Tänne synnytään ijäisitä elämää vaten,toisen palvelemiseen.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Jos kerran niin miksi ei useammin jos oppi ei mene kerralla perille?
Opetta on pyhähenki sen jälkeen kun on uudesti syntynyt ylhäältä ei jälleen syntymistä. On kuuliaisuudesta kiini kuten jeesuskin on kuuliainen isän tahdolle.
Kukin saa tahtoessaan uskoa sellaista uskoa, jollaisen uskonnon ovat kaltaisiltaan tavallisilta kanssaihmisiltä saaneet, eli sen mukaan millaiseksi kansanuskoksi kristinusko on ajan saatossa tullut. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin miten Jeesus opetti. Jeesus opetti jälleensyntymää.
Matteus 11:
7 Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: 13 Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, 14 ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. 15 Jolla on korvat, se kuulkoon!
* Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin miten Jeesus opetti. Jeesus opetti jälleensyntymää.* Joka ei synny uudesti ylähäältä vedestä ja hengestä ei pääse taivasten valtakuntaan ei opetanut jälleen syntymisetä on ihan eri asia.
Jeesuksen sanoja
Yksi maallinen elämä on järjetön ajatus, jos näissä asioissa ylipäätään saa käyttää myös järkeä?
Kuinka yhden lyhyen elämä perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen?
Miljoonat ihmiset poistuvat lapsina ja nuorina, jolloin ei kohtuudella voi vaatia minkäänlaista uskoa mihinkään.
Ei se oikeastaan ole järjetön ajatus. Se ei vain ole ehkä sinulle psykologisesti tyydyttävä. Se saattaa tuntua ahdistavalta tai tuhlaukselta tai mlltä hyvänsä. Mutta se ei vielä tee asiasta epätotta tai järjetöntä. Siis jos järkeä näissä asioissa saa käyttää. Joka on erittäin hyvä kysymys muuten...
Suhteessa mihin?
Monet elämät on joillekin aivan kauhistuttava ajatus. Se johtuu varmaan siitä, että nykyinen elämä koetaan raskaaksi. Ja onhan se tavallaan jakomielitautinen ajatus, että synnymme aina erilaisiksi persooniksi. Sukupuolikin vaihtuu ja mahtuu sinne joukkoon varmaan joku inhottavakin kohtalo. Ei siis mikään ihme, että tällakin palstalla on kirjoittajia, jotka eivät millään halua uskoa jälleensyntymisen mahdollisuuteen.
Ja onhan siellä joukossa niitä mukaviakin elämiä.
Ihimisen luomisen jälkeen,kun tapahtui lankeemus seurauset ovat sen mukaiset.
Sempä vuoksi Jumala lähetti oman poikansa tänne maailmaan pelastamaan ne jotaka uskovat häneen.
Kaikkihan eivät usko ne jota uskovat heitä sitten osoittelevat sormellaan.
Suhteessa ijankaikkiseesn elämään joka on kerran todellista ei kaikille vain pelastuneille jota antavat pelastaa itsensä tästä nurjasta maaimasta.
yksi vastaan moni
Luojan ollessa kaikki on myös ikävät asiat luojan.Koko kristillinen käsitys ja tulkinta biblestä on mieletön.
Suhteessa totuuteen, kenties. Jos etsii oikeasti vastausta näihin kysymyksiin. Jos taas lähtee siitä, että sen totuuden täytyy olla minua tyydyttävä vastaus, niin....No, silloin varmasti löytää juuri sellaisen vastauksen kuin haluaa. Eikös uskomuksissa ole aika usein kyse tästä?
Olet siis löytänyt totuuden, vau!
Olen täysin tyydyttynyt, kun sen vain minulle ja kaikille muillekin täällä kerrot. Eihän tässä olla muuta kuin sitä totuutta etsimässä, tyydytykset jääköön enemmänkin fyysiselle puolelle.
Kysymys on nyt kaiketi siitä, että etsiviä sieluja ei tyydytä se, mitä virallinen kirkko meille tarjoaa?
Mielestäni kirkon tehtävä olisi selvittää ja selventää asioita.
Ristiriitoja täynnä oleva instituutio on vaikeuksissa ja eikä ole ihme,,,sanoma on ristiriitainen ja epäuskottava.
Jos ymmärrämme Raamattua väärin, pitäisi olla jokin polku oikaista väärinkäsitykset?
kuulija1 ei taida kuitenkaan olla kuuleva1? Lukee nopeasti alkuperäisen puheena kohdan, sivuuttaa sen täysin ja siirtyykin puhumaan aivan toisesta kohdasta?
Tunne Itsesi on se juttu jolla voi tajuta hieman systeemejä psyykkeensä toiminnasta,maailman luonteesta jne.
Uskomukset eivät ole varman tiedon pohjalta,totuus on sanan perustvat tosiasia mitä on totuus Jeesusen sanat minä ole tie totuus ja elämä joka johtaa Jumalan tykö koska muuta tietä sinne ei ole olemassa.
>Kysymys on nyt kaiketi siitä, että etsiviä sieluja ei tyydytä se, mitä virallinen kirkko meille tarjoaa?< Se on paljolti totta kirkko saarnaa tämänpäivä tapahtumia mutta ei avaa hätäselle sielulle sitä ovea joka vie parannuskeen ja anteeksi antamukseen sitä kautta uuteen elälämään.
Missä on syntien tuomio on otava myös anteeksi antamuskin.
M. Eläjä.
>kuulija1 ei taida kuitenkaan olla kuuleva1?< riippu mistä vastaa kysymykseen.
Maan päällä on vain yksi elämä palstan otsikko näyttä olevan.
Täällä alkaa jo uusi elämä joka jatkuu ijankaikkisuudessa,ei sellaisena kuten on ollut,synnin tekemisessä.
"Olet siis löytänyt totuuden, vau!"
Vaikea nähdä, että olisi jokin yksi ja tietty totuus. Sellainen totuus joka selittäisi kaiken ja pätisi jokaisessa tilanteessa. Jokaisen ihmisen kohdalla. Eikö sellainen totuus edellyttäisi, että mikään ei koskaan muutu?
Voisi tietysti olla jokin "elävä" totuus, kenties... Jokin joka muuttuu tilanteesta toiseen. Nyt tämä on asioiden todellinen laita, kohta se on jotain muuta. Voisiko totuus olla tuollainen, jonkin ikuisen muuttumattoman sijaan? Tämä totuus kenties olisi jopa löydettävissä?
Tai onko jotain syytä olettaa, että totuus pitäisi pystyä kuvaamaan sanoilla? Eikö aika monessa uskonnossa oleteta juuri vastakkaista? Että se on koettava itse? Tai kuten zenissä sanotaan: Sanat ovat sormi, joka osoittaa kuuta. Vain tietämätön tuijottaa sormea.
Mitähän ristiriitaa tarkoitat?
Näyttäs olevan, että kyse on jonkinlaisesta "sitä saa mitä tilaa" tilanteesta. Kristitty kohtaa Jeesuksen, muslimi Mohammedin tai buddhalainen Buddhan. Joku uskonnoton kohtaa ehkä jonkin kauniin paikan ja siellä läheisiään. Kuolemanrajakokemukset ovat vahvistaneet tämän asian.
Joillakin on vielä negatiivinen kokemus, jossa hän joutui helvettiin. On myös tapauksia joissa joku on kujeillut esiintymällä vaikka piruna. Maailmankaikkeus on valtaisa kokonaisuus miljardeine galakseineen ja maan päällä tuskin tiedetään kaikkea sen elämänmuodoista ja "jossain kaukana tuolla" olevista uskomuksista, jotka ovat aika varmasti meille aika käsittämättömiä. Me ymmärrämme vain sitä mikä on tuttua tällä planeetalla.
Zeniläisyys on ihan kelpo tapa lähestyä totuutta. Sanat ja eri kielet lähestyvät asioita eri tavalla ja niihin on kätketty viisauksia, varsinkin tuhansia vuosia vanhat kielet. Suomenkieli on aika "köyhä" kieli, tosin aika hassu ja eriskummallinen. Joku tais keksiä tän juovuspäissään.
Raamatuntutkijat pitävät Raamatun tekstejä n.5% historialisesti totena, loput olisi keksitty?
Yksi esimerkki ...
Efes. (Paavali) 1:4 "Jumala on ennalta määrännyt meidät taivaaseen tai helvettiin. Mitkään ajatuksemme, sanamme tai tekomme eivät vaikuta tähän".
Jos ja kun tästä tulee tulkintavaikeuksia, pitäisi jollakin olla avaimet sanoa, mitä oikeasti tarkoitetaan?
>Näyttäs olevan, että kyse on jonkinlaisesta "sitä saa mitä tilaa<
Ei meen sillä systeemillä kaikki kerran joutuvat sama istuimen eteen vastaamaa mitä ovat jättäneet tekemättä.
Puhutaanko samasta kohdasta?
4 Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. 5 Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.
Tuossa en näe mitään ristiriitaa
En nimittäin tuota sinun käännöstä muualta kuin vapaa-ajattelijoiden sivuilta. Jostainhan se varmaan on peräisin, tietysti...
Vaparit vähän tulkitsevat....
Kommentti koskee kohtia Jeesuksen sanoja 19.11.2014 16:42 ja kuulija1 20.11.2014 08:51.
Jeesuksen sanoja kirjoittaa tietystä Raamatun kohdasta, jossa Jeesus puhuu Johanneksesta Eliaana. Vastauksessaan kuulija1 sivuuttaa esitetyn kohdan täysin ja puhuu sen sijaan ylhäältä syntymisestä, joka on eri asia kuin jälleensyntymä eikä siten edes liity aiheeseen.
Elia oli Jumalan lähettävä profeetta israelin kansalle joa palve baalin jumalia,rangasituksen ilmoittamisesta kansalle sulki taivaan ettei satanut kolmeen vuoteen.
Kyllä, tai en katsonut Raamatusta suoraan.
Kuitenkin Raamatun kohtia pitää melkein aina tulkita, ja näitä tulkintoja sitten riittää.
Sinä ehkä väität, ettei Raamatussa ole ristiriitoja, hyvä niin jos pystyy rehellisesti näin sanomaan.
Ei, en suinkaan väitä niin. Raamatussa on paljon hyvää ja oppimisen arvoista, mutta en pidä mitenkään sitä erityisessä asemassa.
Itse ajattelen, että kaikkia sanoja tai lauseita väistämättä joutuu tulkitsemaan. Ihan puhtaasti sen takia, että sana on symboli, joka viittaa johonkin muuhun. Kuten sana "kissa" viittaa johonkin elävään olentoon. Eikä sanojen merkitys tässä suhteessa ole mitenkään lukkoonlyöty asia. Eri aikoina ja eri ihmisille tietty sana merkitsee eri asiaa ja saa aikaan erilaisia mielleyhtymiä, tai tulkintoja. Tämä on minusta aika luonnollista.
Tai jos puhuu uskonnoista, niin valtaosa niistä viittaa johonkin tiettyyn kokemukseen tai tapaan olla ihmisenä. Sen kokemuksen selittämiseksi on sitten kehitelty teorioita, sanoja, kuvaamaan sitä kokemusta ja eri tapoja miten siihen kokemukseen tai tilaan voi päästä.
Mutta se, että keskittyy pelkästään niihin teorioihin ja unohtaa sen itse kokemuksen, ei johda mihinkään. Silloin pyörii abstraktioissa ja selityksissä, joita voi loputtomasti pyöritellä ja käännellä, pääsemättä koskaan mihinkään. Teoria on väline, ei päämäärä.
Materialismi on sitä, että arvostaa aineellisia asioita ja keräilee niitä jostain syystä itselleen. Arvelee niillä olevan merkitystä ja nauttii niiistä. Elää materian keskellä.
Henkinen materialismi on vastaava ilmiö. Siinä ihminen keräilee eri teorioita, sovittelee niitä keskenään ja yrittää löytää itselleen sen kaikkein loogisimman. Sen, jonka itse kokee merkitykselliseksi. Elää ideoitten keskellä.
Molemmat johtavat samaan lopputulokseen. Epätietoisuuteen ja turhautumiseen, kärsimykseen.
Ihminen on kyllä elämissään aiheesta ymmällään, sitä enemmän mitä enemmän kyselee.
Tässä pätee kai hokema tieto lisää tuskaa ja tai tiedon tarve omalle itselle....lisää tuskaa.
Etsimisessä on puolensa, ainakin tajuaa jotenkin, ettei tietoa tule ulkopuolelta...ei ainakaan itselle.
Aika vaikeaa on oivaltaa ihmisen roolia, siis evoluution kannalta ajatellen...toisaalta siinä voisi piillä ajatus?
Hyvin nuori sielu ja vastaavasti alkeellinen ihmisapina? Eli kehityskulku.
En oikein tajua, onko tällä mitään merkitystä, siis fyysinen kehitys ja 'sielun kehitys'?
Se on hyvä kysymys. Oletko ajatellut koskaan keskittyä itse kysymykseen? Joskus se auttaa löytämään vastauksia...Kysymyshän ei nouse tyhjästä, vaan jostain tarpeesta löytää vastaus. Tai jos esität tuollaisen kysymyksen, niin miksi? Miksi sinusta olisi ehdottaman tärkeää löytää siihen vastaus? Rehellisesti?
Oikeastaan itseäni suurin jumittava kysymys on ollut, miksi me olemme täällä?
Eli tässä vaiheessa olen sulkenut pois Jumalan olemattomuuden, mutta miksi maallinen(set) elämät?
Toisaalta tiede julistaa evoluution merkitystä, mikä tietysti on kiistaton...mutta joku sovite pitää olla evoluutiokehityksen ja henkisen kehityksen välillä?
Miksi olemme täällä?
Sinulla on kolme vaihtoehtoa lähestyä tuota kysymystä.
Ensimmäinen on naturalistinen. Jokaisella asialla on syy, se on siis syntynyt jostain. Tämä päättyy loputtomaan syy- ja seurausketjuun. Ensimmäinen syy katoaa toistaiseksi ajan hämärään eli universumin syntyyn.
Toinen on jumalallinen. Jokaisella asialla on syy, paitsi yhdellä, joka on ikuinen. Tämä lopettaa syy- ja seurausketjun pysäyttämällä kyselemisen mielivaltaiseen paikkaan. Mutta samalla se päätyy mielivaltaiseen uskomukseen alkuperäisestä syystä. Eli emme voi edes teoriassa varmistaa, mikä aiheutti tai miksi jokin olento päättii luoda tällaisen maailman. Se on siis aina puhtaan uskomuksen (tai arvailun) varassa. Joko hyväksyt sen tai et.
Kolmas on se, että elämälle ei ole syytä. Tämä on idän uskontojen näkemys Niissä katsotaan, että olemassaolo on syklinen. Siksi ajatus ensimmäisestä syystä ei ole toimiva lainkaan. Kukaan ei luonut koskaan mitään, mitään erityistä yhtä syytä ei ole, eikä mitään alkua ole siis löydettävissä. Koko ajatus ensimmäisestä syystä on näissä vain ihmismielen tuotos, eikä perustu mihinkään todelliseen. Kuvitelmaan siitä, että jokin tai joku tämän maailman ulko- tai sisäpuolella on aiheuttanut tämän tilanteen.
Näissä uskonnoissa kysymys: miksi me olemme täällä -se on turha. Me olemme täällä, koska tämänkaltainen maailma tuottaa kaltaisiamme olentoja. Kysymys noissa on enemmän siitä, onko mahdollista vapautua tästä syklisestä kierrosta -syntymästä ja kuolemasta. Siis lopettaa kärsimys.
Kysymys on tuosta näkökulmasta siis väärin asetettu, siihen ei tarvita vastausta. Se ei ole heille edes tärkeää..
Aivan, vastaus on me olemme täällä, koska me olemme täällä.
Meidän on vaikea kuvitella tilanne, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan, koska olemme tottuneet siihen, että kaikella on alkunsa ja loppunsa.
Itselläni on aina välillä voimakas kokemus siitä, että tämän olen jo kokenut aiemminkin. Kvanttifysiikan mukaan ajassa matkustaminen on täysin mahdollista.
Yksi mielekäs vaihtoehto voisi olla myös tämän kaiken näkeminen eräänlaisena pelinä, jossa kerätään pisteitä ja noustaan tasoja, siis erittäin monimutkaisena roolipelinä. Ei ihme, että monia kiehtoo tietokoneroolipelit, jotka ovat alkeellinen malli siitä, mistä tässä kaikessa saattaisi olla kysymys. Miltähän nämä pelit näyttävät 100 vuoden päästä?
Itsensä kehittäminen on kaiken mielekkyyden ja viihtymisen perusta.
Tavallaan em. hindulaisuus on eräänlainen roolipeli. Jokainen näyttelee yhtä osaa Brahmanista, maailman ykseydestä. Roistolla on rooli, pyhimyksellä on rooli. Kaikki kuuluvat samaan näytelmään. Keräämällä hyviä tekoja, viisautta jne. on mahdolista muokata seuraavaa rooliaan paremmaksi ja tai oivaltaa olevansa pelissä ja vapautua siitä. Jonkinlainen jättimäinen näytelmä tai kosminen hiukkasten tanssi, hmm....
Ideana tuo on mielenkiintoinen. Henk.koht haluaisin nähdä, miltä elokuvat näyttävät tuolloin...
"Oikeastaan itseäni suurin jumittava kysymys on ollut, miksi me olemme täällä?"
Sujuuko sinulta videoiden katselu englanniksi? Tiedossani on pari sellaista englanninkielistä videota, joissa tarkoitusasiaa sivutaan. Ei siellä mitään vastauksia anneta, mutta selvästi kuitenkin kerrotaan elämien tarkoituksen olemassaolo, nähden perspektiivistä jolloin ruumis on kuollut ja tarkoituksen olemassaolo selviää.
- Sarcissonin maininnasta siitä, että idän uskonnoissa tarkoituksia ei olisi, ajattelen niin, että olemassaolo itse tietysti vain on, kun ei voi olla olemattakaan. Mutta miksi olemme "täällä", siis maan päällä, sille varmaan on tarkoituksia, ja monia, jokaiselle omanlaisensa. Ja siksi ehkä niissä uskonnoissa ei pyritä antamaankaan muuta tarkoitusta kuin vapautuminen, joka on yleispätevä lopullinen päämäärä. Pienemmät henkilökohtaiset tarkoitukset vaihtelevat ja niistä on ehkä turha sanoa mitään itse uskonnon puitteissa.
Tai sitten sinä vain luulet noin. Tosiasiassa ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että tuo pitäisi paikkansa.
https://www.youtube.com/watch?v=8tNLvNOu9Mw
Well, you can stake that claim,
Good work is the key to good fortune
Winners take that praise
Losers seldom take that blame
If they don't take that game
And sometimes the winner takes nothing
We draw our own designs
But fortune has to make that frame
We go out in the world and take our chances
Fate is just the weight of circumstances
That's the way that lady luck dances
Roll the bones
Why are we here?
Because we're here
Roll the bones
Why does it happen?
Because it happens
Roll the bones
Hyvässä musassa on paljon viisauksia.
Muistetaan, että kehitys on usein tuskallista, mutta palkinto on sitten sen arvoinen. Tämän valossa me suorastaan iloitsemme kuolemamme jälkeen siitä, että jouduimme kärsimään ja haluamme jatkaa kärsimystä saavuttaaksemme vieläkin suurempia palkintoja. Jokainen meistä on oman elämänsä kultamitalisti!
Nimenomaan 'miksi' fyysisyys, jos lähteemme on 'henkisillä' tasoilla oleva Jumaluus?
Uskon, että asian pohtimista vaikeuttaa se, että Raamatun 'fyysinen' jumalakuva sotkee asioita mielissä.
Sitten on tämä näkemys, että sielumme 'kokee' asioita jotka tallennetaan. Missään henkisyyden tasoilla ei tietenkään ole tällaista mahdollisuutta.
Asian pohtimista vaikeuttaa se, että teet tarkan pesäeron henkisen ja fyysisen välille. Sielun ja ruumiin välille. Ajattelet, että ne ovat kaksi eri asiaa. Jos ottaa vaikka jälleensyntymän (ei siis tuollaisen sielunvaelluksen) esimerkiksi? Tämä on yksi idän tulkinta muuten...
Siinä mentaalinen energia manifestoituu, eli saa hetkellisen olemuksen, fyysisenä ruumiina. Ruumis ei ole erillinen energiasta, vain sen yksi ilmenemismuoto. Samalla tavoin kuin maailmankaikkeudessa oleva energia muuttuu hetkellisesti materiaksi, hiukkasiksi tai aalloiksi. Ei voida sanoa, että energia ja materia ovat täysin eri asia, mutta eivät myöskään täsmälleen sama. Sama juttu, eri paketti.
Kun materiaa ylläpitävät voimat lakkaavat -kuten väistämättä käy, energia muuttuu joksikin muuksi. Ihminen kuolee, mutta mentaalinen energia manifestoituu sen jälkeen toisella tavalla. Joko ihmisenä tai muuna elämänä. Teot tietysti seuraavat mukana, koska ne vaikuttavat siihen energiaan ja sen olemukseen. Aivan kuin teot vaikuttavat muiden energiaan.
Tämän takana on pakonomainen tarve jatkaa olemassaoloaan yksilönä.. Tämä kiertokulku jatkuu ikuisesti, kunnes ihminen omilla toimillaan vapautuu siitä.
Oleminen ihmisenä on poikkeuksellista ja hyvä tuuri, sillä vain ihmisenä on mahdollisuus vapautua tästä kierrosta.
Ruumis ja sielu eivät ole eri asia, vaan saman asian eri ilmentymä. Sielu on tämän energian muoto tilassa ilman materiaa, ruumis taas on sielun muuttumista materiaksi.
Noin siis ajatuksena ilmaan...
Jos sitten haluat jonkinlaisen jumaluuden vielä mukaan, niin helpoin tapa ajatella jumalaa on ajatella se tuon energia alkuperäiseksi lähteeksi.
Sinä olet sen lähteen heijastamaa säteilyä, joka on aikojen kulussa unohtanut alkuperänsä. Alkanut kuvitella kaiken keskellä olevansa erillinen yksilö ja itsestään olemassa.
Tutkimalla itseään ja oivaltamalla syvällisesti alkuperänsä, ihminen oivaltaa että mitään yksilöä ja erillisyyttä ei koskaan ole ollut. Se on illuusio.
Ja näin ihminen vapautuu syntymästä ja kuolemasta, ja palaa alkuperäiseen yhteyteen jumalan kanssa. Tai jos haluaa, niin sulautuu takaisin jumalaan ja on sen jälkeen kaikki.
Näinhän olen yrittänyt ajatella, siis että fyysisessä kierrossa olemme yksilöitä kokemassa asioita ja suorittamassa karmaa?
Automaattisesti herää kysymys, miksi ja mikä tarkoitus, ellei se ole edelliset syyt?
Jossain on ollut maininta siitä, että 'kaikkitietävä' ei voi olla kaikkitietävä, ellei juuri nämä yksilösielut ole kokemuksia keräämässä?
Mutta karman suorittaminen ei voi olla rankaistus mistään, jos ja kun me olemme tänne saatetut pelkästä 'hyvyydestä'?
Kovin kristinuskon pohjalta ponnistat? Jos on erillinen maailmankaikkeuden luoja, niin hänellä on omat, tuntemattomat motiivinsa. Joista meillä ei ole tietoa, paitsi jos hyväksyt Raamatun (tai muun) tulkinnat. Kuten sanottu, joko hyväksyt ne tai et.
Karmahan ei ole rangaistus mistään, se on yksinkertaisesti tekojen seuraus. Se ei ole ennaltamäärätty tehtävä tai jotain joka pitää sovittaa. Se on se mitä teet, tunnet ja ajattelet. Ne kaikki vaikuttavat siihen mitä tapahtuu ja mitä tapahtuu sinulle vastavuoroisesti. Ketjureaktio siis.
Eli se on edelliset syyt, kuten sanot. Se mitä teet tällä hetkellä, on seurausta siitä mitä teit äsken. Teolla on tietty voima vaikuttaa. Joskus se vaikuttaa vain lyhyen aikaa, joskus se kestää kauan ja tulee vastaan uudestaan ja uudestaan.
Myös muiden vaikutus pitää ottaa huomioon,maailma ei ole sinun.
Erillisyydessähän juuri nyt olemme,me olemme luoneet itsellemme vankilan,tai meidät on tänne heitetty.
En usko, että kovinkaan moni luterilaispappi jakaisi kanssani näkemyksiä?
Eikä Raamatun opin fyysinen jumalakuva oikein sovi minulle, mutta siitäpä kuitenkin useimmat mielikuvat jumalasta ponnistavat?
Vähän vaikea nähdä, mikä se sinun varsinainen näkemyksesi jumalasta tai maailmasta oikein on?
Etkö tosiaan ole saanut minkäänlaista kuvaa, olenhan kuitenkin sentään yrittänyt perusasioita selventää kohdaltani.
Eihän se ole helppoa ulkopuolisille tehdä selväksi aivoituksia omasta pääkopasta, ellei tosiaan saarnaa sitä alakoulusta pitäen opetettua kuvaa Jumalasta.
Sanotaan näin, että uskon nyt jälleensyntymiin...sekin sinällään on jo iso juttu.
Mitä kaikkia eri vaiheita käydään tässä lävitse...siis syntymien välillä?
Kaikista ratkaisevinta kuitenkin on tästä pyörästä irtaantuminen ja Siitä on varsinaisesti kysymys, sen lisäksi Miksi yleensä olemme tässä pyörässä?
Minua ei jaksa tyydyttää Raamatun paratiisista karkoitus, ellei siinä sitten ole
jokin tulkintajuttu kysymyksessä?
Kuinkahan tämä ikuisuusmaailma sinulle aukenee?
Buddha kertoi miehestä, jota oli ammuttu myrkytetyllä nuolella. Hän ei antanut vetää sitä irti vaan vaati, että hänelle kerrotaan kaikki yksityiskohdat nuolesta ja sen ampujasta. Näitä vastauksia odottaessa hän kuoli. Tuo Miksi-kysymys on minusta oire samasta asiasta...
Toinen juttu, että tuo ongelma nousee tietynlaisista perususkomuksista. Ilmeisesti uskot, että maailma on luotu? On olemassa ikuinen, meistä erillinen jumala?
Täällä on puhuttu 'ajattomasta elämästä', ei koskaan syntynyt, eikä koskaan kuole ja johon voi vain viitata?
Tällainen sanoilla ilmaistu asia lienee ainoa 'totuus'?
Tästä lähtökohdasta on melko mahdotonta järkeillä että 'miksi' olemme täällä kiertämässä kehää?
Tämä asia, johon ei sitten ole vastausta olemassa ja tila vain on?
Ei se suinkaan ainoa totuus ole, mutta joidenkin näkemys asiasta. Tuo ilmaisu ajattomasta elämästä tulee yleensä New Agen puolelta, jossa miksataan eri näkemyksiä usein aika surutta.
Mutta jos ajatellaan, että olemassaololla tai tuolla kierrolla ei ole alkua, niin kaikki vastaukset ovat keinotekoisia. Silloin asetetaan keinotekoinen raja johonkin kohtaan ja sanotaan, että tässä on alku ja tässä on syy. Mutta se on mielivaltaista.
Toinen juttu on, että se kysymys lähtee siis tietyistä oletuksista. Jos ottaa vaikka kysymyksen jälleensyntymästä. Useimmiten ihmiset kysyvät, mikä osa minusta syntyy uudestaan. Se kysymys olettaa, että ihmisellä on jonkinlainen sielu. Jos taas ajattelemme, että tärkeintä on päästä eroon tästä kierrosta, se on väärä kysymys. Tärkeämpi kysymys olisi: miksi ihminen syntyy uudestaan? Eli miten siitä voi vapautua.
Ja tähän voi vastata. Ei siihen, mistä kaikki sai alkunsa, koska se kysymys olettaa, että tällä kaikella oli alku ja oli todella joskus toinen tila, jossa asiat eivät näin olleet. Mikä sekin on olettamus.
Oivallus siitä, mikä on fyysisten elämien tarkoitus on hedelmällinen, koska siinä on siemen korkeampiin oivalluksiin, näin uskon.
Yksinkertaisempia esityksiä on tämä kokemuksien tarve fyysisyydessä, eli miljoonat sielut ovat tallettaneet kokemuksensa muistiin.
Tässä mallissa on tietenkin Jumala, johon 'voi vain viitata' ja joka on kaikkitietävä.
Ollakseen kaikkitietävä, pitää myös omata kokemuksellisesti kaikki mahdollinen ja tässä on 'sielu' työkaluna keräämässä näitä.
Joten meillä on sielu, joka materiallisena seuraa meitä elämien kierrossa mukana, kunnes sitä ei enää tarvita.
Eli toisaalta karma on se, joka hallitsee fyysistä olemista, ei Jumala, koska jumaluus on siellä 'mihin ei voida muuta kuin viitata', sanat eivät riitä.
Tässä yksi käytetty malli syistä, miksi olemme täällä?
Elämä on ikuista! Eikä se ala syntymästä eikä lopu kuolemaan. Tämäkin elämän jakso on vain kuin yksi helmi ikuisuuden kudelmassa...ehkä joskus olemme "tehneet tehtävämme" ja saavuttaneet sen, minkä halusimmekin saavuttaa. Kaikki eivät vain ole ymmärtäneet edes Jeshuan sanomaa...
Ruumiilinen elämä on rajallista,hengen elämä on ikuista jos on Jeesusen oma muussa tapausessa on ijankaikkinen ero hänen kirkkaudestaan.
Niin voi kuvitella,mutta miksi kohdistaa tietoisuus johonkin taruolentoon vaikka hyvyys ja rakkaus on juuri kaikille hengessä?
Voi tuossa ajatella ja toimia niinkin, että kohdistaa tietoisuuden henkeen tarvitsematta millään lailla ajatella, että Jeesus on taruolento. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita.
Jeesusen taru olento se hän hänen halvekesimistaan suoriteusta pelastus työstään.