Rakkauden kaksoiskäsky

Saitpa taas tuon homoteeman sisällytettyä tähänkin vuodatukseesi. Niinkuin naispapitkin. Onnittelen kekseliäisyydestäsi!

Rakkauden kaksoiskäsky sisältää käskyn: älä tee huorin, joka käsky kattaa kaikki sukupuolisuuntautukset.

Kun käskyä ei noudateta, niin mm. lääkärit joutuvat Suomessa vastoin omaatuntoaan tekemään abortteja ja kärsimään omantunnontuskia tekonsa seurauksista.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014111718842505_uu.shtml

Mikä vielä kummallisempaa lainsäätäjien taholta on se, että Suomen lainsäädännön mukaan alaikäinen voi teetättää abortin vanhempien tietämättä, vaikka abortin teosta saattaa seurata psyykkisiä ongelmia, sekä alkaa käyttämään ehkäisypillereitä vanhempien tietämättä, vaikka käytöstä saattaa seurata terveydellisiä ongelmia.

Mitä kirkon rooliin seksirakkaudessa tulee, niin koska Jumalan sanan mukaan taivaassa ei ole seksirakkautta, ihmettelen kirkon roolia sen korostamisessa.

Olkoonpa avioliittolakiin sisältyviä perhemuotoja minkälaisia tahansa, niin kai jokainen ymmärtää, ettei papin suorittama avioliittoon vihkiminen takaa Jumalan siunausta avioliitolle. koska Jumalan siunaus riippuu kummankin vihittävän henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.

Rakkaus on ehdotonta. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Olemme kaikki Jumalan armosta osallisia.

Jumalan armosta pääsee osallisiksi vain Jeesukseen uskovat henkilöt, sillä Jeesus on se tie taivaaseen. Joka Jeesuksessa elää ja toimii niin hän sitten menee sinne minne Jeesuskin.

”Kaikki muu on alistettu tälle että rakastamme…”
”Vasta tämän jälkeen kun tiedämme ja tunnustamme Jumalan tahdon ja käskyt…”

Mitäs Jeesus opettaakaan:

22:37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi
22:38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
22:39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'
22:40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Eivätkö nämä kaksi ole yhdessä? Samaan aikaan, eikä erikseen…

”…emmekä sitä mene tulkitsemaan millään tavoin…”

Niin tämä on se jargon ja mantra, joilla yritetään korostaa sitä omaa valtaa ylitse muiden. Se minkä ”minä” olen tulkinnut, ei tulkintaa olekaan joten sinä et voi sitä toisella tavoin ymmärtää.

”…rakastamme lähimmäistämme johdattamalla hänet pelastukseen…”

Tarkoittaako tämä ympäripyöreä ja varsin mairea sana käännyttämistä? Uhkaillaan Raamatun kautta ja asetetaan pelkoon jonka kautta sitten voi saada toisen tekemään sen, mitä halutaan. Mikä laissa on tärkeintä?

Matt. 23:23
Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää

”…käytännön lähimmäisen rakastaminen tyyliin laupias samarialainen…”

Tämä se onkin sellainen kohta, jossa tulkintoja alkaa löytyä! Vähintäänkin se tulkitaan niin, ettei siinä suinkaan tarkoiteta mitään maallisesta luopumista vaan aivan jotain muuta.

Mark. 12:44
Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."

Samarialaiset eivät hyväksyneet muita juutalaisia. Eivätkä muut juutalaiset hyväksyneet heitä. Vaikka hän oli ”vääräuskoinen” mutta teki, kuten käsky vaatii, Jeesus ei siitä huolimatta käskenyt häntä käännyttää tai tuominnut hänen oikeamielistä tekoaan. Tätä siis Jeesus käytti esimerkkinä siitä, mitä on lähimmäisen rakastaminen…

Luuk. 10:29
Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Luuk. 10:37
Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin."

Niin, rakkauden kaksoiskäskyssä on kaksi osaa; käsky rakastaa Jumalaa, ja käsky rakastaa lähimmäsitä. Sanotaan, että siihen sisältyy kaikki laki ja profeetat.

Usein tuo lähimmäisen rakastamisen vaatimus on hyvinkin ollut esillä, mutta tuo Jumalan rakastaminen takkuilee. Täälläkin näyttää välillä, että Jumalaa suorastaan vihataan.

Kun ajatellaa, että siihen sisältyy kaikki laki ja profeetat, ei se poista Jumalan lakia, siis sitä Jumalan kymmentä käskyä. Siinäkin ensin huomioitiin se kuinka ihmisen tulee suhtautua Jumalaan."Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa". Mitä tuo pelkääminen siis tarkoittaa, eikö sitä että olemme Jumalalle kuuliaisia ja Hänen sanalleen.

Lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa taas sitä, ettemme tee lähimmäisellemme mitään pahaa. Kunnioitamme vanhempiamme, emme tapa, emme tee huorin, emme varasta, emme sano väärää todistusta lähimmäisestämme jne... Ei se rakastaminen lähimmäistä tarkoita pelkästään rakastamista tunne tasolla, vaan myöskin teoissa.

Joten emme me sillä rakkauden kaksoiskäskyllä mitenkään pääse eroon Jumalan lain noudattamisesta. Siihen tulee pyrkiä, jos mielimme noudattaa Jeesuksen rakkauden kaksoiskäskyä. Tosin Jeesus oli lain täyttymys. Mikä tarkoittaa, että pelastumme yksin Hänen kauttaan, emme lakia noudattamalla. Pelastuminen tulee yksin armosta.

Kiitos Mediamaisterille hyvästä ja raamatullisesta avauksesta! Jyrkältä tosin tuntuu olettamuksesi, että papit puhuisivat rakkaudesta halutessaan loukata taikka torjua Jeesukseen uskovien uskon." Itse ajattelen, että rakkauden kaksoiskäskystä puhutaan väärällä tavalla silloin, kun halutaan saada kuulijakunnan suosio ja hyväksyntä. Rakkaudestahan tulee puhua, mutta rakkaus ilman totuutta on teeskentelyä. Humanistisen rakkauden puheen tuloksena on teennäinen yhteys ja kuvitelma, että kaikki rakastavat kaikkia. Maailma kaipaa rakkautta ja sitä on miellyttävää heille antaa. 1. Joh. 4:5 "He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä."

Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että "te olette maan sokeri", vaan että "te olette maan suola". Jeesus toteaa vuorisaarnassaan heti suolaisuudesta mainittuaan, että te olette maan valo. Ensin olemuksessamme täytyy tapahtua muutos suolaisuuteen, uskominen Jeesukseen Kristukseen ja vasta sen jälkeen voimme olla valona - sanoillamme ja teoillamme osoittaa lähimäisillemme rakkautta, tuoda esiin pelastuksen evankeliumia ja palvella lähimmäisiämme.

On huomattava, että kaksoiskäskyn osilla on eroa, sillä Jumalan rakastaminen tulee ensin "Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky". Kaikki lähtee tästä: rakastammeko me Jumalaa, tahdommeko nöyrytä siihen Jumalan tahtoon, jonka Hän Sanassaan meille ilmoittaa. Raamatun Jeesuksen rakastaminen on meidän osaltamme koko elämisemme ydin. Lähimmäisen rakastamisesta puhutaan hyvin paljon monissa muissakin uskonnoissa ja erityisesti psykologiassa. Jeesuksesta ja Hänen rakkaudestaan voi todistaa vain Hänen seuraajansa - Jeesuksesta täydellisenä rakkautena puhuu vain Raamattu.

Meillä on taipumus keskittyä itseemme, itsemme eheyttämiseen ja rakastamisen kykyymme. Raamatun antama järjestys on kuitenkin selvä: rakasta Jumalaa yli kaiken. Raamatun Sanan mukaisen totuuden esille tuominen on rakkautta, vaikka hyvin usein se kuulijaa kirpaisee, niinkuin suolan vain pitääkin tehdä.

Surullista on huomata, että joku vastustaa suorastaan vimmaisesti Evitan aivan oikeaa sanomaa: "pelastumme yksin Hänen (Jeesuksen) kauttaan, emme lakia noudattamalla. Pelastuminen tulee yksin armosta." Vastustaja näyttää ajattelevan, että armon korostaminen veisi löysään, syntiä suosivaan elämään. Niin ei kuitenkaan ole, vaan löysään elämään ja sydämen kovuuteen vie lain turhentaminen (ei armon korostus). Matt. 24:12 "Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus."

Joku näyttää toistavan tämän tästä tällä foorumilla Martti Lutherin toteamusta: "Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin". Toteamus on todellakin olemassa, mutta mitä Luther tuolla lopulta tarkoitti? Missään nimessä Martti Luther ei suosinut syntiä, päinvastoin - lue vaikka hänen pääteoksenaan pidetty "Galatalaiskirjeen selitys", niin huomaat kuinka vakavasti Luther suhtautui Jumalan käskyihin. Luther sanoi lauseensa niille, joiden on vaikea uskoa saavansa syntinsä anteeksi, kun he kuitenkin tämän tästä huomaavat rikkovansa Jumalaa vastaan "sydämensä ajatuksilla, teoilla, sanoin ja laiminlyönnein".

Halu tulla täysin puhtaaksi ja synnittömäksi ei tässä ajassa onnistu ja tuloksena voi olla epätoivo. Usko vielä rohkeammin - saat uskoa, että Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikista synneistä. Saat anteeksi ne synnit, jotka tässä ajassa voitat, mutta myös ne synnit, joita et voita. Saat anteeksi ne synnit, jotka tunnustat, mutta myös ne synnit, joita ei tiedosta, etkä niin muodoin osaa tunnustaa. Jeesus on sovittanut sinun syntisi, kun vain tulet hänen luokseen ja turvaudut Hänen armoonsa - saat "uskoa vielä rohkeammin". Pelastuminen perustuu armoon Jeesuksessa Kristuksessa, aivan niin kuin Evita totesi.

Minusta tuo Jumalan lain noudattaminen ja pelastuminen yksin armosta on kaksi eri asiaa. Jumalan käskyjen noudattamisella tähtäämme tänne maailmaan. Siihen että niin toimimalla itsellämme ja lähimmäisellämme olisi helpompi elää täällä maailamassa.

Armosta pelastumalla taas tähtäämme taivaaseen. Siinä kunnia annetaan yksin Jeesukselle, joka on puolestamme kuollut ja sovittanut syntimme. Siihen emme voi lisätä itsestämme mitään. Emme edes niitä hyviä lain tekoja, joilla pyrimme helpottamaan omaa ja lähimmäisemme elämää.

Evita: "Minusta tuo Jumalan lain noudattaminen ja pelastuminen yksin armosta on kaksi eri asiaa."

Niin, Evita, laki ja armo ovat eri asioita - kuitenkin ne toimivat yhdessä. Laki on Jumalan Sanaa, joka käskee ja vaatii, armon evankeliumi taas pelkästään antaa ja lahjoittaa. Mitä enemmän armoa, sitä enemmän Jeesuksen läheisyyttä, mitä enemmän Jeesuksen läheisyyttä, sitä enemmän sydämen halua elää puhdasta, hyvää elämää (= ojentautua arjessa Jumalan Sanan mukaan). Armahdettu ei ota Jumalan lakia piiskana, vaan Jumalan hyvänä ohjeena ja neuvona. Uskova iloitsee Jumalan laista. Armon kirkastuminen ei koskaan voi viedä syntien suosimiseen, ja tästä Paavali roomalaiskirjeessä kirjoittaa painokkaasti:

Room. 5 1 "Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman."

Minun on vaikea kommentoida nimim.kj81hgt:n tekstiä, en yksinkertaisesti oikein saa kiinni siitä, mitä hän tarkoittaa. Erikoiselta ja täysin Raamatun vastaiselta tuntuu hänen ajatuksensa, että Jeesus sovitti "toisten taholta pakotettujen synnit" ja että muuten mitä kauheimmat syntiteot olisivat Jumalan tahdon määräämiä.

Jumala ei määrää, eikä pakota ketään syntiin. Me teemme syntiä ja lankeilemme yksinkertaisesti siitä syystä, että me kaikki synnymme tänne syntisestä sukukunnasta ja syntiinlankeemuksen seurauksena meissä on syntiä: rikomme Jumalaa vastaan ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Kaikki puolustelu ja selittely Jumalan edessä lakkaa ja joudumme nöyrästi hiljentymään ja tunnustamaan syntimme. Raamatun syntiinlankeemuskertomuksessa Eeva syytti Jumalan edessä käärmettä, joka houkutteli ja Aadam syytti Jumalaa 1. Moos. 3:12 "Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin". Molemmat pakenivat henkilökohtaista vastuuta.

Yhä edelleen ihminen yrittää puolustella tekojaan ja motiivejaan ja nähdä tekojensa lähteen ulkopuolella, eikä hänen omassa sydämessään. Evankeliumin ilosanoma ja voima on siinä, että Jumala armahtaa syntinsä tunnustavan ja katuvan. Ovatko ne ihmiset harvassa, jotka "paratiisissa" langettuaan tänään yksinkertaisesti sanoisivat vain Jumalalle: "Minä söin, minä tein synnin".

Evita on aivan oikeassa siinä, että Jumalan lain edessä ojentautuminen tekee ihmisten välisen elämän täällä helpommaksi. Sanoohan Jumalakin Sanassaan: Jaak. 2:8 "Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette"

Lain ja evankeliumin suhteen ymmärtäminen kuuluu vaikeimpiin raamatullisiin asioihin. Itse asiassa, uskonelämän kannalta se lienee kaikkein vaikein. Meillä kaikilla on taipumus ns. lakihenkisyyteen, jossa kuvittelemme miellyttävämme Jumalaa tai saavamme Häneltä mielisuosiota elämällä Jumalan Sanan mukaan. Moni uskova joutuu jopa lain alle - jossa Jumala on vaativa Jumala, eikä armon aurinko pääse paistamaan kuin ajoittain pilven raosta pilkahdellen. Toisena ääripäänä on puhua armosta, mutta elää synnissä. Minusta tuntuu, että nykyään on paljon armosta puhuvia, jotka eivät elämässään seuraa Herraamem ja Vapahtajaamme - sanojen ja elämän välillä on ammottava ristiriita.

Juud. 4 "Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen."

Tässä yhteydessä sanon vain muutaman sanan lain ja armon suhteesta. Ensiksikin uskova ei ojentaudu elämässään Jumalan Sanan (lain) mukaan miellyttääkseen ja elääkseen mukavammin ihmisten kanssa, vaan hän ojentautuu Sanan mukaan kuuliaisuudesta hyvälle Taivaalliselle Isälleen. Ainoastaan evankeliumista tuleva armon kirkkaus, lepo ja rauha antavat meille voimaa seurata Jeesusta uskon kuuliaisuudessa. Laki (vaatimus) ja armo (lahja) ovat erillisiä käsitteitä, mutta laki ja rakkaus on yhdessä. Jumala on rakkaus ja puhuessaan käskyillä ja kehotuksilla Raamatussa puhuu koko ajan täydellinen rakkaus. Jos seuraat uskon kuuliaisuudessa Jeesusta, osoitat sillä tavalla, että rakastat Jeesusta.
Room. 13:10 "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys."

Kyllähän näitä Jeesukseen uskovia on mutta Jeesuksen oppeihin uskovat ovat hakusessa.

Mikä siinä "Herra" sanassa on niin kauhean väärin. Käyttäähän Raamattukin monessa kohdin "Herra" sanaa. Raamattuahan Lutherkin siteraa kun sanoo että, "Minä olen Herra sinun Jumalasi... sama kohta löytyy myös Raamatusta Moos. 2:2

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani."

Paavalille Jeesus oli Herra, ja siksi hän puhui Jeesuksesta Herrana, joka oli hänet tehtäväänsä asettanut.

Opetuslapset myös käyttivät Jeesuksesta Herra sanaa esim.

MINUN HERRANI, MINUN JUMALANI

Jeesus sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.' Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani !' Jeesus sanoi hänelle: 'Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaita ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat !" Joh. 20:27-29

mediamaisteri sanoi :
Varsinkin naispapit pitää tätä rakkauden kaksoiskäskyä omana mantranaan ja maagisena taikaesineenä, joka vedetään esiin oikeastaan vain yhdessä tilanteessa.

Missä kohdin papit ottaa esiin tämän taikakalunsa?

Ainut kohta on kun papille tulee halu loukata taikka torjua Jeesukseen uskovien uskon.
_______________

Papittarilta muilta samanmielisiltä unohtuu että kaksoiskäsky ei ole mikään
DETALJOITU sisältö vaan ikäänkuin otsikointi ja se itse asiassa vain näyttää sen
periaatteen johon kaikki muu kirjoitettu laki sisältyy.

Siis uudelleen,,

Kuka sen kaksois käskyn keksi ja ketä palveleville?

Se ei ole Jeesuksen evankeliumeissa eikä edes väärennetyssä raamatussa.

Jeesus kiteytti lain ja profeetat yhteen lauseeseen. Kirkon papit eivät ehkä tiedostakaan käyttäessään tätä käskyä uskovia vastaan, että rakkauden kaksoiskäskyssä on kyse Jumalan laista. Kirkon papithan ovat lakia ja lainomaisuutta vastaan henkeen ja vereen. Piispat ovat siis hieman huolimattomasti ohjeistaneet näitä pappeja.

Kuitenkin varsinkin naispapit vetoaa tähän käskyyn lähes alinomaan. Asiayhteyksistä tulee esiin, että tätä hyödynnetään lähinnä loukkaamistarkoituksissa, mikä sinänsä naispappien käyttämänä asettaa tämän käskyn outoon valoon. Lähimmäisen rakastaminen ei ole loukkaamista - se on .....hmmmm ..... rakastamista.

Tuodaas Raamatun kohta joka on papeille vieras ...

Matt. 21 "35 Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle:
36 "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
40 Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.""

Tässä on siis Jeesuksen mukaan LAKI ja profeetat. Rakkauden takia Jumala loi lain ja antoi profeettojen kautta sanomaansa. Kaikilta osin nykypapit eivät hyväksy Jumalan rakkautta, vaikka mantran omaisesti tätä toistelevatkin.

Vielä tiiviimmin sitten esitti Jeesukselle tämän käskyn eräs LAINopettaja ...

Luuk. 9 "5 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" [Matt. 22:34-40; Mark. 12:28-34 : Matt. 22:35 | Matt. 19:16]
26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." [5. Moos. 6:5 | 3. Moos. 19:18]
28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5; Gal. 3:12]"


Miksi tämä lainopettaja osasi tämän Jeesuksen lanseeraaman kiteytyksen noin hyvin?

Tämä lainopettaja oli lukenut nämä asiat Mooseksen kirjoista Vanhasta testamentista. Hyvä huomata, että nykypapit ovat ehdollistettu jättämään vähemmälle huomiolla Vanha testamentti. Siihen en nyt puutu miten tämä pappien ehdollistaminen tässä kohdin tapahtuu, mutta tehokas menetelmä se on :)

Jeesus sitten hyväksyi tämän lain kiteytyksen.

Tässä on myös tärkeää huomata kuinka suuren merkityksen tuossa Matteuksen kohdassa annetaan sille, että Jumalaa rakastamme. Näinhän Jeesus toteaa ...

"37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. "

Jumalan ja siis Hänen tahtonsa rakastaminen on ihan kaikki - sen tulee olla osa ihmisen olemusta, psyykettä ja toimintaa. Varsinkaan naispapit eivät tätä voi käytäntöön eikä edes opetukseenkaan saakka omaksua. He torjuvat Jumalan ja Hänen tahtonsa ja noudattavat tämän maailman trendejä ja muoti-ilmiöitä.

Vasta tämän Jumalan rakastamisen koko olemuksen kautta tulee sitten Jeesuken pieni lisähuomautus tyyliin ...

"39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Yhtä tärkeää on siis rakastaa lähimmäistään kuten itseä. Eli tämä rakkaus velvoittaa uskovia ettei valehtele homoseksuaaleille mikä on Jumalan tahto. Valhe ei ole rakkautta mutta totuus (=Jeesus) on sitä rakkautta.

Tässä pieni lisäopetus liittyen tähän Jumalan lakiin ja käskyyn.

Seuraavassa opetuksen vaiheessa jatkaisimme "Siinä on Jumalan rakkaus että Hän antoi ainokaisen Poikansa ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi ..."

Tässäkin kohdin kirkon papit ovat menneet ihan väärään ja paljon eksyttävät kansaa kadotuksen kauheisiin syövereihin.

Hyvä nimimerkki jhgfd - voisitko lopettaa HUUTAMISEN ja vanhojen fraasiesi toistamisen ja keskittyä muiden kuunteluun ja keskusteluun. Lutherin kirjeen kohdan sinulle jo selitti nimimerkki natanael - lukuisiin ketjuihin sen heität, vaikka se ei ole keskustelun aiheenakaan. Kauheaa synnintuntoa kokevan ei tarvitse jäädä epätoivoon, vaan me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Sitä Luther ajoi lausahduksellaan takaa.

Miksi jankutat käsitettä "luterilais-lestadiolaisuus". Lestadiolaisuus on vain yksi kirkon toiminnassa mukana oleva herätysliike. Emme me puhu luterilais-kansanlähetysläisyydestä, luterilais-kansanraamattuseuralaisuudesta emmekä luterilais-raamattuopistolaisuudestakaan. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Kirjoitat, että kristinusko on rikollista. Pysähdy nyt hyvä mies hetkeksi miettimään, mitä on kristinusko. Jeesukseen uskovia kutsutaan kristityiksi ja tämän uskon Raamattuun perustuvaa sisältöä sanotaan kristinuskoksi. Kristillisyydessä on mukana myös monenlaista harhaoppia, väärää oppia ja Sanasta luopumista - mutta, ei se sentään itse kristinuskosta tee rikollista, eivätkä Jeesukseen uskovat ole uskonsa tähden rikollisia.

Toki näin on, sillä eiväthän luterialaiset Jeesukseen uskovat mitenkään voi kunnioittaa ja rakastaa lähimmäisiään niin kuin itseäänkin, sillä hehän ovat täysin itsekeskeisiä ja täynnä itseään ja mitä puhtaimmin uskomassa Lutherin opettamaan ja kehittämään oppiin. Ei siinä silloin enää mitään Kristuksen opetuksia tarvita!

Toki meidän tulee muistaa, että luterilaisuudessa on tärkeintä tuomita lähimmäisiä, eikä mitenkään hempeillä ja rakastaa! Me siis tuomitsemme Jumalan puolesta, sillä eihän Jumalakaan ehtisi muuten tuomita meidän mielestämme tarpeeksi, eikä ainakaan tarpeeksi ankarasti!

Ja yleensä tietääkö Jumala edes ihan tarkasti, miten Lutherin opin mukaan tuomitaan ja rankaistaan? Sehän tässä vielä hämmästyttääkin, osaako Jumala ihan kaikki Lutherin opetukset?

Rakkauden kaksoiskäsky on kirkon lanseeraama käsite mikä sinänsä ei ole mitenkään väärä. Vaikka tämän käskyn noudattamisen kirkon papit jättää sikseen, niin tähän käskyyn liittyvät kohdat löytyy sekä Vanhasta että Uudesta testamista. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin tämä löytyy Mooseksen kirjasta ja evankeliumeista.

Jeesus kiteytti lain ja profeetat yhteen lauseeseen.

Matt. 21 "35 Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle:
36 "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
40 Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.""

Tässä on siis Jeesuksen mukaan LAKI ja profeetat. Rakkauden takia Jumala loi lain ja antoi profeettojen kautta sanomaansa.

Vielä tiiviimmin sitten esitti Jeesukselle tämän käskyn eräs lainopettaja ...

Luuk. 9 "5 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" [Matt. 22:34-40; Mark. 12:28-34 : Matt. 22:35 | Matt. 19:16]
26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." [5. Moos. 6:5 | 3. Moos. 19:18]
28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5; Gal. 3:12]"

Miksi tämä lainopettaja osasi tämän Jeesuksen lanseeraaman kiteytyksen noin hyvin?

Tämä lainopettaja oli lukenut nämä asiat Mooseksen kirjoista Vanhasta testamentista. Hyvä huomata, että nykypapit ovat ehdollistettu jättämään vähemmälle huomiolla Vanha testamentti. Siihen en nyt puutu miten tämä pappien ehdollistaminen tässä kohdin tapahtuu, mutta tehokas menetelmä se on :)

Jeesus sitten hyväksyi tämän lain kiteytyksen.

Tässä on myös tärkeää huomata kuinka suuren merkityksen tuossa Matteuksen kohdassa annetaan sille, että Jumalaa rakastamme. Näinhän Jeesus toteaa ...

"37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. "

Jumalan ja siis Hänen tahtonsa rakastaminen on ihan kaikki - sen tulee olla osa ihmisen olemusta, psyykettä ja toimintaa.

Vasta tämän Jumalan rakastamisen koko olemuksen kautta tulee sitten Jeesuken pieni lisähuomautus tyyliin ...

"39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Yhtä tärkeää on siis rakastaa lähimmäistään kuten itseä. Eli tämä rakkaus velvoittaa uskovia ettei valehtele homoseksuaaleille mikä on Jumalan tahto. Valhe ei ole rakkautta mutta totuus (=Jeesus) on sitä rakkautta.

Kaikenkaikkiaan nämä kaksi käskyä - Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi ja lähimmäistäsi sillä tavalla kuin itseään kykenee rakastamaan - esiintyvät kyllä Raamatussa Jumalan opettamana. Jeesus siis opetti kaikessa sitä mitä Jumala oli jo opettanut - Jeesus osasi hyvin soveltaa Jumalan tahtoa käytäntöön ja tämä on meidänkin tehtävä nykyaikana.

Mediamaisteri: "kaksoiskäsky on kirkon lanseeraama käsite mikä sinänsä ei ole mitenkään väärä."

Seurakunnissa käytetään todellakin käsitettä kaksoiskäsky, joka tarkoittaa siis niitä kahta käskyä, joilla Jeesus itse tiivisti lain ja profeetat. "Rakasta Jumalaa..." ja "rakasta lähimmäistäsi...". Parempi kuin sanoa "käsite, mikä sinänsä ei ole mitenkään väärä" on sanoa "tämä käsite on täysin oikea, raamatullinen ja meidän Herramme ja Vapahtajamme antama tiivistelmä koko laista ja profeetoista".

Vaikka Herramme ja Vapahtajamme tiivisti lain ja profeetat noihin kahteen käskyyn, niin joku tässä ketjussa edelleen väittää, ettei evankeliumissa oli kaksoiskäskyä. Jos joku ei ymmärrä, eikä usko selvää Raamatun tekstiä, niin hänelle on pakko todeta, kuten Paavali aikoinaan1. Kor. 14:38 "Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä."

Mediamaisterilla on hieno huomio lähimmäisen rakastamisesta: "...ja lähimmäistäsi sillä tavalla kuin itseään kykenee rakastamaan". Juuri noin! Jumalan armo ja rakkaus vaikuttaa meissä niin, että vapaudumme liiallisesta itseemme keskittymisestä, itsetuntomme eheytyy nähdessämme itsemme ihanasti luotuina ja Jumalan rakkaina lapsina. Rakkautemme Jeesukseen syvenee ja samalla laupeutemme ja lempeytemme lähimmäisiä kohtaan.

Kykymme rakastaa lähimmäisiämme kasvaa saadassamme kokea Jumalan rakkautta.1. Joh. 4:19 "Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä." Jumalan rakkauden vaikutuksesta uskova muuttuu ajan myötä, jos hän vain suostuu Jumalan muuttamaan työhön, joka on välillä myös nöyryyttävää.

2.Kor. 3:18 "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki."

Uskovaa ei tunnista siitä, että hän tuomitsee toisia veljiä ja siskoja erilaisen näkemyksen takia nimim. Tietääkö Jumala edes tyyliin: "eiväthän luterialaiset Jeesukseen uskovat mitenkään voi kunnioittaa ja rakastaa lähimmäisiään niin kuin itseäänkin, sillä hehän ovat täysin itsekeskeisiä". Aikamoinen yleistys ja aikamoinen tuomio - tutustu luterilaisiin uskoviin, mene heidän luokseen rukoillen ja rakkauden, ei tuomion hengessä.

Jeesuksen omat haluavat rakastaa toisiaan ja heidät tunnistaa tästä:

Fil 4:5 "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."

Tunnistaako maailma sinut sinun lempeydestäsi? Uskova on lempeä, mutta ei hempeilevä - hänessä on Pyhän Hengen vaikuttamaa suolaisuutta. Tuo suolaisuus on sitä totuutta, josta Mediamaisteri aivain oikein on kirjoittanut. Mutta - suolaisuutemme ei saa olla kovasydämistä, raakaa merisuolaa. Suolaisuudessa on oltava totuuden lisäksi myös rakkautta, suolaisuutemme on hyvää pan-suolaa. On hyvä muistaa, että "rakkaus illman totuutta on teeskentelyä ja totuus ilman rakkautta on kovuutta". Jumalan antama totuuden suolaisuus on suloista sille, joka totuutta kaipaa.

Kol. 4:6 "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata."

Rakkauden kaksoiskäsky ei ole mikään helppo käsky. Jos me otamme sen todesta, niin aika moni meistä joutuu taipumaan ja myöntämään, että enpä ole tätä pystynyt noudattamaan.

Jeesus aikoinaan halusi tällä käskyllä osoittaa heidän vajavuutensa niille, jotka omasta mielestään osasivat hyvin noudattaa kymmentä käskyä ja osasivat traditiot ja muut perinnäissäännöt. Jeesus arvosteli tätä, koska näin tehdessään ihmiset eivät huomanneet omia virheitään, vaan huomasivat toisten vääryydet.

Rakkauden kaksoiskäsky antaa kaksi mahdotonta käskyä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jos avoimesti tutkimme itseämme, niin joudumme toteamaan, ettemme aina pysyt noudattamaan näitä käskyjä, vaikka kuinka yrittäisin.

Se rakkaus millä me rakastamme on peräisin Jumalan rakkaudesta. Hän antoi meille Jeesuksen, antoi suurimman lahjan mitä voimme saada. Ja kuitenkin kun, yritämme Rakastaa Jumalaa niin tuo rakkautemme jää vajaaksi. Samoin jää lähimmäisen rakastamisen vaatimus. On pakko myöntää, että en ole pystynyt rakastamaan toista samoin kuin itseäni. Lain tarkoitus on aina "ajaa" meitä Kristuksen turviin. Me emme voi pelastaa itseämme ja tarvitsemme Kristusta. Tarvitsemme anteeksiantoa ja armoa.


Merja-pappi

Ketjun avaus oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta kuten joku on jo huomauttanut, jatkokeskustelussa on unohtunut se, että luterilaisuus ja luterilainen kansankirkkomme eivät ole sama asia. Luterilaisuus pitäisi nähdä ja arvioida sen mukaan, onko Martti Lutherin saama uskonvanhurskauttamisoppi Raamatun mukaista. Jos joku jaksaa lukea tunnustuskirjat, voisi kommentoida luterilaisuuden oppia.

Uskonpuhdistuksen aikaan katolilaisuudesta oli tullut ihmiskeskeistä anekauppoineen, paavin erehtymättömyys-oppeineen, latinankielisine messuineen ja kiirastulioppeineen. Ihmiskeskeinen uskonto ei antanut ihmiselle syntejä anteeksi pelkästään Jeesuksen sovitustyön perusteella, vaan pelastuakseen ihmisen piti tehdä erilaisia katumusharjoituksia ja suorituksia kirkolle. Katolinen kirkko sotkeutui ihmiskeskeisesti myös rikkauksien keräämiseen ja maallisen vallan väärinkäyttöön. Sitten tapahtui jotain - näännyksiin asti katumusharjoituksia tehnyt munkki Martti Luther tuli henkilökohtaiseen uskoon ja vapautui, kun Pyhä Henki kirkasti hänelle armon Jeesuksessa Kristuksessa. Lutherista tuli Kristus-keskeinen ja luterilaisuuden teesit olivat: yksin Kristus, yksin armo, yksin Raamattu.

Luterilaisuuden voimakas Kristus-keskeisyys näkyi siinä, että nähtiin, ettei ihminen voi tulla uskoon omalla antaumuksellaan ja teoillaan, vaan hän voi ottaa pelastuksen vastaan vain ja ainoastaan, kun Pyhä Henki häntä ristin juurelle vetää. Ihminen nähtiin perin juurin syntisenä, joten Kristuksen on oltava kaikki kaikessa. Usko on Jumalan antama armolahja syntejään katuvalla ja Jeesukseen turvautuvalle.

Mediamaisteri huomauttaa: "Luterilaisuudessa korostetaan ihmisen syntisyyttä ja arvottomuutta ja jätetään hänet tähän olotilaan elämään."
On totta, että luterilaisuus näkee ihmisen luonnollisessa tilassaan perin juurin syntisenä, joka omassa varassaan on toivottomassa tilassa. Roomalaiskirjeen 4. luku kuvaa luonnollista ihmistä heikkona, syntisenä ja Jumalan vihollisena. Koska ihminen vastustaa ja vihaa Jumalaa, on silkkaa armoa, että Jeesus hänet pelastaa. Ihmisen perinpohjainen syntisyys on lähtökohta sille, että Jumalan oli lähetettävä Jeesus kuolemaan ristin puulla sovittamaan meidän syntimme. Jumalan laki näyttää ihmisen synnin, ei vähäisen, vaan totaalisen syntisyyden, jolloin ihmisen ainoa mahdollisuus on turvautua Jumalan armoon.

Martti Luther sai uudestisyntyä yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyön tähden. Jos tämän päivän luterilainen kirkko ei saarnaa oikein lakia ja armoa, se on kansankirkkomme syy, ei luterilaisuuden. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, edustaako esim. Luther-säätiö aitoa luterilaisuutta - säätiöhän on voimakkasti arvostellut kansankirkkoa Sanasta luopumisesta jä väljästä, suolattomasta opista.

"Noihin sanoihin ei voi muuta sanoa kuin, kiitos ja Amen."

No totta mooses - näin on :)

Kyllä Natanael hyvin tuo esiin kristinuskoa ja sitten luterilaisuutta.

Itse olen tosiaan vähän oikaissut, kun puhun nykyaikaisesta kansankirkosta luterilaisuuden edustajana. Luterilaisuus voidaan katsoa tosiaan - kuten jo aikaisemminkin tuolla yllä kirjoitin - Martti Lutherin tinkimättömänä perintönä, että Jeesukseen uskova henkilö saa armon, koska hänellä on henkilökohtainen ja toimiva usko Jeesukseen. Kirkon piirissä on paljon tällaisia henkilöitä ja pappeja. Hyvä on tehdä ero luterilaisuuden ja kansankirkon toimintojen välillä. Ainut asia jota vierastan luterilaisuudessa on, että siinä identifioidaan itsensä ihmiseen - Martti Lutheriin, kun taasen kristinuskossa identifioimme itsemme Jeesukseen Kristukseen. Mutta tämä asia ei sinänsä merkitse suhteessa Jumalaan mitään, koska aito luterilainen identifioi itsensä myös Jeesukseen.

Nöyrimmät kiitokset nimimerkeille evita ja Mediamaisteri. Voin sanoa sydämestäni Aamenen Mediamaisterin toteamukseen: "Jumala näkee Jeesuksen omat synnittöminä Jeesuksen sovitustyön kautta". Me Jeesuksen omat olemme todellakin Raamatun mukaisesti "Kristuksessa", Häneen kätkettyinä ja Jumala näkee meidät todellakin synnittöminä ja puhtaina Kristuksen sovitustyön kautta! Me olemme uskossa Jeesukseen taivaskelpoisia, pyhiä rakkaita Jumalan lapsia. Sen tähden Raamattu kutsuu meitä pyhiksi ja pyhiä me Kristuksessa olemmekin! Meillä ei olisi iloa Herrassa ilman tätä uskon todellsuutta.

On surullista, että nykyinen Raamatun käännöksemme on monin paikoin muuttanut sanontaa "olla Kristuksessa" vain sen tähden, ettei sellainen ilmaus sovi suomen kieleen. Ei se sopinut muinaiskreikankaan kieleen, mutta ilmaus on hengellinen ja erittäin hyvä osoittamaan, missä meidän pyhyytemme lepää. Yrittäessään käännöksessään selittää asiaa, nykykäännös tarjoaa vain surkean väännöksen ihanasta totuudesta "olla Kristuksessa" Hänen omanaan.

Esim. 1.Piet 4:14 vuoden 38 käännös: "Tervehtikää toisianne rakkauden suunannolla. Rauha teille kaikille, jotka Kristuksessa olette!"
Uusi, vuoden 1992 käännös puhuu vain yhteydestä, ei enää meidän olevan kätkettyjä Kristuksessa ja hänen pyhyydessään: "Tervehtikää toisianne rakkauden suudelmalla. Rauha teille kaikille Kristuksen yhteyteen liitetyille."

Huomautat Mediamaisteri, että "Ainut asia jota vierastan luterilaisuudessa on, että siinä identifioidaan itsensä ihmiseen - Martti Lutheriin, kun taasen kristinuskossa identifioimme itsemme Jeesukseen Kristukseen." Sinun rinnallasi koen aivan samoin. Ensiksi on muistettava, että itse Martti Luther kielsi hänen jakaamaansa evankeliumin oppiin liittyneitä, uskoon tulleita, perustamaan hänen omaa nimeään kantavaa seurakuntayhteisöä. Lutherilla oli toiveena, että uskonpuhdistus leviäisi ja toisi armon tuulet pian myös koko katolilaiseen kirkkkoon. Näinhän ei kuitenkaan tapahtunut. Joka tapauksessa luterilainen kirkko -nimisen yhteisön perustajat toimivat vastoin Lutherin kehotusta ja ilman muuta se oli väärin.

Valitettava seuraus on se, että kirkoissa ja luterilaisissa herätysliikkeissä tämän tästä toistetaan, että "Luther sanoi, että...", "Luther kirjoitti, että...". Näen vääränä sen, että jumalanpalveluksissa ja saarnoissa vedotaan jonkun ihmisen toteamuksiin, kun oikea lähde on aina Raamattu ja Jumalan Sana. Totesihan Luther itsekin, että "yksin Raamattu". Raamattuun voit vedota ja viitata aina totuutena.

Lutheriin vetoava antaa ymmärtää, että kyseessä oli Raamattua aina oikein tulkitseva, ihannoitava pyhimys. Martti Luhter kirjoitti ja puhui paljon myös sellaista, joka ei kestä päivän valoa ja on kirkkaasti kirjoitusten vastaista. Hänen monet "pöytäpuheensa" ovat melkoista tekstiä ja Lutherin kirjoittama kirja "Juutalalisista ja heidän valheistaan" suorastaan järkyttävää luettavaa. Joutuu vain huokailemaan, että kuinka kukaan uskova ihminen voi noin sokeutua, mennä noin harhaan ja kokea raivoavaa vihaa Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Olen kysellyt ja etsinyt vastausta mieleeni nousseeseen kysymyksseen: oliko Luther menettänyt vanhoilla päivillään mielenterveytensä, mutta en ole löytänyt.

Saarnoissa voidaan toki viitata joskus jonkun ihmisen vaellukseen ja sanomisiin, mutta Lutheriin vedotaan usein aivan turhaan. Esimerkiksi joku voi todeta, että Luther oli sitä mieltä, että me pelastumme yksin armosta Jumalan Sanan kautta - miksi ihmeessä, kun voidaan sanoa suoraan, että Raamattu ilmoittaa uskon syntyvän ainoastaan Jumalan Sanasta. Moni saarnaaja jatkaa vielä Lutherin ajatuksilla, kun oikeampaa olisi esittää Jumalan Sanan kohtia, jotka tukevat uskon syntyvän Sanasta. Usko tulee Sanasta, mutta myös Sanan syventäminen ja pohtiminen tulee nousta Sanasta - uskoa voisi syventää ottamalla esille vaikkapa seuraavat Raamatun kohdat (eikä pohtia sen enempää Lutherin ajatuksia).
Room. 10:17 "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
Gal. 3:2 "Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?"

"Vähän vaille jäi" ottaa esille kohdan, jossa viimeisellä tuomiolla Jeesus jakaa ihmiset ns. vuohiin ja lampaisiin, pelastuneisiin ja kadotukseen joutuviin. Usein ajatellaan ja jopa julistuksessa kuvaillaan, kuinka Jeesus on meidän asianajajamme, joka hoitaa asiamme armollaan, kun Taivaan Isä tuomarina olisi jakamassa meille kadotustuomiota. Jeesus vetoaisi Isä-tuomariin, minä olen sovittanut heidän rikoksensa, minä olen ottanut tuomion kärsinyt rangaistuksen - ja niin Isä-tuomari suostuu vapauttamaan uskovat iankaikkiselta kadotukselta. Tällaista tulkintaa ei löydy Raamatusta. Niin tässä kohtaa kuin muuallakin Raamatussa tulee ilmi, että Jeesus itse on tuomari, hänelle Isä on antanut tuomiovallan. Mutt sitten tuohon esille nostamaasi kohtaan.

Ymmärrän kohdan niin, että kysymys on sydämen asenteesta, sydämemme suhteesta Jeesukseen ja Hänessä meille tarjottuun armoon. Moni ihminen tekee täällä hyvää ja saattaa palvella monin tavoin lähimmäisiään. Ihminen on omassa varassaan syntiin sidottu ja sydämessään taipuvainen pahaan - kaikista hyvistä teoistaan huolimatta. Jeesus tunnustaa sen, että pahakin hminen voi kuitenkin tehdä hyvää. Luuk. 11:13 "Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja..."

Erityisesti uskonnolliset ihmiset kuvittelevat olevansa hyviä sen vuoksi, että he palvelevat lähimmäisiään ja tekevät näin ollen hyvää. Jeesuksen ajan fariseukset antoivat almuja, uhrasivat varoistaan köyhille. Jeesus sanoi heille suoraan, että näkyvistä hyvistä töistä huolimatta heidän sydämensä asenne oli väärä. Heidän tekonsa olivat lain tekoja, käskysanan toteuttamista, josta puuttui todellinen rakkaus. Fariseuksethan eivät pitäneet kaikkia ihmisiä edes lähimmäisinään, vaan karttoivat syntisinä pitämiensä ihmisten seuraa. Uskonnollisilla ihmisillä on halu saada teoistaan kunniaa ja että ihmiset pitäisivät heitä hyväntekijöinä.

Matt. 6:1 ""Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa."
Jeesus, syntisten ystävä.

Fariseukset moittivat Jeesusta siitä, että hän meni syntisten luokse ja oli läheisesti heidän kanssaan, heidän ystävänään. Kovuudessaan fariseukset arvostelivat samaan syssyyn jopa Jeesuksen syömiset ja juomiset! Luuk. 7:34 "Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'

Viimeisellä tuomiolla Jeesuksen omat hämmästyvät siitä, että Jeesus huomioi heidän palvelleen Häntä maallisen elämänsä aikana. Uskova on Jeesus-keskeinen, joka ei huomioi omia tekojaan ansioina eikä pidä niistä kirjaa. Hän palvelee rakkaudesta, se on hänen elämäntapansa. Uskova ei ota ansiota ja kunniaa itselleen, vaan Hän tekee kaiken Jeesukselle, jolle kaikki kunnia ja kiitos myös kuuluu. Pelastuneet ihmettelevät armon suuruutta, eihän heillä ole Taivasosuuden suhteen mitään annettavaa - kaikki on perustunut armoon ja ristin sovitukseen.

"Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?"

Uskova palvelee, koska hän rakastaa Jeesusta ja lähimäistä. Mitään ansiota hän ei siitä odota.
Luuk. 17:10 "Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."

Kadotukseen joutuvat ovat pitäneet kirjaa tekemisistään ja halunneet niistä kunniaa ja kiitosta. Tämähän on luonnollista meille ihmisille. He eivät ole uskoneet Jeesukseen, joten he eivät ole voineet nähdä eivätkä tajuta, että lähimmäisen palveleminen kohdistuu viime kädessä Jeesukseen. Tässä sokeudessaan he väittävät, etteivät he ole nähneet missään Jeesusta, he eivät ole tehneet kaikkea niin kuin Herralle - Kol. 3:23 "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille".

"Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'

Siis luterilaisuuden ja sen sisäpiiri lahkojen rikollisuus lapsiakin kohtaan on tosi jumalalttomuutta ja äidit seuraavat vaan rikoksia kuin mitään ei olis tapahtunut!

ÄLLÖTTÄVÄÄ saatanallisuutta!!!

Tämänkin poistaminen todistaa sitä, millaista rikollisuutta uskonvapauden Lain turvin saa suomessa puolustaa riistämällä sananvapauden oikeus kun puolustaa ihmisyyttä ja sen Lakeja uskontunnustuksessaan ihmisten Lait kieltäneet pedot!

Äidit, sydämistänne on lastenne rakkaus tapettu! Anteeksi vaan mut miettikää...

Eksytettyjän "kaksois" käsky on suomalaisuutta satoja vuosia tumellut suomalaisia eikä vähiten lapsia.

www.eroakirkosta.fi on paras apu mitä toistaisesti on tarjottavissa hätää kärsiville ihmisille.

Kun lukee tätä ketjua, vahvistuu vain se, että osa ei näemmä koskaan ole kohdannut rakkautta, eikä siksi kykene ymmärtämään, mitä se on.

Rakkaudesta osattomia on paljon enemmän kuin äkkiseltään luulisi.

Juuri näistä protestanttisista asenteista, joita arvoisa aloittaja nimimerkki Mediamaisteri on käyttänyt hyväkseen, voimme päätellä miten erilainen uskonto luterilaisuus on kristinuskoon verrattuna!

Protestantti voi huolettomasti heitellä herjoja sinne tänne, tuomita miten tahtoo oman mielensä mukaan ja väittää sitä oikeudekseen itse tulkita Jumalan sanaa, ja kaikkea muuta mieletöntä!

Kristitty taas kilvoittelee elämässään jatkuvasti yhä paremmaksi kristityksi. Hän seuraa Kristusta eikä häntä kiinnosta ollenkaan kenenkään maallikkosaarnaajan kuten Lutherin, Laestadiuksen tai Paavo Ruotsalaisen hihhuloinnit.

Kristityn täytyy myös tuntea kristityn vastuuta lähimmäistään, hänen pitää arvostaa lähimmäisiään, tunnustaa Kristuksen antama rakkauden kaksoiskäsky ja nähdä jokaisessa lähimmäisessä Jumalan kuva! Ja protestantti voi vain hymähtää ja kieltää kaiken tällaisen aivan turhana, sillä hänen oma henkilökohtainen tulkintansa ja näkemyksensä on hänelle tärkeintä.

Kristitty ei voi elää protestantin itsekeskeistä ja itsensä ylentävää elämää, mutta silti vaikka suomalaisessa heteroluterilaisuudessa korostuvatkin kaikki protestantismin kauheudet, he itse kutsuvat heteroluterilaista protestantismiaan vieläpä kristinuskoksi!

Aika kummaa?