Mistä voinee johtua, että pitkiä aikoja on kyllä nälkä, mutta syöminen tuntuu pikemmin työltä, vatsan täyttämiseltä, kuin "nautinnolta"?
Sitten jonain päivänä taas havahtuu siihen, että "tältähän ruokahalun pitäisi tuntua", ja ihan oikeasti täpinöissään, että "ruokaa ruokaa, hyvää ruokaa! nam nam!", vaikka ruokatarjonta ei ole minnekään muuttunut. Perus leivänpalakin tuntuu silloin juhla-aterialta.
Ettei joku nyt tartu tuohon "nautinto"-sanaan, niin sanon vielä, että normaalistihan elimistön luontaisten tarpeiden täyttäminen tuo hyvän/tyydytetyn olon, ainakin hetkeksi. Muutoinhan ei olisi kipinää enää täyttää tarpeita.
Sitten jonain päivänä taas havahtuu siihen, että "tältähän ruokahalun pitäisi tuntua", ja ihan oikeasti täpinöissään, että "ruokaa ruokaa, hyvää ruokaa! nam nam!", vaikka ruokatarjonta ei ole minnekään muuttunut. Perus leivänpalakin tuntuu silloin juhla-aterialta.
Ettei joku nyt tartu tuohon "nautinto"-sanaan, niin sanon vielä, että normaalistihan elimistön luontaisten tarpeiden täyttäminen tuo hyvän/tyydytetyn olon, ainakin hetkeksi. Muutoinhan ei olisi kipinää enää täyttää tarpeita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.