Kuinka monia asioita voimmekaan oppia Raamattuun talletettujen Jumalan ihmisten elämänkokemusten avulla. Eräs hieno opetus sisältyy Joosefin antamiin poikiensa nimiin. Ennen nälkävuosien tuloa hänelle syntyi kaksi poikaa. Esikoisen nimeen liittyy opetus: "Jumala on saattanut minut unhottamaan kaikki vaivani ja isäni kodin" (1 Moos 41:51, KR38). Toisen pojan nimi taas halua julistaa: "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa" (41:52).
Näiden nimien kautta Joosef opettaa meitä ensinnäkin siihen, että opimme ottamaan kaikki elämme kohtalot ja vaivat Jumalan kädestä. Jumala sallii tämä tapahtua. Jumala toimii tällä tuskaisella tavalla kohdallani. Itse voimme kokea olevamme Jumalan unohtamia. Sen kokemiseen Joosefilla olisi ollut syytä elämänsä karuina oppivuosina. Veljien viha, murhanhimo ja orjaksi myynti, itse orjuus ja vuosia kestänyt vankeus kai ilman muuta osoittivat hänelle, ettei Jumala pitänyt hänestä huolta eikä varjellut. Pettymystensä keskellä hän ei kuitenkaan ajautunut katkeruuden valtaan eikä menettänyt uskoaan Jumalaan.
Synnin viettelykset Joosef torjui sanomalla: "Kuinka rikkoisin Jumalaa vastaan" (1 Moos 39:9). Kun häntä kehuttiin, hän vain vastasi: "Unien selitykset ovat Jumalan" (40:8). Ja toisen kerran: "Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen" (41:15, KR92). Hänen elämänsä keskuksena ei ollut hänen kovan kohtalonsa keskellä hän itse ja omien tarpeitten tyydyttäminen, vaan usko Jumalaan, joka antaa, mitä hyväksi näkee antaa.
Aikanaan pahimmatkin vaivat voivat mennä ohitse. "Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy" (Jes 30:20). Ulkonainenkin elämä voi helpottua. Silloin on kurjaa, jos jäämme sisimmässämme menneitten ahdistusten vangiksi.
Joka kerta, kun kodissa kaikui nimi Manasse, se muistutti isälle tärkeää asiaa: "Jumala on saattanut minut unhottamaan kaikki vaivani". Mennyt on mennyttä ja sitä ei voi jälkeenpäin muuttaa toiseksi. Minun on osattava oikein irtaantua ja luopua jopa lapsuuden kodista ja kaikista sen siteistä. Se on ollut se elämän osa, jonka Jumala on nähnyt hyväksi antaa. Hän haluaa minun elävän aidosti nykyhetkeä ja rohkeasti katsovan tulevaisuuteen.
Suhteessa menneisiin ahdistuksiin ja kärsimyksiin ainoa oikea asenne ei ole vain unohtaminen. Jokainen kohtaamamme kärsimys ja kaikenlainen ahdistus elämässämme on samalle myös meille henkilökohtainen haaste. Se on kutsu kantaa hedelmää - oppia jotain - tulla entistä viisaammaksi ja hyödyllisemmäksi palvellessamme toisia. "Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme" (Hepr 12:10).
Voimme tietysti ivallisesti hymähtää väitteelle, että kärsimykset jalostavat. Mutta se ei tee tyhjäksi sitä, että näin suurenmoisesti voi todella tapahtua. Kyllä tämäkin Jumalan sana on tarkoitettu toteutuvaksi meidän kunkin kohdalla: "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa". Sen hedelmän poimikoon Herra ja lähimmäiseni, en minä itse!
Peltola
Näiden nimien kautta Joosef opettaa meitä ensinnäkin siihen, että opimme ottamaan kaikki elämme kohtalot ja vaivat Jumalan kädestä. Jumala sallii tämä tapahtua. Jumala toimii tällä tuskaisella tavalla kohdallani. Itse voimme kokea olevamme Jumalan unohtamia. Sen kokemiseen Joosefilla olisi ollut syytä elämänsä karuina oppivuosina. Veljien viha, murhanhimo ja orjaksi myynti, itse orjuus ja vuosia kestänyt vankeus kai ilman muuta osoittivat hänelle, ettei Jumala pitänyt hänestä huolta eikä varjellut. Pettymystensä keskellä hän ei kuitenkaan ajautunut katkeruuden valtaan eikä menettänyt uskoaan Jumalaan.
Synnin viettelykset Joosef torjui sanomalla: "Kuinka rikkoisin Jumalaa vastaan" (1 Moos 39:9). Kun häntä kehuttiin, hän vain vastasi: "Unien selitykset ovat Jumalan" (40:8). Ja toisen kerran: "Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen" (41:15, KR92). Hänen elämänsä keskuksena ei ollut hänen kovan kohtalonsa keskellä hän itse ja omien tarpeitten tyydyttäminen, vaan usko Jumalaan, joka antaa, mitä hyväksi näkee antaa.
Aikanaan pahimmatkin vaivat voivat mennä ohitse. "Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy" (Jes 30:20). Ulkonainenkin elämä voi helpottua. Silloin on kurjaa, jos jäämme sisimmässämme menneitten ahdistusten vangiksi.
Joka kerta, kun kodissa kaikui nimi Manasse, se muistutti isälle tärkeää asiaa: "Jumala on saattanut minut unhottamaan kaikki vaivani". Mennyt on mennyttä ja sitä ei voi jälkeenpäin muuttaa toiseksi. Minun on osattava oikein irtaantua ja luopua jopa lapsuuden kodista ja kaikista sen siteistä. Se on ollut se elämän osa, jonka Jumala on nähnyt hyväksi antaa. Hän haluaa minun elävän aidosti nykyhetkeä ja rohkeasti katsovan tulevaisuuteen.
Suhteessa menneisiin ahdistuksiin ja kärsimyksiin ainoa oikea asenne ei ole vain unohtaminen. Jokainen kohtaamamme kärsimys ja kaikenlainen ahdistus elämässämme on samalle myös meille henkilökohtainen haaste. Se on kutsu kantaa hedelmää - oppia jotain - tulla entistä viisaammaksi ja hyödyllisemmäksi palvellessamme toisia. "Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme" (Hepr 12:10).
Voimme tietysti ivallisesti hymähtää väitteelle, että kärsimykset jalostavat. Mutta se ei tee tyhjäksi sitä, että näin suurenmoisesti voi todella tapahtua. Kyllä tämäkin Jumalan sana on tarkoitettu toteutuvaksi meidän kunkin kohdalla: "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa". Sen hedelmän poimikoon Herra ja lähimmäiseni, en minä itse!
Peltola
Vastaukset 1
Vanhimmat
???