Mitä mieltä ateistit ovat siitä, että kristityt ovat kaikkialla maailmassa auttamassa lähimmäisiään vakaumuksensa tähden? Nyt kyseessä on helluntailaiskarismaattinen liikehdintä.
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305899874450
Lähinnä vastaavaa ateistisella puolella tekee Intialainen ateistikeskus. Vuorovaikutuksena paikallisiin oloihin on ateismi aktioitunut mm. teoiksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Atheist_Centre
Muutoinkin eräät intialaisen ateismin kärkihahmot myöntävät, että eräs heidän ateisminsa kulttuurinen rajapinta on mm hinduismi, josta vuorovaikutuksina on heidän henkilökohtaisiin ateismeihinsa siirtynyt mm. pukeutumiskoodistoa, ravintokulttuuria yms.
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305899874450
Lähinnä vastaavaa ateistisella puolella tekee Intialainen ateistikeskus. Vuorovaikutuksena paikallisiin oloihin on ateismi aktioitunut mm. teoiksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Atheist_Centre
Muutoinkin eräät intialaisen ateismin kärkihahmot myöntävät, että eräs heidän ateisminsa kulttuurinen rajapinta on mm hinduismi, josta vuorovaikutuksina on heidän henkilökohtaisiin ateismeihinsa siirtynyt mm. pukeutumiskoodistoa, ravintokulttuuria yms.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Totta uskovat ovat auttamassa ympäri ämpäri. Tässä yksi tarina miehestä, joka auttaa uskovia, jotka oma uskonnollinen yhteistö on hylännyt, kun nämä eivät tottele oman yhteisönsä normeja tai pakemmin epänormeja :)
http://www.hs.fi/elama/a1416373250865?jako=48d4311aef32ed8247498f5642c9357c&ref=fb-share
Joo on kaksipuolta. On hyvä ja paha. Valitettavasti ihmiset ovat yhteisönä sellaisia, että he keksivät keskenään sääntöjä ja tapoja, joita toisten oletetaan olevan valmiita seuraamaan. Ja, kun jokainen kuitenkin on oma itsensä, niin sitten alkaa se toisen kalvaminen.
On joukko ja itsesuggestioita, jotka manifestoituvat erilaisiin perinnäissääntöihin ja traditoihin, joiden vertaamista toisenlaisiin tapoihin toimia ei ole suoritettu jne.
Näin se menee niin ateismissa, kuin teismeissäkin. Ihmiset eivät osaa olla ilman, että on säännöt, joita toisten odotetaan noudattavan.
Ja mikäpä siinä, jos säännöt ovat sellaisia, että ne turvaavat ihmisen henkeä ja fysiikkaa.
Mutta, mitä mieltä itse alkuperäisen viestin asiasta ollaan?
Nostan hattua kaikille, jotka ovat valmiita auttamaan muita uskonnosta riippumatta. Jos joku tekee hyviä tekoja niin se on aina ansioksi kyseiselle ihmiselle.
"Näin se menee niin ateismissa, kuin teismeissäkin"
Ei mene. Teismi ja sen negaatio Ateismi kertovat henkilön positiosta mitä tulee uskosta jumalan tai jumalien olemassaoloon. Mitään muuta näihin termeihin ei liity.
Monestikohan tämä on sinullekin kerrottu: Ateismissa ei ole sääntöjä. Teismissä sensijaan sääntöjä riittää. Jumaluskon haarasta riippuen mm. tapetaan toisuskoisia ja uskonnottomia.
Ateismi on vain jumaluskon puutetta, ei sen kummempaa.
NÄIN ON valehtelee taas!
Vapaa-ajattelijat.fi- sivuilla on luettavissa paljon ateistien säännöistä ja arvoista. Käytäntö palstalla myös osoittaa, että ateistien sääntöihin kuuluu ihmisoikeuksien kieltäminen ja katsomusten epätasa-arvo.
Muistaakseni Turkissa oli uskovien leipomo, jossa leivottiin leipää ympäri vuorokauden ja uskovaiset autokuskit ajoi niitä rajan taakse pakolaisille oman henkensä uhalla. Rohkeita, uhrautuvaisia ja auttavaisia muslimeita.
Arvostan ihmisiä, jotka auttavat. Sen sijaan en ole erityistä mieltä kiristityistä ryhmänä sen vuoksi, että kristityistäkin löytyy ihmisiä, jotka auttavat ympäri maailmaa. Totta kai löytyy, ei kai se ryhmänä muita huonompi ole.
Nedda` saattaa ajatella, että kristityt jakaa leipää ja muslimit katkoo kauloja, noin kärjistetysti esitettynä. Vai ajatteleeko?
Jotkut kristityt tekee pyramidihuijauksia, toiset jakaa leipää, jotku elää ihan vaan elämäänsä, vähän niinkuin ateistit. :)
Joo, ihmisen moraalin laatua ei saa selville kysymällä uskonnollista vakaumusta.
Niissä tuppaa olemaan vaihtelua.
Nedda' näkee erilaisten aatteiden sisällöt erilaisina. Samoin kuin eri maiden lainsäädännöt jne. Mihinkään ihmisryhmään kuuluminen ei sensijaan estä ihmistä tekemästä toisille hrnkistä pahaa tai, jopa fyysistä väkivaltaa. Siihen, että näin ei olisi vaaditaan, joko sattuma tai jokin henk.koht vakaumus asiasta. Mutta sillä taas ei välttämättä ole mitään tekemistä kristinuskon perusväittämän kanssa. On toki olemassa kristittyjä, jotka toimivat siten, että pahuus ei kuulu heidän traditioihinsa. Mutta täydellisesti sellaiseen pystyvää ihmisryhmää tuskin on olemassa. On taas toinen kysymys mikä ihmisoppi on tuhoisampi kuin toinen? Ja sellainen tulee ilmi juuri siinä, miten ihmisiin ja luontoon suhtaudutaan. On väärin niputtaa kaikki yksilöt ja ryhmät samaan, koska toiset ovat tosi tuhoisia. Eikä ateistitkaan ole tämän luokittelun ulkopuolella. Potentiaali pahuuteen on olemassa, jos toimintaa ei voi avoimesto depatoiden käsitellä sen eripuolilta. Mutta puheesta huolimatta on hyvää ja pahaa. Itse en ajattele sitä asiaa ihmisten mielipidekysymyksenä. Vaan, että sellainen voidaan sitoa johonkin absoluuttiin tai vakioon, joka on kuin luonnonlaki. Se tai Hän on olemassa ja voidaan löytää.
Miksi sitten tuot jatkuvasti esiin nimenomaan kristittyjä jotka tekevät hyvää ja vertaat niitä sellaisiin muihin jumaliin uskoviin ja uskonnottomiin jotka tekevät pahaa? Itsekin sanot että ei ole uskosta tai uskonnottomuudesta kiinni kyky tehdä pahaa ja hyvää.
Muista tämä: Teismi on sitä että uskoo jumalaan tai jumaliin ja ateismi on sitä ettei sellaisiin usko. Teismiin kuuluu erilailla uskovia, ateismiin kuuluu se ettei usko. Ilman rajapintoja mihinkään..
En tuo esille, että kristityt tekevät hyvää. Ja, että muut pahaa.
Tuon esille, että kristitytkin pystyvät tekemään hyvää.
Ja, että osa siitä on heidän uskontonsa motivoimaa toimintaa.
Ja, että ihmiset tekevät pahaa ja väärin.
Ja, että ihmiset tekevät hyvinkin ja oikein.
Ja, että voi olla olemassa hyvä ja paha.
Ja, että kysymys on siitä miten ja kuka tämän hyvän ja pahan on määritellyt?
Ja, että kysymys on siitä, että onko hyvää tai pahaa se mikä ihmisestä tai ihmisten joukosta tuntuu joltakin?
Maailmassa on teistisiä ja ateistisia toimijoita, joiden motivaatiot tekoihinsa heidän itsensä ja toisten suhteen kumpuavat heidän omien lausuntojensa mukaan heidän "ismistään". Sitä en käy kiistämään.
Eettinen toiminta läpäisee erilaisia maailmankuvia. Mulle ei aiheuta tuskaa, että kristityt tekevät hyvää työtä tai että ateistit tekevät hyvää työtä. Millaisia muita vuorovaikutuksellisa rajapintoja noilla toimilla on, sitä pitää tarkastella erikseen :-)
Maailmalla näyttää olevan liikkeellä sellaista, että ateistit samaistuvat nimenomaan ateismiin ja tekevät sen nimissä asioita. Eiköhän se ole tullut selväksi.
Minusta voisi erottaa toisistaan ateismin tietoteoreettisena väitteenä ja sosiaalisena identifikaationa. Kun ihmiset näköjään selvästi identifioituvat ateismiin ja liittävät suoraan siihen toimintaa, niin ei ole mielekästä kiistää tätä sosiaalista ja/tai psykologista tosiasiaa. Käsitteellisesti se ei kai ole loogista, mutta sen kieltäminen on vähän samaa kuin moittia tulipalon sammuttajia: "väärin sammutettu".
Kyseessä on aina se, että mistä mikin asia koostuu?
Millaisia aineksia siihen on siirtynyt, millä mekanismeillä ja mitkä ovat näiden asioiden sisäiset vuorovaikutuksen kokonaisuutena?
Mikä on edellämaituista seuraava ilmenevä lopputulos?
Miten väittämää voi "askelvasteella" todentaa?
Ja sitten tulee näiden pohjalta kysyä mikä on mitäkin?
Asiaa voi myös jäsentää myös siten, että esittelee mm. niissä käytettävän termistön.
Olen samaa mieltä siitä, että asiat esim. ateismissa voi erottaa tietoteoreettisesti väitteiksi ja sosiaalisiksi identifikaatioiksi.
Asioiden perusjäsentäminen on mukavaa ja mielenkiintoista.
Mutta ehkä valitettavasti ei olennaista, eikä merkityksellistä?
Koska on vaikea osoittaa eroa tiedon ja tunteenpohjalta tehtyjen ratkaisujen välillä?
Ja tiedossakin monesti ei tuoteta erilaisia skenaarioita valittaviksi.
Käsitteiden määrittely on keskeistä, ja sitähän täällä näyttää riittävänkin. Se on sinänsä positiivista, vaikka päämääränä ei aina näytä olevan yhteisymmärrys käsitteistä, vaan määrittelyjen keskinäinen valtataistelu.
En tiedä, miksi asioiden perusjäsentäminen ei olisi olennaista ja merkityksellistä. Se, että tiedon ja tunteen välinen rajankäynti on kesken ja että tiedollisia skenaarioita on ehkä liian vähän, ei suinkaan poista perusjäsentämisen tärkeyttä, vaan pikemmin korostaa sitä.
Tiedollinenkaan maailma ei tule oskaan valmiiksi, ja vaikka edellinen sukupolvi aina pääsee johonkin pisteeseen tiedon kerryttämisessä, niin jokaisen sukupolven on keksittävä myös perusasiat uudestaan voidakseen omaksua ne omikseen. Semmonen työ on hidasta ja aiheuttaa väkisin jäsentelyn aaltoilua sinne sun tänne :-)
On olemassa yleiset käsitteet. Ja sitten on olemassa yleisten käsitteiden kriittinen tarkastelu. Kriittisen tarkastelun pohjalta voidaan päätellä pitääkö jonkin asian väittämä(t) tai väittämättömyydet paikkaansa?
Toinen kysymys on väitetyn olemuksen metafysiikka. Millainen väitetty olio on? Ja onko se, ettei sitä ole esiintynyt todisteita, todiste siitä, että sitä ei voisi esiintyä? jne.
Tai etsiikö ihminen mielikuvituksensa maailmasta, jotain sellaista, jonka olemattomuus olisi yleinen perustelu kaiken (sen tyyppisen) olemattomuudelle.
Mielenkiintoista on myös se, että onko väitetty olio materiaa, vai onko se immateriaalinen? Ja millaisten "ilmiöiden" valossa niiden väitetään olevan vuorovaikutuksissa keskenään? Eli onko jokin vain pelkästään kulttuurinen olio, vai olevaisuudesta kulttuuriin siirtynyt tapa toimia asioissa, niiden vaatiman luonteen mukaisesti?
Tärkeintä kaikessa on kritiikki ja se, että "kaikki koetellaan", sekä mennään ja otetaan niistä asioista selvää.
Yleensä asioista ei kannata tehdä liian vaikeaselkoisia. Koska kansantajuisina niistä saa sen tarttumapinnan, jonka pohjalta niiden syvempää mahdollista tiedollista sisältöä voidaan käydä avaamaan ja oppimaan.
(toki on huomioitava, että huuhaallakin voi olla sellainen ilmenemisen esiasu, joko markkinateknisesti tai muutoin luotuna, että se voi vaikuttaa olevan ratkaisu sellaisiin ongelmiin, jotka on voitu kuitenkin osoittaa olevan olemattomia).
On totta, että laajempien kokonaisuuksien esittäminen lyhyesti, provosoiden, jäsentäen tms. on haasteellista. Vaikka se on eräiden ajattelijoiden mielestä eräs asioiden esilletuonnin merkittävistä seikoista. Koska jokainen tapa toimia tuo esille asiasta sen eripuolia.
Ja ainakin itse omalta kohdaltani myönnän, että siinä pitää vielä kehittyä.
Ihmiset on sosiaalisesti täysin riippuvaisia keskinäisestä viestinnästä ja minusta tuntuu, että siinä olisi meille kaikille mielekäs kehitystehtävä, viestinnällisten kykyjen parantamisessa meinaan.
Kritiikki on toki kaikessa määrittelyssä olennainen toimi. Vaikeus siinä on se, että itsekritiikki on hankalampi homma kuin muiden kritisointi. En tarkoita pelkästään henkilökohtaisesti, vaan ryhmätasolla.
Oman ryhmän käsityksiä on vaikea kritisoida, toisaalta siksi, että itse samaistutaan sen käsityksiin, toisaalta siksi, että ryhmädynamiikka luo sisäryhmä- ja ulkoryhmä-asetelmia. Ulkoryhmän toimet on aina epäilyttävämpiä kuin sisäryhmän. Helposti huomio kiintyy ulkoryhmän epäilyttäviin toimiin, vaikka sisäryhmässä olisi käynnissä yhtä epäilyttäviä puuhia.
Politiikassa sen huomaa silloin tällöin. Kun joku kritisoi omaa ryhmää, häntä nimitetään nopeasti oman pesän likaajaksi. Näin kai toimitaan yleisesti missä hyvänsä ryhmissä.
Minulla oli joskus kun olin vielä nuori pomo (ja yrityksen omistaja) joka ilmoitti palvelukseen astuessani, että minullahan tässä lafkassa se kaikki lopullinen sanavalta on ja sitä käytän mutta en ole aina oikeassa ja jos huomaat että menee hakoteille niin tule nyt helvetti pikimmiten kertomaan se.
Ylipäätään firmasta jäi hyvät muistot, neljänneskvartaalit ei olleet kaikkea ohjaava toimintamalli. Firmassa oli sellaista patruuna henkeä, sen hyvät puolet.
Jostain pitkistä runkolinjoistakin neuvoteltiin: onko halua ajaa ja jos on niin keillä, ketkä ne ajaa kun tuossa on noitakin joilla on pieniä lapsia kotona eikä ne sinne halua lähteä, päiväkausien reissuun. Ja siinä oli vara oikeasti sanoa että älä ota koko diiliä kun tässä on muutakin ja muitakin runkolinjoja jo. No, ok. Ei oteta sitä enää tähän rasittamaan.
Viestintä ei epäonnistu aina, vaikka Wiion kuuluisat viestinnän lait alkavatkin toteamuksella että kaikki viestintä epäonnistuu, paitsi sattumalta. No, ehkä sattuma potki tuossa tilanteessa oikealla jalalla.
Alkoi vaivaamaan, tuli Osmo Wiiosta nyt mieleen jokin kai tärkeä asia mikä pitäisi kyllä muistaa mutta ei tule mieleen. Ja mikä minua ärsyttää on tuollainen, se jää pyörimään päähän vaikka tiedän että jossakin vaiheessa se sieltä kyllä putkahtaa mutta ei pakottamalla...
Tässä saattaa olla kyseessä jonkunlainen variaatio Wiion 7.laista.
Liittyy jotenkin tietotekniikkaan tai elektroniikkaan... Isäni teki uransa matematiikan parissa ja meillä oli tietokone jo silloin kun valtaosa ihmistä ei ollut sellaista edes nähnyt, se oli rakennussarja, sitten tuli Sinclair ZX 80, Vic-20, Memotech, PC ja liittyy jotenkin tuohon aikaan, tietokoneisiin ja isääni.
No, Wiion pessimistisessä hengessä lohdutan sua sanomalla, että muistat sen kyllä - sitten kun olet unohtanut miksi se oli tärkeää.
Kristityt todellakin taas asialla.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288766645913.html
"Mitä mieltä ateistit ovat"...
Kirjoitat edelleen puppulausesontaa.
"Muutoinkin eräät intialaisen ateismin kärkihahmot myöntävät, että eräs heidän ateisminsa kulttuurinen rajapinta on mm hinduismi, josta vuorovaikutuksina on heidän henkilökohtaisiin ateismeihinsa siirtynyt mm. pukeutumiskoodistoa, ravintokulttuuria yms. "
Olet tosiaankin taas asialla puhumassa ja valehtelemassa asioista.
Jos vain viitsii googlata. On asia selvitettävissä.
Valitettavasti hävitin itse lähdeaineiston jonnekin bittien avaruuteen.
Mutta, en muuta väittämääni. Enkä sen sanamuotoja.
Ei minun tarvitse googlata ateismista. Siinä ei ole nykypäivänä mitään mysteeriä muille kuin "abrahamilaisten" uskontojen kahdelle isoimmalle. Käyttämiesi huonojen/sekundääristen lähteiden tänne linkittäminen ei auttaisi asiaasi mitenkään.
Olen samaa mieltä. Ateismista on olemassa erilaisia näkemyksiä.
Ja yksi niistä on se, että ateismi on kaikesta irrallaan. Mistään johtumaton, mitään toimintoja aiheuttamaton, psykofyysisellä tasolla yksilöön vaikuttamaton, vailla sosiaalisia ulottuvuuksia ja esim. ryhmien dynamiikkaa. I
Ihmisten sisäisten toimintojen erikaltaisuutta sisältämätön esim. ns." teistisen ilmiön" tullessa esiin. Ja, että esitetään, että ateismilla ei olisi ollut historiaa, "koulukuntia", vuorovaikutuksia jne.
Itse en edusta tällaista näkemystä. Vaan sellaista, jossa ajatus ateismista on vuorovaikutuksissa moniin asioihin yksilöiden ajattelussa ja toiminnassa.
Onhan näistä väännetty aiemminkin.
Kuten KristiKretkistäkin.
"Ja yksi niistä on se, että ateismi on kaikesta irrallaan. Mistään johtumaton, mitään toimintoja aiheuttamaton, psykofyysisellä tasolla yksilöön vaikuttamaton, vailla sosiaalisia ulottuvuuksia ja esim. ryhmien dynamiikkaa. I"
Ihmisen luontainen tila ennenkuin siihen tungetaan uskonnollista höttöä.
"Ja, että esitetään, että ateismilla ei olisi ollut historiaa, "koulukuntia", vuorovaikutuksia jne."
Lähtökohtasi on väärä. Tietyt koulukunnat voivat identifioitua tai olla de fakto ateistisia mutta itse ateismi on näistä koulukunnista riippumaton. Sinä haluat nähdä ateismin osana jotain koulukuntia jotka vuorovaikuttavat yhteiskunnan ja toistensa kanssa mutta silloin sinun pitäisi ymmärtää että ateismi on niistä erillinen.
"Vaan sellaista, jossa ajatus ateismista on vuorovaikutuksissa moniin asioihin yksilöiden ajattelussa ja toiminnassa."
Oletko huomannut että kukaan ei ole kanssasi samaa mieltä. Silloin luulisi että tajuaisit että metodologiasi ei nyt oikein toimi.
"Mitä mieltä ateistit ovat siitä, että kristityt ovat kaikkialla maailmassa auttamassa lähimmäisiään vakaumuksensa tähden?"
Kristityt ovat ensisijaisesti kiinnostuneita auttamaan toisia kristittyjä, omankaltaisia, aivan niinkuin prätkäjengiläiset.
Se on oikein hieno esimerkki klaanimoraalista. Sellaista löytää parhaiten alkeellisissa kulttuureissa, eli sieltä mistä kristillisyys ammentaa oppinsa.
Sulla ei näköjään ole pienintäkään aavistusta kristillisestä auttamistyöstä. Kunhan länkytät omia uskomuksiasi. Jos tuo olisi totta, niin kristillinen auttamistyö keskittyisi vain kristittyyn maailmaan. Kristillisten järjestöjen auttamistyössä ei jaotella ketään taustojen mukaan. Miten se olisi mahdollistakaan, jos esim. työtä tehdään maassa, jossa enemmistöuskonto on joku muu.
Eikä kristittyjä voi vaatia kääntymään auttamisen ehtona.