60-luvulla pohdittiin mm. tällaista eettistä tilannetta:
Olet syrjäisellä mökillä ystävän kanssa. Ei ole puhelinta (60-luku) eikä naapureita lähellä. Otatte hiukan snapsia ja viiniä aterian kanssa. Yhtäkkiä ystäväsi saa jonkin sairaskohtauksen ja kaatuu tajuttomana lattialle.
Ulkona on auto, mutta sinulla ei ole ajokorttia, vaikka osaat kyllä ajaa. Lisäksi olet hieman huppelissa, siis et holtittomassa kännissä. Mitä sinä tekisit ja olisiko se oikein / väärin ja miltä kantilta katsottuna?
Olet syrjäisellä mökillä ystävän kanssa. Ei ole puhelinta (60-luku) eikä naapureita lähellä. Otatte hiukan snapsia ja viiniä aterian kanssa. Yhtäkkiä ystäväsi saa jonkin sairaskohtauksen ja kaatuu tajuttomana lattialle.
Ulkona on auto, mutta sinulla ei ole ajokorttia, vaikka osaat kyllä ajaa. Lisäksi olet hieman huppelissa, siis et holtittomassa kännissä. Mitä sinä tekisit ja olisiko se oikein / väärin ja miltä kantilta katsottuna?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo muistan jotain em. keskustelu aiheesta.
Silloin taidettiin päätyä sellaiseen ratkaisuun, jossa "kännissä" oleva voisi ajaa paikkaan jossa on puhelin tai kun tapaa ensimmäisen autoilijan niin silloin kyyditettävä (potilas) siirtyisi hänen kyytiin.
En muista millaiseen ratkaisuun oikeuslaitos olisi em. tapauksessa päätynyt.
Minä silloin kirkasotsaisena nuorena tyttönä mietin, että ihmishenki on tärkein. Ajaisin kaverini lähimpään sairaalaan tms. ja katsottuani että hän saa hoitoa, menisin ilmoittautumaan poliisille. Tulkoon sitten rangaistukseksi mitä tuleekin.
Miksi h-ssä sinä ilmoittautuisit, jos jeppe ei saa kiinni itse teosta? Viranomaisten on pakko toteuttaa monta muutakin vähä-älyisten lainlaatijoitten tyhjäpäistä ohjetta eli lakia. Siellä on sellaisia 'älynväläyksiä', että ihan normijärjellä varustettu on lakannut kunnioittamasta sekä lainlaatijalaitosta että muutakin sen edessä matelevaa ja pokkuroivaa tahoa.
Ajattelutapa ja eettisyys muuttuvat vuosikymmenten saatossa. Tuolloin oltiin hyvin lainkuuluaisia. Sen takia tuollaista pohdittiinkin vakavissaan.
tänään ehkä ratkaisisin asian juuri noin kun sanot.
"Mitä sinä tekisit ja olisiko se oikein / väärin ja miltä kantilta katsottuna?"
Ensinnäkin haluaisin huomatta että asian ajattelu oikein-väärin akselilla on turhan alkeellista. Kyseisessä tilanteessa on pohjimmiltaan moraalisesti hyväksyttävää niin lähteä ajamaan kuin olla lähtemättä ajamaan.
Sinänsä moraalisesti hyväksyttävä minimi kyseisessä tilanteessa on yrittää elvyttää parhaansa mukaan.
Ajamaan lähteminen on riskialtista ajokotrin puutteen ja lievän humalan lisäksi siksi ettet sen aikana pysty mitenkään jatkamaan ystäväsi elvyttämisessä ja mökin syrjäisyyden takia on hyvin todennäköistä ettei ystäväsi enää ehdi saamaan tarvitsemaansa hoitoa ajoissa.
Ajamaan lähtemisen vaihtoehdon moraalinen pätevyys on paljon kiinni siitä minkä kukin arvioi olevan parhaaksi tilanteessa, siitä että kokeeko vielä olevansa sen verran ajokunnossa että selviäisi perille turvallisesti, siitä että tunteeko ystävänsä vielä ehtivän hoitoon kuten myös siitä että näkeekö ystävänsä olevan sen verran vakaassa tilassa että selviää ilman elvytystä.
Kyseisessä tilanteessa kaikki toimet mitä vain parhaan kykynsä ja harkintansa mukaan ystävänsä auttamisen eteen tekee on moraalisesti oikein.