Lääkäri Luukkaan noin vuosina 60–62 jKr. kirjoittamat Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot muodostavat kaksoisteoksen, joka on erittäin merkittävä koko Uuden testamentin kokonaisuuden kannalta. Kirjallisessa mielessä klassisen huolellisesti jäsennetty evankeliumi on UT:n kirjoista pisin ja niveltyy elimellisesti Apostolien tekojen sisältöön ja jäsennykseen. Evankeliumissaan Luukas painottaa Jeesuksen ”tietä kohti Jerusalemia” ja Apostolien teoissa puolestaan Jeesuksen evankeliumin ”tietä Jerusalemista” kohti kaikkea maailmaa.
Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot on kirjoitettu osoittamaan, että Jumalan ennalta määrätty suunnitelma toteutuu varmasti VT:n profeetallisten ennakointien pohjalta ja niiden mukaisesti. Jeesus on Israelille, Jerusalemille ja kaikille maailman kansoille annettujen lupausten armollinen pelastustäyttymys, joka on toteutuva historiassa Jumalan alkuperäisten lupausten mukaisesti, alkaen Israelista ja Jerusalemista ja edeten kohti kaikkea maailmaa, Lk 24:44–47.
Luukkaan evankeliumi opettaa, että Israelin – ja samalla pakanakansojen – toivo on täyttynyt Jeesuksessa, Lk 1:5–2:52. Jeesus on Israelin eskatologisten lupausten täyttymys, VT:n profeettojen ennustusten mukaisesti ja pakanakansojen pelastuksen toteutumisen yhteydessä, kuten käy ilmi vertailtaessa esimerkiksi raamatunkohtia Dan 8:16–19 ja Lk 1:18–19 sekä 2:29–32, jotka osoittavat Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen alkaneen täyttää Israelille ja kaikille kansoille annettuja eskatologisia lupauksia, kuten jakeet 2. Sam 7:9–16, Ps 89:4–5, 26–29, 35 ja Jes 9:5–6 puolestaan osoittavat. Saatanan vallan mureneminen on alkanut kansakuntien keskuudessa, Lk 10:18.
Sekä Luukkaan evankeliumissa että Apostolien teoissa korostuu Jumalan suvereeniin armonsäädökseen nojaava ja jo Vanhan testamentin ilmoittama totuus pakanakansojen pelastumisesta pelastushistorian etenemisen myötä. Evankeliumi Jeesuksesta on koituva kaikkien kansojen pelastukseksi. Tätä seikkaa korostaakseen Luukas johtaa Jeesuksen sukuluettelon Aadamiin, koko ihmiskunnan kantaisään, asti, Lk 3:38. ”Pelastus”- ja ”saarnata evankeliumia” -termien käyttö on muutenkin Luukkaalle ominaista. Juutalaiseen lakiin liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset eivät nouse Luukkaalla etualalle ja esimerkiksi Luukkaan evankeliumille omintakeista tekstimateriaalia edustavan Laupias samarialainen -vertauksen laupias päähenkilö on nimenomaan samarialainen.
Luukas painottaa evankeliumikirjansa tapahtumissa myös naisten ja lasten merkitystä, vanhatestamentillista perhekunnallisuutta korostaen: Jumalan armonliiton pelastustodellisuus on alusta eli 1. Mooseksen kirjan luvuista 3–5 alkaen – siis jo tuhansia vuosia ennen mosaistis-leeviläistä Israelin teokraattis-poliittista kansallista järjestystä – ollut luonteeltaan perhekunnallista ja tämä orgaaninen todellisuus jatkuu ja entisestään vahvistuu Uuden liiton aikana. Luukas korostaa evankeliumissaan, että Jeesuksen tykö tuotiin ”pieniä (syli)lapsia”, Lk 18:15–17, ja Apostolien teoissa Luukas selostaa, miten Uuden liiton seurakunnat alusta alkaen muodostuivat perhekuntakasteiden myötä kokonaisista perhekunnista, Apt 16:13–15; 16:30–34 ja 18:8 sekä myös 1. Kor 1:16.
Luukkaan evankeliumissa usein esillä oleva pelastuksen käsite liittyy vahvaa jatkuvuutta osoittaen vanhatestamentilliseen ja 1. Mooseksen kirjan luvuissa 12 ja 17 ilmoitettujen Aabrahamin liiton armonlupausten – jotka jakeen 12:3 mukaisesti koskevat myös ”kaikkia kansoja” – mukaiseen perhekunnalliseen rakenteeseen, Lk 19:9–10. Jumalan armonliiton kansa on alusta alkaen muodostunut perhekunnista miehineen, naisineen ja lapsineen eli uskovista lapsineen. Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot osoittavat, että tämä orgaaninen perhekunnallisuus jatkuu myös Uuden liiton seurakunnan perusrakenteena.
Tämä armonliiton perhekunnallinen rakennetodellisuus ilmenee selkeästi Luukkaan selostaessa kaksoisteoksensa toisen osan eli Apostolien tekojen alun luvussa 2 Uuden liiton seurakunnan syntymäpäivän eli ensimmäisen helluntain tapahtumia ja pelastushistoriallista merkitystä. On ratkaisevan tärkeää panna merkille, että – Luukkaan historiallisesti pätevän ja asiasisällöllisesti totuudellisen virheettömän kuvauksen mukaisesti – apostoli Pietari vetosi helluntain tapahtumia teologisesti tulkitessaan ja Raamatun Sanaan eli silloin Vanhan testamentin tekstiin vedotessaan nimenomaan profeetta Jooelin kirjaan.
jatkuu..
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/637/jumala_pelastaa_perhekuntia_kaikista_kansoista
Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot on kirjoitettu osoittamaan, että Jumalan ennalta määrätty suunnitelma toteutuu varmasti VT:n profeetallisten ennakointien pohjalta ja niiden mukaisesti. Jeesus on Israelille, Jerusalemille ja kaikille maailman kansoille annettujen lupausten armollinen pelastustäyttymys, joka on toteutuva historiassa Jumalan alkuperäisten lupausten mukaisesti, alkaen Israelista ja Jerusalemista ja edeten kohti kaikkea maailmaa, Lk 24:44–47.
Luukkaan evankeliumi opettaa, että Israelin – ja samalla pakanakansojen – toivo on täyttynyt Jeesuksessa, Lk 1:5–2:52. Jeesus on Israelin eskatologisten lupausten täyttymys, VT:n profeettojen ennustusten mukaisesti ja pakanakansojen pelastuksen toteutumisen yhteydessä, kuten käy ilmi vertailtaessa esimerkiksi raamatunkohtia Dan 8:16–19 ja Lk 1:18–19 sekä 2:29–32, jotka osoittavat Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen alkaneen täyttää Israelille ja kaikille kansoille annettuja eskatologisia lupauksia, kuten jakeet 2. Sam 7:9–16, Ps 89:4–5, 26–29, 35 ja Jes 9:5–6 puolestaan osoittavat. Saatanan vallan mureneminen on alkanut kansakuntien keskuudessa, Lk 10:18.
Sekä Luukkaan evankeliumissa että Apostolien teoissa korostuu Jumalan suvereeniin armonsäädökseen nojaava ja jo Vanhan testamentin ilmoittama totuus pakanakansojen pelastumisesta pelastushistorian etenemisen myötä. Evankeliumi Jeesuksesta on koituva kaikkien kansojen pelastukseksi. Tätä seikkaa korostaakseen Luukas johtaa Jeesuksen sukuluettelon Aadamiin, koko ihmiskunnan kantaisään, asti, Lk 3:38. ”Pelastus”- ja ”saarnata evankeliumia” -termien käyttö on muutenkin Luukkaalle ominaista. Juutalaiseen lakiin liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset eivät nouse Luukkaalla etualalle ja esimerkiksi Luukkaan evankeliumille omintakeista tekstimateriaalia edustavan Laupias samarialainen -vertauksen laupias päähenkilö on nimenomaan samarialainen.
Luukas painottaa evankeliumikirjansa tapahtumissa myös naisten ja lasten merkitystä, vanhatestamentillista perhekunnallisuutta korostaen: Jumalan armonliiton pelastustodellisuus on alusta eli 1. Mooseksen kirjan luvuista 3–5 alkaen – siis jo tuhansia vuosia ennen mosaistis-leeviläistä Israelin teokraattis-poliittista kansallista järjestystä – ollut luonteeltaan perhekunnallista ja tämä orgaaninen todellisuus jatkuu ja entisestään vahvistuu Uuden liiton aikana. Luukas korostaa evankeliumissaan, että Jeesuksen tykö tuotiin ”pieniä (syli)lapsia”, Lk 18:15–17, ja Apostolien teoissa Luukas selostaa, miten Uuden liiton seurakunnat alusta alkaen muodostuivat perhekuntakasteiden myötä kokonaisista perhekunnista, Apt 16:13–15; 16:30–34 ja 18:8 sekä myös 1. Kor 1:16.
Luukkaan evankeliumissa usein esillä oleva pelastuksen käsite liittyy vahvaa jatkuvuutta osoittaen vanhatestamentilliseen ja 1. Mooseksen kirjan luvuissa 12 ja 17 ilmoitettujen Aabrahamin liiton armonlupausten – jotka jakeen 12:3 mukaisesti koskevat myös ”kaikkia kansoja” – mukaiseen perhekunnalliseen rakenteeseen, Lk 19:9–10. Jumalan armonliiton kansa on alusta alkaen muodostunut perhekunnista miehineen, naisineen ja lapsineen eli uskovista lapsineen. Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot osoittavat, että tämä orgaaninen perhekunnallisuus jatkuu myös Uuden liiton seurakunnan perusrakenteena.
Tämä armonliiton perhekunnallinen rakennetodellisuus ilmenee selkeästi Luukkaan selostaessa kaksoisteoksensa toisen osan eli Apostolien tekojen alun luvussa 2 Uuden liiton seurakunnan syntymäpäivän eli ensimmäisen helluntain tapahtumia ja pelastushistoriallista merkitystä. On ratkaisevan tärkeää panna merkille, että – Luukkaan historiallisesti pätevän ja asiasisällöllisesti totuudellisen virheettömän kuvauksen mukaisesti – apostoli Pietari vetosi helluntain tapahtumia teologisesti tulkitessaan ja Raamatun Sanaan eli silloin Vanhan testamentin tekstiin vedotessaan nimenomaan profeetta Jooelin kirjaan.
jatkuu..
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/637/jumala_pelastaa_perhekuntia_kaikista_kansoista
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tri perehtynyt Raamattuun.
Jooelin kirjan on laatinut varhain ennen pakkosiirtolaisuuden aikaa julistanut profeetta Jooel, joka toimi eteläisessä Juudan valtakunnassa todennäköisimmin 800-luvulla eKr. Jooelin profeettakirja on kirjoitettu varoittamaan tulevasta tuomiosta, ”Herran päivästä”, kehottamaan parannuksentekoon ja ennustamaan Jumalan armonliiton lupausten lopullisesta täyttymisestä ja Jumalan kansan vihollisten häviöstä.
Jooelin kirja opettaa luvuissa 2–3, että Jumala on suvereeni, pyhä ja myötätuntoinen. Jumala hallitsee kaikkia kansoja. ”Herran päivä” on käsite, joka viittaa Jumalan tuomion ja asioihin puuttumisen toimeen panemiseen, Jooel 2:1–2, 11–12, 20. Tämä todennäköisesti ennakoi – Jooelin näkökulmasta vielä pitkällä tulevaisuudessa olevan – Babylonian maahantunkeutumisen ja sen jälkeisen Babylonian tuomion. Mutta näiden tapahtumien lisäksi on tuleva, kuten Jooel 2:31b ilmoittaa, ”Herran päivä, se suuri ja peljättävä” eli Jumalan lopullinen eskatologinen asioihin puuttuminen ja tuomio. Tätä käsitettä eli universaalin eskatologista ja kosmista Herran taistelun päivää, jolloin Jumalan koko Israelia ja koko luomakuntaa koskevat lupaukset täyttyvät lopullisesti ja Israelin viholliset kärsivät yhtä lopullisen tappion, avaa Jooel 2:28–3:21. Näihin jakeisiin liittyy vahva pneumatologinen eli Pyhän Hengen työn korostus: Jumalan koko Israelin ja luomakunnan uudistus lähtee liikkeelle ainutlaatuisella Pyhän Hengen vuodatuksella, Jooel 2:28–32 – samaan todellisuuteen viittaavat myöhemmätkin profeetat kuten Hesekiel kirjansa kohdissa 36:24–28 ja 39:29 – ja Jooel 3:1–2, 14, 17–18, 20.
Jooelin ennustusten mukaisesti Pyhä Henki vuodatetaan universaalisesti ”kaiken lihan” eli kaikkien kansojen päälle. Tästä syystä Pietari viittaa helluntaina juuri Jooelin profeetalliseen tekstiin. Luukkaan kirjoittama Apostolien teot osoittaa, että Jooel 2:28–32 sai perustavan täyttymyksensä helluntain Pyhän Hengen vuodatuksessa, Apt 2:14–21: ”Tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta”.
Apostolien tekojen jakeessa 2:19 mainitut ihmeet ja merkit sekä veri, tuli ja savupatsaat viittaavat ensinnäkin itse helluntaihin kaikkine kielineen, tulineen, voimanosoituksineen, profetoimisineen ja toisaalta takautuvasti ja ennakoivasti sekä Jeesuksen/apostolien ihmetekoihin ja Jeesuksen kuolemaan ristillä ja sen yhteydessä tapahtuneeseen pimentymiseen että vuonna 70 jKr. tapahtuneen Jerusalemin ja sen temppelin tuhon aikaisiin ilmiöihin, joiden jälkeen Kristuksen taivaaseenastuminen ja kuninkaallinen herruus on käyvä vähitellen ilmi kaikille huipentuen lopulta Kristuksen toiseen tulemukseen ja viimeiseen tuomioon – ”Herran päivä, se suuri ja julkinen” – aikojen päättyessä, Apt 2:20.
Pietarin tulkinnan mukaan Jooelin perhekunnallis-liittoteologinen eli naisia, lapsia, nuoria ja vanhuksia koskeva ennustus Pyhän Hengen vuodatuksesta ja kaikkia kansoja koskevan pelastushistorian vaiheen alkamisesta täyttyi helluntaina, Uuden liiton ulkonaisen voimaan astumisen alkutapahtumien yhteydessä. Kuten Pietarin julistus jakeissa Apt 2:38–39 osoittaa, Uuden liiton seurakuntakin rakentuu liittoteologisen perhekunnallisuuden mukaisesti samaan tapaan kuin armonliiton yhteisöt Vanhassa testamentissa:
”…Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Jakeen Jooel 2:32 kohdat a ja c puolestaan profetoivat Uuden liiton sanoman ydinsisällön, Apt 2:21; 4:12. Näin myös apostoli Paavali osaltaan tulkitsee Jooelin profetiaa, Rm 10:12–13 ja Gal 3:27–29.
Sekä Jooelin kirjan että Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen perussanoma on äärimmäisen ajankohtainen nyt Suomessa, sekä henkis-hengellisen että yhteiskunnallisen tilanteen kannalta. Meidänkin tulee menetellä kuten Jooel 1:14–15 kehottaa, koska jakeissa 16–17 kuvattu voi hyvinkin olla todellisuutta pian täälläkin.
Se, mitä nyt tarvitaan, on selkeästi lausuttu jakeissa Jooel 2:12–13 ja 15–16:
”Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa…Puhaltakaa pasuunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa…”
Siis koko kansana ja seurakuntana, perhekunnittain. Kristillinen elämä ja seurakuntaelämä ei ole pelkkää individualismia, vaan perustuu perheiden varaan ja perheiden kokonaisvaltaisen toiminnan varaan. Tämä raamatullinen totuus täytyy löytää uudelleen. Ja tarvitaan myös pappeja, jotka oikeasti ja todella ”toimittavat Herran palvelusta”, kuten jae 2:17 lausuu.
On myös syvällisesti ymmärrettävä, mitä Jooel 2:32a ja c opettavat: ”Jokainen, joka huutaa” ovat yhtä kuin ”ne, jotka Herra kutsuu”. Jooel opettaa vahvaa armonteologiaa ja Jumalan suvereenia kaikkivaltiutta. Näihin totuuksiin meidänkin pitää palata uudelleen ja uudelleen, koska nämä ovat kristillisen uskon perustavia lähtökohtia. Kuten on myös jakeen Jooel 3:21 opetus forenssisesta vanhurskaudesta, vanhurskaaksi julistamisesta Kristuksen vieraan vanhurskauden tähden ja nojalla. Näiden jumalallisten todellisuuksien varaan rakentuu aito raamatullinen optimismi tulevaisuuden osalta. Muista, että Jooelin kirjan ja Apostolien tekojen luvun 2 mukaan ”kaikki liha”, kaikki kansat ja kielet, kuuluvat perhekuntineen Kristukselle. Myös Suomen kansa muiden ohella.
Apostolien tekojen luvun 1 jakeiden 7–8 nojalla Pyhä Henki, helluntain Henki, tarjoaa sen voiman, jossa vaikuttava todistus Kristuksesta voidaan menestyksellisesti viedä ”aina maan ääriin” saakka. Tämä Sanaan perustuva ja Hengen voimassa julistettu todistus ei ole jäävä merkityksettömäksi. Kuningas itse takaa armosta myönteisen lopputuloksen, Jooel 2:25–27.