unelmoida / olla (jollakulla) unelma

"Unelmoin, että ..." kääntyisi englanniksi "I dream (that)..."

Siinä ehkä korostetaan sitä, että jollakulla ON unelma, an idea as a cherished possession. Tietysti se myös mukailee englanninkielistä rakennetta. Voitaisiin toki sanoa, että "Unelmoin, että jonakin päivänä kaikki ovat tasavertaisia blaa blaa", mutta jostain syystä se ei kuulosta yhtä iskevältä ja päättäväiseltä kuin "minulla on unelma [dramatic pause]...että jonakin päivänä blaa blaa".

Ehkä tässä on kyse lähinnä siitä, että substantiivin käyttö luo mielikuvan asiasta, ideasta, ja samalla irrottaa sen joksikin, jota voidaan ajatella objektiivisempana kuin yhden ihmisen unelmointia. Unelmoija, joka haluaa ”myydä” unelmansa muille, pyrkii irrottamaan sen ”asiaksi”, joka voidaan omaksua.

Martin Luther Kingin puheessa ei niinkään ollut kyse unelmasta kuin selvästä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta tavoitteesta. Sen kutsuminen unelmaksi oli toisaalta ilmeisesti tehokas retorinen keino. ”Minulla on unelma – –” luo paljon ylevämmän vaikutelman kuin ”Tavoitteeni on – –” saati ”Pyrin siihen, että – –”. Riskinä oli, että puhe unelmasta antaisi mielikuvan epärealistisuudesta, tuulentupien rakentelusta, mutta riski oli pieni, koska kansalaisoikeusliike oli vahvoilla ja nousussa. Tärkeää oli saada osallistujat kokemaan konkreettisten tavoitteidensa ja toimintansa olevan osa suurta kokonaisuutta, ”unelmaa”.

> Onko "unelmoida"-verbillä jokin sävy, jonka ei katsottu sopivan tällaiseen yhteyteen?

Unelmoida-paralla ei ole frekventatiivista aspektia. Tai en ainakaan ole sellaista koskaan tavannut. Onko joku? Mikä se olisi? Unelmoideskella? Unelmoin on sama imperfektissä ja preesensissä, joten liekö se siitä syystä hieman laimea. Ehkä tuo (ruotsalaiselta kuulostava?) rakenne olla unelma korvaa frekventatiivin, joka välittäisi ajatuksen, että unelma ei ollut vain yhden yön juttu vaan on jotain vakavampaa ja pysyvämpää.