Marrakuun 29 pnä

Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. 2 Piet. 1:2.

Kavahtakaa te elävät kristityt, ettette käy uneliaiksi, ettette kokonaan nuku, pysähdy juoksussanne ja kuole! Kasvakaa uskossa ja Kristuksen tuntemisessa, rakkaudessa, jumalisuudessa, niin että saisitte yhä enemmän taivaallista mieltä, nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Jos joku sanoisi: »Minulla on aivan riittävästi uskoa, tarpeeksi rakkautta Jumalaan ja ihmisiin, yllin kyllin rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä», niin me kauhistuisimme sellaista sieluntilaa, sellaista pimeyden voimaa, sellaista suruttomuutta ja lumoustilaa.

Mutta vaikkapa kristitty ei puhuisikaan näin, niin on se vaara tarjona, että hän kuitenkin sydämessään ajattelee samaa: »Minulla on riittävästi uskoa, rakkautta ja jumalanpelkoa!» Jollei kristitty ollenkaan huolehdi näiden armolahjojen omistamisesta, eivät asiat ole oikealla kannalla.

Kasvaminen Jumalan armossa on niitä asioita, jotka panevat meidät koetukselle ja paljastavat sieluntilamme paremmin kuin luulemmekaan. Toiset tuntevat piston sydämessään näitä asioita tutkiessaan. »Kasvanko Jumalan armossa», huokaavat he. »Näenhän selvästi itsessäni taantumusta.» Toiset taas lukevat sanaa, jossa teroitetaan kasvamista Jumalan armossa, mutta lukevat sen, vaan tutkien, sitä sydämeen painamatta. Tässä toteutuvat Lutherin sanat: »Ne, joiden tulisi pelätä, eivät pelkää, mutta joiden ei tulisi pelätä, pelkäävät.»
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-29.html