...... joka kylvää hyvän siemenen peltoon, mutta vertauksessa myös hänen vastustajansa kylvää siemenen. Kumpikin siemen kasvaa satonsa, mutta ennen kuin kasvusto näkyy maanpäällä, on vaikea arvioida, mitä pellossa kasvaa. Samoin ihmisen on monesti vaikea arvioida elämän kylvöstä, missä kulkee Jumalan ja pahan kylvön raja. Lopullisen vastauksen siihen saa vasta aikojen lopulla, kun Jumala tekee viimeisen erottelu
On hyvä muistaa, että vaikka Jumalan ilmoitus, eli Raamattu ja Jumalan tahdon ilmaus moninaisten armolahjojen kautta, näyttää todeksi vaelluksemme kestämättömyyden Herran edessä, ei Jumalan ilmoituksen ensisijainen tehtävä ole tuomita ihmistä armonajassa. Sana ei kutsu uskovia ensisijaisesti tuomaroimaan, vaan julistamaan tarvetta parannukseen sekä armon evankeliumia niin toisille kuin itsellemmekin. Toki Jumalan pyhyyden edessä kohtaamme vastaansanomattomasti oman syyllisyytemme, mutta tuomion aika ei ole vielä tänään.
Elämme Jumalan armonaikaa, minkä vuoksi Jumalan sana ei vie meitä ensisijaisesti tuomiolle, vaan se kutsuu ihmistä katumukseen ja etsimään armoa Jumalan edestä. Se on meidän paikkamme tässä ajassa - Jumalan armon ajassa.
Jumalan sana - jopa silloin, kun se sivaltaa syvältä (Hepr. 4:12; 1. Kor. 2:10-11) - on ensisijaisesti armonväline, vaikka se tuokin lahjomatta esiin ihmisen raadollisuuden ja kelvottomuuden. Sana kutsuu ihmisen tutkisteluun - arvioimaan elämänsä laatua ja etsimään Jumalan luota apua.
Samaa tarkoitusta palvelee saarnastuoli. Sekin on armonväline - ei tuomioistuin. Nousee julistetusta sanasta aihe mikä tahansa, saarnastuolin kutsu käy Jumalan armoon ja parannukseen. Sieltä kuuluu kutsu Herran yhteyteen ja hänen palvelunsa yhteyteen. Se on armon kutsu elämään armahdettuna ja edelleen armahtaen. Saarnastuolista julistettu sana kutsuu ihmisiä Jumalan luo - ei aja heitä pois tuomion pelon tähden.
http://kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2014-08-05
On hyvä muistaa, että vaikka Jumalan ilmoitus, eli Raamattu ja Jumalan tahdon ilmaus moninaisten armolahjojen kautta, näyttää todeksi vaelluksemme kestämättömyyden Herran edessä, ei Jumalan ilmoituksen ensisijainen tehtävä ole tuomita ihmistä armonajassa. Sana ei kutsu uskovia ensisijaisesti tuomaroimaan, vaan julistamaan tarvetta parannukseen sekä armon evankeliumia niin toisille kuin itsellemmekin. Toki Jumalan pyhyyden edessä kohtaamme vastaansanomattomasti oman syyllisyytemme, mutta tuomion aika ei ole vielä tänään.
Elämme Jumalan armonaikaa, minkä vuoksi Jumalan sana ei vie meitä ensisijaisesti tuomiolle, vaan se kutsuu ihmistä katumukseen ja etsimään armoa Jumalan edestä. Se on meidän paikkamme tässä ajassa - Jumalan armon ajassa.
Jumalan sana - jopa silloin, kun se sivaltaa syvältä (Hepr. 4:12; 1. Kor. 2:10-11) - on ensisijaisesti armonväline, vaikka se tuokin lahjomatta esiin ihmisen raadollisuuden ja kelvottomuuden. Sana kutsuu ihmisen tutkisteluun - arvioimaan elämänsä laatua ja etsimään Jumalan luota apua.
Samaa tarkoitusta palvelee saarnastuoli. Sekin on armonväline - ei tuomioistuin. Nousee julistetusta sanasta aihe mikä tahansa, saarnastuolin kutsu käy Jumalan armoon ja parannukseen. Sieltä kuuluu kutsu Herran yhteyteen ja hänen palvelunsa yhteyteen. Se on armon kutsu elämään armahdettuna ja edelleen armahtaen. Saarnastuolista julistettu sana kutsuu ihmisiä Jumalan luo - ei aja heitä pois tuomion pelon tähden.
http://kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2014-08-05
Vastaukset 6
Vanhimmat
Amen.
Raamatusta on aloitus.
Sitä lustetta. Sitä kylvetään.
Luste peittää siemenviljan. Ilmestyskirja kertookin, että maailma annetaan pahan valtaan lopun ajalla, kunnes se hävitetään.
On se aika nyt, mutta Jumala erottelee lopulta ja luste heitetään tuleen.
---