Lähteet:
Hebrew-Enlish Bible 63DI UBS-EPF 1997,
Gesenius, Hebrew-Chaldee Lexicon to the Old Testament, The Kabbalah Unveiled, S.L. MacGregor,
Der Sohar Ernst Muller, Dusseldorf 1982,
Septuaginta, Stuttgart 1979
Tie hämmennyksesta sitoutumiseen, Pirjo Latokangas 1994
Homoliittoja kuten naispappeuttakin vastustettaessa on usein vedottu Raamatun luomiskertomuksiin ja etenkin niiden luomisjärjestykseen. Jumala loi miehen ennen naista ja naisen nimenomaan vain miehen vähäpätöisestä kylkiluusta. Siksi nainen siis vaietkoon seurakunnassa ja olkoon miehellensä alamainen. Ja kun Jumala vielä määräsi miehen liittymään vaimoonsa ja tulemaan tämän kanssa ”yhdeksi lihaksi”, voidaan ja saadaan avioliitot solmia ehdottomasti vain miesten ja naisten välillä.
Homoseksuaalisten väliset avioliitot olisivat siis luomisjärjestyksen vastaisia.
Luomiskertomusten käytettävissä olevat alkutekstit eivät kuitenkaan näyttäisi antavan oikeutta näihin perin yksioikoisiin näkemyksiin.
Raamatussa ei ensinnäkään ole yhtä yhtenäistä luomiskertomusta eikä miestä edes alkutekstien mukaan luotu ennen naista. Sana mda (adam) ei myöskään ole erisnimi vaan yleisnimi; se ei edelleen merkitse mies vaan ihminen. Käännöstulkinta on myös iso alkukirjain sanassa hvx eli Eeva, sillä tämä heprean sana tarkoittaa, kuten ruotsin livsmoder, elämän antajaa, josta tulee kaikkien elävien, siis myös ensimmäisen oikean miehen, äiti. Eikä Jumala käske miestä liittymään nimenomaan vaimoonsa, kuten kääntäjä väittää, vaan naiseensa ja asiassa on tällöin olennainen ero.
Monet alkutekstin aidot merkitykset yhdessä käsitteiden käyttötapojen kanssa antavat mahdollisuuden tavanomaisista hyvinkin poikkeaviin tulkintoihin. Paradoksaalista kylläkin kaikkein radikaalimmat tulkinnat lienevät myös kaikkein vanhimmat. Kanonisoidut käännökset näyttävät hyvin myöhäsyntyisiltä.
Ensimmäisessä luomiskertomuksessa se mikä jumalien kuvaksi (myhla mlj b) luodaan on ihminen (mda), joka luodaan miehiseksi ja naiselliseksi ja jolle luomisen samana kuudentena päivänä annetaan yhteinen lajinimi adam. Tämä ensimmäinen ihmisrotu tulkitaan vanhaa juutalaista perimätietoa - kabbalaa - taltioivissa teoksissa kuten Zohar´ssa, kaksineuvoiseksi eli androgyyniksi. Olihan ihminen luotu jumalien kuvaksi, ja jumalat olivat usein antiikissa, niin myös varhaisessa juutalaisuudessa, feminiinis-maskuliinisia. Juutalaisen perinteen tutkija S.L.MacGregor Mathers toteaa teoksessaan "Paljastettu Kabbalah":
"Syystä, jonka itse parhaimmin tietävät, ovat Raamatun kääntäjät hämärtäneet kaikki viittaukset tosiasiaan, että jumaluus on sekä maskuliininen että feminiininen. He ovat kääntäneet feminiinisen pluraalin maskuliiniseksi yksiköksi. Elohimia koskien he ovat kuitenkin olleet 1 Ms. 26:ssa tarkkaamattomia ja paljastaneet tuntevansa oikean muodon: ´Ja Jumala sanoi, tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme...´ Miten nyt ihminen olisi Jumalan kuvana voitu tehdä miehiseksi ja naiselliseksi, ellei Jumala (elohim) ollut sitä myös? Elohim on muodostettu feminiinisestä elohee:sta lisäämällä siihen maskuliinin pääte my, joka lisättynä feminiinisukuiseen sanaan elohee tekee siitä ykseyden, missä naisellinen voima yhdistyneenä miehiseen aatteeseen tuottaa valmiuden saada jälkeläisiä."
Mathers kiinnittää huomiota käsitteisiin miehinen ja naisellinen, joita 1 Ms. 27:ssä vastaavat hepreaksi rkz ja hbqn; ei siis sya (mies) ja hsa (nainen). Zakar ja neqeba näyttävätkin viittaavan uroksen ja naaraan sukuelimiin, jotka adamin androgyynisessä vaiheessa eivät vielä ole eriytyneet. (zakar: puhkaisin, siemenenkuljetin, neqeba: tunnelinaukko.)
Kuvaus ensimmäisen androgyynin adamin luomisesta toistetaan 1 Ms. 5:n toisessa jakeessa:
"Miehiseksi ja naiselliseksi hän loi heidät ja nimitti heidät nimeen adam päivänä, jona luotiin heidät."
Sitaateista ilmenee selvästi, että adam, kuten todettu, on yleisnimi, joka kattaa ihmisen yhtä hyvin feminiinisen kuin maskuliinisen tekijän ja ettei miestä ja naista varsinaisesti tarkoittavia heprean termejä luomisprosessin tässä vaiheessa käytetä, luultavasti siksi, että sukupuolista erottautumista tai erottamista ei ole vielä tapahtunut. Adam on yksi ja yksin. Sukupuolinen identiteetti alkaa hahmottua vasta toisessa luomiskertomuksessa, jota tarkastelemme seuraavassa.
Adamin vastakuva
Toinen ns. jahvistinen luomiskertomus alkaa 1 Ms. 2:4:stä. Ensimmäisestä kertomuksesta poiketen ihminen luodaan nyt ennen kasveja ja eläimiä. Häntä ei itse asiassa myöskään luoda (arb) vaan hänet muodostetaan (rjy) maan tomusta, sillä heprean verbi bara viittaa kaiken alkysyntyyn ja verbit asa ja jetsira edellyttävätkin jotain ennalta olemassa ollutta, tässä tapauksessa maa-ainesta. Ihminen muodostetaan nyt siis maan tomusta:
Ja muodosti hvhy-jumala tuon ihmisen tomun maa-aineksesta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengityksen ja tuli tuo ihminen sieluksi eläväksi. (1Ms. 2:7)
Pantakoon merkille, että adam ei edelleenkään esiinny erisnimenä, sillä sanaa edeltää heprean määräävä artikkeli h- (tuo), jota erisnimi ei tarvitsisi ja jota ei erisnimen yhteydessä ylipäätään käytetä. (Käsite adam esiintyy luomiskertomuksissa ilman artikkelia vain viidesti, eikä tuolloinkaan aina erisnimenä.) Tämä ihminen saa nyt tehtäväkseen viljellä ja varjella maata ja oikeuden nauttia maan hedelmiä; kielletyksi jää vain yhden ja sittemmin varsin tunnetun puun hedelmät. Mutta Jumala havaitsee nyt muodostamansa adamin olevan yksin: "Ei ole hyvä tuon ihmisen yksin. Teen hänelle avun hänen vastakuvansa (vdgnk) mukaan." (1Ms.2:18)
Apua adamille Jumala etsii ensin eläimistä, joita tuodaan hänen eteensä ja joille hän antaa nimet. Mutta eläimistä ei löydy sopivaa "apua". Ja niin Jumala päättää nukuttaa adamin ja rakentaa hänelle vastakuvan hänen eteensä (vdgn). Mutta rakensiko Jumala tuon kuvan todella mies-Adamin luusta vaiko samaisen luun jo sisältämistä nais-Evan siemenistä?
Toisen luomiskertomuksen kuvaaman ihmisen olemuksessa on jotain outoa, mikä ei jää oppineilta juutalaisilta tekstintutkijoilta huomaamatta. Rabbiinisessa tunnetussa teoksessa Zohar (Moses de Leon noin v. 128o) pohdiskellaan aihetta:
Aloitti rabbi Acha lauseesta: "Ja Jumala sanoi: Ei ole ihmisen hyvä olla yksiksensä..." Miksi lause alkaa näin? Onhan opetettu, että miehiseksi ja naiselliseksi hän loi heidät. Olemme oppineet, että kaksineuvoiseksi hän loi heidät. Siitä huolimatta hän oli yksin?
Naisellinen puoli oli kuitenkin vain osa häntä itseään ja sen vuoksi hän edelleen oli yksin.
Näin siis rabbi Achan mukaan sanat miehinen ja naisellinen kuvaavat sukupuolisesti kaksinaisen, mutta persoonana yksinäisen adamin olemusta. Tälle ihmiselle Jumala päätti luoda avun:
Ja antoi Jahve-jumala syvän unen tuolle ihmiselle ja hän nukkui ja otti toisen hänen puoliskoistaan ja sulki alimman (alapään) lihan..
Ja rakensi Jahve-jumala tuon puolen ihmisestä, jonka oli ottanut, naiseksi ja toi hänet tuolle ihmiselle.
Ja sanoi tuo ihminen: Tämä on vihdoin luu minun luustani ja liha minun lihastani, tätä kutsuttakoon hsa´ksi, sillä sya´sta otettu tämä.
Tarkastellessa näitä sananmukaisesti käännettyjä jakeita, huomataan, että adam pysyy yhä yleisnimenä. Hänestä ei myöskään oteta kylkiluuta vaan olemuspuoli tai toinen sivu, sillä heprean sana tsela ilj tarkoittaa myös ja erityisesti vastakkaista sivua tai puolta. Sanaa käytetään esim. kuvaamaan vuoren toiselle puolelle menemistä (2Sm. 16:13). Hyvin sanan luonnetta kuvaa myös sen käyttö merkityksessä toinen puoli ja toinen puoli kuten tapahtuu kuvattaessa varsin salaperäisen liitonarkin rakennetta: "Ja vala siihen neljä kultarengasta... kaksi tulee sen toiselle puolelle ja kaksi sen toiselle puolelle." (2 Ms. 25.12)
"Kylkiluuksi" käännettynä tsela esiintyykin vain Raamatun tässä yhdessä kohdassa; tulkinta tukeutunee 1. Kuningasten kirjan eräisiin jakeisiin, joissa tselot tarkoittaa temppelin rakentamisessa käytettyjä palkkeja.. (Nykyhepreassa tsela on myös kylkiluu)
Adamista erotetaan siis kertomustodellisuudessa feminiininen olemuspuoli, joka rakennetaan mieheen sopivaksi vastakuvaksi (ke-negdo). Kun käsite negdo merkitsee, kuten edellä on ilmennyt, myös eteen tai edessä, ei liene vaikea kuvitella, mitä tällä adamin eteen rakennetulla vastakuvalla tarkoitetaan. Adam ei ehkä tarvitsekaan tätä naisellista "apua" vain viljelyssä tarvitsemanaan siemenvakkana, vaan sinä vakkana, mihin talletetaan elämän siemen, siis naispuolisen adamin edessä olevana astiana eli kohtuna. Ennen kehittymistään oikeaksi siitoksen ja hedelmöittymisen kautta raskaaksi tulevaksi naiseksi olikin adam sukutaulunsa antaman kuvauksen mukaan "synnyttänyt kuin kuvansa kaltaisuudessa"; saanut siis omia kloonejaan.
Myöskään sanonnat "luu minun luustani ja liha minun lihastani" ja "häntä sanottakoon miehettäreksi, koska miehestä otettu tämä" eivät kummatkaan automaattisesti oikeuta niiden kirjaimellista tulkintaa, sillä edellistä sanontaa käytettiin kuvaamaan yleistä samankaltaisuutta tai lojaalisuutta: Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat yhtä luuta ja lihaa, samoin kuningas ja alamaiset ja etenkin Laaban ja Jaakob, Laaban hyväksyy Jaakobin vävykseen sanoen: "Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani." (1 Ms. 29:14) Kirjaimellinen uskomus Eevasta Aatamin kylkiluuna on yhtä johdonmukainen kuin uskomus Jaakobista Laabanin vastaavana.
"Miehessä ja miehettäressä", hepreaksi sya ja hsa, on puolestaan nähtävissä yksi Raamatun tuhansista sanaleikeistä. Tässä näytään ilmaistavan sanan hsa tulevan sanasta sya, ei naisen ottamista konkreettisesti miehestä. Raamatun rikas kuvakieli onkin eräs vanhan tulkintatradition merkittävimmistä lähtökohdista. Kauniita ovat esimerkiksi aiheeseemme liittyen kuvakielen käsitteet kyyhkynen ja puhtoinen; rabbi Acha jatkaa Zohar´ssa:
"Mitä siis teki Kaikkeinpyhin? Hän siunasi hänet ja otti naisellisen hänestä kuten on kirjoitettu: Otti yhden hänen kylkiluistaan. Mutta mitä merkitsee yhden? Se merkitsee hänen naisellista puoltaan samassa mielessä kuin ilmenee sanoissa: yksi on minun kyyhkyseni, minun puhtoiseni. (Ll 6:9)
Niin kauan kuin naisellinen muodosti ihmisestä vain toisen (achad, yhden) sivun, oli ihminen yksin. Sitten tuli esiin kaksi. (Zohar, folio 3:44b)
Juutalainen traditio androgyynistä alkuihmisestä toistuu Zoharissa usein. Rabbi Chija löytää ajatuksen psalmeista: "Sinä olet tehnyt minun etummaiseni ja takimmaiseni ja laskenut kätesi minun päälleni." (Ps 139:5). Rabbi Jizchak tulkitsee edelleen, että etummainen ja takimmainen tarkoittavat samaa kuin aiemmin Laulujen laulussa mainitut kyyhkynen ja puhtoinen eli ihmisen kahta olemuspuolta, maskuliinista ja feminiinistä. Kokoomateos Zohariin kuuluva Idra Suta täsmentää: "Feminiinisyys on erottamaton osa ihmisyyttä. Siksi sanotaan Laulujen laulussa: Minun kyyhkyseni ja puhtoiseni. Älä kuitenkaan lue puhtoiseni vaan kaksoiseni". Idra Suta (Idra Zuta Qadisha: Pienempi Pyhä Kokous) viittaa tässä myös Laulujen laulun 8:8:aan, missä feminiinisyys tulkitaan miehen "pieneksi sisareksi". Zohar´n saksannos kiteyttää asian yksiselitteisen selvästi: "Der Mensch wurde zweigesichtig erschaffen".(Folio II 54b-55a)
Rabbi Simeon analysoi erityisesti käsitteitä miehinen ja naisellinen (zakar, neqeba) todeten:
"Näissä sanoissa on ilmaistu taivaallinen salaisuus, jotta tulisimme taivaallisen kauneuden ja ykseyden tuntemaan. Tämän salaisuuden mukaan luotiin ihminen. Samankaltaisen salaisuuden mukaan kuin luotiin taivas ja maa. Siksi sanotaan ensin: Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja vasta sitten: maskuliiniseksi ja feminiiniseksi hän loi heidät.
Siksi ei mikään kuva hengestä, joka ei ole miehinen ja naisellinen, ole taivaallista työtä. Salainen perimätietomme vahvistaa tämän. Tähän viittaavat myös sanat: Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimen adam sinä päivänä jona luotiin heidät. Tällöin nimi ihminen annettiin ainoastaan mies-naiselliselle ykseydelle. (Zohar: Folio I 55b)
Mies ja nainen.
Varsinaisesti miestä ja naista tarkoittavat heprean käsitteet sya ja hsa ilmestyvät, kuten edellä todettu, toiseen luomiskertomukseen vasta sen jälkeen, kun erottuminen on tapahtunut. Tällöinkään käsitteet eivät välttämättä tarkoita täydellisesti ehyitä miehiä ja naisia, sillä edelleen rabbiinisen tradition mukaan ensimmäinen oikea ihminen oli adamin neljäs lapsi svna (enosh), jonka nimi merkitsee, kuten adaminkin, ihminen. Heprean suuren synonyymirikkauden tarjoamat käsitevaihtoehdot eivät aina välttämättä palvele vain käyttäjiensä tyylikeinoja tai ole muuten vain sattumia, sillä monet käsitteet sisältävät vivahde-eroissaan informaatiota, joka esimerkiksi luomiskertomuksissa saattaa kuvata ihmisen kehittymisen tai kehittämisen eri vaiheita. Varhaisvaiheen sanat zakar ja neqeba tulevatkin muualla Raamatussa merkittävän usein käyttöön yhteyksissä. joissa kuvataan sukupuolista poikkeavuutta tai saastaisuutta, kuten homoseksualismia, nekrofiliaa tai sukupuolitauteja: "Joka makaa miehenpuolen (zakar) kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he tekevät molemmat kauhistuksen ja heitä rangaistakoon kuolemalla". (3 Ms. 2o:13)
Mooses määrää myös karkottamaan leiristä kaikki kuolleista saastuneet miehenpuolet (4 Ms. 5:3), myös naisenpuolet (neqeba); kysymys saattoi olla nekrofiliasta, vaikka kuolleeseen koskeminen ylipäätäänkin saattoi saastuttaa ihmisen. Etenkin, jos kysymyksessä oli - sivumennen sanoen - pappi, joka oli sattunut kuolemaan virantoimituksessaan liitonarkin edessä. Nekrofiliaa tiedetään kuitenkin harrastetun mm. muinaisessa Egyptissä, jonka tavoista Mooses lienee ollut hyvin perillä.
Jumalankuvien tekemistä koskeva kielto on myös mielenkiintoinen: "Ettekä lankeaisi tekemään minkäänlaista patsasta tai jumalankuvaa, jolla olisi miehen (zakar!) tai naisen (neqeba) hahmo". (5 Ms. 4:16) Tässä voidaan hyvin viitata jumalankuviin, joita antiikissa oli runsaasti esittämässä hedelmällisyysrituaaleissa käytettyjä ylisuurella peniksellä tai naisen elimellä varustettuja jumaluuksia. Kielto olisi siis koskenut käytännössä ymmärrettävästi sukuelinten piirtämistä.
Myös sukupuolitauteja kuvataan termejä zakar ja neqeba käyttäen; siemenvuotoiset miehet ja kuukautisvuotoiset naiset olivat myös saastaisia. ( 3 Ms 15:33)
Myös kannattaa pysähtyä Jeremia 31:21:n kohdalla, siihen sisältyy näytteistämme ehkä erikoisin:
rbg bbvst hbkn jrab hsdx hvhy arb yk hbbvsh tbh nykmxtt ytm da
Vanha raamatunkäännöksemme, jota tässä on ehkä mielekkäämpi käyttää, antaa edelliselle suomalaisen vastineen:
"Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne tänne, sinä luopiotytär?
Sillä Herra luo maahan uutta, nainen miestä piirittää."
Pinnalta katsoen ei kuvakielisessä tekstissä ole mitään ihmeellistä; luopiotytär on selvästi neitsyt Israel, josta Herra luo uuden (hsdx) ja jonka sitten palauttaa omalle maalleen. Näin heikosta ja päättämättömästä Israelista kasvaa nainen (neqeba), joka kykenee jopa piirittämään vahvaa vihollistaan eli tekstin miestä (rbg, gaber: voimakas nuori mies, uros). Jae sisältää kuitenkin mahdollisen sanaleikin, joka yhdessä siihen liittyvien olennaisten sanojen alkumerkitysten kanssa antaa mahdollisuuden aiheemme kannalta mielenkiintoiseen käännökseen ja tulkintaan. Siteeratun jakeen voidaan lukea nimittäin sananmukaisesti:
"Kuinka kauan horjuu puolelta toiselle tuo taantunut tyttö?
Sillä Herra luo maassa uuden; naisellinen voimallista ympäröi."
Mikäli tämä sananmukainen käännös vastaa tekstin alkuperäistä tarkoitusta, voi tekstin nähdä kaksikerroksellisena kuvakielenä, missä tytär ei viittaakaan vain Israeliin vaan myös identiteetiltään epävarmaan nuoreen tyttöön, jonka Herra kirjaimellisesti luo uudeksi. Tekstissä heprean uutta vastaava sana chadash on feminiinimuodosssa chadasha ja viittaa tyttöön bat. Toki se viittaa myös Israeliin, sillä maiden nimet ovat hepreassa feminiinejä. Tätä uutta luomusta kuvataan kuitenkin sitten yllättävästi sanalla neqeba, jolla on voimakas sukupuolinen luonne ja joka Israelia kuvaavana on outo valinta, mutta joka miehistä ympäröivänä on luonteva edellyttäen, että tekstissä miehistä vastaava sana gaber esiintyy tässä samassa merkityksessä kuin sen synonyymi zakar ja on siis neqeban vastakuva. Tämä onkin mahdollista siksikin, että gaber esiintyy muualla myös merkityksissä nuori mies, voimakas, poikalapsi, miespuolinen perillinen. Sana gaber tulee edelleen heprean verbistä gabar, joka merkitsee paisua, nousta ylös! Kirjaimellisesti gaber on siis saattanut merkitä miehen paisuvaista; tältä pohjalta ajatellen näennäisesti tekstissä irralliselta tuntuva lause "nainen miestä piirittää" (naisellinen paisuvaista ympäröi) kuvaa yksinkertaisesti miehen ja naisen välistä aktia, joka ilman nekeba´ ta ja gaber´ ia ei olisi mahdollinen.
Tulkinta saa tukea myös kohtaan liittyvästä todennäköisestä sanaleikistä, johon edellä on viitattu. Kysymys: "Kuinka kauan" sisältää näet heprean sanat ad-matai, jotka voidaan toisin vokalisoiden lukea muodossa ad-meti, jolloin merkitys muuttuu ja jakeen alku kuuluisikin tällöin:
Miehiinkö asti (ad-meti) taannut sinä horjuva tyttö?
Näin siis Herra luo neitsyt Israelin uudeksi samassa mielessä kun Hän luomiskertomuksessa luo adamin uudeksi muodostaen hänelle chavah´n eli kohdun., joka osana adamia oli kätkettynä tämän feminiiniseen princiippiin neqeba´ han. Kuva on vain luomiskertomuksen vastaavaan nähden käänteinen, nyt feminiinistä erotetaan "pieni veli" eli maskuliini.
Jumalan kuva
Se, mikä edellä on todettu Jumalaa tarkoittavan sanan elohim kaksisukuisuudesta, pätee myös tunnettuun nelikirjaimeen jhvh eli ns. tetragrammatoniin hvhy, jonka vastineena suomalaisessa Raamatussamme on yleensä käännös Herra. On helppo havaita, että nimi päättyy feminiinin tunnukseen hee ja että sana alkaa maskuliinisella kirjaimella jod. Kabbalistien mukaan hee ja jod vastaavat yonia ja phallosta, ja kirjainten ideogrammaattisista merkityksistä nimen loppuosa hee-vav-he (hvh) voidaankin lukea aukko-koukku-aukko. Näin vanha tulkintatraditio näyttäisi vastaavan luonnon biologisia tosiasioita.
Ihmisen kaksisukuinen alkumuoto näkyy luonnollisesti myös ihmisalkion kohdunsisäisessä kehityksessä; aluksi sukupuolettomaan alkioon muodostuu ensin ruskuaispussi joka alkaa kehittyä munasarjoiksi ja sikiöstä tulee naaras ellei jonkin välittäjäaineen antama impulssi muuta kehityksen suunta, jolloin munasarja alkaakin muuttua kiveksiksi ja tulemana on urospuolinen jälkeläinen. Tai jokin uroksen ja naaraan väliltä, sillä luonto tuottaa myös hermafrodiitteja eli molemmat sukupuolitunnukset omaavia yksilöitä.
Ihmisen sukupuolinen orientoituminen ei näyttäisi siis ainakaan kaikin osin olevan hänen oman tahdonvaltansa määrättävissä.
Toista luomiskertomusta kutsutaan jahvistiseksi, koska siinä luovana jumaluutena on yhdysnimi jehvah-elohjim, suomeksi muodossa Herra Jumala. Käännös Herra johtuu tunnetusti varsinaista herra-sanaa tarkoittavan adonai´n vokaaleista, joiden avulla tetragrammaton on vokalisoitu. Nelikirjaimen varmaa ääntämystä ei siitä huolimatta tunneta, koska nimeä ei saanut milloinkaan lausua ääneen. Sana esiintyy yksinään vasta 1 Ms 4:1:ssä, missä elämän äiti, siis Eeva, kutsuu yllättäen saamaansa ensimmäistä lasta paitsi mieheksi, ish, myös Herraksi; jhvh:
"hvhy ta sya ytynk dnatv nyk ta dltv vtsa hvx ta idy mdahv"
Kohdan tulkitsee myös uusin käännösversio väärin: "Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: Minä olen Herran avulla (?) saanut poikalapsen." Käännös ei ole lainkaan uskottava. Adam ei ensinnäkään alkutekstissä yhdy vaimoonsa vaan hän tuntee naisensa ja toiseksi alkutekstin kaikki kolme at-prepositiota viittaavat akkusatiiviin; käännöksen Herran avulla edellyttämä et (kanssa) vokalisoidaan sere´n mukaan, kun taas alkutekstissä on kolmasti preposition et yhteydessä gamas-vokalisointi, joka palvelee tässä akkusatiivia!
Virheellinen käännös noussee siitä teologisesta ennakkoasenteesta, että nimitys jhvh aina ja kaikkialla ilman muuta tarkoittaa korkeinta Jumalaa tai Luojaa.
Näin ei välttämättä ole!
Kabbalistisen lukutavan mukaan prepositio et voidaan näet lukea myös sen erillisten kirjainten alef ja tav aakkosellisen sijainti huomioiden sanonnaksi "alusta loppuun eli kokonaan". Näin siis adam tuntee kokonaan naisensa, saa alusta loppuun Kainin, joka on kokonaan mies eli kokonaan jhvh. Tällöin tämä nelikirjain jhvh ilmentää nimeen sisältyvine jod ja hee kirjaimineen ihmisen kehittymistä siitoksen (jod) ja synnytyksen (hee) kautta lisääntyväksi olennoksi. Erityisesti syntyy nyt mies, jonka sekä yleisnimessä ajsh että erisnimessä Kajn on mukana kirjain jod pienenä keihäänä eli hänen miehisyytensä tunnuksena.
Kun Jod on myös jhvh:n ensimmäinen kirjain, ja kun loppuosa hvh vastaa myös verbiä tulla joksikin, voimme ymmärtää, että ihmisen lapsi on tässä tullut alusta loppuun oikeaksi eli kokonaiseksi mieheksi, keihään mieheksi eli Kajniksi.(kaan:saada, jod:"keihäs")
Vaikka emme lukisikaan prepositiota et edellä kuvatun kaltaisesti, antaa sen akkusatiivinen merkitys jhvh:n edessä siltikin mahdollisuuden edellä esitettyyn tulkintaan. Mutta tulkinnan oikeuttaa kaiken edellä sanotun lisäksi jhvh:n esiintyminen samaisen luvun (IMs.4:26) lopussa heti käsitteen enosh jälkeen. Set saa nimittäin pojan nimeltä Enosh (ihminen), jonka jälkeen tämä ihminen alkaa nykykääntäjän mielestä "nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa"! (jhvh:ta!) Käännös teologisoinee tässäkin; ihmisen rukouselämä töksähtää -kontekstille väkivaltaa tehden- yht´äkkiä keskelle alkuihmisen sukutaulua? Asiayhteys huomioiden mielekkäämpi käännös olisikin mielestäni mahdollisimman tekstiuskollinen muoto:
"Tuolloin alkoivat kutsua (itseään?) nimessä jhvh.."
Näin tetragrammaton eräässä etymologisessa ja traditionaalisessa merkityksessään tuntuisi viittaavan paitsi Jumalaan myös ihmiseen. Tässä mielessä on mielenkiintoista myös havaita, että kun laskemme adamin sukutalussa (1 Ms. 5) ihmisen lisääntymisiät yhteen, saamme yhdeksän polven jälkeen ennen Noaa alkaen Adamin iästä 13o ja päättyen Lemekin ikään 182 vuosien summaksi luvun 1o56. Luku ei liene sattumalta sama kuin nelikirjaimen yhvh ääntyvien kirjainten yhv perättäiset lukuarvot 1o , 5 ja 6. (Gematrian mukaan)
Lienee myös merkityksellistä, että jhvh esiintyy näissä yhteyksissä ilman elohim´a.
Myöhemmissä Raamatun teksteissä jhvh esiintyy lukemattomia kertoja ja adamia korkeampaa olentoa tarkoittaen nousee viimein Juudan heimojumalaksi. (5 Ms. 32:8). Mutta Korkein Jumala (el eljon) hän ei ainakaan kabbalistisen raamatunlukutavan mukaan ole.
Geenit kertovat
Kun luomiskertomus kuten koko ns. Vanha testamenttikin on alkujaan kirjoitettu pelkin konsonantein ja joidenkin traditioiden mukaan jopa ilman sana- ja lausevälejä, ja kun vokalisointi on vielä tapahtunut vasta noin 2ooo vuotta oletetusti vanhimpien tekstiosien jälkeen, on selvää, että täysin varmaa Raamatun alkutekstien lukutapaa ei tunne enää kukaan, tuskin edes heprealaiset itse...vai tunteeko sittenkin joku? Tekstien merkitysten, tarkoitusten ja pyrkimysten koko kontekstiä on mahdoton enää täysin vedenpitävästi tavoittaa. Vaikeutta lisäävät vielä sadat ns. kerranlausutut käsitteet, joiden merkitykset eivät aukene edes ulkopuolisten tekstien avulla.
Kun käännösmahdollisuuksia vokalisoiduissakin editioissa - muista puhumattakaan - on sangen useita, vetoaminen siihen, mitä nimenomaista Raamattu milloin minkäkin kiistakysymyksen suhteen sanoo tai tarkoittaa, on mieletöntä. Tarkoituksettoman kunnian Pyhän kirjan tarkoituksista saavatkin sangen usein kääntäjät. Eivät alkutekstin laatijat.
Tällaista vetoamista Raamattuun varsinkin ns. seurakuntateologisella tasolla valitettavan usein kuitenkin tapahtuu. Kun jotkut vaativat jopa Suomen lainsäädäntöä laadittavaksi Raamatun "totuuksien" pohjalta, he itseasiassa vaativat, että lainsäädäntömme tulisi osin pohjautua -teologisiin käännöstulkintoihin! Historiassa on enemmän kuin tarpeeksi esimerkkejä tämänkaltaisen lainsäädännön toimivuudesta. Lait ovat usein olleet niinkuin ne luetaan ja raamatut niinkuin ne kulloisessakin ajassa tulkitaan. Raamatun käännöksissä kuuluu isännän ääni. Isäntä ei aina ole vain Jumala vaan usein myös luterilainen kirkko, jonka tilaustöitä käännökset ovat. Ne ovat siten luterilais-kristillisten silmälasien läpi nähtyjä ja kertonevat yhtä paljon kirkon myöhäsyntyisistä opeista kuin alkutekstien aidoista sisällöistä.
Mitä tulee vielä ihmistä koskeviin luomiskertomuksiin, on huomattava, että vaikka niissä luomisen lopputuloksina kerrotaan miehistä ja naisista, ei siitä seuraa, että sukupuolet olisivat erillisyydessäänkään ehjiä tai täydellisiä. Miehiä ja naisia ovat vaikkapa useimmat ns. sukupuolisesti poikkeavatkin. Myös kristinuskon keskeisin hahmo tunsi ihmisiä, jotka olivat "syntymästään asti avioliittoon kelpaamattomia." Lausuman perusteella ainakaan kaikki ihmiset eivät voineet-laaduttaa sukupuolisuuttaan aina tahdonvaltaisesti.
Toiseksi luomiskertomuksessa ei suinkaan, niin kuin yleensä pidetään itsestään selviönä, aseteta mitään nykyisessä mielessä miehen ja naisen välistä juridista avioliittoa. Luomiskertomuksessahan adamin "avuksi" koetellaan ensin eläimiä ja kun nämä eivät adamille sovi, muovataan miehen avuksi nainen. Kertomuksessa on koko konteksti huomioiden selvästi kysymys vain siitä, että kunkin lajin tulee pariutua oman lajinsa kanssa. Tätä tarkoittanee toteamus, ettei eläimestä ollut apua adamille, sillä muissa asioissa eläimistä on toki aina ollut ihmisille apua. Heprean varsinaisesti aviovaimoa tarkoittava sana ilmestyykin teksteihin paljon myöhemmin. Tämä sana on 1.Ms. 20 jakeen 3. käsite hlib
"Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa ja sanoi hänelle: ´Katso, sinun on kuoltava sen vaimon tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen aviovaimo´."
Luomiskertomus on pohjaltaan evoluutiobiologinen. Ihminen on kehittynyt androgyynistä alkumuodosta, mutta muutosta ovat vauhdittaneet elohimit - mitä nämä sitten ovat olleetkaan -, jotka ovat puuttuneet adamin perimään. Genesis näyttääkin sisältävän tietoja dna´n rakenteesta, ihmisen kromosomeista ja jopa aineen hienorakenteista. Kertomuksen Jumalaksi käännetyt käsitteet eivät välttämättä kuvaa lainkaan persoonallista Jumalaa tai jumalia vaan universumissa vaikuttavia elämän syntymiseksi ja ylläpitämiseksi välttämättömiä vuorovaikutteisia voimia. Niinpä sanan elohjim sananmukainen käännöskin on yksinkertaisesti ”elävä voima” ja sanassa Herra eli Jhvh on neljä kirjainta kuten universumissa on neljä voimaa.
Sukupuolisuuden vivahteidenkin synnynnäisyyttä tukee monin osin myös tieteellinen tutkimus , jonka tuloksille ja johtopäätöksille eivät ainakaan Raamatun luomiskertomukset näytä asettavan osaltaan mitään esteitä .
Professori Dan Hamer on esimerkiksi tunnistanut tutkimiltaan 40 homoparilta samankaltaisen geneettisen ominaisuuden; hänestä sukupuolinen poikkeavuus voi johtua vain yhdestä geenistä. Hamerin tutkimus on saanut aivan äskettäin sivustatukea myös löydöstä, jonka mukaan homomiehillä on, kuten naisillakin, oikean käden sormenjäljissä keskimäärin vähemmän uurteita kuin heteromiehillä. Myös homomiesten hypotalamuksessa on havaittu eroja tutkimuksissa verrattujen heteromiesten vastaavien kanssa. Vaikka näitä ja muita tiettyjen sukupuolisten poikkeavuuksien synnynnäisyyttä puoltavia tutkimustuloksia on myös kritisoitu, on kritiikki purrut myös vain ympäristön vaikutuksia korostaneisiin tutkimustuloksiin.
Joten tieteellistä konsensusta asiasta ei toistaiseksi ole. Ja vaikka olisikin ei tieteellinen konsensus ole aina sama kuin totuus. Tieteellisen totuuden elinikä on nykyisin sangen lyhyt.
Hebrew-Enlish Bible 63DI UBS-EPF 1997,
Gesenius, Hebrew-Chaldee Lexicon to the Old Testament, The Kabbalah Unveiled, S.L. MacGregor,
Der Sohar Ernst Muller, Dusseldorf 1982,
Septuaginta, Stuttgart 1979
Tie hämmennyksesta sitoutumiseen, Pirjo Latokangas 1994
Homoliittoja kuten naispappeuttakin vastustettaessa on usein vedottu Raamatun luomiskertomuksiin ja etenkin niiden luomisjärjestykseen. Jumala loi miehen ennen naista ja naisen nimenomaan vain miehen vähäpätöisestä kylkiluusta. Siksi nainen siis vaietkoon seurakunnassa ja olkoon miehellensä alamainen. Ja kun Jumala vielä määräsi miehen liittymään vaimoonsa ja tulemaan tämän kanssa ”yhdeksi lihaksi”, voidaan ja saadaan avioliitot solmia ehdottomasti vain miesten ja naisten välillä.
Homoseksuaalisten väliset avioliitot olisivat siis luomisjärjestyksen vastaisia.
Luomiskertomusten käytettävissä olevat alkutekstit eivät kuitenkaan näyttäisi antavan oikeutta näihin perin yksioikoisiin näkemyksiin.
Raamatussa ei ensinnäkään ole yhtä yhtenäistä luomiskertomusta eikä miestä edes alkutekstien mukaan luotu ennen naista. Sana mda (adam) ei myöskään ole erisnimi vaan yleisnimi; se ei edelleen merkitse mies vaan ihminen. Käännöstulkinta on myös iso alkukirjain sanassa hvx eli Eeva, sillä tämä heprean sana tarkoittaa, kuten ruotsin livsmoder, elämän antajaa, josta tulee kaikkien elävien, siis myös ensimmäisen oikean miehen, äiti. Eikä Jumala käske miestä liittymään nimenomaan vaimoonsa, kuten kääntäjä väittää, vaan naiseensa ja asiassa on tällöin olennainen ero.
Monet alkutekstin aidot merkitykset yhdessä käsitteiden käyttötapojen kanssa antavat mahdollisuuden tavanomaisista hyvinkin poikkeaviin tulkintoihin. Paradoksaalista kylläkin kaikkein radikaalimmat tulkinnat lienevät myös kaikkein vanhimmat. Kanonisoidut käännökset näyttävät hyvin myöhäsyntyisiltä.
Ensimmäisessä luomiskertomuksessa se mikä jumalien kuvaksi (myhla mlj b) luodaan on ihminen (mda), joka luodaan miehiseksi ja naiselliseksi ja jolle luomisen samana kuudentena päivänä annetaan yhteinen lajinimi adam. Tämä ensimmäinen ihmisrotu tulkitaan vanhaa juutalaista perimätietoa - kabbalaa - taltioivissa teoksissa kuten Zohar´ssa, kaksineuvoiseksi eli androgyyniksi. Olihan ihminen luotu jumalien kuvaksi, ja jumalat olivat usein antiikissa, niin myös varhaisessa juutalaisuudessa, feminiinis-maskuliinisia. Juutalaisen perinteen tutkija S.L.MacGregor Mathers toteaa teoksessaan "Paljastettu Kabbalah":
"Syystä, jonka itse parhaimmin tietävät, ovat Raamatun kääntäjät hämärtäneet kaikki viittaukset tosiasiaan, että jumaluus on sekä maskuliininen että feminiininen. He ovat kääntäneet feminiinisen pluraalin maskuliiniseksi yksiköksi. Elohimia koskien he ovat kuitenkin olleet 1 Ms. 26:ssa tarkkaamattomia ja paljastaneet tuntevansa oikean muodon: ´Ja Jumala sanoi, tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme...´ Miten nyt ihminen olisi Jumalan kuvana voitu tehdä miehiseksi ja naiselliseksi, ellei Jumala (elohim) ollut sitä myös? Elohim on muodostettu feminiinisestä elohee:sta lisäämällä siihen maskuliinin pääte my, joka lisättynä feminiinisukuiseen sanaan elohee tekee siitä ykseyden, missä naisellinen voima yhdistyneenä miehiseen aatteeseen tuottaa valmiuden saada jälkeläisiä."
Mathers kiinnittää huomiota käsitteisiin miehinen ja naisellinen, joita 1 Ms. 27:ssä vastaavat hepreaksi rkz ja hbqn; ei siis sya (mies) ja hsa (nainen). Zakar ja neqeba näyttävätkin viittaavan uroksen ja naaraan sukuelimiin, jotka adamin androgyynisessä vaiheessa eivät vielä ole eriytyneet. (zakar: puhkaisin, siemenenkuljetin, neqeba: tunnelinaukko.)
Kuvaus ensimmäisen androgyynin adamin luomisesta toistetaan 1 Ms. 5:n toisessa jakeessa:
"Miehiseksi ja naiselliseksi hän loi heidät ja nimitti heidät nimeen adam päivänä, jona luotiin heidät."
Sitaateista ilmenee selvästi, että adam, kuten todettu, on yleisnimi, joka kattaa ihmisen yhtä hyvin feminiinisen kuin maskuliinisen tekijän ja ettei miestä ja naista varsinaisesti tarkoittavia heprean termejä luomisprosessin tässä vaiheessa käytetä, luultavasti siksi, että sukupuolista erottautumista tai erottamista ei ole vielä tapahtunut. Adam on yksi ja yksin. Sukupuolinen identiteetti alkaa hahmottua vasta toisessa luomiskertomuksessa, jota tarkastelemme seuraavassa.
Adamin vastakuva
Toinen ns. jahvistinen luomiskertomus alkaa 1 Ms. 2:4:stä. Ensimmäisestä kertomuksesta poiketen ihminen luodaan nyt ennen kasveja ja eläimiä. Häntä ei itse asiassa myöskään luoda (arb) vaan hänet muodostetaan (rjy) maan tomusta, sillä heprean verbi bara viittaa kaiken alkysyntyyn ja verbit asa ja jetsira edellyttävätkin jotain ennalta olemassa ollutta, tässä tapauksessa maa-ainesta. Ihminen muodostetaan nyt siis maan tomusta:
Ja muodosti hvhy-jumala tuon ihmisen tomun maa-aineksesta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengityksen ja tuli tuo ihminen sieluksi eläväksi. (1Ms. 2:7)
Pantakoon merkille, että adam ei edelleenkään esiinny erisnimenä, sillä sanaa edeltää heprean määräävä artikkeli h- (tuo), jota erisnimi ei tarvitsisi ja jota ei erisnimen yhteydessä ylipäätään käytetä. (Käsite adam esiintyy luomiskertomuksissa ilman artikkelia vain viidesti, eikä tuolloinkaan aina erisnimenä.) Tämä ihminen saa nyt tehtäväkseen viljellä ja varjella maata ja oikeuden nauttia maan hedelmiä; kielletyksi jää vain yhden ja sittemmin varsin tunnetun puun hedelmät. Mutta Jumala havaitsee nyt muodostamansa adamin olevan yksin: "Ei ole hyvä tuon ihmisen yksin. Teen hänelle avun hänen vastakuvansa (vdgnk) mukaan." (1Ms.2:18)
Apua adamille Jumala etsii ensin eläimistä, joita tuodaan hänen eteensä ja joille hän antaa nimet. Mutta eläimistä ei löydy sopivaa "apua". Ja niin Jumala päättää nukuttaa adamin ja rakentaa hänelle vastakuvan hänen eteensä (vdgn). Mutta rakensiko Jumala tuon kuvan todella mies-Adamin luusta vaiko samaisen luun jo sisältämistä nais-Evan siemenistä?
Toisen luomiskertomuksen kuvaaman ihmisen olemuksessa on jotain outoa, mikä ei jää oppineilta juutalaisilta tekstintutkijoilta huomaamatta. Rabbiinisessa tunnetussa teoksessa Zohar (Moses de Leon noin v. 128o) pohdiskellaan aihetta:
Aloitti rabbi Acha lauseesta: "Ja Jumala sanoi: Ei ole ihmisen hyvä olla yksiksensä..." Miksi lause alkaa näin? Onhan opetettu, että miehiseksi ja naiselliseksi hän loi heidät. Olemme oppineet, että kaksineuvoiseksi hän loi heidät. Siitä huolimatta hän oli yksin?
Naisellinen puoli oli kuitenkin vain osa häntä itseään ja sen vuoksi hän edelleen oli yksin.
Näin siis rabbi Achan mukaan sanat miehinen ja naisellinen kuvaavat sukupuolisesti kaksinaisen, mutta persoonana yksinäisen adamin olemusta. Tälle ihmiselle Jumala päätti luoda avun:
Ja antoi Jahve-jumala syvän unen tuolle ihmiselle ja hän nukkui ja otti toisen hänen puoliskoistaan ja sulki alimman (alapään) lihan..
Ja rakensi Jahve-jumala tuon puolen ihmisestä, jonka oli ottanut, naiseksi ja toi hänet tuolle ihmiselle.
Ja sanoi tuo ihminen: Tämä on vihdoin luu minun luustani ja liha minun lihastani, tätä kutsuttakoon hsa´ksi, sillä sya´sta otettu tämä.
Tarkastellessa näitä sananmukaisesti käännettyjä jakeita, huomataan, että adam pysyy yhä yleisnimenä. Hänestä ei myöskään oteta kylkiluuta vaan olemuspuoli tai toinen sivu, sillä heprean sana tsela ilj tarkoittaa myös ja erityisesti vastakkaista sivua tai puolta. Sanaa käytetään esim. kuvaamaan vuoren toiselle puolelle menemistä (2Sm. 16:13). Hyvin sanan luonnetta kuvaa myös sen käyttö merkityksessä toinen puoli ja toinen puoli kuten tapahtuu kuvattaessa varsin salaperäisen liitonarkin rakennetta: "Ja vala siihen neljä kultarengasta... kaksi tulee sen toiselle puolelle ja kaksi sen toiselle puolelle." (2 Ms. 25.12)
"Kylkiluuksi" käännettynä tsela esiintyykin vain Raamatun tässä yhdessä kohdassa; tulkinta tukeutunee 1. Kuningasten kirjan eräisiin jakeisiin, joissa tselot tarkoittaa temppelin rakentamisessa käytettyjä palkkeja.. (Nykyhepreassa tsela on myös kylkiluu)
Adamista erotetaan siis kertomustodellisuudessa feminiininen olemuspuoli, joka rakennetaan mieheen sopivaksi vastakuvaksi (ke-negdo). Kun käsite negdo merkitsee, kuten edellä on ilmennyt, myös eteen tai edessä, ei liene vaikea kuvitella, mitä tällä adamin eteen rakennetulla vastakuvalla tarkoitetaan. Adam ei ehkä tarvitsekaan tätä naisellista "apua" vain viljelyssä tarvitsemanaan siemenvakkana, vaan sinä vakkana, mihin talletetaan elämän siemen, siis naispuolisen adamin edessä olevana astiana eli kohtuna. Ennen kehittymistään oikeaksi siitoksen ja hedelmöittymisen kautta raskaaksi tulevaksi naiseksi olikin adam sukutaulunsa antaman kuvauksen mukaan "synnyttänyt kuin kuvansa kaltaisuudessa"; saanut siis omia kloonejaan.
Myöskään sanonnat "luu minun luustani ja liha minun lihastani" ja "häntä sanottakoon miehettäreksi, koska miehestä otettu tämä" eivät kummatkaan automaattisesti oikeuta niiden kirjaimellista tulkintaa, sillä edellistä sanontaa käytettiin kuvaamaan yleistä samankaltaisuutta tai lojaalisuutta: Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat yhtä luuta ja lihaa, samoin kuningas ja alamaiset ja etenkin Laaban ja Jaakob, Laaban hyväksyy Jaakobin vävykseen sanoen: "Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani." (1 Ms. 29:14) Kirjaimellinen uskomus Eevasta Aatamin kylkiluuna on yhtä johdonmukainen kuin uskomus Jaakobista Laabanin vastaavana.
"Miehessä ja miehettäressä", hepreaksi sya ja hsa, on puolestaan nähtävissä yksi Raamatun tuhansista sanaleikeistä. Tässä näytään ilmaistavan sanan hsa tulevan sanasta sya, ei naisen ottamista konkreettisesti miehestä. Raamatun rikas kuvakieli onkin eräs vanhan tulkintatradition merkittävimmistä lähtökohdista. Kauniita ovat esimerkiksi aiheeseemme liittyen kuvakielen käsitteet kyyhkynen ja puhtoinen; rabbi Acha jatkaa Zohar´ssa:
"Mitä siis teki Kaikkeinpyhin? Hän siunasi hänet ja otti naisellisen hänestä kuten on kirjoitettu: Otti yhden hänen kylkiluistaan. Mutta mitä merkitsee yhden? Se merkitsee hänen naisellista puoltaan samassa mielessä kuin ilmenee sanoissa: yksi on minun kyyhkyseni, minun puhtoiseni. (Ll 6:9)
Niin kauan kuin naisellinen muodosti ihmisestä vain toisen (achad, yhden) sivun, oli ihminen yksin. Sitten tuli esiin kaksi. (Zohar, folio 3:44b)
Juutalainen traditio androgyynistä alkuihmisestä toistuu Zoharissa usein. Rabbi Chija löytää ajatuksen psalmeista: "Sinä olet tehnyt minun etummaiseni ja takimmaiseni ja laskenut kätesi minun päälleni." (Ps 139:5). Rabbi Jizchak tulkitsee edelleen, että etummainen ja takimmainen tarkoittavat samaa kuin aiemmin Laulujen laulussa mainitut kyyhkynen ja puhtoinen eli ihmisen kahta olemuspuolta, maskuliinista ja feminiinistä. Kokoomateos Zohariin kuuluva Idra Suta täsmentää: "Feminiinisyys on erottamaton osa ihmisyyttä. Siksi sanotaan Laulujen laulussa: Minun kyyhkyseni ja puhtoiseni. Älä kuitenkaan lue puhtoiseni vaan kaksoiseni". Idra Suta (Idra Zuta Qadisha: Pienempi Pyhä Kokous) viittaa tässä myös Laulujen laulun 8:8:aan, missä feminiinisyys tulkitaan miehen "pieneksi sisareksi". Zohar´n saksannos kiteyttää asian yksiselitteisen selvästi: "Der Mensch wurde zweigesichtig erschaffen".(Folio II 54b-55a)
Rabbi Simeon analysoi erityisesti käsitteitä miehinen ja naisellinen (zakar, neqeba) todeten:
"Näissä sanoissa on ilmaistu taivaallinen salaisuus, jotta tulisimme taivaallisen kauneuden ja ykseyden tuntemaan. Tämän salaisuuden mukaan luotiin ihminen. Samankaltaisen salaisuuden mukaan kuin luotiin taivas ja maa. Siksi sanotaan ensin: Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja vasta sitten: maskuliiniseksi ja feminiiniseksi hän loi heidät.
Siksi ei mikään kuva hengestä, joka ei ole miehinen ja naisellinen, ole taivaallista työtä. Salainen perimätietomme vahvistaa tämän. Tähän viittaavat myös sanat: Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimen adam sinä päivänä jona luotiin heidät. Tällöin nimi ihminen annettiin ainoastaan mies-naiselliselle ykseydelle. (Zohar: Folio I 55b)
Mies ja nainen.
Varsinaisesti miestä ja naista tarkoittavat heprean käsitteet sya ja hsa ilmestyvät, kuten edellä todettu, toiseen luomiskertomukseen vasta sen jälkeen, kun erottuminen on tapahtunut. Tällöinkään käsitteet eivät välttämättä tarkoita täydellisesti ehyitä miehiä ja naisia, sillä edelleen rabbiinisen tradition mukaan ensimmäinen oikea ihminen oli adamin neljäs lapsi svna (enosh), jonka nimi merkitsee, kuten adaminkin, ihminen. Heprean suuren synonyymirikkauden tarjoamat käsitevaihtoehdot eivät aina välttämättä palvele vain käyttäjiensä tyylikeinoja tai ole muuten vain sattumia, sillä monet käsitteet sisältävät vivahde-eroissaan informaatiota, joka esimerkiksi luomiskertomuksissa saattaa kuvata ihmisen kehittymisen tai kehittämisen eri vaiheita. Varhaisvaiheen sanat zakar ja neqeba tulevatkin muualla Raamatussa merkittävän usein käyttöön yhteyksissä. joissa kuvataan sukupuolista poikkeavuutta tai saastaisuutta, kuten homoseksualismia, nekrofiliaa tai sukupuolitauteja: "Joka makaa miehenpuolen (zakar) kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he tekevät molemmat kauhistuksen ja heitä rangaistakoon kuolemalla". (3 Ms. 2o:13)
Mooses määrää myös karkottamaan leiristä kaikki kuolleista saastuneet miehenpuolet (4 Ms. 5:3), myös naisenpuolet (neqeba); kysymys saattoi olla nekrofiliasta, vaikka kuolleeseen koskeminen ylipäätäänkin saattoi saastuttaa ihmisen. Etenkin, jos kysymyksessä oli - sivumennen sanoen - pappi, joka oli sattunut kuolemaan virantoimituksessaan liitonarkin edessä. Nekrofiliaa tiedetään kuitenkin harrastetun mm. muinaisessa Egyptissä, jonka tavoista Mooses lienee ollut hyvin perillä.
Jumalankuvien tekemistä koskeva kielto on myös mielenkiintoinen: "Ettekä lankeaisi tekemään minkäänlaista patsasta tai jumalankuvaa, jolla olisi miehen (zakar!) tai naisen (neqeba) hahmo". (5 Ms. 4:16) Tässä voidaan hyvin viitata jumalankuviin, joita antiikissa oli runsaasti esittämässä hedelmällisyysrituaaleissa käytettyjä ylisuurella peniksellä tai naisen elimellä varustettuja jumaluuksia. Kielto olisi siis koskenut käytännössä ymmärrettävästi sukuelinten piirtämistä.
Myös sukupuolitauteja kuvataan termejä zakar ja neqeba käyttäen; siemenvuotoiset miehet ja kuukautisvuotoiset naiset olivat myös saastaisia. ( 3 Ms 15:33)
Myös kannattaa pysähtyä Jeremia 31:21:n kohdalla, siihen sisältyy näytteistämme ehkä erikoisin:
rbg bbvst hbkn jrab hsdx hvhy arb yk hbbvsh tbh nykmxtt ytm da
Vanha raamatunkäännöksemme, jota tässä on ehkä mielekkäämpi käyttää, antaa edelliselle suomalaisen vastineen:
"Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne tänne, sinä luopiotytär?
Sillä Herra luo maahan uutta, nainen miestä piirittää."
Pinnalta katsoen ei kuvakielisessä tekstissä ole mitään ihmeellistä; luopiotytär on selvästi neitsyt Israel, josta Herra luo uuden (hsdx) ja jonka sitten palauttaa omalle maalleen. Näin heikosta ja päättämättömästä Israelista kasvaa nainen (neqeba), joka kykenee jopa piirittämään vahvaa vihollistaan eli tekstin miestä (rbg, gaber: voimakas nuori mies, uros). Jae sisältää kuitenkin mahdollisen sanaleikin, joka yhdessä siihen liittyvien olennaisten sanojen alkumerkitysten kanssa antaa mahdollisuuden aiheemme kannalta mielenkiintoiseen käännökseen ja tulkintaan. Siteeratun jakeen voidaan lukea nimittäin sananmukaisesti:
"Kuinka kauan horjuu puolelta toiselle tuo taantunut tyttö?
Sillä Herra luo maassa uuden; naisellinen voimallista ympäröi."
Mikäli tämä sananmukainen käännös vastaa tekstin alkuperäistä tarkoitusta, voi tekstin nähdä kaksikerroksellisena kuvakielenä, missä tytär ei viittaakaan vain Israeliin vaan myös identiteetiltään epävarmaan nuoreen tyttöön, jonka Herra kirjaimellisesti luo uudeksi. Tekstissä heprean uutta vastaava sana chadash on feminiinimuodosssa chadasha ja viittaa tyttöön bat. Toki se viittaa myös Israeliin, sillä maiden nimet ovat hepreassa feminiinejä. Tätä uutta luomusta kuvataan kuitenkin sitten yllättävästi sanalla neqeba, jolla on voimakas sukupuolinen luonne ja joka Israelia kuvaavana on outo valinta, mutta joka miehistä ympäröivänä on luonteva edellyttäen, että tekstissä miehistä vastaava sana gaber esiintyy tässä samassa merkityksessä kuin sen synonyymi zakar ja on siis neqeban vastakuva. Tämä onkin mahdollista siksikin, että gaber esiintyy muualla myös merkityksissä nuori mies, voimakas, poikalapsi, miespuolinen perillinen. Sana gaber tulee edelleen heprean verbistä gabar, joka merkitsee paisua, nousta ylös! Kirjaimellisesti gaber on siis saattanut merkitä miehen paisuvaista; tältä pohjalta ajatellen näennäisesti tekstissä irralliselta tuntuva lause "nainen miestä piirittää" (naisellinen paisuvaista ympäröi) kuvaa yksinkertaisesti miehen ja naisen välistä aktia, joka ilman nekeba´ ta ja gaber´ ia ei olisi mahdollinen.
Tulkinta saa tukea myös kohtaan liittyvästä todennäköisestä sanaleikistä, johon edellä on viitattu. Kysymys: "Kuinka kauan" sisältää näet heprean sanat ad-matai, jotka voidaan toisin vokalisoiden lukea muodossa ad-meti, jolloin merkitys muuttuu ja jakeen alku kuuluisikin tällöin:
Miehiinkö asti (ad-meti) taannut sinä horjuva tyttö?
Näin siis Herra luo neitsyt Israelin uudeksi samassa mielessä kun Hän luomiskertomuksessa luo adamin uudeksi muodostaen hänelle chavah´n eli kohdun., joka osana adamia oli kätkettynä tämän feminiiniseen princiippiin neqeba´ han. Kuva on vain luomiskertomuksen vastaavaan nähden käänteinen, nyt feminiinistä erotetaan "pieni veli" eli maskuliini.
Jumalan kuva
Se, mikä edellä on todettu Jumalaa tarkoittavan sanan elohim kaksisukuisuudesta, pätee myös tunnettuun nelikirjaimeen jhvh eli ns. tetragrammatoniin hvhy, jonka vastineena suomalaisessa Raamatussamme on yleensä käännös Herra. On helppo havaita, että nimi päättyy feminiinin tunnukseen hee ja että sana alkaa maskuliinisella kirjaimella jod. Kabbalistien mukaan hee ja jod vastaavat yonia ja phallosta, ja kirjainten ideogrammaattisista merkityksistä nimen loppuosa hee-vav-he (hvh) voidaankin lukea aukko-koukku-aukko. Näin vanha tulkintatraditio näyttäisi vastaavan luonnon biologisia tosiasioita.
Ihmisen kaksisukuinen alkumuoto näkyy luonnollisesti myös ihmisalkion kohdunsisäisessä kehityksessä; aluksi sukupuolettomaan alkioon muodostuu ensin ruskuaispussi joka alkaa kehittyä munasarjoiksi ja sikiöstä tulee naaras ellei jonkin välittäjäaineen antama impulssi muuta kehityksen suunta, jolloin munasarja alkaakin muuttua kiveksiksi ja tulemana on urospuolinen jälkeläinen. Tai jokin uroksen ja naaraan väliltä, sillä luonto tuottaa myös hermafrodiitteja eli molemmat sukupuolitunnukset omaavia yksilöitä.
Ihmisen sukupuolinen orientoituminen ei näyttäisi siis ainakaan kaikin osin olevan hänen oman tahdonvaltansa määrättävissä.
Toista luomiskertomusta kutsutaan jahvistiseksi, koska siinä luovana jumaluutena on yhdysnimi jehvah-elohjim, suomeksi muodossa Herra Jumala. Käännös Herra johtuu tunnetusti varsinaista herra-sanaa tarkoittavan adonai´n vokaaleista, joiden avulla tetragrammaton on vokalisoitu. Nelikirjaimen varmaa ääntämystä ei siitä huolimatta tunneta, koska nimeä ei saanut milloinkaan lausua ääneen. Sana esiintyy yksinään vasta 1 Ms 4:1:ssä, missä elämän äiti, siis Eeva, kutsuu yllättäen saamaansa ensimmäistä lasta paitsi mieheksi, ish, myös Herraksi; jhvh:
"hvhy ta sya ytynk dnatv nyk ta dltv vtsa hvx ta idy mdahv"
Kohdan tulkitsee myös uusin käännösversio väärin: "Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: Minä olen Herran avulla (?) saanut poikalapsen." Käännös ei ole lainkaan uskottava. Adam ei ensinnäkään alkutekstissä yhdy vaimoonsa vaan hän tuntee naisensa ja toiseksi alkutekstin kaikki kolme at-prepositiota viittaavat akkusatiiviin; käännöksen Herran avulla edellyttämä et (kanssa) vokalisoidaan sere´n mukaan, kun taas alkutekstissä on kolmasti preposition et yhteydessä gamas-vokalisointi, joka palvelee tässä akkusatiivia!
Virheellinen käännös noussee siitä teologisesta ennakkoasenteesta, että nimitys jhvh aina ja kaikkialla ilman muuta tarkoittaa korkeinta Jumalaa tai Luojaa.
Näin ei välttämättä ole!
Kabbalistisen lukutavan mukaan prepositio et voidaan näet lukea myös sen erillisten kirjainten alef ja tav aakkosellisen sijainti huomioiden sanonnaksi "alusta loppuun eli kokonaan". Näin siis adam tuntee kokonaan naisensa, saa alusta loppuun Kainin, joka on kokonaan mies eli kokonaan jhvh. Tällöin tämä nelikirjain jhvh ilmentää nimeen sisältyvine jod ja hee kirjaimineen ihmisen kehittymistä siitoksen (jod) ja synnytyksen (hee) kautta lisääntyväksi olennoksi. Erityisesti syntyy nyt mies, jonka sekä yleisnimessä ajsh että erisnimessä Kajn on mukana kirjain jod pienenä keihäänä eli hänen miehisyytensä tunnuksena.
Kun Jod on myös jhvh:n ensimmäinen kirjain, ja kun loppuosa hvh vastaa myös verbiä tulla joksikin, voimme ymmärtää, että ihmisen lapsi on tässä tullut alusta loppuun oikeaksi eli kokonaiseksi mieheksi, keihään mieheksi eli Kajniksi.(kaan:saada, jod:"keihäs")
Vaikka emme lukisikaan prepositiota et edellä kuvatun kaltaisesti, antaa sen akkusatiivinen merkitys jhvh:n edessä siltikin mahdollisuuden edellä esitettyyn tulkintaan. Mutta tulkinnan oikeuttaa kaiken edellä sanotun lisäksi jhvh:n esiintyminen samaisen luvun (IMs.4:26) lopussa heti käsitteen enosh jälkeen. Set saa nimittäin pojan nimeltä Enosh (ihminen), jonka jälkeen tämä ihminen alkaa nykykääntäjän mielestä "nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa"! (jhvh:ta!) Käännös teologisoinee tässäkin; ihmisen rukouselämä töksähtää -kontekstille väkivaltaa tehden- yht´äkkiä keskelle alkuihmisen sukutaulua? Asiayhteys huomioiden mielekkäämpi käännös olisikin mielestäni mahdollisimman tekstiuskollinen muoto:
"Tuolloin alkoivat kutsua (itseään?) nimessä jhvh.."
Näin tetragrammaton eräässä etymologisessa ja traditionaalisessa merkityksessään tuntuisi viittaavan paitsi Jumalaan myös ihmiseen. Tässä mielessä on mielenkiintoista myös havaita, että kun laskemme adamin sukutalussa (1 Ms. 5) ihmisen lisääntymisiät yhteen, saamme yhdeksän polven jälkeen ennen Noaa alkaen Adamin iästä 13o ja päättyen Lemekin ikään 182 vuosien summaksi luvun 1o56. Luku ei liene sattumalta sama kuin nelikirjaimen yhvh ääntyvien kirjainten yhv perättäiset lukuarvot 1o , 5 ja 6. (Gematrian mukaan)
Lienee myös merkityksellistä, että jhvh esiintyy näissä yhteyksissä ilman elohim´a.
Myöhemmissä Raamatun teksteissä jhvh esiintyy lukemattomia kertoja ja adamia korkeampaa olentoa tarkoittaen nousee viimein Juudan heimojumalaksi. (5 Ms. 32:8). Mutta Korkein Jumala (el eljon) hän ei ainakaan kabbalistisen raamatunlukutavan mukaan ole.
Geenit kertovat
Kun luomiskertomus kuten koko ns. Vanha testamenttikin on alkujaan kirjoitettu pelkin konsonantein ja joidenkin traditioiden mukaan jopa ilman sana- ja lausevälejä, ja kun vokalisointi on vielä tapahtunut vasta noin 2ooo vuotta oletetusti vanhimpien tekstiosien jälkeen, on selvää, että täysin varmaa Raamatun alkutekstien lukutapaa ei tunne enää kukaan, tuskin edes heprealaiset itse...vai tunteeko sittenkin joku? Tekstien merkitysten, tarkoitusten ja pyrkimysten koko kontekstiä on mahdoton enää täysin vedenpitävästi tavoittaa. Vaikeutta lisäävät vielä sadat ns. kerranlausutut käsitteet, joiden merkitykset eivät aukene edes ulkopuolisten tekstien avulla.
Kun käännösmahdollisuuksia vokalisoiduissakin editioissa - muista puhumattakaan - on sangen useita, vetoaminen siihen, mitä nimenomaista Raamattu milloin minkäkin kiistakysymyksen suhteen sanoo tai tarkoittaa, on mieletöntä. Tarkoituksettoman kunnian Pyhän kirjan tarkoituksista saavatkin sangen usein kääntäjät. Eivät alkutekstin laatijat.
Tällaista vetoamista Raamattuun varsinkin ns. seurakuntateologisella tasolla valitettavan usein kuitenkin tapahtuu. Kun jotkut vaativat jopa Suomen lainsäädäntöä laadittavaksi Raamatun "totuuksien" pohjalta, he itseasiassa vaativat, että lainsäädäntömme tulisi osin pohjautua -teologisiin käännöstulkintoihin! Historiassa on enemmän kuin tarpeeksi esimerkkejä tämänkaltaisen lainsäädännön toimivuudesta. Lait ovat usein olleet niinkuin ne luetaan ja raamatut niinkuin ne kulloisessakin ajassa tulkitaan. Raamatun käännöksissä kuuluu isännän ääni. Isäntä ei aina ole vain Jumala vaan usein myös luterilainen kirkko, jonka tilaustöitä käännökset ovat. Ne ovat siten luterilais-kristillisten silmälasien läpi nähtyjä ja kertonevat yhtä paljon kirkon myöhäsyntyisistä opeista kuin alkutekstien aidoista sisällöistä.
Mitä tulee vielä ihmistä koskeviin luomiskertomuksiin, on huomattava, että vaikka niissä luomisen lopputuloksina kerrotaan miehistä ja naisista, ei siitä seuraa, että sukupuolet olisivat erillisyydessäänkään ehjiä tai täydellisiä. Miehiä ja naisia ovat vaikkapa useimmat ns. sukupuolisesti poikkeavatkin. Myös kristinuskon keskeisin hahmo tunsi ihmisiä, jotka olivat "syntymästään asti avioliittoon kelpaamattomia." Lausuman perusteella ainakaan kaikki ihmiset eivät voineet-laaduttaa sukupuolisuuttaan aina tahdonvaltaisesti.
Toiseksi luomiskertomuksessa ei suinkaan, niin kuin yleensä pidetään itsestään selviönä, aseteta mitään nykyisessä mielessä miehen ja naisen välistä juridista avioliittoa. Luomiskertomuksessahan adamin "avuksi" koetellaan ensin eläimiä ja kun nämä eivät adamille sovi, muovataan miehen avuksi nainen. Kertomuksessa on koko konteksti huomioiden selvästi kysymys vain siitä, että kunkin lajin tulee pariutua oman lajinsa kanssa. Tätä tarkoittanee toteamus, ettei eläimestä ollut apua adamille, sillä muissa asioissa eläimistä on toki aina ollut ihmisille apua. Heprean varsinaisesti aviovaimoa tarkoittava sana ilmestyykin teksteihin paljon myöhemmin. Tämä sana on 1.Ms. 20 jakeen 3. käsite hlib
"Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa ja sanoi hänelle: ´Katso, sinun on kuoltava sen vaimon tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen aviovaimo´."
Luomiskertomus on pohjaltaan evoluutiobiologinen. Ihminen on kehittynyt androgyynistä alkumuodosta, mutta muutosta ovat vauhdittaneet elohimit - mitä nämä sitten ovat olleetkaan -, jotka ovat puuttuneet adamin perimään. Genesis näyttääkin sisältävän tietoja dna´n rakenteesta, ihmisen kromosomeista ja jopa aineen hienorakenteista. Kertomuksen Jumalaksi käännetyt käsitteet eivät välttämättä kuvaa lainkaan persoonallista Jumalaa tai jumalia vaan universumissa vaikuttavia elämän syntymiseksi ja ylläpitämiseksi välttämättömiä vuorovaikutteisia voimia. Niinpä sanan elohjim sananmukainen käännöskin on yksinkertaisesti ”elävä voima” ja sanassa Herra eli Jhvh on neljä kirjainta kuten universumissa on neljä voimaa.
Sukupuolisuuden vivahteidenkin synnynnäisyyttä tukee monin osin myös tieteellinen tutkimus , jonka tuloksille ja johtopäätöksille eivät ainakaan Raamatun luomiskertomukset näytä asettavan osaltaan mitään esteitä .
Professori Dan Hamer on esimerkiksi tunnistanut tutkimiltaan 40 homoparilta samankaltaisen geneettisen ominaisuuden; hänestä sukupuolinen poikkeavuus voi johtua vain yhdestä geenistä. Hamerin tutkimus on saanut aivan äskettäin sivustatukea myös löydöstä, jonka mukaan homomiehillä on, kuten naisillakin, oikean käden sormenjäljissä keskimäärin vähemmän uurteita kuin heteromiehillä. Myös homomiesten hypotalamuksessa on havaittu eroja tutkimuksissa verrattujen heteromiesten vastaavien kanssa. Vaikka näitä ja muita tiettyjen sukupuolisten poikkeavuuksien synnynnäisyyttä puoltavia tutkimustuloksia on myös kritisoitu, on kritiikki purrut myös vain ympäristön vaikutuksia korostaneisiin tutkimustuloksiin.
Joten tieteellistä konsensusta asiasta ei toistaiseksi ole. Ja vaikka olisikin ei tieteellinen konsensus ole aina sama kuin totuus. Tieteellisen totuuden elinikä on nykyisin sangen lyhyt.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Piristävää nähdä kunnolla suoritettua raamatuntutkimusta. Tietysti aina löytyy niitä joiden usko on niin vahva ettei itse Jahvekaan sitä saa muutettua... :)
kukaan ihminen ei kirjoita omasta päästään noin paljon kerralla. Onko sinulla jotkin muistiinpanot tai paikka mistä lainaat nuo tekstit? Et pysty tuohon tuosta vaan, turha väittää.
miten tulkitset 1.moos.3:21 ("Adamille ja hänen vaimolleen")?
Heti alussa on iso nippu lähdekirjallisuutta. Mahtaisivatkohan ne liittyä jotenkin asiaan?
vastausta itse kirjoittaneelta, älä soke lähdekirjallisuuksia tähän.
[email protected]
Siksi juuri laitoin liitteet/lähteet asiasta viestin yläosaan, joskin suoria lainauksia eivät ole kuin nuo lainausmerkkien sisällä olevat.
Joskus pari viikoa sitten kerroin olevani jalka kipsissä ja kaikki ns. lähdetietoni ja muut ovat muualla joten kirjoitin noita aiempia tekstejäni oikeastaan ulkomuistista. . No, jalka on parantunut ja nyt on lähdekirjallisuuskin täällä.
En toki väitä alunperin itse ajatelleeni valmiiksi kaikkea kirjoittamaani, kuten yksityiskohdat juutalaisista teksteistä, uusista tutkimustuloksista, mutta asioiden yhdisteleminen ja miettiminen antavat hyvät lähtokohdat niiden nidonnalle.
tunnustus tästä osa-alueen asiantuntemuksesta sinulle, olen myös havainnut tietämättömyytesi joissakin kommenteissasi täällä, pahimmillaan et tiedä mistä puhutaan, siitä on muutama esimerkki.
Tämä ei tarkoita että olisit tyhmä, päinvastoin, kyse on tietämättömyydestä.
Jos haluat niin voit kommentoida mainitsemaani raamatunkohtaa, pakko ei ole.(en muuten itsekkään aina tiedä mistä puhutaan, tämä johtuu siitä että en jaksa lukea pitkiä tekstejä kunnolla alusta loppuun, kiirettä piisaa kun teen tässä montaa asiaa samaan aikaan, olkoon se osoitus tyhmyydestäni sitten:)
Kun en todellakkan koko ajan tässä koneen/foorumin vieressä voi istua niin sorry, etten heti huomannut viestiäsi.
Jospa jaksais miettiä tuota kysymystäsi.
Tiedätkö muuten provosoinnin tarkoituksen? Samoin minäkin. Ihan mielelläni haluan kommentteja, koska en varmasti hoksaa kaikkea enkä myöskään ymmärrä kaikkea enkä jaksa ja osaa lukea kaikkea.
Palataan ja mietitään
ps. olen ennenkin kirjoitellut näitä samoja asioita eräälle toiselle foorumille, joten aineistoa on niistäkin säilynyt.
ilmoittele sitten vaikka täällä kun olet miettinyt selityksen tuohon raamatunkohtaan. Katson itsekkin kirjoitustasi tarkemmin ajan sallimissa puitteissa.
provosointi on muuten hauskkaa, pidän siitä itsekkin.
Mutta arvaa mistä teksteistä:
Ja toiset vastasivat: "Me kaikki pidämme lainlaatijamme Mooseksen lait juuri niin kuin ne ovat kirjoitettuna pyhissä kirjoituksissa."
Ja Jeesus vastasi: "Älkää etsikö lakia kirjoituksista, sillä laki on elämä, kun taas kirjoitus on kuollutta. Totisesti, minä sanon teille, Mooses ei saanut lakeja Jumalalta kirjoitettuna, vaan elävän sanan kautta. Laki on elävän Jumalan elävä sana eläville profeetoille eläviä ihmisiä varten. Kaikessa elävässä on laki kirjoitettuna. Te löydätte sen ruohosta, puusta, joesta, vuoresta, taivaan linnuista, meren kaloista, kuitenkin etsikää sitä pääasiassa itsestänne. Sillä totisesti, minä sanon teille, kaikki elollinen on lähempänä Jumalaa, kuin kirjoitus, joka on vailla elämää. Niin Jumala teki elämän ja kaiken elollisen, jotta ne voisivat opettaa ihmisille ikuisen sanan kautta totisen Jumalan lakeja. Jumala ei kirjoittanut lakeja kirjansivuille, vaan teidän sydämiinne ja teidän henkeenne. Ne ovat teidän hengityksessänne, teidän veressänne, luissanne, lihassanne, sisuksissanne, silmissänne, korvissanne, ja ruumiinne jokaisessa osasessa. Ne ovat läsnä ilmassa, vedessä, maassa, kasveissa, auringonsäteissä, syvänteissä ja kukkuloissa. Ne kaikki puhuvat teille, jotta te voisitte ymmärtää elävän Jumalan kielen ja tahdon. Mutta te suljette silmänne, ettette näkisi, tukitte korvanne, ettette kuulisi. Totisesti, minä sanon teille, että kirjoitettu sana on ihmisen työtä, mutta elämä ja kaikki sen sotajoukot ovat meidän Jumalamme työtä. Miksi ette kuule Jumalan sanoja, jotka ovat kirjoitettuna Hänen töihinsä? Ja miksi te tutkitte kuolleita kirjoituksia, jotka ovat peräisin ihmisten kädestä?"
"Kuinka voimme lukea Jumalan lakeja muualta kuin kirjoituksista? Missä ne ovat kirjoitettuina? Lue ne meille sieltä, missä sinä ne näet, sillä me emme tunne mitään muuta kuin ne kirjoitukset, jotka esi-isämme jättivät meille perinnöksi. Kerro meille laeista, joista sinä puhut, jotta kuultuamme ne meistä tulisi terveitä ja oikeamielisiä."
Jeesus sanoi: "Te ette ymmärrä elämän sanoja, koska olette kuolemassa. Pimeys hämärtää teidän silmänne ja teidän korvanne ovat kuurouden tukkimat. Sillä minä sanon teille, teitä ei hyödytä yhtään kuolleiden kirjoitusten miettiminen, jos te teollanne kiellätte sen, joka teille kirjoitukset antoi. Minä sanon teille totuudenmukaisesti, Jumala ja Hänen lakinsa eivät ole teidän teoissanne. Niitä ei ole mässäilyssä ja juopottelussa, eikä irstaassa elämässä tai himokkuudessa, ei rikkauksien etsimisessä eikä teidän vihollistenne vihaamisessa. Sillä kaikki nämä asiat ovat kaukana totisesta Jumalasta ja Hänen enkeleistään. Kaikki tämä tulee pimeyden valtakunnasta ja kaiken pahan Herralta. Ja kaiken tämän te kannatte itsessänne: ja siksi ei Jumalan sana ja mahti tunkeudu teihin, koska kaikella mahdollisella pahalla ja inhottavuuksilla on asuntonsa teidän ruumiissanne ja hengessänne. Jos te haluatte, että elävä Jumalan sana ja hänen mahtinsa voisi tunkeutua teihin, älkää liatko ruumistanne ja henkeänne: sillä ruumis on hengen temppeli, ja henki on Jumalan temppeli. Sentähden puhdistakaa temppeli, jotta temppelin Herra voi siinä asua ja ottaa haltuunsa paikan, joka on hänen arvoisensa.
"Ja kaikista ruumiinne ja henkenne kiusauksista, jotka tulevat Saatanalta, vetäytykää pois Jumalan taivaan varjon alle.
"Uudistakaa itsenne ja paastotkaa. Sillä minä sanon teille totuudenmukaisesti: että Saatana ja hänen vitsauksensa voidaan ajaa ulos vain paastoten ja rukoillen. Vetäytykää yksinäisyyteen ja paastotkaa, älkääkö näyttäkö paastoamista kenellekään. Elävä Jumala näkee sen, ja palkinto tulee olemaan suuri. Ja paastotkaa, kunnes Beelsebub ja kaikki hänen paholaisensa lähtevät teistä ja kaikki teidän Maaäitinne enkelit tulevat ja palvelevat teitä. Sillä minä sanon teille totuudenmukaisesti, ellette te paastoa, ette ikinä vapaudu Saatanan vallasta ja kaikista sairauksista, jotka Saatana aiheuttaa. Paastotkaa ja rukoilkaa hartaasti ja etsikää elävän Jumalan voimaa parantuaksenne.
Välttäkää ihmistenpoikia paastonne aikana ja etsikää Maaäitinne enkeleitä, sillä etsivä löytää.
"Etsikää metsien ja niittyjen raikasta ilmaa, ja sieltä niiden keskeltä löydätte ilman enkelin. Riisukaa kenkänne ja vaatteenne ja sallikaa ilman enkelin syleillä koko ruumistanne. Sitten hengittäkää pitkään ja syvään, jotta ilman enkeli voi päästä sisäänne. Minä sanon teille totuudenmukaisesti: ilman enkeli erottaa ruumiistanne kaikki epäpuhtaudet, jotka sitä sisältää ja ulkoa likasivat. Ja niin kaikki löyhkä ja saasta nousee teistä kuin tulen savu kiemurrellen ylöspäin ja kadoten ilmamereen. Sillä minä sanon teille totuudenmukaisesti: pyhä on ilman enkeli, joka puhdistaa kaiken epäpuhtaan ja antaa kaikelle pahalta haisevalle suloisen tuoksun. Jumalan kasvojen eteen ei astu yksikään ihminen, jota ei ilman enkeli ole päästänyt läpi. Totisesti, kaiken on synnyttävä uudelleen ilmasta ja totuudesta, sillä teidän ruumiinne hengittää Maaäidin ilmaa, ja teidän henkenne hengittää Taivaanisän totuutta.
"Ilman enkelin jälkeen etsikää veden enkeliä. Riisukaa kenkänne ja vaatteenne ja sallikaa veden enkelin syleillä teitä. Heittäytykää kokonaan hänen avautuville käsivarsilleen, ja niin usein kuin liikutatte ilmaa hengityksellänne, liikuttakaa vettä ruumiillanne. Minä sanon teille totuudenmukaisesti, veden enkeli pesee ruumiistanne kaikki epäpuhtaudet, jotka teitä sisältä tai ulkoapäin likaavat, ja kaikki saasta ja löyhkä on virtaava teistä ulos niin kuin vesi huuhtoo vaatteistanne lian ja se katoaa joen virtaan. Minä sanon teille totuudenmukaisesti, pyhä on veden enkeli, joka puhdistaa kaiken epäpuhtaan ja suo kaikelta pahalle haisevalle suloisen tuoksun. Jumalan kasvojen eteen ei voi astua yksikään ihminen, jota veden enkeli ei päästä ohi. Kaiken täytyy todellakin syntyä uudelleen vedestä ja totuudesta, sillä teidän ruumiinne kylpee maaelämän virrassa, ja teidän henkenne kylpee ikuisen elämän virrassa. Sillä te saatte verenne Maaäidiltänne ja totuuden Taivaanisältänne.
"Älkää ajatelko, että se riittää, jos veden enkeli vain ulkonaisesti teitä syleilee. Minä sanon teille totuudenmukaisesti: sisäinen epäpuhtaus on paljon suurempaa kuin ulkonainen epäpuhtaus. Ja jokainen, joka puhdistaa itsensä ulkonaisesti, mutta jää sisältä epäpuhtaaksi, on kuin hautaholvit, jotka ovat ulkoapäin kauniiksi maalattuja, mutta sisältä ovat täynnä kauhistuttavaa saastaisuutta ja inhottavuutta. Siksi sanon teille todellakin, antakaa veden enkelin kastaa teidät myös sisäisesti, jotta vapautuisitte kaikista menneistä synneistänne ja jotta te sisäisesti tulisitte yhtä puhtaiksi kuin virran kuohu auringonvalossa.
"Sen tähden etsikää suuri köynnöskurpitsa, jossa on miehenpituinen varsi: ottakaa pois sen ydin ja täyttäkää virran vedellä, jonka aurinko on lämmittänyt. Ripustakaa se puun oksaan ja polvistukaa maahan veden enkelin eteen ja viekää varren pää takapäähänne niin että vesi voi virrata kaikkien sisuksienne läpi. Levätkää jälkeenpäin maahan polvistuneena veden enkelin edessä ja rukoilkaa elävää Jumalaa, että hän antaisi teille anteeksi kaikki entiset syntinne ja rukoilkaa veden enkeliä, jotta hän vapauttaisi ruumiinne kaikesta epäpuhtaudesta ja sairaudesta. Antakaa veden sitten virrata ulos ruumiistanne, jotta sen mukana huuhtoutuisi sisästänne kaikki epäpuhdas ja pahanhajuinen, mikä on peräisin Saatanasta. Ja te tulette omin silmin näkemään ja nenällänne haistamaan kaikki inhottavuudet ja epäpuhtaudet, jotka likasivat teidän ruumiinne temppelin ja vielä kaikki ne synnitkin, jotka asuivat ruumiissanne ja kiduttivat teitä kaikilla mahdollisilla kärsimyksillä. Minä sanon teille totuudenmukaisesti, vedellä kastaminen vapauttaa teidät tästä kaikesta. Uudistakaa vedellä kastaminen joka paastopäivä, aina siihen päivään saakka, jolloin näette, että teistä ulos virtaava vesi on yhtä puhdasta kuin virran vaahto. Menkää sitten virtaavalle joelle ja kiittäkää veden enkelin käsivarsilla elävää Jumalaa, että hän on vapauttanut teidät synneistänne. Ja tämä veden enkelin pyhä kaste on: jälleensyntyminen uuteen elämään. Sillä teidän silmänne ovat tästä lähtien näkevät ja teidän korvanne kuulevat. Älkää sen tähden enää kasteen jälkeen tehkö syntiä, niin että ilman ja veden enkelit voivat asua teissä ja palvella teitä ikuisesti.
"Ja jos tämän jälkeen on jäljellä jotakin menneistä synneistänne ja epäpuhtauksistanne, etsikää auringonvalon enkeliä. Ottakaa kenkänne pois ja vaatteenne ja antakaa auringonvalon enkelin syleillä koko ruumistanne. Hengittäkää sitten pitkään ja syvään, jotta auringonvalon enkeli voi päästä sisäänne. Ja auringonvalon enkeli tulee ajamaan ulos kaiken haisevan ja epäpuhtaan, mikä likasi sen sisältä ja ulkoa. Ja kaikki haiseva ja epäpuhdas nousee teistä niin kuin yön pimeys häipyy nousevan auringon kirkkauden edestä. Minä sanon teille totuudenmukaisesti, pyhä on auringonvalon enkeli, joka puhdistaa kaiken saastan ja muuttaa kaiken pahanhajuisen suloiselta tuoksuvaksi. Jumalan kasvojen eteen ei voi astua kukaan, jota ei auringonvalon enkeli päästä ohi. Totisesti, kaikkien täytyy syntyä uudelleen auringosta ja totuudesta, sillä teidän ruumiinne lämmittelee Maaäidin auringonvalossa ja teidän henkenne lämmittelee Taivaanisän totuuden auringonvalossa.
"Ilman, veden ja auringonvalon enkelit ovat veljeksiä. Ne annettiin ihmisenpojalle, jotta ne palvelisivat häntä ja jotta hän aina voisi mennä toisen luota toisen luo.
"Yhtä pyhä on niiden syleily. Ne ovat Maaäidin erottamattomia lapsia, ja siksi älkää erottako niitä, jotka maa ja taivas on yhdistänyt. Antakaa näiden kolmen enkeliveljen verhota teidät joka päivä ja antakaa heidän jäädä luoksenne koko paaston ajaksi."
--------------------------------------------------------------------------------
Ja kun kaksi oli lähtenyt häntä etsimään, näkivät he Jeesuksen itse tulevan pitkin virran rantaa. Ja heidän sydämensä täyttyivät toivosta ja ilosta, kun he kuulivat hänen tervehdyksensä: "Rauha olkoon kanssanne!" Ja oli paljon kysymyksiä, joita he halusivat tehdä hänelle, mutta kummastuksekseen he eivät osanneet niitä aloittaa, sillä mitään ei tullut heidän mieleensä. Silloin Jeesus sanoi heille: "Minä tulin, koska te tarvitsette minua". Ja joku huusi: "Mestari, me tarvitsemme sinua todella, tule, vapauta meidät kivuistamme".
Ja Jeesus puhui heille vertauksin: "Te olette kuin kadotettu poika, joka monta vuotta söi ja joi ja vietti päivänsä irstaudessa ja hekumassa ystäviensä kanssa. Ja joka viikko hän teki uusia velkoja isänsä tietämättä ja tuhlasi kaiken vähässä ajassa. Ja rahanlainaajat lainasivat hänelle yhä edelleenkin, koska hänen isänsä omisti suuret rikkaudet ja aina maksoi kärsivällisesti poikansa velat. Ja turhaan hän kehotti poikaansa hyvin sanoin: hän ei kuitenkaan koskaan kuunnellut isänsä kehotuksia, kun tämä häntä turhaan rukoili jättämään loputtoman vetelehtimisensä ja menemään hänen pelloilleen vahtimaan hänen palvelijoittensa työtä. Ja poika lupasi hänelle aina kaiken, jos hän maksaisi hänen vanhat velkansa, mutta seuraavana päivänä hän aloitti alusta. Ja enemmän kuin seitsemän vuotta poika jatkoi irstasta elämäänsä. Mutta lopulta hänen isänsä menetti kärsivällisyytensä eikä maksanut enää rahanlainaajille poikansa velkoja. "Jos minä yhä edelleen maksan", hän sanoi," ei poikani synneistä tule loppua". Silloin petetyt rahanlainaajat panivat vihoissaan pojan orjuuteen, jotta hän päivittäisellä raadannallaan voisi maksaa heille takaisin lainaamansa rahan. Ja silloin loppui syöminen ja juominen ja päivittäiset tuhlailut. Aamusta yöhön hän otsa hiessä kasteli peltoja ja koska hän oli tottumaton työhön, niin kaikkia hänen jäseniään särki. Ja hän eli kuivasta leivästä eikä hänellä ollut muuta kuin kyyneleensä, joilla hän voi sitä kostuttaa. Ja kolmen päivän kuluttua hän kärsi niin kovasti kuumuudesta ja uupumuksesta, että hän sanoi herralleen: "Minä en voi työskennellä, sillä kaikkia jäseniäni särkee. Kuinka kauan tahdotte piinata minua?" "Siihen päivään saakka jolloin olet maksanut minulle kaikki velkasi kättesi työllä, ja kun seitsemän vuotta on ohi, olet vapaa!" Ja epätoivoinen poika vastasi itkien: "Mutta minä en voi kestää edes seitsemää päivää. Sääli minua, sillä kaikkia jäseniäni kolottaa ja särkee. Ja ilkeä luotonantaja huusi hänelle: "Tee työtäsi edelleen; kun sinä seitsemän vuotta olet voinut sietää päiväsi irstaudessa, täytyy sinun nyt tehdä työtä seitsemän vuotta. En anna sinulle anteeksi, ennen kuin olet maksanut kaikki velkasi viimeiseen drakmaan saakka". Ja poika meni epätoivoisena kipein jäsenin takaisin pellolle jatkamaan työtään. Kun seitsemäs päivä, sapatti, oli tullut, jolloin kukaan ei työskentele pelloilla, hän tuskin uupumuksen ja kivun takia pysyi jaloillaan. Silloin poika keräsi viimeiset voimansa ja hoiperteli isänsä taloon. Ja hän heittäytyi isänsä jalkoihin ja sanoi: "Isä, usko minua viimeisen kerran ja anna minulle anteeksi kaikki loukkaukseni sinua kohtaan. Vannon sinulle, etten enää koskaan elä niin irstaasti vaan tulen olemaan sinun tottelevainen poikasi kaikessa. Vapauta minut sortajien käsistä. Isä, katso minua ja kipeitä jäseniäni äläkä koveta sydäntäsi". Silloin tulivat kyyneleet isän silmiin, ja hän otti poikansa syliinsä ja sanoi: "Iloitkaamme, sillä tänään minulle annettiin suuri ilo, koska olen löytänyt rakkaan poikani, joka oli kadonnut". Ja hän puki hänet parhaimpiin asusteihinsa ja he riemuitsivat koko päivän. Ja seuraavan päivän aamuna hän antoi pojalleen hopeakukkaron, jotta tämä voisi maksaa velkojilleen kaikki velkansa. Ja kun hänen poikansa tuli takaisin, hän sanoi tälle: "Poikani, ymmärrätkö nyt, että on helppoa tehdä seitsemän vuoden velat riettaasti eläen, mutta niiden maksu seitsemän vuoden kovalla työllä on vaikeata". "Isä, on todella kovaa maksaa niitä vaikka seitsemän päivänkin ajan." Ja hänen isänsä kehotti häntä sanoen: "Tämän ainoan kerran sinun sallittiin maksaa velkasi takaisin seitsemässä päivässä seitsemän vuoden sijasta, loppu on sinulle anteeksi annettu. Mutta katso eteesi, ettet vastaisuudessa enää tee uusia velkoja. Sillä minä sanon sinulle totuudenmukaisesti, ei kukaan muu paitsi isäsi anna sinulle velkojasi anteeksi, koska olet hänen poikansa. Sillä jokaisen toisen luona sinun olisi pitänyt tehdä raskasta työtä seitsemän vuoden ajan, kuten lakimme määräävät".
"Isäni, tahdon vastaisuudessa olla sinun rakastava ja tottelevainen poikasi, enkä enää halua tehdä mitään velkoja, sillä nyt minä tiedän, että niiden maksaminen on kovaa".
"Ja hän meni isänsä pelloille ja vahti joka päivä isänsä työläisiä heidän työssään. Eikä hän koskaan pakottanut isänsä työntekijöitä kovaan työhön, sillä hän muisti omaa raskasta työtään. Ja vuodet kuluivat ja hänen isänsä omaisuus lisääntyi yhä enemmän hänen käsissään, sillä hänen isänsä siunaus oli hänen työssään. Ja vähitellen hän antoi kymmenen kertaa niin paljon takaisin kuin hän seitsemänä vuotena oli tuhlannut. Ja kun hänen isänsä näki, että hänen poikansa käytti hyvin hänen palvelijoitaan ja hänen omaisuuttaan, hän sanoi tälle: "Poikani, minä näen, että omaisuuteni on hyvissä käsissä. Annan sinulle kaiken karjani, taloni, tilukseni ja aarteeni. Annan tämän kaiken olla sinun perintösi, jatka niiden kasvattamista, jotta voisin iloita sinusta." Ja kun poika oli saanut perintönsä isältään, hän antoi anteeksi velat kaikille velallisille, jotka eivät voineet maksaa, sillä hän ei ollut unohtanut, että hänenkin velkansa oli hänelle annettu anteeksi, kun hän ei voinut maksaa. Ja Jumala siunasi häntä pitkällä elämällä, monella lapsella ja suurilla rikkauksilla, koska hän oli ystävällinen kaikille hänen palvelijoilleen ja hänen karjalleen".
Sitten Jeesus kääntyi sairaan väkijoukon puoleen ja sanoi: "Puhun teille vertauksin, jotta voisitte paremmin ymmärtää Jumalan sanaa. Seitsemän syömisen ja juomisen ja mässäilyn vuotta ovat entiset synnit. Ilkeä työnantaja on Saatana. Velat ovat sairauksia. Kova työ on kärsimykset. Kadotettu poika olemme me. Velkojen maksu on paholaisten ja sairauksien ulos ajaminen ja ruumiinne parantuminen. Hopeaa täynnä oleva kukkaro, jonka hän saa isältä, on enkelien vapauttava mahti. Isä on Jumala. Isän omaisuudet ovat maa ja taivas: isän palvelijat ovat enkeleitä. Isän pelto on maailma, joka muuttuu taivaan kuningaskunnaksi, jos Ihmisenpojat sen päällä työskentelevät yhdessä Taivaanisän enkelien kanssa. Sillä minä sanon teille, on parempi, että poika tottelee isää ja vahtii palvelijoita pellolla kuin tulee ilkeän luotonantajan velalliseksi ja raataa ja hikoilee orjuudessa maksaakseen takaisin velkansa. Samoin on parempi, jos ihmistenpojat tottelevat Taivaanisän käskyjä ja yhdessä hänen enkeliensä kanssa rakentavat hänen kuningaskuntaansa, kuin että heistä tulisi Saatanan, kuoleman, kaikkien syntien ja kaikkien sairauksien herran valallisia, ja että he kärsisivät kipuja ja hikoilisivat, kunnes he olisivat maksaneet takaisin kaikki velkansa. Minä sanon teille totuudenmukaisesti, suuret ja runsaat ovat teidän syntinne. Monet vuodet olette antaneet periksi Saatanan houkutuksille. Te olitte ahmatteja, juomareita ja huorintekijöitä ja teidän vanhat velkanne ovat moninkertaistuneet. Ja nyt teidän täytyy maksaa ne takaisin, ja maksu on vaikea ja kova. Älkää sen vuoksi jo kolmannen päivän jälkeen olko kärsimättömiä kuin kadotettu poika, vaan kärsivällisiä seitsemänteen päivään saakka, joka on Jumalan pyhittämä ja menkää sitten nöyrin ja tottelevaisin sydämin teidän taivaallisen Isänne kasvojen eteen, jotta hän antaisi teille kaikki syntinne ja kaikki vanhat velkanne anteeksi. Minä sanon teille totuudenmukaisesti, teidän taivaallinen Isänne rakastaa teitä loputtomasti, sillä myös hän sallii teidän maksaa takaisin seitsemässä päivässä seitsemän vuoden velat. Niille, jotka ovat syypäät seitsemän vuoden synteihin ja sairauksiin, mutta rehellisesti maksavat ja kestävät seitsemänteen päivään saakka, antaa meidän Taivaanisämme seitsemän vuoden velat anteeksi".
"Jos teemme syntiä seitsemän kertaa seitsemän vuotta?", kysyi eräs sairas mies, joka kärsi kauheasti.
"Tässäkin tapauksessa antaa Taivaanisä kaikki velkasi anteeksi seitsemän kertaa seitsemässä päivässä.
"Onnellisia ne, jotka kestävät loppuun saakka, sillä Saatanan paholaiset kirjoittavat kaikki pahat tekonne kirjaan, teidän ruumiinne ja henkenne kirjaan. Sanon teille, totisesti, ei ole ainoatakaan synnintekoa, joka ei jo maailman alusta ole kirjoitettuna teidän Taivaallisen Isänne edessä. Sillä te voitte välttää kuninkaitten tekemät lait, mutta teidän Jumalanne lakeja ei yksikään ihmisenpoika voi paeta. Ja kun tulette Jumalan kasvojen eteen, Saatanan paholaiset todistavat teidän tekonne, ja Jumala näkee teidän syntinne teidän ruumiinne ja henkenne kirjaan kirjoitettuna ja hän on surullinen sydämessään. Mutta kun te kadutte syntejänne ja paaston ja rukouksen kautta etsitte Jumalan enkeleitä, silloin pyyhkii Jumalan enkeli jokaisena seuraavana päivänä, jona te paastoatte ja rukoilette, yhden vuoden teidän pahoista teoistanne teidän ruumiinne ja henkenne kirjasta. Ja kun myös viimeinen sivu on pyyhitty ja puhdistettu kaikista teidän synneistänne, seisotte Jumalan kasvojen edessä ja Jumala iloitsee sydämessään ja unohtaa kaikki teidän syntinne. Hän vapauttaa teidät Saatanan kynsistä ja kärsimyksestä; hän ottaa teidät taloonsa ja käskee kaikkia palvelijoitaan ja kaikkia enkeleitään palvelemaan teitä. Hän antaa teille pitkän elämän ettekä koskaan ole kokeva sairautta. Ja jos te siitä lähtien synnin tekemisen sijasta vietätte päivänne hyvää tehden, silloin Jumalan enkelit kirjoittavat kaikki teidän hyvät tekonne teidän ruumiinne ja henkenne kirjaan. Minä sanon teille totuudenmukaisesti, yksikään teko maailman alusta saakka ei ole jäänyt kirjoittamatta Jumalan eteen. Sillä kuninkailtanne ja hallitsijoiltanne te saatatte turhaan odotella palkkiota hyvistä teoistanne, mutta Jumala palkitsee aina.
Koko juttu oli sanasta kopsattu Seppo Heinolan kotisivuilta ja lähteet olivat heinola lähteitä.
huh..sainhan ton tekstin kelattua loppuuun. Mut olihan lyhyestä virsi kaunis. *hymy*
On olemassa Philipsin FreeSpeachViva- niminen ohjelma, joka muuttaa miksrofoniin puhutun suoraan tekstiksi vaikkapa Word-ohjelmaan ja vieläpä reaaliajassa. Tosin se vaatii hieman opettamista, mutta on todellinen hyötyohjelma paljon kirjoittavalle. Aika hyvin se on oppinut 8 kuukauden aikana kirjoittamaan.
Ei maksettu mainos.
mennyt perille sun koneellesi. Osaa vääntää paskanjauhamisen paperille. Ainakin mua kiinnostaa nuo sun pitkät litaniasi tasan yhtä vähän kuin raamatukin sekopää tekstit.
Life is your bitch, then you die.
Mutta niin käy muillekin.
Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, viides päivä.
24. Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan". Ja tapahtui niin:
25. Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
26. Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".
Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
19. Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
20. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
21. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.
22. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.
23. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Moos.2.html
että joku jaksaa lukea tuon läpi??!!
Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva".
17. Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;
18. orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.
19. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
20. Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.
21. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä.
22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
23. Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.
Ko teksti on kopioitu Seppo Heinolan kotisivuilta:
http://seppoheinola.net/?page_id=81
Miksi lähdettä ei ole mainittu?