Vähä vähältä olen joutunut toteamaan sen Suomen murenevan johon minä olen aikanaan saanut kasvatuksen ja johon olen uskonut. Suoraan sanoen en tunne tätä maata enää omakseni, mutta minun on pakko täällä asua kun en muutakaan voi. Jos olisin kolmekymppinen sinkku niin nostaisin täältä välittömästi kytkintä, mutta se aika on ajanut ohi kohdallani.
Minut kasvatettiin ja kasvoin itsenäisen maan Suomen kansalaiseksi jossa lait laati suomalaiset ja jolla oli oma raha. Kasvatukseni oli hyvin luterilainen, siis sellainen jossa perhe, työ ja korkea moraali olivat tienviitat, ja lupasin niitä sotilasvalallani puolustaa vaikka verelläni. Kirkko oli se joka viimeistään halusi muistuttaa jos jokin oli menossa pahasti väärään suuntaan.
Koen että olen täysin pudonnut kelkasta. Tärkeimmät lakimme päätetään jossain muualla, miehet menevät kohta keskenään naimisiin ja hankkivat lapsia arkkipiispan ilakoidessa vieressä, työtä ei ole tai sitä ei viitsitä tehdä kun rahaa tulee seinästä ilmankin, isänmaasta puhuminen on joko naurettavaa tai impivaaralaista, maammelaulua hoilataan kännissä jokaisessa kiekkopelissä jne. jne. Omasta näkökulmastani katsoen Suomi on rappiolla ja olen siitä surullinen ja pettynyt. Tunne on samanlainen kuin että hyvä ystävä olisi hylännyt ja pettänyt luottamukseni.
Kun ympäröivien arvot murenevat ei jää paljon jäljelle muuta kuin koittaa jotenkin pärjätä itsekseen tämän loppuajan. Pahimmassa tapauksessa tätä sontaa joutuu seuraamaan vielä vuosikymmeniä ellei sitten itse aikaansa päätä.
Minut kasvatettiin ja kasvoin itsenäisen maan Suomen kansalaiseksi jossa lait laati suomalaiset ja jolla oli oma raha. Kasvatukseni oli hyvin luterilainen, siis sellainen jossa perhe, työ ja korkea moraali olivat tienviitat, ja lupasin niitä sotilasvalallani puolustaa vaikka verelläni. Kirkko oli se joka viimeistään halusi muistuttaa jos jokin oli menossa pahasti väärään suuntaan.
Koen että olen täysin pudonnut kelkasta. Tärkeimmät lakimme päätetään jossain muualla, miehet menevät kohta keskenään naimisiin ja hankkivat lapsia arkkipiispan ilakoidessa vieressä, työtä ei ole tai sitä ei viitsitä tehdä kun rahaa tulee seinästä ilmankin, isänmaasta puhuminen on joko naurettavaa tai impivaaralaista, maammelaulua hoilataan kännissä jokaisessa kiekkopelissä jne. jne. Omasta näkökulmastani katsoen Suomi on rappiolla ja olen siitä surullinen ja pettynyt. Tunne on samanlainen kuin että hyvä ystävä olisi hylännyt ja pettänyt luottamukseni.
Kun ympäröivien arvot murenevat ei jää paljon jäljelle muuta kuin koittaa jotenkin pärjätä itsekseen tämän loppuajan. Pahimmassa tapauksessa tätä sontaa joutuu seuraamaan vielä vuosikymmeniä ellei sitten itse aikaansa päätä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Enempää ja vähempää totta ei voi kirjoittaa.
Äidinmaa myydään Isänmaa meni jo.
Täysin samanlaisin aatoksin.
kun kaikki oli hyvin. Nyt vaan maailmaa katsotaan toisin silmin, valitettavasti.
Ihmiset muistavat väärin. Me muistamme sitä aikaa kun olimme vanhempiemme suojissa ja kaikki näytti turvalliselta. Aikuisuus on jatkuvaa taistelua, nyt ja aina.
Erno Linnola kirjoitti viisaasti Uudessa Suomessa:
"Kyseessä oli vain pieni episodi valtavassa prosessissa nimeltään kulttuurin rappio. Tämä alkoi ensiksi älymystön aivan terävällä eurooppalaisella tasolla joskus 1700-luvulla kun älymystö huippukerros hylkäsi uskonnon. Sen jälkeen prosessi alkoi levitä ja kiihtyä ja 1900-luvulla läpäisi jo lähes kaikki kansankerrokset. Olen jokseenkin täysin professori Timo Vihavaisen kanssa samaa mieltä että kulttuurin rappio on sen mittaluokan prosessi että rajuimmatkaan sodat eivät vedä sille vertoja. Sitä ei voida edes pysäyttää. Prosessin tuloksena kulttuuri taantuu ensiksi siviilisaatioksi ja lopulta häviää kokonaan maailman kartalta. Miten sopivasti juuri edellisenä iltana Jorma Ollila nosti esille taannoiset tapahtumat Kiinassa, jossa sikäläinen talouselämä tulevaisuusarvioissaan ei enää edes viitsinyt noteerata iltaruskon Eurooppaa. Kulttuuri jolta katoaa arvot muuttuu arvottomaksi. Se joutaakin joutua silloin syrjäytetyksi."
Näin on eri kulttuureille käynyt monta kertaa ihmiskunnan historiassa. Se on vääjäämätön kehityskaari.
Koska viimeksi on ollut esillä jotain joka yhdistäisi suomalaisia jakamisen sijaan? Jääkiekon mm ehkä viimeksi? Ajan henki on että jaetaan kansaa homoilla, natolla, eulla, uskonnolla ymsyms. Ole vastaan tai puolesta mutta jos olet eri mieltä minun kanssa olet jätettä. Kalluppeja kallupin perään, kymmniä tuhansia klikkauksia ja tykkäämisiä.
Jos haluat hallita, hajoita. Kun yhteinen perustus hajoaa, hajoaa koko rakennelma.
Suomi on suossa nenäänsä myöden. Mikään ei sitä enää pelasta.
onpas täällä negatiivisia kirjoituksia. ihmisyys on lähimmäisen rakastamista joka muodossa.
Ihmiset jotka elivät ja kuolivat ennen syntymääsi Suomen alueella ovat kokeneet puolestaan jotain täysin erilaista. Heille nykytila voisi olla paratiisi.
Keksittiin homopsykiatria joka alkoi erottamaan avioliitossa olevia auttamisen sijasta, siitä kehkeytyi melkoinen bisnes. Eroamisen jälkeen nämä liitoissaan keskenjääneet ihmiset alkoivat ottaa yhä uusia uhreja jotkut oikein urakoivat uusia uhreja. Mutta edelleenkään he eivät kykene kuuntelemaan toista ihmistä. Sitten keksittiin hieno käsite jolla taas rahastettiin ja edelleenkin: narsismi. Se jotenkin korvasi näiden avioeronneiden ja muiden uhrien tuskaa ja pääsihän sitten oikein terapiaan he joiden parisuhde-ongelma ei ollut alunperinkään. Nyt ollaan menty jo niin pitkälle, että lapset kärsivät monissa muodoissaan. Mutta itse päänarsisti vaan ahneuksissaan tuumii jotta tuleepa noidenkin tuskalla hankittua rahaa itselle eli tämä homopsykiatria. Joka on johdatellut ihmiset tähän jamaan. Narsisteina riistävät vielä parhaansa yrittävien lapsia kodeistaan jos ei muuten saada tuskaa tarpeeksi aiheutettua muille ihmisille ja tätä kautta maksavia asiakkaita. Korvauksia se ei tietenkään harkitse henkisenväkivaltansa uhreille.
Pianhan ollaan tilanteessa kun kansa alkaa taistelemaan kunnolla keskenään, nythän sitä jo tapahtuu käsittämättömien oikeusriitojen avulla jossa tavallaan ei ole voittajaa vaan jompikumpi maksaa oikeudenkäyntikulut ja toinen saa muutaman saturaisen voittoa koitoksesta. Tässä leikissäkin on toki tienaajansa.
Lehtimyyjät eivät osaa teititellä vaan homomaisesti he manipuloivat etunimeäsi käyttäen sinua heille rahavirtaa tuottamaan. Kukaan ei enää puutu siihen, että heidän kotiisi soittaminen on jo sinällään kotirauhan häiritsemistä.
Yksi ratkaisu on ottaa teitittely uudelleen käyttöön joka jo itsessään rauhoittaisi kurittomia lapsia aihe josta on paisumassa kenties jonkinmoinen ongelma ainakin jollekin kansanosalle.
70-luvulla kouluissa oli ainakin yhteisvastuu keräys jossa talkoovoimin tehtiin ympäristötekoja. Nythän koulut panostavat siihen,että kerätään ihan itselle rahaa luokkaretkiin ja sen sellaisiin.
Yhä useammin kuulen tämän: me emme tee lapsia tälläiseen maailmaan. Siitä riemastuneena politiikot tahi jokin muu taho rahtaa tänne ulkomailta lapsiperheitä. Jota en kaikkiaan ole ymmärtänyt, kun halvempaa kuitenkin olisi niissä maissa paikanpäällä auttaminen joten vahvaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä joidenkin tahojen oma mieltymys tummapintaisia ihmisiä kohtaan. Kyllä ne ulkomaanelävät onnellisempia olisivat jos saisivat ihan omaa maataan paremmaksi rakentaa.
Ai niin Vanhanen taisi televisiossa mainita, että yrityksemme ovat valuneet suurelta osalta ulkomaalaisomistukseen, joo että näin.
Kun melkein liikkeellekannalle pano menossa niin jos vaikka sota syttyis, päästäis eroon näistä luonnottomista tyypeistä, joko menehtyneinä tai karkuun ulkomaille juosseina pelleinä.
Ei mitään karkuun. Rajapuomeilla kiinni ja trio niskalaukaus. Jos karkuun meinaavat.
Syy: isänmaan puolustamisen yhdenvertaisuus eli katsotaan sotilaskarkureiksi.