"......Meille Suomeen on kristinusko tuotu aikanaan lähinnä miekan ja ulkonaisen pakon ja uhkan avulla. Tämä ulkonainen pakko on alistanut ihmiset ulkonaisesti noudattamaan tiettyjä vähimmäisvaatimuksia. Ovat olleet jalkapuut ja muut pakkokeinot, joiden avulla ihmisille on yritetty kristinuskoa päähän iskostaa. Oikeuskäytäntö on ollut myös, sen mukaista. "Herran pelko on viisauden alku" On ollut yksi ehkä kaikkein eniten käytetty Raamatunkohta, jonka avulla vähäosaisia kansaa on yritetty alistaa oloihinsa tyytymään ja valtaherrojen alaisuudessa olemaan.
Kaukana tästä on ollut se armon ja palvelevan rakkauden ja totuuden ja oikeuden kirjoittamaton laki - Kristuksen henki - jota Jeesus ja apostolit edustivat, ja joka pystyisi ihmisen sisäisesti muuttamaan ja antamaan sen voiman, joka ihmisen elämän ohjaisi noudattamaan ilman ulkoista pakkoa niitä Jumalan aivoituksia, joita hänellä kaikkia ihmisiä kohtaan on. Tällä tavalla on saatu aikaan nimellisesti kristitty kansa, mutta jonka elämä ei missään kohtaa eroa pahimpien pakanoiden ja jumalattomien elämästä. Missä on tämän päivän kansamme keskuudesta se palvelevan rakkauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden henki, josta aito apostolinen usko aikanaan tunnettiin? "Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen... Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan, on valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan", sanotaan vanhan virsikirjan virressä 440.
Ja voi kuinka ajankohtaisia nämä sanat ovatkaan kansamme, myös uskovien, keskuudessa. Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ja jos se "huutaminen" on sitä luokkaa, kuin mitä se valitettavasti liian usein näyttää olevan, niin mitä muuta tästä maailmasta voi etsiä kuin tämän "huutamisen" vastakaikua, Katkeruutta, jatkuvaa riitaa, pelkoa ja ahdistusta jne. Sitä sielun katkeraa myrkkyä, joka niin monen ihmisen elämän on suoranaiseksi helvetiksi täällä maanpäällä tehnyt. Poissa palveleva ja kärsivien lähimmäisten kärsimyksistä ja selviytymisestä huolta kantava henki. Poissa on todellinen totuus ja oikeudenmukaisuus. Myös uskovien keskuudesta. Aivan liian usein hengellinen toiminta eri uskonsuunnissa perustuu "alistu tai tuhoudu" periaatteelle. Ihmisten käännyttäminen ja omaan uskonsuuntaan karsinoiminen on ainut hengellisen toiminnan tavoite. Ja tässä pyrkimyksessä kärsivät lähimmäiset ovat vain "helppoja saaliita", joiden kärsimystä yritetään heidän alistamisekseen hyväksikäyttöä. Tähänkö Jumala kutsuu ihmiset? Puoskaroimaan ihmisten sieluilla ja ronkkimaan heidät sisäisesti vieläkin enemmän hajalle kuin he jo hajalla ovat? Sallikaa minun sanoa: Ei kutsu!
Jumalan armon, palvelevan rakkauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden kirjoittamaton laki - Kristuksen henki - voi toteutua ihmiskunnan keskuudessa vain, jos Jumalalla on palveluksessaan niitä ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka itse ovat tämän Kristuksen hengen valtaamiksi tulleet. Nämä Jumalan valtaamat ihmiset toteuttavat omassa elämässään niitä aivoituksia, joita Jumala Henkensä kautta heidän sisimmässään vaikuttaa. Jumala kutsuu ihmisen palvelijakseen, ei palveltavaksi'. Puolustamaan vähäosaisten ja alaspainettujen ihmisten oikeuksia. Toimimaan elämässään niin, että Jumalan hyvät aivoitukset hänen palvelustyönsä kautta saavat toteutua. Kunniaksi Jumalalle ja siunaukseksi kaikille ihmisille. Siis kaikille, eikä vain niille, jotka meitä itsekustakin miellyttävät. Jumalan palvelijoiden on elämässään harrastettava kaikkien ihmisten menestystä ja oikeuksien toteutumista. Myös niiden, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet tai meitä muuten loukanneet ja juuri tästä todellinen Kristuksen henki todeksi tunnetaan........"
http://www.aretalogia.com/Kirjoittamaton_2.html
Kaukana tästä on ollut se armon ja palvelevan rakkauden ja totuuden ja oikeuden kirjoittamaton laki - Kristuksen henki - jota Jeesus ja apostolit edustivat, ja joka pystyisi ihmisen sisäisesti muuttamaan ja antamaan sen voiman, joka ihmisen elämän ohjaisi noudattamaan ilman ulkoista pakkoa niitä Jumalan aivoituksia, joita hänellä kaikkia ihmisiä kohtaan on. Tällä tavalla on saatu aikaan nimellisesti kristitty kansa, mutta jonka elämä ei missään kohtaa eroa pahimpien pakanoiden ja jumalattomien elämästä. Missä on tämän päivän kansamme keskuudesta se palvelevan rakkauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden henki, josta aito apostolinen usko aikanaan tunnettiin? "Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen... Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan, on valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan", sanotaan vanhan virsikirjan virressä 440.
Ja voi kuinka ajankohtaisia nämä sanat ovatkaan kansamme, myös uskovien, keskuudessa. Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ja jos se "huutaminen" on sitä luokkaa, kuin mitä se valitettavasti liian usein näyttää olevan, niin mitä muuta tästä maailmasta voi etsiä kuin tämän "huutamisen" vastakaikua, Katkeruutta, jatkuvaa riitaa, pelkoa ja ahdistusta jne. Sitä sielun katkeraa myrkkyä, joka niin monen ihmisen elämän on suoranaiseksi helvetiksi täällä maanpäällä tehnyt. Poissa palveleva ja kärsivien lähimmäisten kärsimyksistä ja selviytymisestä huolta kantava henki. Poissa on todellinen totuus ja oikeudenmukaisuus. Myös uskovien keskuudesta. Aivan liian usein hengellinen toiminta eri uskonsuunnissa perustuu "alistu tai tuhoudu" periaatteelle. Ihmisten käännyttäminen ja omaan uskonsuuntaan karsinoiminen on ainut hengellisen toiminnan tavoite. Ja tässä pyrkimyksessä kärsivät lähimmäiset ovat vain "helppoja saaliita", joiden kärsimystä yritetään heidän alistamisekseen hyväksikäyttöä. Tähänkö Jumala kutsuu ihmiset? Puoskaroimaan ihmisten sieluilla ja ronkkimaan heidät sisäisesti vieläkin enemmän hajalle kuin he jo hajalla ovat? Sallikaa minun sanoa: Ei kutsu!
Jumalan armon, palvelevan rakkauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden kirjoittamaton laki - Kristuksen henki - voi toteutua ihmiskunnan keskuudessa vain, jos Jumalalla on palveluksessaan niitä ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka itse ovat tämän Kristuksen hengen valtaamiksi tulleet. Nämä Jumalan valtaamat ihmiset toteuttavat omassa elämässään niitä aivoituksia, joita Jumala Henkensä kautta heidän sisimmässään vaikuttaa. Jumala kutsuu ihmisen palvelijakseen, ei palveltavaksi'. Puolustamaan vähäosaisten ja alaspainettujen ihmisten oikeuksia. Toimimaan elämässään niin, että Jumalan hyvät aivoitukset hänen palvelustyönsä kautta saavat toteutua. Kunniaksi Jumalalle ja siunaukseksi kaikille ihmisille. Siis kaikille, eikä vain niille, jotka meitä itsekustakin miellyttävät. Jumalan palvelijoiden on elämässään harrastettava kaikkien ihmisten menestystä ja oikeuksien toteutumista. Myös niiden, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet tai meitä muuten loukanneet ja juuri tästä todellinen Kristuksen henki todeksi tunnetaan........"
http://www.aretalogia.com/Kirjoittamaton_2.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikein kirjoitit. Juuri tästä on kysymys omassa ajassamme, kuten on ollut kautta historian: Ihmisen itsekkyydestä ja toisen polkemisesta. Jeesusta on nimitetty ironisesti ensimmäiseksi kommunistiksi. Sanoihan hän mm.: Jos sinulla on kaksi ihokasta, anna toinen veljellesi, jolla ei yhtään ole. Jakamisen ja toisesta huolta kantamisen ajatus oli Hänen työnsä ja valistamisensa perusajatuksena. "Joka rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on täyttänyt lain." (kymmenen käskyä, sillä muutenhan ei rakkaus voi totetuta, ellemme kunnioita toisiamme). Miten se on toteutunut tänän päivänä leipäjonojen vauraassa Suomessa? Ei täällä nälkään kukaan kuole, vastataan. Miten on ihmisarvon laita? Ihminen on peto toiselle. Kuolemansynnit ajavat häntä erheestä toiseen. Pelko johtaa ahneuteen jne. Niin kauan kuin ei ole todella sisäistettyä uskoa, on ihmisen jokapäiväisenä seuralaisena pelko, pelko tämän tai tuon asian menettämisestä, omasta terveydestä, kuolemasta.....Ihminen on yhteisölliseksi olennoksi luotu ja vahvemman tulisi suojella heikompaa, mutta vapaassa markkinataloudessamme vahvempi sortaa heikompaa. Se on kaikkia kristillisyyden periaatteita vastaan. Tarvittaisiin paluuta sodanjälkeisen yhteisöllisyyden periaatteille rakentuvaan yhteiskuntaan.
Paluuta apostolisen uskon alkulähteille ja siihen armoon, rakkauteen, totuuteen ja oikeuteen, joka siinä uskossa vaikutti. Todella rakastamaan lähimmäistään ja kantaman yhteistä vastuuta toinen toistemme selviytymisestä ja henkisestä jaksamisesta.
Mutta kun ei niin ei. Tässä markkinatalousyhteiskunnassa peli kovenee kovenemistaan ja voitonmaksimointi saa uusia ja uusia muotoja. Optiomiljoonia ym. joita ollaan viemässä vähemmän verotettuihi maihin ettei vain tarvitse lähimmäisten selviytymisestä, terveydestä ym. välittää.
Eilen illalla oli TV.ssä juttua vanhenemisgeenien etsimisestä ja muuttamisesta niin, että ihminenkin eläisi vähintään 170 vuoden ikään. Ainakin omakohtainen ajatukseni on, että en halua elää tällaisessa maailmassa yhtään pitempään kuin nykyisellään elän ja usein tuntuu, että tämäkin elämä on jo liian pitkä täsä ahdinkojen ja koettelemusten maailmassa.
Kokonaan uusia tuulia ja elämänarvoja tarvittaisiin, mutta ainakin omakohtaiset kokemukseni on, että nykyisistä uskonnoista näitä uusia tuulia ei tule koskaan löytymään. Tarvitaan "vanhojen leilien ja vanhan viinin" sijaan tai lisäksi "uutta viiniä uusiin leileihin", jotta tällä kansakunnalla ja koko ihmiskunnalla olisi pienikään toivo uudesta paremmasta maailmasta.