Eräät selvitykset Toisen Maailmansodan aikaisista joukkojen osallistumisista itse taistelutehtäviin luovat täysin toisenlaisen kuvan länsiliittoutuneista kuin mitä populaarikirjallisuus, elokuvat ja jopa historiankirjat ovat väittäneet. Yleisestihän arvioidaan että USA:n tulo sotaan joulukuussa 1941 olisi nopeasti muuttanut asetelmat ja että jo vuoden kuluttua otti USA suurelta osalta päävastuun sotimisesta sekä Japania että Saksaa vastaan (jos Neuvostoliiton osuutta ei huomioida).
Tosiasiat puhuvat aivan jostain muusta. Laskettaessa jalkaväki- ja panssaridivisioonien osallistumista taistelutoimintaan on päädytty seuraavaan arvioon mitattaessa montako "divisioonakuukautta" kullakin länsiliittoutuneella maalla oli sodassa. Esim. 5 divisioonan osallistuminen puolen vuoden taisteluun tarkoittaa siten 30 "divisioonakuukautta".
Tässä lasketut arviot. Ensiksi jalkaväkidivisioonat:
Iso-Britannia.................284 divisioonakuukautta
Intia................................282
Kanada.......................... 44
Australia........................183
Uusi-Seelanti..................35
E-Afrikka..........................33
Afrikan imperiumjoukot 68
Vapaa Ranska................75
Vapaa Puola..................34
Vapaa Italia....................28
Muut.................................20
YHTEENSÄ..................1 086
Panssarijoukoille lisäksi 379 kuukautta. Yhteensä ei-amerikkalaisille 1 165 divisioonakuukautta.
USA:n divisioonien osallistuminen taisteluihin antoi tulokseksi noin 406 divisioonnakuukautta jalkaväkijoukoille ja noin 80 panssarijoille. Yhteensä selvästi alle 500 kuukautta.
Laskelma osoittaa että Brittiläinen kansainyhteisö sekä muut ei-amerikkalaiset joukot osallistuivat taisteluihin yli kaksi kertaa suuremmalla panoksella kuin amerikkalaiset. USA:n osuus nousi kunnolla 50%:iin tai hieman sen yli aivan sodan viimeisinä kuukausina sekä Euroopassa että Tyynellä Merellä. Laskelmissa ei ole otettu sitäpaitsi huomioon esim. Kiinan osuutta.
Amerikkalaisilla näytti olevan molemmissa maailmansodissa rooli jossa annetaan muiden ensin sotia verisin ja raskain vaihe ja tullaan sitten viime hetkillä mukaan patsastelemaan ja annetaan Hollywoodin ja muun sotapropagandan hoitaa loput.
Tosiasiat puhuvat aivan jostain muusta. Laskettaessa jalkaväki- ja panssaridivisioonien osallistumista taistelutoimintaan on päädytty seuraavaan arvioon mitattaessa montako "divisioonakuukautta" kullakin länsiliittoutuneella maalla oli sodassa. Esim. 5 divisioonan osallistuminen puolen vuoden taisteluun tarkoittaa siten 30 "divisioonakuukautta".
Tässä lasketut arviot. Ensiksi jalkaväkidivisioonat:
Iso-Britannia.................284 divisioonakuukautta
Intia................................282
Kanada.......................... 44
Australia........................183
Uusi-Seelanti..................35
E-Afrikka..........................33
Afrikan imperiumjoukot 68
Vapaa Ranska................75
Vapaa Puola..................34
Vapaa Italia....................28
Muut.................................20
YHTEENSÄ..................1 086
Panssarijoukoille lisäksi 379 kuukautta. Yhteensä ei-amerikkalaisille 1 165 divisioonakuukautta.
USA:n divisioonien osallistuminen taisteluihin antoi tulokseksi noin 406 divisioonnakuukautta jalkaväkijoukoille ja noin 80 panssarijoille. Yhteensä selvästi alle 500 kuukautta.
Laskelma osoittaa että Brittiläinen kansainyhteisö sekä muut ei-amerikkalaiset joukot osallistuivat taisteluihin yli kaksi kertaa suuremmalla panoksella kuin amerikkalaiset. USA:n osuus nousi kunnolla 50%:iin tai hieman sen yli aivan sodan viimeisinä kuukausina sekä Euroopassa että Tyynellä Merellä. Laskelmissa ei ole otettu sitäpaitsi huomioon esim. Kiinan osuutta.
Amerikkalaisilla näytti olevan molemmissa maailmansodissa rooli jossa annetaan muiden ensin sotia verisin ja raskain vaihe ja tullaan sitten viime hetkillä mukaan patsastelemaan ja annetaan Hollywoodin ja muun sotapropagandan hoitaa loput.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kasvoi sodan aikana. Tyynellä merellä muut olivat lähinnä apujoukkoina., vaikka olivat joskus näkyvässäkin roolissa.
Afrikassa jenkit olivat vielä brittejä pienemmässä roolissa, mutta jo Italiassa johdossa.
Ranskassa jenkit ottivat pääroolin Pattonin 3. Armeijan tultua mukaan.
Jenkkien osuus sotamateriaalin tuottajana oli ylivoimainen, samoin meri- ja ilmavoimien toiminnassa sekä merikuljetuksissa.
Tilastoilla voi todistaa kaikenlaista. Avaus on siitä hyvä esimerkki.
Eivät olleet. Edes heidän omassa armeijassaan, 5.Armeija he eivät muodostaneet enemmistöä. Kuitenkin tuota armeijaa nimitettiin kirjoissa "amerikkalaiseksi". Brittejä oli siinä enemmän kuin jenkkejä.
Jenkit ovat kovia pörhistelemään - valkokankaalla. Kun tulee todellinen verinen sotanäyttämö niin sinne mennään vasta sitten kun muut ovat vuodattaneet verensä kuiviin. Amerikkalaiset ovat kautta aikojen tunnettu vellihousuina kun tulee se kova paikka.
Muistaakseni Deversin USA:n 6.armeijan joukoissakin puolet oli ranskalaisia. Kun puhutaan siitä että USA:lle oli Saksassa keväällä 1945 60 divisioonaa unohdetaan että niistä 15 tuli viimeisen parin kuukauden aikana. Italian sotavoimista amerikkalaisten osuus oli 20-35%. Korkein osuus saavutettiin juuri toukokuussa 1945. Pahimpien taistelujen aikaan jenkkien osuus oli vain 20-25%.
Tyynen Meren taistelujen osalta Burma ja muut jäävät vähemmälle huomiolle. Filippiineillekin oli lopulta vain yksi jenkkidivisioona, viimeisen kuukauden aikana. Tyynenmeren osalta todellisuudessa taisteluissa oli yleensä vain 1-2 jenkkidivisioonaa.
Sen näkee jo sodassa menehtyneiden määrässä. Brittiläisen imperiumin ja Kansainyhteisön sotilaita menehtyi pelkästään Britannian, Kanadan, Australian, Uusi-Seelannin, Etelä-S
Afrikan ja Intian asevoimissa yhteensä 538 429 syyskuusta 1939 elokuun loppuun 1945. USA pääsi vähemmällä. Pearl Harbourista lähtien brittien tappiot olivat 433 213.
Lukemissa ei ole mukana esim ranskalaisia, tsekkejä, puolalaisia, brasseja, kreikkalaisia, palestiinalaisia, afrikkalaisia, karibialaisia jne...
Armeijan tappiot briteillä: 325 244 kuollutta. Ilmavoimien 115 341.
Vapaan Ranskan joukoissa palvelleita kuoli 58 000. He kuolivat Ranskan antautumisen jälkeen P-Afrikassa, Italiassa, Ranskassa ja Saksassa käydyissä taisteluissa. Indokiinassa lisäksi n. 6000 eli kaikkiaan 64 000.