Hei kaikki eläköityneet naiset ja miehet - kautta Suomenniemen!
Olen v.40 syntynyt ja elänyt hyvin yhteisöllisen elämän. Tämä nykyaika ei oikein viehätä, kun yksilöllisyyden korostaminen on ollut jo vuosia ainoa mahdollinen tapa elää. Elämme lähes nuorison ehdoilla, vai mitä mieltä Sinä olet?
Muitten huomioiminen, auttaminen, hoivaaminen, sitä kaipaan. Olisin aivan valmis asumaan ja elämään yhteisössä, jossa olisi samanikäisiä naisia ja miehiä ja joille yhteisöasuminen kelpaa ja riittää. Tiedän, että Suomessa on näitä asumismuotoja, mutta missä ja mitä kokemuksia Sinulla on. Kerro kirjoittaen! Olemme eläneet ajan, jolloin Suomi on kokenut suuren muutoksen. Olemme sopeutujia lähes jokainen. Vanhempamme rakensivat meille hyvän maan asua. Miten voisimme toetuttaa yhteistä elämäämme niin, että pystymme elämään rauhassa, olemaan avuliaita, kantamaan vastuuta kasvavista sukupolvista j.n.e.
Mielestäni tässä olisi avain yhteisölliseen elämäntapaan.
Minä jo onnun, mutta osaan tehdä hyvää ruokaa, silittää, laulaa, seurustella, haravoida ym. Ei jäädä yhteiskunnan autettavaksi, eletään yhdessä toisistamme huolta kantaen.
Siis, missä on se porukka, joka lähtee tällaiseen yhteisyritykseen? Kertokaa, tulkaa mukaan keskusteluun! terv. penkki40
Olen v.40 syntynyt ja elänyt hyvin yhteisöllisen elämän. Tämä nykyaika ei oikein viehätä, kun yksilöllisyyden korostaminen on ollut jo vuosia ainoa mahdollinen tapa elää. Elämme lähes nuorison ehdoilla, vai mitä mieltä Sinä olet?
Muitten huomioiminen, auttaminen, hoivaaminen, sitä kaipaan. Olisin aivan valmis asumaan ja elämään yhteisössä, jossa olisi samanikäisiä naisia ja miehiä ja joille yhteisöasuminen kelpaa ja riittää. Tiedän, että Suomessa on näitä asumismuotoja, mutta missä ja mitä kokemuksia Sinulla on. Kerro kirjoittaen! Olemme eläneet ajan, jolloin Suomi on kokenut suuren muutoksen. Olemme sopeutujia lähes jokainen. Vanhempamme rakensivat meille hyvän maan asua. Miten voisimme toetuttaa yhteistä elämäämme niin, että pystymme elämään rauhassa, olemaan avuliaita, kantamaan vastuuta kasvavista sukupolvista j.n.e.
Mielestäni tässä olisi avain yhteisölliseen elämäntapaan.
Minä jo onnun, mutta osaan tehdä hyvää ruokaa, silittää, laulaa, seurustella, haravoida ym. Ei jäädä yhteiskunnan autettavaksi, eletään yhdessä toisistamme huolta kantaen.
Siis, missä on se porukka, joka lähtee tällaiseen yhteisyritykseen? Kertokaa, tulkaa mukaan keskusteluun! terv. penkki40
Vastaukset 41
Vanhimmat
On loistava idea, että vanhenevat ihmiset perustaisivat yhteisöjä. Tämä olisi yhteiskunnankin kannalta järkevää. Kun esim. jonkun yhteisön jäsenen terveys ja toimintakyky lopulta horjuu niin pahoin, että hän on täysin muiden avun varassa eli toisin sanoen laitostunut, hän voisi saada apua yhteisönsä toimintakykyisiltä jäseniltä.
Olen aiemmin kirjoittanut tänne, että vanhenevan ihmisen toimintakykyä ja terveyttä ylläpitää terveiden elämäntapojen ohella työelämässä mukana pysyminen, alituinen itsensä kehittäminen ja taisteleminen asemansa säilyttämiseksi. Yhteisössä eläminen tukee myös tätä tavoitetta ja siten ehkäisee laitostumista.
On sitten asia erikseen, kuinka moni vanhus suostuisi asumaan tällaisessa yhteisössä.
Ympärilläni on yhteisö, joka vastaa unelmaasi. Jokainen tekee sitä mitä osaa. Asumme omissa kodeissa, mutta autamme toinen toistamme. Vikkelimmät liikkuvatulkona, auttavat muita, parilla on vielä autokin. Teemme ruokaa toisillemme, avustamme kaupassakäynnissä, pyykinpesussa, siivoamisessa, silittämisessä, seurustelemme puhelimitse. Jos yksi leipoo, kaikki saavat: Itse asun pienessa talossa ja kun lumimyrskyt tulivat, en jäänyt hangen vangiksi, joku auttoi.
Minä autan paperisodassa, laskujen maksamisessa, myyn toisten tavaroita netissä, valmista ruokaa, vaikka en pääse kävelemään. Korjaan myöskin vaatteita, teen juhliin voileipäkakkuja ja leivonnaisia. Autan kirjeitten laatimisissa ja valitusasioissa. Yhteiskunnan apua ei ole tarvittu.Tämä on yhteisö ja aina ihmin en on yhteisön osa, jos haluaa. Anna, niin saat sinäkin.
Onnittelen teitä pienen kylän asukit. Elätte juuri siten, kuin on mielestäni oikein. Olen muuttanut kotiseudultani (mies kuoli) kauas pois, enkä todella tunne viihtyväni uusissa oloissa. Tunnen orpoutta kaikin tavoin. Ei täällä vaivauduta pitämään yhteyksiä, päinvastoin! Ohikulkeminen on jokapäiväistä. Siis - toisinkin voi elää. Tiedän sen vaativan ponnisteluja. Ehkäpä pyrin liian "helppoon ratkaisuun", kun toivon, että tuollainen yhteisö jossakin minuakin odottaisi. Minulla on muutama ystävä, joka kipuilee saman ongelman parissa. Meillä olisi jokaisella varaa yhteirakentamiseenkin, mutta kun puuttuu organisoija ja rakentaja. Toisaalta - liian suuri rakennuskompleksi ei kiinnosta, mutta juuri pieni yhteisö ( esim. vanha iso lakkautettu koulu tai vastaava ), jossa olisi tilaa yhteiselolle, mutta oman huoneen yksityisyys taattaisiin. Siis, onko sellaisia, kirjoittakaa!
Kiinnostavinta ja kiitollisinta olisi juuri tuollainen pienen kylän omintakeinen yhteisö. Kaikki tuntevat toisensa jne. Tarpeet tiedetään, kännykät toimivat, netti toimii, apua saa, kun pyytää. Olette lottovoittajia!
terv. penkki40
Tuo on nyt lievästi sanottuna liioteltu kuva pikkukylän paratiisimäisestä olotilasta jossa kaikki auttavat kaikkia.
Ei pidä paikkaansa.
Satojen vuosien aikaiset kyläriidat ja siihen päälle nykyiset kuuluvat myös pikkukylän arkipäivään.
Ihmisen raadollisuus on hyvin kouriintuntuvaa, kateus ja kauna ja yleinen vahtiminen kuuluu ,myös pikkukylän arkipäivään.
Kontrolli pelaa.
Niin, tuskinpa löytyy paikkaa, jossa suomalainen kateus ja toisaalta uteliaisuus eivät kukoistaisi. Niin sinisilmäinen en toki ole. Kylään mahtuu kylähullun lisäksi tietenkin se "paha akka" tai "ukko", vaan toisekseen: jos on halua auttaa muita ja kykyä ottaa apua vastaan, kylä toimii, toki omalla tavallaan. Eihän jokaisen pidä olla asiassa mukana, ei siihen voi ketään pakottaa ja loppujen lopuksi, asunpa missä tahansa, aina vien oman luonteeni mukanani. Jotkut siitä pitävät, toiset taas eivät.
Hyvä näkökohta kuitenkin. Turvallinen sikäli, että se on suomalaisuuteen kuuluvaa elämäntapaa. Muualta maailman ääriltä muuttanut voisi nähdä vieläkin tarkemmalla silmällä.
Kiitos vastauksesta. penkki40
Jk. Tässä olisi Mauri Kunnakselle jälleen yksi aihe: tehdä suomalaisten asumiskulttuurista kuvitettu kirja.
Valitettavan usein vain keskenään lähisukua olevat auttavat toisiaan kyläsissä.
sukurutsausta? voin kertoa ettei se ole yleinen käytäntö, vaikka teillä sitä harrastetaan.
pakkomielle tätä yllä olevaa kohtaan, kun joka kirjoituksen kimppuun täytyy käydä kuin yleinen syyttäjä. Olis kivempi keskustella ihan suvaitsevaisella mielipidetasolla. Hyvää loppupäivää sinullekin :-).
Tuo Oikea hoitsu pitää teidän ehdottomasti ottaa mukaan hoivaamaan teitä rakkaudella ja auttamaan toisia sinne kollektiiviin.
Varokaa kuitenkin sen yrityksiä päästä yksin kollektiivin omistajaksi päästämällä teistä toisista ilmat pihalle.
Hänestä kun sellaisilla jotka tarvitsevt toisten apua ei ole oikeutta elää.
Äläs nyt viitsi pelleillä vakavalla asialla. Olen itse ollut "hoitsuna" 35 v. joten tunnen heidän moraalinsa aika tarkoin. Vuosien mittaan myös yhteiskunta on alkanut vaatia entistä parempia työntekijöitä sosiaalialalle.
Tule vain mukaan "joukkoon iloiseen" ja jos satut olemaan sosiaalinen tyyppi, saatat vaikka viihtyä.
t. penkki40
Eipä yhtään hullumpi idea!
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=4443.0
Hyvä linkki!
Millaisen yhteisöllisen elämän olet elänyt ja miksi siinä tapauksessa olet nyt niin yksin?
Tarkoitan yhteisöllisellä elämällä esim. sisäoppilaitoksia, joissa olin kuusi vuotta. Opiskelin, tein töitä, elin yhteisössä. Siirryin toiseen yhteisöön työskentelemään keskuslaitokseen, kehitysvammatyöhön, sitten jälleen pääkaupunkiseudulle nuorten laitoksiin, joista eläkkeelle.
En ole tälläkään hetkellä yksin, mutta ennakoin tulevaisuutta, joka mielestäni on aina vain heikkenemään päin. Omat vaivat alkavat olla esteitä, haluaisin koota sellaisia voimia yhteen, joissa erilaisuus ei ole haitaksi (tarkoitan kivuliaisuutta), ja jossa vielä voimassa olevat vahvuudet käytettäisiin kaikkien hyväksi. Olen siis edelleen idealisti, onneksi. Joku sanoisi, naivisti, eikä sekään haittaa.
En pidä itseäni vielä vanhuksena, vanhenevana toki. t.penkki40
Voi käydä vähän raskaaksi vanhoille hoitaa toisia vanhoja.
Et ole ymmärtänyt asiaa. Tämä on ennakoivaa...en todellakaan ole vielä ikäloppu, mutta vuosi vuodelta vanhenen.
Lue uudelleen, jos sitten aukeaa.
Ikääntyviä tulee aina vain enemmän. Jotkut ovat jo aika nuorina n. 60 vuotiaina rampoja, toiset menevät kuin peurat, Ikä on niin arvoituksellinen, mutta elämässä on oppinut siihen, että mikään ei saa yllättää. On kysymys turvasta. terv.Nimetön Penkki
Miten niin ymmärtänyt väärin?
Eikös tässä ole periaatteena se että vanhukset tai vanhentuvat hoitavat toisensa, vai onko periaatteena se ettei tarvitse olla yksin?
Jää vähän epäselväksi kaikesta selittelystä huolimatta.
Miten muuten olet voinut olla noin jalkoja vaativissa hommissa rampana?
Kiitii viestistäsi. Katsos tuo "rampuus" on tullut aika äkkiväärästi. Juoksin ajokoiramme perään ja putosin kuoppaan, jossa meni polvi halki. Siis, työelämässä olessani en toki ollut rampa. En tehnyt vanhustyötä. En osaisi ja jaksaisikaan. Olin nuorison parissa ja siellä kyllä kinttujani tarvittiin!!!
Siis väärinkäsitys on se, että kaksi vanhusta esim. yrittäisivät hoitaa toinen toistaan. Ajattelen tulevaisuutta niin, että niin kauan, kuin jaksan, autan minkä voin ja uskon, että se tulee olemaan tulevaisuudessa ihan luonnollista, kunhan ns. suuret ikäluokat eläköityvät. Ei kaikkea voi kunnile tyrkätä. Ehkä kirjoituksestani loistaa yksinäisyys, jota en todellakaan tunne, ellei oteta lukuun sitä, että läheisten kuolemantapauksia on ollut ihan peräkanaa viisi. Tietysti se vaikuttaa. Keneen ei vaikuttaisi? On joulukin tulossa.
terv. nimetön penkki.
Jos tahdot aidosti auttaa niin vapaaehtoistyöntekijöitä, vaikkapa vain juttuseuraa ja lehdenlukijoita tarvitaan pitkäaikaisosastoille ja vanhainkoteihin ja hoitolaitoksiin vaikka kuinka paljon.
Voit myös ainakin suuremmissa kunnissa saada "oman vanhuksen" jota käyt jututtamassa ja seurana hänelle, sellaisen potilaan/vanhuksen jonka luona ei ketään käy.
Mitä odottelet, ilmoita itsesi lähimpään vanhustenhoitopaikkaan.
Myös mielenterveyspuolella on samanlaisia mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön.
Viestistäsi - kiitos! Kyllä nämä asiat ovat tiedossani ja olen jo hommissa mukana. Lisäksi asustan erään yksinäisen kanssa.
Ehkäpä ei aihetta enempään.
Ajatella miten kauas varsinaisesta asiastani, jolla aloin kirjoitella, olemmekaan menneet, tai lähelle, sillä kotiinhan tässä palasimme.
terveisin harmaa, nimetön Penkki.
Iloista Adventinaikaa kaikille kirjoittajille ja lukijoille!
Ihmettelen vaan mikä sinusta on tehnyt harmaan ja miksi koet itsesi niin harmaaksi?
koska vanhanpiian kuuluukin olla harmaa ja kärttyisä, katoppa peiliin!!!
Samaistun mieluummin harmaaseen puupenkkiin, kuin punamullalla maalattuun ladonoveen. Siksi, siis!
Älä juo enää mitään niin pysyt kuivana.
Märät vaipat kun aiheuttavat kärttyisyyttä.
Vieläkään ei voida siirtyä pottotreeniin.
Niin, mieltymyksensä kullakin.
Minä kyllä valtistisin tuon punamullan harmaan sijasta, mutta makuasioista ei kannata kiistellä.
Kovat on halut rahankeruuseen!
Lopetan tähän. penkki
Ihmettelen vaan suuresti mistä rahankeruusta on kyse.
Nähdäkseni en ole maininnut sellaista missään.
Oletkohan nyt oikeassa viestiketjussa?
eipä kukaan viitti kanssasi kauaa "keskustella" ja syystä että?? no katoppa peiliin nutturapää.
tarkoitan, että puhelinyhtiöt riemastuvatr jokaisesta viestistä ja seriffeillä ei ole mitään muuta tekemistä, kuin höpötellä turhia. Ei kiinnosta lainkaan. Omalta osaltani lopetan tähän.
Oletko kokeillut Bambesin vaippoja vielä?
Täällä näyttää jokainen epäilevän toinen toistaan sheriffiksi, mutta en se ainakaan minä ole.
kun sulle ei tota perhettä ole koskaan siunaantunu, niin ethän sä ääliö tiedä edes vaipoista mitään ne on nimittäin BAMBERS-merkkisiä.
eikun PAMPERS.mut ääliö olet silti.
Hei penkki 40. Olen 54/54 eläkeellä oleva akateeminen mies, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä, ja valmis muuttamaan maalle asumaan yhteisöön. Ehkäpä onnistumme jos saamme 3-5 samanhenkistä.
Ihan hyvältähän tämä alkuperäinen idea kuulosti ! Minä olen sairaseläkkeellä,mutta rahaa ei ole,kuin eläke.Olisin valmis tälläiseen asumiseen vaikka heti ,olisi seuraa ja turvaa toisista näin yksinäiselle nais- ihmisellekkin.Kyllä sitä juttuseuraa kaipaa päivittäin ja olisihan se edullistakin jakaa menot.
Ihmettelen noita epäasiallisia viestejä täällä,eikös voisi olla kirjoittamatta jos asia ei kiinnosta ?
JOS OLET TOSISSASI KIINNOSTUNUT NIIN OTA YHTEYTTÄ.
[email protected]
Hei!
Minulla olisi tiedossa kaikille halukkaille täydellinen yhteisöasumiseen sopiva talo keskellä Suomea, Rautalammilla.
Talossa on 16 x n 14m2 huonetta ja yhteiset keittiö, olohuone sekä pesutilat.
Jos kiinnostuit niin ota toki yhteyttä sähköpostitse. Laitan lisätietoja ja kuvia!
Jaa, missäs se sähköposti olikaan?
Vai joko sait sen talon menemään?
[email protected] postiin voi laittaa viestiä jos kiinnostaa tuo yllä mainittu talo!
Hei
olen 40 vuotias
yhteisöasuminen kiinnostaa
keski-suomi tai luonnonläheinen paikka -etelä suomi suunnalla ei niin väliä
ensi syksynä ajankohtaisempi 2009
en voi ostaa vuokrata kyllä
kirjoitellaan
hei täällä 55-vuotias nainen joka keuhkovaivan takia joutui yks` kaks eläkkeelle hoitajan työstä. Miltei koko ikäni olen elänyt ja työskennellyt yhteisöissä ja yksin asuminen ja eläminen tuntuu nyt suorastaan elämän ja ajan tuhlaukselta, on se myös kallein mahdollinen tapa elää. Yhdessä asuminen ja arjen jakaminen toisten aikuisten kanssa tuntuisi mielekkäältä ja on haaveissani.