Pyytäisin asiaa paremmin tuntevia analysoimaan seuraavia kysymyksiä, mahdollisesti vastaamaankin (miel. perustellusti, jos saan pyytää).
1. Mikä tekee tutkimuksesta kriittistä (vrt. epäkriittistä)?
2. Mitä kriittistä on kriittisessä nais- (tai mies-) tutkimuksessa?
(suorastaan rakastaisin linkkejä esimerkkiin tyylipuhtaasta ja arvostetusta kriittisen naistutkimuksen tuloksena syntyneestä kontribuutiosta)
Tämän kysymyksen olen kirjoittanut puoliksi skeptisellä mielellä, puoliksi ajatuksesta, että voisin oikeasti oppia jotain (kun meillä on täällä ihmisiä, jotka ovat käyneet naistutkimusluennoillakin).
1. Mikä tekee tutkimuksesta kriittistä (vrt. epäkriittistä)?
2. Mitä kriittistä on kriittisessä nais- (tai mies-) tutkimuksessa?
(suorastaan rakastaisin linkkejä esimerkkiin tyylipuhtaasta ja arvostetusta kriittisen naistutkimuksen tuloksena syntyneestä kontribuutiosta)
Tämän kysymyksen olen kirjoittanut puoliksi skeptisellä mielellä, puoliksi ajatuksesta, että voisin oikeasti oppia jotain (kun meillä on täällä ihmisiä, jotka ovat käyneet naistutkimusluennoillakin).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämähän on kuin tenttiin vastailisi. (Naistutkimusta en tosin ole opiskellut).
"1. Mikä tekee tutkimuksesta kriittistä (vrt. epäkriittistä)?"
Kyseenalaistaminen. Sekä oppialan omien lähtökohtien jatkuva kyseenalaistaminen ja tarkentaminen että kriittisyys suhteessa tutkimuksen kohteena olevaan ilmiöön, tässä tapauksessa laajasti yhteiskunnassa vallitseviin sukupuolikysymyksiin.
Kriittinen naistutkimus kyseenalaistaan yhteiskunnan sukupuolittumisen ja siihen eri tavoin liittyvät konventiot.
Laajasti ajatellen pyritään vastaamaan jopa kysymyksiin miksi näin on ja edelleen miksi näin muka pitäisi olla? Ja jopa edelleen, miten tätä tilannetta voitaisiin kenties muuttaa?
"2. Mitä kriittistä on kriittisessä nais- (tai mies-) tutkimuksessa?
Tähän tuli jo tuossa edellä vastailtua.
FEminismi / naistutkimus suhtautuu vihamielisesti sen esille tuomia pointteja kyseenalaistavaan tutkimukseen / muihin näkökulmiin?
(Esim. tuo kanadalainen aloite, jossa toisesta näkökulmasta tehtyä tutkimusta, joka ei ollut "feminististä"... "kritisoitiin" niin paljon, että feministiliikkeet meinasivat vetää sen tekijät oikeuteen) (Ks. wikipedia -> masculism, sieltä löytyy taustatarina).
Olisin eri mieltä myös kriittisyyden määritelmästäsi - pelkkä kyseenalaistaminen ei riitä kriittisyyteen (muuten pelkkä nykyisen feminismin kyseenalaistaminenkin riittäisi toisaalta siihen, että se olisi "kriittistä" - ja näyttää, että feministinen naistutkimus ei ole valmis myöntämään muille näkökulmille tämän "kriiittisyyden" oikeutusta).
Minulle - ja esim. eräälle nykyaikamme suurimmalle yhteiskuntafilosofille, Jürgen Habermasille (vaikka onkin sosiaalidemokraatti, peijakas), kriittisyys merkitsee KAIKKIEN näkökulmien huomioimista yhteiskunnallisessa debatissa, JOSTA käsin pyritään emansipaatioon. Hänen mukaansa yhden osapuolen toimesta yksipuolisesti suuntautuva "kriittisyys", joka näyttäisi olevan "feministisen tutkimuksen" ydintä ei olisi oikeasti "kriittistiä".
Itse asiassa hän pitäisi tuommoista yhteiskunnallista ajattelua vallan kestämättömänä - kuten minäkin.
Olen huomannut joskus jopa joidenkin feministien siteeraavan Habermasia, ja sitten tekevän vain tutkimuksen pohjaten yhden osapuolen premisseihin... ei hjuva.
Proffa: "kriittisyys merkitsee KAIKKIEN näkökulmien huomioimista yhteiskunnallisessa debatissa, JOSTA käsin pyritään emansipaatioon."
Yritätkö tällä siis sanoa ettei naistutkimus huomio miesnäkökulmaa? Tätä varten on kriittinen miestutkimus, joka (kuten sinulle jo aiemmin lähettämässäni linkissäkin mainitaan) toimii usein naistutkimuksen yhteydessä - on itse asiassa kehittynyt naistutkimuksen rinnalle:
--
"Pidän erittäin tärkeänä sitä, että kehittyvä miestä ja maskuliinisuutta tutkiva koulukunta on kytköksissä suomalaiseen, pohjoismaiseen ja kansainväliseen naistutkimukseen ja feministiseen tutkimukseen. Kriittisen miestutkimuksen tulee osallistua yhteiskunnan feministiseen kritiikkiin ja edistää tasa-arvoa. Erityisesti tulee tulee varoa, ettei miesten tutkimuksesta kehity käytäntöä, jolla uusinnetaan miesten valta-asemaa sukupuolentutkimuksen avulla. Tämän takia kriittisten miestutkijoiden luonteva tieteellinen yhteisö löytyy naistutkijoista. Samoin miestutkijoiden on välttämätöntä tuntea olemassa olevaa sukupuolen ja sukupuolijärjestelemän tutkimusta. [...] Tasa-arvopolitiikan kannalta nimenomaan kriittisen miestutkimukseen tulee huomioida ei vain miesten ja naisten välinen tasa-arvo, vaan myös miesten välinen tasa-arvo: miten miesten valta jaetaan ja miten miesten keskinäinen hierarkia rakentuu. [...] Osa miestutkimuksesta suhtautuu naistutkijoiden tutkimuksiin vastustavista tai vähättelevästi, osa nimeää itsensä profeministeiksi ja osallistuu naisliikkeen ja -tutkimuksen työhön. Suomalaista kriittistä miestutkimusta tulee kehittää jälkimmäiseen suuntaan." Arto Jokinen (http://www.uta.fi/laitokset/naistutkimus/miestutkimus/tutkimus.htm)
Proffa: "ja näyttää, että feministinen naistutkimus ei ole valmis myöntämään muille näkökulmille tämän "kriiittisyyden" oikeutusta). [...] Hänen mukaansa yhden osapuolen toimesta yksipuolisesti suuntautuva "kriittisyys", joka näyttäisi olevan "feministisen tutkimuksen" ydintä ei olisi oikeasti "kriittistiä"."
Näyttää? Voisitko antaa tälle jotain perusteluita - nyt lähinnä mutuilet. Minusta väite, jonka tuo Jokinen tuossa edellä esittää, että miestutkimus on kehittynyt naistutkimuksen rinnalla ja yhteydessä, riittää kumoamaan sinun väitteesi/oletuksesi - siis kriittinen miestutkimus on kehittynyt ja kehittyy naistutkimuksen yhteydessä, eikä naistutkimus millään tavoin pyri kieltämään miestutkimuksen näkökulmaa sukupuoleen liittyviin yhteiskunnallisiin ilmiöihin vaan enemmänkin tukee sitä. Enemmänkin tuon Jokisen kommentin perusteella osa miestutkimuksesta pyrkii rajoittamaan naistutkimuksen alaa.
Proffa: "Olen huomannut joskus jopa joidenkin feministien siteeraavan Habermasia, ja sitten tekevän vain tutkimuksen pohjaten yhden osapuolen premisseihin... ei hjuva."
Saattaapi olla että sotket keskenään feminismin yhteiskunnallispoliittisena projektina feministiseen tutkimusotteeseen - naistutkimuksen. Eräs selvä ero tässä on minusta siinä, että naistutkija on koulutuksensa kautta tietoinen tutkimuksensa mahdollisista poliittisista seuraamuksista ja voi jopa osaltaan tehdä tutkimustaan siksi, että toivoo sillä olevan poliittisia vaikutuksia, päämotiivi (kuten tieteessä aina) on kuitenkin tieteellisen tiedon hankinta. Naistutkimus on toki poliittista mm. siinä mielessä, että pyrkii kyseenalaistamaan tai kritisoimaan yliopistollisia oppiainerajoja. Tämä liittyy toisaalta siihen (jota itsekin peräänkuulutat) että tutkimusote pyrkii olemaan mahd. laaja-alainen ja perinteisistä oppiainerajoita piittaamaton.
Tuossa jäljempänä saitkin jo vastauksia tuohon pohdintaasi alkuperäiseltä kirjoittajalta, mutta kiinnittäisin vielä huomiota tuohon kaikkien näkökulmien huomioimiseen ja sen vaikutuksesta tutkimuksen kriittisyyteen.
Jos pohditaan tieteen kriittisyyden vaatimuksia, on välttämätöntä tehdä ero luonnontieteellisen ja ihmistieteellisen tutkimuksen välillä. Luonnontieteelliselle tiedolle asetetut kriteerit ovat väistämättä erilaiset kuin esim. ihmistieteissä. Tutkittaessa ihmisen ulkopuolista maailmaa, voidaan tieteen arvosidonnaisuudelle, objektiivisuudelle ja kriittisyydellekin asettaa aivan erilaiset vaatimukset kuin ihmistä itseään koskevassa tutkimuksessa joka ei koskaan voi olla samalla tavalla arvovapaata ja objektiivista kuin luonnontieteellinen tutkimus.
Jos tutkimus käsittelee yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta, on myös tutkija itse osa tätä tutkimuskohdetta. Näin hän ei voi koskaan olla täysin objektiivinen, ulkopuolinen tarkkailija. Toisaalta myös esim. käyttäytymistieteellisessä tutkimuksessa tutkimuskohteeseen vaikuttavia tekijöitä on niin paljon, että on mahdotonta ottaa huomioon kaikkia tutkimukseen vaikuttavia tekijöitä ja näkökulmia. Tällöin tutkimus on rajattava johonkin näkökulmaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kriittisyyden puutetta, vaan kriittisyys saavutetaan nimenomaan kyseenalaistamalla myös nämä omat lähtökohdat.
1. Ihmettelen sitä, miksi "kriittisen" miestutkimuksen yksi kritiikki on "feministinen ote" tai "positiivinen suhde feminismiin" (lähtökohtaisesti).
2. On hienoa, jos tutkimus pystyy kyseenalaistamaan omia lähtökohtiaan / olettamuksiaan. (Kuten Lottakin toteaa). Olisi kiva nähdä esimerkki tällaisesta naistutkimuksesta... ts. jos joku naistutkimusta tunteva voisi kertoa minulle tällaisen "helmen" olemassaolosta, joka eksplisiittisesti osaa myös kyseenalaistaa omia lähtöolettamuksiaan, niin sellaisen jopa lukisin mielelläni (ja avartuisin).
Olet oikeassa, minulla on subjektiivinen kuva "feministisen näkökulman" kyvyttömyydestä kyseenalaistaa omia lähtöolettamuksiaan. (Jopa sen kyvyttömyydestä nähdä niitä). Olisi hienoa, jos näkisin tällaista tieteellistä naistutkimusta, jossa niitä eksplisiittisesti kyseenalaistetaan ja tuodaan tällaista diskurssia esiin. Toistaiseksi en ole nähnyt - joka on osoitus mielestäni toistaiseksi siitä, että en ole perehtynyt naistutkimuksen kenttään.
Jos täällä siis on joku perehtynyt, ja voi tuoda esimerkkejä kriittisestä naistutkimuksesta, niin kiinnostaisi iltalukemisena. Tämän palstan feministityypit ovat todella onnistuneet herättämään mielenkiinnon siihen, onko tuo naistutkimus todella niin yksisilmäistä feminismin pohjana, kuin rivifeministin näkökulma poliittisena toimijana?
Luin:
"Kriittisen miestutkimuksen tulee osallistua yhteiskunnan feministiseen kritiikkiin ja edistää tasa-arvoa. "
...tämän siten, että NIMENOMAAN FEMINISTINEN (ei feminismin) kritiikki edistää tasa-arvoa. Josta en olisi oikein samaa mieltä nähtyäni, mitä tämä on ainakin ruohonjuuritasolla käytännössä. Ts. feminismi ja sen naisnäkökulma jotenkin sotketaan tasa-arvoon yleisellä tasolla.
"Olet oikeassa, minulla on subjektiivinen kuva "feministisen näkökulman" kyvyttömyydestä kyseenalaistaa omia lähtöolettamuksiaan. (Jopa sen kyvyttömyydestä nähdä niitä)."
Valitettavasti en tunne naistutkimuksen kenttää niin hyvin, että voisin jonkin yksittäisen tutkimuksen sinulle osoittaa. Sen sijaan yleisesti feminismistä voin selvittää sinulle lyhyesti sen verran, että nykyään varsin yleisesti puhutaan feminismeistä - siis monikossa. Näin mm. siksi että esim. ranskalainen ja amerikkalainen feminismi (ja feministinen filosofia/yhteiskuntakritiikki) eroavat toisistaan - jopa tietääkseni kritisoivat toinen toistaan. Muistaakseni eritoten amerikkalainen feminismi on enemmän militanttia (ja osaltaan myös jopa miesvastaista) kun taas ranskalainen feminismi on selvemmin laajasti yhteiskuntakriittistä. USA:ssa ovat aikanaan mustat feministitutkijat kritisoineet feminististä tutkimusta siitä että mustien naisten asema on (aikanaan) jäänyt tutkimuksen ulkopuolelle. Voisit siis aloittaa aiheeseen tutustumisen vaikka näiden kommnettien pohjalta. Valitettavasti minulla ei nyt ole aikaa tämän syvemmin aiheesta kirjoittaa - toivottavasti joku muu täällä ehtii tarttua aiheeseen.
asiallisesta vihjeestä ja vastauksesta.
Arvostan jo tuota, koska tuosta opin uutta... tiedä vaikka tästä kovastikin innostuisi tuota kenttää penkomaan vähän tosissaankin. (Vrt. täällä on joskus kiva väitellä ihan aivoja tuuletellakseen :-)
Amerikkalaisesta tuo kuvauksesi vastaa hyvinkin, mitä sieltä on kaikuja kantautunut. Jännä, että ranskalainen feminismi olisi yhteiskuntakriittistä yleensä - mulla on yleensä ranskalaisesta kulttuurista kuva, että se olisi hyvinkin machompaa kuin esim. suomen.