Usko vai tieto?
Yksinkertainen kysymys
Kaikille
22514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
eli siis sekä usko että tieto
Uskonto ja ateismi eivät ole toisensa pois sulkevia. Tämä on yleispätevää:
Kaikkea ei voi selittää järjellä
Uskonto ja ateismi eivät ole toisensa pois sulkevia. Tämä on yleispätevää:
Kaikkea ei voi selittää järjellä
Ihastuttavan hölmö kysymys..
Uskossa ei ole laatukriteerejä
Uskontoa ei voi selittää järjellä. Moni jo tajuaakin millainen pää pitää olla että uskoo höpötykset todeksi.
Uskonto ei vaan tykkää selityksestä...
Tietoon johon ei voi uskoa eikä luottaa, sillä ei ole mitään merkitystä tässä elämässä. Eli, ohje numero 4653; koittele tieto, katsele sitä sekä kokeile ja koeista sitä, kestääkö se. Venytä sitä ja vanuta sitä sekä viipaloi sitä, joustaako se.
Keitä sitä vedessä, paista sitä uunissa sekä kuumenna sitä tulen liekillä, jääkö siitä mitään jäljelle, josta voi ottaa kiinne ja sanoa, kyllä se on. Eli, tieto vai usko, epärationaalinen kysymys tai kysymys toisinpäin, sama vastaus.
Siis. Minä uskon tietoon joka on oikeata tietoa;)
Niin, käynyt liemi kuumennetaan tulen liekissä,tislataan, suodatetaan ja juodaan... se mitä jää jäljelle.
... kokemus tuo tietoa ja tieto varmistuu uskoksi. Empiirinen tie sopii parhaiten ainakin minulle.
Usko ja tieto.
Miksi tyytyä uskoon kun tietoakin on saatavilla?
Uskomukset ja uskonnot voi opettaa yhtä tehokkaasti kuin tietämyksenkin, mutta miksi niin pitäisi tehdä, eikö moraalia ja etikkaa voi opettaa ilman että otetaan mukaan yliluonnolliset jumalat?
Opetus voi olla totuutta tai valhetta, mutta jos se on ristiriitanen onko se silloin edes lähellä totuutta?
Tieteellinen tieto on eräänlaisissa epävarmuuden tiloissa olevien väitteiden joukko.
Osa on epävarmaa, osa lähes varmaa, mutta yksikään ei ole absoluuttisen varmaa, niin kuin monet uskovaiset ja uskonnot pitävät "omaa totuuttaan" joka on kuitenkin ristiriitoja täynnä, toisin kuin tieteellinen "epätosi" joka on useimmin ristiriidatonta.
Ja jos ei ole, se pyritään tutkimaan, havaitsemaan ja todistamaan sellaiseksi, eikä vain vaihdeta tulkintaa kuten uskonnot ovat tehneet aina, kun edellinen on osoitettu vääräksi.
Tulkinnassa taas täytyy katsoa mihin se perustuu ja mitkä ovat sen raamit, jokainen omaksuu tulkinnan omalla tavallaan, mutta tosiasiat on erotettava tulkinnasta ja subjektiivinen tulkinta objektiivisestä tulkinnasta.
Olematonta ei voi tutkia, todellisuudesta taas voi saada objektiivista tietoa, mutta mitään ei voi todistaa olemattomaksi.
Subjektiivisen idealismin mukaan todellisuus on tiedostavan subjektin oma luomus tai konstruktio kuten usko yliluonnollisiin jumaliinkin on.
Se mitä pidetään totuutena, ja se, etsitäänkö sitä ihmisen sisä- vai ulkopuolelta riippuu aina ihmisen olosuhteista, sisäisistä uskomuksista objektiivista totuuta tuskin löytyy, ainakaan jos ne ei perustu todelliseen tietoon vaan mielikuvitukseen ja mielikuviin eri uskonnoista esm.
Psykologisella tasolla uskonto voi olla jollekkin arvokasta, mutta onko se arvokkaampaa kuin tieto?
Hieno kirjoitus. Käsitinkö oikein, jos eri tietojen perusteella ihminen muodostaa oman subjektiivisen käsityksen asioiden totuudesta, niin tätä voi sitten vaikka kutsua uskoksi? Että tiedon käsitteleminen olisi yksityiskohtaista ja jokainen yksilö soveltaisi sitä opitulla tavalla?
Mutta onko kaikille samanlaista objektiivista tulkintaa loppujen lopuksi olemassakaan? Onko ruohon väri automaattisesti kaikille sama, vai onko siitä olemassa yli 6 miljardia käsitystä?
Minusta hyvät kysymykset ovat tietoa ja uskoa arvokkaampi asia, silloin ihminen ei pelkästään ime itseensä ulkopuolista faktaa tai uskomusta, vaan tuottaa uutta informaatiota.
löytyy avauksestani.
Ajatuksenvapauden viholliset
Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto on usein arvostellut suosittua pyrkimystä selittää nykyisiä yhteiskunnallisia ongelmia rationalismin liiallisella ylivallalla. "Irrationalismi uskomusten ja arvojen perustana johtaa helposti dogmatismiin, suvaitsemattomuuteen, haluun istuttaa vaikka väkivaltaa käyttäen oma ideologia ja arvomaailma muihin ihmisiin. Jos katsomuksella ei ole rationaalista perustaa, sen levittäminen ei voi perustua argumentteihin, vaan muunlaisten keinojen käyttöön."
Uskolla ei ole rationaalista perustaa, koska raamattua ei voi pitää argumenttina, eikä Jumalasta ole tieteellisiä todisteita. Uskon levittäminen pohjautuu muiden keinojen käyttöön, esimerkiksi juuri raamatun käyttöön, pyhäkouluun, virsien veisaamiseen, papin saarnaan, rukouksiin...
Usko on johtanut kautta historian suvaitsemattomuuteen, Irrationalismi eli järjettömyys uskonnon uskomusten ja arvojen perustana on johtanut dogmatismiin, tiukat uskonnolliset yhteisöt ovat esimerkki tästä vielä nykypäivän Suomessakin, esimerkiksi vanhoililestadiolaiset.
>>Perustele. Jos raamatun tekstit pohjautuvat todentamattomaan huhupuheeseen (uskoon) eikä todennettuun tietoon, niin kuinka se voisi olla järkevä argumentti?>>
Raamattu on auktoeisoitu tietolähde. Sitä ei ole "kukaan" kirjoittanut, mutta sen olemassaolon muutkin uskontokunnat tunnustavat. Raamattu on konkreettinen ja voit pitää sitä kädessä.
No tieteestä (matematiikasta) imaginääriyksikkö on sinulle tuttu. Sehän on i^2=-1. Imag.yksikkö on niin hatarasti määritelty, että on helposti todistettavissa, että -1=1. Määritelmä kuitenkin on entisensä.
Kuten tiedät PII on noin 3,1416. PII on tärkeä tekijä tieteissä, mutta sitä ei ole voitu kirjoittaa suljettuun muotoon. Nyt käytetään päättymätöntä, likiarvoista sarjakehitelmää, joka katkaistaan ja lasketaan jäännöstermi, kun katsotaan, että riittävä tarkkuus on saavutettu.
Kuten huomaat ei tiedekkään ole vahvoilla, edelleen on teorioita, jotka tiedetään huonoiksi, mutta kun ei ole parempaakaan keksitty.
Jos katsomuksella on rationaalista perustaa, sen levittäminen voi perustua argumentteihin, kun muunlaisia keinoja ei ole käytettävissä.
Raamattu on konkreettinen kirja, ja muut uskontokunnat tunnustuvat sen olemassaolon? Siinäkö perusteesi? Piitä voidaan jatkaa tieteellisin menetelmin vaikka se jatkuisi epämääräisen ajan, mutta se on sentään tieteellisesti todistettu. Siinä mielessä huono esimerkki raamatun tekstien todenperäisyydestä, jotka huokuvat irrationalisuutta. Jeesus käveli vetten päälä, puhuvia käärmeitä, Jeesus nousi kuolleista, pyhästä hengestä sikiäminen.. Jos näitä väität itsellesi tapahtuneen, niin uskovaiset nauravat sinulle ja telkeäisivät hullujenhuoneelle, mutta sunnuntaisin nämä samat asiat kuunnellaan kirkossa ja kesäisin herätysjuhlilla hurmoksessa ja tippa linssissä.
Valmista tekstiä on helppo retostella, eikö niin.
Uskallatko sinä kirjoittaa mitään omintakeista?
Ilmeisesti sinulla ei ole asiaan mitään parempaa lisättävää kun pitää lähteä jo hyväkkääksi haukkumaan. Jos menet viestiketjussa taaksepäin niin voit lukea mm. oman mielipiteeni kysymysten merkityksestä tiedon ja uskon ohella. Sinun epäjohdonmukaisuuksiasi on kieltämättä aika helppo "retostella".
Toisessa ketjussa puhuttiin hyvin siitä että perustelujesi tulisi kestää myös tieteellinen tarkastelu, mikäli aiot raamattua tieteellisenä argumenttina ja tietona myydä. Muussa tapauksessa raamattu on pelkkää uskoa, eikä siten validi argumentti.
>>mitään parempaa lisättävää kun pitää lähteä jo hyväkkääksi haukkumaan>> Enhän minä hauku. Itseriittoiset ihmiset vain ovat hyväkkäitä.
Alkuperäinen kysymys oli:"Usko vai tieto"
Mikä olikaan vastauksesi 10 sanalla sanoen?
Taitaa Elmolla sisälukutaito hiipua vähän lauantai-iltaisin, vai..? ;)
Lainaanpa oman ajatukseni asiaan "tieto vai usko?" tuosta aikaisemmasta viestistäni:
"Minusta hyvät kysymykset ovat tietoa ja uskoa arvokkaampi asia, silloin ihminen ei pelkästään ime itseensä ulkopuolista faktaa tai uskomusta, vaan tuottaa uutta informaatiota."
Hyväkästä?
Kaikin mokomin, saat Elmo sinäkin toki retostella minun sanomisiani, jos osaat.