rakas päiväkirja...
on vuosia kun olen sinut viimeeksi avannut...
Mutta nyt annan sen vihan tulla... toivottavasti rakas entinen mieheni luet tämän joskus...vahingossa vielä parempi,,,vihaan sinua, niin paljon ettei tätä vihaa vie minulta mikään et edes sinä, tätä sinä et saa...
jos et tiedä, niinkuin voin ilmeestäsi päätellä, mitä minulle jäi niistä 7vuodesta muistoja..
ne kaikki huorittelut, hakkaamiset, halveksimiset, sinun anteeksi pyytämiset, nöyryyttämiset, ja kaikki se paska jonka yhdessä koimme...koitit tehdä minusta ihmis rauniota, elämäsi naista...heh...luulitko onnistuvasi? luulit...vai menee sulla nykyään hyvin...se on hyvä...voin kertoa mitä minulle kuului sen jälkeen kun lasteni kanssa tulimme kuukauden päästä kotiin..kun olit mennyt, viimein...itkin, itkin onnesta että pääsin sinusta, viimeinkin...kun lähdin muuten silloin viimeisen kerran, päätin että vaikka kuolen ennemmin kun palaan...ihme etten luovuttanut jo aiemmin. Ryyppäsin, huorasin, tein kaikkea sitä mitä olit vailla 7 vuotta...mutta elin!löysin miehiä, mutta en halunnut, elämällä alkoi mennä lujaa...kunnes huomasin olevani 24 kahden lapsen yh vailla ammattia...huora lähti kouluun..ajattele...kouluun.. lumppu vois vaikka menestyä elämässä..kouluun vanha loppuun kulutettu ämmä...no, ämmähän kävi koulun ja hoiti lapset..ja lujaa meni...vielä...sitten alkoikin itseluottamus pikkuhiljaa palautuun...muistatkos kuinka soittelit...ja kerroin vihaavani sinua...
nautin siitä....salaa kylläkin mutta että minä nautin...löysin elämäni säteen...auringon ja kuulin kauniita sanoja...sanoja joita olin kuullut mutten ymmärtänyt...ne eivät tarkoittaneet.. naidaan...eikä sitä etten enää hakkaa sinua...vaan olin löytänyt kultaa...ja pikku hiljaa itseni...siitä on 5 vuotta...kun lähdin...päivääkään en kadu..ikinä...5 vuotta olen etsinyt itseäni ja en ole löytänyt huoraa enkä käytettyä lumppua...olen löytänyt äidin, joka rakastaa lapsiaan, naisen joka nauttii rakastelusta oman miehen kanssa, naisen jota on sanottu kauniiksi, ei kuluneeksi, naisen joka rakastaa elämää,naisen jota on kehuttu, naisen joka on nainen...huomaa nainen...sinä etsit väärää, etsit ihmisrauniota, joka sinua hoitaa sinun sairasta olemustasi, sairasta mustasukkaisuuttasi, rakastaa kaikkea sitä paskaa jota sisälläsi kannat...mutta tiedätkö...ellet sitä itse huomaa hukut siihen itse...hah hah...
Olen selvinnyt voittajana helvettisi labyrintistä...säälin sinua kyllä vähän ,mutta vihaani sinua kohtaan en voi haudata...uskotko että olen tehnyt paljon työtä itseni eteen, ja lapsien..et..et edes usko että se olen minä joka kirjoitan...ehkä luet tämän, olethan lukenut kaiken muunkin mutta nyt en pistä pahakseni...se olisi ehkä se lopullinen nautinto...minulle..ehkä ei mutta pärjään kyllä!Et pahoita mieltäni...harmi...koita pärjätä itsesi kanssa...
on vuosia kun olen sinut viimeeksi avannut...
Mutta nyt annan sen vihan tulla... toivottavasti rakas entinen mieheni luet tämän joskus...vahingossa vielä parempi,,,vihaan sinua, niin paljon ettei tätä vihaa vie minulta mikään et edes sinä, tätä sinä et saa...
jos et tiedä, niinkuin voin ilmeestäsi päätellä, mitä minulle jäi niistä 7vuodesta muistoja..
ne kaikki huorittelut, hakkaamiset, halveksimiset, sinun anteeksi pyytämiset, nöyryyttämiset, ja kaikki se paska jonka yhdessä koimme...koitit tehdä minusta ihmis rauniota, elämäsi naista...heh...luulitko onnistuvasi? luulit...vai menee sulla nykyään hyvin...se on hyvä...voin kertoa mitä minulle kuului sen jälkeen kun lasteni kanssa tulimme kuukauden päästä kotiin..kun olit mennyt, viimein...itkin, itkin onnesta että pääsin sinusta, viimeinkin...kun lähdin muuten silloin viimeisen kerran, päätin että vaikka kuolen ennemmin kun palaan...ihme etten luovuttanut jo aiemmin. Ryyppäsin, huorasin, tein kaikkea sitä mitä olit vailla 7 vuotta...mutta elin!löysin miehiä, mutta en halunnut, elämällä alkoi mennä lujaa...kunnes huomasin olevani 24 kahden lapsen yh vailla ammattia...huora lähti kouluun..ajattele...kouluun.. lumppu vois vaikka menestyä elämässä..kouluun vanha loppuun kulutettu ämmä...no, ämmähän kävi koulun ja hoiti lapset..ja lujaa meni...vielä...sitten alkoikin itseluottamus pikkuhiljaa palautuun...muistatkos kuinka soittelit...ja kerroin vihaavani sinua...
nautin siitä....salaa kylläkin mutta että minä nautin...löysin elämäni säteen...auringon ja kuulin kauniita sanoja...sanoja joita olin kuullut mutten ymmärtänyt...ne eivät tarkoittaneet.. naidaan...eikä sitä etten enää hakkaa sinua...vaan olin löytänyt kultaa...ja pikku hiljaa itseni...siitä on 5 vuotta...kun lähdin...päivääkään en kadu..ikinä...5 vuotta olen etsinyt itseäni ja en ole löytänyt huoraa enkä käytettyä lumppua...olen löytänyt äidin, joka rakastaa lapsiaan, naisen joka nauttii rakastelusta oman miehen kanssa, naisen jota on sanottu kauniiksi, ei kuluneeksi, naisen joka rakastaa elämää,naisen jota on kehuttu, naisen joka on nainen...huomaa nainen...sinä etsit väärää, etsit ihmisrauniota, joka sinua hoitaa sinun sairasta olemustasi, sairasta mustasukkaisuuttasi, rakastaa kaikkea sitä paskaa jota sisälläsi kannat...mutta tiedätkö...ellet sitä itse huomaa hukut siihen itse...hah hah...
Olen selvinnyt voittajana helvettisi labyrintistä...säälin sinua kyllä vähän ,mutta vihaani sinua kohtaan en voi haudata...uskotko että olen tehnyt paljon työtä itseni eteen, ja lapsien..et..et edes usko että se olen minä joka kirjoitan...ehkä luet tämän, olethan lukenut kaiken muunkin mutta nyt en pistä pahakseni...se olisi ehkä se lopullinen nautinto...minulle..ehkä ei mutta pärjään kyllä!Et pahoita mieltäni...harmi...koita pärjätä itsesi kanssa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
no just just...
siltä tosiaan vaikutti et oot päässy yli...jos niin olis et edes vaivautuis näkemään moisen kirjoittamisen vaivaa...säälin, mutta sua
näin MEINASIN itsekin ensin ajatella. mutta koska en viitsi tehdä hetkellistä johtopäätöstä, sarkastista sellaista, niin ajattelin voittajan asiaa kunnolla.
Sulta on tainnut jäädä unholaan näiden kirjoitusten tarkoitus. Jos todella elämä todella on ollut jollain noin paskaa, niin eihän siitä koskaan täysin pääsekään yli, mutta voittajaksi voi selviytyä, kunhan saa unohdettua idiootin aviomiehen "aivopesua" riittävästi. Kirjoittaminen tänne toimii ihan kohtuu mukavana terapianakin, mutta se valitettava totuus on että kritiikki on kirjavaa. Ja joskus asiatonta ja loukkaavaa.
Itse en lähtisi voittajan kirjoitusta kritisoimaan sun tyyliisi. Kyllä sulla on järkeä ajatella kyseinen tarina toiseltakin kantilta. Tajuat varmaan miten vitun katkeraa on kuulla omalta mieheltään tuollaista ihmisarvoa alentavaa juttua itsestään. Hänen asemassaan olisi mullakin varmasti mukava kirjoittaa voittajatarina tänne. Vaikka tänne, tai edes tänne.
Mieti kritiikkiäs, vaikkakaan en voi mitään määräyksiä sulle antaa, voin vain vittuuttani antaa omaa kritiikkiäni sulle:) Mut ei millään pahalla:)
Oletkos koskaan miettinyt, että riitaan tarvitaan aina kaksi!!!!!!
Mieteitkö koskaan teidän hyviä ja ihania hetkiä
niitäkin varmasti löytyy yhtä paljon.
se sama, joka parjaa...
En kuitenkaan sano ketä,
tiedät kyllä ketä parjannut olet...
Raukka olet.
Mä en ymmärrä miten te jotkut voitte haukkua että tuo kirjoitus on tyhmä!
Mä ainakin tiedän ettei ole. Nimittäin koen tällä hetkellä asian juuri samallain.joka ikinen päivä kuulen olevani huora ym. vastaavaa. ilman että itse häntä haukun.
eikä nyrkin iskut ole jääneet pois. On vaan niin helvetin vaikeeta päästä irti ihmisestä jota silti rakastaa enemmän kuin mitään.
Ei kannata haukkua toista jos itsellä ei oo kyseisestä asiasta mitään kokemusta!
...pettynyt...petetty...katkeroitunut...