Kairon väestö- ja kehityskokouksesta on nyt kymmenen vuotta. Adding it up -raportti on YK:n väestö- ja kehitysrahaston UNFPA:n uusin valttikortti Kairon kokouksen toimintaohjelman edistämisessä. Se vahvistaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin panostaminen tuo mukanaan sekä lääketieteellisiä että muita hyötyjä. Näitä monissa aiemmissa tutkimuksissa huomioimattomia hyötyjä ovat muun muassa yhteiskunnallisesti aktiivisemmat naiset, parempi sukupuolten välinen tasa-arvo, köyhyyden väheneminen ja vahva talouskasvu.
"Ajatus siitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ja -oikeudet kiihdyttävät talouskasvua, on ollut esillä pitkään. Voimme vihdoin todistaa, että ne ovat paras investointi kehitysmaan tulevaisuuteen", UNFPA:n Pohjoismaiden toimiston johtaja Asger Ryhl painottaa.
Hän viittaa raportin tuloksiin, kuten ehkäisyvälineiden saatavuuden makroekonomisiin hyötyihin. Saatavuus avaa niin sanotun väestöikkunan: kun yksittäisen maan kuolleisuus ja hedelmällisyys laskevat, suuri, korkean syntyvyyden ajalta polveutuva nuorten joukko alkaa tehdä töitä. Samalla huollettavien määrä asukasta kohti pienenee, ja maa voi vauhdittaa taloudellista kasvuaan.
Edelleen raportin mukaan pieni perhekoko vähentää köyhyyttä ja edistää lasten koulutusta ja terveyttä.
Lääketieteellisistä hyödyistä kiinnostavin liittyy niin ikään ehkäisyvälineisiin: jos kehitysmaiden ehkäisyvälinetarve täytettäisiin, tahattomien raskauksien määrä vähenisi 52 miljoonalla, mikä puolestaan säästäisi 1,5 miljoonaa henkeä ja 505 000 lapsen äidin.
UNFPA:n rahoitus on kasvussa
Yhdysvaltain tiedotusvälineissä hyvän vastaanoton saanut raportti ei toistaiseksi ole onnistunut kääntämään Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia myötämieliseksi UNFPA:lle: rahoitusta ei ole herunut sitten vuoden 2002, vaikka väitteet siitä, että UNFPA edistää abortteja, on osoitettu vääriksi.
"Rahantarve on valtava, sillä meillä on kasassa vain noin puolet Kairossa vuoteen 2005 mennessä luvatuista 6,1 miljardista dollarista. Tilanne on kuitenkin lupaava, sillä rahoitus on ollut kasvussa parina viime vuotena", Ryhl toteaa. Esimerkiksi EU on tullut vastaan.
Muuttunut poliittinen ilmasto on vahvistanut pienten, uskonnollisten "elämän puolesta" -järjestöjen asemaa Yhdysvalloissa. Kyseessä on kirjava rypäs toimijoita, joista osa vastustaa aborttia ja osa kaikkia mahdollisia seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja ja seksuaalikasvatusta. Ryhlin mukaan järjestöjä yhdistää se, että ne eivät kunnioita naisten oikeuksien sopimusta.
"Järjestöt saavat taloudellista tukea ja medianäkyvyyttä enemmän kuin ennen", Ryhl arvioi. Hän toteaa, ettei rahoittajista tiedetä juuri muuta kuin että he ovat yksityisiä ihmisiä ja erilaisia instituutioita.
Kairon toimintasuunnitelman ja ylipäätään seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen ja -oikeuksien vastustus Euroopassa on melko pientä. Yhdysvaltalaisten järjestöjen lisäksi EU:n liepeiltä löytyy katolisen kirkon saksalaisvetoinen lobbausorganisaatio Comece.
"Comecen ensisijaisena tavoitteena on vaikuttaa naisten seksuaali- ja lisääntymisterveysasioihin. Se yrittää saada virallisen organisaation aseman, jotta parlamentaarikot konsultoisivat sitä seksuaaliasioiden lisäksi muissa asioissa", tanskalaistutkija Lene Sjørup selittää. Hän on tutkinut katolisen kirkon toimintaa muun muassa EU:ssa, Chilessä, Filippiineillä ja Pekingin naisten maailmankonferenssissa.
Sjørup jatkaa, että katoliset toimijat ovat usein olleet yhteyksissä tanskalaiseen komissaariin Poul Nielsoniin, joka vastaa EU:n kehitysyhteistyöstä. Heihin lukeutuu ryhmä parlamentaarikkoja, jotka ovat muun muassa kyseenalaistaneet Kairon toimintaohjelman rahoitusta. Ryhlin mukaan tämä muutos on alkanut näkyä viime vuosien aikana.
"Aktiivisuudestaan huolimatta katolinen kirkko ei ole onnistunut saamaan näkemyksiään YK:n sopimuksiin", Sjørup sanoo.
Voidaankin sanoa, että vastustus vain hidastaa seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuutta ja naisten oikeuksien toteutumista kehitysmaissa.
"Ajatus siitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ja -oikeudet kiihdyttävät talouskasvua, on ollut esillä pitkään. Voimme vihdoin todistaa, että ne ovat paras investointi kehitysmaan tulevaisuuteen", UNFPA:n Pohjoismaiden toimiston johtaja Asger Ryhl painottaa.
Hän viittaa raportin tuloksiin, kuten ehkäisyvälineiden saatavuuden makroekonomisiin hyötyihin. Saatavuus avaa niin sanotun väestöikkunan: kun yksittäisen maan kuolleisuus ja hedelmällisyys laskevat, suuri, korkean syntyvyyden ajalta polveutuva nuorten joukko alkaa tehdä töitä. Samalla huollettavien määrä asukasta kohti pienenee, ja maa voi vauhdittaa taloudellista kasvuaan.
Edelleen raportin mukaan pieni perhekoko vähentää köyhyyttä ja edistää lasten koulutusta ja terveyttä.
Lääketieteellisistä hyödyistä kiinnostavin liittyy niin ikään ehkäisyvälineisiin: jos kehitysmaiden ehkäisyvälinetarve täytettäisiin, tahattomien raskauksien määrä vähenisi 52 miljoonalla, mikä puolestaan säästäisi 1,5 miljoonaa henkeä ja 505 000 lapsen äidin.
UNFPA:n rahoitus on kasvussa
Yhdysvaltain tiedotusvälineissä hyvän vastaanoton saanut raportti ei toistaiseksi ole onnistunut kääntämään Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia myötämieliseksi UNFPA:lle: rahoitusta ei ole herunut sitten vuoden 2002, vaikka väitteet siitä, että UNFPA edistää abortteja, on osoitettu vääriksi.
"Rahantarve on valtava, sillä meillä on kasassa vain noin puolet Kairossa vuoteen 2005 mennessä luvatuista 6,1 miljardista dollarista. Tilanne on kuitenkin lupaava, sillä rahoitus on ollut kasvussa parina viime vuotena", Ryhl toteaa. Esimerkiksi EU on tullut vastaan.
Muuttunut poliittinen ilmasto on vahvistanut pienten, uskonnollisten "elämän puolesta" -järjestöjen asemaa Yhdysvalloissa. Kyseessä on kirjava rypäs toimijoita, joista osa vastustaa aborttia ja osa kaikkia mahdollisia seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja ja seksuaalikasvatusta. Ryhlin mukaan järjestöjä yhdistää se, että ne eivät kunnioita naisten oikeuksien sopimusta.
"Järjestöt saavat taloudellista tukea ja medianäkyvyyttä enemmän kuin ennen", Ryhl arvioi. Hän toteaa, ettei rahoittajista tiedetä juuri muuta kuin että he ovat yksityisiä ihmisiä ja erilaisia instituutioita.
Kairon toimintasuunnitelman ja ylipäätään seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen ja -oikeuksien vastustus Euroopassa on melko pientä. Yhdysvaltalaisten järjestöjen lisäksi EU:n liepeiltä löytyy katolisen kirkon saksalaisvetoinen lobbausorganisaatio Comece.
"Comecen ensisijaisena tavoitteena on vaikuttaa naisten seksuaali- ja lisääntymisterveysasioihin. Se yrittää saada virallisen organisaation aseman, jotta parlamentaarikot konsultoisivat sitä seksuaaliasioiden lisäksi muissa asioissa", tanskalaistutkija Lene Sjørup selittää. Hän on tutkinut katolisen kirkon toimintaa muun muassa EU:ssa, Chilessä, Filippiineillä ja Pekingin naisten maailmankonferenssissa.
Sjørup jatkaa, että katoliset toimijat ovat usein olleet yhteyksissä tanskalaiseen komissaariin Poul Nielsoniin, joka vastaa EU:n kehitysyhteistyöstä. Heihin lukeutuu ryhmä parlamentaarikkoja, jotka ovat muun muassa kyseenalaistaneet Kairon toimintaohjelman rahoitusta. Ryhlin mukaan tämä muutos on alkanut näkyä viime vuosien aikana.
"Aktiivisuudestaan huolimatta katolinen kirkko ei ole onnistunut saamaan näkemyksiään YK:n sopimuksiin", Sjørup sanoo.
Voidaankin sanoa, että vastustus vain hidastaa seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuutta ja naisten oikeuksien toteutumista kehitysmaissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
YK:n väestörahasto UNFPA julkaisi tänään vuosiraporttinsa. Pääviestinä on, että satsaukset nuorten koulutukseen ja terveyteen vaikuttavat ratkaisevasti koko maailman kehityksen suuntaan.
Maailman väestöstä lähes puolet, yli kolme miljardia, on alle 25-vuotiaita. Heistä noin 90 prosenttia asuu kehitysmaissa. YK:n raportissa huomautetaan, että harvassa maassa nuorten erityistarpeet ja -oikeudet otetaan kuitenkaan käytännössä huomioon.
Seksuuaali- ja lisääntymisterveys on ihmisoikeus, ja sen merkitys korostuu nuoruusiässä – silloin kerätään koko elämää leimaavia kokemuksia niin ihmissuhteista kuin seksistäkin.Vaikuttamistyötä seksuaaliasioiden parissa vaikeuttavat aiheeseen liittyvät tabut ja avoimen keskustelun puute. Erityisesti nuorten esiaviollisesta seksistä vaietaan, vaikka samalla sukupuolitaudit leviävät ja nuoriin kohdistuva seksuaalinen väkivalta rehottaa.
Monet kehitysyhteistyöprojektit panostavat kyllä ehkäisyvalistukseen ja perhesuunnitteluun, mutta kohderyhmänä ovat useimmiten naimisissa olevat naiset. Suomenkielisen raportin julkistamistilaisuudessa Pirkko Kiviluoto Väestöliitosta totesikin, että nyt tarvitaan erityisesti nuorille suunnattuja seksuaaliterveyskampanjoita ja -opastusta.
"Meksikossa aloitettiin jo 1980-luvulla edelleen jatkuva ”Gente Joven” -kampanja, jossa myös suomalaiset ovat mukana. Käynnistäminen oli todella vaikeaa konservatiivisessa, katolisessa maassa, mutta tuloksia on saatu. Myös Nepalissa vasta vuoden pyörinyt, nuorisolle suunnattu seksuaaliterveyskampanja on jo nyt antanut rohkaisevia merkkejä