Pelkästään syntiset ihmiset eivät joudu helvettiin viimeisen tuomion jälkeen, vaan sinne joutuvat myös Saatana sekä langenneet enkelit, eli demonit. Saatana on kristityille selkeä Jumalan vastustaja ja vihollinen. Hän keksii ovelia juonia pahuuden edistämiseksi. Uudessa testamentissa käydään maailmojen sota, jossa on kolme suurta ratkaisutaistelua. Ensimmäisessä sodassa Saatana pudotettiin alas taivaasta. Toisen sodan Saatana hävisi Jeesukselle hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Kolmas ja viimeinen sota käydään historian loppuessa.[2]
Alkukristillisyyden helvettioppi
Kristinuskon helvettiopiksi vakiintui kolme asiaa. Ensinnäkin oppi ihmiskunnan kahtia jaosta hyviin ja pahoihin, mikä tarkoitti, että kaikkien pelastuminen ei ole mahdollista. Toiseksi oppi siitä, että sielu on ikuinen, joten helvettikin on ikuinen. Kolmanneksi kehittyi oppi kiirastulesta.[5]
Kristinuskon levittäminen oli myös helvettiopin levittämistä. Ensiksi pakanoille eli ei-kristityille kerrottiin huono sanoma, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat synnin vallassa ja matkalla kadotukseen. Tämän jälkeen kerrottiin hyvä sanoma, jossa Kristuksen puoleen kääntyvät vapautuvat synneistä ja helvetin otteesta. Kristittyjen mukaan parannus on tehtävä tämän elämän aikana, sillä tuonpuoleisessa se ei ole enää mahdollista. Ei-kristitylle kuulijakunnalle käsite synti ei ollut uutta, mutta ikuinen tuonpuoleinen kauhu oli.[5]
Wikip.
Piinahelvetin ja kiirastulen kirkkoisä Augustinus
Venäläinen puupiirros helvetissä asuvasta hirviöstä.
Kirkkoisä Augustinus vaikutti kirkolliseen helvettikäsitykseen enemmän kuin kukaan muu hänen jälkeensä. Häntä voidaan pitää myös kiirastuliopin isänä. Parhaiten Augustinus tunnetaan armo-opistaan, mutta hänen helvettioppinsa ovat kolikon toinen puoli. Augustinukselle maailmanhistoria on hyvän ja pahan – Jumalan ja Saatanan – välistä taistelua. Se tulee päättymään pahan lopulliseen kuoliniskuun ja syntisten joutumiseen ikuiseen helvettiin.[6]
Filosofi Tuomas Akvinolainen kuvasi hyvin yksityiskohtaisesti helvetin kauhuja. Kadotetut joutuvat liikkumattomaan maanalaiseen helvettiin ruumiillisessa muodossa. Syntiset eivät pysty vuodattamaan kyyneleitä, joten he itkevät mielensä sisällä. Kadotettuja rangaistaan äärimmäisellä kylmällä ja kuumalla. Syntiset eivät saa mukaansa edes hyviä muistoja tuottamaan heille iloa, vaan Jumalan rangaistukset ovat koko ajan mielessä. Kadotetut vihaavat Jumalan heille langettamaa oikeudenmukaista rangaistusta, mutta eivät itse Jumalaa.[8]
Wikipediasta.
Alkukristillisyyden helvettioppi
Kristinuskon helvettiopiksi vakiintui kolme asiaa. Ensinnäkin oppi ihmiskunnan kahtia jaosta hyviin ja pahoihin, mikä tarkoitti, että kaikkien pelastuminen ei ole mahdollista. Toiseksi oppi siitä, että sielu on ikuinen, joten helvettikin on ikuinen. Kolmanneksi kehittyi oppi kiirastulesta.[5]
Kristinuskon levittäminen oli myös helvettiopin levittämistä. Ensiksi pakanoille eli ei-kristityille kerrottiin huono sanoma, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat synnin vallassa ja matkalla kadotukseen. Tämän jälkeen kerrottiin hyvä sanoma, jossa Kristuksen puoleen kääntyvät vapautuvat synneistä ja helvetin otteesta. Kristittyjen mukaan parannus on tehtävä tämän elämän aikana, sillä tuonpuoleisessa se ei ole enää mahdollista. Ei-kristitylle kuulijakunnalle käsite synti ei ollut uutta, mutta ikuinen tuonpuoleinen kauhu oli.[5]
Wikip.
Piinahelvetin ja kiirastulen kirkkoisä Augustinus
Venäläinen puupiirros helvetissä asuvasta hirviöstä.
Kirkkoisä Augustinus vaikutti kirkolliseen helvettikäsitykseen enemmän kuin kukaan muu hänen jälkeensä. Häntä voidaan pitää myös kiirastuliopin isänä. Parhaiten Augustinus tunnetaan armo-opistaan, mutta hänen helvettioppinsa ovat kolikon toinen puoli. Augustinukselle maailmanhistoria on hyvän ja pahan – Jumalan ja Saatanan – välistä taistelua. Se tulee päättymään pahan lopulliseen kuoliniskuun ja syntisten joutumiseen ikuiseen helvettiin.[6]
Filosofi Tuomas Akvinolainen kuvasi hyvin yksityiskohtaisesti helvetin kauhuja. Kadotetut joutuvat liikkumattomaan maanalaiseen helvettiin ruumiillisessa muodossa. Syntiset eivät pysty vuodattamaan kyyneleitä, joten he itkevät mielensä sisällä. Kadotettuja rangaistaan äärimmäisellä kylmällä ja kuumalla. Syntiset eivät saa mukaansa edes hyviä muistoja tuottamaan heille iloa, vaan Jumalan rangaistukset ovat koko ajan mielessä. Kadotetut vihaavat Jumalan heille langettamaa oikeudenmukaista rangaistusta, mutta eivät itse Jumalaa.[8]
Wikipediasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eli se on siis Jumala itse joka hoitelee sen ikuisen kidutuksen?
Keleelle varattu paikka, mutta keleen enkelit ja seuraajat saavat olla yhdessä ja nauttia aikaansaannoksistaan iäisyyden.
Herra kutsuu taivaaseen, mitä vastaat?
Aloituksessa kuvataan hyvin tarkasti helvetin oloja, kuvailisitko nyt hieman millaiset olosuhteet taivaassa olisi ikuisuuksien ajan?
Eihän pelota.
Kolme sotaa hieman korjailen, jos sallitte... kiitos.
Ihmiskunnalla on kolme vastustajaa, joista viimeisenä voitetaan kuolema.
Jobin kirjassa, vanhan testamentin puolella Jumalan pojat kävivät Taivaassa, eli heillä oli vanhassa testamentissa vielä selkeä pääsy Jumalan eteen. Lisäksi kun uudessa tesatamentissa selviää että Jumalla on vain yksi poika ja silti nuo Jumalan pojat kävivät siellä Jumalan edessä. Se selviää ilmestykirjan 12. luvusta jossa lohikäärmeen pyrstö lakaisi taivaan tähtiä kolmanneksen alas, joka tarkoitti enkeleiden lankeemusta.
Samassa Johanneksen ilmestyksen kirjassa selviää sodan syttymisen ajankohta, eli kun Jeesus voitti ensimmäisessä taistelussa synnin, syttyi Taivaassa sota, koska syyttäjä otettiin viralta.
Ensimmäinen sota siis syttyi kun Jeesus nousi haudastaan, koska oli kuollut synnittömänä eikä tuonelalla ollut valtaa häneen. Jeesus oli päihittänyt sen ensimmäisen vihollisen, synnin.
Toinen vihollinen saa_tana voitetaan kun Jeesus tulee toisen kerran. Tämäkin löytyy ilmestyksirjan luvusta 19 ja 20 alussa, joissa kerrotaan tuon taistelun ratkaisuista. Siinä kukistetaan saa_tana joukkoineen.
Kolmas sota käydään Joh.ilm. 20 luvussa, jossa saavutetaan lopullinen voitto kuolemasta.
Niinpä. 1000 v. vankeudessa kippurajäntä, jonka jälkeen hieman vapaudessa, kunnes tulee päivä, jolloin kaikki tuomitaan joko Jeesuksen oik. tai vas. puolelle sen mukaan, mitä Jeesus tuomarina sanoo.
Näin juuri !!
Jumala viettää luomistyönsä jälkeisen 7. päivän, lepopäivänsä tuhatvuotiskaudella, jolloin Jeesus pitää tuon sapatin ajan kuninkuutta ja hallitsee yhdessä pyhiensä kanssa, joita ovat iloksemme me, jotka otimme hänet vastaan.
Sitten kun ne tuhannen vuotta ovat loppuun kuluneet, saa_tana joukkoineen vapautetaan (määrättömäksi ajaksi) jonka jälkeen Jumala antaa lopulliset tuomiot. Toinen kuolema on lopullinen kuolema ja sen jälkeen kuolemaa ei enää ole.
Joh.ilm. 20:6-15 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli-ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.
Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Muistutusta me tarvitsemmekin näihin iäisyysasioihin.
Eikä pelota.