Jeesus uskon sinuun, jos otat minut taivaaseen sitten kun muutenkin kuolen, eikä millään olisi enää väliä. Uskon sinuun sillä ehdolla, että saan pitää oman elämäni täällä maanpäällä, olla oma itseni, olla minä itse. En halua vielä nyt olla jotain epämääräistä yhteistä onnea vaan. Sitten kun kuolen vasta jooko. Lupaan käyttäytyä kiltisti, rakastan toisia, koska olenhan sivistynyt tiedän hienostuneella tavallani saavani sen takaisin, eihän minun tarvitse rakastaa jos en siitä mitään itse hyödy tai sitten ainakaan jos sen vuoksi kärsisin. Vaikka onhan marttyriudessa omat puolensa, silloin voisin nostaa itseni muita paremmaksi, hmm.
Jeesus anna minulle siedettävä elämä ainakin vastineeksi hyvästä käytöksestäni. Anna minulle, saisinko, auta...
Tiedän joo jotain puuttuu. Aina jotain puuttuu. Mutta en halua sitä, jos se maksaa erityisyyteni. Siispä lohduta minua muutoin, lievitä kärsimystä, korvikkeita.
Toinen vaihtoehto olisi huomata, että meillä on jo kaikki. Ihan kaikki! Herätä! Ja ainoa rukous olisi kiitosrukous.
Jeesus anna minulle siedettävä elämä ainakin vastineeksi hyvästä käytöksestäni. Anna minulle, saisinko, auta...
Tiedän joo jotain puuttuu. Aina jotain puuttuu. Mutta en halua sitä, jos se maksaa erityisyyteni. Siispä lohduta minua muutoin, lievitä kärsimystä, korvikkeita.
Toinen vaihtoehto olisi huomata, että meillä on jo kaikki. Ihan kaikki! Herätä! Ja ainoa rukous olisi kiitosrukous.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Menetelmä on keksitty kauan sitten. Kysymyksessähän on anekaupan nykyaikainen muunnelma.
Uskon sinuun Jeesus jos suot minulle loton päävoiton seuraavalla kierroksella.
Ensin osteisin automaattivaihteisen Jaguaarin, ison Jugend-huoneiston kaivopuistosta, Plasma-television...
puolestasi mutta mitään toivoa taivaaseen pääsemisestä ei sinulle ole. Olen itsekkin kysellut tätä samaa että jos maanpäällä elää kunnollisesti on pääseekö silti taivaaseen. Ei kuulemma ole mitään toivoa jos ei jo täällä maan päällä ala uskomaan jumalaan.
Sorry.
Ateistin/uskonnottoman hyvä puoli on siinä että kuoleman jälkeen ei tule mitään yllätyksiä. Ei taivasta, ei helvettiä, ei mitään muuta kuin olemattomuutta. Uskovalla on taas kovat paikat kun ei tiedä kumpaan loppusijoitus paikkaan joutuu vai ovatko ateistit sittenkin oikeassa.
Jos ei usko liikennesääntöihin, hyvä puoli on, ettei sitten tule kolariakaan?
> Ateistin/uskonnottoman hyvä puoli on siinä että kuoleman jälkeen ei tule mitään yllätyksiä. <
Eh?
Jos nyt ajattelen asiaa ihan vain hypoteettisesti, tehden olettamuksia terveen järjen ja logiikan pohjalta, ottamatta sinänsä kantaa siihen onko Jumalaa vai ei, joudun kyllä väistämättä myöntämään:
JOS Jumalaa ei ole - ateistille/uskonnottomalle ei tule mitään yllätyksiä.
JOS Jumala on - ateistille/uskonnottomalle tulee yllätyksiä!
On nimittäin pakko myöntää että ihmisen ajatus "Jumalaa ei ole" ei tee Jumalaa olemattomaksi jos Hän on, ihan samalla tavalla kuin "ajelenpa tässä tien vasenta reunaa, kun vastaantulevaa liikennettä ei kuitenkaan ole olemassa ja tuokin rekka tuossa on vaan uskonnollinen harha, jota sivistyneenä ihmisenä en tietenkään ota huomioon" ei tee tyhjäksi sitä mitä sitten tapahtuu - ja sitten voikin jo olla liian myöhäistä herätä todellisuuden logiikkaan.
"En tähän paikkaan koskaan uskonut, ja nyt mä olen täällä" maalailee Pro Fide eräässä vanhassa laulussaan.
Todellisuus siis on!
En ole tässä nyt julistamassa että "sinun täytyy uskoa Jumalaan tai joudut helvettiin". Yritin vain sanoa että on asioita jotka eivät (välttämättä) ole kiinni mielipiteistä.
Eikö temppeli voisi olla sydämemme? Ja sieltä Jeesus ajoi pois kaupankävijät. Kaupankäynnillä ei saa itselleen kuin jatkoaikaa kärsimykselle ja unelle. Sille unelle joka jatkuu vaikka kuolette ja synnytte uudelleen ja uudelleen, vaihteleviin olosuhteisiin.
Mutta tuo temppelivertauskin on hyväksytty vain siksi, että se koetaan ulkopuolisena. Jotkut käy kauppaa, en minä ainakaan. Ne muut ovat tyhmiä, minä en. Minähän uskon. Ymmärrän ettei kirkossa saa myydä arpoja tai muuta krääsää. Ymmärretään selkeät, räikeät kaupankäyntiyritykset, mutta ei todellakaan hyödytä se meitä mitään, jos emme itsestämme sitä löydä ja tunnusta. Ja muistakaamme kuinka ovelia olemmekaan. Niin kieroja ketkuja, ettemme itsekään huomaa, paitsi jos todella haluamme nähdä.
Raamatusta ei ole mitään hyötyä, jos sitä lukee vain löytääkseen vahvistusta olemassaoleville käsityksilleen. Mitä se silloin hyödyttää?
Sieltä tulee löytää itsensä. Olenko minä kuin Sakkeus, kuin Jeesus, kuin Maria, kuin Juudas, kuin Pilatus...Vastaus olen!
Raamatun kuuluukin järkyttää, sen ei kuulu tuuditella meitä lisää uneen.
No tuo oli kyllä niin väkisin väännetty teksti, ettei kirjoittajakaan usko siihen. Jos on joskus lukenut Raamattua, ei sitä enää kannata lukea.
>>Raamatusta ei ole mitään hyötyä, jos sitä lukee vain löytääkseen vahvistusta olemassaoleville käsityksilleen. Mitä se silloin hyödyttää?>>
Kenties kärjistettyä, kyllä, mutta uskon siihen!
Ilman kärjistelyä, en usko siihen!
Okei, ei ole pakkokaan uskoa. Voin olla väärässä, kuka tietää. Jokainen löytäköön uskonsa itse, ei kannatakaan uskoa johonkin vain koska joku muukin uskoo. Se on viisautta se. : )
Kun sekoittaa äänensä muiden joukkoon, jää kiinni kuin ongenkoukkuun.
1.
Esityksesi saattaa edustaa sinun käsitystäsi kristittyjen rukouksesta, tai siitä minkälaisen rukouksen (ja mentaliteetin) kautta kristityksi tullaan, mutta mikään tyypillinen kristityn rukous se ei ole eikä siis ilmaise todellisuutta asiasta, jota tahdot kuvata.
En sano tätä mitenkään pahalla. Enkä koe kirjoitustasi herjana vaan luulenpa että asenteesi on rehellinen ja siksi se jotenkin lämmittää mieltäni.
Puhun nyt vain omalta kohdaltani:
En ole tullut uskoon tuollaisen rukouksen kautta.
Kun otin Jeesuksen vastaan elämääni persoonallisena Vapahtajana, en tuolloin miettinyt (ainakaan tietoisesti) kuolemanjälkeistä ikuisuutta. Pääpaino oli nimenomaan tässä ajassa - ja erityisyydessäni!
Kokemukseni on ollut että JUURI JEESUKSEN YHTEYDESSÄ parhaiten olen se joka olen.
2.
> Toinen vaihtoehto olisi huomata, että meillä on jo kaikki. Ihan kaikki! <
On tai ei.
Siinä mielessä kyllä on kaikki että olen ääriäni myöten juuri se ihminen joka olen. All Right. Mutta mitä tämä ihminen sisältää, mihin se kytkeytyy?
Jos jotakin "jumaluutta", "perimmäistä todellisuutta" on olemassa, "toinen vaihtoehtosi" kuulostaa tältä:
Ihmisessä itsessään, hänen sisimpänsä jumalallisuuden kautta, on kaikki ikuisuus ja terveys, olevaisuus ja ykseys. Aivan kaikki. Pitää vain herätä - syntyä huomaamaan oma jumalallisuutensa. Elää kosmisessa kiitollisuudessa - ei erityisesti ketään kohtaan ja samalla kaikkia kohtaan: kiitollisena elämän jumalallisuudesta kunnioittaen kaikkea elävää.
En ole lukenut kirjoituksiasi, mutta kaikesta päätellen ajatuskulkusi on jotenkin tämän suuntainen?
Kommentoit jossain vaiheessa kauniisti erästä runoani, jolloin kävin mielenkiinnosta vilkaisemassa profiiliasi. Muistaakseni kerrot siellä olevasi kiinnostunut kaikenlaisista uskonnoista ja henkisyydestä...
Olen itse aikanani kulkenut "pitkän tien".
Enkä ole ihan heti valmis myöntämään että usko Jeesukseen olisi minulle jokin pakopaikka. Se on rehellisen etsinnän tulos.
En etsinyt onnea tai rakkautta, olin jokseenkin menettänyt toivoni sellaisten suhteen.
Olin kuitenkin kiinnostunut totuudesta - jos ehkä olisi jotakin ihmisestä riippumatonta, totuuskäsitystemme yläpuolella olevaa, josta käsin kaikki saa oikean arvonsa?
Uskontoihin olin kyllä tutustunut ja Castanedalaisuuteen ja Khrisnamurtilaisuuteen, mutta kristinusko oli minulle tuttu vain hyvin pinnallisesti, oletin että se on ihmisten keksimä rakennelma jonka taustalla EHKÄ jos kyllin kauas historiaan mennään, saattaa olla jotakin jumalallista, mutta tuo jumalallinen kipinä on ihmisten käsissä vääristynyt jeesusteluksi. Tähän tapaan ajattelin. En ollut innostunut uskonnoista sinänsä ja kristinusko oli mielestäni uskonnoista ahdistavin, perustuen ihmisten manipuloimiseen jne.
Kun sitten kohtasin Jeesuksen todellisuuden ei uskontona vaan toimivana Rakkautena, joka muutti elämäni ja avasi sisimpääni hengellisen todellisuuden rikkauden, koin juuri tässä vapautumisen hengellisistä korvikkeista...
Elämä Jeesuksen yhteydessä ei ole minulle kaupankäyntiä. Itsensä ja erityisyytensä luovuttamista kyllä - luovuttamista Hänelle, jossa parhaalla tavalla on oman itsensä löytyminen. Se on erillisyydestä tulemista yhteyteen ja olemista juuri se joka olen Jumalan yhteydessä.
Siis ON tai EI jo kaikki.
Sen määrittelee todellisuus, eivät mielipiteemme.
3.
Positiivinen ajattelu on paikallaan KUN sen lähtökohta on totuudellinen. Raamattu puhuu hyvin paljon positiivisuudesta ja ylistyksestä, kiitollisuudesta ja ilosta, totta on että kristityt ovat tätä asennetta laiminlyöneet ja usein juuttuneet tarpeettomiin pinnallisuuksiin.
Oikean positiivisuuden vastakohtana on väärää positiivisuutta. Jos lähimmäiseni lähtee uimaan syvän ja pyörteisen virran yli jonka toiselle rannalle hänellä ei ole mitään mahdollisuutta päästä, olisiko oikein minun, joka kenties seison sillalla, myöntyä suvaitsevaisuuden nimissä hänen uhkarohkeille kuvitelmilleen ja huutaa:
- Hyvä, kaveri! Elämäsi on turvallisella pohjalla! Sinulla on kaikki mitä tarvitset! Jatka vain uimista ja kiitä!
Ja kohta pyörre nielaisee...
Evankeliumi ei ole pakkokäännyttämistä. Se on avuntarjous, sillalta ojennettu käsi - pyyntö miettiä asioita syvästi, nöyrtyä elämän todellisuuden edessä etsimään sitä mikä on, ottamaan vastaan myös totuus omasta syntisyydestä.
Siis. JOS ihminen on syntinen.
On tai ei.
Vastaus tähän kysymykseen avaa tien kristinuskon sanomaan täydellisestä lunastuksesta ja pelastuksesta armossa.
Se ei ole kuvaamaasi "kaupankäyntiä".
:)
>>olla oma itseni, olla minä itse. En halua vielä nyt olla jotain epämääräistä yhteistä onnea vaan
Jos saat tiedon ja todistuksen siitä, että Jeesus on kuollut sinun syntiesi takia ristillä ja saat syntisi anteeksi, niin mitä se muuttaa? Voit tajuta sen Jumalan rakkauden pyyteettömyyden ja saamasi pyyteetön rakkaus saattaa näkyä sinusta myös ulospäin .. mutta muuttaa persoonallisuutta? Jumala on luonut jokaisen yksilöksi, omanlaisekseen, eikä tee turhaksi omaa luomistyötään vaan vapauttaa jokaisen elämään omana itsenään, armahdettuna sellaisena.
Ennen uskoontuloa kaikilla on ollut outoja luuloja siitä millaista olisi olla uskova ja pelkoa siitä joutuuko huivi päässä laulamaan virsiä kiikkutuolissa loppu elämän. Totuus onkin toisenlainen, vapauttava, ihmeellinen. Jumala ei tee milloinkaan väkivaltaa häneen turvaavalle, ei saata noloihin tilanteisiin, ei pakota, vaan antaa aikaa, on kärsivällinen, antaa ihmisen kasvaa rakkautensa tuntemiseen.
Persoona ei muutu, näkee vain elämän uudessa valossa, syvempänä, merkityksellisempänä, ihmeellisempänä. Se muuttaa ajan kuluessa, se liikutus jonka Jumalan huolenpito vaikuttaa.