suurimman osan elämästä ja silti kokee hirvittävää vääryttää, kuten perheen jäsenten tuskallisia kuolemia ja avioeron jne ja lakkaa uskomasta voiko siitä syyttää Jumalaa vai itseään? Rakastava Jumala ei olisi laittanut minua kärimään niin kuin olen itse kärsinyt viime vuodet, kristinuskon Jumala voi painua minusta alimpaan paskaiseen vittuun kitumaan omaa surkeuttaan.
Vaikka eläisi Jumalan ja raamatun oppien mukaan
Folkkeeast
851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aina kannattaa syyttää muita. Esimerkiksi koska joudut varmasti vankilaan, jos elät Raamatun oppien mukaan, niin eihän se oma vika tietenkään ole. Näennäisesti omat väärintekemisetkin ovat jonkun muun syytä, usein Saattanan.
>Aina kannattaa syyttää muita.
Heti raamatun alkajaisiksi jumala antoi tästä luoduilleen hyviä esimerkkejä noudatettavaksi.
Olipa valtasi ja voimasi miten suuri tahansa, muista aina sysätä vastuu virheistäsi muille ja rangaista heitä niistä mitä ankarimmin.
Minä olin uskovainen ja olin kiltti ja hyvä, minua parempaa poikaa tai aviomiestä ei olisi voinut toivoa. Minun vanhemmat jotka olivat uskovaisia kuolivat tuskallisesti ja samoin moni heidän sisaruksensa..
xxxxx suurimman osan elämästä ja silti kokee hirvittävää vääryttää, kuten perheen jäsenten tuskallisia kuolemia ja avioeron jne ja lakkaa uskomasta voiko siitä syyttää Jumalaa vai itseään? xxxxx
Jumala on rakkaus ja Hän ei varmasti ole syyllinen kärsimyksiisi. Et ole varmasti ainoa, joka on kärsinyt paljon. Suru ja kärsimys voivat kohdata ketä tahansa. Kannattaa silti pysyä uskollisena Jumalalle. Hän lupaa antaa meille tulevaisuuden ja toivon.
Jos Jumala on kaikkivoipa, niin silloinhan hän sallii vääryydet. Ja koska hän sallii ne, vaikka pystyisi estämään, hän on vähintään osasyyllinen.
Kaikkitietävä Jumala antaa kaiken pahan tapahtua vapaan tahdon omaaville ihmisille, näinkö se menee?
Myös vastasyntyneille tai jopa syntymättömille. No onhan ne tenavat sit varmaan syyllisiä kohtaloonsa.
"suurimman osan elämästä ja silti kokee hirvittävää vääryttää, kuten perheen jäsenten tuskallisia kuolemia ja avioeron jne ja lakkaa uskomasta voiko siitä syyttää Jumalaa vai itseään? Rakastava Jumala ei olisi laittanut minua kärimään niin kuin olen itse kärsinyt viime vuodet"
En halua olla tyly, ja sanon nämä asiat myötätunnolla itsekin vähän kärsimystä maistaneena.
Toivottavasti et ärsyynny, se ei ole tavoitteeni.
Mitä odotit? Helppoa elämää? Ei meille kristityille ole luvattu helppoa elämää.
Päinvastoin.
Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ja välillä kaikki tuntuu epäreilulta. Se on yleensä kaikessa negatiivisuudessaan myös suuri mahdollisuus ihmisellä kehittyä ja harjaantua lähimmäisiä enemmän rakastavaksi ja paremmin ymmärtäväksi.
Jumala ei kiusaa ihmisiä, mutta välillä Hän kurittaa meitä, että meissä tulisi muutos parempaan.
Pahinta mitä voi itselleen ja läheisilleen tehdä, on kovettaa itsensä ja katkeroitua.
"sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa"
"9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut"
Omissa kärsimyksissäni olen pyrkinyt luottamaan mm. näihin raamatun paikkoihin:
"Room. 8:18
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin"
"Ilm. 21:4
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."