. Ja tottakai voin ymmärtää kristityn näkökulman jumalaan ja uskontoon. Olenhan entinen uskovainen itsekkin.
"Kristityt uskovat, että pahoista teoista saa kyllä maksaa, mutta ei vielä tässä elämässä. Jumala antoi ihmisille vapauden, joten hän ei puutu tässä elämässä)."
Itseasiassa pelastuoppi juuri kumoaa kuolemanjälkeisen tuomion pahoista teoista, mikäli henkilö tuee uskoon ennen kuolemaa.
"Kuvitelkaa, että teillä olisi hyvin rakkaudentäyteinen ja lempeä isoisä, joka on ollut teille hyvin rakas ja josta te olette saaneet voimaa ja yhtäkkiä te vain saisitte tietää, ettei häntä koskaan ollutkaan."
Sellainen olisikin harvinaisen mielenkiintoinen kokemus. Valokuvat ja läheisten kertomukset ja omat kokemukset tosin kertoo muuta.
"Nyt haluankin kysyä: Miksi jotkut ateistit ovat niin vihamielisiä uskontoja kohtaan? Eikö sen pitäisi olla se ja sama? Tietenkin, voitte kysyä miksi jotkut kristityt ovat niin vihamielisiä ateismia kohtaan, mutta mielestäni se on paljon ymmärrettävämpää (joskaan ei oikeutetumpaa) koska heillä on tietty oppi takanaan."
Omalla kohdallani on kyse uskonnon takia tapahtuneista huonoista kokemuksista ja muistoista. Jotka johtavatkin sylttytehtaalle.
"Miksi joidenkin ateistien tavoitteena on uskonnon poistaminen, ei vain yhteiskunnallisesta toiminnasta mutta myös ihmisten sydämistä? Tiedän, että monoteistiset uskonnot aiheuttavat sotia, mutta eihän uskonnon poistaminen ole siihen mikään ratkaisu. Vaikka se onkin naurettavaa, jos joku saa siitä voimaa ja iloa, miksi se on silti väärin?"
Sotia maailmassa on aina ollut. Itselleni ei niinkään yksittäisen ihmisen uskon poistaminen ole mikään missio. Lähinä vain saada uskonnon valtaa vähennettyä.
"Kutsuin joskus näitä vihamielisiä ateisteja anti-teisteiksi. Sanon vielä, vanhan uskoni pohjalta: älkää olko anti-teistejä. Saatte te kritisoida, mutta älkää olko anti-teistejä."
No jaa. Kyllähän tuota aika ajoin saa palstalla lukea ateisteja uskontovastaisiksi tyyliin koska "Neuvostoliitto ja Pohjois-Korea".
"Anteeksi, ateismin ilot eivät ole vielä auenneet. Kyllä se tästä."
Kyl se siittä.
Ateistit olette julmia: ette hyväksy hevin joukkoonne uusia uskonsa menettäneitä. Kerran eräs ateisti sylkäisi ja tokaisi: joka on herran ollut uskis, niin sellaisena pysyy. Ei hänestä tulee koskaan vakaata ateistia.
olette julmia
Väite: "Ateistit olette julmia"
Todiste: "Kerran eräs ateisti sylkäisi ja tokaisi..." M.O.T.
Ihan mielenkiintoista ajatuksenjuoksua ;-)
Ei edes ole mitään joukkoa johon pitäisi erikseen hyväksyä. Ja jätä nuo naurettavat hellareiden teetupatarinat ateisteista niille joille ne uppoavat.
"Ateistit olette julmia: ette hyväksy hevin joukkoonne uusia uskonsa menettäneitä."
Mihin vatun joukkoon?
"Kerran eräs ateisti sylkäisi ja tokaisi: joka on herran ollut uskis, niin sellaisena pysyy. Ei hänestä tulee koskaan vakaata ateistia."
Kerran eräs mummon, naapurin langon setä kertoi nähneensä Loch Nessin hirviön. TOSI JUTTU!
Jos ihminen ei usko jumaliin/jumalaan, niin hän on ateisti. Simple as that.
Nyt ihan vaan tiedoksi että aika harva ateisteista on myös anti teisti. Itselläni ei ole mitään sellaisia kristittyjä vastaan, jotka ovat mukavia.
Itsestäni ei tullut yhtään vähemmän onnellista kun menetin uskoni joskus 17 vuotiaana.