Kiitollisuushaaste
Muutama viikko sitten rakas ystäväni haastoi minut facebookissa leviävään kiitollisuus -haasteeseen. Piti miettiä joka päivä viisi tärkeintä kiitollisuuden aihetta. Olen niin laiska tuossa sosiaalisen median käytössä, että listaaminen tyrehtyi jo muutaman päivän kuluttua. Huomasin kuitenkin, että tehtävä vaikutti ajatteluuni. Kun ensin oli vaivalloista miettiä kiitollisuuteni kohteita, alkoi muutaman päivän päästä aiheita olla liiankin kanssa. Tuli mieleeni lapsuuden kiiltokuvakirjaan kirjoitettu lause:” Katso aurinkoon, niin et voi nähdä varjoa, joka on takanasi.”
Tuntuuko kiitollisuudesta puhuminen kaukaa haetulta tässä epävarmuuden, pahoinvoinnin ja epäoikeudenmukaisuuden maailmassa? Tutkimusten valossa kuitenkin kiitollinen mieli tekee meistä onnellisempia ja myös terveempiä. Kyynikko voi sanoa, että on helppoa olla kiitollinen kun asiat on hyvin. Kyse on kuitenkin ihmisen kokonaisvaltaisesta elämänasenteesta. Länsimainen kasvatusideologia painottaa kriittisyyteen kasvua. Tieteellinen maailmankuva on otettu arkielämässäkin kaiken koetun ja eletyn kriittisen tarkastelun ja vertailun pohjaksi. Elämä ei kuitenkaan ole tutkimusprojekti tai -hanke. Kriittisyyskasvatus perustuu aina vertailuun. Se johtaa yleensä tyytymättömyyteen ja kateuteen. Aina jollakin on paremmin kuin minulla. Entäpä jos kriittisyyskasvatuksen oheen pitäisi aloittaa myös kiitollisuuskasvatus? Lapsuudesta alkaen opetettaisiin näkemään myös se hyvä, jolla Jumala meidät ympäröi.
http://sley.fi/sanansaattaja/kolumni/mista-kiittaisin
Muutama viikko sitten rakas ystäväni haastoi minut facebookissa leviävään kiitollisuus -haasteeseen. Piti miettiä joka päivä viisi tärkeintä kiitollisuuden aihetta. Olen niin laiska tuossa sosiaalisen median käytössä, että listaaminen tyrehtyi jo muutaman päivän kuluttua. Huomasin kuitenkin, että tehtävä vaikutti ajatteluuni. Kun ensin oli vaivalloista miettiä kiitollisuuteni kohteita, alkoi muutaman päivän päästä aiheita olla liiankin kanssa. Tuli mieleeni lapsuuden kiiltokuvakirjaan kirjoitettu lause:” Katso aurinkoon, niin et voi nähdä varjoa, joka on takanasi.”
Tuntuuko kiitollisuudesta puhuminen kaukaa haetulta tässä epävarmuuden, pahoinvoinnin ja epäoikeudenmukaisuuden maailmassa? Tutkimusten valossa kuitenkin kiitollinen mieli tekee meistä onnellisempia ja myös terveempiä. Kyynikko voi sanoa, että on helppoa olla kiitollinen kun asiat on hyvin. Kyse on kuitenkin ihmisen kokonaisvaltaisesta elämänasenteesta. Länsimainen kasvatusideologia painottaa kriittisyyteen kasvua. Tieteellinen maailmankuva on otettu arkielämässäkin kaiken koetun ja eletyn kriittisen tarkastelun ja vertailun pohjaksi. Elämä ei kuitenkaan ole tutkimusprojekti tai -hanke. Kriittisyyskasvatus perustuu aina vertailuun. Se johtaa yleensä tyytymättömyyteen ja kateuteen. Aina jollakin on paremmin kuin minulla. Entäpä jos kriittisyyskasvatuksen oheen pitäisi aloittaa myös kiitollisuuskasvatus? Lapsuudesta alkaen opetettaisiin näkemään myös se hyvä, jolla Jumala meidät ympäröi.
http://sley.fi/sanansaattaja/kolumni/mista-kiittaisin
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todellinen haaste onkin - kiittäminen.
Kiitä Herraa joka tilassa.
Onko aihetta kiittää?
Tuosta juuri.
¨¨¨¨¨¨
"Lapsuudesta alkaen opetettaisiin näkemään myös se hyvä, jolla Jumala meidät ympäröi."
Siinäpä kukaties se suurin maallinen kiitollisuudenaihe, kun elettiin -50-luvun pula-aikaa ja koulussakin kaikki olivat materialistisesti samalla viivalla. Tärkeintä oppia olikin raamatun mukaisesti; kun oli koti , ruoka ja vaatteet. Palelihan ne jalat pitkällä koulumatkalla joskus, mutta ymmärsi nopeasti seurata säätä ja etsiä sen mukaan lämmintä - ei näöllä niin väliä. Lapsuus oli onnellinen sisarusten ja suvun keskellä ja tärkeintä oli äidin lähellä olo - välillä ulkona ja taas sisällä. Rakkaus oli kaiken A ja O. Kateudesta ei todellakaan ymmärretty, koska huolenpito toisistamme oli itsestäänselvyys - isommat pienemmistään. Se oli voimaannuttavaa samalla, kun tunsi itsensä tarpeelliseksi.
Vaikka muistot ylikultaantuisivatkin näin vanhempana, niin kiitosaihe on suuri kuitenkin.
Minäkin muistan 50- luvun, sen lopulla menin kouluun. Muodista ja shoppailusta ei puhunut kukaan. Ei sellaisia turhuuksia maalla vallankaan arvostettu.
Siitäkin pitäisi kiittää, sillä turhuuden turhuus kaikki tää.