Missä ihminen on ennen syntymäänsä?

Kyllä se naapurissa oli siihen saakka.

Mielenkiintoinen aihe. Raamattu-uskovaisten patenttivastaushan on, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta kuinka ihminen voi Jumalan kuvana olla ainetta ja henkeä, kun Jumala on pelkästään henkeä? Kaikki, minkä Jumala luo, on henkeä, eikä ainetta tai henkeä ja ainetta. Tai varsinaisesti Jumala ei luo, vaan loi ainokaisen poikansa Kristuksen ja antoi tälle luomisvoiman. Häneen ja hänen kauttaan on kaikki luotu, toteaa Paavalikin. Katoliselle papille kertoo korkea taivaan henki transsimeedion välityksellä, että ihmisiä luotiin henkimaailmaan niin paljon, että te ette kykene maallisin luvuin läheskään niitä laskemaan (ja täälläkin on kai käytössä aika isot luvut). Sanotaanhan oliko se Abrahamille, että hänen jälkeläistensä määrä on isompi kuin rannan hiekka. Tällä tarkoitetaan henkisiä seuraajia, sillä ei kai kukaan kuvittele, että hänellä ikimaailmassa voisi olla niin paljon fyysisiä jälkeläisiä.
Ihminen siis luotiin henkimaailmaan, Taivaaseen, ja se on hänen varsinainen asuinsijansa. Lusiferuksen, eli Valonkantajan, eli Jumalan toisen pojan johdolla kuitenkin suuri osa henkimaailmaa nousi kapinaan Kristusta ja siten Jumalaa vastaan. Hävisi ja tuli syöstyksi pimeyteen, kuten raamatussa monissa paikoissa kuvataan, mm. Jeesus, Johannes ilmestyskirjassaan jne.("Näin Saatanan lankeevan taivaasta kuin..")
Muu porukka kuin hän ja hänen lähimmät avustajansa joutuivat Paratiisiin ja siellä uuteen koettelemukseen. Kun toinen lankeemus tapahtui, oli koko kapinaporukka pimeydessä, tosin eri asteilla. Vasta sen jälkeen luotiin aineellinen taso Jumalan pelastussuunnitelman mukaisesti (alkuräjähdys, kuten tiede sanoo)ja siitä alkoi ihmiskunnan vuosimiljardinen hidas paluu takaisin Jumalan valtakuntaan. Siihen liittyy olennaisena osana Jeesuksen lunastustyö.
Ihmiset on siis luotu henkimaailmaan asumaan hengen tasolla, ja se on jokaisen lopullinen päämäärä. Tuskin uusia syntyy tänä aikana, kun jo luotujenkin kanssa on täysi tekeminen. Helen Wambahin kirjassa Kokemuksia edellisestä elämästä, kuvataan satojen hypnoosiotosten perusteella ihmisten mielikuvia syntymästä ja ajasta sitä ennen. Tulokset ovat mielenkiintoisen samansuuntaisia tiettyinä ryhminä. Osa tulee innostuneena maan tasolle, osa passiivisena ja osa vastentahtoisesti.
Luotu ei tietenkään ole ollut ikuisesti, vaan saanut identiteettinsä luomisen hetkellä, kuten ei Kristuskaan, jonka Jumala loi. Vain Jumala on ollut ikuisesti, mutta hänen olemassaoloonsa ei Greberille pyynnöstä huolimatta anneta tyhjentävää selitystä, todetaan vain, ettei sitä voi ihmisaivoile selittää, mutta aikanaan henkenä hän kylläkin ymmärtää Jumalan olemuksen, kuten me kaikki. Sanoohan Jeesus, että kaikki saavat nähdä Isän kasvoista kasvoihin. Eli Jumalalla on muoto ja ihmiselläkin on henkenä muoto. En ole koskaan ymmärtänyt niitä näkemyksiä, että ihminen sulautuisi johonkin alkuvoimaan tai ylemmillä henkitasoilla ei enää viitsisi ottaa minkäänlaista muotoa. Greberillekin sanotaan, että missä on kauneutta, siellä on muotoja ja olemuksia, ei mitään olevaista voi olla ilman muotoa. Viittaan usein näissä teksteissäni tähän kirjaan, koska se mielestäni parhaimmalla ja loogisimmalla tavalla esittää aineen ja henkimaailman välistä olemusta, luonnetta ja niiden välistä yhteyttä. Muu kirjallisuus ja tieto kuten tieteenkin päätelmät vain tukevat niitä argumentteja, mitä siinä on esitetty.

No olipas kysymys. Ennen syntymää olit äitisi kohdussa, sitä ennen munasoluna. Äitisi oli ennen syntymäänsä munasoluna oman äitinsä vatsassa. Ja hän oli soluna...jne...jne