Kylvön satoa

Olenko minä nyt aivan hakoteillä teorioitteni kanssa? Olen nimittäin ymmärtänyt että Jumala on asettanut luontoon kylvön ja niiton lain. Se tarkoittaa tietenkin sitä että jos kylvät vehnää, sinä niität vehnää. Jos taas kylvät ohraa, sinä niität ohraa, jne, jne,....Sinä siis niität sitä mitä sinä olet aikaisemmin kylvänyt. Ja tämä on väistämätön totuus josta emme pääse yli emmekä ympäri, vai?

On sanottu että kivet joita me heitämme, me kerran itse joudumme kokoamaan. Siis me joudumme kohtaamaan sitä kohtelua mitä me itse jaamme kanssamatkaajillemme. Tuntuu myös siltä että me joudumme kohtaamaa sellaisia asioita mitä olemme toisille aiheuttaneet ja toivoneet tai joista olemme iloinneet vahingonilolla. Esimerkiksi jos me olemme iloinneet jonkun ihmisen onnettomuudesta ja kärsimyksestä, meitä voi kohdata sama onnettomuus ja sama kärsimys. Tuleeko sinulle mieleen esimerkkejä käytännön elämästä? Esimerkkejä olisi kertoa mutta jätän tällä kertaa.

Näyttäisi siten siltä että kylvön ja niiton laki toimii, ei vain luonnossa kasvimaailmassa, vaan myös hengellisessä maailmassa. Jumala kun on luonut sekä luonnolliset että hengelliset todellisuudet.

Olisiko sitten niin että näistä asiosta johtuen Jumala käskee uskovia siunaamaan ja kieltää meiltä kiroamisen. Jumala sanoo vielä syynkin miksi tulee siunata eikä kirota; "Jotta siunauksen perisitte". Jumala siis tahtoo siunata meitä. Mutta jos me kylvämme kirouksia ympärillemme, kiroamme lähimmäisiämme, meitä kohtaakin se mitä olemme kylväneet.

Kiroaminen on ymmärtääkseni pahan puhumista ja pahan toivomista toiselle ihmiselle. Siunaaminen on sitten hyvän puhumista ja kaikkinaisen menestyksen toivomista toiselle ihmiselle. Kun me siunaamme toisia ihmisiä ja toivomme heille kaikkinaista menestystä, ennen kaikkea muuta Jumalan siunaukset Kristuksessa Jeesuksessa, Jumala siunaa meitä. Jumala pitää huolen siitä että siunaaja saa siunauksia ja menestyy. Siunaaja siis niittää sitä mitä on itse kylvänyt. Vai olenko väärässä?

Oletko koskaan nähnyt jonkun hyppivän ilosta ja kiittävän ja ylistävän Jumalaa kun lähimmäistä on kohdannut suuri menestys ja onnenpotku? Minä en ole. En myöskään itse ole vielä hyppinyt ilosta sellaisessa tapauksessa. Mutta olisiko meidän nyt aika alkaa iloitsemaan toisten menestyksestä ja suremaan jos jollakin lähimmäisellämme menee huonosti ja auttaa häntä menestykseen mikäli se on meille mahdollista? Mikäli me tahdomme itsellemme menestystä ja siunausta,
meidän tulee alkaa kylvämään siunauksia. Sitten saamme myös niittää siunauksia itsellemme. Onhan sanottu: "Joka toista siunaa, se itse siitä kostuu".

Jos et ole koskaan ajatellut tätä asiaa vakavasti, ala nyt kokeilemaan mitä saat kun kylvät siunauksia ympärillesi. Kylvä ahkerasti ja paljon ja saat niittää runsaasti.

Luuk 6:38 "Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."

San 11:24-26 "Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy. Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu. Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus."

Luukkaan evankeliumi:6:28 "siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat."

Roomalaiskirje:12:14-15 "Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa."

1.Pietarin kirje:3:9 "Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte."