Lähde: Kaleva, 5.11.2004
Osastolla Politiikka, sivulla 10, otsikolla: Filatov puolustaa naispalkkaerää
Kun vielä kirjoitin feminismiforumille, niin yksi viimeisistä jutuistani siellä oli otsikoituna Feministien valeet. Näitä valeita esitetään jälleen faktoina lehtijutussa, jossa käsitellään naispalkkaeriä. Sitaatit ovat suoria lainauksia lehtijutusta:
” Naisten ja miesten pakkaeroa[palkkaeroa ilmeisesti tarkoitetaan] on onnistuttu kaventamaan vain hitusen. Filatovin mukaan naisen euro on ”noussut” 82 sentistä 83 senttiin.”
Ohhoh! Että ollaan jo päästy yksi sentti eteenpäin. Tässä on tarkoitus ilmeisesti kuvata sitä kuinka hitaaaaaaaaaaaaasti tasa-arvo etenee ja naisten asema paranee. Tässä kohtaa lukijan pitäisi haukkoa henkeä kauhistuksesta ja saada virike rynnätä barrikadeille. Mutta miksi me viisaat emme sitä tee?
Koska tämä väite ei pidä paikkaansa, vaikka heti perään lyödään lisää bensaa epätasa-arvokokkoon, jota feministit yrittävät epätoivoisesti sammuttaa ja pelastaa naissukupuolta sankarillisesti:
” Erilaisista tulonjakotilastoita ero sukupuolten välillä tulee vielä räikeämmin esiin. Esimerkiksi juuri julki tulleiden vero – ja omaisuustilastojen huipulla naiset ovat harvinaisia, työministeri huomautti.”
Tämä toinenkin käsitys on kuin puhdasta katinkultaa, jota kaupitellaan aitona kultana.
Kun puhutaan siitä, että saako mies samaa palkkaa samasta työstä kuin nainen, ja sitä saako nainen samaa palkkaa samasta työstä kuin mies, niin erilaiset jatkuvasti tarkentuneet tilastot ovat jatkuvasti kutistaneet tätä otaksuttua eroa (mm. TT:n tutkimus). Ero on enää alle 5% luokkaa ja haluaisin painottaa kyseessä olevan selittämätön ero, jota on koko ajan saatu pienemmäksi, eikä sukupuoli ole voinut selittää tätä eroa.
Filosofiassa puhutaan aukkojen jumalasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kun käsityksemme maailmasta yhä tarkentuu tieteellisten selitysten vuoksi, niin kirjaimellinen raamatuntulkinta joutuu vaikeuksiin. Jumalaa ollaan siis aina sijoittamassa uudestaan ja uudestaan sellaisille alueille, joita tiede ei ole vielä kyennyt selittämään. Nyt tämä aukkojen Jumala on muun muassa sijoitettu Big Bangin aikaan saattajaksi, koska emme varmuudella tiedä mistä alkuräjähdys sai alkunsa.
Tässä palkkaerokeskustelussa on samanlainen ilmiö menossa. Aluksi selittämätön ero oli 20%. Feministit nimesivät tämän eron epätasa-arvosta johtuvaksi. Ja näin saatettiin alulle aukkojen epätasa-arvoilmiö. Sitten ero kutistui sukupuolesta riippumattomista syistä kymmeneen prosenttiin ja siitä alle viiteen prosenttiin, muutamaan prosenttiin muistaakseni tarkalleen. Kun tietämyksemme palkkaeroista kasvaa, niin feministit sijoittavat tämän aukkojen epätasa-arvoilmiön aina siihen rakoon, jota ei olla voitu selittää. Tai sitten yksinkertaisesti kieltävät totuuden ja valehtelevat eron olevan yhä 20%.
!!! On eri asia puhua siitä, että onko naisilla samansuuruiset vuosittaiset tulot kuin miehillä, kuin siitä että saadaanko samasta työstä samaa palkkaa!!! Yleisessä keskustelussa jostain syystä feministisesti suuntautuvat naiset ja miehet ilolla sotkevat nämä asiat keskenään, jotta saadaan aikaan toivottu kuvitteellinen epätasa-arvoilmiö, jota sitten uskotellaan todelliseksi. Puhutaan palkkaeroista ja siitä kuinka miehen euro on naisen 80 senttiä ja sitten siirrytään siihen, että nainen ei saa samasta työstä samaa palkkaa. Tietysti tämä sekaannus palvelee feministien intressejä ja osoittaa kuinka laskelmoiva porukka on kyseessä.
” Työministeri Tarja Filatov painotti, että nais- ja matalapalkkaerä on yksi, joskin varsin pieni, keino yrittää kuroa umpeen sukupuolten välistä palkkaeroa.”
Palkkaerojahan ei todellisuudessa siis ole nimeksikään, mutta on aivan eri asia puhua siitä, että eroavatko naisten ja miesten vuositulot toisistaan keskimäärin. Haluan myös kritisoida tätä tilastollisen tasa-arvoisuuden käsitystä, jonka feministit jakavat. Saavutetaanko tasa-arvo sillä, että naisten ja miesten tulot ovat keskimäärin samansuuruisia? Ei saavuteta. Tulee aina olemaan naisia, jotka tienaavat vähemmän kuin miehet ja päinvastoin. Hajontaa tapahtuu aina, siis jo nyt on tiettyjä naisia, jotka tienaavat tiettyjä miehiä paremmin. Ainoa keino saavuttaa täydellinen tasa-arvo tässä asiassa on siirtyä sosialistiseen malliin ja maksaa kaikista Suomessa tarjolla olevista töistä samansuuruista palkkaa. Eli yritysjohtajille samaa palkkaa kuin esimerkiksi siivoojille ja myyjille.
Eli niin kauan kun feministit ajavat tilastollista tasa-arvoisuutta, he itse asiassa ajavat mallia, jossa osa naisista joutuu joitain miehiä huonompaan asemaan, koska keskiarvon ympärillä on aina hajontaa. Luullakseni tasa-arvo on ilmiö, jota ei voi puristaa minkäänlaisiin matemaattisiin laskelmiin, koska kyse on lopulta yksilöistä, jotka ovat sidottuja erilaisiin tilanteisiin ajassa ja paikassa; ja siksi kaikenlaiset tilastot, jotka mittaavat tämän ilmiön olemassaoloa naisten ja miesten välillä ovat enemmän tai vähemmän epätarkkoja. Huomatkaa kuinka feministinen media suitsuttaa isyysvapaiden puolesta ja luo kuvaa siitä, että jos mies ei käytä isyysvapaata, niin hän on huono isä. Saavutetaanko tasa-arvo sillä, että tilastot osoittavat yli 50% miehistä käyttävän ko. vapaan?
Osastolla Politiikka, sivulla 10, otsikolla: Filatov puolustaa naispalkkaerää
Kun vielä kirjoitin feminismiforumille, niin yksi viimeisistä jutuistani siellä oli otsikoituna Feministien valeet. Näitä valeita esitetään jälleen faktoina lehtijutussa, jossa käsitellään naispalkkaeriä. Sitaatit ovat suoria lainauksia lehtijutusta:
” Naisten ja miesten pakkaeroa[palkkaeroa ilmeisesti tarkoitetaan] on onnistuttu kaventamaan vain hitusen. Filatovin mukaan naisen euro on ”noussut” 82 sentistä 83 senttiin.”
Ohhoh! Että ollaan jo päästy yksi sentti eteenpäin. Tässä on tarkoitus ilmeisesti kuvata sitä kuinka hitaaaaaaaaaaaaasti tasa-arvo etenee ja naisten asema paranee. Tässä kohtaa lukijan pitäisi haukkoa henkeä kauhistuksesta ja saada virike rynnätä barrikadeille. Mutta miksi me viisaat emme sitä tee?
Koska tämä väite ei pidä paikkaansa, vaikka heti perään lyödään lisää bensaa epätasa-arvokokkoon, jota feministit yrittävät epätoivoisesti sammuttaa ja pelastaa naissukupuolta sankarillisesti:
” Erilaisista tulonjakotilastoita ero sukupuolten välillä tulee vielä räikeämmin esiin. Esimerkiksi juuri julki tulleiden vero – ja omaisuustilastojen huipulla naiset ovat harvinaisia, työministeri huomautti.”
Tämä toinenkin käsitys on kuin puhdasta katinkultaa, jota kaupitellaan aitona kultana.
Kun puhutaan siitä, että saako mies samaa palkkaa samasta työstä kuin nainen, ja sitä saako nainen samaa palkkaa samasta työstä kuin mies, niin erilaiset jatkuvasti tarkentuneet tilastot ovat jatkuvasti kutistaneet tätä otaksuttua eroa (mm. TT:n tutkimus). Ero on enää alle 5% luokkaa ja haluaisin painottaa kyseessä olevan selittämätön ero, jota on koko ajan saatu pienemmäksi, eikä sukupuoli ole voinut selittää tätä eroa.
Filosofiassa puhutaan aukkojen jumalasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kun käsityksemme maailmasta yhä tarkentuu tieteellisten selitysten vuoksi, niin kirjaimellinen raamatuntulkinta joutuu vaikeuksiin. Jumalaa ollaan siis aina sijoittamassa uudestaan ja uudestaan sellaisille alueille, joita tiede ei ole vielä kyennyt selittämään. Nyt tämä aukkojen Jumala on muun muassa sijoitettu Big Bangin aikaan saattajaksi, koska emme varmuudella tiedä mistä alkuräjähdys sai alkunsa.
Tässä palkkaerokeskustelussa on samanlainen ilmiö menossa. Aluksi selittämätön ero oli 20%. Feministit nimesivät tämän eron epätasa-arvosta johtuvaksi. Ja näin saatettiin alulle aukkojen epätasa-arvoilmiö. Sitten ero kutistui sukupuolesta riippumattomista syistä kymmeneen prosenttiin ja siitä alle viiteen prosenttiin, muutamaan prosenttiin muistaakseni tarkalleen. Kun tietämyksemme palkkaeroista kasvaa, niin feministit sijoittavat tämän aukkojen epätasa-arvoilmiön aina siihen rakoon, jota ei olla voitu selittää. Tai sitten yksinkertaisesti kieltävät totuuden ja valehtelevat eron olevan yhä 20%.
!!! On eri asia puhua siitä, että onko naisilla samansuuruiset vuosittaiset tulot kuin miehillä, kuin siitä että saadaanko samasta työstä samaa palkkaa!!! Yleisessä keskustelussa jostain syystä feministisesti suuntautuvat naiset ja miehet ilolla sotkevat nämä asiat keskenään, jotta saadaan aikaan toivottu kuvitteellinen epätasa-arvoilmiö, jota sitten uskotellaan todelliseksi. Puhutaan palkkaeroista ja siitä kuinka miehen euro on naisen 80 senttiä ja sitten siirrytään siihen, että nainen ei saa samasta työstä samaa palkkaa. Tietysti tämä sekaannus palvelee feministien intressejä ja osoittaa kuinka laskelmoiva porukka on kyseessä.
” Työministeri Tarja Filatov painotti, että nais- ja matalapalkkaerä on yksi, joskin varsin pieni, keino yrittää kuroa umpeen sukupuolten välistä palkkaeroa.”
Palkkaerojahan ei todellisuudessa siis ole nimeksikään, mutta on aivan eri asia puhua siitä, että eroavatko naisten ja miesten vuositulot toisistaan keskimäärin. Haluan myös kritisoida tätä tilastollisen tasa-arvoisuuden käsitystä, jonka feministit jakavat. Saavutetaanko tasa-arvo sillä, että naisten ja miesten tulot ovat keskimäärin samansuuruisia? Ei saavuteta. Tulee aina olemaan naisia, jotka tienaavat vähemmän kuin miehet ja päinvastoin. Hajontaa tapahtuu aina, siis jo nyt on tiettyjä naisia, jotka tienaavat tiettyjä miehiä paremmin. Ainoa keino saavuttaa täydellinen tasa-arvo tässä asiassa on siirtyä sosialistiseen malliin ja maksaa kaikista Suomessa tarjolla olevista töistä samansuuruista palkkaa. Eli yritysjohtajille samaa palkkaa kuin esimerkiksi siivoojille ja myyjille.
Eli niin kauan kun feministit ajavat tilastollista tasa-arvoisuutta, he itse asiassa ajavat mallia, jossa osa naisista joutuu joitain miehiä huonompaan asemaan, koska keskiarvon ympärillä on aina hajontaa. Luullakseni tasa-arvo on ilmiö, jota ei voi puristaa minkäänlaisiin matemaattisiin laskelmiin, koska kyse on lopulta yksilöistä, jotka ovat sidottuja erilaisiin tilanteisiin ajassa ja paikassa; ja siksi kaikenlaiset tilastot, jotka mittaavat tämän ilmiön olemassaoloa naisten ja miesten välillä ovat enemmän tai vähemmän epätarkkoja. Huomatkaa kuinka feministinen media suitsuttaa isyysvapaiden puolesta ja luo kuvaa siitä, että jos mies ei käytä isyysvapaata, niin hän on huono isä. Saavutetaanko tasa-arvo sillä, että tilastot osoittavat yli 50% miehistä käyttävän ko. vapaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja täysi tunnustus sen kirjoittajalle.
Tasa-arvo ei todellakaan voi olla palkoista kiinni. Se on erilainen asia kuin raha-asia. Ja palkaauskriteerit taas ovat erilaisista seikoista kiinni kuin sukupuolesta.
Kirjoitat lopussa, että saavutetaanko tasa-arvo sillä, että tilastot osoittavat yli 50% miehistä käyttävän isyysvapaan? Ei.
Lähempänä totuutta alamme olla, kun huoltajaksi määrätään 50% eroavien lapsien vanhemmista isä.
Tai aviottoman lapsen huoltajaksi määrätään isä alusta alkaen.
Ajamalla isille samoja oikeuksia, tuo päivä on lähempänä kuin voisi kuvitellakaan. Kelkan kääntö tapahtuu hitaasti, mutta se on jo alkanut.
Hyvä niin.
feministit aja miesten asiaa...xDD
...nimisessä teoksessa A.H. kertoi jotakin asioista, jotka toistettaessa tarpeeksi usein muuttuvat totuuksiksi.
... vai olikos se J.G....
Yleisen propagandasoimisen teoria on sossutädeillä hyvin hanskassa.
Propagandaa tuottavat tahot eivät hyväksy, että heidän ajatuksiaan arvostellaan. Arvostelijat pyritään vaijentamaan arvostelemalla arvostelijaa ja luomalla arvostelijoista jo ennalta tietty kuva. Kun kyseessä on feminismi, arvostelijat pyritään esittämään sovinisteina, naistenvihaajina, sortajina tai luusereina jne. Tervettä avointa keskustelua ei tarvitse käydä, koska vastapuoli on joku edellä mainituista. Toisaalta hyvinhän tämä on purrut. Aika harva nainen tai mies uskaltaa laittaa maineensa alttiiksi, arvostelemalla julkisesti feminismiä. Toivottavasti ihmiset huomaisivat ajoissa, mistä tässä on kysymys.
Olen myös huomannut, että nykyään arvostellaan feminismiä entistä vähemmän. Ihmiset ovat alkaneet tunnistaa tasa-arvon tärkeyden.
Eihän nykypäivänä valehtelusta ole muuta seurauksia suomalaisessa politiikassa, kuin että se voi lisätä puolueen kannatusta, kun joku uskoo siihen.
Miksi sinä Arvoton valehtelet?
Yhtälailla voisin minäkin sanoa, että eivät lasten huoltajuuskiistat oikeasti päädy useammin äidin hyväksi, ei oteta huomioon olosuhteita.
Kun nyt näitä sukupuolten välisiä palkkaeroja taas kerran kyseenalaistetaan, niin pistinpähän tähän joitakin faktoja.
1) Sukupuolten välinen palkkaero on noin 20 %:a
Miesten keskipalkka 2581 €
Naisten keskipalkka 2065 €
ero 516 €
2) Yksilötason palkkaero
jos työskentelee samassa yrityksessä, omaa saman kokemuksen, saman ammattitaidon, saman koulutuksen, iän, työtehtävän ja -nimikkeen, työsuhteen kesto on sama ja tehtävä on arvioitu yhtä vaativaksi, niin palkkaero on noin 2,8 - 6,1 %:a.
Eli kun on kyseessä sukupuoli, niin otetaan kaikki sukupuolen edustajat huomioon.
Esimerkkinä mainittakoon miesten varhaisempi kuolinikä. Keskimäärin mies kuolee Suomessa 7,5 vuotta aiemmin, mutta jos mennään yksilötasolle, jossa lasketaan miehen ja naisen samanlaiset ruokailutavat, liikuntatavat ja kaikki terveyteen liittyvät seikat, niin tämä ero laskee huomattavasti (feminismipalstalla on ollut tutkimus Kanadalaisisten miesten ja naisten eliniästä)
Mitä naisvaltaisempi ala tai yritys on, sitä heikompi keskimääräinen palkkataso on. Naisvaltaisten alojen johtohenkilöistä löytyy suhteessa ihmeen paljon mieshenkilöitä, vastaavaa ilmiötä ei miestenaloilta löydy.
Naiset arvioidaan usein pätevyydestään huolimatta työhönottotilanteessa mieshenkilöa huonommaksi sukupuolensa takia, sama pätee uralla nousun kanssa. Nainen voi tämän kompensoida pyytämällä pienempää palkkaa.
Tilastokeskus kertoi selvityksessään, että kokopäivätyötä tekevien naisten palkkatulot olivat yksityisellä sektorilla vuonna 1995 keskimäärin 78 % miesten ansioista. Tuntipalkoissa palkkaero oli hieman pienempi, sillä miesten kuukausipalkkoja kasvattivat runsaammat ylityöt ja hiukan pidemmät työajat.
Vuonna 2003 miesten keskimääräinen sairauspäivien määrä oli 13,2, kun se naisilla oli 15,2. Eli vuodessa naiset ovat kaksi päivää enemmän poissa miehiin verrattuna.
Teollisuudessa miehet tekevät 26 tuntia enemmän vuodessa töitä.
Tässä joitakin tuntipalkkoja:
Työntekijöiden tuntiansioita, 2002 1)
Yhteensä, Miehet, Naiset
€/tunti
Autoliikenne 11,39 11,43 10,59
- Linja-autonkuljettaja 11,38 11,40 11,15
- Täysperävaununkuljettaja 11,66 11,66 . .
Rakennusalan työntekijät 12,64 12,71 9,68
- Sähköasennusala 14,70 14,72 11,56
- Talonrakennusala 12,13 12,22 9,46
Teollisuustyöntekijät 13,02 13,57 11,11
- Tekstiiliteollisuus 10,66 12,30 9,68
- Sahateollisuus 12,96 12,98 12,74
- Paperimassa- ja selluloosateollisuus 16,37 16,51 14,37
- Graafinen teollisuus 12,30 13,04 10,77
- Kemianteollisuus 13,28 14,15 10,76
- Lasi-, savi- ja kiviteollisuus 12,16 12,30 11,37
- Metallituoteteollisuus 12,26 12,59 10,92
- Sähkötekninen teollisuus 12,24 12,98 11,31
Yhteenvetona sanoisin, että naiset saavat kokonaisuudessaan n. 20 %:a miehiä vähemmän palkkaa. Tätä voidaan sitten jakaa ja tarkistella eri kulmista esim. teollisuuden ja palvelualojen, kuntien ja yksityisten osalta, eri ammattialojen osalta jne. Kaikkein hienojakoisimpia tutkimuksia on esim. tämä VATT:n tutkimus, eli jos työskentelee samassa yrityksessä, omaa saman kokemuksen, saman ammattitaidon, saman koulutuksen, iän, työtehtävän ja -nimikkeen, työsuhteen kesto on sama ja tehtävä on arvioitu yhtä vaativaksi, niin silloin ero on 3 - 6 %:a, ei voi kuitenkaa sanoa, että miesten ja naisten palkkaero olisi tämä, tässä ei käsitellä kaikkia miehiä ja naisia.
Yksityisellä ja julkisella sektoreilla sukupuolten väliset palkkaerot ovat samankaltaisia, yksityisellä palkkaerot ovat tasoittuneet nopeammin, mutta silti se on noin 20%:a.
Palaan tähän kun minulla on aikaa, mutta jo etukäteen voin ilmoittaa, että väitteesi ovat virheellisiä ja vääristeleviä, eivätkä ne näytä kumoavan yhtään argumenttiani.
1) Keskipalkalla tarkoitetaan keskimääräistä palkkaa. Keskimääräinen palkka saadaan tilastollisilla laskentamenetelmillä, joissa pitää ottaa monia asioita huomioon. Mitä epätarkemmat menetelmät, sitä epävarmempia ovat itse tulokset.
Et anna lähdettä mistä tuo keskipalkka on otettu. Minä en väitä, että nuo tutkimukset valehtelevat. Älkää ymmärtäkö väärin kun juttuni otsikko on, että Miksi feministit valehtelevat?. Itse asiassa tuon tutkimuksen tulos voi olla ihan oikea ottaen huomioon ne menetelmät, joilla se on laskettu. Se ei silti tarkoita, etteikö se voi olla epätarkka. Sitä se todennäköisesti on, koska tarkkojen tutkimusten mukaan palkkaerot kutistuvat muutamiin prosentteihin.
Kaikki naiset ja kaikki miehet eivät saa tuota keskipalkkaa, koska kyseessä on keskiarvo, joka on laskettu tietyllä tavalla. Palkat vaihtelevat yksilöiden välillä ja tilastollinen keskiarvo ei päde aktuaalisessa maailmassa.
2) Kaikkia mahdollisia yksilötason vaihtelevuuksia ei voida ottaa millään tavoin tilastoissa huomioon. Lisäksi kokonaan oman ongelmansa muodostaa yksilön oma suhde näihin nimitettyihin muuttujiin. Sitä ei voida tilastollisesti mitata, kuten ei tasa-arvoakaan.
Kohdistan lisää kritiikkiä tähän näkökulmaan, jossa tarkastellaan tarkemmin yksilöllisiä muuttujia. Lainauksessa kritiikki kohdistuu tiettyyn tutkimukseen, joka kuvaa eron 20%. Se osoittaa erinomaisesti sen mitä olen yrittänyt sanoa:
"Tutkimuksen mukaan palkkaero miesten ja naisten välillä on noin 20 %. Tästä 10 %-yksikköä aiheutuu tehtävien ja työuran erilaisuudesta. Tutkimuksessa kuvataan ainoastaan karkeasti naisten ja miesten välistä palkkaeroa ja sen syitä suurilla elinkeinosektoreilla. Selittämättä jäänyt noin 10 prosentin palkkaero johtuu pääosin siitä, että kaikkien sektoreiden ja toimialojen palkansaajien palkkaeroja on pystytty vertaamaan ainoastaan muutaman yhteisten ja vertailukelpoisen taustaominaisuuden avulla. Lisäksi tutkimuksessa olevassa aineistossa ovat mukana kaikenikäiset palkansaajat. Kun ns. suurien ikäluokkien palkka- ja urakehitys on ollut miehillä nopeampaa tai parempaa kuin naisilla, ei palkkojen ja urakehityksen tasa-arvoistuminen näy tällaisissa tutkimuksissa, joissa aineistoa ei ole analysoitu erikseen eri ikäluokkien osalta."
http://www.palvelutyonantajat.fi/kj.nsf/suomi/2002103_pt:n_ja_tt.html?opendocument&unid=f1aa8b6fd2bf0cb8c2256c72003b876e
Tämä asettaa varsin kyseenalaiseen valoon Carman vaahtoaman 20% eron. En väitä, että Tilastokeskus valehtelee. Tieteessä ei ole auktoriteetteja, joita ei saisi kyseenalaistaa. Tutkimusten tekijät voivat erehtyä ja/tai tehdä epätarkkoja tutkimuksia.
Yksikään ala ei ole sidottuna sinänsä sukupuoleen. On olemassa ammatteja, joissa naisia on enemmän kuin miehiä, ja päinvastoin. Suoraan ei voida siis väittää, että naisvaltaisen alan huono palkkaus johtuu sukupuolesta. Samassa työssä oleva mies saa suurinpiirtein samaa palkkaa kuin nainenkin. Valitettavasti kaikista ammateista ei makseta Suomessa samaa palkkaa, ja tästä on turha syyttää miehiä.
On eri asia puhua siitä, että ovatko naisten tulot miesten tuloja pienemmät kuin siitä, että saavatko naiset ja miehet samasta työstä samaa palkkaa. Yhteenvetona: mitä tarkempi tutkimus, sitä pienemmiksi palkkaerot paljastuvat.
Jep, mitkään vakavasti otettavat tutkimuksethan eivät käsittääkseni kerro naisten ja miesten välillä kuin noin luokkaa 2-5 prosentin palkkaerosta, joka ei selity ammatinvalinnalla, koulutuksella, työkokemuksella ja työn vaativuudella. Muutamasta prosentista puhutaan! Siis tuo 80 senttiä-väite on aivan täyttä puppua. On käsittämätöntä, että ministeri voi esittää moista soopaa lehdessä ikään kuin totuutena, ellei hän todella sitten aja kaikille samaa palkkausta työstä riippumatta.
Ja sitten siitä muutaman prosentin selittymättömästä palkkaerosta. Puhutaan sisi erosta, joka ei ole selittynyt muilla tutkimukseen valituilla muuttujilla kuin sukupuolella. Mutta miten tämän eron syntyyn vaikuttaa henkilön oma halu menestyä ja edetä urallaan ja sitä myöten ahkeruus ja aikaansaavuus? Entä miten vaikuttaa se, osaako henkilö itse vaatia itselleen palkankorotusta? Voidaanko tätä asiaa tutkimatta muka perustellusti sanoa, että näissä seikoissa ei olisi mitään eroa sukupuolten välillä? Jos eroa löytyy, eikö siitä syntyvä palkkaero ole luonnollista? Entä mitä vaikuttaa naisilla yleinen katkos työelämässä nuorena, aikana jona monet miehet ovat erikoistumassa uralleen ja keräämässä arvokasta kokemusta ja heille avautuu hyviä uusia uramahdollisuuksia? Vaikkakin ikävää sekä uran että lapsia haluavan naisen kannalta, onko viimeksimainittu seikka sittenkään mikään tasa-arvokysymys kun lasten hankkiminen ja lasten kanssa kotiin jääminen on viime kädessä jokaisen naisen oma henkilökohtainen valinta?
Lopuksi, jopa noihin mainittuihin tutkimuksiin ja niissä käytetyihin menetelmiin suhtautuisin varauksella tilanteessa, jossa valtamedia ja johtavat poliitikot tuntuvat suoranaisesti valehtelevan naisten muka huonommasta asemasta palkkauksessa. Ei noita käsittämättömiä väitteitä voi oikein muuksikaan enää tulkita kuin tietoiseksi vääristelyksi.