Eli näin se menee. Vuosi sitten olin sairaslomalla työ- tai minkä vaan elämänuupumuksen takia ja luulin, että joku ihmisyys loppui tasan siihen. Työkyvytön, hullu, sekopää, paaria... Puoli vuotta sairaslomaa, ryhmäterapiaa ja kauhun sekaisin tuntein takaisin töihin. Kummallista kyllä, sairaslomalla minut löysi kumppani, jonka kanssa asustan yhdessä tällä hetkellä - mukava mies, jonka kanssa hihitellään tämänhetkiselle superkeskiluokkaisuudellemme, rivitalolle ja talvilomamatkasuunnitelmille (Kanarialle tietenki!)
Muista ihmisistä erottuivat jyvät akanoista, turhat tuttavat karisivat kummasti - hyvistä ystävistä tuli vielä parempia.
Työkin sujuu ihan ok, työtä se vain on - ei elämän tarkoitus tai jotakin muuta omituista.
Eli lyhyesti, kun tapahtui se pahin mitä pelkäsin, löysinkin itseni keskeltä ihan hyvää elämää. Uskokaa pois, tosi juttu.
Anira
Muista ihmisistä erottuivat jyvät akanoista, turhat tuttavat karisivat kummasti - hyvistä ystävistä tuli vielä parempia.
Työkin sujuu ihan ok, työtä se vain on - ei elämän tarkoitus tai jotakin muuta omituista.
Eli lyhyesti, kun tapahtui se pahin mitä pelkäsin, löysinkin itseni keskeltä ihan hyvää elämää. Uskokaa pois, tosi juttu.
Anira
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.