Suomen suurin syöpä koko sodanjälkeisessä historiassa on ollut suppea mutta suurta mielipidevaikuttamisen valtaa hamuava ns. kulttuurimarxilainen väki. Tämä noin parista tuhannesta kulttuuri-,tiede- ja mediapersoonasta koostuva "tiedostava etujoukko" pyrkii kaikin mahdollisin tavoin marxilaisuuden toteuttamiseen Suomessa - ei luokkasodan doktriinin kautta, vaan tuhoamalla kaikki vakaan yhteiskunnnan instituutiot joista perheinstituutio, kirkko, koulu ja armeija ovat tärkeimmät. Näistä ehdottomasti tärkein on perheinstituution romuttaminen. Tämä onnistuu siten että kultuurimarxilaiset taukoamatta lyövät propagandarumpua siitä kuinka heteroparisuhde, eteenkin avioliitto, olisi yhtä helvettiä kun taas homo- ja lesbosuhteet ovat - ah niin ihana, avarakatseisuutta lisäävä valinta.
Tämä sopii oikein hyvin muutenkin kulttuurimarxilaisille sillä tätä kautta yhteiskunnan kontrolli lapsiin lisääntyy. Näin lapset siirtyvät DDR-tyyliseen yhteiskunnalliseen ohjaukseen. Kulttuurimarxilaisillehan autonominen perheinstituutio, vanhempineen ja lapsineen on uhka. Se kun opettaa lapsen olemaan vastuussa itsestään jo pienestä pitäen. Sen sijaan kulttuurimarxilainen haluaa että lapsi oppisi jo pienestä pitäen olemaan riippuvainen yhteiskunnasta.
Tämä sopii oikein hyvin muutenkin kulttuurimarxilaisille sillä tätä kautta yhteiskunnan kontrolli lapsiin lisääntyy. Näin lapset siirtyvät DDR-tyyliseen yhteiskunnalliseen ohjaukseen. Kulttuurimarxilaisillehan autonominen perheinstituutio, vanhempineen ja lapsineen on uhka. Se kun opettaa lapsen olemaan vastuussa itsestään jo pienestä pitäen. Sen sijaan kulttuurimarxilainen haluaa että lapsi oppisi jo pienestä pitäen olemaan riippuvainen yhteiskunnasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huostaanottobisnekset pitäisi tutkia tarkemmin, taustat, mitä lapsille oikeasti tapahtuu, jne.. Tämä on kulttuurimarxismia, että kansalaiset redusoidaan rahanteon välikappaleiksi. YLE kirjoitti aikanaan asiasta ansiokkaasti:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lasten_huostaanotoista_tuli_bisnesta_81551.html
.."Mitä enemmän lasten sijoitushoidosta siirtyy markkinoiden armoille, sitä vaikeammin hallittavaksi lastensuojelu tulee", toteaa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson.
Yksityisten lastenkotien määrä on kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut, kun kunnat ovat varoneet rakentamasta omia laitoksia.
Kunnat ostavat keskimäärin noin kolmanneksen sosiaalitoimen palveluista yksityisiltä, mutta lasten ja nuorten laitos- ja perhekodeissa annetuista hoitopäivistä lähes 70 prosenttia..."
Lastensuojelupäätökset tehdään paikallisissa kuntien lautakunnissa. Siellä päätökset tehdään ensinnäkin sen mukaan, onko lapsen vanhemmat lautakunnan päättäjien henk.koht. tuttuja tai siutten kuuluvatko lapsten vanhemmat "oikeaan" seurakuntaan.
Jos ei, niin sitten varmistetaan oman tai lähikunnan sijoituskodin tai sijoituslaitoksen bisnekset. Kontrolloimattomat valtionavut sijoituslapsesta ovat niille 40.000 - 100.000 euroa per lapsi per vuosi.
Kaiken lisäksi lasten huostaanottobisnes on suurelta osin kunkin alueen omien uskovaisten käsissä, ja vääräuskoisten lapsilla ei ole niin väliä, mihin heidät upotetaan, kunhan uskonveljien ja puoluetoverien bisnes kukoistaa.
Niin yksinkertaista se on tosielämässä.
Raha ja valta ja ikiaikaiset sukuoikeudet paikkakunnalla ratkaisevat. Köyhät ja valtapiirien suhteita vailla olevat älykkäät lapset elimoidaan kilpailussa etuoikeutettujen sukujen jälkikasvun urakehitystä uhkaamasta.
Syy suuriin huostaanottoihin on valtion kontrolloimaton rahanjako huostaanottoihin todellisesta tarpeesta riippumatta ja valtionapuhakemusten tosiseikkojen vastaisista perusteista riipumatta.
Näin se menee kun kukaan ei ole enää vastuusta mistään. Köyhän lapsi on kunnan paras bisnes.
Koulu ja armeija pitääkin romuuttaa, .mutta perhe hyvä ja kirkko mutta se pitää olla ei valtion ja hajanaisempi ja lahkoisempi