Mielestäni tasa-arvon (=oikeudenmukaisuuden) toteutumisen yksi suurimpia esteitä on miesten tarve nähdä naiseus vastakkaisuutena jonka avulla miehuutta määritellään. Kaikkea naismaista tulee vältellä kaikin mahdollisin tavoin. Voi vain kysyä miten mies pystyy näkemään naisessa mitään arvokasta, mikäli mies juurii itsestään nimenomaan niitä piirteitä pois mitkä hän toivoo löytävänsä naisessa.
Aikamme lisäksi ihannoi supermieshahmoja, ja valkokankaalle levittäytyivät jo aikapäiviä sitten myös actionnaiset jotka leipovät lättyyn aivan siinä missä miehetkin.
Kun naiseus tavalla tai toisella tuntuu olevan jotain epätoivottavaa niin miehissä kuin jo naisissakin, niin miksi miehet ovat niin ihmeissään siitä että naiset eivät enää halua olla "toisia", passiivisia prinsessoja pelastusta odottamassa, tai äitimäisiä/hoitajamaisia tukihenkilöitä miehelle ja täysin vailla omia kunnianhimoisia suunnitelmia?
Yhteiskunnan signaali on selvä. Tulee menestyä kaikessa mitä tekee, on suoritettava, kyettävä, jaksettava, oltava superhyper. Ns. pehmeät arvot ovat luusereita varten.
Jos narisevat miehet että ovat ihmeissään siitä mihin naiset ovat menossa, niin kyllä se on naisillakin pää pyörällä. Tässä maassa kun varsinkin on pitkä perinne siitä että naisen pitää olla kova työihminen, joten ollaankohan jo siellä täällä suorituskyvyn äärirajoilla... Onko ihme jos kitiseväksi heittäytyvä mies lentää ensimmäisenä laidan yli kun nainen alkaa keventää painolastia purrestaan?
Kyllä naisellakin on oikeus olla itse itselleen tärkein ja nro 1, sehän on miehille aina ollut itsestäänselvyys että MINÄ ensin ja sitten vasta muut. Mutta selvää on että eihän tämä näin voi jatkua, että koko maailma pyörii länsimaisen egon ympäri.
Jos eivät naiset pysty pysähtymään, ehkä miesten pitää löytää pehmeät arvot keskenään?
Aikamme lisäksi ihannoi supermieshahmoja, ja valkokankaalle levittäytyivät jo aikapäiviä sitten myös actionnaiset jotka leipovät lättyyn aivan siinä missä miehetkin.
Kun naiseus tavalla tai toisella tuntuu olevan jotain epätoivottavaa niin miehissä kuin jo naisissakin, niin miksi miehet ovat niin ihmeissään siitä että naiset eivät enää halua olla "toisia", passiivisia prinsessoja pelastusta odottamassa, tai äitimäisiä/hoitajamaisia tukihenkilöitä miehelle ja täysin vailla omia kunnianhimoisia suunnitelmia?
Yhteiskunnan signaali on selvä. Tulee menestyä kaikessa mitä tekee, on suoritettava, kyettävä, jaksettava, oltava superhyper. Ns. pehmeät arvot ovat luusereita varten.
Jos narisevat miehet että ovat ihmeissään siitä mihin naiset ovat menossa, niin kyllä se on naisillakin pää pyörällä. Tässä maassa kun varsinkin on pitkä perinne siitä että naisen pitää olla kova työihminen, joten ollaankohan jo siellä täällä suorituskyvyn äärirajoilla... Onko ihme jos kitiseväksi heittäytyvä mies lentää ensimmäisenä laidan yli kun nainen alkaa keventää painolastia purrestaan?
Kyllä naisellakin on oikeus olla itse itselleen tärkein ja nro 1, sehän on miehille aina ollut itsestäänselvyys että MINÄ ensin ja sitten vasta muut. Mutta selvää on että eihän tämä näin voi jatkua, että koko maailma pyörii länsimaisen egon ympäri.
Jos eivät naiset pysty pysähtymään, ehkä miesten pitää löytää pehmeät arvot keskenään?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Olen myöskin ihmetellyt tuota ainaista nais-mies vastakkainasettelua ja kilpailua. Sen sijaan asioita tulisi hoitaa enemmän me-hengessä yhteiseksi hyväksi ja asioita mahdollisimman laaja-alaisesti tarkkaillen sekä turvata kansalaisille kohtuullinen toimeentulo tasa-arvoisesti. Vai onko tämä liian vaikeaa ja jos, niin miksi?
Että turhan useiden ihmisten itsetunto vaikuttaa tulevan paremmaksi sillä että jotain tiettyä ihmisryhmää halveksutaan. Tähänhän perustuu esim. rasismi.
"Kun minä nyt olen nainen/mies, näen että tuo mies/nainen on täysin tumpelo siinä ja siinä asiassa..." - Tällaista ajattelua pitäisi välttää, mutta jos vaikuttaa siltä että vastapuoli viljelee sitä jo valmiiksi, ollaan katkeruuden ja koston kierteessä.
Me-virittynyt ihminen ei jää pähkäilemään osaavatko nyt varmasti kaikki muut ihmiset nähdä hänen suunnattoman arvonsa. Hänen elämänsisältönsähän on nimenomaan siinä että hän on osa me'tä.
Henk.koht. en valitettavasti ole me-ihminen, sillä olen sortimenttia (kirjallisesti) luova, ja luovat ihmiset ovat aina väistämättömästi kusipäitä kuulemani mukaan... Vaikkei tässä nyt kauheasti ole tullut luotua viime vuosina, niin kuitenkin tietty egoistinen piirre säilyy aina.
Siksi kannattaa edes yrittää pohtia mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei. Tässä samalla kun elää suurta egosaagaansa...
"Mielestäni tasa-arvon (=oikeudenmukaisuuden) "
Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät suinkaan ole sama asia. Ne molemmat voidaan mieltää nykyaikana länsimaisen sivistyksen hyveiksi, joita on mm. armeliaisuus, moraalisuus jne. Jokin kohtelu voidaan mieltää tasa-arvoiseksi. Toisessa tilanteessa kohtelu voi olla oikeudenmukaista mutta ei suinkaan tasa-arvoista varsinkaan kuten se monasti tällä palstalla ymmärretään. Tämä asia leimaakin palstaa monissa keskusteluissa. Tasa-arvosta on tullut mittari mikä oikeastaan menee kaiken muun edelle. Voi olla tasa-arvoista 21v miehelle ja 87v naiselle samasta rikoksesta yhtä pitkä tuomio (esim. 10v). Mutta oikeudenmukaisuuden mukaan tai jopa moraalisesti voisi olla arveluttavaa tuomita tässä tapauksessa 87v nainen 10v linnaan. Tämähän tarkoittaisi hänelle elinkautista kirjaimellisesti.
Samaa mieltä olen kanssasi superhypersuoriutumisesta ja siitä, että nyky-yhteiskunta ajaa ihmisiä ajattelemaan ensin itseään ja sitten vasta muita. Monissa keskusteluissa tulee tahattomasti tai tahallisesti esiin esimerkiksi lasten taakkana oleminen ja esteenä oleminen urakehitykselle. Isä tai äiti JOUTUU jäämään hoitamaan lapsia, joka haittaa hänen uraansa. En ota kantaa tässä siihen miten päin se useimmiten menee, enkä sen oikeellisuuteen. Mutta kuten sanoit, pehmeitä arvoja taikka ns. "me"-henkeä ei arvosteta. Mikäli ryhmässä tehdään töitä, niin ryhmä hajoaa välittömästi mikäli yhdelle taikka useammalle heistä jotain parempaa ilmaantuu.
"sehän on miehille aina ollut itsestäänselvyys että MINÄ ensin ja sitten vasta muut."
Aika kärkevästi sanottu. Olen itse käsittänyt, että esimerkiksi jo muinoin miehet painoivat metsässä ja pellolla pitkiä päiviä että saisivat perheelleen rahaa, ruokaa ja vaatteita. Nykypäivänä tällainen "kunniallinen" ajattelu on varmasti ropissut jossain määrin pois työnteosta. Tuskin huikean uran ja valtavan omaisuuden tavoittelussa enää takana on pelkästään perheelle ruokaa meininki.
En voi olla kanssasi samaa mieltä siitä, että miehet olisivat aina määritelleet itsensä vain verraten itseään naisiin. Tällainen antaisi historian naisista perin omituisen kuvan. Jos muinoin oli miehelle tärkeää oma kunnia, rehellisyys ja perheen elättäminen saisi sinun kirjoitusesta sen kuvan että naisille tärkeää olisi ollut muut asiat kuin kunnia, rehellisyys ja oma perhe. Näinhän ei tietenkään ole ollut. Kyllä miehen ja naisen on aina määritellyt yhteiskunta oman aikakautensa arvoja niihin heijastaen.
>Olen itse käsittänyt, että esimerkiksi jo muinoin miehet painoivat metsässä ja pellolla pitkiä päiviä että saisivat perheelleen rahaa, ruokaa ja vaatteita.
Tarkoitin itse lähinnä sitä että nainen ja lapset ovat pitkään koettu miehen omaisuudeksi ja jatkuvuuden takeeksi. Tai jos ei nyt omaisuudeksi, niin oman itsen laajentumiksi. Lapset (joiden isyydestä pitää varmistua naisen neitsyydellä avioon astuttaessa) on vielä helppo mieltää oman minuuden osiksi, onhan heillä samat geenit. (Tutkimusten mukaan lapset yleensä muistuttavat ulkonäöltään enemmän isää kuin äitiä - tämä on biologinen tapa vakuuttaa isälle että kyllä sinä omia lapsiasi huollat.)
Mutta naisen liittäminen omaan itseen on tietenkin hieman vaivalloisempaa. Siihen kuitenkin uskonto on tarjonnut sopivia myyttejä. VT:n ajatus siitä että mies ja nainen muuttuvat yhdeksi lihaksi... UT:ssa käsitykset siitä että "mies on naisen pää" - kaikki nämä tähtäävät siihen että mies voi mieltää naisen osaksi itseään.
TÄTÄ minä tarkoitan sillä kun sanoin että miehille on aina ollut ensin oma itse. Mutta kuten huomataan, puhuin lähinnä (toivottavasti) menneisyydestä.
Feminismi on varmasti vastenmielistä osittain siksi että se saa miehen ajattelemaan ettei nainen olekaan häntä varten eikä osa häntä.
Ei tarvitse kuin vähän selailla nettiäkin niin huomaa miten suunnattoman katkeria naisettomat miehet ovat. He eivät millään saa täytettyä sitä aukkoa joka heillä on elämässään naiselta odotettua tukea ja ymmärrystä varten. - Onhan se tietysti positiivista että joku jossain vielä tarvitsee muita ihmisiä. Ei se mieheltäkään se MINÄ ITSE -menestystarina oikein aina tökkimättä kulje.
Miksi ihmeessä naismaiset miehet koetaan niin halveksittavina ja naurettavina, mutta miesmäiset naiset ovat hyviä jätkiä ja hyväksyttävissä olevia?
Mitä vikaa ns. pehmeissä arvoissa on?
Miksi on kaikkein hassuinta se, että mies pukee mekon päälle ja pistää peruukin päähänsä? Voi sitä riemua, ei toisinpäin naurata ketään.
Mun poikani kolmevuotiaana käyttää vielä sukkahousuja jotka on oikein kätevät, mut jos mä isänä laittasin sellaiset jalkaani niin olen kohtuullisen varma, et erityisesti työyhteisön naispuoliset jäsenet kyllä reagoisi eikä kauhean positiivisilla tavoilla. Samaa pätee mekkoihin ja hameisiin.
Naiset käyttävät kyllä housuja tms. ja katsovat sen oikeudekseen, mutta samaan aikaan Lenitat yms. teilaavat törkeästi hiukankin erilaisesti pukeutuvan miehen akkamaiseksi / homoksi tms.
"..et erityisesti työyhteisön naispuoliset jäsenet kyllä reagoisi eikä kauhean positiivisilla tavoilla. Samaa pätee mekkoihin ja hameisiin."
Uskoisin kyllä miestenkin reaktioiden olevan yhtä negatiivisiä.
Ainoastaan homoseksuaalisen miehen on sallittua käyttäytyä naismaisesti esim. tunteitaan julkisesti näyttämällä ja homon leimaa haluaa heteromies kaikin puolin välttää.
Julkisesti naureskellaan naismaisille miehille, heitä kutsutaan milloin marjanpoimijoiksi milloin neideiksi jne. Ja tähän vähättelyyn kyllä sortuvat enimmäkseen nämä "äijä"kulttuurin edustajat.
Mutta naisen miehinen käyttäytyminen ja pukeutuminen, kuten sanoit onkin aivan hyväksyttävää.
En tiedä miksi näistä sukupuolirooleista halutaan pitää kynsin hampain kiinni.
Lainaten :"Mielestäni tasa-arvon (=oikeudenmukaisuuden) toteutumisen yksi suurimpia esteitä on miesten tarve nähdä naiseus vastakkaisuutena jonka avulla miehuutta määritellään."
Vai olisko se sittenkin pitkälti toisinpäin. Tämä on taas sellainen myytti mitä feminismin valherakennelmaan kuuluu. Olisi tilaa okealle kriittiselle mies- ja tasa-arvosta lähtevälle ihmistutkimukselle joka paikkaisi osin feminismin aiheuttamia vahinkoja ja pyrkisi todelliseen tasa-arvoon.
Feminismi on kuin kansallissosialismi ja miehet auttamasti sen näkökulmasta juutalaisia.
valehtelu, petturuus, selkärangattomuus, päättämättömyys, tahdottomuus, näköalattomuus, passiivisuus, siinä muutamia naisellisia toimintamalleja, kuka näitä muka pitää toivottavina käyttäytymismalleina?
Huokaus. Kyllä viestisi on niin tasa-arvoa kannattava, ettei mieheltä vain voi muuta vaatia. Kyllä on hieno palsta ja hienot mielipiteet.
Vähän myös miehisiä puolia:
huijaus, pettäminen, väkivaltaisuus, renttuilu, putkiaivoisuus, kykenemättömyys, juoppous, muistamattomuus, epäsiisteys, haisevuus, rumuus, moukkamaisuus, jurous, sivistymättömyys.
Sieltähän niitä miehelle ei-toivottuja ominaisuuksia sitten löytyykin kivasti. Herää vain kysymys että jos mies ei itse koe näitä piirteitä omaavansa, miksi ne automaattisesti löytyisivät naiselta?
olevat tehokkaammat kuin ne toiset.
ainakin kun kattelee tuota listaa mitä niillä on keksitty...
alapää ainakin, helvetisti.
oma pikku haisuliinini...kjeh kjeh..kuka sinunkin kakkapyllyä on pyyhkinyt kysyn vaan.
"Voi vain kysyä miten mies pystyy näkemään naisessa mitään arvokasta, mikäli mies juurii itsestään nimenomaan niitä piirteitä pois mitkä hän toivoo löytävänsä naisessa."
Onko naisilla ja miehillä sukupuolesta johtuvia eroja henkisissä ominaisuuksissa? Fyysiset erothan näkee jokainen ja täytyypi sanoa, että vaikka nautin kauniin tai persoonallisesti viehättävän naisen ulkonäöstä, en haluaisi hänen piirteitä itselleni. Tuskin naisetkaan haluavat näyttää mieheltä. Sanon nyt, ettei kukaan pääse saivartelemaan, että poikkeuksia on. Ulkoisia piirteitä ulkonäön lisäksi on usein esimerkiksi liikkeet. Naiset liikkuvat ja liikehtivät erilailla kuin miehet. Pidän siitä, mutta en edelleenkään halua olla liikkeissäni naismainen. Tuskin naisetkaan haluavat liikkeidensä olevan miesmäisiä. Sama juttu äänen kanssa.
Entä sitten ne henkiset ominaisuudet. Onko se esim. naismaista, että pyrin tulemaan ihmisten kanssa juttuun ilman väkivaltaa ja hermostumatta. Pyrin myös olemaan tasapuolinen kaikkia kohtaan. En öykkäröi. Mielestäni väkivalta, maltin menettäminen ja öykkäröinti ovat heikkouden merkkejä. Kysymys kuuluukin ovatko ne miehisiä ominaisuuksia? Itse en olisi siitä kovinkaan varma. Siinä ympäristössä jossa työskentelen ja vietän vapaa-aikaani, nämä ominaisuudet johon pyrin, ovat sekä naisille että miehille vallitsevia ominaisuuksia ja niitä arvostetaan. Uskonkin, että naisten ja miesten erilaiset henkiset ominaisuudet eivät ole niinkään sukupuolisidonnaisia vaan niihin vaikuttavat työ, työkaverit, ystävät jne. eli se ympäristö jossa toimitaan. Jos kuitenkin otetaan vaikkapa perhepäivähoitaja, joka on pääasiassa kontaktissa lapsiin ja muihin perhepäivähoitajiin on henkisesti hyvin erilainen kuin se mies, joka ajaa työkseen rekkaa ja on kontaktissa pääasiassa muihin miesrekkakuskeihin.
Olettaisin että naiseuteen halutaan liittää/siirtää näitä miehelle ei-toivottavia piirteitä:
Myöntyväisyys, tahdottomuus, sopuisuus, empaattisuus ja sympaattisuus, hoivaamisen halu, pehmeys, ryhmän etujen asettaminen omien etujen edelle, herkkyys, haavoittuvuus, lapsenomaisuus/nuorekkuus ulkonäössä ja käytöksessä, äidillisyys...
Tuossa em. listassani on paljon sellaista mikä ainakin minulle alkaa tökkiä ja pahasti, joten vaikea minun olisi itse heittäytyä kokoelmaksi ylijäämäominaisuuksia jotka eivät sovi "oman elämänsä sankariin". Vaikken mikään naispuolinen Svartsenekkeri todellakaan ole. (Joo ja nimi on päin helvettiä, tiedän.)
Useat miehet ovat lisäksi korostaneet että naisen pitää olla lyhyt ja selvästi pienempi kuin hän on.
En tässä sano siis mitään henkisestä puolesta, ainoastaan fyysisestä ja psyykkisestä. Henkinen minulle on aika pitkälti sama kuin älyllinen, ja älyähän löytyy niin siltä joka sen antaa loistaa kuin siltäkin joka osaa esittää tarpeeksi vähä-älyistä saadakseen osakseen äidillistä tai isällistä huomiota... (Vrt. naisten bimbous ja miesten pikkupoikamainen renttuisuus.)
"Myöntyväisyys"
Eikö yleisesti ajatella, että kotona nainen sanoo missä kaappi seisoo ja mies myöntyy. Näin ainakin miehet sen kokevat.
"tahdottomuus"
Hmmm? Tahto - tahtoa. Kyllä kai naisetkin osaavat tahtoa ja ainakin perhepiirissä vievät tahtonsa lävitse mitä erinäisimmillä keinoilla.
"sopuisuus"
Naiset ovat ns. vieraskoreita. Enpä osaa sanoa miten on esim. perhepiirissä.
"empaattisuus"
Osaavat asettua toisen asemaan. No joo. Kun näitä palstoja lukee, eipä juuri tule moinen ensimmäisenä mieleen.
"sympaattisuus"
Symppiksiä löytyy varmaan yhtä lailla sekä miehistä, että naisista.
"hoivaamisen halu"
On voimakkaampi naisilla, epäilemättä.
"pehmeys"
Riippuu tilanteesta ja ympäristöstä.
"ryhmän etujen asettaminen omien etujen edelle"
Mikään ei tue tätä, päin vastoin. Yleisesti ajatellaan, että miesryhmä toimii paremmin kuin naisryhmä.
"herkkyys, haavoittuvuus"
Pitää varmaankin paikkansa. Uskon kuitenkin tämänkin liittyvän opittuun. Naisia kohdellan lapsuudesta asti varovaisemmin.
"lapsenomaisuus/nuorekkuus ulkonäössä ja käytöksessä"
Toisaalta, eikö miehiä pidetä vastuuttomina. Ainaisina lapsina joiden lelut vain vaihtuvat iän karttuessa. Naisten lapsenomaisuutta voitaisiinkin kuvata paremmin sanalla naiivi ja siihen sekä ulkonäköasioihin/viehettävyyteen mielestäni liittyy myös narsismi.
"äidillisyys"
No varmasti, mitä se sitten onkin, noin henkisellä tasolla.
***Luonnollisesti poikkeuksia mahtuu mukaan***
Laitan tähän listaan pari mielestäni naisille tyypillistä ominaisuutta.
Kiinnostus muista ihmisistä: Tämä on sekä hyvä että huono asia. Hyvää siinä on se, että tämä piirre vähentää monellakin muotoa naisten syrjäytymistä. Huonoa taas se, että ihmiset, heidän tekemiset, menemiset ja ominaisuudet ovat sangen suosittuja keskustelun aiheita naisten keskuudessa (juoruilu).
Pitkäjänteisyys ja sitkeys: Hyvää tässä on se, ettei luovuta liian aikaisin ja sopeutuu monotooniseenkin työhön. Huonoa taas se, että ei osaa lopettaa ajoissa, eikä kyseenalaista toiminnon järkevyyttä.
Järjestelmällisyyden-, siisteyden- ja kauneuden kokemisen ja näkemisen tarve: Nainen osaa tehdä asunnosta ns. kodikkaan ja hän osaa myös pitää sen siistinä ja kauniina. Näkemyserot kuitenkin aiheuttavat ristiriitoja sukupuolten välillä.
jne. jne.
Ovatko nämä piirteet sitten lähtöisin sukupuolesta vai ovatko ne syntymän jälkeen opittuja, sitä en osaa sanoa.
suomalaiset naiset näyttävät miehiltä ilman meikkiä.
Tehdessäni ominaisuuslistaa en olettanut että naiset OVAT sellaisia, vaan että sellaista naiselta odotetaan.
Ehkäpä nuo ominaisuudet tulevat kaikkein räikeimmin esille huonoissa parisuhteissa. Jos mies juo tai pahoinpitelee, silloin hän odottaa naiselta myöntyvyyttä, sopuisuutta ja tahdottomuutta. Väittäisin että ainakin jokin noista em. piirteistä kehittyy pikkuhiljaa naiselle joka ei kykene irtautumaan tuhoavasta suhteesta.
Turmiolan Tommit melko usein perustelevat juomisensa nalkuttavalla akalla (naiselle joka ei ole sopuisa). Tietenkään jos Tommi ei joisi, akkakaan ei välttämättä nalkuttaisi. (Paitsi tietysti nalkuttaa jos juomista on kestänyt jo 20 v ja sitten naisen katkeruus alkaa purkautua kun raivoraittiiksi pamahtanut ukko käyttäytyy yleensä aika rasittavalla tavalla, vähän kuin uskovaiset, ellei sitten peräti ole pamahtanut uskoon...)
Jos nyt joku sanoo että nämä juomiset ja pahoinpitelyt ovat marginaali-ilmiöitä, niin ihmettelen kyllä kauheasti, kun yleensä meistä jokainen tuntee vähintäänkin yhden juopon, jollei sentään psykopaattia.
Niin, ja jos nainen ei olisi jo jotenkin alunperin tahdoton ja myöntyväinen, niin lähtisikö hän sellaisen miehen kanssa suhteeseen josta jo jotain ennusmerkkejä on ilmassa että ei hyvin käy?
Omassa lähipiirissäni vaikuttaa siltä että ns. suurten ikäluokkien naiset eivät kertakaikkiaan löytäneet yhtään kunnollista ja raitista miestä. Ja sitten jos vuosien jälkeen joku löytyy, kunnollinen siis, niin näyttää siltä että nuo naiset kaatavat kaiken katkeruutensa tämän niskaan. Katkeruutensa siitä että heillä ei ollut omaa tahtoa. Itseasiassa omalta äidiltäni saan kuulla sitä narinaa jatkuvasti, että kun pitää tehdä niin ja näin kun se ja se vaatii.
Ja samaa vinkumista se on ollut vähän siellä sun täällä missä näitä naissukupuolen enemmistön edustajia päivittäin tapaa (vm. 1930 - 1955).
naiseuden ainoastaan miesten mielestä ei-toivottavaksi?
Sitä vartenhan naiset ovat oikein feministejä, ettei heitä käsiteltäisi kuten "normaaleja" naisia!
Heille mies on normi. Eivätkä hekään kunnioita naisessa mitään muuta kuin omia näkemyksiään.
Minä kyllä sanoisin, että feministi on tämän ajan supermieshahmo, jota pitäisi kaikin tavoin kunnioittaa.
He eivät hyväksy naisen omia pyrkimyksiä olla oma itsensä, vaan nyt on jaksettava olla uranainen, actionpimu ja vielä muhkea pamela sängyssä, orgasmeineen! Muuten ei ole mitään. Pahaenteinen lause alkaa yleensä; naisella on oikeus...
Olen monen nuoren miehen kuullut sanovan, että naiset vaativat nykyään liikaa itseltään ja mieheltään.
Sen, että miehen tekee aina mieli, he ovat oppineet erittäin tehokkaasti. Nykyaikainen rakastaminen tarkoittaakin itseasiassa rakastelua - naiselle. Monella miehellä on valtavat suorituspaineet asiasta. Koska myytin mukaan miehen tekee aina mieli. Ja hän elää erään elimensä armoilla. Minä näen asian aivan eri tavalla.
Monet naiset ovat muutenkin täysin epärealististen vaatimustensa kanssa aivan yksin. Ei heitä voi kukaan saada tyytyväiseksi. Ja surullisinta on, etteivät he itsekään sitä ymmärrä!
Mitä on naisnäkökulma? Miten se näkyy tai miten sen pitäisi näkyä normaalissa elämässä. Eikö se sitten näy ja miten sitä yritetään saada näkymään? Tämä kysymys ei ole kohdistettu kenellekään erikseen. Tulipahan vain mieleen tuota kirjoitustasi lukiessani. Eulaalia varmaan osaisi vastata. Esim. eduskunnassa on tällä hetkellä lähes puolet naisia. Miten tuo naisnäkökulma näkyy heidän toiminnassaan? Onko yhteiskunta muuttunut jotenkin oikeudenmukaisemmaksi tai muuten paremmaksi naisten toiminnan-/naisnäkökulman johdosta.
Feminismi on se, jolla sitä (naisnäkökulmaa) yritetään saada näkymään. En tiedä kuinka tarpeellista se on.
Omasta mielestäni kaikki yksisilmäisyys on vajavaisuutta ja köyhyyttä. Johtaa muuten helposti myös syrjimiseen ja muuhun epämukavaan lokeroitumiseen.
Naispoliitikkojen (yleensä) toiminta on hyvin sulautunut miesten vastaavaan. Joten rohkenen vastata ettei se näy mitenkään erityisesti tuloksissa.
Eiköhän se oletuksen mukaan mene vähän niin että naisnäkökulma korostaisi heikompien ja vähäosaisten oikeuksia (lapset, vammaiset, ulkomaalaiset) ensisijaisesti verrattuna ns. koviin arvoihin jotka liittyvät rahaan, uraan, menestymiseen yms.
Eikös nuo naisenpuolet välillä pidä jotain mielenosoituksiakin joihin ottavat toppapukulapsia mukaan? Yleensä nämä osoitukset kohdistuvat lastenhoidon epäkotiin tai jonkin läheisen pöpelikön tai vanhan talonrutkun suojelemiseen. (Kaikki ihan ok asioita, vaikka itse vähän ihmettelenkin välillä miksi joka hemmetin tönö pitäisi suojella.)
Mutta tiedä sitten häntä. Voi olla että jonkun toisen mielestä NAISnäkökulma on jotain muuta. Itselläni on vain omia kulmia joihin osaan vaikuttaa sukupuoleni, osaan ei.
MIELENKIINTOINEN feminismi lähtisi mielestäni siitä perusoletuksesta että "kukaan ei käsittele ketään". Jos nimittäin ei suostu tulemaan "käsitellyksi", niin tuleeko silloin todella käsitellyksi?
Eri asia sitten on kuinka pitkälle pystyy ignooraamaan erinäisten yksilöiden ala-arvoiset kommentit ja käsitykset jotka ovat eräänlaista sukupuoleen suhtautuvaa rasismia (ts. vähättelyä, naurunalaiseksi saattamista jne.) Jos tiettyjen puupäiden kanssa alkaa riidellä, saa riidellä loppumattomiin. Joskus helpointa on olla sanomatta mitään ja tehdä tasan niinkuin itseään sattuu huvittamaan, selittelemättä. (Selittely = tarvetta kerjätä hyväksyntää.)
se on ja sellaisen pysyykin!
Sillä Suomessa ei ole ikinä asiat olleet näin huonosti lapsilla ja vähäosaisilla, huolimatta siitä, että naiskiintiöt politiikassa...
tästä olemme samaa mieltä.
Tätä juuri hain kirjoituksellani. Viimeiset 15 vuotta on kiristetty vähäosaisten, työväenluokan ja ei omistavan luokan toimeentuloa hyvin määrätietoisesti. Vastaavasti yläluokan, ylemmän keskiluokan ja omistavan luokan asema on roimasti parantunut. Sitä en voi moittia, että yritysten toimintamahdollisuuksia on parannettu, mutta ylilyönneiltäkään ei ole vältytty. Missä se naisnäkökulma sitten näkyy. En oikein tiedä mitään sellaista hyvää asiaa, mitä nimenomaan naispäättäjät olisivat saanet aikaan. Naisen asemaa on varmaan parannettu mutta onko niin, että se on tapahtunut kaikkien niiden kustannuksella, joiden elämän laatu on huonontunut. Työpaikat virtaavat maan ulkopuolelle ja feministit vain esittävät työnantajille uusia vaatimuksia. Valtiovalta tuntuu olevan aivan voimaton. Naiskansanedustajien arviointia ja pohdintaa Kiinailmiön vaikutusten minimoimisesta ei kuule missään. Feministit taas kokevat Globalisaation ainoaksi ongelmaksi sen vaikutukset naisiin: "Globalisaatio on miesten ryhtiliike" Voi ziisus. Globalisaation negatiiviset vaikutukset koskevat enemmän tai vähemmän noin 90% Suomen miehiä ja naisia. Ja vielä vaaditaan palkankorotusten lisäksi naispalkkaeriä ja lisää palkkaa julkisen sektorin työntekijöille. Tasa-arvo on tästä toiminnasta hyvin kaukana.
Tästä feminismipalstalle ja saanut idiootin nimen.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Teko johtaa aina seuraukseen.
aina oletetaan, että naiset olisivat oikeudenmukaisempia, ajaisivat vähäosaisten asioita, olisivat rehellisempiä kuin miespoliitikot
Samat lainalaisuudet politiikassa on niin mies kuin naispoliitikoilla. Ei poliitikassa pärjää vain pullaa paistamalla tai hymyilemällä kauniisti. Miksi pehmeiden arvojen ajaminen kuuluisi automaattisesti naisille. Poliitikon on oltava vallanhaluinen, ovela, jopa kiero nykyaikana. Hänen on toimittava kulissien takana vähemmän puhtaat jauhot pussissa, mutta medialle täytyy näyttää vain parhaat puolet. Tämä onnistuu suhteilla, joita ei pikkurahalla saa. Moniko poliitikkojen lupaus on pitänyt? kysymys on vain mielikuvien luomisesta.
Päätökset eduskunnassa tehdään ryhmissä, ei ole olemassa erikseen mies-ja naispäätöksiä puhtaasti.
Globalisaatio ei ole vain negatiivinen ilmiö. On muillakin mailla oikeus osallistua kilpailuun ja saada edes kohtuullinen elintaso. Kilpailu parhaimmillaan luo elintasoa. Suomen talous perustuu kapitalistiseen järjestelmään. Rikkaus on peräisin kilpailusta. Valtaosa maailmaa elää köyhyyden kurimuksessa säännöstellyn kilpailun takia ja vientikieltojen vuoksi. Banaanivaltiot saavat tuottaa vain banaaneja. Nykyinen talouspolitiikka ei ole maailmanlaajuisesti terveellä pohjalla.
Julkinen sektori on todellakin alipalkattua työn vaativuuteen nähden. Huono palkkataso ja työn fyysinen ja henkinen vaativuus vaikuttavat myös lasten hyvinvointiin.
Miten feministit ovat heikentäneet miesvaltaisten alojen työllisyyttä?
Eli missä se naisnäkökulma näkyy? Miten se näkyy esim. valtakunnallisessa päätöksenteossa? Onko moinen käsite olemassa vain femmareiden puheissa. Lukekaa hyvät ihmiset ketjussa olevia aikaisempia kirjoituksia, niin ymmärrätte kontekstin.
Eiköhän jokaisella ihmisellä ole vähän laajempi näkökulma, kuin vain omaan sukupuoleen sidottu. Osaammehan me kuvitella itsemme toisen asemaan ja luoda kaikenmaailman visioita.
Noh naiset ovat politiikan historiassa nostaneet esille enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon asioita, lastensuojelua, työelämän tasa-arvoisuutta kuin miehet. Ehkäpä sen aikaisen rooliajattelun pohjalta, miehille jäi "kova" talous. Nykyään moista jaottelua tuskin yhtä voimakkaasti on. Mitä se naisnäkökulma taloudessa on? ei se automaattisesti tarkoita pehmeitä arvoja. Mitä on miesnäkökulma? onko miehillä ja naisilla muka niin toisistaan poikkeavat näkökulmat elämään, että niistä voidaan muodostaa sukupuolten välisiä erilaisia agendoja. Suurin piirtein samat perustarpeet on niin miehillä kuin naisilla.Yksilöiden näkökulmat voivat poiketa toisistaan voimakkaasti.
Sitä en todellakaan tiedä eroavatko miesten ja naisten perustarpeet niin voimakkaasti toisistaan, että niistä tulisi omia poliittisia näkökulmia....painotuseroja voi olla ja sukupuolille muodostuneita rooliodotuksia..naisille sallitaan paremmin pehmeys ja miehelle kovuuus...sekavaa:)
näköjään näyttää siltä vain, että sukupuolet ovat kovasti ajamassa kukin vain omaa etuaan yhteiskunnallisella tasolla. Valtataistelun makua.
Itse olen vetänyt saman suuntaisia johtopäätöksiä. Kun yhteiskuntasuunnittelulle laitetaan raamit eli budjetti, huomataan, että ei yksinkertaisesti voida tehdä kovinkaan erilaisia päätöksiä, olipa päättämässä sitten kuka hyvänsä. Naisnäkökulmasta on helppo puhua, kun ei joudu teoistaan vastuuseen ja tällä viittaan feministeihin.
"Noh naiset ovat politiikan historiassa nostaneet esille enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon asioita, lastensuojelua, työelämän tasa-arvoisuutta kuin miehet."
Varmaan ovatkin, mutta miksi kukaan naiskansanedustaja ei tällä hetkellä ole kynsin hampain puolustamassa erityisesti näitä hyvinvointiyhteiskunnan aikaansaannoksia? Näillä alueillahan tuntuu olevan enemmän ongelmia kuin koskaan ja supistuksia tehdään kiihtyvällä tahdilla. Trendi ja suunta on aika selkeä.
Ehkä se onkin niin, että kansanedustajat ovat pääpiirteittäin fiksua väkeä ja ovat huomanneet, että kaiken taustalla on terve, toimiva taloudenhoito. Kaiken hyvinvoinnin takana on juuri ne kovat arvot ja asiat, joiden painottamisesta miehiä haukutaan.
Feministit ja vähän muutkin naiset vaativat maan taloudellisesta tilanteesta huolimatta julkisen sektorin naisvaltaisille aloille korkeampia palkkoja. Mikäli yksityisen sektorin tuotto ei lisäänny, mistä nämä rahat otetaan. Työttömiltäkö vai yritysten verotusta korottamalla? Pitäisikö leikata hyvinvointipalveluista tai määrittää vaikkapa julkinen terveydenhoito selkeästi maksulliseksi? Pitäisikö peruskoulutus tehdä maksulliseksi? Mielestäni vaatimuksien pitäisi olla realistisia ja nimen omaan tasa-arvoisia.
Kylmä totuus on se, että kohta yritykset alkavat ihan tosissaan vaatia palkkojen alentamista kilpailukyvyn nimissä myös Suomessa. Saksassahan tilanne on jo tämä. Joka tapauksessa maltilliset palkankorotukset tulevat olemaan vieläkin maltillisempia, jopa nolla linjaa. Tällöinhän käytännössä työstä saatava ansio laskee inflaation johdosta. No jos inflaatio pysähtyy tulee kysymykseen lähes automaattisesti palkkojen alentaminen. No jos sitten mennään deflaation puolelle, uskon että vetävästä päästä ei sitten enään saadakaan kiinni. Julkisen sektorin palkat eivät voi erota kovinkaan suuresti vallitsevasta linjasta. Mikäli taas tuotantoyritysten työpaikat Suomessa vähenevät, vaikuttaa se vastaavasti julkisen sektorin työpaikkojen määrään. Naisethan ovat aktiivisemmin jakamassa kehitysapua alikehittyneisiin maihin. Eikö olekin hienoa, että yritykset ovat lähteneet mukaan tähän humanitaariseen työhön siirtämällä työpaikkoja näihin maihin.
...sen, mitä minäkin olen ollut viime vuosina lukevinani ihmiskuvasta erilaisten kommenttien takaa ja summauksena.
Kirjoitin tuonne alemmas avaukseni siitä, että feministinen mieskuva, samoin, kuin tuo Eulalian käsitys miehestä silkkana itsekkäänä olentona (jota kohti ilmeisesti sitten feminismi on myös naisten osalta pyrkimässä) on minulle vieras...
Mutta tämä juttusi kuvasi jotenkin sellaista "ihmisiin kohdistuvaa odotusmaailmaa" aika lailla konkreettisesti, esimerkkien havainnollistamana.
"Kyllä naisellakin on oikeus olla itse itselleen tärkein ja nro 1, sehän on miehille aina ollut itsestäänselvyys että MINÄ ensin ja sitten vasta muut. Mutta selvää on että eihän tämä näin voi jatkua, että koko maailma pyörii länsimaisen egon ympäri. "
...minä en tunnista lähipiirini miehiä kuvauksestasi. Kovasti arvostamani isoisä vietti 7 vuotta elämästään maata puolustaen (kävi "vakinaisen" juuri sodan alla, pari hassua kuukautta kotona, sota syttyi, talvisodan jälkeen aliupseerina kineksessä pitkään, pari hassua kuukautta kotona, jatkosota syttyi jne,). Kun pääsi reissusta kotiin, kovaa työtä kodin ja perheen hyväksi...
Toinen isoisä: kovaa työtä toistakymmenpäisen lapsilauman kasvattamiseksi... ei kovin järeistä oloista.
Isäni ja appeni... edelleen, työtä kodin ja perheen hyväksi.
Naiseutta ei näissä piireissä ole koskaan nähty "vastakkaisuutena", vaan on nähty sen tärkeys, että puolisot katsovat yhdessä samaan suuntaan toinen toistaan tukien, yhdessä valinnoista puhuen.
Ehkäpä toisaalta taustastani lähtien sitten ne "harvat ja valitut maan mahtavat", jotka tässä viime vuosina ovat onnistuneet maamme jälleen velkauttamaankin fiksuine ajatuksineen ja pörssikikkailuineen (tosin harva juuri noista termiiteistä on itse kärsinyt vararikkoa ko. prosesseissa)... ne ovat olleet eri laatuisia ihmisiä jo lähtökohtaisesti... valtaosin miehiä. Ehkäpä feminismi sitten, kun yleistää puhumistaan "miehistä" [mielestäni feminismi yleistää tosi rajusti sitä, miten se puhuu miehestä ja kaikesta mieheen sukupuoliabstraktiona liittyvästä negatiivisesta, samalla kun itse vastustaa suorastaan skitsofreenisesti yleistämistä] jää todella vieraaksi ihmisille, jotka ovat vielä lähtöisin normaalista kodista, jossa mies ja nainen ovat oikeasti olleet toistensa rinnalla.
Minusta feminismin aate, jonka myötä juuri materialismi korostuu eritoten perheen kustannukslla yhä enemmän, ei ole suinkaan oikea ratkaisu tilanteen tervehdyttämiseen. Toisaalta feminismi, puhuessaan "patriarkaalisuudesta", usein ruokkii todella sukupuolten välistä vastakkainasettelua... tuottaen jotenkin yhä lisäpolarisoituvaa maailmankuvaa.
Minulla on feminismistä mielikuva, jonka myötä toisaalta miehen pitäisi olla yhä enemmän naista varten (mitä asiaa sinänsä kannatan), mutta jonka myötä nainen on sitten olemassa vain itseään varten (ei esim. miestään ja lapsiaan varten).
Olen sitä mieltä ettei ihminen kertakaikkiaan pysty irrottamaan henkilökohtaisia kokemuksiaan siitä mitä hän uskoo olevan laajemminkin totta. Omalla kohdallani en ole juurikaan tuntenut ihmisiä joilla olisi ollut rakastava ja tasapainoinen koti ja vanhemmat. Äidin isäni vihasi jokaista tusinasta lapsestaan ja hakkasi näitä remmillä, vaimoaan hän halveksui (suurimpana syynä kaiketi se että tämä, hänen alunperin piikansa, oli kehdannut rämähtää raskaaksi ja ulkopuoliset olivat painostaneet parin naimisiin). Oma isäni oli tunnevammainen alkoholisti. Isän isä kuoli sodassa kun isä oli vasta pikkulapsi, joten siltä osin mieskuvani varmasti jäi epätäydelliseksi. (Ja taisi jäädä isänkin kuva.)
Tuttavapiiristäni löytyy kohtuuttomia vaatinut isä, poikaansa lähennellyt isä, väkivaltainen isä... Siinähän jo onkin kai koko kirjo siitä mitä mies voi tehdä isänä väärin?
Tämän johdosta on tietenkin hyvä julistaa minut miehiä vihaavaksi surkimukseksi, mutta yleensä ne miehet jotka näin tekevät omat omalta osaltaan ilmeisesti kärsineet vaikkapa äitisuhteensa vuoksi, joten heilläkin on oma lehmä ojassa kun he vihaavat naisia minkä sorttisia hyvänsä. Aika monet miehet lisäksi jostain syystä keskittävät vihansa äitiinsä mikäli isäsuhde on huono. Kaiketikin he järkeilevät että äidin olisi pitänyt pelastaa heidät kurjalta isältä?
En minä katso vihaavani miehiä, mutta myönnän kyllä etten ehkä helposti näe heissä kauheasti hyvää - koska en ole saanut NÄHDÄ heissä hyvää! Olen onnekseni kuitenkin tutustunut useampaankin kunnolliseen ja järkevään mieheen aikuisen elämäni varrella, mutta ehkäpä yksikään mies ei kuitenkaan ole näyttänyt minulle mitä on epäitsekkyys. Se piirre on huutanut poissaoloaan niin miehissä kuin tavallaan itsessänikin. Minulla itsellänihän epäitsekkyys lähinnä on sellaista abstraktia pähkäilyä ääneen että mitä yhteiskunnassa kuuluisi tehdä ja plää plää. Konkreettisia tekoja minä en tee.
Voi olla että feministit haluavat kostaa sitä vanhaa miehistä sortoa mitä he kokevat naissukupuolen kokeneen, mutta tietenkin uhri on väärä, jos se on nykyajan mies joka ei enää ole vaimoaan pieksävä ja raiskaileva hirviö. Menneisyyteen on vaikea mennä sammuttelemaan noitarovioita, joilla kärysivät enemmistönä naiset...
Minkä tahansa asian ja aatteen voi viedä naurettavan pitkälle. Voi olla uusnatsi ja vihata tiettyjä etnisiä ryhmiä. Voi olla antinatsi ja vihata natseja ja kokea olevansa sitä kautta HYVÄ ihminen, mutta kun ajautuu aatteessaan tarpeeksi pitkälle fanaattisuuteen, alkaa kummasti muistuttaa vihansa kohdetta.
Siksi maltti olisi valttia, vaikka haluaisikin tunnustaa väriä. Pitäisi miettiä avoimesti ja rehellisesti MITKÄ ovat ne yllykkeet jotka minusta nyt tekevät sen ja sen ismin kannattajan. Syntyykö tarve siihen vihasta, kaunasta ja katkeruudesta, ja olisiko jokin muu keino purkaa noita kielteisiä tunteita?
Siksi, kun tunteet minua vievät, yritän kaikkeni että tiedostaisin edes älyllisesti että KAIKKI ME OLEMME IHMISIÄ. Ei ole siinä yksinomaan naista, ei miestä, ihmisyydessä. Ja vaikken perheihminen olekaan, niin kuitenkin perheen ja yhteisön kai olisi järkevintä ja terveintä olla se perusyksikkö maailmassa, ei omaa napaansa kaivelevan neuroottisen yhden yyper-yksilön...
...et kirjoittele / ajattele minun(kaan) mielestäni yhtään hassummin. Pohdiskelet asioita monelta kantilta.
Toin esille sen, että taidamme jäsentää paljon asioita kokemuksemme perustalta.
Jos on ollut paljon onnekas / lahjaksi saanut (kuten minä, hyvän kodin ja lähipiirin kasvattina), niin siitä näkökulmasta tuntuu joskus tosiaan varmaan erilaiselta, kuin elämän varjopuolia nähneenä.
Allekirjoitan täysin sen, että ihmisinä pitäisi ihmisiä pitää, pahassa ja hyvässä (ja mieluummin hyvässä).
Tasa-arvon ainut terve perusta on toisen ihmisen kunnioittaminen - ja kun kaikki olemme viallisia johonkin mittaan asti - myös sen hyvän näkeminen toisessa.
Arvostan kirjoituksiasi paljon - myös niitä, joista olen jonkin nyanssin suhteen eri mieltä. Nyt pitää mennä.
Foorumikirjoitukset ovat usein pelkkää lapsellista kiukuttelua, mutta antoisinta kuitenkin on kun varttuneet ihmiset pystyvät kohtaamaan sieltä omien katsomustensa takaa ja keskustelemaan asioista avoimesti... Ehkäpä siksi tämä maa ei makaa aivan toivottomassa jamassa vaikka aina löytyy niitä joiden mielestä on suurinpiirtein tuomiopäivä koittamassa heti huomenna. :P
..jaa että erilaisuus este... voi v..u kun joutuu
karvaperse laumoissa elämänsä pyöriin niin ei todellakaan halua naiseltaan sitä samaa vaan todellakin jotain päinvastasta... :)