Naapurina omaishoitaja

Naapurina on jo pitkän aikaa toiminut omaishoitaja. Asumme kerrostalossa pienessä maalaiskunnassa toisessa kerroksessa. Kerrostalo on jo vanha 1960-luvulla rakennettu, eikä meillä ole minkäänlaista hissiä.



Käytän omaishoitajastamme yleisnimeä rouva Peltola.



Rouva Peltolan aviomiestä en käytännössä IKINÄ ole tavannut! En esim törmännyt mieheen porraskäytävässä. Olemme muuten hyvin pieni taloyhtiö!



Rouva Peltola on varsin onnistuneesti ikään kuin piilotellut aviomiestään jo vuosikausia. Itse asun vuokralla, he omistusasunnossa. Nyt jo 13-vuotta putkeen kyseisessä pikku pitäjässä.



Rouva Peltolaan törmään suunnilleen joka päivä kylällä, mutta en puhu hänelle mitään, eikä hän minulle. Aviomiestä en käytännössä IKINÄ ole tavannut!



Noin 1-2 vuotta sitten aloin kuitenkin havaita, kuinka Rouva Peltolan kotona rampattiin erillaisten ambulanssimiesten ja hoitajien kanssa. En voinut käsittää, ketä vanhaa ukkelia he siellä oikein käivät noutamassa? Alunperin ajattelin, että Rouva Peltolan isä oli tullut hänen luokseen vierailulle pyörätuolissa.



Noin vuosi sitten ambulanssi vierailuja kuitenkin alkoi tulla yhä tiuhempaan tahtiin. Suunnilleen kerran kuussa. Alunperin herra Peltolaa yksinkertaisesti vain kannettiin pyörätuolissa alas portaita. En oikein voinut ymmärtää ja käsittää, miksei rouva Peltola vain yksinkertaisesti pyytänyt meitä naapurita apuun, että hänen aviomiehensä voisi köydä lenkillä ulkona jokaikinen päivä.



No, en silloin vielä tullut ajatelleeksi, ettei Suomessa yksinkertaisesti puhuta naapureille. En myöskään tullut ajatelleeksi että MINUNHAN naapurina kuuluisi tehdä tämä aloite!



Mutta viimeisen 6-kk aikana herra Peltolan terveydentila on käytännössä RAJUSTI huonontunut! Pyörätuolin sijaan hänet kannetaan suunnilleen kerran kuussa paareissa ambulanssiin. Viimeaikoina tästäkin on luovuttu, ja ambulanssi henkilökunta ja nuoremmat omaiset käytännössä ramppaavat sisään asuntoon, mutta eivät sieltä ulos.



Olen nähnyt herra Peltolan kasvot parisen kertaa, ja hän vaikuttaa todella surkealta ja vanhalta mieheltä, jonka paikka suoraan sanoen ei enää ole kotona.



Tunnen nyt oloni tosi noloksi, kun en tarjonnut apuani rouva Peltolalle aiemmin, mutta samalla huomaan hänen aviomiehensä tervedentilan käytännössä RAJUSTI huonontuneen. Minusta tuntuu, että pyörätuoli reissut kylillä ovat nyt kokonaan ohi, koska hän ei tunnu pääsevän enää liikkumaan ollenkaan edes omaisen kanssa, jos pystyisi.



Olen aika kiukkuissani siitä, että en ole tavannut koko äijää VUOSIIN! Me olemme hyvin pieni maalaispitäjä, samoin kuin käytännössä HYVIN pieni taloyhtiö. Kuinka tämä mies on voinut päästä pakenemaan "kyttävää silmääni"



Toisin sanoen, kuinka kauan häntä on siellä asunnossaan käytännössä MUUMIONA pidetty!!!?



Sanon suoraan, että en pidä tästä naisesta. Hän on ihan normaalin näköinen ja tapainen mummo, mutta hän on piilotellut aviomiestään mahdollisesti VUOSIA onnistuneesti asunnossaan. Kyseinen mies ilmiselvästi tarvitsee LAITOSPAIKAN!



Kyse on ihan siitä peruasiasta, että mies ei pääse ulos asunnosta käytännösä IKINÄ!



Voin olla väärässä, mutta oma uskomukseni on, että tämä on iän tuoma sairaus eikä äkkinäinen halvaantuminen. Se perustuu niihin harvoihin aikoihin jolloin ovensilmästä olen nähnyt herra Peltolan.



Olen tietoinen omaishoitajien rankasta tilanteessa tässä maassa;

http://www.hs.fi/kotimaa/a1416462506415



Kerran putosi kirje rouva Peltolalle vahingossa omaan postiluukukuuni. Hän saa TOIVOTTAVASTI sen oman pieneläkkeensä päälle noin 380€ tai jotain siihen malliin vanhan aviomiehensä hoitamisesta.



Hänellä on paljon ystäviä ja käy säännöllisesti vierailijoita. Kysyn kai vähän sammoisen mielipide hommelin, että pitäisikö minun lähettää hänelle kirje, jossa tarjoaisin hänelle apua omaishoidossa? Ajattelin odottaa vasta sen jälkeenm kun ambulanssi seuraavan kerran käy, mutta nyt on suoraan sanoen ollu vähän hljaista viimeisen 6-kk ajan. En oikein tiedä, onko mies enää edes elossa?